Part 5
Metsän hoito on Suomessa vielä huonolla jalalla, sillä, metsiä on tähän asti raiskattu, huolimatta siitä, että metsät hoidettuna tuottavat asukkaille hyvän rahan tulon. Suomen metsissä valtaava puu on petäjä, kuusi ja koivu. Kuusia kasvaa Inarijärven rannoilla 68 tasapiirin alla. Siitä pohjoiseen kasvaa vielä mäntyjä, jotka Utsjoella ovat huonoja, miehen korkuisia. 70 tasapiirin kohdalla on ainoasti vaivais-koivuja. Notkoissa ja joen ranteilla kasvaa vielä paju-pensaita, leppiä, tuomia ja haapoja. Kataja kasvaa sekä alangoilla että vuorilla. Leppä, haapa, pihlaja, tuomi, raita ja paju kasvaa samoin jokapaikassa, mutta ei missään niin, että tekisivät metsiä. Puista, joita ei kasva jokapaikassa, ovat: härkäpuu, orastuomi, pajatin, orjantappura, kuusain, höysipuu, siestain eli musta viinamarja, taikinainen, pähkinäpuu, omenapuu, tammi, vaahteri, niinipuu eli lehmus, saarni, jalava. _Tammi_ kasvaa Peri-suomessa aina Porin tienoille, ja siellä täällä pitkin Suomen lahden rantoja _Lehmus_ eli _Niinipuu_ kasvaa vielä Kuopion tienoilla Savossa ja Ilmajoella Kainuun maalla. _Vaahteria_ sanotaan kasvavan eteläisessä Satakunnassa, Hämeessä, Savon linnassa ja Walamon saaressa Aaltojärvellä. _Jalava_ Sääksmäellä, Wanajassa, Hollolassa, kuin myös Walkjärvellä, Pyhäjärvellä, Sortavalassa ja Walamon saaressa. _Saarni_ ei muualla kuin Ahven-maalla. _Pähkinäpuu_ pitkin Suomen lahden rantaa. _Omenapuu_ kasvaa monin paikoin Etelä-suomen metsissä, vieläpä Hämeessä ja Savossa Vuonna 1788 istutettiin Ruunun kustannuksella Saksan kuusia Uuden kirkon pitäjään, ja ovat nyt jonkunlainen metsä.
_Kasviston_ ja _puiston_ viljelykselle tahtoo ilmoista olla este. Merkillisimmät kasvistot ovat tohtori Sahlbergin istuttama kasvisto Yläneen kappelissa Pöytyän pitäjässä, _Monrepos_ Wiipurissa ja _Yliopiston_ kasvisto Helsingissä.
Maanviljelystä ja muita talouteen kuuluvia askareita varten perustettiin vuonna 1797 Turkuun _Huoneen hallitus seura_. Vuonna 1836 perustettiin _Mustialaan_ Tammelan pitäjääsen _maaviljelys koulu_.
4. _Käsitöitä_ ja _keinotöitä_. Talontarpeita, työkaluja ja vaatteita askaroidaan kaikin paikoin Suomessa, paitsi Wiipurin läänissä, jossa tavallisimpiaki sekä kaluja että vaatteita ostetaan Venäjältä. Muistettava on kuitenkin Walkialan pitäjä, jossa lattian peitteitä valmistetaan kaupaksi, jotka välisten maksavat 45 Suomen markkaa kappale. Muutamissa Mikkelin läänin pitäjissä, niinkuin Mikkelissä, Kangasniemessä ja Korpilahden kappelissa kudotaan pellava- liina- ja villa-vaatetta, joita myödään Mikkelin talvi-markkinoilla. Uudella maalla, Peri-suomessa ja Kainuun maalla kudotaan puumuli- ja puolivilla-vaatetta, joita myödään sekä Suomessa että viedään Pietariin, Räveliin ja Riikaan. Rauman ja Uuden kaupungin tienoilla tehdään puu-astioita, joita viedään Tanskan pääkaupunkiin. Raumaan ympäristöllä kudotaan myös pitsiä, joita myödään Suomessa ja viedään Venäjälle 1,500 hopea ruplan edestä vuosittain. Pohjalaiset ovat yleensä sukkelia kirvesmiehiä ja nikkaria. Turun, Helsingin ja Wiipurin ja muiden kaupunkien laivaveistämillä tapaa enimmäksen pohjalaisia. Mutta Haminassa pidetään kymiläisiä yhtä taitavina laivantekiöinä kuin pohjalaisetkin.
