Part 2

Maija! Maija hoi, juusto putos! (Ottaa juuston ylös ja jää katsomaan Kallioon.) Vai niin. Vai siltä tavalla! Nyt minä ymmärrän, mistä te piimää saitte. Odottakaa hetkinen! (Menee oikealle.)

KALLIO

Nyt on piru irti! Kuulkaa. _Minä vuokraan sen huoneen_...?

Väliverho.

TOINEN NÄYTÖS.

Näyttämönä suuri tupa. Vasemmalla ja oikealla ovet. Perällä ikkuna, joka on auki ja josta on näköala pihalle. Oikealla peränurkassa hellauuni. Vasemmalla peränurkassa kangaspuut. Samalla puolella etunäyttämöllä puusänky, joka päivisin käy sohvasta. Oikealla seinämällä suuri astiakaappi. Samalta puolella suuri ristikkojalkainen lankkupöytä. Pitkin seiniä leveät penkit. Tupa tekee avaran ja nykyaikaisen vaikutuksen.

Alatalon emäntä häärää ikkunan luona laittaen vasikan juomaa kahteen ämpäriin.

Maijastiina kiertää kauhalla suurta pataa, joka on tulella.

EMÄNTÄ noin 40 vuotias, hoikka, terve ihminen.

Vai jo ne sinutkin saivat!

MAIJASTIINA noin 30-vuotias tyypikäs ja voimakkaan näköinen maalaispiika.

Poropirkkohan minä.

EMÄNTÄ

Mikä se sellainen on?

MAIJASTIINA niistää käden selällä nenäänsä.

Ijankaikkinen vanha krapa!

EMÄNTÄ

No, miten se johtaja sinut sellaiseen rooliin pisti?

MAIJASTIINA

Sanoi, eriä se on edellytyksiä, vai mitä se on ja että se sopii minulle kuin vakka ja kans — —

EMÄNTÄ jatkaa.

Ja lapsaus päälle!

MAIJASTIINA

Häh?

EMÄNTÄ

Niin, minä sanoin vaan, että se on lapsaus, niinkuin joskus sanotaan.

MAIJASTIINA

Kyllähän minä sanoin, että menisi se nuorikin vielä — mutta — — — (Hämmentää.)

EMÄNTÄ

Mitä mutta?

MAIJASTIINA

Kysyi häntä josko on kokemusta.

EMÄNTÄ

Missä niin?

MAIJASTIINA

Kah, rakkauvessapa tietenkin.

EMÄNTÄ

No, oliko?

MAIJASTIINA

Mitäs se emäntä — milloin tässä sellaiseen olisi aikaa!

EMÄNTÄ

Ja sinä sanoit, ettei ole aikaa?

MAIJASTIINA

Niinhän tuota tulin sanoneeksi, ja siihen se sitten raukes. Sanoi, ettei se ilman kokemusta käy.

EMÄNTÄ

Rakastaminenko?

MAIJASTIINA

Tarvitaan vähintäin vuoden kokemus.

EMÄNTÄ jääden katsomaan.

Sen se riivattu valehteli!

MAIJASTIINA

Suutuin minäkin jo. Vai vuoden! Ja jos se vielä olisi päästellyt, niin olisin kai jo minäkin sanonut, ettei siihen mitään vuotta tarvita. Sen verran sitä on minullakin kokemusta. — Ja sitten se lykkäsi Poropirkon — siihen tukkijokeen.

EMÄNTÄ

No, entäs toiset?

MAIJASTIINA

Niin, toisetko?

EMÄNTÄ

Niin, Olli esimerkiksi? Mitä hän sai?

MAIJASTIINA

Joku tulari, vai mikä se lie ollut! Katkismusta se joutuu tavaamaan, kuulemma.

EMÄNTÄ

Sitten se on paikallaan.

MAIJASTIINA

Onhan se. Ollilla kun se on se ijankaikkinen pää.

EMÄNTÄ nostaa ikkunasta ämpärin pihalle ja huutaa:

Vasu, vasu, vasu, vasu, vasu!

(Kuuluu vasikkojen ammuntaa ja laukkausta ikkunan luo.)

MAIJASTIINA

Olli se otti vaan ja sanoi, että voipihan sitä koettaa.

EMÄNTÄ ottaa toisen ämpärin ja nostaa sen myöskin ulos.

Vasu, vasu, vasu, vasu!

MAIJASTIINA

Sitä se vaan, kun ei pysty puhumaan oikein.

EMÄNTÄ ikkunassa.

