Part 24

Tenokansallakin oli omituinen uhripaikkansa. Tenon rantakivikossa _Jäyribainjargan_ luona komotti toista syltä korkea kuutiomainen harmaa kallionlohkare, jonka tunturinpuoleinen yläreuna nousi kuin Jumalan armoistuimen selkänojaksi tai pyhän alttarin takaseinämäksi. Tenolaisilla oli lohipato vähän alapuolella uhrikiveänsä. Lohta jumala antoikin pyytäjille, pyytäjät vuorostaan kantoivat lohenrasvaa jumalalleen ja tyytyväisiä oltiin molemmin puolin. Kerran kyllä lohenpyytäjä ei saanut kalaa muutamaan päivään. Siitä ukko suutahti, meni ja pieksi koivunrisuilla kiveä, kirosi ja manasi:

— Sinä et ole mikään jumala! Vaikka olen sinua voidellut, et ole antanut kalaa.

Mutta jumalaton äijä sai nähdä, että kivi oli jumala. Kun ukko souti padolleen, niin äkkinäinen tuulenpuuska paiskasi veneen kumoon, ja pyytäjä joutui Tenon varaan, josta hädin tuskin pääsi rannalle.

Toinen Tenon kalojen valtias asui Utsjoen rannassa. Siellä ihan jokisuulla, lähellä päävirtaa, on vesivarassa rantapuolessa matala metrinen kivi, ruskea ja rosoinen kuin rokonrikkoma, vielä vyöllä keskeltä poikittain vyötetty. Keväällä villivetten aikana kivi asuu umpipäässä, mutta kesäpyynnin joutuessa jumalainen nousee ylös vedestä. Entiset lohenpyytäjät saattoivat sitä silloin sivellä lohensuolilla. Paljon se soi tenolaisille kalaa, ja hyvin siihen kaikki kalamiehet luottivat, voitelivat sitä usein, ja heillä oli "niinkuin Raamatun sanat, joita he lukivat jumalalleen".

Utsjoen suulla, vähän ylempänä kalamiesten pyhää rantaa, oli toinenkin palvoskivi. Se oli peuranpyytäjien _passe-paikki_, pyhä-paikka, sillä kivessä asusti villipeuroja antavan jumalan voima. Merkillinen kivi oli kesävedellä aivan vesirajassa, maaten kuin harmaa sonni rähmällään rantatörmän pensaikon suojassa, ja tasaisesta takapäästä kävi käden mentävä reikä kiven sisään. Sinne peuramiehet pistivät pienet lahjansa, mutta peuransarvia he latelivat kiven juurelle, niin että niitä oli siinä suuret kasat. Ja kun entiset iso-isät palvoivat pyhää seitaansa, niin he myöskin samalla _juovsattivat_ peuroja, manasivat tulemaan, niin että niitä tuli oikein kovalla rytinällä, eikä tarvinnut muuta kuin kaataa vain. Utsjoen uhrikivelläkin muuan lapinäijä makasi juovsattaen ja kielsi poikaansa puhumasta sanaakaan, vaikka kuinka kummaa näkisi. Pian alkoikin Ailigastunturista joen takaa tulla villipeuraa ihan tokittain. Mutta poika ei malttanutkaan olla parkaisematta:

— Goddik duokke duoddarast! [Peuroja tuolla tunturissa.]

Silloin peurat heti hävisivät, ja isä poikineen paukahti kivipaatena keskelle jokea, jossa ovat vieläkin kaikkein nähtävinä.

Vanhojen peuramiesten jumalia oli myöskin Utsjoen ja Inarin rajoilla pienen tunturijärven, _Roavvisielgjäyrin_ saarella asuva seita. Se oli pyöreähkö, metriä leveä, toista korkea suivakkoharmaa kivi, joka pienempäinsä joukosta kohosi koivikossa. Sen saamia uhrisarvia on vieläkin kiven vierellä, ja kaukaisina aikoina Säytsjärvellä asunut Sauva-Piettar on ainakin osan niistä siihen kasannut, palvoen kiveä myöskin kalanpyyntinsä hyviksi. Hartaina olivat vanhat peuramiehet jo etukäteen käyneet pyhäkiveltään kysymässä, mihin päin olisi paras lähteä saalistamaan. Lähteäkö sinne, vai sinne... vai sinne? Mitä nimeä mainittaessa seita oli liikahtanut, niin sinne oli paras painua, ja sieltä oli peuroja saatukin. Eikä koskaan pyynti ollut mennyt turhaan, jos seita vain oli sen tunnustanut. Mutta sitten oli pitänytkin hyvästä saaliista saatella kivelle peuranpäitä sarvineen sekä konttia ja kuuta.

