Part 9

Kun Mathias oli suurella vaivalla ja tuskalla päässyt Teplaan tyttärensä luo, oli hän jo niin uupunut, ettei voinut enää kieltänsäkään liikuttaa. Hädin tuskin sai hän soperretuksi seuraavat katkonaiset sanat: "Isä Siegfried on muurattu -- maan alle rahojen sekaan -- Mitosclimissa. -- Elää vielä. Minut on myrkytetty!" Enempää hän ei kyennyt sanomaan. Kun pappi saapui, oli hän jo kuollut.

* * * * *

Idalia oli nyt yksin salaisuuksineen.

Hänen vanha, intohimoinen rakkautensa leimahti taasen täyteen liekkiin.

Tuo rakastettu mies oli siis vielä elossa, maanalaiseen käytävään suljettuna, Jumalan ja ihmisten hylkäämänä ja kuolleitten seurakumppanina.

Jos nyt joku ihminen tulisi Siegfriedin luo, niin varmaankin hän luulisi tuota henkilöä taivaan lähettämäksi Jumalan enkeliksi. Ja jos tuo joku sitten vielä pelastaisi hänet tuosta haudasta, syttyisi hänessä varmaankin ikuinen rakkaus tuota pelastajaansa kohtaan.

Tehtyään sen johtopäätöksen oli Idalialla selvillä, mitä hänen piti tehdä ja tehdä heti.

Hän kääri kiireesti ympärilleen mustan viitan, pisti tikarin ja kirveen sekä muurauskaluja vyöhönsä, sytytti salalyhdyn ja hiipi siten varustautuneena ulos linnasta. Aamuun ei enää ollut pitkälti, mutta paksu sumu peitti seudun niin, ettei voitu nähdä, mihin suuntaan hän kulki.

Kukaan ei koskaan saanutkaan tietää, mihin hän oli mennyt.

Kello kuuden ajoissa aamulla tapahtui hirmuinen räjähdys, joka kaatoi torneja ja särki linnoja raunioiksi. Jesuiittaluostarikin ylpeine kaariholveineen luhistui maahan, ja Mitosclimin linnan paavilainen kirkko muuttui sorakasaksi. Ihmiset, jotka sattuivat olemaan niin aikaisin valveilla, väittivät nähneensä, että Waag-virran keskeltä nousi äkkiä hirmuinen tulipatsas. Sakea savupilvi leijaili vielä kauan aikaa ilmassa ja jääpeittonsa särkevän joen aallot vyöryivät yli äyräittensä tasangolle, vieden raivoisassa kulussaan mukanaan kokonaisia kyliä ja metsikköjä, ikäänkuin ne olisivat olleet keveitä oljenkorsia.

Kun sitten vesi taasen vetäytyi uomaansa takaisin, jäi tasangoille paksu kerros karkeata hiekkaa.

Naapurit saivat vasta tämän elementin purkauksen jälkeen tietää nuo surulliset, molemmissa linnoissa juuri äskettäin sattuneet tapaukset.

Vasta seuraavana päivänä löysivät Likawayn perheen tuttavat herra Grazianin kuolleen ruumiin Mitosclimin linnan taloudenhoitajan huoneesta, jonne tulva ei ollut ulottunut. Mutta Mitosclimin pienestä paavilaiskirkosta ei ollut jäänyt edes kiveä kiven päälle. Tuo linnan räjähdys oli valtavan vesitulvan avulla muuttanut koko salaisen maanalaisen käytävänkin elävine ja kuolleine asukkaineen muodottomaksi sorakasaksi.

Jonkin ajan kuluttua sen jälkeen alkoivat Likawayn perheen jäsenet hakea tuota suunnatonta rahanpaljoutta, jonka Grazian-herra oli saanut Mitosclimin linnasta, mutta mitään ei löydetty.

Tämä kertomus perustuu perhearkistossa säilytettyihin tosiasioihin. Sitä paitsi puhuu kansa vielä nytkin tuolla paikkakunnalla isä Siegfriedistä.

Ja aina kun Mitosclimin linna vaihtaa omistajaa, vaatii myyjä kauppakirjaan sellaisen lisäyksen, että jos salatut aarteet joskus löytyisivät, pitää hänen saada ne.

Mutta ihmiset sanovat, että aarteet löytyvät vasta sitten, kun isä Siegfried on vapautettu muuratusta haudastaan.

Ja kenties ihmiset ovatkin oikeassa!