Hidashan se on, Olli. — Vasu, vasu, vasu. (Viimeiset hyväilevällä äänellä.)

MAIJASTIINA

Mutta ei siinä kuulemma tarvitse paljon puhuakaan! Silloin tällöin vaan!

EMÄNTÄ

Sitten se on paikallaan.

MAIJASTIINA

Ja rakkauttakin kuulemma on. Oppii rakastamaan.

EMÄNTÄ tulee Ikkunasta korjaamaan jätteitä työstään.

Siitä kai ei tule mitään!

MAIJASTIINA

Niin no, minähän sen tiedän jos kukaan. Oikein hytkäytti, kun kuulin. Ja nauroi se Ollikin.

EMÄNTÄ

Eikö sanonut mitään?

MAIJASTIINA

Vilkasihan se minuun, että mitä minä muka siihen, ja päästi sitten hevosen naurun... (Nauraa.)

EMÄNTÄ

Sen arvaa. (Nauraa.)

MAIJASTIINA

Mutta paikallaan se on sekin. Siitenpähän oppii sitäkin, jos tässä vielä joskus sitä tarvittaisiin.

EMÄNTÄ on korjannut viimeiset. Tulee Maijastiinan luo.

Niin, sitä minä olen tuuminutkin. Tuossa on kaksi kamaria teille, jos niin kuin menisitte yhteen. Puhuin siitä isänkin kanssa ja hän oli samaa mieltä.

MAIJASTIINA keskeyttää työnsä ja jää katsomaan.

Kyllähän minä, mutta se Olli — kun ei saa sanaa suustaan, toljottaa vaan. Ja eikähän se nuorelle tytölle kuulu aloittaa.

EMÄNTÄ

Kiireittä sitä kuitenkin on pitäminen. Raila juoksee ja hosuu kuin vimmattu sen asuntonsa kanssa. Jäätte pian ilman asuntoa!

MAIJASTIINA

No, eikös sitä voi sitten niinkuin ennenkin?

EMÄNTÄ

Ei voi. Nuoret ihmiset — ja kun kerran on tilaa...

MAIJASTIINA

Mutta piisaisihan se yksikin.

EMÄNTÄ

Eikä piisaa. Käiksi täytyy olla. Koko ikänne olette taloon tehneet työtä — olisihan ikuinen häpeä, jos en osaa rakennuksesta teille luovuttaisi. Ja siksi toiseksi, tämä on päätetty asia isän ja minun välillä ja koettakaa suoriutua naimisiin.

MAIJASTIINA

Mutta kun se ei kosi?

EMÄNTÄ

Kosi sinä sitten! Taikka minä sen teen!

MAIJASTIINA

Ei, ei emäntä. Se ei oikein sovi. Antakaa sen nyt ensin oppia rakkautta, kun on kerran opettajakin.

EMÄNTÄ

Mutta jos opettaja vie oppilailtaan katon?

MAIJASTIINA

— Eihän — — mitenkä hän — — mitä se emäntä nyt meinaa?

EMÄNTÄ

Tänä iltana ovat uhanneet tulia katsomaan ja vie se sen, jos ette ajoissa pidä puolianne! (Olli tulee vasemmalta.) Laitakin vaan asiat kuntoon. Minä menen panemaan vasikat läävään. (Menee vasemmasta ovesta.)

OLLI noin 30 v. tyypikäs, hidasluonteinen, matala maalalsrenki — on pannut hatun naulaan ja istuutunut puusohvalle.

MAIJASTIINA on katsellut häntä koko ajan, mutta kun Olli vilkaisee häneen, pelästyy hän yht'äkkiä ja rupeaa kiivaasti pyörittämään kauhalla pataa.

OLLI Hetken perästä.

Jokos se illallinen pian?

MAIJASTIINA

— Johan se. (Paussi.)

OLLI miettii hetken.

— — — Eikös sinun nimesi ole Maija?

MAIJASTIINA hölmistyy.

— Häh? — Mitä sinä nyt?

OLLI

— Niin vaan, kun siinä kirjassakin on Maija.

MAIJASTIINA

Missä kirjassa?

OLLI

Kah — tukkipojassa!

MAIJASTIINA

Onko siinä Maija?

OLLI

On ja aika Maija onkin!

MAIJASTIINA

Vai niin. Mitä se siinä tekee?

OLLI

Sen tularin kanssa se siinä — —

MAIJASTIINA

Ettäkö ihan — — -?

OLLI

Sen kanssa se. (Ottaa kirjan poveltaan.) Ja tulari laittaa sille kengätkin...

