Part 2

_Granville_. Ne ovat vaarallisia. (Ottaa taskustansa sanomalehtileikkeleen.) Tässä kirjoituksessa todetaan, että professori Holcomb on keksinyt uuden alkuaineen, jota hän nimittää radiumiitiksi ja joka kehittää tehokkaampaa voimaa kuin mikään aikaisemmin tunnettu aine, tunkee kaikkien esineiden läpi ja tuhoaa kaiken elollisen. Onko tämä totta?

_Jessup_. On, herra.

_Granville_. Entä jos radiumiitti joutuu jonkun anarkistin tai hullun käsiin? Millä tavoin silloin voidaan puolustautua murhaajaa vastaan? Teidän on lopetettava sellainen vaarallinen työskentely.

_Jessup_. Mutta, hyvä herra, ajatelkaahan, mikä merkitys radiumiitilla on. Se antaa niin paljon voimaa, että maan kaikki teollisuuslaitokset saadaan sillä pyörimään. Professori Holcomb voi synnyttää pisarasta merivettä niin paljon energiaa, että se riittää kuljettamaan rahtilentokoneen ympäri maapallon.

_Lumley-G._ (kiihkoisen ahnas loiste silmissään). Miksi te ette ole ennemmin siitä minulle ilmoittanut?

_Jessup_. Minun ilmoitukseni asiasta on ollut herra Granvillen hallussa jo viikon ajan.

_Lmley-G._ Minä sanon teille, mitä teidän on tehtävä. Emme voi pysäyttää töitä, vaan professori Holcomben on keksittävä minua varten jokin keino, jolla voin suojella itseäni radiumiittia vastaan. Ja sillä välin on Granvillen pidettävä huolta siitä, että minun henkivartijoitani lähetetään suojelemaan salaisuutta.

_Jessup_. Tahtonne on tapahtuva. (Kumartaa ja poistuu.)

_Lumley-G._ (kääntyen poikansa puoleen). Tunnetko itsesi aivan hyvinvoivaksi?

_Lumley-G. nuor._ Kyllä, isä.

_Lumley-G._ No niin, siinä tapauksessa luulen voivani syödä oman osani. (Syö tähän saakka kädessään pitämänsä tabletin.) Nyt saat mennä.

(Lumley-G. nuor, kumartaa isälleen ja poistuu huoneesta.)

KAHDEKSAS KOHTAUS.

Lumley-Gotham, Granville, vartijoita.

_Vartija_ (tullen ilmoittamaan). Rouva Granville haluaa puhua isänsä kanssa.

_Granville_. Sitä ei voida sallia. Maailman valtias on juuri nauttinut ateriansa, eikä sen perästä saa häiritä hänen ajatuksiansa.

_Lumley-Gotham_ (väsyneesti). Mistä nyt taas on kysymys?

_Granville_. Ei se ole mitään tärkeätä. (Vartijalle.) Vaimoni ei saa tavata häntä.

_Vartija_. Mutta hän on itsepäinen, herra; hän ei lähde pois.

_Granville_ (vartijalle). Jos hän synnyttää melua, niin vangitkaa hänet.

_Vartija_. Vangitako puolisonne, herra?

_Granville_. Se on määräyksenä.

YHDEKSÄS KOHTAUS.

Edelliset. Helma. (Oikealta alkaa kuulua sanasotaa, minkä jälkeen Helena tulee sisälle vartijoiden estelystä huolimatta.)

_Helena_. Kukaan ei voi estää minua pääsemästä isäni luo.

_Lumley-G._ (säikähtyneenä). Mitä tämä merkitsee?

_Granville_ (astuen estävästi Helenan tielle). Seis!

_Helena_ (Granvillesta välittämättä läheten isäänsä). Isä, minä tahdon puhua kanssasi.

_Granville_. Vaikene!... Ottakaa hänet kiinni!

_Helena_ (vartijoitten lähestyessä koettaa kamppailla heitä vastaan). Isä, sinun täytyy kuunnella minua!

_Lumley-G._ (vapisevalla äänellä). Mitä tämä merkitsee? Mistä on kysymys?

