Part 38

"Katsottakoon korkeammalle. Meillä on oikeutta toivoa ajatuksen vapautta ja itsenäisyyttä ainakin oppineissa hyvinvoivissa tieteilijäin piireissä. Katsottakoon niitä. Otettakoon pappien toimi ensiksi. Me havaitsemme, että he olivat seurakuntiensa ja yleisen isäntien mielipiteiden alaisia ja saarnasivat palkkaorjiensa mielen mukaan, mutta ei kenenkään muiden. Jokaisen sanan minkä he lausuivat punnitsivat he tarkoin. Jos havaitsivat siinä vähässäkään määrin vapautta herättävää ja ajatuksen unta häiritsevää, oli heidän se karsittava pois, taikka muutoin oli heidän virkapaikkansa mennyttä kalua. Entäs sitte korkeamman luokan opetustyö, kutea yliopistoissa ja korkeakouluissa. Kuolleiden kielien opetuksessa vallitsi nähtävästi jonkunlainen vapaus; mutta jos joku professori uskalsi jonkun elävän aineen käsittelyssä käyttää kapitalisteilta: vastakkaista selitystä, niin tiesi hän hyvin pian mitä hänen rauhaansa sopii. Sanomalehdistö ja kirjallisuus vuorostaan oli kapitalistisen katsomuksen orja. Toimittajat eivät olleet oikeutetut kirjoittamaan omia mielipiteitään enemmän kuin kutojat voivat määrätä malleja, joita he halusivat kutoa. Toimittajat palkattiin valvomaan kapitalistien maailmankäsitystä ja etuja; sillä sanomalehdistö riippui kapitalisteista.

"Voiko sellaisissa oloissa puhua mitään itsenäisyydestä ja omintakeisuudesta? Voiko puhua mitään itsenäisyyden ja omintakeisuuden häviämisestä joita ei pienimmässäkään määrin missään ilmennyt. Olematon itsenäisyys ei voi kadota. Ja mikään olojen vaihdos ei voi enää huonommaksi muuttaa itsenäisyyden kohtaloa mikä se kapitalistisessa yhteiskunnassa oli.

"Uudessa yhteiskunnassa sitä vastoin ei ollut mitään hallitsevia ja valta-asemissa olevia yksilöjä enemmän kuin luokkiakaan, jotka olisivat määräilleet joko taloudellisella tai valtiollisella vallallaan mitä sai ja mitä ei saanut ajatella, puhua tai kirjoittaa. Kaikki olivat saman arvoisia ja yhtä mahtavia. Kaikilla oli oikeus ja tilaisuus itsenäiseen ja omintakeiseen toimintaan. Sitäpaitsi koko olemassaolo ja menestymisen edellytykset nojasivat itsenäisyyteen ja omintakeisuuteen. Suurimman kansalaistoveriensa ihailun voitti itsenäinen sielu ja omintakeisuus oli paras suositus yleisessä seuraelämässä."

"Sellaisissa oloissa päinvastoin tuli riippuvaisuuden kadota ja itsenäisen omintakeisuuden astua valtaistuimelle."

HALLITUKSEN EPÄREHELLISYYS JA KANSALLINEN TEOLLISUUS.

"Seuraava vastaväite väittää, että kansallinen yhteisteollisuus ei voi menestyä sentähden, että hallitus ei epärehellinen ja valvoisi sellaisena vaan omia etujaan. Tämä väite näyttää heräävän kokemuksista yhdeksännellätoista vuosisadalla, jolloin hallituksen hoidettaviksi siirtyi useampia kunnollisia ja yleismaallisia omaisuus- ja toimialoja. Näitä hallitessaan, piti silloinen hallitus silmällä yksinomaan omia ja pääomain omistajain etuja, jotka itse asiassa olivat samat niinkauvan kuin pääoman omistajain luokan jäsenet olivat hallituksena tai muutoin määräävästi vaikuttivat hallitusmiesten valintaan. Virkamiehet suorastaan möivät kaikki edut ja oikeudet vallastaan kapitalisteille.

"Sentähden, kun sellaisia asioita kaikkialla joukottain paljastettiin, tuli kansa epäluuloiseksi hallituksiin nähden, jolloin vallankumouksen vastustajat saivat tilaisuuden sanoa, että yhä suurempien asiain hoidon hallituksen käsiin antaminen olisi suurinta hulluutta.

