Part 4

PIETOLA. Minä uskoin niin jumalisen hyvää!--Vaikka makaisin maantienojassa kuolemassa nälkään, en ottaisi leipäpalaa tuon miehen kädestä.

KATRI (_kuin itsekseen_). Olipa hyvä, etten tavannut Poikaa.

PIETOLA. Turha olisi nyt toivosi. Pojalla ei ole puutetta hyvistä isännänpaikoista. Talolliset tarjoilevat hänelle tyttäriään kipa kilvan.--Mene kotia, minä palaan niitylle. (_Menee vasemmalle_)

KATRI (_yksin_). Elämäni on loppunut.

HUOTARI (_tulee metsästä oikealta_). Piinatynnyri! Puinen tulikuuma pätsi! Aina kun tynnyrin näen, kiristän hampaitani ja kiroan. (_Huomaa Katrin_) Kas, Katri. Sairasko? Voinko auttaa?

KATRI. Et voi.

HUOTARI (_käytyään koputtamassa tynnyriä_). Anni tulee avuksesi.

KATRI. Ei tarvitse. Saat sinäkin mennä menojasi.

HUOTARI. Minusta onkin nyt yksin parasta. Hauskinta yksin harhailla.

KATRI (_kuin itsekseen_). Niin minustakin.

HUOTARI. Taitaa olla sama tauti. Minä luulin, että sinulta on vain jalka poikki. (_Menee perälle_)

KATRI (_huomaa vasemmalta_). Poika tulee! (_Yrittää lähtemään kuin pakoon_.) Jumalan kiitos, minä kuolen. (_Kaatuu pyörtyen_)

TURKKA (_tulee vasemmalta_). Yksinkö täällä tynnyri kopisi? (_Huomaa Katrin_) Katri?--Katri kultani! Sieluni, elämäni!

KATRI (_tointuen_). Pois, pois. Laskekaa minut pois!

TURKKA. Katri, etkö tunne minua?

KATRI. Turkka, menkää pois.

TURKKA.--Heilalaltako on tullut kirje?

KATRI. Ei.--Jättäkää minut rauhaan.

TURKKA. Nyt järkeni seisoo!

ANNI. (_tulee vasemmalta_). Katri, sinä jumalanluoma. (_Syöksyy Katrin kaulaan_.) Mutta sinähän olet kuin kivipatsas!--Ja sinäkin, Poika, ole kuin vaivainen syntinen. En ole koskaan sinua noin nähnyt!--Herranenaika, mitä tämä merkitsee? Minä luulin, että täällä on ilo ylimmillään, kun kuulin sinun tynnyriä koputtavan.

TURKKA. En minä ole koputtanut.

ANNI. Ahaa. Huotari on ollut rumpalina. Peijakas!

HUOTARI (_laulaa etäällä perällä_)

Mammani minua varotteli kotoa lähtiessä, sano: maailmalla on niin paljo petollista kansaa.

ANNI. Siellä se onneton nuorukainen laulaa. Minä haen hänet tilille niistä kymmenestä muiskusta. (_Menee perälle_)

TURKKA (_nauraa_) Ja sinäkö Katri, uskoit!

KATRI. Ei kukaan ole mitään uskottanutkaan.

TURKKA. Minkä vuoksi olet kylmä kuin rauta pakkasessa?

KATRI. Ei hyödytä sinun kysyä mitään, minä olen mykkä.

TURKKA. Onpa kauhea tunne neuvottomuus. Niinkuin hengenlähtö!

PIETOLA (_tulee vasemmalta huomaamatta Turkkaa_). Katri! Anni kertoi Pojan sanoneen, että tukkimetsiä ostetaan.

TURKKA (_kuin itsekseen_). Ahaa!

PIETOLA (_huomaten Turkan_). Täällähän se on se pelastuksenenkeli!

TURKKA. Velkanne kai on kuusituhatta? Ei suinkaan sitä suurempi?

PIETOLA. Kuusituhatta, mutta tarpeeksi suuri tähän maailmanaikaan.

TURKKA. Pieni raha! Pietolan talon nykyisestä arvosta sadas osa.

PIETOLA. Sadas osa?

TURKKA. Pietola on metsiensä takia pitäjän rikkain talo.

KATRI. Niinkö?

TURKKA. Etkö olekaan enää mykkä?

KATRI. Äsken köyhänä tahdoin kuolla siinä uskossa, että sinä et olisi minua sittenkään hylännyt.