_Helena_ (vartijoille, joista pari on tarttunut hänen käsivarsiinsa). Kuinka te uskallatte? (Polkien jalkaansa.) Isä, käske noiden roistojen päästää minut irti!

_Granville_. Viekää hänet pois!

_Lumley-G._ Ei, ei, odottakaa... Mitä hän tahtoo? Mistä on kysymys?

_Granville_. Herra Lumley-Gotham, minä varoitan teitä kuuntelemasta häntä. Te tiedätte, että olette juuri syönyt ja tunnette lääkärinne varoitukset. Tällaisen varomattomuuden saatte kenties maksaa hengellänne.

_Lumley-G._ (vavisten, äärettömän pelon vallassa). Helena, kuinka uskallat häiritä minua? Tahdotko sinä riistää hengen isältäsi?

_Helena_. Oi, isä, isä, asiani on tärkeä, se ei siedä hetkenkään viivytystä... Isä, älä salli...

_Lumley-G._ (tukkii korvansa sormillaan ja rientää oikealle henkivartijoittensa seuraamana).

KYMMENES KOHTAUS.

Granville. Helena. Pari G:n vartijaa.

_Helena_ (joka isänsä mentyä on luopunut vastarinnastaan). Voit antaa miehillesi määräyksen päästää minut vapaaksi. Minä en tee enää vastarintaa.

_Granville_. Minua ilahduttaa, että olet päässyt taas järkiisi. (Antaa vartijoille merkin päästää Helena vapaaksi.) Sinun pitäisi käsittää, ettet saa mitään aikaan.

_Helena_. Taistelu ei ole vielä loppunut.

_Granville_. Sinä aiot siis turvautua äitiisi, mutta salli minun vakuuttaa sinulle jo etukäteen, ettei sinun onnistu pelastaa Billy Kingdomin henkeä. Sinä voit vain häväistä itsesi.

_Helena_. Sinä sallit siis käyttää vaimoasi vastaan sellaisia aseita?

_Granville_. Kysymys ei ole siitä, mitä minä sallin, vaan siitä, mitä maailma sanoo tästä. Kaikki tietävät, että tuo nuori mies rakasti sinua, ennen kuin menit minun kanssani naimisiin. Kaikki tietävät, että hän juuri siitä syystä karkasi ja rupesi tavalliseksi työmieheksi. Nyt hän on tullut takaisin insinöörinä ja lentokoneen kapteenina, ja minä olen tavannut teidät karkaamisaikeissa. Mitä luulet kaikesta tästä sanottavan?

_Helena_. Se on minulle samantekevää. Minulle on tärkeätä vain hänen henkensä pelastaminen. Kaikki nämä vuodet minä olen ollut toimettomana ja antanut sinun hallita maailmaa mielesi mukaan, mutta jos sinä nyt ryhdyt tähän rikokseen, ja otat häneltä hengen, niin minusta tulee sinun leppymätön vihollisesi. Sinä luulet kenties voivasi uhmata minua, mutta minä vakuutan sinulle, että on tuleva päivä, jona kadut tekoasi.

YHDESTOISTA KOHTAUS.

Edelliset. Lumley-Gotham. Henkivartijoita.

(Kuuluu torventörähdyksiä, minkä jälkeen henkivartijoitten seuraamana Lumley-G. syöksyy huoneeseen).

_Lumley-G._ (kiihtymyksestä hengästyneenä). Granville!

_Granville_. Mitä nyt?

_Lumley-G._ Katsokaa! Taaskin radiumiitti. Minä en tahdo olla mukana tässä puuhassa.

_Granville_ (ottaa L.-G:n kädessään pitämän sanomalehden, lukee). »Tänä iltana näytti professori Holcomb tiedemiestovereillensa ja Yleismaailmallisen sanomalehtiliiton edustajalle ilman pitävästi suljetun kvartsipullon, jonka kemiallinen rakenne on...» — Mikä tällä sitten on vikana?

_Lumley-G._ Jatkakaa! (Osoittaen lehteen.) Toiselta palstalta — tuosta.

