Part 21

Tulojen jälkeen on otettava puheeksi menot. Olen jo viitannut siihen, kuinka vuokra ja verot, valaistus ja vedenhankinta järjestetään sosialismin vallitessa. Talonemäntä tulee muuten toimimaan jokseenkin samoin kuin nykyjään. Hän ostaa, mitä haluaa, ja maksaa käteisellä. Maidonkuljettaja tulee aamulla ja jättää "kirjansa" viikon lopulla, mutta ei tule enää herra Vesimiehen yksityisliikkeestä eikä kahdenkymmenenprosentin-meijeristä, vaan kunnallisesta maitokeskuksesta; hänellä ei ole mitään aihetta vähentää painoa ja kaikki valtion tlede tekee parhaansa pitääkseen maidon puhtaana ja täysipitoisena. Jos maidonkuljettaja on epäsäännöllinen tai muuten jollakin tavoin hankala, niin perheenäiti valittaa asiasta aivan samoin kuin nytkin, mutta hänen esimiehilleen eikä yksityiselle liikkeenharjoittajalle, ja ellei se auta, hän ja hänen tyytymättömät naapurinsa (kaikki tietenkin äänivaltaisia) jättävät asian valtuusto-edustajansa toimitettavaksi. Lihaa, siirtomaan tavaroita ja muuta sellaista hän ei osta lukuisista huonostivarustetuista pikkukaupoista kuten nyt, jos sattuu asumaan köyhässä ympäristössä, vaan suuren, hyvinjärjestetyn, Liptonin, Whitleyn tai Harrodin liikettä muistuttavan kauppatoimen haaraliikkeestä. Hänen on mentävä sinne raitiovaunussa, ja hän maksaa todennäköisesti matkastaan, ellei asunnonvuokraan mahdollisesti sisälly vuosilipun hinta. Myymälä ei kuulu herra Liptonille, Whitleylle tai Harrodille, vaan yhteisölle — siinä on tärkein ero — ja ellei ostaja ole palvelukseen tyytyväinen, hän voi sitä arvostella ja korjata, niinkuin nykyjään voimme arvostella ja korjata paikallisessa postitoimistossa ilmeneviä epäkohtia. Ellei myydyn tavaran laatu häntä miellytä, hän voi vaatia toisia laatuja. Hänen ostamissaan tavaroissa tulee esiintymään toisenlaisiakin leimoja kuin hänen nyt hankkimissaan tavaroissa. Voipaperissa on Devonin kreivikunnan vaakuna, Hereford ja Kent takaavat omenaviininsä ©ivallisuuden, Hampshire ja Wiltshire vastaavat silavastaan — aivan samoin kuin Austraalia jo nyt leimaa viininsä ja Uusi Seelanti suojelee itseään petokselta (ja takaa puhtaan, moitteettoman teurastuksen) mitä lampaanlihaan tulee. Tekee mieleni ajatella, että Lontoon punainen väkipuukko on nähtävänä sen suurista (kunnallistetuista) panimoista tulevien terveellistä olutta sisältävien pullojen kupeissa ja että esimerkiksi Maidstone ja Rochester nauttivat erikoista mainetta hedelmähillojen ja säilykehedelmien tuottajina. Ravintoaineet tulevat olemaan kaikin puolin hyvät, kunnollisten ja kunnollisesti palkattujen naisten ja miesten valmistamat, avarain laaksojen ja ylänkömaiden, piirikuntien ja suurten kaupunkien ylpeys niiden laadun takeena. Jokainen kunta voi vapaasti kilpailla toisten kanssa, ei ainoastaan hintaan, vaan myöskin laatuun nähden Cheshiren juusto kilpailee Sveitsin ja Ranskan juustojen kanssa, Münchenin olut Kentin panimojen tuotteiden kanssa, Lontoon ja Parisin leipomoiden leipä, Readingin kaupungin biskvit, Sveitsin ja Bournevillen suklaa ovat saatavissa, samoin Tanskan ja Suomen niittymaiden voi.