TURKKA. Teimmehän vakaiset valat.

PIETOLA. Jumala teitä siunatkoon.

MAIJA (_tulee vasemmalta_). Täällähän jo niin rakkaasti helsataan! Ja Pietola on kuin voi päivänpaisteessa!

PIETOLA. Maija, kiireellä kirkolle hakemaan varustuksia tämän parin kihlajaisia varten. Nyt pidetään toiset ja komeat!

MAIJA. Nyt minä teitä, Pietola, syleillä ropsahutan, ei auta vastustus.

PIETOLA. Anna tulla!

TOLARI (_tulee vasemmalta ja käy nykimään Maijaa hameesta_). Maija Maija Maija!

MAIJA. Mitä sinä kiskot, että hameet ratkeavat!

TOLARI. Tänne se katkismus!

MAIJA. Siunatkoon, saathan sinä sen. (_Antaa_)

TOLARI (_raivostuneena iskee kirjan maahan_) Tuota en siis tarvitse! Kuuletko, Maija? En ikinä!

MAIJA. Heikki, rakas Heikki! (_Purskahtaa itkemään_)

PIETOLA (_Turkan puoleen_). Sepä oli onneton halaus!

TURKKA (_menee Tolarin luo_). Tolari, Pietola antaa sinulle ja Maijalle sen Tiuhtion torpan.

TOLARI. Ottiatuota?

TURKKA (_ottaa kirjan maasta ja antaa Tolarille_) Ja minä rovastille puhumassa rippikouluasiastasi.

MAIJA. Jumala siunatkoon Pietolan hyvää nuortaisäntää.

TOLARI. Sinäkö nyt olet ottiatuota?

TURKKA. Niin olen.

TOLARI (_itsekseen_). Sittenkin se oli unta. (_Pyyhkii kirjaa_) Anna anteeksi, katkismus. (_Maijalle_) Kyllä minä taas paikkaan Maijan kengät rakkauden tähden.

MAIJA. Kiitoksia, rakas Heikki. (_Menevät oikealle_)

TURKKA (_heidän jälkeensä_) Käskekää tänne poikia. Kantamaan Katri kotia.

ANNI ja HUOTARI _tulevat perältä_.

PIETOLA. Sinä, Huotari, kutsu kaikki tukkipojat Turkan ja Katrin kihlajaisiin Pietolaan huomenna.

ANNI. Uskotko nyt?

PIETOLA. Ja Annin ja Huotarin kihlajaiset samoilla tulilla.

HUOTARI. Ähäs, Anni. Nyt ei pääsekään pata kuohumaan!

ANNI. Äiti on varoittanut tytärtään kulkijapojista. Toinen voi olla arvolleni liian alhainen, toinen liian ylhäinen. Sinä, Katri, olet osannut valita vertaisesi.

_Tukkilaisia tulee oikealta_.

KASURI. Mitä täällä on tapahtunut?

HUOTARI. Olen saanut toimeksi kutsua tukkipojat kunniallisen nuorenmiehen, tukkipäällikkö Aaprahami Turkan ja siveän neitsyen talontyttären Katri Pietolan kihlajaisiin Pietolaan huomenna.

KASURI. Ja nyt Pietolaa huiskautetaan!

_Tukkilaiset nostavat Pietolan, huutaen »eläköön!»_

OTERMA. Tyttö kannetaan paareilla kotia?

HUOTARI. Pidä suusi Oterma.

OTERMA. Minulla on lupa puhua. Olen morsiamen hovisuutari!

KASURI. Mutta puhut kuin sianpistäjä: »tyttö kannetaan paareilla».

HUOTARI. Ihailevan kunnioituksen vuoksi, jota aina tunnemme hempeää morsianta, mutta nyt eritoten parhaan tukkipojan ylhäistä ja kaunista morsianta kohtaan, kannamme vienon neitosen kuuluun kotiinsa arvonsa mukaisesti.

TUKKILAISET (_kantaen Katria oikealle laulavat_)

Hei tukkipoika se koskessa hyppää sen pyörivän pölkyn varaan. Kaikista tytöistä paljon se tykkää, mut ottaa omaksi paraan.

TURKKA (_Pietolalle_). Jäättekö vielä niitylle?

PIETOLA. Käyn niitylläkin, mutta ennen kaikkea tahdon tavata rättäriä, joka meni Tolvasen talolle.