"Kapitalistien taloudellisen ja yhteiskunnallisen toiminnan teoria ja käytäntö tarkoitti yksinomaan heidän omaa hyötyänsä. Kapitalistit eivät pienimmässäkään määrin antaneet arvoa kansan yleisille eduille, jotka luonnollisesti olivat heidän eduilleen ristiriitaisia. Sentähden he toimintansa keskittivätkin tuottaakseen yhteiskunnan kustannuksella itselleen mahdollisimman suuria etuja ja voittoja. Kansan asettaman virkamiehen ylpeys oli jättää virkapaikka yhtä köyhänä kun oli siihen astunutkin. Mutta kapitalistien suurimpana ylpeilyn aiheena oli, että he osasivat asemansa käyttää mahdollisimman suurien rikkauksien itselleen kokoomiseksi. Kapitalistien suhteen ei sellaista tointa kutsuttu epärehellisyydeksi kuten tehtiin kansan virkailijain paljon pienempien epärehellisyyden ilmiöiden tähden. Kapitalistien rikkauksia nimitettiin laillisiksi voitoiksi. Mutta mistä ne voitot olivat lähtöisin? Eikö ne olleet kansalle mitään maksaneet?

"Nämä kapitalistien luokan -- joka itse asiassa oli silloin todellinen hallitus vaikkei aina mahdollisesti sitä nimeä kantanutkaan -- voiton kiristämiskeinot olivat kauhean vaarallisia kansalle. Niiden kautta kapitalistien luokka todellisesti riisti kaikki kansan tuotannon. Mutta hyvien tapojen ja rehellisyyden apostolit eivät sanaakaan sitä vastaan sanoneet. Sen sijaan he pitivät kauhean suurta melua, jos kansan virkailijat pienimmässäkään määrin käyttivät yleisiä varoja omiin asioihinsa. Pienet varkaat hirtettiin, mutta suuret seppelöitiin. Sen kautta kapitalistit saivat olla rauhassa, sillä kun kansan huomio oli virkailijoihin kiintynyt, ei ollut pelkoa, että se joutaa havaitsemaan päärosvoja.

"Näin ollen ei ole suuresti ihmeteltävää, jos löytyi sellaisia mielipiteitä, jotka väittivät, että hallitus ei voi johtaa mitään rehellisesti. Kapitalistit sen käsityksen itse synnyttivät. Saarnattiin oppia, että kaikkien asiain hoito on uskottava yksityisille pääoman omistajille, jotka itse asiassa kaikessa laajuudessaan tarkoittivat asettaa käytäntöön sen ryöstön mistä muutamia virkamiehiä syytettiin. Sellainen esitys tuntuu siltä kuin talon omistaja, joka ei löytänyt sopivaa henkilöä talonsa hoitoon, olisi esittänyt sen hoidon uskomista ammatti-varkaille.

"Virkamiesten epärehellisyys oli ainoastaan siinä, että he unhottivat valansa ja asettuivat samalle asteelle millä koko kansakunnan taloudellinen keinotteluolemus seisoi. Tietysti oli oikein, että kansa oli ankara virkailijoihinsa nähden; mutta se oli väärin, ettei kansa huomannut, että yksityiskapitalistit todellisesti olivat lopullisia rikollisuuden ja epärehellisyyden synnyttäjiä. He yhteiskunnan taskusta ilman mitään tyhjensivät kaikki rikkaudet. Käsityksen hataruutta osoittaa sekin seikka, kun kansa ei havainnut, että hallitus epärehellisimmissäkään tapauksissa ei ryöstänyt ja varastanut kansaa likimainkaan niin suuressa määrin kuin yksityiskapitalistit samassa suhteessa olisivat tehneet."

VÄITE, ETTÄ KANSALLINEN TEOLLISUUSJÄRJESTELMÄ UHKAISI VAPAUTTA.

"Useampia muitakin melkoisen tärkeitä vastaväitteitä löytyy vielä tästä teoksesta. Muiden muassa väite, että teollisuuden yleiseksi, vaikkapa kansan valitseman hallituksenkin valvonnan alaiseksi muodostaminen tulisi vahingoittamaan kansalaisten vapautta, oli melkoisen tärkeä.

"Mainittu väitelmä nojasi sellaiseen oletukseen, että kapitalistisen tuotannon ja teollisuuden vallitessa kansa oli vapaa ja ettei sen tarvinnut olla kenellekään edesvastuussa. Mutta mikä oletus olisi voinut olla totuudesta enemmän poikkeavaa kuin tämä? Yksityisen kapitalismin vallitessa koko teollisuus ja sen käytäntö, joista kaikkien elantosuhteet riippuvat, oli täydellisesti despoottisen suurkapitalismin hallinnon alaisena. Teollisuuden kansalliseksi muodostaminenkin suoranaisesti juuri johtui siitä kauheasta sortavasta riippuvaisuudesta, jonka alaisena kansa yksityiskapitalismin vallitessa oli ollut.