Yleiseen ovat käsi- ja keinotyöt huonolla kannalla, sillä ulkomailta tuodut teokset ovat sekä somempi tekoisia että huokeampia, kun oman maan käsityöt. Käsitöillisiä ammattia on noin 50 eri-lajia. Vuonna 1851 oli maalla 10,961 ja kaupungissa 7,324 käsityön tekiätä. Vaprikoita eli tehtaita oli kyllä vuonna 1851 148; mutta enin osa vasta alkavia, jotka eivät voi mihinkään määrään täyttää kotimaan tarvista. Paraimmat ovat _Tampereen puumuli-tehdas. Suotniemen Vajansi_- ja _posliini-tehdas_ Kaukolan kappelissa Räisälän pitäjässä, liki Käkisalmea. _Leistilän_ ja _Jäppilän lasi-tehtaat_ Uudella kirkolla Wiipurin läänissä. Verka-tehtaista on kaksi merkillistä nimittäin _Jokioisten_ vaprikka Tammelassa ja _Littoisten_ vaprikka Liedossa. _Havin kynttilä_-vaprikka Wiipurin pitäjässä. Sepän pajoista on _Fiskarin_ paja paras. Paperi-tehtaista on kaksi oivallista, toinen _Tampereella_ toinen _Tervakoskella_ Janakkalan pitäjässä. Monista lasi-tehtaista on Nuottajärven tehdas Turun maalla merkillisin. Ainoa sokeri-tehdas on _Tölön_ vaprikka lähellä Helsinkiä. Tupakka-tehtaista on _Rettigin_ tehdas Turussa paras. _Oldenburgin_ tikkutehtaasta Porissa laitetaan tulitikkuja kaiken maailman markkinoille.
Käsi- ja keino-työn tekiöitä varten on joka kaupungissa sunnuntaikoulu, ja paitsi niitä on Turussa, Helsingissä ja Waasassa teollisuuskoulu.
5. _Kauppa._ Suomesta viedään muille maille enimmäkseen metsän ja karjan antimia. Lautoja, malkoja, lankkuja, viedään muille maille etenkin Wiipurista ja Porista; pikiä, tervaa ja potaskaa Kainuun maalta etenkin Oulusta; ruoteita ja puu-astioita Raumaasta ja Uudesta kaupungista. Polttopuita viedään Suomen lahden ja Aaltojärven rannoilta Pietariin. Viime vuosina on myös ruvettu viemään ulkomaille kattopäreitä. Myös rakennetaan laivoja kaupaksi. Raavaita, lampaita, sikoja, raavaan-, lampaan- ja sian-lihaa, voita, juustoa ja talia, vuotia ja nahkoja viedään Itä-suomesta Venäjälle ja Länsi-suomesta Ruotsiin ja vähän muihinkin maihin. Kaloja ylettyy ulkomaille: silakoita eli hailia, lahnoja ja siikoja, muikkuja- ja muikun mätiä, muita mainitsematta. Muuten viedään ulkomaille myös hylkeen rasvaa, turkiksia, lintuja, palttinaa, puumuli-vaatetta, sukkia, vanttuita, peuran nahkasia kinttaita, ikkuna-lasia ja rautaa.
Muualta tuodaan: suoloja, rautaa, rauta- ja teräskaluja, vaskea ja muita metallia, kaloja erittäinki silliä, paineita eli väri-aineita, viinoja, puun hedelmiä, ryytiä, tupakkata, kahvea, teelehtiä, sokuria, silkkiä, puumulia, puumuli-, pellava- ja villa-vaatetta, lasia ja posliinia, apteeki tavaroita, paperia m. m. ja katovuosina eloakin, suurimoita (ryyniä) ja jauhoja.