_Granville_ (jatkaa lukuaan). Ainoa vaikeus on, että X-radiumiittia, jonka nimen keksijä on aineelle antanut, ei voida kontrolloida. Se saatiin syntymään tyhjässä astiassa. Jos se sattumalta joutuisi ilman yhteyteen, tulisi siitä olemaan kauheammat seuraukset kuin yksikään ihminen osaa kuvitella. Pulloa säilytetään puuvillaan käärittynä, ja yksi laboratorion asistenteista vartioitsee sitä päivin ja öin. Professori selitti, että jos pullo särkyisi, olisi seurauksena kaiken elimellisen elämän häviäminen maan pinnalta. (Puhuu.) Tämähän on mieletöntä.

_Lumley-G._ (kauhuissaan). Jos tuo pullo nyt särkyy, saan minä surmani.

_Granville_. Mutta sehän ei voi olla totta!

_Lumley-G._ Se on totta! Jatkakaa!

_Granville_ (lukee). Tämän osoitti sitovalla tavalla todeksi se surullinen kuolema, joka kohtasi professori Clarkia. Kuten muistetaan, oli professori Clark juuri kokeilemassa aivan vähäisellä radiumiittimäärällä ja sai surmansa, kuten kaikki muutkin laboratoriossa olleet. Vain pieni tomukasa oli jäänyt sille paikalle, jossa professori oli seisonut.

_Lumley-G._ Ajatelkaa! Minustakaan ei jäisi muuta kuin tomukasa. Ja mitä he aikovat tehdä sillä aineella? Antaa merkkejä Marsiin!

_Granville_ (jatkaa lukitaan). Professori Holcomb oli toivonut, että X-radiumiitin avulla voitaisiin vastata niihin merkkeihin, joita viimeisten kymmenen vuoden kuluessa on saatu Marsin asukkailta. Nyt täytyi professorin kuitenkin myöntää, että hänen ponnistuksiaan ehkäisi sama vaikeus joka tuotti tuhon professori Clarkille ja hänen apulaisilleen, nimittäin että kaikki kokeet ovat osoittaneet mahdottomaksi saada radiumiittisäteitä kohoamaan korkeammalle kuin neljännesmailin päähän maan pinnasta. Ne saattavat kyllä kulkea 8—10 tuhatta kertaa maan ympäri, mutta eivät erkane maasta mainitsemisen arvoisen matkan päähän.

_Lumley-G._ Oletteko ennen kuullut moista mielettömyyttä?

_Granville_. Me järjestämme kyllä tämän asian. (Menee langattomaan puhelimeen.) Keksintöjen osasto. Poliisitoimisto. Granville puhuu. Lumley-Gothamin erikoismääräys. Ilmoittakaa laboratoriossa oleville asiamiehillenne, että heidän on otettava paikka valtaansa. Vangitkaa heti professori Holcomb ja kaikki muut siinä rakennuksessa olleet ja pitäkää heitä ankarasti vartioituina, kunnes saatte uusia määräyksiä. Estäkää uutisten levittäminen näistä toimenpiteistä. (Tulee takaisin.) Kas niin, se riittää. Ja nyt, herra Lumley-Gotham, älkää enää yhtään välittäkö koko jutusta. Minä kyllä hoidan tämän asian.

_Helena_ (joka edellisen keskustelun ajan on ollut syrjemmällä, astuu esiin). Isä, minä tahdon nyt puhua sinun kanssasi.

_Granville_. Minä olen jo sanonut, että te ette saa kuunnella häntä.

_Helena_. Isä, kuuntele minua.

_Granville_. Muistakaa lääkärin määräys.

_Lumley-G._ (valittaen). Voi, voi, voi! Mitä tämä merkitsee? Enkö minä saa olla rauhassa omien lasteni hyökkäyksiltä? (Samassa soi kello kovasti.) Mitä se on?

_Granville_. Minä otan selvää. (Menee langattomaan -puhelimeen. Hetken perästä havaitaan hänen kasvoillaan hämmästys.) Mitä?

_Lumley-G._ (joutuen jälleen kauhuun valtaan). Mitä nyt? Mistä on kysymys?

_Granville_. Odottakaa! (Kuuntelee vielä jonkin aikaa, sitten tulee pois puhelimen luota.) Professori on tullut hulluksi! Hän kieltäytyy luovuttamasta keksintöään. Hän on sulkeutunut työhuoneeseensa ja selittää, että hän joko suorittaa työnsä loppuun saakka tai lyö pullon rikki.