"Vuonna 1776 amerikalaiset kukistivat brittiläisten vallan siirtomaissa ja perustivat oman valtansa sen tilalle. Ajatteles jos kuningas silloin olisi lähettänyt lähettiläänsä varoittamaan Amerikan kansaa, ilmoittaen, että se uuden yhteiskuntavallan perustamisella vahingoittaisi yleistä vapautta! Sellaiselle lähetystölle ja väitteelle tietysti olisi naurettu. Jos jotain olisi vastattu lähetystölle, niin olisi se käsittänyt selityksen, ettei mitään uutta valtaa ollut tarkoituskaan perustaa, mutta sen sijaan oli tarkoitus syrjäyttää entinen valta ja antaa kansalle oikeus määritellä omat asiansa mielensä mukaan. Samoin oli teollisuuden kansalliselle pohjalle järjestämisen laita. Kysymys oli tällöin siitä, josko kansalle ja kansan eduille vastakkainen valta sallittiin edelleenkin jatkua tai ottiko kansa itse sen vallan käsiinsä, siten voidakseen vapaana teollisuuden aloilla toimia omien etujensa saavuttamiseksi sensijaan, että he ennen olivat pakoitetut pitämään huolta kapitalistien eduista.

"Jokainen, joka vähässäkään määrin on selvillä kansan toimeenpanemien pyrkimysten ilmiöistä, tietää tarkoin kansan aina sorrosta pyrkivän vapauteen. Niinpä teollisuuden kansallistuttamisenkin tarkoitus oli vapauttaa kansa kapitalistien teollisesta orjuudesta siten, että teollisuus siirtyi kansan toiminnan ja huolenpidon alaiseksi, jolloin jokainen kansalainen oli kenestäkään riippumaton vapaa tuottaja ja kuluttaja. Tällöin ei tuotantoa ja kulutusta voi yksityinen määritellä ja siten pakoittaa kansakunta ikeensä alaiseksi. Sen sijaan kansakunta ja sen jokainen yksilö määräilee tuotannon ja kulutuksen erinäiset seikat oman makunsa ja tarpeidensa mukaan. Korkeimpana siteenä persoonien vapaudelle saattoi olla ainoastaan yleisen hyvinvoinnin edellytys. Siitä yleisestä hyvinvoinnista riippui yksityinen hyvinvointi, joten yksityinen oman etunsa pakoituksesta varsin vapaaehtoisesti ja ilman mitään muuta varsinaista pakkoa täytti tehtävänsä. Mahdollisien erimielisyyksien sattuessa tarvittiin ainoastaan käyttää yleisäänestystä kansan yleisten etukatsomusten selville saamiseksi. Ja kaiken tämän vallitessa pysyi kansa kansana ja sen yksilöt yksilöinä täydellisesti vapaina. Pieninkään pakon ilmiö ei sitä vapautta himmentää voinut. Meidän ainoastaan tarvitsi yhteisesti suostua noudattamaan käytännössä sellaista periaatetta, että velvollisuuksien täyttöön kykenevä henkilö laiminlyöden niiden täytön, ei ole oikeutettu myöskään nauttimaan tuloksista ja oikeuksista."

MALTHUSIALAINEN VASTAVÄITE.

"Heittäen huomioon ottamatta pienimmät vastaväitökset, tulemme me viimeiseen, mikä tässä merkillisessä kirjassa esiintyy. Tämä väitös eroaa kaikista toisista siinä, että se myöntää taloudellisen tasa-arvoisuuden menestyvän ja kohottavan ihmiskuntaa entistä korkeammalle onnellisuuden ja ihmisyyden asteelle. Mutta samalla se ottaa juuri tämän myönnytyksen vastustuksiensa perusteeksi."

"Sen väitteen tulee olla kerrassaan eriskummaisen", sanoin. "Antaapas kuulla sen lähemmät perusteet."

"Vastustajat väittivät seuraavalla tavalla: 'Ajatelkaamme, että köyhyys, kurjuus ja kaikki muut sellaiset vaikuttimet hävitetään maailmasta. Silloin jokainen tulisi saamaan takeen siitä, että heillä ja heidän lapsillaan tulisi olemaan yllinkyllin kaikkia tarpeita. Siitä vuorostaan olisi seurauksena, että ihmisten lisääntyneistä ei ole mikään vaikutin rajoittamassa. Kun kaikki seikat olisivat kaikille yhdenvertaiset, merkitsisi se, että väkiluku kasvaisi hirveän suuressa määrässä, josta vuorostaan seurauksena olisi ruoan kulutuksen lisääntyminen siinä määrässä, ettei sitä voitaisi tyydyttää tiedossaolevilla keinoilla. Tulisi olettaa, että peräti uusi, tähänasti varsin tuntematon elintarpeiden ja niiden tuotannon muoto löydettäisiin!'

