Part 15
"Sanokaa pikemmin" vastasi tohtori, "että miesten ja naisten taloudellisen yhdenvertaisuuden perustaminen ensi kerran saattoi mahdolliseksi heidän suhteittensa rakentamisen moraaliselle pohjalle. Siveellisen toiminnan ensimmäinen ehto joka suhteessa on toimijan vapaus. Niin kauan kuin naisten taloudellinen riippuvaisuus miehistä esti heitä vapaasti toimimasta sukupuolisuhteissa, ei voinut niissä suhteissa olla mitään siveellisyyttä. Sukupuolikäytöksen oikea siveellisyys tuli mahdolliseksi toteuttaa vasta sitten kun naiset kykenivät itsenäisesti toimimaan taloudellisen yhdenvertaisuuden saavutettuaan."
"Olisipa se hämmästyttänyt aikamme moralisteja", sanoin, "jos heille olisi sanottu että meillä ei ollut mitään sukupuolisiveyttä. Meillä varmasti oli sangen terävä ja huolellisesti valmistettu 'ei-sinun-pidä'-järjestelmä."
"Tietysti, tietysti", vastasi seuralaiseni. "Ymmärtäkäämme toisemme oikein tässä kohdassa, sillä asia on sangen tärkeä. Teillä oli, kuten sanotte, kokoelma sangen ankaria sääntöjä ja määräyksiä sukupuolikäytöksen suhteen -- se on, etupäässä naisille -- mutta sen peruste suurimmaksi osaksi ei ollut siveellinen vaan järkiperäinen, sillä tarkoituksena oli naisten taloudellisten etujen turvaaminen heidän suhteissaan miehiin. Naisille kokonaisuudessaan heidän turvaamiseksensa ei mikään voinut olla tärkeämpää kuin nämä säännöt, vaikka niillä niin usein julmasti sovitettiin heihin yksityisesti. Niin kauan kuin nainen oli taloudellisesti avuton ja riippuvainen olento, olivat ne ainoina keinoina millä hän ja hänen lapsensa edes osittain voivat saada turvaa miesten väärinkäytöksiä ja välinpitämättömyyttä vastaan. Älkää hetkeäkään epäilkö että tahdon kevytmielisesti puhua tämän yhteiskunnallisen asetuskokoelman arvosta ihmissuvulle sinä aikana jolloin se oli välttämätön. Mutta kun se kokonaan perustui mietelmiin jotka eivät johtuneet sukupuolisuhteen luonnollisesta puhtaudesta itsestään, vaan kokonaan järkiperäisistä taloudellisia tuloksia tarkoittavista mietelmistä, olisi ollut käsitteiden väärin käyttämistä, jos sitä olisi sanonut siveelliseksi järjestelmäksi. Vastaavammin sitä olisi voinut sanoa sukupuolitalouden asetuskokoelmaksi -- se on, kokoelmaksi lakeja ja tapoja, jotka määräsivät naisten ja lasten taloudellisen suojelemisen sukupuoli- ja perhesuhteissa.