(Hetken hiljaisuus. Kaikki tuijottavat Granvilleen.)

_Lumley-G._ (kuiskaten). Mitä meidän on tehtävä?

_Granville_. Poliisit koettavat päästä häneen käsiksi, mutta pelkäävät räjähdystä.

_Lumley-G._ Käskekää heidän luopua yrityksestään. Ruvetkaa neuvotteluihin hänen kanssaan!

_Granville_ (jälleen puhelimen luo). Sanokaa asiamiehillenne, että heidän on luovuttava yrityksestään... Jättäkää hänet rauhaan. Odottakaa uusia määräyksiä. (Vaiti, edelleen puhelimen ääressä.) He ilmoittavat, että professori ei luota heihin. Hän ei tahdo enää neuvotella.

_Lumley-G._ (alkaa väännellä käsiänsä. Seuraavien vuorosanojen aikana hänen epätoivonsa kehittyy äärimmilleen). Kas niin, kapinoitsijoita! Yhä uusia kapinallisia. Laupias sallimus, enkö minä milloinkaan pääse murheistani? Ensin kapinoivat työläisten ammatilliset järjestöt. Sitten insinöörit. Sen jälkeen minun omat lapseni, kaikki ovat kapinallisia! Ja he tahtovat tappaa minut! Herra Jumala, miksi minulle tämän teit? (Huutaa.) Apua! Apua!

KAHDESTOISTA KOHTAUS.

Edelliset. Lumley-Gotham nuorempi.

_Lumley-Gotham nuor._ (syöksyy huoneeseen vartijain kielloista huolimatta). Mikä hätänä? Isä, mikä sinun on?

_Lumley-G._ (kiinnittämättä huomiota poikaansa ojentelee käsiänsä taivaan puoleen). Jumalani, miksi laskit tämän taakan minun hartioilleni? Miksi et antanut minun elää köyhänä miehenä ja nukkua vaikka maantien ojassa — kunhan vain saisin nukkua? Mitä sinä tahdot minun tekevän?

KOLMASTOISTA KOHTAUS.

Edelliset. Eloise.

_Eloise_ (tullen nopeasti juhlasalista). Mitä on tapahtunut?

_Lumley-G._ Eräs professori on tullut hulluksi. Hän aikoo muuttaa meidät kaikki maan tomuksi!

_Lumley-G. nuor._ Miksi et tee mitään, isä?

_Lumley-G._ Mitä minä voin tehdä? Granville, ettekö voi neuvoa minulle jotakin?

_Granville_ (joka muitten yhä ollessa hädissään on vähitellen saanut takaisin entisen välinpitämättömän ilmeensä). Voimmehan kysyä Jessupilta.

_Lumley-G._ Aivan niin.

_Lumley-G. nuor._ Jessup! Missä on Jessup? Jessup! Missä on Jessup? (Rientää oikealle huutaen mennessään.) Jessup! Jessup!

NELJÄSTOISTA KOHTAUS.

Edelliset, paitsi Lumley-Gotham nuorempi. Vähitellen kalkki.

_Lumley-G._ (kävelee edestakaisin epätoivoissaan). Kauheata! Kauheata! Kuinka hirveä on rikkaan miehen kohtalo! Miksi minä en saanut syntyä köyhänä.

_Arkkipiispa_ (tullen juosten paikalle). Mitä on tapahtunut? Mitä minä kuulin ilmaan räjäyttämisestä?

_Lumley-G._ (voihkien). Minun olisi pitänyt ymmärtää, että mies voi ryhtyä mielettömyyksiin. Miksi te ette aavistanut sitä, Granville?

(Kaikkialla vierasten joukossa on syntynyt kauhua, sillä tieto on nopeasti levinnyt.)

_Reginald Simpkins_ (tulee esille surkeana). Voi, minne me voimme pelastua? Mihin me menemme?

_Rva Lumley-Gotham_ (samoin). Murhaajia! Murhaajia!

_Granville_ (mennen puhelimen luo). Halloo, kuuluuko jotakin uutta? (Syntyy hetkeksi yleinen hiljaisuus.) Vai niin, ei vielä mitään.