MAIJASTIINA keskeyttää työnsä.

Elähän nyt ihmeitäsi Ja mitä se vielä — —?

OLLI

Opettaa sille katkismusta, juottaa sille kahvia ja myötäänsähän se sen ympäriltä häärää.

MAIJASTIINA

Voi sun sentään! — Annappas kun katson. (Menee kiireesti luo ja ottaa Ollilta kirjan.)

OLLI

Ja naimisiin ne lopulta — — —

MAIJASTIINA

Naimisiin! — — — Kuule, kuka sen sai?

OLLI

Priittahan sen sai...

MAIJASTIINA huudahtaa.

Priitta! — Hänestä ei siihen ole!

OLLI äkkiä.

Sitähän minäkin! — että, kyllä — herra nyt erehtyi.

MAIJASTIINA

Priitta! — kun on laihakin vielä!

OLLI

Sitähän minä — laihahan se...!

MAIJASTIINA

Priitta! — juuri ja juuri, että itse osaa lukea!

OLLI

Niin mitenkä hän sitten toista?

MAIJASTIINA

Ja minulle lykkää vanhan kravan ja sanoo, että kokemusta — —! Nyt minä suutun! (Menee ja pyörittää kiivaasti pataa.)

OLLI

Sitä minä tässä olen tuominnut, että muutettava se rooli on — — —

MAIJASTIINA

Sellainen rooli! — Herra saa itse pelata Pirkkonsa!

OLLI

Niin. Sanottava siitä on. Ja muutettava se rooli on.

Minä ajattelin —? — — Vai mitä sinä ajattelet?

MAIJASTIINA

Minäkö? Suuttuneena. — Minä ajattelen —? — — van mitä sinä ajattelet?

OLLI

Niin — tuota — että, kun sinun nimesi on Maija?

MAIJASTIINA

Niinhän se on.

OLLI

Ja sen Maijan nimi on Maija?

MAIJASTIINA huomaa viittauksen

— Tarkoitatko, että — —?

OLLI

Niin... Eikös se ole oikeus ja kohtuus, että Maija on Maija...?

MAIJASTIINA kainosti.

On!...

OLLI

Niin minä tässä tuumin.

MAIJASTIINA jättää padan. Äkkiä.

Mutta se herra?

OLLI

Siinä se on niksi. Kun sanoi kehno siinä esipuheessaan, ett'ei hän siedä vastaan hankottelemasta.

MAIJASTIINA äkkiä huudahtaen.

Mutta nyt minä tiedän!

OLLI

Häh?

MAIJASTIINA

Hänen on pakko, jos ei tahdo jäädä taivasalle!

OLLI

Kuinka niin?

MAIJASTIINA

Herralla ei die kattoa päänsä päällä. Tänään on viimeinen päivä, kun hän saa asua majatalossa. Ja tänään hän tulee tänne huonetta katsomaan!

OLLI

No, no?

MAIJASTIINA

Me emme anna hänelle huonetta! Meillä on kaksi kamaria, sanoi emäntä, mutta me emme anna hänelle mitään!

OLLI huomaa

Heh! Sepä sattui! Niin meillähän on — isäntä puhui sitä samaa tuolia pellolla — niin, meillähän on, mutta —

MAIJASTIINA keskeyttäen.

Me emme anna! — (Menee hämmentämään.) — Miltä sinä tykkäät, jos minusta tulee Maija?

OLLI

— Kah, kah — mitäpäs minä!

MAIJASTIINA

Minä rupean heti tutkimaan! Mitä, katkismustako se opettaa?

OLLI

Katkismusta.

MAIJASTIINA

Ja sen minä osaan, kuin isä meidän. Ja kahviako? — Sitähän sinä latkit, kuin vasikka! — Ja rakka — — - niin, kokemusta minulla myöskin on.

OLLI

— Mutta naimisiin?

MAIJASTIINA

Häh?

OLLI

Niin — Ne menevät naimisiin?

MAIJASTIINA

Menkööt! Luuletko sitten, etten minä pysty naimisiin!

OLLI

Kah, kah — — —?

MAIJASTIINA

Vaikka kymmenen kanssa, jos niikseen tulee!

OLLI

Mitäs sinä — turkkilainenhan kymmenen kanssa...?

MAIJASTIINA

No mitäs sinä sitten! — Käy puita sisään eläkä toljota, kuin ijänikuinen kanto!

OLLI

Kah, käynhän minä vähemmälläkin. (Ottaa hattunsa.)

MAIJASTIINA

Ja pane ruokakello soimaan samalla!