"Avioliittosopimusta koristi kirjava valikoima tunteellisia ja uskonnollisia haaveiluja, mutta minun ei tarvinne teille muistuttaa että sen oleellinen puoli lain ja yhteiskunnan silmissä oli sen sopimusluonne, tarkka taloudellinen toimitus. Sen mukaan mies laillisesti sitoutui pitämään huolta naisesta ja tulevasta perheestä, jota vastaan nainen antautui hänen yksinomaisesti käytettäväkseen -- se on, sellaiseen asemaan että saadakseen oikeuden hänen omaisuuteensa, hän rupesi sen omaisuuden osaksi. Ainoa kohta, jonka laki tai yhteiskunnallinen sensori katsoi määräävän sukupuolitoiminnan siveellisyyden tai epäsiveellisyyden, puhtauden tai epäpuhtauden, oli yksinkertaisesti kysymys, oliko kauppaa tehtäessä lailliset muodot otettu huomioon. Jos se kohta oli asianmukaisesti täytetty, niin kaikki mitä ennen oli pidetty vääränä ja epäpuhtaana asian-osaisten kesken tuli oikeaksi ja siveäksi. He saattoivat olla avioliittoon sopimattomia henkilöitä taikka mahdottomia vanhemmiksi tulemaan; heidät oli saattanut yhteen johtaa mitä alhaisimmat ja kurjimmat vaikuttimet; morsiamen oli puute saattanut pakottaa hyväksymään itsellensä miehen jota hän inhosi; nuori oli saatettu uhrata tutisevalle vanhukselle, ja kaikkia luonnollisia sopivaisuuksia loukata; mutta teidän ajatuskantanne mukaan, jos sopimus oli lain mukaan suoritettu, oli kaikki seuraava vain valoisaa ja kaunista. Toiselta puolen, jos sopimuksen teko oli laimin lyöty ja nainen oli suostunut rakastajaan ilman sitä, niin olipa heidän lempensä miten suuri tahansa, olipa heidän liittonsa miten sopiva tahansa kaikkien luonnollisten näkökohtien mukaan, nainen häväistiin siveettömäksi, epäpuhtaaksi ja hänet jätettiin ja julistettiin eläväksi kuolleeksi yhteiskunnallisessa häpeässä. Sallikaa minun nyt toistaa että me täydellisesti ymmärrämme tämän yhteiskunnallisen lain olleen teidän innoittavan järjestelmänne aikana ainoan mahdollisen keinon millä naisten ja lasten taloudellisia etuja voitiin turvata, mutta jos sitä sanotaan siveelliseksi tai moraaliseksi katsantokannaltaan sukupuolisuhteisiin, niin on se varmasti mahdollisimman häpeämätöntä sanojen väärinkäyttämistä. Päinvastoin meidän täytyy sanoa että se oli laki joka turvatakseen naisten aineellisia etuja suostui mielivaltaisesti syrjäyttämään kaikki ne lait jotka ovat sydämmeen kirjoitetut sellaisista asioista.
"Asiakirjoista näkyy että teidän päivinänne paljon puhuttiin siitä häpeällisestä seikasta että oli kaksi eri moraalista asetuskokoelmaa sukupuoliasioissa, toinen miehiä ja toinen naisia varten -- miehet kun kieltäysivät alistumasta naisille määrättyihin lakeihin, ja kun yhteiskunta ei yrittänytkään pakottaa niitä heidän noudatettavikseen. Ne jotka samallaista lakia vaativat molemmille sukupuolille väittivät että mikä naiseen nähden oli oikein tai väärin, se oli samoin myös miehenkin suhteen ja että tulisi olla molemmille sama oikean ja väärän, puhtauden ja epäpuhtauden, siveellisyyden ja epäsiveellisyyden peruskanta. Se oli selvästi oikea näkökohta asiassa; mutta mitäpä moraalista voittoa olisi ollut ihmissuvulle siitä, vaikka miehet olisi saatukin taivutetuksi hyväksymään naisten lain -- lain joka oli niin arvoton sisimmässä siveysaatteessaan sukupuolisuhteisiin nähden? Ei mikään muu kuin naisten taloudellisten kahleitten katkera paino oli pakottanut heidät suostumaan lain alaiseksi jota vastaan alituisesti Jumalalle huusi kymmentuhansien tahrattomain Margareettain veri sekä lukemattomain naisjoukkojen sortunut elämä joiden ainoana vikana oli liian hellä rakkaus. Niin, epäilemättä tuli olla yksi käytöskanta sekä miehille että naisille, kuten nyt on, mutta se ei saanut olla orjalaki kurjine perusteluineen, välttämättömyyden naisille pakottama. Yhteinen ja korkeampi laki miehille ja naisille, jota ihmissuvun omatunto vaati, saattoi käydä mahdolliseksi vasta sitten, ja heti sen jälkeen se voi tulla vahvistetuksi, kun miehet ja naiset sukupuolisuhteissa olivat toisiinsa nähden samalla kannalla kuin muussakin, ehdottoman yhdenvertaisuuden ja keskinäisen itsenäisyyden kannalla."
"Kaikesta huolimatta, tohtori", sanoin, "vaikka minua ensin hiukan hämmästytti kuullessani teidän sanovan ettei meillä ollut mitään sukupuolisiveellisyyttä, ette kuitenkaan toden teolla ole sanonut sen enempää ettekä käyttänyt sen ankarampia sanoja kuin meidän runoilijamme ja satiirikkomme käsitellessään samaa ainetta. Täydellinen erotus tavanmukaisen sukupuolisiveyden ja vaistomaisen rakkauden moraalin välillä oli sananpartena keskuudessamme ja siitä aiheutui, kuten epäilemättä tiedätte, suurin osa romanttista ja dramaattista kirjallisuuttamme."