_Lumley-G._ Kauheata! Kauheata!

_Reginald_. Tulkaa, menkäämme alas!

_Eloise_. Mitä se hyödyttäisi?

_Sarita_ (syöksyen salista). Tuli on irti! Tuli on irti!

(Syntyy yleinen hämminki, jonka kuluessa toistellaan sanoja: »Tulipalo» ja »tuli irti». Silloin tulee kiireisesti sisälle de Puyster).

_de Puyster_ (koettaen päästä puhelimen luo). Palaa! Missä palaa? (Puhelimessa.) Halloo, Yleismaailmallinen Sanomalehtitoimisto. Valtiollinen osasto. Puyster puhuu. Kuulin huhun, että huvipalatsi palaa. Julkaiskaa siitä heti lisälehti. Minä hankin huhulle vahvistuksen, jos voin. (Kääntyen vieraitten puoleen, jotka ovat hälisseet koko ajan, mutta ei kuitenkaan kovaa, että olisivat estäneet Puysterin sanoja kuulumasta). Olkaa ystävällisiä ja sanokaa, missä tulipalo on. Minä olen reportteri, minun täytyy tietää uutiset.

_Rva Lumley-G._ (kovasti hermostuneena). Eikö kukaan voi sanoa, mitä meidän on tehtävä?

_Lumley-G._ (tarttuen Granvilleä käsivarteen). Ajatelkaa, ajatelkaa nyt! Minä olen aina luottanut teihin. Te voitte varmasti antaa meille neuvon.

_Granville_ (joka jo hetken on seisonut mietteissään, pienen vaitiolon perästä). Sanomalehdessä kerrottiin, että nuo säteet kohoavat vain hiukkasen yläpuolelle maan pinnan. Jos nousisimme lentokoneeseen.

_Toiset_ (katkonaisina huudahduksina). Tietysti. — Lentokoneeseen. — Aivan niin. — Ylös ilmaan.

_Lumley-G._ Mutta kuka osaa lentokonetta ohjata?

_Helena_ (astuen esiin). Lentokoneen kapteeni on täällä.

_Lumley-G._ Missä? Missä hän nyt on?

_Helena_. Mieheni tietää sen.

_Toiset_ (kääntyen vaikenevan Granvillen puoleen). Missä häh on? Sanokaa!

_Lumley-G._ Onko se totta? Tiedättekö te?

_Helena_. Hän tietää. Käskekää vain häntä!

_Toiset_ (Granvillen edelleen vaietessa). Hankkikaa hänet tänne. — Missä hän on? — Mikä teitä vaivaa?

_Granville_ (eräälle vartijalle). Hae hänet tänne. (Vartija menee. Sitten puhelimeen.) Halloo, Granville, onko mitään uutta... (Hetken vaitiolo.) Ettekö te kuule, Granville puhuu... Ei vastausta...

VIIDESTOISTA KOHTAUS.

Edelliset. Billy Kingdon, vartijan mukana.

_Helena_. Siinä on lentokoneen kapteeni!

_Toiset_ (sekaisina huutoina). Lentokoneeseen! — Heti matkaan! — Älkää viivytelkö! — Nouskaamme heti!

(Syntyy yleinen rynnistys ovelle, jonka aikana joku tempaa Lumley-Gothamin mukaan, Billy Helenan ja Tuttle rva Lumley-G:n. Arkkipiispa on unohtanut vakavuutensa ja tuppautuu ensimmäisien joukkoon. Näyttämö tyhjenee nopeasti. Aivan lyhyen tuokion on näyttämö tyhjänä. Sitten ryntäävät sisälle Lumley-Gotham nuorempi ja Jessup ynnä loput vieraat. Samalla alkaa kuulua poistuvan lentokoneen moottorin ääni.)

_Lumley-G. nuor._ He ovat jättäneet meidät tänne kuolemaan. (Raastaa itseään.) Nuo lurjukset... roistot! Oi, voi, mitä minä teen? Mitä minä teen?

(Muutkin ymmärtävät ja kauhistuvat. Sitten näyttämö pimenee, kunnes hetken päästä välähtää äkkinäinen valo, joka samassa taas sammuu, ja pieni jyrinä seuraa sitä.)

