Part 3

Lähtö-ryypyt ryypättiin ja muiskasteltiin suuta, Eikä pikku Wekkulikaan tohdi toivoo muuta.

Sitte meni lerputteli pois hän kotoansa, Pitkin tietä lauleskeli yksin surussansa.

J. F. Granlund

[Ensikerran painettu 1842.]

JUSSIN LAULU KUKOSTA

Nuotti: "Tuoll' on kultani" j.n.e.

Tuo on mun _kukkoni_, tuo puna-harja, Tuon hellan-lehdet ne hohtaa kun marja. Woi, oma lintuni! voi, kulta _kukkoni_! Laulappastas jo!

Kyllä on lintuja, on korioita, Mutt' eivät _kukkoni_ muotoa voita. Woi, oma lintuni! voi, kulta _kukkoni_! Laulappastas jo!

Reipas sen luonto ja muoto on muhkee, Raikas sen ääni, kun lauluun se puhkee. Woi, oma lintuni! kulta _kukkoni_! Laulappas nyt jo!

Seinät ne soivat, ja kalliot kaikuu, Kun oman _kukkoni_ ääni se raikuu. Woi, oma lintuni! voi, kulta _kukkoni_! Laulappas nyt jo!

En minä kurkeenkaan _kukkooni_ antais, En, vaikka kotkakin väliä pantais. Woi, oma lintuni! voi, kulta _kukkoni_! Etkös laula jo!

Nyt, kulta _kukkoni_! nyt keno-kaula! Hiukankin kauniita virsiäs laula! Woi, oma lintuni! voi kulta _kukkoni_! Etkös laula jo!

Hei, jopas, lintuni, laulat nyt mulle; Mutta jo myös minä lauloinkin sulle. Woi, oma lintuni! voi, kulta _kukkoni_! Jopas laulat jo!

J. F. Granlund

[Ensikerran painettu 1858.]

JUOMA-LAULU

Juoma janon sammuttaa, Janotakin juoda saa Kuiva-kaulanen Poika-joukko laula, juo; Makea on malja tuo Wahto-harjanen.

Olut voiman vahvistaa, Kannu kestin kaunista Lorutessamme Riemu rinnat ylentää, Waivammekin vähentää Hurratessamme.

Kyllä joskus seura suo, Että poika-joukko ju Ämpäristäkin. Älä näänny nukkumaan, Saata kannu kulkemaan Nääntyneenäkin.

J. Juteini

SAKSAN-WIINA JA KALJA

Pojat! pois nyt kalja tieltä, Koska viinaa koitellaan; Kaljan kautta miehen mieltä Moniasti moitellaan

Kuinka siis on kaljan laatu? Mitä viina vaikuttaa? Kotoa on kalja saatu, Saksan-viina saavuttaa.

Janoa jähdyttääpi kalja, Mutta leikin lyhentää. Wasta viina, veljein malja, Ystävyyttä ylentää.

Tosin meitä kalja täällä Hiljallensa hyödyttää, Wiina kiehuu kielen päällä, Sitte päätä pyörryttää.

J. Juteini

OLUT JA WIINA

Löytyypi kultaa kupiksi, Jos talon-poika tahtoo, Hopiata housun napiksi, Ken kaluksi sen katsoo; Löytyy myös sanoja virsiksi, Kun edempätä etsii, Ja laitteleepi lauluiksi, Runoiksi tehdä viitsii.

Waan aina tulee varoa Ne monet väärät värsyt. Ett'ei laki sua sakota, Ja pane pahat reisut; Niin saatin laulaa helistää, Ett' oikein seinät soipi Olutta juoda välistä, Kuin kallo kantaa voipi.

Se mielen tanssiin taivuttaa, Antaa myös vähän voimaa; Kyll' uni muuten saavuttaa, Jos välill' ei sa hoivaa. Ja tekin, neidet naitavat! Sen mielellänne suotte, Myös olettekin taitavat, Jos itse vähän juotte.

Ei miehelle tuo mitään tee, Jos ryypyn, kaksi ottaa, Waan kolmas mieltä koittelee, Ja neljäs älyn voittaa. Wiinasta ei tule viisaus, Kun sitä paljon ryyppää, Waan kevyt mieli, kerkeys Sen kanssa olla pyytää.

Paavo Korhonen

JUOMA-LAULU

Ruotsinkielisestä: "Toma glas i godt kalas", etc.

Tyhjät maljat pidossa Isäntää ei kiitä; Weljet, kaiken ilossa, Täytetääs nyt niitä!

Täydet maljat pidossa Wieraita ei kiitä; Weljet, kaiken ilossa, Tyhjennetääs niitä!

Tyhjät maljat, j.n.e.