Ostettuaan ruokavarat hän kenties lähtee suuren myymälän toisiin osastoihin ja ostaa Manchesterin hienoja liina- ja puuvillakankaita, Bradfordin kaupungin kutomoiden hienoja villakankaita, Lontoon ja Mercian silkkejä, Northamptonin ja Amerikan jalkineita ja niin edespäin, aivan samoin kuin hän nytkin tekee ostoksiaan suurmyymälöissä. Mutta kaikki hämä tavarat, kuten sanoin, ovat kunnollisia tuotolta, yhtä kestäviä kuin kauniitakin, ja myyjälle ei työnnetä mitään "palkkioita", jotta hän erikoisin "suositteluin" saisi ostajan valitsemaan kelvottomia tuotteita kunnollisten asemesta.

Mutta otaksukaamme, että hän tahtoo teettää itselleen hatun tai puvun. Silloin hänen luultavasti täytyy lähteä yksityisliikkeeseen, vaikka maailmassa vallitseekin sosialismi; sellaista yksilöllisestä aistista riippuvaa asiaa ei käy järjestäminen tukkuliikkeen avulla. Hän löytää luultavasti samasta rakennuksesta joukon pienempiä liikeitä, madame Sen ja rouva Tämän omistamia, ikkunoissa on ehkä nähtävänä jokin puku tai hattu, ja niin hän valitsee erikoisen pukutaiteilijansa ja sopii asiasta hänen kanssaan. Taivun otaksumaan, että pukuompelija tai muotitaiteilija saa taitonsa ja maineensa mukaisen korvauksen luonnoksistaan ja leikkauksistaan ja että asiakas maksaa suurmyymälälle aineksista ja kunnalliselle työpajalle tilauksen valmistamisesta taiteilijan valvonnan alla. Toisin sanoen: en otaksu muotiliikkeen harjoittajan tai pukuompelijan saavan kaupallista hyötyä; he saavat vain taiteilijalle kuuluvan korvauksen.

Jos taas rouva haluaa ostaa kirjoja, nuotteja, taide-esineitä tai muuta sentapaista, hän saa niitä suurmyymälästä, joka toimii kaiken maailman kunnallisten ja yksityisten tuottajien edustajana...

Se olkoon sanottu naisen rahallisesta ja taloudellisesta asemasta sosialistisessa valtiossa. Taloudenhoito ei kumminkaan muodosta naisen elämän koko kudelmaa. Hän tulee olemaan vapaa muutenkin, ei vain rahallisesti; sosiaalisen organisation ja elämän koneiston järjestelmällinen kehittyminen vapauttaa häntä yhä enemmän niistä kiusallisista velvollisuuksista ja rasittavista töistä, jotka ovat aikaisemmin kuluttaneet ylen paljon hänen sukupuolensa tarmoa. Hän tulee olemaan kansalainen ja voi miehen tavoin itsenäisesti lukea, ajatella ja etsiä ajatustensa ilmausta. Lain edessä, politiikassa ja kaikissa elämän oloissa hän tulee olemaan miehen vertainen. Kukaan ei tule valvomaan hänen liikkeitään, rajoittamaan hänen toimiaan tai olemaan hänen yläpuolellaan ratkaisemassa asioita hänen puolestaan. Kaikki nämä seikat sisältyvät sosialismin perusyleistykseen, joka kieltää pitämästä ihmisiä omistuksen, esineinä.

3.

Nyt kyennee lukija hiukan paremmin kuvailemaan mieleensä opettajan tai perheenäidin elämän yleistä luonnetta sosialismin vallitessa. Olenpa tullut vilkaisseeksi niihinkin oloihin, joissa taitava muoti- tai pukuompelija todennäköisesti tulee elämään näissä muuttuneissa olosuhteissa. Jakotoimen alalla palvelevien suuri enemmistö tulisi ilmeisesti elämään nykyisen elämänsä kirkastettua, arvokkaampaa toisintoa, vapaana pahimmista peloistaan, erottamisen uhkasta, lähestyvän vanhuuden kammosta, tarvitsematta tehdä työtä nälkäpalkoilla tai sopeutua käyttämään työpaikkaansa asuntonaan. Sosialismin vallitessa sellainen järjestys olisi mahdoton. Mainittujen henkilöiden elämä olisi suunnilleen samanlainen kuin opettajan. Hekin kuuluisivat suureen julkiseen palvelukseen, heilläkin olisi oikeus saada minimipalkkansa ja sitä korkeampi korvaus riippuen siitä, millaiseen, asemaan he tarmonsa ja taitonsa nojalla kohoavat. Nykyajan vauras kauppias huomaisi olevansa jossakin jakotoimen johtajan virassa. Jos esimerkiksi olette teekauppias tai ravintoaineiden myyjä ja olette kutsumukseenne kiintynyt, niin luultavasti käsittelette samoja tavaroita, ette omaksi voitoksenne, vaan osoittaaksenne kykyjänne, esimerkiksi "laivaten Liverpoolista sisämaahan" jokseenkin samoin kuin nyt. Te tarkkaisitte enemmän tavaran laatua ja vähemmän sen määrää; siinä kaikki. Te ette yrittäisi "nylkeä" kilpailijaanne, mutta yrittäisitte luultavasti samoin kuin ennenkin voittaa lontoolaiset jakajat ja tehdä itsenne siten huomatuksi. Te saisitte sievän palkan; uudenaikainen sosialismi ei tahdo ylläpitää mitään "kuollutta tasoa" kyvykkäiden miesten mieliharmiksi. Nykyaikainen sosialismi on vapautunut siitä omaisuuteen kohdistuvasta kiivaasta vihasta, joka oli aikoinaan luokkasota-sosialismin luonnepiirteitä. Kuten huomaatte, olisitte paljoa melkoisempi kuin olette nyt, olisitte eräs kaupunkinne vaurauden tukipylväitä — ja raatihuone olisi paikka, jossa kelpaisi istua...