TURKKA. Mutta siellä näytti olevan akkoja, ja tietysti siellä on--piimääkin!

PIETOLA. En puhu akoille halaistua sanaa ja rättärillekin sanon vain: Turkka on Pietolassa isäntänä.

TURKKA. No, niin kuin tahdotte. Minun on asioitteni vuoksi tehtävä kaupunkimatka. (_Antaa kengän Pietolalle_.) Tuon jätän teidän huostaanne. (_Menee oikealle_)

PIETOLA. Kengän pisti kouraani. Tottapa tässä jotakin on. (_Huomaa vasemmalta_.) Tuolta tulee rättäri. Saan hänet masentaa samalla paikalla, jossa hän minut syöksi epätoivoon.--Perhana tuossa tulee akkoja! Visusti suu kiinni, niin menevät ohi.

PORO-PIRKKO. (_tulee vasemmalta_). Hyvää päivää, Pietola.--Päivää!--Päivää, sanon minä!--Varjelkoon! (_Pelästyneenä peräytyy vasemmalle_.)

PIETOLA. (_yksin_). Tästähän taitaakin tulla hauskaa! (_Istuu_.)

PAHNA-MAIJA. (_tulee vasemmalta_). Pietolahan täällä on eikä mikään kummitus!

PORO-PIRKKO. (_edellisen jäljessä_). Pietolan se on näköinen, mutta ei puhu mitään.

PAHNA-MAIJA. Pietolassa on tapahtunut kääntyminen, jota rättäri on ennustanut.

PÖLHÖ-KUSTAA (_tullen vasemmalta_). Onko Pietolan luona käynyt enkeli? PAHNA-MAIJA. On käynyt hyvä enkeli. (_Menee kaulaan_) Me olemme ystäviä. PORO-PIRKKO (_rientää Pietolan kaulaan toiselle puolen_). Rakas ystävä! PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! Rakastatteko te toisianne? PAHNA-MAIJA _ja_ PORO-PIRKKO. Rakastamme, rakastamme! PIETOLA. Tphyi! PORO-PIRKKO. Huih! (_Pelästyneenä hyppää syrjään_.) PÖLHÖ-KUSTAA. Varokaa se lyö! PAHNA-MAIJA. Minun ei tarvitse pelätä. (_Painautuu lähemmäksi_) PIETOLA. Mene hiiteen! PAHNA-MAIJA. Mutta kun minä menen ilmoittamaan nimismiehelle niistä Pertun leskivainajan rahoista, niin miten Pietolan käy! PORO-PIRKKO. Mutta minä tiedän enemmän kuin sinä.--Pietola joutuu lukemaan tiilenpäitä! LEENA. (_tulee oikealta_). Missähän rättäri? Olisi tärkeä kirje. PORO-PIRKKO. Minä vien sen rättärille. (_Ottaa kirjeen ja menee vasemmalle_.) LEENA. Jano tuli kävellessä. Ei suinkaan joki ole kaukana. (_Pietolan puoleen_) Näytti juhlalliselta, kun Katria kannettiin. Huomennako kuuluu olevan Katrin ja Turkan kihlajaiset? PAHNA-MAIJA. Vai Katrin ja Turkan kihlajaiset! (_Rientää vasemmalle_) LEENA. Toivotan onnea. Se sitten on miellyttävä mies se Turkka. Oikein rakastettava nuorukainen. Katri sai kunnon pojan sulhasekseen. PAHNA-MAIJAN _ja_ PORO-PIRKON _naurua kuuluu vasemmalta_. LEENA. Mikähän niillä niin makeanlysti? (_Lähtee perälle päin_.)

PORO-PIRKKO (_tulee vasemmalta_). Se Turkka on suurvaras!

LEENA. Sinä se aina puhut päättömiä ja kauheita!

PORO-PIRKKO. Oikein sellainen, jonka saa ampua ja kruunu maksaa palkinnon.

PÖLHÖ-KUSTAA. Antaako kruunu kirkkaita hopeoita?

PORO-PIRKKO. Kaksi kukkarollista!

PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! (_Juoksee oikealle_.)

LEENA. Elä hyvä ihminen puhu tuolla tavoin. (_Menee perälle_)

PORO-PIRKKO. Ei sitä ole toista niin hullua vanhaa-piikaa kuin tuo Leena: puolustaa ryöväreitä.--Mutta minne minulta on pudonnut hame? (_Menee vasemmalle_)

PIETOLA (_yksin_). Mitähän se oli tuon Poro-Pirkon puhe alkuaan? Ja mikä oli rättärin kirje?

