Part 5

ASARIAS (katsellen ympärilleen ja silmäillen kaikkia huoneessa olevia). Ke... ke... kellekäs minä sen sitten annoin? Tiedätkö sinä, Ville?

VILLE. Ei se minulle ainakaan ollut.

ASARIAS. No, Liisa... tuota, Annihan sen sitten varmasti tiennee?

ANNI. Kyllä. Kaisalle se oli.

ASARIAS. Ka... Ka... Kaisalle! Sinulleko?

KAISA. Niin. Kyllä minä täällä ikkunan kautta kanssasi puhelin ja valasi kuulin.

ASARIAS (naurahtaen). Sepäs nyt vasta oli somaa!

VILLE. Kun kosit vaimoas' omaa.

ROVASTI. Ja kun nyt Asarias Jumalan edessä, niinkuin itse on sanonut, sen lupauksen vielä kerran on Kaisalle vannonut, on se pidettävä kuolemaan asti.

ASARIAS (Annille). En kai minä nyt Annia kuitenkaan enää saa?

ANNI. Mitä Asarias nyt turhia puhuu? Onnellinenhan minä olen Villen kanssa. Ja onnellinenhan Asariaskin on Kaisan kanssa, eikö niin?

ASARIAS (Kaisalle). Voisihan tuota ehkä olla, jos... Eiköhän tuo nyt näin ollen raukea koko erohomma, häh?

KAISA. Olisi joutanut olla siihen lainkaan ryhtymättäkin, niin olisi vähemmällä löylyllä päässyt.

(HETA ja KUSTAAVA syleilevät ja taputtelevat tyytyväisinä toisiaan.)

HETA. Siihen se raukesi!

KUSTAAVA. No, oli se hyvä oikein!

ASARIAS (joka on tarttunut Kaisan käteen). Villehän se taaskin kujeili ja semmoiseen vaihtokauppaan yllytti.

VILLE (joka on rovastin kanssa puhellut). Ei se ollut muuta, arvoisa herra rovasti, kuin että minä sillä lailla kutsuin Asariaksen vaimoineen ja äitineen ristiäisiin, kun tämä Asarias perillisten puutettaan minulle valitti. Ja vähän oli sääli Kaisaakin, entistä työtoveriani.

ROVASTI (Asariakselle ja Kaisalle). No! Tämä oli nyt sitten Jumalan opetus vain. Kuka sen tietää vielä, ehkäpä Hän kohta teitäkin perillisellä siunaa.

ASARIAS. Eipä tiedä, kun minä tuolla aitassa nukkuessani näin jo untakin, että Kaisa sylissään pientä poikaa keikutteli ja me sitä sitten kuin palloa toisillemme heittelimme. He-he-he-he!

(Kaikki nauravat.)

ROVASTI. Toivotaan sitten, että se uni piankin toteutuu.

VILLE (Asariakselle ja Kaisalle, jotka pitelevät vielä toisiaan kädestä). No, Kaisa? Mitäs sanot?

KAISA. Että olet sama Ville veitikka kuin ennenkin.

VILLE. Kun toimitin sinulle tämän Asariaksen omaksesi jälleen.

ASARIAS. Ja se kävikin väleen!