Suomen alukset, joita ennen sotaa oli päälle 5 sataa, purjehtivat kaikilla valtamerillä, ympäri koko maanpalloa. Enimmäkseen käydään kuitenkin Spaniassa suoloja noutamassa. Pienemmillä aluksilla kuljetaan ahkerasti, usein kahdesti kesässä, Tanskassa, Saksassa, Hollannissa, Belgiassa, Englannissa ja Franskassa; suuremmilla taas Italiassa ja Spaniassa. Muissa maanosissa käydään Brasiliassa, Etelä-amerikassa, kahvea ja tupakan lehtiä noutamassa; Itä-intiassa silkin nounnissa ja Pohjois-amerikassa valaskaloja pyytämässä. Erinomattain etuisaksi sanotaan rahdin tekoa, ja niin on Suomen laivat ulkomailla useasti monta vuotta kuljettamassa vieraita tavaroita toisesta valtakunnasta toiseen, ja ansaitsevat sillä lailla runsaan rahan saaliin. Paitsi jo mainituita kauppioiden laivoja on Suomessa noin 1000 pienempätä talonpojan alusta, jotka käyvät kauppaa Itämeren satamissa.
Taitavien laivan päällikköjen valmistusta varten on meillä kolme merimies koulua: Helsingissä, Turussa ja Waasassa.
Kotimainen kaupan liike on, muihin maihin verrattuna, vielä huonolla jalalla, kun ei ole niinkuin muualla rautateitä, eikä kylliksi kaivantoja, joilla kovat kosket kierettäisiin. Kuitenki on kosken perkuilla ja kaivantojen kaivamisella, koeteltu auttaa kotimaista kaupan kulkua. Monet hallaperäiset suot ovat sillä muuttuneet viljamaiksi. Mainiommat elikkä paraat kaivannot ovat: Kainuun maalla, lähellä Kajanin linnaa _Ämmäkosken kaivanto_ ja _sulku-laitos_, Oulu-järven ja Nuas-järven välillä. _Satakunnan kaivanto_, joka, katkaisemalla Kangasalan maanharjun, yhdistää Längelmä-veden ja Roineen toisihinsa. Savossa _Konnuksen_ ja _Taipaleen_ eli Warkauden kaivannot sulkuinensa, joilla pohjois- ja etelä-Savon vedet yhdistetään. Lappeenrannan ja Wiipurin välillä on suuri 5 peninkulmaa pitkä _Saimaan kaivanto_.
6. _Uskonto._ Kaikki uskonnot ovat Suomessa tavalliset, vaan _evankeliumillinen Luteruksen puhdistama uskonto_ on toki maamme pää-uskonto. Siihen kastettu ja siinä kasvatettu ihminen ei saa luopua siitä, eikä antaida toiseen uskoon, maanpakolaisuuden haastolla. Yhteen laskettuna oli Suomen väkiluku vuonna 1855 1,688,705 henkeä. Näistä tunnustaa 1,589,771 Luteruksen puhdistamaa uskontoa, ja muut, eli 37,352 henkeä, _Greekan uskontoa_. Vanhassa voittomaassa on myös vähän katoliikiläisiä, joilla on oma kirkko Wiipurissa. Lisäksi vielä on Helsingissäkin Suomen valtavaroilla rakennettu katoliikin kirkko; Juutalaisilla on Sveaporissa ja Wiipurissa oma pappinsa ja rukoushuone eli synagoga.
Uskonnon ja kirkon hoito on arkkipiispan ja Porkoon ja Kuopion piispojen hallussa, joilla kullaki on tuomiokapituli apuna. Maa jaetaan sen suhteen kolmeen hiippakuntaan. Turun hiippakuntaa on Peri-suomi, Ahvenanmaa, Satakunta, Waasan lääniin kuuluva osa Kainuun maata ja länteinen osa Hämettä ja Uutta maata. Porvoon hiippakuntaa on itä-puolella Hämeen harjua oleva osa Hämettä, Uutta maata Helsingistä asti itään, Mikkelin ja Wiipurin lääniin kuuluvat osat Savoa ja Karjalata. Kuopion hiippakuntaa on Oulun ja Kuopion läänit eli pohjimmaiset osat Savoa, Karjalaa ja Kainuun maata sekä Lapin maa. Joka hiippakunta on taas jaettuna _provastikuntiin_, joissa kihlakunnan provasti on esimiehenä. Joka provastikunnassa on erimäärä kirkkoherrojen hallittavia emäpitäjiä. Yhteen emäpitäjääsen kuuluu useasti joku kappeli-seurakunta. Provastikuntia on yhteesen 41 eli Turun hiippakunnassa 18, Porkoon 14 ja Kuopion 9.