RÄTTÄRI (_tulee vasemmalta_). Nyt on Heilalalta tullut kirje. Tuossa on Aaprahami Turkan papintodistus. (_Antaa Pietolalle paperin_.)

PIETOLA _silmäiltyään paperia ällistyy kuin tylsistyneeksi, lyyhistyy kokoon pudottaen kengän ja paperin käsistään_.

RÄTTÄRI. Onko Pietolalla minulle mitään sanottavaa? (_Äänettömyys_) Miettikää. (_Menee oikealle_.)

PIETOLA (_yksin, masentuneena_). Minkä vuoksi minua kova onni vainoaa niin kierolla ja julmalla tavalla? (_Lähtee vasemmalle_.)

_Hetken kuluttua_ PAHNA-MAIJA _ja_ PORO-PIRKKO _tulevat vasemmalta_.

PAHNA-MAIJA. Jopa näytti nöyrtyneeltä.

PORO-PIRKKO. Itki.

PAHNA-MAIJA. Oikeinko itki?

PORO-PIRKKO. Itki. Minä näin, itki. Minun on sääli.

PAHNA-MAIJA. Tuohon se on jättänyt kengän, joka sillä oli käsissä. Mikähän tämä on?

PORO-PIRKKO. Pertun leskivainajan rahakenkä! Juostaan näyttämään rättärille. (_Menevät oikealle_.)

LEENA (_tulee perältä_). Ovat tainneet jo mennä. Enkä saanut tietää, pitääkö rättäri seurat.

PÖLHÖ-KUSTAA (_pusseineen tulee oikealta_). Kaksi kukkarollista kirkkaita hopeoita. Kustaa menee Kettu-Matilta varastamaan pyssyn! (_Juoksee vasemmalle_)

LEENA. Siinä se oli! Se ampuu Turkan.--Onkohan täällä tukkilaisia? (_Huhuaa_) Ohoi! (_Puhuu_) Ei kuulu.--Hyvä jumala, estä tämä kauhea onnettomuus. (_Huhuaa_) Ohoi!--(_Puhuu_) Ei vastausta.

Esirippu.

NELJÄS NÄYTÖS

_Pietolan pihamaa. Oikealla asuinrakennus, jonka edessä on avonainen kuisti. Vasemmalla aittarakennuksia, joiden jatkona etualalla on aita porraspuineen. Perällä aita, veräjä keskellä. Taustana järvimaisema_.

KATRI _ja_ ANNI _istuvat puhelemassa_.

ANNI. Mitä isäsi sanoi, kun kuuli, että se on toinen Turkka ja että teidän Turkkanne on talollisenpoika?

KATRI. On ollut niin hyvillään, ettei ole raukka koko yönä nukkunut.

PIETOLA (_tulee kuistin kautta_). Siellä näkyy Maija jo tulevan.

ANNI. Minun pitää käydä hakemassa kotoa suuri kahvipannu, jonka Maija käski tuoda lisäksi. (_Menee vasemmalle aidan yli_.)

PIETOLA. Minkähän vuoksi Poika oli lähtenyt tukkijoelle?

KATRI. Oli ensin aikonut ulkomaille. Mutta kun laiva oli jo irti maasta, niin yht'äkkiä pistää päähän, että lähteekin näille maille, joista Heilala oli hänelle kertonut. Hypätä karahutti laivasta maalle ja tuli tänne.

PIETOLA. Olipa sekin somasti ohjattu meidän onneksemme.

TOLARI (_tulee perältä vasemmalta_). Eikö Turkka ole vieläkään tullut?

PIETOLA. Tolari taitaa olla utelias tietämään, mitä rovasti on sanonut, kun sinä myötään kyselet Poikaa. Tuskin hän nyt ehtii käydä rovastin luona.

TOLARI. Minä lupasin varottaa Turkkaa, ettei ammuttaisi.

KATRI. Herra varjelkoon!

PIETOLA. Mitä puhetta se on?

TOLARI. Leenan puhetta. Eilen siellä metsässä rukoili minua sanaa tuomaan, että Pölhö-Kustaa hommaa ampua. Oli mennyt Kettu-Matilta varastamaan pyssyä.

KATRI. Voi hyvä jumala! (_Menee kuistin kautta_.)