OLLI

Saatanhan minä panna. (Menee vasempaan.)

MAIJASTIINA

Vai en minä pystyisi naimisiin! Sepähän nähdään: (Hämmentää toisella kädellä pataa ja pitää toisella kädellään kirjaa avoinna.) Mitäs tässä nyt seisoo? Lukee. »Ottiatuota» — Jaha. (Hämmentää ja lukee.) »Minä olen ottiatuota. Minä en ole ottiatuota». — Hm — (Kohentaa tulta. Lukee.) »Maija. Se on ottiatuota, eikä ole ottiatuota. Mitähän se meinaa.» — Samaa voisin minäkin kysyä. (Hämmentää pataa.)

MAIJA tulee vasemmalta.

Ehtoota.

MAIJASTIINA

Ehtoota. — Kuule, saatko sinä tuosta selvää?

MAIJA menee luo.

Onko se rooli?

MAIJASTIINA

On. — Kun siinä seisoo »ottiatuota»?

MAIJA ottaa kirjan.

Niinhän siinä seisoo!

MAIJASTIINA hämmentäen pataa.

Mikäs se sitten on, se ottiatuota?

MAIJA

Se on Tolari.

MAIJASTIINA

Olli vai?

MAIJA

Ollipa tietenkin!

MAIJASTIINA

Mitä se sitten sanoo siinä Maijalle?

MAIJA

Se sanoo paljonkin. He ovat pariskunta ja saavat kuuliaisia lapsia! Minä osaan koko kirjan ulkoa.

MAIJASTIINA lakkaa hämmentämästä.

Herra hyvästi siunatkoon! — Lapsia?

MAIJA

Niin. Kaksi kääröä. Niin seisoo kirjassa.

MAIJASTIINA

Ja Priitalla sellainen rooli! — Mitä lapsia Priitta voi saada, vanha ihminen!

MAIJA

Eei — mutta kirjassa — — — Mitä sinä sanoitkaan?

MAIJASTIINA

Priitta ei siihen kykene! (Alkaa hämmentää pataa.)

MAIJA

Priitta on kuin luotu siihen!

MAIJASTIINA suuttuen.

Sellaiseen rooliin! — Ettet vähän häpeä!

MAIJA

Kah — Niin sanoi johtaja.

MAIJASTIINA

Sanokoon mitä sanokoon, mutta sen saamme nähdä! — Hämmennäppäs tuota pataa, ettei pala pohjaan. (Äkkiä.) Mitä sinä läksit?

MAIJA

Sitä vaan, että joko ne ovat käyneet?

MAIJASTIINA

Kutka?

MAIJA

Kah, Raila ja herra?

MAIJASTIINA

Ettäkö huoneita katsomassa? — Eivät ole käyneet. Kas niin. (Antaa kauhan.)

MAIJA

Kyllä ne sitten pian tulevat. (Menee hämmentämään.)

MAIJASTIINA

Tulkoot vaan! — Minä pistäännyn vähäin halkovajassa neuvottelemassa Ollin kanssa, hän on siellä puita pienimässä. — Siinä on suola jo.

MAIJA

Kuulehan, Maija! Emäntä puhui, että te saatte eri huoneet, molemmat. Mitä sinä sillä teet?

MAIJASTIINA

Eipä tiedä, vaikka tekisinkin! (Menee ovea kohti.)

MAIJA

Johtaja on ilman asuntoa. Tähän asti on hän pykälien mukaan saanut asua meillä, mutta huomenna ajaa emäntä hänet ulos. Luovuta sinä kamarisi hänelle.

MAIJASTIINA ovella. Tiukasti.

En. Ennen kuin asioista on tullut selvä. — Pyöritä pataa! (Menee vasemmalle.)

(Ruokakello soi.)

MAIJA

Ai! Ruokakello soi, eikä vielä astioitakaan ole pöydällä! (Juoksee kaapille, ottaa lautasia, veitsiä ja haarukoita ja asettelee niitä pöydälle.)

ALATALON ISÄNTÄ tulee vasemmalta. Noin 40 v. hoikka, pitkä mies työtamineissaan. Panee hattunsa naulakkoon.

Maijako se täällä emäntänä häärää?

MAIJA

Minähän tähän satuin! Stiinalla oli vähän asiaa ulos.

ISÄNTÄ istuutuu

No, teillä on pelto kuhilaissa. Joko pian joudatte meitä auttamaan?

MAIJA

Eiköhän. Ainakin Matti ja Eero joutavat.

ISÄNTÄ

Miksei Maija?