Tenolaisten peuranantajana oli taas mahtava _Sieidibakti_ Outakosken alapuolella, vähässä matkaa jokirannasta. Vaaran rinteessä tunturikoivikossa se vieläkin seisoo, harmaa kallionjärkäle, toista syltä korkea, kolmatta pitkä ja paria leveä. On moni äijä jumalaa kivestä kutsunut ja uhrisavuaan sen luona suitsuttanut, kantanut sarvia sen hyviksi, ja moni on hartaana ryöminyt kiven joenpuoleisen alakulman ahtaaseen komeroon työntäen antimensa kolosta urkenevaan syvään sydänreikään, jumalaisen salaisimpaan piiloon. Lahoneet sarvet kiven luona maassa ovat vieläkin muistona muinaisesta pyhästä palvontasijasta sekä silloin tällöin kiven vierestä löydetyt vanhat rahat, joilla myöskin on jumalalta ostettu onnea. — Samoilla mailla, mutta alempana _Aittjohktshohkan_ laella oli toinen peuranpyytäjien — ja poromiesten — palvontapaikka. Täällä vanhalappi kantoi uhrinsa, vieläkin näkyviä peuransarvia, merkilliselle pyhälle reiälle, joka painui vain suoraan tunturiin, ilman korkeampia palvospahtoja.

Mutta Muotkatunturien ja Inarijoensuun Ailigaksen seutujen suuria villipeuramaita vallitsi _Ailigastunturin_ vanha jumala. Siellä Kangasniemen lähimailla oli muinaiseen aikaan hirsistä rakennettu pitkä peura-aita, _vuobman_, johon pyyntimiehet ajoivat tunturien villejä sarvipäitä, ja vanhat suuret tietäjätkin niitä sinne juovsattivat sekä sitten ampuivat jousilla. Peuroja tulla rukatti pitkin tuntureita aina Peltovuomasta asti. Ja Ailigaksessa, _Ivvarkuivissa_, Karigasjoen latvoilla sitten palvottiin jumalaa ja uhrattiin niin vahvasti, että mahdottomat kasat peuransarvia ja pääkalloja ja konttiluita oli siellä kivikuopassa, ison kallion juurella, olipa vielä hopeataalereitakin joukossa. Vahva, syvälle jäkälikköön tallattu palas lähti uhripaikasta suoraan yli Ailigaksen ja Karigasvuoman Muotkatuntureihin kulkien etelää kohden viisin, kuusin penikulmin. Mutta aikojen kuluessa sitten suurelle uhritievalle on kasvanut komeita koivuja, isoja kuin kirkkomaan lehtipuut.

Ailigaksen tunturijumalaa palvoivat monet poromiehetkin elonsa menestykseksi. Entisten Vuolabbainkin sanotaan sen luona käyneen, vanhan Vuolabban emäntä, Marget Jomppainenkin oli sille kantanut uhria, ja jo aikoja multiin mennyt Jomppais-Niila oli niinikään sitä lyylitellyt.

Vanhat suuret poromiehet, tuhantisten elojen omistajat, olivat aina ensimmäisiä tunturijumalien kumartajia. Monella heistä oli erämaassa oma seitansa, jota he salaisesti palvoivat. Muuan Jouni-äijäkin jutaessaan Tshorgashnjargan ja Suomen tunturien väliä joka vuosi meni laumoineen Tenon ylitse Gaavan tienoilta, suuren rantakiven, _Jounas-gädgen_, ohitse. Ruijan isolla rikkaalla, Aslak-äijällä, oli jumalansa jossakin Inarin tuntureissa, ja sille Aslak toi joka syksy ankallisea Ruijan viinaa, ja elo menestyi hyvästi, tokka nousi lopulta tuhansiin. Mutta kerran äijä unohti viinan viennin määräaikanaan ja kun hän sitten meni viemään, niin löysikin kauneimman gabba-jievjansa kuolleena jumalan juurelta. Tuli Aslak-äijälle sitten kerran suurempikin vahinko, mitä lienee ukko tehnyt Tshorgashnjargassa kesää viettäessään. Toinen puoli tokkaa, niinkuin olisi puukolla poikki viilletty, lähti syksyllä ennen etelään muuttoa yhtäkkiä omin päinsä jutamaan suvea kohden. Yli Tenon elukat vain menivät, halki Utsjoen, halki Inarin, yli etelän tunturiselänkin kadoten suureen Kittilänmaahan. Porot rukattivat ikivanhaa tietänsä Jalven ohitse mennen tolvaa-nulkkaa peräperää hirveän pitkässä jonossa, niin että kaikki polkivat melkein samaan jalanjälkeen. Rengit kyllä koirain kanssa mennä räyhäsivät perässä, mutta eivät pysyneet matkassa. Joku suuri Kittilän noita lienee äijän poroja päässyt juovsattamaan.