PIETOLA. Ei hätää! Kyllä me hänet ajoissa kiinni saamme.

(OTERMA _ja_ KASURI _ja muutamia tukkilaisia tulee perältä vasemmalta_.)

MAIJA (_tulee perältä oikealta_). Pojat! Kantakaa tavarat huoneisiin. (_Tulee Pietolan luo_.) Terveisiä kirkolta.

PIETOLA. Eikö näkynyt Poikaa jo kaupungista palaavaksi?

MAIJA. Kirkolla oli. Rovastille vietiin päivälliselle. Kuuluvat olleen Turkan isän kanssa hyviä ystäviä. Niin syleili rovasti kuin omaa poikaansa.--Mutta nyt on Maijalla kiire, ettei jouda sanomaan harakkaakaan kuin linnuksi. (_Vie Tolarin kuistin luo ja menee kuistin kautta_.)

HUOTARI. (_tulee perältä vasemmalta_). Hyvää päivää.

PIETOLA. Ei suinkaan näkynyt Pölhö-Kustaata siellä päin?

HUOTARI. Olin kuulevinani hänen lauluaan jostakin tuolta päin (_viittaa vasempaan_).

PIETOLA. Lähdepä toverikseni, jos sattuisimme häneen käsiksi.--Täällä päinhän se on Annin mökkikin. (_Menee vasemmalle aidan yli_.)

HUOTARI (_seuraten Pietolaa_). Ilmanko sieltä päin päivä paistaakin.

TOLARI (_yksin_). Mitähän varten Maija minut tähän kiskoi?

MAIJA (_tulee kuistin kautta_). Tämä on sellaista saippuaa, jolla lähtee ahava. Pestyäsi tule tähän odottamaan. (_Siirtyy tukkilaisten luo_.)

TOLARI (_yksin_). Olisi ihmeellistä, jos mustalla saippualla tulisi valkoinen naama. (_Menee perälle vasemmalle_.)

MAIJA (_Kasurille_). Minkä vuoksi sinulla ei ole liivejä eikä takkia?

KASURI. Olivat vielä märät, kun eilen putosin pölkyltä.

MAIJA. Valehtelisit viisaammasti! Minä en ole Maija, jos en vielä toimita sinulle sellaista, joka sinua kyörää. (_Otermalle_) Sinulla ei ole lakkia, ja suutarin jalassa tuollaiset saapaslottanat.

OTERMA. Lainasin muutamalle pojalle, joka lähti riiaamaan.

KASURI (_itsekseen_). Perhana, kun on viisas valehtelemaan!

MAIJA. Olet kortilla menettänyt. Tule toinen kerta eteeni lakitta ja saappaitta, en sinua siunaa! (_Menee kuistin kautta_)

KASURI (_Otermalle_). Sinulla on komeat liivit, minulla komeat saappaat. Pannaan vastakkain. Kolmelta poikki.

OTERMA. Minä pidän aina pussin auki, kun porsasta tarjotaan. (_Istuvat kortin lyöntiin_.)

KASURI. Lauletaan pojat, ettei kuulu kortinpauke. Morsian näkyy säikähtävän kämmenen läiskäystäkin.

TUKKILAISET (_laulavat_).

Hei tukkipojat ne poikia maksaa, joka sen oikein tietää. Kesän ja talven kuin tanssin ne jaksaa ja tuulen ja sään ne sietää.

Hei tukkipoika ei turvetta kaiva, ne sinisiä selkiä seilaa. Tukkipojall' on tuska ja vaiva muistella montako heilaa.

Hei tukkipoika ei surua tunne, se koskia laskee ja laulaa. Meni jos minne ja kulki jos kunne, tuli se tyttöjen kaulaan.

Hei tukkipoika se koskessa hyppää sen pyörivän pölkyn varaan. Kaikista tytöistä paljon se tykkää, mut ottaa omaksi paraan.

Hei tukkipojat ne paljon maksaa, ne maksaa tuhansia, ne sieviä sinisiä silmiä maksaa ja poskia punasia.

KASURI _voittaa_ OTERMALTA _liivit ja kumpikin sekä tukkilaiset poistuvat hajaantuen sinne tänne_.

TOLARI (_tulee perältä vasemmalta istumaan rahille kuistin luo_). Ei ollut Pietolan vajassa tervapyttyä, että olisi saanut vähän peilailla ja nähdä onko ahava lähtenyt.--Huotari ja Anni tulevat. Sanovatkohan mitään minun naamastani?