Väliverho.

TOINEN NÄYTÖS.

(Näyttämön ääriviivat samat kuin ensimmäisessä näytöksessä. Näyttämö on kuitenkin nyt ikävä ja harmaa, sillä kaiken elollisen ylitse on kuolema käynyt. Koristeet ovat jäljellä, mutta niillä ei ole loistoa, sillä mikään valaistus ei toimi. Kaikki tekee kylmän ja kolkon vaikutuksen. Lattialla on pieniä tuhkakasoja, tuhoutuneitten ihmisten jäännöksiä. — Edellisen näytöksen toiminnasta on kulunut kuusi tuntia.)

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

(Kaikki ilmalaivaan pelastuneet henkilöt, paitsi Granville, tulevat vähitellen sisälle, kaikki matkasta huomattavasti väsyneinä, paitsi Billy ja Helena, joista sitä ei niin huomaa.)

_Billy_ (on tullut Helenan kanssa ensimmäisenä ja ryhtyy heti tarkastelemaan ympärilleen. Menee puhelimen luo ja koettaa antaa sillä merkkejä, mutta ei pääse minnekään. Sitten hän kiinnittää huomiota huoneen kylmyyteen, tekee sitä osoittavan merkin, ja katsoo Helenaan, joka näyttää ymmärtävän kaiken yhtä hyvin kuin hänkin. Sitten kiintyy hänen katseensa lattialla oleviin tuhkaläjiin. Osoittaa niitä Helenalle ja sanoo kuiskaten). Katso!

_Rva Lumley-Gotham_. Miksi koko talo on tyhjänä? Käskekää ottaa selvää asiasta!

_Lumley-Gotham_ (hampaat kalisten). Kutsukaa tänne minun adjutanttini ja käskekää hänen tuoda minulle takki. Miksi minusta ei pidetä huolta?

_de Puyster_ (häärien puhelimen luona). Hyväinen aika, minä en ole saanut yhtään sanomalehtien aamunumeroita.

_Billy_. Nähtävästi ei ole olemassa ketään. Kukaan ei vastaa puhelinmerkkeihin.

_Sarita_. Mutta mitä ihmettä me sitten teemme?

_Arkkipiispa_. Ettekö voi mennä lähettämään määräyksiä?

_Billy_. Mennä? Minne? Kenelle olisi määräyksiä lähetettävä?

_Sarita_. Huutakaa juoksupoikaa.

_Reginald_. Voittehan lähettää sähkösanoman.

_Billy_. On nähtävästi tapahtunut radiumiittiräjähdys, eikä ole jäljellä yhtään elävää olentoa, meitä lukuunottamatta.

_Rva Lumley-G._ Lähettäkää sitten sananviejä kaupunkiin.

_Helena_. Etkö ymmärrä, äiti, kaupungistakin ovat ihmiset tuhoutuneet.

_Eloise_. Kaikki työläisetkö?

_Helena_. Pelkään niin tapahtuneen.

_Eloise_. Mutta sehän on mahdotonta. Mitä me sitten teemme?

_Sarita_. Ei ole ketään, joka tarjoileisi meille.

_Reginald_. Ei ole mitään syötävää.

_Arkkipiispa_. Eikä siis ole keittäjiäkään.

_Eloise_. Sehän on järjetöntä. Olisimmeko me villien asemassa?

_Rva Lumley-G._ (joka on kovasti hermostunut, melkein parkaisten). Minä en suostu tällaiseen. Minä ilmoitan hallitukselle! (Kääntyen herra de Puysterin puoleen.) Herra Puyster, ettekö voi ilmoittaa tästä sanomalehdille?

_de Puyster_ (tuskaantuneena). Minä koetan ilmoittaa. Kunpa vain saisin sanan toimistoon. Minä en ole saanut yhtään uutista aamunumeroihin.

_Billy_. Ettekö voi käsittää, ettei ole olemassa enää mitään sanomalehtiä.

_de Puyster_. Eikö mitään sanomalehtiä?

_Billy_. Kuka niitä painaisi?