Mikäli ovat kysymyksessä jakotoimen alalla työskentelevät henkilöt, olisivat tärkeimpinä eroina parempi kasvatus, palkkaminimin määrääminen, vanhuudenvakuutus, lyhyempi työpäivä, enemmän vapautta ja menestymisen tilaisuutta. Koska koko liike-elämä tulisi olemaan yhteiskunnan huostassa ja asiakas olisi kauppiaan välillinen herra äänioikeutensa nojalla, tapahtuisi yleneminen paljoa suuremmassa määrässä ansion nojalla kuin nyt on laita yksityisliikkeissä, joissa asiaankuulumattomat henkilökohtaiset seikat usein ovat vallitsevalla sijalla, ja jokaisella olisi valta anoa siirtoa johonkin uuteen toimeen, ellei löytäisi riittävää liikkumisalaa vanhan piiristä. Myymäläin henkilökunta epäilemättä asuisi omissa huoneissaan, ja heidän kotinsa ja elämäntapansa olisivat aivan samanlaatuiset kuin tämän luvun ensimmäisessä ja toisessa kappaleessa luonnostelemani.

Erinäisillä kunnallisen ja valtion liikennepalveluksen aloilla asioiden järjestys esiintyisi liberaalisia periaatteita vastaavana suuremmassakin määrässä kuin nykyjään. Junailijat ja kuljettajat epäilemättä käyttävät virkapukua, jotta heidät voidaan tuntea, mutta virkapuku ei tule missään tapauksessa herättämään livereihin viittaavia ajatusyhtymiä niinkuin nyt on laita. Tätä palvelusta tulevat suorittamaan enimmäkseen nuoret miehet, ja jokainen heistä tulee demokraattisen Ranskan armeijan sotilaan tavoin tuntemaan, että hänellä on marsalkansauva rensselissään. Hän tulee saamaan hyvän kasvatuksen; hänen työpäivänsä tulee olemaan lyhyt, ja hänellä tulee olemaan vapaata aikaa itsensä kehittämistä tai muita tarkoituksia varten; jos hän pysyy koko ikänsä junailijana tai kuljettajana, niin hän saa kiittää siitä vain omia vaatimattomia kykyjänsä. Hän luultavasti jää junailijaksi, jos haluaa jäädä, mutta siirtyy toiseen toimeen, ellei sitä halua. Hänen ei ole suinkaan pakko siepata mainittua sauvaa ja kerskailla siitä, jos hänen taipumuksensa ovat rauhalliset.

Suuret organisoidut teollisuudenhaarat, kaivostyö, puuvillateollisuus, rautateollisuus, rakennustoiminta ja muu sellainen eroaisi nykyisestä etupäässä sikäli, että palveluksessa olevat henkilöt olisivat pysyväisesti toimiinsa kiinnitetyt ja että järjestelmällisesti vältettäisiin niitä sosiaalisia hankaluuksia, joita uudet keksinnöt ja uudet säästömenetelmät nykyaikana aiheuttavat. Kaikkialla maailmassa tulee vallitsemaan organisoitu taloudellinen valvontatoimi, joka lakkaamatta valmistaa ja tarkistaa raudan, kivihiilen, veran ja muiden sellaisten tuotteiden kulutusarvioita lähinnä seuraavia kuukausia varten.