ANNI (_iso kahvipannu kädessä tulee vasemmalta aidan yli veitikoiden Huotarille_). Mikä on hätänä valmiissa maailmassa?

HUOTARI (_seuraten Annia_).

Katkera on kahvia juoda ilman sokeritta. Katkera on poian olo ilman toveritta.

_ANNI (laulaa_).

Tukkilaisen toveriksi elä herra saata. Häpeä on nätin tytön lautanpontulla maata.

(_Pyyhkäisee nokea Huotarin nenän päähän ja nauraen peräytyy keikahtaen istumaan Tolarin syliin_.) Huih! (_Hypähtää ylös_)

TOLARI. Pelkäätkö poikia?

ANNI. Poikako siinä olikin? Ja minun poikani! (_Istuu Tolarin syliin ja hyväillessään tuhrii naaman_.) Ai ai sitä Annin poikaa, ai ai kuin Anni siitä tykkää!

TOLARI. Ottiatuota Anni Anni Anni!--Maija ottiatuota!

ANNI. Maijanko se olikin poika? (_Nousee_). Miten minä tuota erehdyin! (_Menee kuistin kautta_).

HUOTARI _nauraa Tolarille_.

TOLARI. Reistasitko Annin kanssa, monellako ottiatuota pata kuohuu, kun sinulla on niin lysti ja nenäsi pää on noessa?

HUOTARI (_katsoo taskupeiliin_). Kas, peijakas!

TOLARI. Taitaa olla minun naamassani ero entisestä, kun Annikin niin erehtyi.

HUOTARI. Ei Maija sinua nyt tunne, jos vain et sano ottiatuota! (_Menee kuistin kautta_)

TOLARI (_yksin_). Onpa hyvää saippuaa, vaikka niin mustaa, että luulin olevan neekerin ottiatuota.--Pitääpä varoa, etten sano ottiatuota, niin on lysti nähdä, kun Maija ei minua tunne.

MAIJA _tulee kuistin kautta hiipien Tolarin taakse lakki kädessä_.

HUOTARI (_tulee kuistille_). Maija, Katri säikähti että pyörtyi. (_Menee takaisin_).

MAIJA. Herra siunatkoon! (_Vaihtaa lakin Tolarin päähän ja kiiruhtaa takaisin kuistin kautta_.)

TOLARI (_ottaa lakin päästään_). Uusi lakki. Ja Maija siunasi, kun pani tämän päähäni. Se on hellä ja hönkä ihminen.--Pitääpä lähteä koettamaan, meneekö uudella lakilla jokapäiväinen leipä. (_Panee lakin päähänsä ja menee vasemmalla aidan luo, jossa pysähtyy katselemaan lakkiaan_.) Onpa, onpa komea! On kuin Sysi-Perttu vainajan kirkkolakki. (_Panee päähänsä_)

KATRI _ja_ ANNI _tulevat kuistin kautta_.

KATRI. Herranen aika! Sysi-Perttu vainaja! Näetkö?

ANNI. Tosiaankin! Ei Tolariksi aavistaisikaan.

KATRI. Tolariko se on?

TOLARI (_tulee tyttöjen luo_). Kun äsken olin tuolla järvenrannalla pesemässä, niin Kettu-Matti tuli ja toimitti, että hän antoi Pölhö-Kustaalle revervöölin.

KATRI. Mikä villitys on mennyt ihmisiin!

TOLARI. Kettu-Matti oli tulossa sanomaan, että hän sen vuoksi, ettei Pölhö-Kustaa menisi muualta ja että lähtisi halu toista kertaa ottiatuota. Käski sanoa, ettei säikähtää, vaikka kovasti pamahtaa.

KATRI. Jumalalle kiitos!

ANNI. Kettu-Matille myös. Ansaitsisi palkinnon.

TOLARI (_on vetäytynyt perälle_). Ottiatuota!

ANNI. Onko Pölhö-Kustaa siellä?

TOLARI. Turkka ajoi tallin eteen. Ja niin kuin herra! (_Menee perälle vasemmalle_)

KATRI _juoksee perälle oikeaan_.

ANNI. Kettu-Matilta terveisiä, että on tyhjä panos.

PIETOLA. Antaapa sitten pamahtaa kihlajaisten kunniaksi!

TURKKA _tulee perältä oikealta_ KATRIN _kanssa, joka poikkeaa kuistin kautta_.