J. F. Granlund

[Ensikerran painettu v. 1837.]

JUOMA-LAULU

Nuotti: "Se, Movitz! hvi står du och gråter".

Ei maljasta maisteta maaten; Pois torkka, ja aukase suus! _Salutem et prosperitatem!_ (1) Juo virkuksi kieles ja luus! Et riemua rinnassas huomaa, Jos vaan klasin huulilles tuot, Ja siitä kuin kärpänen juot Noin kaunista juomaa.

Jos nyökkäisit, veikkosen, mulle Ja tietäisit tehtävän työs, _Salutem_ sitt' sanoisin sulle _Et prosperitatem_-kin myös. Jo käteni noussunna olis Ja suuhuni klasia tois, Ja kurkkuni nielis ja jois Ja soivaksi tulis.

Noh, tartu nyt klasiis ja käytä Niin sulasti suutas kuin voit, Ja kaikille yllyksi näytä Se juoma, kun juodakses toit; Ja kirkkaise sitten: _Salutem_ _et prosperitatem!_ ett' soi, Ja niin kukin juo, minkä voi, "_Sun muistoas!_" huuten.

_Salutem!_ – Se kaikille olkoon, _et prosperitatem!_ mutt' tuo Sen osaksi parhaiten tulkoon, Ken klasinsa tyhjäksi juo. Noh, suuhun tuo viimmenen tilkka! Jos hiukkakin jäljelle jää, Niin semmoinen varpusen pää On nauru ja pilkka.

J. f. Granlund

[Ensikerran painettu v. 1861.]

(1) Näitä latinalaisia sanoja, jotka merkitseevät (toivotan) _terveyttä ja onnellisuutta_, ovat muutaman laulun-tekiän ystävistä ottaneet tavaksensa matkasta aina toisen muistoa juodessansa, ja sen tähden on siittä tämä laulu tullut.

PUNSI-PULLON KUOLEMASTA.

(Jos sinulle, ystävä hyvä, osaisi tapaturmassa se suuri ja sydäntä katkerasti surettava vahinko tapahtua, että punsi-pullos täytenä särkyisi, niin laula tuskissas, jos tahdot tätä laulua sillä nuotilla kun Ring'i kuninkaan kuolemaa Fritjofin jutussa: "Gullmanig fåle, Skinfaxe drager".)

Mull' oli pullo, Kaunis kuin kulta, Kirkas kun tähti ja täysi kun kuu. Surma sen sullo' Murskaksi multa, Nyt vesi on silmissä, irvissä suu.

Woi! sydän parka, Kuinka se tytkii, Kuinka se paisuu ja rinnassa lyö; Kuinka se arka Nääntyen nytkii, Kun hänen aarteensa kuolema syö.

Hui! raju surma, Tunnoton, jolkka, Surkeesti pulloni sormissas soi. Ryöväri julma! Jälkes on kolkka, Työs surun suurimman rintani toi.

Riemuni kuoli! Kuolla nyt tahdon, Pulloni vierehen hautani suon. Siellä en huoli Muusta, jos vahdon Wielä sen pirstoista saan, niin sen juon!

J. F. Granlund

[Ensikerran painettu v. 1861.]

JUOPPO-ÄMMÄN WALITUS

(Iva-mukaus.) Nuotti: "Ny är det höst", etc.

Syksy nyt on, Wiina jo poltolla kodassa on; Ah! mutta kelpais' mun siellä Olla ja niellä.

Nurkassa näin Pulloni tyhjinä, suut alaspäin. Kas, kuinka harmiksi vielä Tippuuvat siellä.

Pulloset, – so'! Eikö ne pisarta lopukkaan jo'? Loistappas kynttilä tälle Pullo-läjälle.

Keväällä noi Juoppojen kynsissä täytenä soi; Waan minä niistä en maistaa Saa, enkä haistaa.

Siksi jo saan Kuoleman ryyppyjen puutteesta vaan, Elikkä janosta kivun, Jossa ma hivun.

Kannuni noin Tyhjäksi viinasta tuonan jo join; Hauska on vieläkin sitä Rakkaana pitää.

Neulojen saan Muotonsa liinani syrjähän vaan: Hopia laidat ja ranteet, Kultaset vanteet.

Kannunsa toi Muinanen ämmäkin tyhjäksi joi, Sitte hän meni taloista Pyytämään toista.

Minä en vois Pitkälle lähteä paikalta pois; Kuolema kohta mun kaataa Maan ale maata.

Kannuni, – so'! Kurkistas pihalle kanssani jo'. Ah! mutta viinaa ei tuoda, Että sais juoda.

Sitte kun mun Kuolema ottaa, niin juopot saa sun; Tervehdä minulta näitä Humala-päitä!