Edesmenneitten tunturimiesten jumala asui _Annivaarassakin_, Maddajäyrin itäpuolella, vastapäätä Utsjoen vanhaa ristinjumalan palvontapaikkaa. Entiset poromiehet siellä kumarsivat samaan aikaan, kun järven länsipuolella kumarrettiin taivaan Herraa, ja siitä tunturi tuli niin vaativaiseksi, että joka poromiehen, joka vain saapui maille, olisi pitänyt antaa uhria. Oula Länsmanilta vielä kolmattakymmentä vuotta takaperin toukokuulla tunturi tappoi 700 poroa, kun Oula ei huomannut palvoa Annivaaran jumalaa. Sillä tunturien kalliojumala on aina paljon voimallisempi ja äkäisempi kuin veden äärellä kellettelevä kalajumala, joka saattaa vain pyyhältää nuotan nurin tahi keikauttaa miehen vesivaraan. Yhtä äkäinen entisten poroäijien pyhäpaikka oli _Njuohkargtunturissa_. Puolmakjärven ja Veätshagjoen väliselle kairalle, Njuohkargjärvestä vähän matkaa kaakkoon, oli jumala asettunut isoon valkeaan kiveen, joka oli kuin istuva lapinäijä. Sitä ei Oula Länsman uskaltanut koskaan laumoineen lähestyä, sillä Njuohkargtunturin isäntä olisi itse ottanut runsaat uhrinsa, ellei niitä olisi vapaasti antanut. Eräältäkin poromieheltä jumala iski pitkäisentulella parisataa elukkaa, kun ne olivat lahjomatta tulleet ja paneutuneet makaamaan aivan passepaikan äärelle.

Eteläisissä tuntureissa oli vanhoilla padje-olbmuksilla useita uhripaikkoja. Kuulun Tshalkku-Niilankin sanotaan palvoneen milloin Viipastunturissa, milloin Maanselän tunturistossa Inarijoen latvoilla, milloin Lemmetkorsassa Lemmetjoella, milloin missäkin erämaan kaukaisessa kätkössä. Uhriksi ukko oli vienyt mustaa ja suivakkaa poroa, hirvasta ja vaamenta. Salaisesti Tshalkku oli saatellut uhrinsa, mutta julkisesti jumala oli hänelle maksanut. Äijä oli kostunut vähitellen sellaiseksi maailmanrikkaaksi, että hänellä oli ollut poroja tuhansittain ja silparahaakin joka kiisa täynnä, vieläpä monissa maakätköissäkin. Mutta kun onnettomuudet olivat tulleet, niin Niila oli aivan köyhtynyt ja vielä kuollessaan ennustanut:

— Katsokaa nyt, perilliset, porot menevät yli tuvan!

Näinpä viimein oli käynytkin. Kaikki porot olivat loppuneet, kadonneet kuin kevätlumi tuntureilta. Ja perilliset olivat aivan köyhtyneet, osa joutunut "kassan päällekin".

Mutta vanhan Kitti-äijän suuri porojumala asui Muotkatunturien valkopäisessä Galguoaivessa. Sinne, pohjoispuolen rumiin jylhiin kallioihin, Kitti-ukko joka vuosi katosi valkoisine pailakkoineen ja sieltä aina yksinään palasi, eikä koskaan muistellut, mihin valkoinen pailakka oli joutunut. Mutta kaikki kyllä kysymättäkin tiesivät, että vanha Kitti kulki vanhoissa jumalissa. Ja kadehtien kaikki näkivät, kuinka Kitin jumala ajoi ukon porolauman kokoon aina sillä aikaa, kun sen isäntä oli salaperäisellä tunturimatkallaan. Mutta äijä ei muistellut mitään, hoiteli vain hyvillään suurta eloansa ja joskus itsekseen hiljalleen joikaili. Ja tarkkakorvaiset kumppalit kuulivat, kun vanha Kitti juorotteli valkopäisestä tunturista ja valkkoporoistaan:

"Galguoaive gabba-jievja, gog-goo gog-goo goo, gog-goo gog-goo goo, Galguoaive njälja-logi gabba-jievja joo joo joo. Galguoaive gabba-jievja, gog-gog gog-gog goo. Galguoaive girjotallat joo, gabba gabbaa lihkti joo, riggii ukkii joo. Galguoaive, Galguoaive gabba-ädjä joo joo joo. Galguoaive riggis joo, gog-gog gog-gog goo, Galguoaive gabba-isid, gog-gog gog-gog goo, gog-gog goo — — houpp!"

Valkopäisen tunturin isäntä antoikin palvojalleen eloa, varsinkin valkkoporoja, niin että koko tokka loisteli komeana jo kauas tunturien rinteiltä. Parisataa valkkovaamentakin oli laumassa sekä neljäkymmentä gabba-jievjaa.

Sinne Galguoaiven pyhille maille jäi vanhan Kitti-ukon henki asumaan vielä senkin jälkeen, kun hän jo oli poistunut poromailtaan. Gaissavaarassakin, jossa valkkoäijä aina joka syksy laumoineen oleskeli, vielä jälkeenpäinkin kuultiin komeaa joikausta. Ei siellä kyllä enää ukkoa ollut, eikä ketään muitakaan, mutta joikaus vain kajahteli. Itse kirkkopyhänäkin kuultiin Kitin entiseltä kotasijalta:

"Vuoi dak riggäk, vuoi dak riggäk, ukkuu kukkuu, oo-oo oo-oo oo! Vuoi dak riggäk, riggäk, riggäk, ukkuu kukkuu, uu-uu uu-uu uu!"

Vanhan Kitti-äijän joikaus on Gaissavaarassakin jo vaiennut. Vain kotasijalta on vielä joskus kuultu niinkuin ihmisen ääntelyä ja huohotusta. Sillä entiset suuret tunturijumalien palvojat eivät tahdo viihtyä ristinkirkon maassa. Ikuiset tunturit vanhoine tuttuine kotasiljoineen ja suurine jumalineen ovat erämaan miehistä mieluisempia kuin kirkon outo pelto. Vanhat jumalatkin kun siellä yhä ovat asemillaan ikäänkuin entisiä palvojiaan edelleenkin kutsumassa luokseen.

Suuret pyhät tunturit kyllä pysyvät pystyssä niin kauan kuin maailma on raiteillaan, eivätkä vankat kalliojumalatkaan horjahtele, eivät kalamiesten siunatut paadetkaan katoa. Kirkonkävijä kansa ei niitä enää kumarra, mutta tietää kyllä, mikä virka niillä on ollut ja mihin ne ovat kyenneet.

Mutta jylhässä Lemmetkorsassa Lemmetjoella sanotaan jonkun tunturikotolaisen vieläkin käyvän vanhoilla pyhillä retkillä. Ja niinkuin entisten palvoja-äijien lauma lisääntyi, niin Lemmetkorsassa kävijänkin palvoselo sanotaan nopeasti nousevan.

Lapinmaan vanha jumala ei ole vieläkään menettänyt voimaansa.