ANNI. Katsokaa, Pietola, Katrin elinkautista vankia! (_Menne Katrin kanssa kuistin kautta_.)

PIETOLA. Minua hävettää!

TURKKA (_tulee Pietolan luo_). Terveisiä kaupungista. Mitä tänne kuuluu?

PIETOLA. Huonoa!

TURKKA. Oho!

PIETOLA. Hävettää ja suututtaa tyhmyyteni. Minun olisi pitänyt jättää tapaamatta rättäriä.

TURKKA. Jouduitteko alakynteen?

PIETOLA. Minulle tuupattiin käteen sen toisen Turkan papintodistus.

TURKKA. Sitä iloisempihan voitte olla siitä, että vävypoikanne on tavallisen kunniallinen mies.

PIETOLA. Onhan se niinkin. Ja niin se onkin! En olisi osannut olla niin sisimpääni myöten iloinen kuin nyt olen. Ja erehdykseni pitää minua nöyränä, etten typeryydessäni rupea tästä odottamattomasta onnesta ylpeilemään.

TURKKA. Hyvinhän siis kaikki.

PIETOLA. Merkillisesti näyttää kaikki kääntyvän hyväksi.--Mutta on vielä muuan asia.

TURKKA. Sekä Pertun leskivainajan rahajuttu? Eiköhän siitäkin selvitä.

PIETOLA. Niin kuin keväällä jo kerroin, on seikkoja, jotka ovat minua vastaan. Ja kaikki näyttävät uskovan minut syylliseksi. Kun viime sunnuntaina olin kirkossa, niin rovasti saarnasi kuin minulle yksin pauhaten, ja koko seurakunta kääntyi katsomaan minua. Jos eivät muut, niin rättäri minut toimittaa vankilaan.

PORO-PIRKKO _ja_ PAHNA-MAIJA _tulevat perältä oikealta_.

PIETOLA. Ja tuossa on akkoja, jotka minut vannovat varkaaksi. Mitähän niillä on asiaa?

TURKKA. Minä olen kutsunut heidät ja rättärin myös.--Hyvää päivää. Istukaa, hyvät naiset. Koetetaan nyt saada rakennetuksi sovinto.

PAHNA-MAIJA. Minulla ei ole mitään sitä vastaa. (_Istuu Pietolan viereen_.)

PORO-PIRKKO (_rientää istumaan toiselle puolen_). Mutta, hyvä ihminen, anna minullekin suunvuoroa. Minä olen Pietolaa kohtaan aina kantanut sydämessäni rakkautta--

PIETOLA (_nousten_). En tiedä mikä on tarkoituksesi, Poika, mutta olkoon sanottu, että naimisiin en mene kummankaan kanssa. Ennen istun vankilassa.

PORO-PIRKKO. Mitä varten meitä tänne kutsuttiin?

KATRI (_tulee kuistin kautta_). Mitä se merkitsee, että rättäri tulee tänne? Ja mitä näillä naisilla on täällä tekemistä?

PORO-PIRKKO. Meidät on tänne houkuteltu tarkoituksella saada Pietolan asia käännetyksi toisin päin.

TURKKA. Se on tarkoitukseni. Mutta ilman houkutuksia. Sovinnossa kyllä, jos niin haluatte.

RÄTTÄRI (_tulee oikealta perältä_). Turkka kirjoitti olevan minulle puhuttavaa. Olin utelias kuulemaan.

TURKKA. Kysymys on Pertun leskivainajan rahoista. Asia nyt koskee minunkin kunniaani.

PORO-PIRKKO. Sinun kunniaasi? Jonka papinkirjassakin on syntiä ja rikoksia enemmän kuin Sotomassa ja Komorassa.--Rättäri, lukekaa se Heilalan kirje.

PIETOLA. Sattui teille vain sellainen onnettomuus, että on toinenkin Aaprahami Turkka.

PORO-PIRKKO. Kyllä Heilala kirjoittaa toisestakin, joka on talollisenpoika ja suuren talon poika ja rikas poika!

KATRI (_lapsellisen surullisesti_). Yhä sinua vain ylennetään!

PORO-PIRKKO. Kaikki oman pitäjän ja naapurin pitäjienkin tytöt aivan hulluina häneen. Ja kruununvoudin muuan ryökkynä, kaunis neiti, niin hurjasti rakastunut Turkkaan, että Turkka ei ollut saanut elävää rauhaa, vaan oli pitänyt matkustaa--

TURKKA. Heilala liiottelee!