Meidän aikamme sokea keinotteleva tuotanto johtuu siitä synkeästä tietämättömyydestä, joka näillä aloilla vallitsee, ja kun sellainen valvonta saadaan aikaan, lievenee myös suuressa määrin nykyisten työolojen julma välipäisyys. Näiden suurten tuotantotointen aloilla palvelevat henkilöt tulevat olemaan vakinaisesti työhön kiinnitettyjä samoinkuin opettajat ja rautatieläiset. Heitä ei enää oteta työhön ja eroteta päivän tai viikon kuluessa. Enempää kuin meidän mieleemme johtuu palkata poliisimiestä päiväksi tai viikoksi tai luottaa taistelutanterella sotilaisiin, jotka on siellä pestattu kuuden pennyn tuntipalkasta. Ja jos jokin nerokas keksintö tekee mahdolliseksi vapauttaa satoja miehiä, ei sosialistinen valtio lähetä heitä — niinkuin tekee nykyinen valtiomme — työkoteihin ja siirtomaihin, missä he muuttuvat sosiaaliseksi taakaksi, vaan teknillisiin opistoihin, joissa he harjaantuvat johonkin uuteen tarmonsa käyttötapaan. Kaiken kaikkiaan tulevat nämä henkilöt, kaikkein vähintäkin yritteliäisyyttä tai kykyä osoittaen, voimaan paremmin kuin he nyt voivat, tulevat saamaan täydemmän osuuden uutteruutensa tuotosta. Useat epäilemättä jäävät aloilleen, pikemmin kunnianhimon kuin tarmon puutteen vuoksi, koska sosialismin vallitessa köyhänkin miehen elämä tulee olemaan siedettävää. Henkilö, joka haluaa tehdä tavallista työtä ja kuluttaa joutoaikansa shakkia tai biljardia pelaten, jutellen tai erinomaisissa opinnoissa, tai huvittavassa, joskin tuloksettomassa taideharrastuksessa, tulee tosin pysymään köyhänä, mutta ei joudu kurjuuteen. Pelkkää mekaanista uurastusta ei maailmassa tarvitsisi nykyjään paljoakaan olla, se voitaisiin helposti välttää tuhansissa eri tapauksissa, ellei inhimillinen kärsivällisyys olisi huokeampaa kuin hyvät koneet, mutta joka tapauksessa tulee jäämään kymmenentuhatta erilaista vaatimatonta työaluetta niitä ihmisiä varten, joita ei kiihoita kunnianhimo...

Jos olette maanviljelijä tai puutarhanhoitaja, hedelmien tai kukkien kasvattaja, tulette todennäköisesti havaitsemaan olevanne samassa työssä sosialismin vallitessakin — te vuokraatte maata ja käyttelette sitä niin hyvin kuin osaatte. Vuokranne määrätään samoinkuin nyt sen nojalla, mitä ihmiset suostuvat maksamaan. Mutta maanomistajananne tulee olemaan yhteisönne, ja maksettua vuokraa korvaavat suurelta osalta korjaukset, maanviljelysdepartementin opastavat tiedonannot ja neuvot, paremmat tiet, avustukset hyvää sähköliikennettä varten, jonka ivulla voitte kuljettaa tuotteenne markkinoille, sekä lapsillenne suotu huolto ja kasvatus. Vuokraolonne tulevat todennäköisesti olemaan varmemmat ja tekemienne parannusten hyöty tulee olemaan teille taattu paremmin kuin nykyjään. Taivun uskomaan, että maidonkuoriminen ja muu sellainen tulee tapahtumaan suurissa yleisissä meijereissä, koska sellainen järjestys on säästävämpi; te luultavasti myytte tuotteet sellaisinaan yhteisönne suurliikkeelle, joka pitää huolen niiden jakamisesta. On luultavaa, että myytte viljanne leikkaamattomana ja että asianomaiset yhteiskunnan toimihenkilöt järjestävät sadonkorjuun ja tuovat kaupungista työväkiarmeijan korjaamaan tuotteitanne, hedelmiä, humaloita ja viljaa. Niinmuodoin tulette tarvitsemaan vain vähäisen määrän vakinaista työväkeä, ja siihen kuuluvat henkilöt tulevat todennäköisemmin olemaan yrityksenne osakkaita kuin palkkalaisia, joita täytyy pitää silmällä ja ajaa työhön.