MAIJA

En minä tiedä, kun meillä on se johtajakin vielä — — —

ISÄNTÄ

Hm. En minä siitä esivallasta välitä. Ei siitä ole enää pellolle. Hämmentää vain toistenkin työhalun niillä ryövärijutuillaan.

MAIJA

Hulluhan se vähän on. Vangitsi tässä muutama päivä sitten erään kerjäläispojan, mutta emäntä antoi hänelle selkään! (Nauraa.)

ISÄNTÄ hetken mietittyään.

Mikäs se on se johtaja, joka teillä asuu?

MAIJA

Johtajako? Kah, johtajapa tietenkin.

ISÄNTÄ

Niin, mutta mihin hän pystyy?

MAIJA

Tiatteriin — eikös isäntä sitä tiedä?

ISÄNTÄ

Tiedän, tiedän. Mutta minä tarkoitan työtä.

MAIJA

En minä tiedä. Hän on herra!

ISÄNTÄ

Herra! — Ja ilman asuntoa! — — Eikö hän ole vielä saanut asuntoa?

MAIJA

Ei. Lupasivat tulla tänään tänne.

ISÄNTÄ

Hm. En minä tiedä sellaisille herroille antaa asuntoa.

EMÄNTÄ tulee vasemmalta.

Kas, Maija!

MAIJA

Minä rupesin täällä emännäksi, kun Stiinalla oli asiaa ulos.

EMÄNTÄ menee uunin luo ja kohentaa tulta.

Siitä Railan Väinöstäkin uhkaa tulla tyhjäntoimittaja! (Puhaltaa uuniin.)

ISÄNTÄ

Kuinka niin?

EMÄNTÄ

Kas, sen herran kanssa se juoksee pitkin kylää ja viljavainioita.

MAIJA

He katselevat maita. (Menee hämmentämään vellipataa.)

EMÄNTÄ

Mitä tehnevät! Mutta töistä ei tule mitään pelloilla — Sirpit seisahtuvat ja työväki rupeaa seuraamaan heidän esimerkkiään.

ISÄNTÄ

Taitaa olla parasta, kun sanoo sille Railan Väinölle, että hän lähettää sen herransa sinne mistä on tullutkin!

EMÄNTÄ

Mitä hänestä < tänne hilasivatkaan!

MAIJA

Kah, kun piti näytelmäseuraa saada kuntoon ja siihen tarvittiin johtaja.

ISÄNTÄ

Johtaja! — Eihän tuo edes tervehikkään, kun tulee vastaan.

MAIJA

Hän ei tunne isäntää.

ISÄNTÄ nousten

Eikä ole väliäkään!

OLLI tulee vasemmalta, sylys puita täynnä.

Herroja tulee, herroja tulee! (Viskaa puut uunin eteen.)

ISÄNTÄ

Ettäkö tulevat?

OLLI

Pihalla ovat, tarkastavat läävää, vasikoita ja kehuvat niitä niin riivatusti.

ISÄNTÄ

Annappas äiti se takki sieltä kaapista.

EMÄNTÄ

Aivanko sinä pyhätakkiin?

ISÄNTÄ

Ei ne herrat ymmärrä muuten toisia herroja! (Menee oikealle.)

EMÄNTÄ Ollille.

Missä Stiina?

OLLI

Aitassa! Survoo pyhähametta ylleen! Muuttaa toisen lakin päähänsä.

(Emäntä menee oikealle.)

MAIJA hädissään on hämmentänyt pataa kiivaasti.

Olli, hämmennäppäs tätä pataa, ettei pala pohjaan, minä juoksen Stiinaa auttamaan.

OLLI menee hämmentämään.

Käske se tänne! Sano, että nyt se asia ratkaistaan!

(Maija juoksee vasemmalle.)

OLLI polttaa jotenkin sormensa.

Äh — kun se räiskyykin ja on niin kuumaakin, kuin paholaisen kekäle! (Hämmentää rajusti.)

(Raila ja Kallio tulevat vasemmalta. Kallio kesäpuvussa ja keppi kädessä.)

RAILA huomaa Ollin.

No, jopa ovat, kun ovat Ollille pistäneet kauhan käteen!

OLLI nolona jättää kauhan.

Se oli — »ottiatuota», se Maija.

KALLIO jää katsomaan Ollia.

RAILA

Onko isäntä kotosalla?

OLLI

On, kamarissa.

KALLIO

Vai oli se — »ottiatuota», Maija, joka pisti kauhan käteen?