SANASELITYKSIÄ

jutaminen, jutaa, lap. johtet = olla matkalla. muistelija = kertoja. muistelus, lap. muihtalus = kertomus, tarina. juovatella, juovattaa, lap. tshuövvot = seurata jonkun perässä, noudattaa jälkiä. jänkä, lap. jiegge = räme, suo, jossa saattaa kasvaa puitakin. aapa, lap. aahpe = suuri puuton suo. Lannanmaa = Suomi; lantalainen, lap. laddelas = suomalainen. oaive = pyöreälakinen tunturi, oaive = pää. gaissa — korkea tunturi, jonka huipuilla lumi ei kesälläkään sula. pahta, lap. pahte = jyrkkä kallioseinä. maahiainen = maanalainen taruolento, myös gufitar. vuoma, lap. vuobmi = suuri puuton suo. rannio, lap. radno = kankaita kiertelevä porojen (ja ennen peurojen) polku. outa, lap. vuövte = metsä. räkkä, = sääsket ja lentävät poro-loiset tunturien juonto = tunturijono. tshohka = tunturihuippu, terävämpi oaivea. skaidi = maaselänne kahden joen tai jängän välissä. gielas — matala tunturiharju. vadda = paljas puuton kallio. varre = vaara, Lapissa paljaslakinen, tunturimainen. lompolo, lap. luöbbal = pieni järvi, lampi, tav. jokilaajentuma. suohkana, lap. suohkkan = pitäjä. raajia = raivata. palas, lap. paalkes = polku. lapinkeino, lap. gäidno = tie. tieva, lap. dievva = hiekkakumpu t. mäki. murku, lap. murkko = usva, sumu. rukattaa, lap. ruohttat = kiirehtiä, laukata. ruukaltaa — rukattaa. nuora, lap. nuörre = pitkä kapea salmi. pykällyskirja = kirja, johon paliskunnan poronomistajat, poroluku ja porojenmerkit on kirjoitettu. kiedgam = lapinlapsen kätkyt, komsio. keituri = vuohi, pukki. lapinkenttä = lappalaisen asuinpaikka. nuottaulut — nuottaorret. kalanpääkiesto = kalanpäitä pujoteltuina vitsarenkaaseen t. pajuhaarukkaan. tokka, lap. tohkke = iso porolauma. talviparseeli, parseeli — puku. saita = turskansukuinen Jäämeren kala (Gadus virens). parttio = joukko, esim, poroparttio, pienempi kuin tokka. palkimapaikka = paikka, jossa porot t. villit peurat käyvät laitumella, etsivät ravintoaan. rouot, lap. rouhko = nahkavällyt. tauro, lap. davrro = kuohkeaksi kiehuva, rasvainen kala. paarrel = parila, tuulaskoura. härssee = arina, atrain. uimukset = kalanevät. njolla = syltä, toistakin syltä korkean kannon nokkaan rakennettu pikku aittanen. rotomaa, lap. rohto = matala, pajupensaikkoinen maa. naakia, lap. njahkat = hiipiä väijyen jonkun perässä t. lähelle. palkinen, poropalkinen = poronhoitoalue, paliskunta. paltsaraja = kulunut, karvaton peski. saivovesi = maavesi, suolaton vesi. tihki, lap. tihkke = täi. jaara = pässi. kuru, lap. gurra = ahdas tunturirotko. luokka, lap. luokas = mäkiköyry. kuolpana, lap. guölban = tasainen kangasmaa. tortti = rukki. rikkaammuksia = rikkaimpia. Peräpohjan ja Lapin asukas käyttää useasti laatusanojen superlatiivia lappalaiseen tapaan: rikkaammus, nuorimus, suurimus. navettajuto, juto = vetäjä, ajokas. Lap. johtet = jutaa, kulkea. raito, lap. raido = useampia poroja ahkioineen, tai ilmankin, valjastettu ja sonnustettu peräkkäin. nulkata, lap. njolkastet = juosta hiljalleen (porosta). niva, lap. njavve = kova virtapaikka joessa. taajoa, lap. dajotet = leikkiä, telmätä. laavu, lap. lavvo = eräretkillä ja poropaimenessa mukana kuljetettava pieni teltta. kiisa, lap. kiisa = lipas, arkkunen. seppä = mestari, taitava tekemään jotakin; myös: seppä joikaamaan. salmakirja, lap. salbma-girje = virsikirja. puksut, lap. buvsak = housut. juovsattaa, lap. juovsatet. siida = lapinkylä, kotakylä. sieppuri, lap. sieben = karhunnahasta tehty hartiosuojus. niesta, lap. nieste = ruoka, eväs. vaana, lap. vadne = puute, niukasti. markkinasiljo, siljo, lap. shiljo = tasainen kenttä esim, kodan luona, markkinapaikalla. hyysä — turskansukuinen Jäämeren kala (Gadus aeglefinus). ajarassi = rentukka (Caltha palustris). suoltaa, lap. tshuolddet — kutoa koreakuvaista paulaa