Joutoaikoinanne te luultavasti harjoitatte ampumista tai metsästätte, jos sellaiset asiat teitä huvittavat — on varsin luultavaa, että tulevaisuudessa on maaseudun viljelystilojen ympärillä kaikenlaisissa ammateissa toimiville henkilöille kuuluvia asumuksia, ja he tulevat varmaan kerallanne harjoittamaan urheilua ulkosalla. Ei tarvitse pelätä urheilun häviävän, vaikka suuret vuokrakasarmit häviävät... Talven kuolleena aikana luultavasti lähdette lähimpään kaupunkiin vaimonne, ja lastenne kanssa, viivytte siellä muutamia viikkoja asuen hotellissa ja jutellen klubinne jäsenten kanssa, käyden kunnallisissa teattereissa ja niin edespäin. Varmaan myös matkustelette loma-aikoinanne. Kaikki ihmiset tulevat jossakin määrin saamaan kokea matkustamisen nautintoa ja vapautta, saavat tutustua vieraisiin olokehiin, vuoristoihin ja erämaihin, kaukaisten maiden kaupunkeihin ja saloihin ja vieraiden kansojen tapoihin.

4.

Lääkärinammattia harjoittava mies tai nainen, hammaslääkäri ja jokainen sellaisiin toimiin harjaantunut henkilö, korkeampien oppilaitosten opettaja t.m.s. lakkaa sosialismin vallitessa olemasta yksityinen yrittäjä, jonka tärkeimpänä pyrintönä on upean asunnon ja komeiden ajoneuvojen hankkiminen; hän tulee kuulumaan erääseen tulevan ajan kaikkein suurimmista julkisista palvelustoimista, julkiseen terveystoimeen. Hän kuuluu joko jonkin suuren sairaalan lääkärikuntaan (sairaalat eivät tule olemaan hyväntekeväisyyslaitoksia, vaan runsasta kannatusta nauttivia julkisia laitoksia) tai piirikunnan esikuntaan, joka toimii hoitajajärjestön yhteydessä, työskentelee maalaissairaalassa, eristyssairaalassa tai muussa sentapaisessa laitoksessa tai on neuvoa-antava spesialisti tai toimii etupäässä tutkijana tai ammattinsa uuden sukupolven opettajana ja harjoittajana.

Hän ei saa kuvitella elämäänsä ja asemaansa ihan samanlaiseksi kuin julkista kannatusta nauttivien tutkijoiden ja yleisen terveydenhoidon palveluksessa toimivien lääkärien elämä ja asema nykyjään. Meidän päivinämme ovat melkein kaikki julkiset toimet huonopalkkaisia verrattuina yksityisten ansaitsemiin tuloihin, ja syynä on juuri yksityisomistajien voitonhimo. Samoin on kaikkien tiedemies-tutkijain ja useimpien julkisten virkain haltijain laita. Se asiaintila, johon sosialismi viittaa, merkitsee maailmaa, joka tulee epäilemättä olemaan sopusoinnussa näiden rakentavien käsitysten kanssa ja vapaa sellaisesta kademielisestä voitonhimosta. Whitehall ja South Kensington voivat syystäkin pelätä laajalle leviäviä kapitalistisia sanomalehtiä ja rengastaneen pääoman ahnaita juonia, mutta terve, rakentava sosialismi ei voi sitä mitenkään vahingoittaa. Nykyisen ajan virkamiehelle sosialismi voi niinmuodoin sanoa vain, että hän tulee todennäköisesti saamaan suhteellisesti paremman palkan kuin nyt; mitä taas asunnon vuokraan ja ostoksiin tulee, viittaan jo edellä oleviin huomautuksiini..