_de Puyster_. Sen kanssa minulla ei ole mitään tekemistä. Minä olen Yleismaailmallisen Sanomalehtiliiton palveluksessa, ja olen sopimuksen mukaisesti sitoutunut hankkimaan uutisia, painettiinpa niitä tahi ei.

_Billy_. Ettekö te nyt vihdoinkin käsitä, te ja kaikki muut, ettei koko maapallolla ole enää ketään muita ihmisiä kuin me, ilmalaivan avulla pelastuneet. Kaikki muu elollinen elämä on nähtävästi sammunut. Minä lähden kuitenkin katsomaan, onko asiain tila todella sellainen kuin oletan. (Vaihtaa muutaman sanan Helenan kanssa ja menee sitten oikealle.)

TOINEN KOHTAUS.

Kaikki muut, paitsi Billy.

_Rva Lumley-G._ (retkahtaen voipuneena nojatuoliin). Antakaa minun sitten kuolla! (Eloise ja Reginald siirtyvät hoitelemaan ja lohduttamaan häntä.)

_Helena_ (joka on saatellut isäänsä käsikoukusta ja asettanut hänet tuolille istumaan). Meidän täytyy saada jotakin juotavaa. (Katsoo ylihovimestari Tuttleen.) Tuttle, onko tässä lähellä jotakin sellaista?

_Tuttle_ (on kohta sisään tultuaan asettunut huolettomaan asemaan loikomaan sohvalle. Hän vastaa veltosti ja huolettomasti). En tiedä, rouva hyvä.

_Arkkipiispa_. Eikö sen tietäminen kuulu teidän tehtäviinne?

_Tuttle_. Ei kuulu.

_Helena_. Menkää nyt kuitenkin etsimään. Näiden ihmisten täytyy saada apua.

_Tuttle_. Minä olen yhtä väsynyt kuin toisetkin.

(Nousee kuitenkin laiskasti ja menee ulos.)

KOLMAS KOHTAUS.

Edelliset, paitsi Tuttle.

(Hetkinen äänettömyyttä.)

_Arkkipiispa_ (melkein kuiskaten). Sarita, maailmassa ei ole enää keittäjiä. (Vaihtavat katsetta Saritan kanssa.) Meidän on syötävä kylmää ruokaa... (Hetken vaiti.) Kenties me emme saa ensinkään ruokaa!

_Sarita_ (huokaisten). Ei enää milloinkaan keitettyä viiriäistä.

_Arkkipiispa_ (samoin). Ei koskaan enää hummerisalaattia. — Eikä enää milloinkaan sokeroituja munkkeja.

_Eloise_ (myös surullisesti). Emme enää koskaan pääse teatteriin.

_Reginald_ (kauhistuen). Herra Jumala! Eikö ole enää räätäleitäkään. Täytyykö minun nyt turvautua valmiina ostettuihin vaatteisiin? (Surkealla äänellä.) Ei ole ketään, joka painaisi minun runojani!

_Sarita_. Ole vaiti! Minä en voi enää sietää tätä.

_Arkkipiispa_. Kunpa saisin edes tilkkasen viiniä kuivaan suuhuni.

NELJÄS KOHTAUS.

Edelliset ja Tuttle.

_Tuttle_ (tulee sylissään puolikymmentä samppanjapulloa). Minä löysin sentään jotakin. Tässä on, jos haluttaa.

_Rva Lumley-G._ (loukkaantuneena palvelijan suorasukaisuudesta). Tuttle!

_Tuttle_. Mitä nyt, pikku rouva? (Ojentaen hänelle pullon.) Panemmeko pullon puoliksi?

_Reginald_ (rientäen ikäänkuin suojelemaan valtiatarta). Senkin roisto! Tämä on, tämä on... (hänen äänensä alenee, kun hän huomaa Tuttien katseen).

_Tuttle_ (murahtaen). Suu kiinni, nulkki.

_Arkkipiispa_ (arvokkaasti). Tuttle, te unohdatte asemanne.

_Tuttle_ (räjähtäen nauruun). Asemani? Millainen on minun asemani?

_Arkkipiispa_ (ihmeissään). Mitä... mitä te tarkoitatte?

_Tuttle_ (yhä nauraen). Mitäkö minä tarkoitan? — Sinä olet komentanut minua aikasi, vanha veikko, mutta luuletko, että se nyt enää käy päinsä? Kukahan on nyt voiton puolella?

