Part 4
Tuhannethan turmat, vaarat täällä meitä vaanivat, joilt' ei suojaa oppi suurin, eikä voimat parahat: joilt' ei suojaa kilvet, keihäät, eikä suurin sankaruus, eikä linnat lujimmatkaan, eikä mainen mahtavuus.
Jollet siunais, suojais, Herra, kenpä kompastukset vois välttää, kenpä kovan onnen iskuilt' aina suojass' ois? Kenpä murheet, pettymykset torjua vois konsanaan? Kenpä karttaa taudin kourat taikka kuolon kuninkaan?
Katso, Herra, — näin on laita kaiken heikon ihmistyön! Itse emme ehtimistä estä minkään murheenyön. Jollet Sinä siunaustas. suojelustas meille suo. kaikk' on silloin turhaa aivan, minkä oma työmme luo.
Kaikki kaunein, ihaninkin, minkä luoda voimme me, rakentamist', oi, on silloin aalloille tai hiedalle: Ensimäisen myrsky-ilman tullen kaikki hajoaa: pohja pettää, seinät sortuu, katto kaatuu, vajoaa.
Siispä, Herra, silmät luomme ikikukkuloihis päin. Siispä nytkin mielin nöyrin huokajamme Sulle näin: Herra, siunaa Sinä työmme, armokatsees meihin luo! Kalliolle kestävälle työmme tehdyks tulla suo!
Anna armos, tääll’ ett' aina henki hyvä hallitseis, rauhan, sopusoinnun henki välillämme vallitseis! Anna armos, että täällä syttyis nuoret sydämet, syttyis kaikki, valtais kaikki jalot aatteet, aikehet!
Anna armos, ett’ei konsaan synti, mielen irstaus viihtyis temppelissä tässä, jok' on valon asumus, vaan ett' ahkeruus ja hyveet täällä asuis alati, — kruununa ja seppeleenä kaiken ois sun pelkosi!
Ylös, ylös suuntaa, Herra, aina meidän katseemme, yli ajan hiedan, tomun ikirauhan rannalle! Unhoittaa äl' anna meidän, miss' on meidän määrämaa, missä täyden tyydykkeensä valon-jano saavuttaa!
Ylös, ylös suuntaa, Herra, aina meidän katseemme! Armos ikiauringolle sydämemme aukaise! Kautta Henkes sisimpämme valontemppeliksi tee, — silloin myös kaikk' elämämme kirkastuu ja valkenee!
Mutta, Herra, suojelukses suo myös, — vaarat torju pois! Kun sen teet, — oi, kenpä silloin vahingoittaa meitä vois? Turvanamme, linnanamme kun Sa armossas oot vaan, silloin käymme turvallisna taivalta taas kulkemaan.
Mutta Herra kaikkivoipa, armorikas, laupias katso myöskin isänmaamme puolehen Sa armossasi Anna Henkes herätellä maassamme uutt’ elämää, anna pyhää tulta uutta sydämissä sytyttää!
Anna kallihin tään kansan teiltä synnin kääntyä, ett'ei alla tuomioittes tarvitseis sen nääntyä! Anna, Herra, armossasi meillen vielä aika uus! Poista aika ahdinkojen, valoisa suo vastaisuus!