Suomessa olevien Greekalaisien seurakuntien kirkollinen päämies on _protojerei_ eli tuomioprovasti Wiipurissa ja metropoliita Pietarissa. Greekan uskolaisia seurakuntia on kolmessa paikassa: Pyhäristin pitäjän kylässä asuvaiset Venäläiset, joilla on oma kirkko; Taipaleen kylä Liperin pitäjässä, moniaita kyliä Ilomantsin pitäjässä; koko Suistamon, Suojärven ja Salmen pitäjät sekä Kitelän kappeli Impilahden pitäjätä. Paitsi näitä maa-seurakuntia on heillä kirkkoja Helsingissä, Haminassa, Wiipurissa, Käkisalmessa, Savolinnassa, Sortavalassa ja Kuopiossa. Heillä on myös kaksi luostaria Walamon ja Konevitsan saarissa, molemmat Aaltojärvessä.
7. _Sivistys._ Jo ikivanhoista ajoista on Suomalaisilla ollunna jonkunlainen omituinen kansallinen sivistys. Sen aikunen viisaus, eli esivanhempamme mieliala ilmotaiksen vanhoissa runoissa, tavoissa, arvoituksissa ja sananlaskuissa. Mutta Ruotsista tuotiin maahamme kristin uskonto ja sen kanssa toisenlainen sivistys. Tämän uuden opin tulkit ovat _Pyhä Raamattu, Wirsikirja ja Katkismus_. Näitä ja muita jumalisia kirjoja luetaan jotenkin ahkeraan, ja harvassa on niitä, jotka ei näitä kirjoja voi lukea; mutta muihin tieteellisesti sivistäviin kirjoihin ei kansa vielä tahdo mieltyä. Kristillisyyden levitessä on vanhan aikuinen kansallinen viisaus hävinnyt; mutta on kuitenkin siellä ja täällä niin säilynyt, että viime-aikoina on kansan suusta koottu ja präntätty viisi arvoisata kirjaa: Kalevala, _Kanteletar, Sananlaskuja, Arvoituksia ja Satuja_.
Tieteellistä sivistystä varten on Suomessa yksi yliopisto Helsingissä. Sitä lähin ovat lukiot eli gymnasiumit ja sitten koulut. Lukioita on 6, nimittäin: Turussa, Porvoossa, Wiipurissa, Hämeenlinnassa, Waasassa ja Kuopiossa. Ylä-alkeiskouluja on 15: Kokkolassa, Waasassa, Porissa, Turussa, Hämeenlinnassa, Tampereella, Helsingissä, Porvoossa, Haminassa, Wiipurissa, Savonlinnassa, Heinolassa, Jyväskylässä, Kuopiossa ja Oulussa. Ala-alkeiskouluja on joka kaupungissa. Naiskouluja 7: Turussa, Waasassa, Helsingissä, Haminassa, Wiipurissa, Kuopiossa ja Oulussa. Merimiehen kouluja 3: Helsingissä, Turussa ja Waasassa. Kauppakouluja Turussa ja Waasassa. Keino- ja käsityöläisiä varten on sunnuntaikouluja joka kaupungissa, ja heidän täydellisempätä oppia varten on 3 _teollisuus_-koulua: Helsingissä, Turussa ja Waasassa. Haminan kaupungissa on sotakoulu, jossa Venäjän sotaherroiksi aikoville annetaan tarpeellista opetusta. Tammelan pitäjässä Hämeessä on _Mustialan maaviljelys_-koulu. Paitsi näitä on myös kansan opetukseksi joka läänissä kaksi pienempätä maaviljelys-koulua, sekä muutamia lapsukais-kouluja ja pitäjä- ja kylä-kouluja. Sivistystä levittävistä seuroista ovat mainittavat _Suomalaisen kirjallisuuden seurat_ Helsingissä ja Wiipurissa, sekä _Talous-seura_ Turussa.