"Niin", vastasi tohtori, "ei mitään voitaisi lisätä siihen voimaan ja tunteeseen millä teidän kirjailijanne julistivat näitä asioita koskevan yhteiskunnallisen rautalain julmuutta ja vääryyttä -- jonka lain teki kaksin kerroin julmaksi ja vääräksi se seikka että se rajoittui melkein yksinomaan naisiin. Mutta heidän paljastuksensa olivat turhia ja heidän herättämänsä mielten liikutus oli seurauksiltaan hedelmätön siitä syystä että he jättivät kokonaan mieliin teroittamatta perussyytä joka oli vastuussa heidän ahdistamastaan laista ja joka tuli poistaa, jos lain tilalle joskus tahdottiin asettaa oikea siveys. Se syy oli kuten olemme nähneet, omaisuuden jakojärjestelmä, jonka mukaan naisen ainoa toivo mukavuuden ja varmuuden saamiseksi oli pantu riippumaan siitä menestyksestä jonka avulla hän sai laillisen toimeentulovakuuden joltain mieheltä oman persoonansa hinnalla."
"Minusta näyttää", huomautin, "että kun naiset kerran kunnollisesti saivat silmänsä auki ja näkivät mitä vallankumouksellinen ohjelma tarkoitti heidän sukupuolelleen vaatiessaan taloudellista yhdenvertaisuutta kaikille, niin heidän oman etunsa täytyi heistä tehdä vielä innokkaampia asian edistäjiä kuin koskaan miehistä."
"Niin todella kävikin", vastasi tohtori. "Tietysti tavanmukaisuuden, muinaistapojen ja ennakkoluulojen sokeuttava ja sitova vaikutus, samoinkuin ikimuistoisen orjuuden synnyttämä arkuuskin, esti kauaksi aikaa naisten suurjoukkoa ymmärtämästä heille tarjotun vapautuksen suuruutta; mutta kun he kerran sen ymmärsivät, niin he heittäysivät vallankumoukselliseen liikkeeseen niin yksimielisesti ja innokkaasti että sillä oli ratkaiseva vaikutus taisteluun. Miehet saattoivat katsoa taloudellista yhdenvertaisuutta suosien tai vastenmielisesti heidän taloudellisen asemansa mukaan, mutta jokainen nainen, vain yksinkertaisesti sen takia että oli nainen, oli sidottu sen puolesta taistelemaan heti kun hän sai päähänsä mitä se merkitsi hänen edustamalleen ihmissuvun puoliskolle."
LUKU XXI.
Voimisteluharjoituksissa.
Edith oli tullut ylös jo siksi aikaisin että oli kuullut loppuosan puheestamme, ja nyt hän sanoi isällensä:
"Ajatellessani mitä olette kertonut Julianille nykyajan naisista verrattuna entisaikaisiin, olisi hän ehkä kernas käymään voimisteluharjoituksissa tänä iltapuolena katsomassa miten me itseämme kehitämme. Siellä on muutamia juoksu- ja ilmakilpailuja sekä joukko muita koetuksia. Tänä iltapuolena meidän vuosikurssimme on esillä, ja minun pitäisi siellä ainakin olla."
Tästä ehdotuksesta, joka innokkaasti hyväksyttiin, johtuivat hupaisimmat ja opettavaisimmat kokemukseni niiltä aikaisilta ajoilta jolloin muodostelin käsityksiäni kahdennenkymmenennen vuosisadan sivistyksestä.
Voimistelukoulun ovella erosi Edith meistä yhtyäkseen luokkaansa amfiteaatterilla.
"Ottaako hän johonkin kilpailuun osaa?" kysyin.
"Koko hänen vuosikurssinsa -- se on, kaikki hänen ikäisensä -- tässä piirissä esiintyvät muutamissa tai useammissa esityksissä."
"Mikä on Edithin erikoisala?" kysyin.