Otaksukaamme sitten, että olette taiteilija — käytän tätä nimitystä merkitsemään kaikenlaisten taiteiden, kirjallisten, draamallisten ja soitannollisten samoinkuin maalauksen, kuvanveiston, piirustuksen ja arkkitehtuurin harjoittajia. Te tahdotte ennen kaikkea persoonallisen ilmaisun vapautta ja otaksutte luultavasti, että se on kaikkein vaikeimmin löydettävissä sosialistisesta valtiosta. Todellisuudessa olette kuitenkin paljon vapaampi kuin nyt. Aloitatte uranne varmaan paikallisessa kunnallisessa taidekoulussa, voitatte siellä palkintoja ja oppiarvoja ja saatte viettää muutamia suurenmoisia nuoruuden ja työn vuosia Italiassa tai Parisissa, Saksassa tai Lontoossa, Bostonissa tai New Yorkissa tai missä hyvänsä taiteenne suuressa tyyssijassa. Sitten kenties otatte osaa johonkin suureen julkiseen kilpailuun, opistonne tai kaupunkinne painattaa, julkaisee, jäljentää tai myy joitakin teoksianne, te saatte kotikunnaltanne lainan aineksen ostoa varten — jos aineksenne on ostettava — ja niin te ryhdytte muovaamaan sitä kauniiksi myytäväksi teokseksi. Jos olette alallanne jossakin määrin etevä, niin julkiset viranomaiset pyrkivät kilvan toimimaan takaajinanne ja teostenne tilaajina; he ovat hyväntahtoisia ja tyytyväisiä tilaajia. Ja jos teoksenne herättää mielenkiintoa lukuisissa henkilöissä ja tuottaa heille nautintoa, voitte onnellisen kykynne nojalla päästä yhtä rikkaaksi ja mainioksi kuin kuka muu sosialistisen valtion jäsen tahansa. Jos sitävastoin ette ihmisiä ollenkaan miellytä, ette kunnallisen taidekokoelman tuntijoita enempää kuin yksityisiä yhdistyksiä ja taiteensuosijoita tai kansanomaista ostajaa, niin kohtalonne ei ole kovempi kuin kenen hyvänsä menestymättömän taiteilijan nykyjään; teidän täytyy suorittaa vähän aikaa jotakin muuta työtä ja saada joutoaikaa aloittaaksenne uudestaan.

Teatterinäytännöt tulevat osoittamaan nykyisten menetelmien kehittymistä, mutta minkäänlaisesta kykyjen rengastumisesta, suosittujen "tähtien" hyväksi puhtaasti kaupallisin keinoin harjoitetusta hurjasta reklaamista tai teatterien trustiutumisesta ei voi olla puhettakaan. Teatterit tulevat olemaan kunnallisia laitoksia, ja jokainen teatterissa käyvä äänivaltainen henkilö tahtoo nähdä ne mukavina ja hienoina; eräissä tapauksissa niitä kenties johtaa julkinen näyttämöyhtiö, toisissa tapauksissa vuokraaja, joka käyttää joko omia säästövarojansa tai tilaajilta ja osakkailtaan saatuja tai julkisesta pankista lainaamiansa rahoja. Viimeksimainittu vuokraamismenetelmä on kenties käytännöllisin myös julkisten konserttitalojen hoidossa, mutta aivan yhtä mahdollista on, että niitä valvovat johtajat julkisten komiteain valitsemina tai nimittäminä. Eräissä tapauksissa voi teatterin vuokraajana toimia jonkinlainen näyttämöyhtiö, joka on perustettu erikoista näytelmälajia suosimaan. Katsojat maksavat tietenkin pääsymaksun samoinkuin nyt, mutta kunnallisiin lippumyymälöihin, ja minä otaksun, että vuokraaja tai tekijä ja taiteilijat jakavat sen, mitä jää, kun teatterin vuokra on tuloista vähennetty. Jokaisessa vähänkin merkittävässä kaupungissa tulee olemaan useita teattereja, konserttitaloja ja muita sellaisia laitoksia, kenties kilpailevien-komiteain johdon alaisina. Jokainen ymmärtäväinen henkilö oivaltaa, että näissä asioissa on noudatettava useita eri menetelmiä, pidettävä avoinna eri mahdollisuuksia, pysyteltävä vapaina itsevaltaisuudesta, ja koska sosialistiseen yhteiskuntaan tulee kuulumaan suuri määrä henkilöitä, joilla on joutoaikaa ja tilaisuutta taiteellisten asioiden arvostamiseen, ei ole ollenkaan luultavaa, että tuo tärkeä periaate unohtuu — joka tapauksessa sen unohtuminen on paljoa mahdottomampi kuin nykyisessä maailmassamme, missä joku kauppiasryhmä voi usein saada aikaan täydellisen rengastumisen taiteilijamarkkinoilla. Sosialismin vallitessa on mahdotonta, että Sarah Bernhardt joutuu esiintymään teltassa, kuten hänen täytyi tehdä Amerikassa, koska kaikki trustiutuneet teatterit sulkivat häneltä ovensa jonkin voitonjakoa koskevan mitättömän kiistan vuoksi....