III. Maan jako.
1. _Historiallinen jako._ Suomen kansan sanoimme olevan kolmea eri sukukuntaa, nimittäin: _hämäläisiä, karjalaisia ja kainuulaisia_. Vaan jo vanhoista ajoista on Suomen maa jaettu yhdeksään eri maakuntaan, joiden asukkaat erottaiksen toisistansa kielen murteessa, ruumiin rakennuksessa, tavoissa ja elatuskeinoissa. Ruotsin vallan aikana annettiin kullenkin maakunnalle omituinen kunnianimi. Niin ovat _Peri-suomi_ eli _Turun maa, Satakunta_ ja _Karjala herttuakuntia; Ahvenmaa, Uusmaa, Häme, Satakunta_ ja _Kainuu reivikuntia_; mutta Lapin maalle ei tämmöistä kunnianimeä annettukaan. Muuten tavallinen maan jako on kun puhutaan vanhasta ja uudesta voittomaasta. Vanhalla voittomaalla ymmärretään se osa Suomen Suuriruhtinakuntaa, joka ennen Haminan rauhaa oli Venäjän vallassa: se on maa Kymin virran itä-puolella ja Savonlinnan etelä-puolella.
2. _Kirkollinen jako._ Katso uskonto.
3. _Laillinen jako._ Oikeuden valvonnon suhteen on Suomi jaettu kolmeen hovi-oikeuskuntaan, nimittäin: _Turun, Waasan ja Wiipurin_. Hovi-oikeudessa istuu esimies ja neuvot ja asessorit. Hovi-oikeuden alle kuuluu kaikki ala-oikeudet maalla ja kaupungissa. Ala-oikeudet maalla ovat kahta laatua, nimittäin: _lakikunnan_ ja _kihlakunnan oikeudet_, joiden esimiehet ovat _lakikunnan_ ja _kihlakunnan tuomarit_. Kunkin tuomarin apuna on 12 lautamiestä. Suomessa 6 lakikuntaa ja 49 kihlakuntaa. Kaupungissa on lain ja oikeuden hoito _raastuvan oikeuden_ hallussa, jonka esimies on pormestari ja neuvomiehet. Yhdeksässä suuremmassa kanupungissa on myös alaisempi oikeus, nimeltä _kämnerin_ oikeus. Tätä paitsi pidetään Suomessa myös _maajaon_ oikeutta.
Kolmen hovi-oikeuden välillä on maa niin jaettu, että Turun hovi-oikeuteen tulevat asiat Turun, Hämeen ja Uudenmaan läänistä, joissa on 2 lakikuntaa, 19 kihlakuntaa ja 11 kaupunkia; Waasan hovi-oikeuteen vedotaan Waasan ja Oulun läänistä, joissa on 2 lakikuntaa, 11 kihlakuntaa ja 11 kaupunkia; ja Wiipurin hovi-oikeuteen vedotaan Kuopion, Mikkelin ja Wiipurin läänistä, jotka ovat jaetut 2 lakikuntaan, 19 kihlakuntaan ja 10 kaupunkiin.
4. _Vallallinen jako._ Vuonna 1831 annetun julistuksen jälkeen, jaetaan Suomi kahdeksaan maaherran lääniin, jotka nimitetään _Oulun, Waasan, Turun, Uudenmaan, Wiipurin, Kuopion, Mikkelin ja Hämeenlinnan_ lääni. Oulun lääniä on Suomen Lappi, pohjois-osa Itäistä pohjan maata ja Suomeen kuuluva osa Läntistä pohjan maata; Waasan lääniä on etelä-osa Itäistä pohjan maata, Keurun pitäjä Satakuntaa, ja luode-osa Hämettä; Turun lääniä on Peri-suomi, Ahvenmaa, paras osa Satakuntaa ja länsi-puoli Uuttamaata; Uudenmaan lääniä on keskimäinen ja paras osa Uuttamaata, ja kaakkois-osa Hämettä; Wiipurin lääniä on itä-puoli Uuttamaata, etelä-osa Karjalaa ja Savoa sekä Walkialan pitäjä Hämettä; Kuopion lääniä on pohjois-osa Karjalaa ja Savoa, sekä koillis-puoli Hämettä; Mikkelin lääniä on keski-osa Savoa ja länsi-puoli Hämettä; ja Hämeenlinnan lääniä on lounat-osa Hämettä ja itä-puoli Satakuntaa.