OLLI

Sehän se, siinä kiireessä. Ja eikä tuota ehtinyt edes ajatellakaan!

KALLIO

No, missä se Maija on?

OLLI

Niin — että, kumpainen Maija?

KALLIO

Onko niitä useampiakin?

OLLI

On. Meidän Maija ja majatalon Maija.

KALLIO

No, se teidän Maija?

OLLI

Se on »ottiatuota», aitassa. Kyllä se köhiä tulee.

KALLIO Railalle.

Ilmetty Tolarin tyyppi. »Ottiatuota» on jo hänellä veressä. Olisi Maija vaan yhtä hyvä.

RAILA

Minä epäilen sen Priitan onnistumista. Mutta sittenpähän nähdään!

OLLI tulee lakki kädessä hitaasti keskinäyttämölle.

Tuota — — — olisi sitä vähän — niin — kuin — asiaakin —?

KALLIO

Antaa kuulua vaan.

OLLI

— — Se on — — — että — se Maija — tuota se meidän, on — »ottiatuota» aika Maija?

KALLIO

Oo — Vai niin —?

OLLI

Se olisi kuin vakka ja kans', niinkuin herra sanoo, siihen tularin Maijaksi?

KALLIO

Niinkö? No, sitten pitää hänen näytellä sitä!

OLLI

Mutta kun se on Pirkko nyt?

RAILA

Johtaja antoi hänelle Poropirkon kokeiltavaksi ja minä luulen, että se on aivan paikallaan.

OLLI

Ijankaikkinen vanha rapa!

/RAILA

Hidashan se Stiina on Maijaksi, jos on Pirkoksikin — ei hän pysty Tolaria selkään antamaan.

OLLI

Sekö? — Tyynessä vedessä ne kalat kutee!

'''RAILA

Ei pidä paikkaansa tässä.

OLLI

Pitää. Suomalainen sananlasku ei koskaan valehtele.

RAILA

Taidat puhua kokemuksesta? (Nauraa.)

OLLI

Kokemusta tai ei. Mutta kun sanon lyö, niin kyllä se tyttö vaan lyö. (Molemmat nauravat.)

ISÄNTÄ JA EMÄNTÄ Tulevat oikealta vähän pukeutuneina.

RAILA

Siinäpä talon väki onkin. Ehtoota!

MOLEMMAT.

Ehtoota!

RAILA

Me tulimme nyt, niinkuin puhe oli, katsomaan niiltä huoneita...?

KALLIO menee isäntäväkeä kohti, kuin tervehtimään.

RAILA esittää.

Johtaja Kallio ja talon isäntä ja emäntä.

(Tervehtivät kädestä.)

KALLIO

Niin. Olimme iltakävelyllä ja päätimme pistäytyä sisään toivottamaan onnea hyvän vuoden johdosta.

EMÄNTÄ

Kiitoksia vaan.

ISÄNTÄ

Kiitoksia, kiitoksia. — Paneppas, äiti kahvi tulelle...

KALLIO

Komeina rehoittaa maat ja minkälaiset maat? Silmänkanto-pellot! Oikein tekee hyvää niitä katsellessa.

ISÄNTÄ

Vieraat ovat hyvät ja istuutuvat.

KALLIO

Kiitos.

RAILA Kalliolle.

Hyvä alku! (Istuutuvat.)

ISÄNTÄ

Jaa — että johtaja tykkää on komeat maat —?

KALLIO

On. Kerrassaan komeat. Kiersimme ympäri kirkonkylää.

ISÄNTÄ

Kävittekö korven puolella?

RAILA

Emme aivan siellä asti — mutta olen puhunut kyllä johtajalle...

ISÄNTÄ

Siellä ne maat ovat. Tässä ovat vaan kotipellot.

KALLIO

Todellakin! Täyttyy sanoa, että jos muualla maailmassa jotain unohdetaan, niin täällä se monin kerroin korvataan. Tarkoitan työtä.

ISÄNTÄ

Niin. Eihän sitä tyhjillä tappuroilla maailman läpi päästä.

KALLIO

Eipä ei — — —

ISÄNTÄ

No, johtaja on täällä tiatteria opettamassa?

KALLIO

Olen. Eilen aloitimme.

RAILA

Ja alulla ollaan — olisi vaan saatava asunto johtajalle.

ISÄNTÄ

Tosiaankin. Herrahan on ilman asuntoa?

KALLIO

Niin, ikävä kyllä... (Naurahtaa.)

ISÄNTÄ

Juu — — onhan se ikävää. Hm...