"Mitä erikoisaloihin tulee", vastasi tohtori, "ei meidän kansamme suuresti niitä kehitä. Tietysti yksityisesti kukin tekee mitä mielii, mutta yleisten harjoitusten tarkoituksena ei ole niin paljon kehittää atleettisia erikoisuuksia kuin saada aikaan kaikenpuolinen ja hyvin suhteutuva ruumiillinen kehitys. Me haluamme kaikkein ensiksi saada vissin voima- ja mittakannan säärille, reisille, käsivarsille, lanteille, rinnalle, hartioille, niskalle j.n.e. Tämä ei ole korkein pyrkimyskohta, vaan välttämätön alin. Kaikki jotka sen saavuttavat, pidetään terveinä ja kelvollisina miehinä ja naisina. Sitten heidän huoleksensa jätetään itsensä kehittäminen yksityisesti mielensä mukaan sen kohdan yläpuolella erikoissuuntiin."
"Miten kauan tämä yleinen voimistelukasvatus kestää?"
"Se on pakollinen kuten kaikki muutkin kasvatuskurssit, kunnes ruumis on täysin kehittynyt, jonka me arvelemme olevan asianlaidan kahdenkymmenen neljän vuoden ijässä; kuitenkin jatketaan sitä melkein aina läpi koko elämän, vaikkakin luonnollisesti se riippuu siitä, miten kukin yksilö haluaa."
"Tarkoitatteko, että te käytte säännöllisillä harjoituksilla voimistelulaitoksessa?"
"Miksi en kävisi? Eihän ole vähemmän tärkeätä minulle olla terve kuusikymmen vuotiaana kuin kahdenkymmenen ijässä."
"Tohtori", sanoin, "jos näytänkin hämmästyneeltä, on teidän muistettava, että minun päivinäni oli sääntönä, ettei yli neljänkymmenen olevan miehen sovi juosta katuvaunun jälessä ja mitä naisiin tulee, heittivät he juoksemisen jo viidentoista ikäisinä, jolloin heidän ruumiinsa asetettiin puristimiin, heidän säärensä säkkeihin, heidän varpaansa ruuvipuristimiin ja he sanoivat jäähyväiset terveydelle."
"Te näytätte todellakin olleen tyytymättömiä ruumiisiinne", sanoi tohtori. "Naiset laiminlöivät omansa kokonaan ja mikäli miehiin tulee, niin paljon kuin voin käsittää, he runtelivat ruumistaan neljäänkymmeneen ikävuoteen saakka ja siitä lähtien häiritsi heitä taasen heidän ruumiinsa, joka todella olikin oikeutettua. Se ääretön fyysillinen heikkoudesta ja sairaudesta johtuva kurjuus, joka aiheutui täysin estettävissä syistä, näyttää meistä, lähinnä asian moraalista puolta, yhdeltä suurimmista seikoista, joista teidän taloudellista epäyhdenvertaisuussysteemiänne voi syyttää, sillä tästä alkusyystä voidaan joko suoranaisesti tai epäsuorasti johtaa melkein kaikki elämänne piirteet. Ei sieluja eikä ruumiita voineet teidän miehenne ottaa huomioon järjettömässä taistelussaan elämisensä puolesta, kun taasen monimutkainen osuusjärjestelmä, jonka alaisina naiset pidettiin häiritsi samalla tapaa sekä sielua että ruumista, kunnes ei enää ollut mikään ihme, ettei heihin ollut jäänyt jälelle vähääkään terveyttä."
Astuttuamme amfiteatteriin näimme me toisessa päässä voimistelutannerta noin kaksi tai kolmesataa nuorta miestä ja naista keskenään puhellen tai lepäillen. Nämä, kertoi tohtori minulle, olivat Edithin tovereita vuoden 1978 luokalta, kaikki ollen kahdenkymmenenkahden vuoden ikäisiä ja syntyneet samassa piirissä tai myöhemmin sinne asumaan muuttaneet. Minä tarkastelin ihaillen näiden nuorten miesten ja naisten vartaloita, kaikki ollen kauniita ja vankkoja kuin Olympuksen jumalat ja jumalattaret.
"Onko minun käsitettävä", sanoin, "että tämä on täydellinen ja rehellinen kuva koko nuorisostanne eikä mikään valikoima paremmista urheilijoista?"