_Rva Lumley-G._ (nousten väsymyksestään huolimaita täyteen pituuteensa). Tuttle, tiedättekö, kenen talo tämä on?

_Tuttle_. Se on teidän, rouvaseni, mutta tuskinpa siitä on teille suurtakaan iloa.

_Rva Lumley-G._ Kiittämätön lurjus, minä erotan teidät palveluksestani.

_Tuttle_. So, so, arvoisa rouva. Minä en ole enää kovin kärkäs noudattamaan rouvan määräyksiä. (Kohottaa pullon huulilleen.)

_Rva Lumley-G._ Elukka, poistukaa heti talostani!

_Tuttle_ (nauraen). Kuka voi ajaa minut ulos? Ehkä lähetätte hakemaan poliisia?

_Rva Lumley-G._ (miehelleen). Herra Lumley-Gotham, te olette tämän kodin päämies. Käskekää tuo mies pois.

_Lumley-G._ (loikoen nyt jollakin korokkeella). Rakkaani, ei minulla ole hänen kanssaan mitään riitaa.

_Tuttle_. Siinä kuulette. Sillä tavoin on minua puhuteltava. Tässä on sinulle, vanha veikko, kunnon naukku. (Ojentaa pullon L-G:lle, joka hetken kuluttua ottaa sen ja vie suulleen rva L-G:n katsellessa sitä toimitusta voimattoman kiukun vallassa.) Nyt ovat ohjakset minun käsissäni. (Liikkuu kuin voittaja toisten keskellä.) Minulla on viinikellarin avain. (Heiluttaa avainta.) Kaikki, jotka tahtovat olla mukana, seuratkoot minua!

VIIDES KOHTAUS.

Edelliset ja Granville.

_Granville_ (astuu sisälle ja menee suoraapäätä Tuttlea vastaan). Tuttle, anna minulle tuo avain.

_Tuttle_. Mitä?

_Granville_. Anna avain minulle.

_Tuttle_ (epäröi hetken, muita antaa sitten avaimen). Hyvä on, herra.

_Granville_. Mene nyt tiehesi! (Tuttle livahtaa ulos.)

KUUDES KOHTAUS.

Edelliset paitsi Tuttle.

(Kaikki kääntyvät Granvillen puoleen ikäänkuin odottaen häneltä pelastusta.)

_Sarita_. Oletteko saanut tietoonne jotakin uutta?

_Granville_. Uuttako? Kuka nyt voisi uutisia kertoa?

_Sarita_. Mutta täytyyhän toki jossakin olla ihmisiä.

_Granville_. Mahdollisesti, mutta miten me voisimme saada siitä tietoa?

_Sarita_ Emmekö voi soittaa heille langattomalla?

_Granville_. Osaatteko käsitellä sellaista kojetta?

_Sarita_ Minun purjeveneeni on rannalla telakassa. Ehkä voisimme käyttää sitä.

_Granville_. Kyllä, jos te vain osaatte hoitaa sitä.

_Rva Lumley-G._ Laupias taivas! Me emme siis todellakaan voi tehdä yhtään mitään.

_Granville_ (hymyillen kuivasti). Niin, rouvaseni, siltä näyttää. Me olemme hävinneet pelin. Joku on lyönyt nurin koko shakkilaudan. (Kääntyy ja poistuu nopeasti huoneesta.)

SEITSEMÄS KOHTAUS.

Edelliset, paitsi Granville.

(Hetkisen vaitiolo. Kaikki ovat typertyneitä.)

_Lumley-G._ (surkeasti). Eikö kukaan voi toimittaa minulle viinaa ja soodaa?

_Rva Lumley-G._ (vaitiolon jälkeen). Minua paleltaa niin hirveästi. Eikö kukaan voi antaa minulle shaalia?

_Helena_ (mennen äitinsä luokse ja antaa hänelle huivin hartioiltaan). Kas tässä, äiti, ota tämä huivi. (Reginaldille.) Etkö voisi hakea jotakin äidin ylle?

_Reginald_. Minä en tiedä, missä mitäkin on.

_Helena_. Voithan mennä etsimään.