Joka lääni jaetaan sitten _voutikuntiin_, ja ne taas nimismieskuntiin. Kaupungissa on hallitus _majistraatilla_ ja _pormestarilla_. Mutta Sortavalassa, Heinolassa ja Mikkelissä ei olekaan pormestaria eikä majistraatia, vaan siihen siaan _järjestys-mies_ ja _järjestys-oikeus_. Turussa, Helsingissä ja Wiipurissa on myös poliisi-kämneri ja poliisi-mestari.
IV. Hallitus.
Suomen Suuriruhtinanmaa on _perustuslaillinen_, vuonna 1809 Venäjän valtakuntaan yhdistetty _yksivalta_. Venäjän keisari on Suomen Suuriruhtinas; mutta Suomea hallitaan omien lakien jälkeen, varsin eritavalla kuin Venäjätä. Meidän peruslakimme ovat vuonna 1772 Elokuun 21 päivänä annettu _hallitusmuoto_, ja vuonna 1789 Huuhtikuun 3 päivänä annettu _yhdistys- ja vakuutuskirja_, jotka molemmat Venäjän keisari on entiseen voimaansa valallansa vahvistanut. Näiden lakien jälkeen on hallitsialla korkein tuomio- ja toimitus-valta; mutta lakia laativa valta on jaettuna hänen ja suomen säätyjen välillä ja veron määrääminen on säätyjen vallassa. Suomen säädyt, nimittäin aatelimiehet, papit, porvarit ja talonpojat, kokoontuvat _valtio-päiville_, eli niinkuin ennen sanottiin "herrojen päiville", keskustelemaan valtakunnan yhteisistä asioista, ja laatimaan lakia ja uusia asetuksia; vaikka Suomen säädyt Venäjän vallan ailkana eivät ole olleet koolla, kuin yhden kerran Porvoon kaupungissa vuonna 1809 Maaliskuun 25 päivästä Heinäkuun 19 päivään.
Pietarissa istuva _Suomen valtio-ministeristö_ ja siihen yhdistetty _Suomen asiain toimikunta_, joiden molempien esimiehenä eli puheen johdattajana on _valtio-ministeri_, valmistaa ja esittelee Keisarille ne asiat ja jutut, jotka ovat hänen itsensä päätettäviä. Mutta ylimäisen maassa olevan hallituksen esimiehenä on _Kenraali Kuvernöri_. Kaikki ne asiat, jotka eivät ole hallitsian itsensä päätettäviä, ratkaisee Keisarin nimessä Suomen Senaati, joka on jaettu kahteen osastoon, nimittäin: _Oikeus- ja Hallitus-osasto_. Kummassakin istuu 9 Keisarin määräämää jäsentä. Paitsi semmoisia asioita, jotka ovat päätettävät molempien osastoin yhteisessä istunnossa, eli _in pleno_, on oikeus-osastolla ylimäinen lakia käyttävä valta ja hallitus-osastolla korkein hallitusvalta, jonka vuoksi se on jaettu seitsemään toimikuntaan, nimittäin: _kanslia-, rahasto-, tilinteko-, sota-, kirkko-, talous- ja prokuraatorin_-toimikunta.
_Sotavoima._ Suomalaista sotaväkeä on _Henkivartion tark'ampuva tappelu-joukko_ ja _meriväestö_ molemmat Helsingissä, tuhannen miestä kummassakin ja 9 tappelu-joukkoa _ruotuväkeä_, nimittäin: Turun, Waasan, Oulun, Kuopion, Mikkelin, Hämeenlinnan, Porin, Uudenmaan ja Wiipurin tappelu-joukko, jossa kussakin on rauhan aikana 320 miestä.