"Onpa kyllä", vastasi hän, "kaikki kahdellakymmenellä kolmannella ikävuodellaan olevat nuorukaiset, jotka asuvat tässä piirissä, ovat tänään täällä, mahdollisesti itarilla tai kolmella poikkeuksella, jotka erityisistä syistä eivät ole voineet saapua."
"Mutta missä ovat rammat, rumat, heikot, keuhkotautiset?"
"Näettekö tuota nuorta miestä tuolla tuolissa, jonka ympärillä on min paljon muita?" kysyi tohtori.
"Ah! Onpa siellä sitten ainakin yksi sairas."
"On", vastasi seuralaiseni; "häntä kohtasi tapaturma eikä hänestä enää koskaan tule tervettä. Hän on luokan ainoa sairas ja te näette, miten muut häntä kohtelevat. Teidän rampanne ja sairaanne olivat niin lukuisat että säälikin alkoi väsyä ja kyyneleet loppua sekä surkuttelu muuttua kylmäksi; meidän joukossamme ovat ne niin harvinaisia, että heistä tulee suosikkimme ja lemmikkimme."
Samassa kuului torvenpuhallus ja muutamia kymmeniä nuoria miehiä ja naisia syöksyi meihin päin kilpajuoksussa. Heidän juostessaan puhalsi torvi kaiken aikaa hermoihin koskevalla voimalla. Seikka, joka minua hämmästytti, oli tasamukaisuus juoksun lopettamisessa ottaessa huomioon sen seikan, etteivät kilpailijat olleet erityisesti juoksuun harjoitettuja, vaan olivat ainoastaan joukkoa, joka monien kilpailuittensa sarjassa sinä päivänä oli tullut juoksukilpailuun. Samanlaisten valikoimattomien osanottajien kilpajuoksussa minun päivinä olisi niitä ollut pitkin kilparataa puolesta radasta päämaaliin ja suurin osa lähempänä edellistä.
"Edith mikäli huomasin saapui kolmantena perille", sanoi tohtori lukien merkkejä. "Hän tulee olemaan mielissään onnistuessaan niin hyvin kun hän tietää teidän olevan täällä."
Seuraava tapaus oli täysi hämmästys. Minä olin huomannut joukon nuorukaisia korkealla lavalla amfiteatterin kaukaisessa päässä tekevän jonkunlaisia valmistuksia ja ihmettelin, mitä he aikoivat tehdä. Nyt äkisti torven merkin saatuaan näin heidän hyppäävän eteenpäin yli lavan reunan. Minulta pääsi tahtomattani kauhistuksen huuto, sillä maahan oli pelottava matka.
"Kaikki on hyvin", nauroi tohtori ja seuraavassa hetkessä näin parikymmentä nuorta miestä ja naista kiitävän ilmassa viisikymmentä jalkaa yläpuolella kilparadan.
Sen jälkeen seurasi pallonheittokilpailua.
"No nyt voin käsittää, miksi naisillanne ovat niin kauniit rinnat ja olkapäät", sanoin.
"Te olette siis sen jo huomanneet!" huudahti tohtori.
"Olen kyllä", oli vastaukseni, "olen huomannut että nykyisillä naisillanne on yleensä voimaa ja hyvin kehittyneet lihakset yläpuolella vyötäisiä, jota meidän päivinämme nähtiin ainoastaan satunnaisesti."