J. F. Granlund

[Ensikerran painettu 1837.]

WIIPPERÄN ULLALLE

Mukailtu C. M. BellmanIN teoksesta "Fader Berg i hornet stöter" etc.

Torvi. –– Pamppu soittaa torvellansa, Tyttö kaunis riemussansa Tanssailla löyhyttää. Torvi. –– Katsos kuinka Pamppu tässä Kyöstin kanssa juo ja mässää, Päätänsä löylyttää. Hurroo! Kas, Ulla tanssaa Loistavissa vaatteissansa; Walkosia kinttujansa Katsokaas! :,: Ne välkkyivät jo taas.

Torvi. –– Torven ääni raikuvainen, Laulu kaunis kaikuvainen Kestissä hauskuuttaa. Torvi. –– Katsos, tuossa Ulla kukka, Puna-kenkä, valko-sukka, Noin menee sipsuttaa. Hurroo! Kas hamettansa Liehumassa lennossansa, Katsos kuinka Pamppu kanssa Kurkistaa, :,: Ja vahtaa nurkista.

Torvi. –– Soita torvee peijakasta Aikalailla akkunasta, Nyt tulee vähittäin Torvi. –– Kreivijä ja paroneita, Trakuunoita, husareita, Taas juomaan tänne näin. Hurroo! Kas Ullan iloo, Katsos tupsu-päitten tuloo, Nytpä vasta hauska elo Aljetaan! :,: Hei! Pamppu, soita vaan!

Torvi. –– Torvi soi, ja pauhinalla Juovuksissa pöydän alla Kilvassa kontataan. Torvi. –– Ulla kukka koriana, Joka päivä morsiana, Huhtoopi mennä vaan. Hurroo! Hän laulullansa, Hauskuuttaapi vieraitansa. Pyörä-päänä niiden kanssa Ryömimään, :,: Ja maata tänne jään!

J .F. Granlund

[Ensikerran painettu v. 1837.]

KROUWILAN ÄMMÄLLE

Mukailtu C. M. Bellmanin teoksesta: "Kära mor, slå nu hand på kjolen."

Wijooli – – Ämmä, hoi! Hyppää keviänä, Hame leviänä, Nyt vijooli soi. Wijooli – – Katsokaas Äijäseni tätä Kyösti raukan hätää, Kieli katkes taa. Soita, tensta, juo ja pauhaa, Ett'ei peijakaskan rauhaa Wijooli – – Saisi soitoltas.

Wijooli – – Ämmä, so'! Tuokaa viinaa tänne, Tuokaa tyttöjänne, Kiiruusti nyt jo! Wijooli – – Ett'ei vaan Pelin-soittajamme Pääsis joukostamme Pojes karkaamaan. Hei! Kas, kuinka pöydän alla, Juovuksissa konttaamalla, Wijooli – – Jaloin tapellaan.

J. F. Granlund

[Ensikerran painettu v. 1837.]

JUOPPO JÖRSISTÄ WALITUS-LAULU

Mukailtu C. M. BellmanIN teoksesta "Hjertat mig klämmer" etc.

Nyt surussani Wijooliani Sormilla soitan näin: pling plang. Pöydät ja pannut, Pullot ja kannut Rikki ja nuriin päin. Kling klang. Krouvin ovi auki seljällänsä, Hengetönnä Jörsi kyljellänsä Laattialla pullo vieressänsä, Klingeli plingeli klingeli plang.

Woi sentään tätä Tuskaa ja hätää, Mistäs nyt ryypyn saan? pling plang. Seinässä riippuu Torvi ja piippu; Wiinaa ei löydy vaan. Kling klang. Pillit, sarvet, vijoolit ja räikät Orvoiksi ne seinään roikkuun jäivät. Kun nyt loppui Jörsi raukan päivät. Klingeli plingeli klingeli plang.

Kolkutan vielä: Onkohan siellä Yhtään henkee? -- Hei! -- Pling plang. Ei ketään ole, Ei ketään tule; Myrkkykös kaikki vei! Kling klang. Pois on olut juossut tynnyristä, Wiinat, sahdit maahan lekkeristä; Kas, se vasta sydäntäni pistää. Klingeli plingeli klingeli plang.

Nyt kiusallakin Päähäni lakin Lasken ja lähden pois. Pling plang. Wiinaa en maista, En edes haista, En, vaikka kuka tois! Kling klang. Kuollo kulta on jo ystäväni, Jörsi vainaata on ikäväni; Perässänsä lähden mielelläni. Klingeli plingeli klingeli plang.

J .F. Granlund

[Ensikerran painettu v. 1837.]

