Part 26

Verna oli kuvitellut kaikki aistimet pohjaltaan vain yhdeksi ainoaksi. Ja mitäpä ne ovatkaan muuta kuin ikkunoita ja portteja, jotka sijaitsevat eri puolilla tätä samaa ihmeellistä palatsia, johon Jumala kaikkivaltias on pannut ihmishengen asumaan sen maallisen olemassaolon aikana. Kaksi suurta kristalli-ikkunaa katselee taivasta kohden, kaksi avointa usta kuuntelee maan ääniä; eräästä avonaisesta ikkunasta virtaa sisään kukkien tuoksua, toisesta mieltymystä tai vastenmielisyyttä siitä uudistuksesta, jonka on ylläpidettävä palatsia, ja sitten on tämä ihmeellinen rakennus vielä joka puolelta täynnä pikku ampuma-aukkoja, jotka ottavat vastaan tai ilmaisevat ulkomaailman vaikutelmia. Sulje jokin ikkuna, niin joutuu heti se olemuksen puoli varjoon; avaa portti, niin aukenee maailma oitis sille suunnalle. Mutta henki, joka asuu tässä heikkorakenteisessa, kauniissa palatsissa, on yht'aikaa sen herra ja siitä riippuva vuokralainen. Hän voi muuttaa pois milloin tahtoo, mutta ei koskaan tulla takaisin; hän voi hävittää palatsin, mutta ei sitä jälleen rakentaa. Anna valon tulvia hänelle kaikista ikkunoista ja ilman kaikista porteista, niin hän on täyttävä tuon komean, katoavan linnan iankaikkisuuden ajatuksilla -- hän on hallitseva maailmaa ja lukeva tähdet, mutta kuitenkin vain nöyrästi kunnioittaen laskeutuakseen polvilleen Kaikkivaltiaan istuimen eteen. Mikä äärettömyyden esikartano kerran on uusien ja täydellisempien aistimien avulla avartuva janoavan ihmishengen eteen! Valmista häntä siihen, irroita jo täällä hänen kahleensa, jotta hän siellä sitten heräisi vapauteen kypsyneenä, niin hän on jo täällä ihastuneena ja ihmetellen "näkevä Jumalan äänen käyskentelevän yrttitarhassa".

VIITESELITYKSET:

[1] Jaalaksi sanotaan Viipurin läänin rantamaissa omituisesti taklattuja pikakulkuisia pieniä aluksia.

[2] Muutamat oppineet sanovat tämän kuuluisan miehen tulleen vasta vuonna 1617 Tammisaaren kirkkoherraksi. Tämä olkoon mainittu todistukseksi siitä, kuinka vähässä arvossa oppineet pitävät kaikkia vanhoja kertomuksia.

[3] Sigfrid mestarin omat sanat 1607 vuoden pyrstötähdestä, suomeksi käännettyinä.

[4] "Bondepaltor", kuten Jaakko De la Gardie sanoi vuonna 1625.

[5] Olen tahallani suomentanut nämä säkeistöt vanhaan katkonaiseen kieliasuun ja koettanut alkutekstin mukaan tehdä loppusointu- ja runomittavikojakin antaakseni näistä suuren kuninkaan pikkuisista runosynneistä jonkinlaisen jäljennöksen.

Alkukielellä nämä 1600-luvulle ja kuninkaalle ominaista säännötöntä kirjoitustapaa noudattavat säkeistöt kuuluivat seuraavasti:

2. Hoppet hafver jag stadigdt hafft, Tin hårdhet till att öfvervinna Med trofasthet, som Gudh har skapt Utij mitt hiärta och mitt sinne. Hvi vill tu då Min trogna tiänst såledess försmå Och mig sluta utur ditt minne?

3. Rickeligh med mongha dygder tigh Naturen högdt haffver begåffvat. Som dageligh låta see sigh Och mången på tig haffver låffvat, Alen then last, Ther med tu migh plågar så fast, Hafver aldrigh ingen behagatt.

4. Ingen sten ähr funnen så hårdh, Som sigh icke låter beveka Eller alldeles nöta bortt Aff stål eller af vatnet veka. Allt så och jagh I ingen sijann skal hafva fördragh, Min hugh skall stadigdt på tig leka.

7. Jagh vill bliffva i ensamheett, Min sorgh vill jagh alen beklaga Och fly all jungfruss kiärlighet. Efter jagh them eij kan behaga. Men hvad båtar Thet tigh att tu migh såledess har Förtagit all min lust och glädie?

10. Fugelen uppå grönan qviste. Diuren uti marcken villa Skulle, hvar de min sorgh viste, Migh hiälpa tårar att förspilla. Echo mitt rop Förmehrar medh sitt ljudh en stor hop Emellan tässa bärgh och dalar.

Finis.

[6] Trollböle on suomeksi Tonttula tai Loihtula. Suoment. muist.

[7] Lukija tuntee tässä vaeltavain ritarien mielilauseet ja periaatteet. Armollinen rouva ei ollut syyttä sanonut nuorta sankaria Pyhäksi Yrjänäksi.

End of Project Gutenberg's Talvi-iltain tarinoita 4, by Zacharias Topelius