RAILA

Ajattelimme, kun teillä on pari huonetta joutavana, jos luovuttaisitte toisen niistä johtajalle?

ISÄNTÄ

Hm... onhan niitä huoneita. — Mitä sinä sanot, äiti?

EMÄNTÄ joka on järjestänyt pannun tulelle.

Mitäpä minä. Sinähän sen talon isäntänä tiedät.

KALLIO

Niin — Kyllä minä koetan olla mahdollisimman vähän vastuksina teille.

ISÄNTÄ

Hm... Voimmehan käydä katsomassa! (Nousee.)

RAILA

Pistäydytään katsomassa — jos johtaja niistä pitää...

KALLIO nousten.

Siinä suhteessa minä en ole vaativainen. (Menevät oikealle.)

EMÄNTÄ Ollille.

Juokse ulos ja käske Stiina sisälle. (Menee oikealle.)

OLLI On seisonut syrjässä koko ajan. Tajuaa asian.

— — Ottiatuota! (Aikoo ulos.)

MAIJASTIINA Tulee samalla vasemmalta — pyntättynä.

OLLI

Siinäpä sinä! Kuule, nyt ne vievät!

MAIJASTIINA

Minkä niin?

OLLI

Kah, kamarin, että jytisee!

MAIJASTIINA

No, puhuitko sinä niin kuin käskin?

OLLI

Puhuin ja johtaja sanoi, että sinun pitää saada se — —

MAIJASTIINA

No, anna sitten Viedä!

OLLI

Mutta Raila pakana sotki koko hyvät humalat!

MAIJASTIINA pelästyen.

Miten? Puhu!

OLLI

Sanoi, ettei sinusta muka ole.

MAIJASTIINA huudahtaen.

Minusta?

OLLI

Olet muka hidas ja mitä kaikkea!

MAIJASTIINA kävelee harmissaan.

Se maitovarsa!

OLLI

Etkä muka pysty minua antamaan selkään — — —

MAIJASTIINA äkkiä seisattuu.

Etten minä sinua pysty antamaan selkään?

OLLI vähän väistyen.

Sitähän minä sanoin, mutta siihen se vaan raukes.

MAIJASTIINA

No, etkö sinä voinut sanoa, että saat harva se päivä selkääsi?

OLLI väistyen yhä.

Kyllähän minä koetin.

MAIJASTIINA matkien.

Koetit! — (Kävelee.) Ja nyt ne ottavat kamarin ja sitten se on selvä.

OLLI

Selvähän se.

MAIJASTIINA

Ja emäntäkin lupaa ja sitten syö sanansa!

OLLI

Mikä niitä herroja jaksaa vastustaa!

MAIJASTIINA

Mutta olihan isäntä miehinen mies luvannut kamarit sinullekin!

OLLI

Lupasihan se. Mutta kun kehui maat ja mantereet, niin siihen toppas. Oikein tulin minäkin liikutetuksi.

MAIJASTIINA seisten kädet lanteilla topakkana.

No, olette te! Tallukoita koko miehet! Sillä tavalla voivat tehdä kanssamme mitä haluavat.

OLLI

Voivathan ne...

MAIJASTIINA

Mutta se on stop nyt! (Lähtee kävelemään.)

OLLI hölmistyy.

— Häh?

MAIJASTIINA kääntyy ja polkee jalkaansa.

Stop että jytisee!

OLLI

Mitä tarkoitat?

MAIJASTIINA pui nyrkkiä Ollille.

Sanasta miestä ja sarvesta härkää! — (Lähtee kävelemään.) — — Vai hidas! Kylää minä näytän, mitä tyvenessä uipi, jahka se tulee!

OLLI tulee rohkeammaksi.

Sietää hän saada vähän saparoilleen, kun sotkee asiat!

MAIJASTIINA seisattuu Ollin eteen.

Ja sinun myöskin — omaasi et pysty puolustamaan!

OLLI

Kyllähän minä — — (väistyy.)

MAIJASTIINA

Tillittämään, kun herrat puhuu! Nahjus! (Menee kävelemään.)

OLLI harmistuneena.

Sehän se Rai — — —

MAIJASTIINA

Saapas, koko mies!

OLLI suuttuu.

Elä jumalista, Maija!

MAIJASTIINA asettuu eteen.

Panetko sinä vastaan, mitä?

OLLI

— — — »Ottiatuota»?...

MAIJASTIINA ottaa tukasta.

Tuossa sinulle »ottiatuota»!

OLLI suuttuneena.

Maija — »Ottiatuota»!!

MAIJASTIINA lyö molemmille korville.