YLÖLLISYYS

Mukailtu C. M. Bellman teoksesta: "Supa klockan öfver tolf" etc.

Juovuksissa kaiken yön Riihotonna reuhon, Tuolit, pullot rikki lyön, Kirkaten ja teuhon Enkä muusta huolikkaan Kun ma aika ryypyt saan, Ryypyt saan, :,: Ryypyt saan, :,: Kuolemaani asti Yhtä runsahasti.

Waikka takki ylläni Roikaleina roikkuu, Wiinaa sentään kylläni Juon niin että loikkuu. Kaiket päivät vähittäin Pullostani ryypin näin, Ryypin näin, :,: Ryypin näin, :,: Että puna noista Poskistani loistaa.

Taata vainaan', jos hän vaan Pääsis haudastansa, Ryypyn juoksis ottamaan Mielellänsä kanssa. Sitte mulle sanois taas: Weikkoseni otetaas, Otetaas, :,: Otetaas, :,: Lähtö-ryypyt tästä Mailman elämästä!

Joska rikkaaks' tulisin Riemukseni kerran, Loistavana kulkisin Yli monen herran; Oitis uuden takinkin, Housut, kengät ostaisin, Ostaisin, :,: Ostaisin, :,: Myöskin kellon kanssa Kulta-viljoissansa.

Mutta suutani en saa Kuivillansa pitää, Sitävasten pullosta Lahduttelen sitä: Weikkoseni! otetaas Riemuksemme ryyppy taas! Ryyppy taas! :,: Ryyppy taas! :,: Sitte nukkukaamme Pullot huulillamme.

J .F. Granlund

[Ensikerran painettu v. 1837.]

[Tässä ei yllytetä ylöllisyyteen, vaan osotellaan ylöllisesti nautinneen käytöstä.]

SOMA SOTKUSESTA

Mukailtu C. M. Bellman teoksesta "Käraste Bröder, Systrar och vänner" etc.

Ystävä-kullat, Siukut ja Weikot! Sotkunen, vaikk’ on sormensa heikot – Wirttääpi viuluansa Ja kieliä kynsin lyö. Silmä on poisa, nokka on poikki; Sylkeepi Wiulun tappihin loikki; Katsoopi kannuansa, Nyt ankara alkaa työ: Wiulu – – – Suu on kuin kiulu; Wiulu – – – Winkuupi Wiulu; Wiulu – – – – – – Ääniä ratkoo, katkoo ja syö. Hei! Weli-kullat, varvastakaa; Reuhkana olla raivoilla saa. Kah! kun Kaisa kukka, Siisti sini-sukka Kengin sievin sipsuttaa.

Kah! kasvojansa liehtoopi Lassi; Hampaissa kärsä, housuissa massi; Sinne ja tänne tuiskii; Juo viinan kuin laho-puu. Keltanen kesä-voikko on takki; Korvilla lammas-nahkanen lakki; Luimussa-korvin luiskii; On naama kuin täysi kuu. Wiulu – – – Siirolla silmin, Wiulu – – – Kallella korvin; Wiulu – – – – – – Hyppää kuin härkä, märkän' on suu. Siukkuni! sievä on erittäin Hyppiä, hupa, kohmelo-päin Ynnä kaiken yötä. Maija tulee myötä, Selkä suoraan – juuri näin.

Kah! kuka tuoll' on kauhtana yllä? Niin tuoko halli-saapas? Se kyllä; Tuo joka niinkuin hylje Nyt tanssata työttii – tuo! Saakeli soi! Kah sammetti-ranne; Ympäri päätä punanen vanne. Juo, Sotkunen, ja sylje; Hyi! Konnakos kaljaa juo? Wiulu – – – Pulloss’ on juomaa Wiulu – – – Pannusta tuomaa; Wiulu – – – – – – – – Wetääkös nahka, rahkanen suo! – Siukut! nyt rinkiin remahtakaa; Laukata, nauraa, langeta saa. Silmät siki-umpeen, Korvat kovaan lumpeen; Pelimanni oksentaa.

Huh! tyttö-hurjat, hentoo ne mennä! Nostata helmaas Liisa ja lennä; Wie – Pelimanni tahtoo – Pihkaa ja viinaa tilkka vie. Sotkunen kuule! tunnetkos tuota Nyt joka astuu akkunan luota? Eukkohan tuolla kahtoo Karsas-silmä. Sekö lie, Wiulu – – – Pyylevä pankka; Wiulu – – – Astuu kuin ankka; Wiulu – – – – – – – – On siinä muori nuori kuin tie. Tyttöjä tääll’ on vaikkapa nais; Oltta ja viinaa oivalta sais; Täällä olet sinä, Täällä olen minä, Täält’ ei poiskaan haluttais.

Kemell