PORO-PIRKKO. Lukekaa, rättäri, se Heilalan kirje, että uskovat.

PIETOLA. Kyllä uskomme.

PORO-PIRKKO. Mutta se Turkka on matkustanut ulkomaille.

TURKKA. Tuossa on ulkomaanpassini. (_Antaa rättärille_)

PAHNA-MAIJA. Eihän täällä ole mikään ulkomaa!

PORO-PIRKKO. Ja uskooko Pietola, että sellainen poika, jolla siellä suuressa maailmassa on neitoja kymmenittäin joka sormelle, lähtisi Pietolasta hakemaan morsianta? Ja sinäkö Katri, uskot olevasi kauniimpi ja viininpi kuin kruununvoudin ryökkynä?

PAHNA-MAIJA. Itkupa pillahti!

PORO-PIRKKO. Löi mielen nöyräksi!

KATRI. Aivan oikein, Pirkko. Tunnen itseni yhä pienemmäksi suuren sulhaseni rinnalla ja sitä suuremmaksi onneni. Ja tämä suuri, outo onni minua nöyryyttää.

PAHNA-MAIJA. Typerä kuin kana!

TURKKA. Ei sinun, Katri, tarvitse olla täällä kuuntelemassa meidän käräjiämme.

KATRI _menee kuistin kautta_.

RÄTTÄRI. Minunkin täytyy lähteä, odotetaan seuroihin.

TURKKA. Tehdään ensin selko niistä Pertun leskivainajan rahoista.

PORO-PIRKKO. Niin, tehdään niistä selko! Eikö tämä kenkä eilen ollut Pietolalla?

PIETOLA (_ottaa kengän_). Oli tämä.

PORO-PIRKKO. Pertun lesken sairastaessa minä ja Tolvas-Liisa, joka oli sairasta hoitamassa, näimme tuon kengän sairaan päänaluksen alla ennen Pietolan tuloa sairaan luona käymään, mutta Pietolan mentyä ei sitä enää löytynytkään.

PAHNA-MAIJA. Pietolan pää painui ja Turkan suu meni tukkoon.

TURKKA (_katse vasemmalle_). Odottakaa silmänräpäys.

PAHNA-MAIJA. Herralta on tulossa aivastus.

TURKKA. Elkää säikähtäkö!

PORO-PIRKKO. Anna tärskähtää! (_Nauraa Pahna-Maijan kanssa_)

LEENA (_tulee perältä vasemmalta_). Pölhö-Kustaalla kauhea pistuuli! Turkka, se teitä ampuu! Varokaa!

TURKKA. Minua se katsoa tiirottaa, mutta pistoolin suu on tuonne (_viittaa akkoja_).

PAHNA-MAIJA. Herra varjelkoon! (_Nostaa hameen eteensä_)

PORO-PIRKKO. Herra auttakoon! (_Menee Pahna-Maijan taakse_.)

RÄTTÄRI. Menkää estämään, ettei se saa ampua! (_Poro-Pirkon taakse_)

TURKKA. Kohta pamahtaa!

_Akat huutavat. Pyssy pamahtaa_. PAHNA-MAIJA _lyyhistyy kontalleen,_ PORO-PIRKKO _ja_ RÄTTÄRI _putoavat istualleen_. TURKKA _juoksee vasemmalle_.

HUOTARI (_tulee kuistin kautta, osoittaa Pahna-Maijaa_.) Tuo akkako se pamahti?

PORO-PIRKKO. Minulta se vissiin ampui jalat!

TURKKA _tulee vasemmalta_ PÖLHÖ-KUSTAAN _kanssa, jolla on pistoolin tapainen ase, sen suuhun kiinnitetty peltinen suppilo_.

PÖLHÖ-KUSTAA. Pani rumasti. Kustaa lensi selälleen. Ei Kustaa ammu enää koskaan.

HUOTARI (_ottaa aseen_). Onpa aika tussari. Ei ihme, että kaatui mies ja kaksi musteria. (_Menee kuistin kautta_)

TURKKA. Kustaa, antoiko äitisi rahoja rättärille?

PÖLHÖ-KUSTAA. Antoi äiti hyvin paljon seteleitä ja hopeoita.

PAHNA-MAIJA. Opetettua!--Milloin äitisi antoi? Häh?