"Katsottakoon nyt tätä vastaväitöstä lähemmin. Väitös lähtee osottamaan, että kun köyhyys ja kurjuus poistuisi, niin ihmissuvun nopealle lisääntymiselle ei löydettäisi mitään esteitä ja rajoja. Siis toisin sanoen, tämä väite olettaa, että hyvin vointi ja onnellisuus edellyttää lasten syntymisen lisääntymistä."

"Niinpä luulisi", vastasin minä.

"Mutta niin ei kuitenkaan todellisuudessa tarvitse olla. Katsoo esimerkiksi kapitalistisen aikakauden rikkaita ja sivistyneitä. Heillä oli yllin kyllin rikkauksia ja ei yhtään puutteista johtuvia huolia. Ne eivät saattaneet siis vaikuttaa heidän lisääntymisprosenttiinsa. Ja kuitenkin lähemmin katsottuna havaitsemme, että heidän keskuudessaan perheet ovat sangen pieniä. Tuskin syntymäprosentti vastaa kuolevaisuutta. Vieläpä väitetään, että rikasten ja varakasten luokkien perheet hävisivät sentähden, että heidän keskuudessaan lasten syntymisprosentti oli harvinaisen alhainen. Mikä sen aiheutti? He olivat rikkaita, sivistyneitä ja saivat elää miten tahtoivat. Ja kuitenkin heidän piireissään syntyvien lukumäärä oli arveluttavan pieni. Siis, vielä kerran, mikä sen aiheutti"?

"Luultavasti se seikka", vastasin minä, "että sivistys ja valistus oli kehittänyt heidän siveyskäsitteensä niissä asioissa korkeammaksi, joten eläimellisyys, joka siihen asti oli siksikin valtavana esiintynyt, kadotti heidän piireissään jalansijansa. Samalla myös, kun perheet yleisesti valistuivat, kieltäytyivät naiset olemasta miesten sukupuoliorjia ja rupesivat saamaan sananvaltaa sukupuolielämän kaikissa asioissa."

"Aivan niin. Sinun vastauksesi on kylliksi kumoamaan Malthusilaisten vastaväitteen korkeamman ja paremman elämänjärjestelmän perusteita vastaan sen nojalla, että ihmiskunnan lisääntyminen siten liijalliseksi kävisi. Malthus, kuten tietänet, uskoi, että ihmisillä on suurempi taipumus lisääntyä mitä tuotanto olisi sallinut, joten siitä oli seurauksena yhä lisääntyvä elintarpeiden puute. Moinen katsomus rikkaiden keskuudessa oli hyvinkin laajalle levinnyt -- rikkaiden, jotka kuitenkin varsinaisesti olivat maailman kurjuuteen syyllisiä. He tietysti olivat varsin tyytyväisiä sellaisesta opetuksesta, joka kaiken syyn heidän niskoiltaan siirsi luonnon syntiluetteloon. Sitäpaitsi oli Malthusen oppi rikkaille edullinen toisessakin suhteessa. Se nimittäin vastusti kaikkia uudistuspyrkimyksiä sentähden muka, että ihmisten ehompi onnellisuus tekisi asiat toista tietä yhä entistään huonommiksi.

"Mutta jätettäköön nyt Malthus sikseen. Vaikka alhainen syntymisprosentti sivistyneiden joukossa -- joiden olot olivat kerrassaan vastakkaisia kurjuudelle ja vastasivat yleisiä kansan oloja taloudellisen yhdenvertaisuuden vallitessa -- olisi kylliksi pätevä, kumoamaan väitöksen onnellisuuden vaikutuksesta ihmissuvun lisääntymiseen, niin on meillä vielä eräs toinen paljon tärkeämpi todiste jälellä. Äsken sinä sanoit yhdeksi syyksi varakkaiden piireissä syntymisprosentin alhaisuuteen sen, että naisten sanoille niissä asioissa asetettiin enemmän painoa kuin alemmissa luokissa. Taloudellisen yhdenvertaisuuden varmana seurauksena on ja on aina oleva, että kaikkien naisten mielipide ja sana kysymyksen alaisissa asioissa painaa enemmän kuin miesten. Niin ollen siis naiset lakkaavat taloudellisen yhdenvertaisuuden vallitessa olemasta sukupuoliorjia ja yksinomaan lapsensiitoskoneita. Lapsen synnytysvaisto naisille tulee luonnolliseksi. Luonnollisuus vuorostaan on takeena siitä, että syntymisprosentti on luonnollisille oloille ja elämän edellytyksille sovelias, joten pelkoa suuresta tai pienestä syntymisprosentista ei tarvitse olla."