"Te haluatte epäilemättä kernaasti", sanoi tohtori, "saada huomionne todistetuksi positiivisen todistuksen kautta. Ehkä jätämme amfiteatterin muutamiksi minuuteiksi ja menemme anatoomisiin saleihin. On todellakin harvinainen tilaisuus anatomian tutkijalle saada oppilas, joka on niin kehittynyt käsittämään, voidakseen tälle osottaa seuraukset, jotka taloudellisilla yhdenvertaisuuden prinsiipeillämme ja parailla kehitysmahdollisuuksilla kaikille on ollut pyrkiessään kehittämään ihmisruumista yleensä ja etenkin naisen ruumista. Sanon erityisesti naisen ruumista, sillä teidän päivinänne käännyttiin siitä poispäin vaikutusten johdosta, jotka kielsivät naiselta vapaan elämän. Tässä on joukko vaksikuvia, jotka ovat muodostetut yhdeksännentoista vuosisadan ihmisruumisopin tuntijain tiedonantojen mukaan, joille niistä saamme olla suuresti kiitollisia. Te tulette huomaamaan, kuten huomautuksenne äsken osoittivat, että pyrkimyksenä oli silloin sitoa ja estää kehitystä yläpuolella vyötäröitten ja ylenmäärin kehittää alapuolella. Vartalo näytti niin pieneltä kuin se olisi pehmennyt ja kutistunut kokoon, kuten sokerikuva lämpimässä ilmassa. Katsokaa, leveysläpimitta lantioitten kohdalta on varsinaisesti suurempi kuin hartioitten kohdalta, vaikka sen tulisi olla tuumaa tai kahta pienempi ja sipulimaista ulkomuotoa on suuresti täytynyt lisätä suuret määrät vaatteita, joita naisenne kokosivat vyötäistensä ympärille."
Näiden hänen sanojensa johdosta kohotin silmiäni erään naisruumiin jäykkiin kasvoihin, jonka kauneutta hän oli juuri moittinut ja minusta näytti kuin olisivat kuvan elottomat silmät katsoneet omiini moittivin ilmein, jonka johdosta sydämmeni oli heti valmis tunnustamaan tohtorin sanojen oikeuden. Minä olin ollut samanaikalainen tämän naisen kanssa ja ollut kiitollisuuden velassa heidän silmiensä välkkeelle kaikesta joka teki elämän jonkin arvoiseksi. Olkoon heidän kauneutensa sitten nykyajan kaavojen mukaan täydellistä tai ei, heidän kauttaan olin kumminkin oppinut tuntemaan naisellisuuden arvon. Ehkäpä moittivatkin nämät silmät minua siitä, että vaitiollen myönnyin halventamaan kauneutta, jolle niin paljon olin velkaa, yhdessä toisen aikakauden miehen kanssa.
"Hiljaa, tohtori, hiljaa!" huudahdin. "Epäilemättä te olette oikeassa, mutta nämät sanat eivät sovi minun kuultavikseni."
En voinut löytää sanoja selvittääkseni, mitä mielessäni liikkui, mutta se ei ollut tarpeenkaan. Tohtori ymmärsi ja hänen harmaat silmänsä kiilsivät, kun hän laski kätensä olkapäilleni.
"Oikein, poikani, täysin oikein! Niin on teidän asianne sanoa ja Edith pitäisi teistä vielä enemmän sanojenne johdosta, sillä nykyisin ovat naiset arkoja toistensa kunniasta, jollaisia he eivät mahtaneet olla teidän aikananne. Toiselta puolen taasen, jos näiden teidän päivienne naisten ruumiittomat varjot olisivat saapuvilla, iloitsisivat he enemmän kuin muut niistä kauniimmista ja paremmista temppeleistä, joita vapaus on rakentanut heidän tyttäriensä sieluille asuttaviksi.
"Katsokaa!" hän lisäsi viitaten toiseen kuvaan; "tässä on mallikuva nykyajan naisesta, muotopiirteet tosin ei ollen ideaaliset, mutta perustellut keskimääräisiin mittoihin tieteellistä vertailua varten. Ensiksi, te huomaatte että kuva on yli kaksi tuumaa korkeampi kuin tuo toinen. Katsokaa sen hartioita! Ne ovat voittaneet leveyttä kaksi tuumaa lantioihin nähden, jos vertaamme sitä tutkimaamme kuvaan. Toiselta puolen lantioitten ympärysmitta on suurempi osottaen parempaa lihaksien kehkeytymistä. Rinta on puolitoista tuumaa laajempi ja vatsan mitta on kasvanut kaksi tuumaa. Nämät kaikki kehkeytymiset ovat enemmän kuin mitä vartalon lisääntynyt pituus on voinut aiheuttaa. Mitä yleiseen lihaksien kehittymiseen tulee, voitte huomata, ettei siitä voi olla vertaustakaan.