_Rahavarat_. Suomen omituinen raha on _markka_, joka vastaa Venäjän 25 kopekkaa, eli Franskan rahaa yhden frankin. Markka jaetaan sataan penniin, ja niin vastaa yksi penni yhden franskan centimin eli yhden neljänneksen Venäjän kopeikkaa. Suomen kruunun tulot ovat: Maaveroja 624,400 rupl. Tehdasveroja 23,100 rupl. Henkiveroja 305,100 rupl. Välillisiä veroja ja ulostekoja 1,827,800 rupl. Satunnaisia tuloja 225,450 rupl. eli yhteensä 3,005,870 rupl. taikka yli 12 ½ miljoonaa markkaa suomen rahassa. Menot ovat: Ylimäisille virkakunnille 22,470 rupl. Oikeushoidon virastolle 108,990 rupl. Sotilas-virastolle 57,990 rupl. Yhteiselle siviili-virastolle noin 762,700 rupl. Kirkollisille ja Opetus-virastoille noin 328,000 rupl. joista ainoastaan 2,175 rupl. kansan opetukseen. Laupeihin laitoksiin ja yhteisen järjestyksen hoitoon noin 269,000 rupl., joista likimäärin 115,000 rupl. vankien hoitoon. Kauppa ja elatus-keinoihin noin 297,000 rupl. Lahjoituksiin ja apuihin 157,570 rupl. ja yhteisiin ylimääräisiin menöihin yli 530,000 rupl., joista yli 322 tuhatta ruplaa menee, sen suureksi osaksi viime vuosikymmenellä syntyneen valtio-velan kasvu-maksuun ja kuoletukseen; joten vuotuiset menot ovat ylimäärään 2,831,500 rupl. taikka likimäärin 11 1/3 miljoonaa markkaa suomen rahassa.
Suomen Suuriruhtinakunnan vaakuna eli sinetti on punaselle pohjalle maalattu, ruusujen keskellä pystyssä seisova jalopeura: Oikeassa käpälässä pitää se ylöspäin käännettyä miekkaa ja vasemmassa alaspäin käännettyä sapelia, jonka hamaralla se seisoo takajaloillansa. Maakunnilla, läänillä, kihlakunnilla, kaupungeilla ja virkakunnilla on omat sinettinsä.
V. Muistettavia paikkoja.
1. Uudenmaan läänissä: _Helsinki_ (Helsingfors), pääkaupunki, Senaatin ja kenraali-kuvernörin asunto, yliopisto, Suomen kirjallisuusseura ja monta koulua, 20 t. asujanta. — _Wiapori_ (Sveaborg), hyvästi varustettu linnoitus, puolen peninkulmaa Helsingin rannasta. — _Tammisaari_ (Ekenäs), Hankoniemen seuduilla, hyvä nahkasormikkaiden tehdas, hyviä kilohailia, 1,300 a. — _Porvoo_ (Borgå), yhtänimisen joen rannalla, piispa, lukio, ylä- ja ala-alkeiskoulu, likimäärin 3 t. a. — _Loviisa_ (Lovisa) hyvä kauppa, 2,600 a.
2. Turun läänissä: _Turku_ (Åbo), Aurajoen suussa, entinen pääkaupunki, maaherra, hovi-oikeus, arkkipiispa, lukio ja monta koulua, hyvä kauppa ja tehdas-paikka, 18 t. a. — _Naantali_ (Nådendal), täällä neulotaan paljon sukkia ja vanttuita, 600 a. — _Uuskaupunki_ (Nystad), hyvä satama, väkevä kauppa etenkin puu-astioille, 2,900 a. — _Rauma_ (Raumo), yhtäläinen kauppa kuin edellisellä, täällä neulotaan hienoja pitsiä, 2,500 a. — _Pori_ (Björneborg), Kokemäenjoen varrella, maan paraita kauppapaikkoja, lavea tikku-tehdas, 6,400 a. — _Tampere_ (Tammerfors), Tammerkosken rannalla, suomen paras tehdaspaikka, 3,800 a. — _Marianhamina_ (Mariehamn), nykyjään perustettu.