Siirtyäkseni kenties liian äkkiä toiselle alalle, sanon puolestani pitäväni sopivimpana, että sosialistinen valtio jättää uskonnolliset menot kokonaan yksityisten asiaksi, sallii heidän — tietenkin luovuttamatonta omaisuutta koskevien järjellisten säädösten rajoissa — kerätä varoja maan vuokraamiseen, kirkkojen, kappelien, alttarien, pyhien paikkojen ja kokoushuoneiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen, pappien ja hurskaiden menojen kustantamiseen. Tämä voi tapahtua sitä helpommin, kun uskonnollisia yhdyskuntia nykyaikana rasittavat taakat tulevat kerrassaan poistetuiksi; niiden ei tarvitse enää avustaa köyhiä, ei pitää yllä kouluja, ei sairaaloita eikä hoitajatarsisaria, koska yhteiskunta sivistyksen edetessä omaksuu suoritettavikseen kaikki nämä kasvatukselliset ja inhimilliset velvollisuudet, joihin kristillisyys on ensimmäisenä meitä perehdyttänyt. Sosialismi ei näytä mitenkään vastustavan uskonnollisten yhdyskuntain, luostarien ja muiden sellaisten perustamista, kunhan nämä laitokset eivät loukkaa persoonallista vapautta ja yleistä terveyttä, mutta selvää on, että tehdaslait ja rakennusohjesäännöt koskevat kaikkia näitä asumuksia ja että yleiset lait ja sopimuksia koskevat rajoitukset kumoavat niissä tehdyt lupaukset, jos niihin asettuneet hurskaudenharjoittajat katuvat päätöstään. Huomaatte siis, ettei sosialismi mitenkään lonkkaa uskonnon elävää olemusta, ja jos olette uskonnon palveluksessa, tulette toimimaan suunnilleen samoinkuin nyt, se vain erona, että seurakunnalliset velvollisuutenne ovat vähentyneet. Jos olette hengellisellä alalla toimiva nainen ja tahdotte hoitaa sairaita ja lohduttaa murheellisia, niin teidän tarvitsee vain uskonnollisen toimenne lisäksi osoittaa hankkineenne sairaanhoitajattarelta ja käytännölliseltä lääkäriltä vaaditut tiedot ja taidot. Teitä tarvitaan hyvinkin. Sosialismi ei tee loppua inhimillisistä kärsimyksistä, ruumiillisista enempää kuin sielullisistakaan, vaikka tekeekin olosuhteet niin hyviksi ja turvallisiksi kuin suinkin voi.

5.

Omistan tässä erikoisen kappaleen niille sosiaalisille tyypeille, joiden elämäntapaa organisoidun sivilisation kehittyminen näyttää eniten uhkaavan ja jotka eivät voi kuvitellakaan elävänsä sosialistisessa valtiossa...

Ensinnä lienee syytä palauttaa heidän mieliinsä seikka, jota olen jo parhaani mukaan kokenut selvittää, nimittäin se, ettei nykyaikainen sosialisti suunnittele mitään äkillistä olojen muutosta, siirtymistä nykyisistä olosuhteista yhdellä asekelella sosialismiin. Ei tule olemaan mitään kaunista maanantaiaamua, jona vanha järjestys väistyy uuden tieltä. Suuri muutos on toteutettava vähitellen, vuodesta toiseen palvelustoimia sosialisoimalla, verotusoloja muuttamalla, keksimällä uusia julkisen kaupan menetelmiä, avartamalla kasvatustyön aluetta. Tämä probleema on pohjimmaltaan soveltautumisongelma, ja useimmilla niistä, jotka eivät voi jäädä entisiin oloihinsa uusien sosiaalista yhteiselämää koskevien käsitysten vallitessa, ei ole muuta keinoa kuin kysyä itseltään, onko viisasta kasvattaa poikiaan tai tyttäriään noudattamaan samaa latua, vai tuleeko tyytyä pitämään toimintaansa heihin itseensä päättyvänä.