"Mikä on syynä tähän? Yksistään seuraus naisen täydellisestä, vapaasta ja esteettömästä fyysillisestä elämästä, jonne tien on avannut naisen taloudellinen riippumattomuus. Kehittääkseen hartioita, käsivarsia, rintaa, lantioita, jalkoja ja ruumista yleensä, tarvitaan harjoitusta -- ei hentoa ja lievää, vaan voimakasta, ja yhtämittaista, jota ei tehdä, satunnaisesti, vaan säännöllisesti. Ei löydy mitään sallimuksen myönnytystä, joka antaisi naiselle koskaan fyysillistä kehitystä muilla ehdoilla, kuin millä miehet ovat saavuttaneet kehityksensä. Teidän aikanne naisilla ei kuitenkaan tähän ollut tilaisuutta. Heidän työnsä oli lukemattomia aikoja supistunut suureen määrään pikku tehtäviä -- käsi ja sormitöihin -- tehtäviin, jotka väsyttivät ruumista ja sielua äärimmäisiinsä, mutta kokonaan jättivät elimellisiin voimiin vaikuttamatta, josta olisi ollut kehitystä ja vahvistusta käytetyille ruumiinosille. Ikimuistettavista ajoista saakka oli poika lähtenyt isänsä kanssa kaivamaan ja metsästämään tai kilpailemaan toisten poikien kanssa urheilussa, kun taasen tyttö jäi kotiin kehräämään ja leipomaan. Viiteentoista ikävuoteensa saakka voi hän jakaa veljensä kanssa muutamia pienempiä urheilutapoja, mutta täysin kehityttyään hän sai lopettaa kaiken osanoton; terveelliseen, voimistelevaan urheiluelämään. Mitä muuta voitiin silloin odottaa seurauksena kuin -- heikontuvaa terveyttä ja puoli sairaloista elämää? Ainoa ihme on se, että niin pitkän ruumiillisen sortotilan jälkeen voi naisen fysiikka jälleen virota niin suuressa määrässä ja niin lyhyessä ajassa, kuin on tapahtunut viime vuosisadan naiselle avautuneen vapaan ajan aikana."
"Meilläkin oli useita mitä kauneimpia naisia; fyysillisestikin terveiltä näyttivät he ainakin meille", sanoin minä.
"Luonnollisesti he näyttivät teistä ja epäilemättä he olivatkin täydellisiä malleja, mitä te halusitte", vastasi tohtori. "He näyttivät teille, millaisen luonto oli aikonut koko sukupuolen olevan. Mutta olenko väärässä väittäessäni, että huono terveys oli yleisesti vallitsemassa naistenne joukossa? Niin kertovat meille kuitenkin tilastot Jos voimme niihin uskoa tapahtui neljä viidettä osaa lääkärien ammatinharjoittamisesta naisten keskuudessa eikä sekään näytä tehneen heille suurta hyvää, vaikkakaan kenties ei minun sopisi moittia omaa ammattiani. Tosi vaan on, etteivät he voineet tehdä mitään ja mahdollisesti tiesivätkin ei voivansa niin kauan kuin naisia hallitsevat seuratavat pysyivät muuttumatta."
"Luonnollisesti olette te oikeassa itse pääasiassa", vastasin. "Ja todellakin, muuan suuri kirjailija pani liikkeelle yleiseen hyväksytyn säännön, että sairaus oli naisten varsinainen terveydentila."
"Muistan tuon lauseen. Miten suuri tunnustus se olikaan sivistyksenne kykenemättömyydestä ratkaista puolen ihmissuvun perusonni Naisten sairaloisuus oli yksi sivistyksenne suuria surunäytelmiä ja hänen fyysillinen parantamisensa on yksi suurimpia kohtia yleisessä onnellisuudessa, jonka taloudellinen tasa-arvoisuus on tuottanut ihmissuvulle. Ajatelkaa, mitä sisältyy muutokseen naisen huokausten, kyynelten ja kärsimysten maasta, kuten te sen tunsitte, naisen nykyiseen maailmaan, jossa vallitsee riemun ja ilon henki sekä ylenmäärin pontevuutta ja elinvoimaa!"
"Mutta", sanoin, "yksi asia ei ole minulle täysin selvänä. Olematta lääkäri tai tietämättä sellaisista asioista enempää kuin nuoren miehen voi otaksua tietävän olen kuitenkin yleensä käsittänyt, että syynä naisen fyysillisen tilan heikkouteen ja hentouteen olivat vissit luonnolliset heikkoudet hänen suvussaan."