Siinä, siinä! — Kaikki tässä, »ottiatuota»!!

RAILA. KALLIO. ISÄNTÄ. EMÄNTÄ. Ovat tulleet edellisen aikana oikealta.

RAILA

Siinäpä saa mies oikein tukevasti! (Nauraa.)

KALLIO

Saa, kuin Maijan kädestä tukkijoella.

ISÄNTÄ

No, joko sinua taas löylytetään?

EMÄNTÄ tulee luo.

Mistä sinä mies parka taas saat selkääsi?

OLLI raivostuneena häpeästä ja harmista nostaa nyrkkinsä uhkaukseen, Maijalle.

»Ottiatuota»!

MAIJASTIINA

Tahdotko viedä! (Käy uhkaavasti kohti.)

ISÄNTÄ Emännälle.

Elä, elä päästä niitä yhteen!

EMÄNTÄ asettuu väliin.

Seis, Malja! — Mistä te taas riitelette?

MAIJASTIINA kääntyy selin.

Ei mistään.

OLLI

— — Kun se oli, tuota — — —

MAIJASTIINA kääntyy ja karjasee.

— Häh! — Kahden asia ja kolmannelle korvapuusti!

Kaikki jäävät katsomaan.

RAILA purskahtaa nauramaan.

Hyvä, hyvä!

KALLIO nauraa.

Siinäpä vasta Maija!

ISÄNTÄ

Se on se meidän Maija.

EMÄNTÄ

Rauhoitu nyt Maija. Huomaa, että täällä on vieraitakin.

MAIJASTIINA

Olkoon! — Asia on meidän kahden.

ISÄNTÄ

On parasta, ettemme sotkeudu heidän riitoihinsa. Maija ei siedä lakia poljettavan.

MAIJASTIINA

Ei siedäkkään, kuten te — ja moni muu! (Katsoo emäntään.)

EMÄNTÄ

Mitä sinä nyt — —?

OLLI kopeloi tukkaansa.

»Ottiatuota» kun kaikki hiukset 'lähtevät.

KALLIO tulee luo ja taputtaa Maijastiinaa olalle. Hymyillen.

En ole pitkään aikaan nähnyt noin rivakkaa Maijaa.

MAIJASTIINA

— — — Elkää taputtako.

KALLIO nauraen.

Aijotko minuakin panna saparoille?

Raila nauraa myös.

MAIJASTIINA

— Ei sitä tiedä. Minä en siedä makeiltavan. Täällä maalla ollaan suoria, kuin honka, eikä luikerrella — (Näyttää sormellaan.) Noin ikään. Te olette kyllä herra ja viisas opettaja, mutta tarvitaan sitä muutakin kuin tiatteria ja kokemusta rakkauvessa.

EMÄNTÄ

No, no, Maija...

MAIJASTIINA

Jaa, jaa, emäntä. Te olette opettanut ja kasvattanut minua biplian ja esikuvien kautta ja minä olen se miksi olette minut tehnyt. Niin oli isänikin ja niinpä oli äitini. Kaikki olemme olleet yhtä perhettä ja onnellisia olemme olleet.

EMÄNTÄ

Mutta, mikä Sinulla on, Maija?

MAIJASTIINA

Minä sanon vaan, mikä on totta.

ISÄNTÄ

Mistäs tässä oikeastaan on kysymys, Olli?

OLLI

— Niin — tuota — kun — Maija sanoi — —

MAIJASTIINA

Mitä minä sanoin? Pistätkö sinä syyn minun niskoilleni?

OLLI

E ei — tuota — Kun te isäntä — — —

MAIJASTIINA keskeyttää.

Ette ole mikään isäntä!

ISÄNTÄ hölmistyneenä.

— Häh —?

OLLI

Niin. Palvelluthan sitä minäkin olen aina kehdosta asti ja ollaanhan siitä työtä tehty ja — tuota — mutta —

MAIJASTIINA

Mutta kun herrat tulee, silloin se on stop

Kallio menee Railan kanssa puhelemaan jostakin asiasta.

EMÄNTÄ

— Mikä stop? Selvitä Stiina?

MAIJASTIINA

Piika on piika vaikka Olisi kuinka perheen jäsen!

OLLI ymmärtää asian.

Ja renki on renki, vaikka olisi kuinka — — »ottiatuota» — —

ISÄNTÄ vähän suuttuneena.

Teistä ei saa selvää pirukaan!

MAIJASTIINA

Ei siihen pirua tarvita, herrakin piisaa!

RAILA tulee isännän luo.