3. Hämeenlinnan läänissä: _Hämeenlinna_ (Tavastehus): maaherran ja lukion istuin; 3,100 a. — _Anjapelto_ kylä Päijänteen etelä-rannalla, höyrylaivan satama.
4. Wiipurin läänissä: _Wiipuri_ (Wiborg), tukevasti varustettu muureilla. Siinä on vanha Wiipurin linna, maaherran, hovi-oikeuden ja lukion istuin, suomalainen kirjallisuudenseura, monta suomalaista koulua, Suomen paraita kauppapaikkoja, 8 tuhatta 5 sataa asukasta. Lähellä kaupuntia on _Vanha Wiipuri_ eli _Monrepos_-niminen puutarha. — _Hamina_ (Fredrikshamn), varustettu sotakoulu, hyvä kauppa, 2 tuhatta 9 sataa asukasta. — _Ruotsin salmi_ (Svensksund) eli _Kotka_, pieni varustuksilla vahvistettu kaupunki Kymivirran suussa.— _Kymin linnoitus_, yhtänimisen virran varrella. — _Lappeenranta_ (Willmanstrand), Saimaan etelä-rannalla, pieni kaupunki, 900 a. Kaupungin vieressä on vanha linnoitus, joka nyt on naisväen kuritushuoneena. — _Käkisalmi_ (Kexholm), Wuoksen entisessä suussa, 1,500 a. — _Sortavala_, Aaltojärven pohjois-rannalla, 500 a. — Wiipurin läänissä on vielä merkittävä: _Pyterlahden_ kivi-murros Wirolahden pitäjässä. _Ruskialan_ marmori-murros Aaltojärven rannalla. _Pitkärannan_ vaski-kaivanto Impilahden pitäjässä. — Ja _Rokkalan_ lasi-tehdas Kakin pitäjässä. — Tähän lääniin kuuluvista saarista ovat suurimmat: _Koivisto, Suursaari, Lavansaari ja Tytärsaari_ Suomen lahdessa, ja _Walamo_ ja _Konevitsa_, Aaltojärvessä, joissa viimeksi mainituissa on Greekan katoliikiläinen luostari. — _Lauritsala_, laivasatama, Saimaan kanavan niskassa.
5. Mikkelin läänissä: _Mikkeli_ (S:t Michel), Saimaan lahden rannalla, läänihallituksen istuin, hyvä jyvä- ja voikauppa, 700 a. — _Savonlinna_ (Nyslott), Haukiveden ja Pihlajaveden välisessä saaressa, ylä-alkeiskoulu, jonkunlainen kauppa, 1000 a. — _Jyränkö_ (Heinola), yhtänimisen virran varrella Heinolan pitäjässä, ylä-alkeiskoulu, 1000 a. — Historiallisesti muistettavia paikkoja: _Haapaniemi_, Haapaveden rannalla, Rantasalmen pitäjässä, sotakoulu vuodesta 1781 vuoteen 1818. — _Parkumäki_, Rantasalmen pitäjässä, tappelu v. 1789. — _Punkaharju_, kaunis puistikko. — _Puumalan salmi_, meritappelu 1789, nyt höyrylaivojen pysäyspaikka. — _Porosalmi_, 7 virstaa Mikkelistä etelään, tappelu 1789. — _Raahen linna_ Ristiinan pitäjässä, kuninkaan kartano ja linnan jäännökset, sotakoulu muutettiin täältä vuonna 1781 Haapaniemeen.
6. Kuopion läänissä: _Kuopio_, Kallaveden kainalossa, Hiippakunnan ja läänin hallituksen istuin, lukio ja monta koulua, merikauppa, 4000 a. — _Pielisensuu_ eli _Pielisen Joensuu_, merikauppa, 600 a. — _Laivalinna_ eli _Warkaus_, Leppävivirran varrella, alkava kauppala, hyvä rautatehdas. — _Iisalmi_, kauppala yhtänimisessä pitäjässä. — _Virtasilta_, Iisalmen kirkon pohjois-puolella, tappelu 1808. — _Toivalan_ kylä, niinikään kuulusa 1808.