t. vyötä. Odda-Testamentti — Uusi Testamentti. opas, lap. ohpes = tuttu, tunnettu (sekä ihmisistä että asioista). raamoa, lap. ramedet = kerskua, kiitellä itseään. mainoa, lap. maidnot = puhua hyvää, kiittää, ylistää. tolvaa-nulkkaa = vuoroin tolvata, vuoroin nulkata; tolvata, lap. tolvastet = juosta kovasti, ravata (porosta). pailakka, lap. spailek = opettamaton ajoporo. silparaha = hopearaha, lap. silba = hopea. kortsi, lap. gorzze = äkkijyrkkä, louhikkoinen vesiputous. suopunki, lap. suohppan. galles = rikas mies, jolla on paljon eloa. kisura, lap. gisur = pieni, kurja. houvi = vouti, kruununvouti. poronkuu, kuu = rasva. oarje = lounainen, paikoin myös etelä. biegga = tuuli. suivakko, lap. tshuoivag = vaaleanharmaa poro. laajukapper, esiäitien sarvilakki. speisi, lap. speisig, vanha raha (taaleri) = n. 5:60 mk. ortti, lap. ortug = joku vanha raha, paikoin ryssän raha, 10 kop. päivätaala = joku vanha hopearaha; "päivätaala oli hopearaha ennen speisiä... se oli niinkuu 5 kruunua". solju = hopeahely. pataräydi = patarauta. runo, lap. rodno. peurakorva vasa = vasa, jonka korvissa ei ole omistajan merkkejä, no. taamoa, lap. dabmat = kesyttää, taltuttaa, masentaa. silpatsherggi = hopeainen ryyppykuppi. silpabastu = hopealusikka. silpasuorbmas — hopeasormus. rintarisku = rintasolki. loudekota = porolappalaisen vaatekerta, kotariukujen varaan pystytetty. seinäraanu = kodan seinäverhot; talvella käytetään kotaverhoina hamppulouteiden sijasta villaisia paksuja raanuja. ankka, lap. ankkar = puinen pieni tynnyri (ankkuri = 15 kannua). väärti = kestiystävä. pahpa = pappi. raitioida = paimentaa poroja; raitio, lap. raihte = poropaimen. kumppi, lap. gumpe = susi. gabba-jievja, eräs joiku. kermakka, lap. tshärmak = vuoden vanha poronvasa. nulppo, lap. nulhppo = sarveton poro. fietterhousut = lammasnahkaiset housut, joiden villapuoli on sisäänpäin. paliskunta = poronhoitopiiri. palkija = laitumellaan liikkuva, ruokaansa etsivä poro. närpeä, lap. njarbbad = harva, ei tiheäkasvuinen (esim, karvasta). kiveliö = suuri, asumaton erämaa. kaivosmaa = jäkälämaa, josta poro saattaa ottaa ruokansa talvellakin hangen alta kaivaen. Maahkarasmeri, myös Makreijanmeri — Jäämeri Magerön saaren lähimailla. hirvas, lap. sarves = kuohitsematon urosporo. kopara, lap. guöpper = poron sorkka. hervoitettu = koristeltu; lap. härvas = hyvin kaunis, loistava. pöykkyri = karkeakarvainen peski. nokko = kylliksi. kaamosaika, lap. skabmo = pimeä aika. korrata — kirota. laidistaja-härkä, lap. laiddestam-herggi = johtohärkä, jonka perässä toiset porot kulkevat. menentelijä = arka poro, kova laukkomaan. vielpis, lap. vielpes — koiranpentu. vaadin, myös vaami, vaamen, lap. vaatsham = porolehmä. roukua, lap. ruovggat = poron ja poronvasan sammakon kurnutusta muistuttava äänteleminen. kaalo, lap. kaallo = kylmä sää kevät- ja kesäaikana. jienga-tshuöikka = jääsääski. poattso-poaru = poropaarma, saivartaja, kiiliäinen. njunni-poaru = nenäpaarma, saulakantekijä, nenäsaivartaja. tshalmas — poron vatsalaukku, oik. kuninkaankypäri. suovvumuorra = savupuu, kodan haahlaorsi. tunka, lap. toggi, myös loppehus = poron juoksutusmaha, täytetään toisinaan myös veritaikinalla makkaraksi, toggimarfi, sekä kuulla kuutungaksi. heinäpuore = heinäsuoja. kunteus, lap. goddodas = neljännellä vuodella oleva urosporo. urakka, lap. orehk, varek = toisella vuodella oleva urosporo. saaloa, lap. saallot = huohottaa, läähättää. kusikas, lap. gozzahas = poro, joka on opastunut ihmisen virtsaan, niin että tulee sitä etsimään kotasiljoltakin. tuhpapursa — tupakkakukkaro. kollostaa = valjastaa, sonnustaa porot perättäin raitoon. kaaristaa, lap. gaarrat = nuorittaa tavarat ahkioon. kihnuta = kylmätä. tiuria = pikku eläviä esim, sääskentoukkia. pounikko, pounu, lap. bovdna = jänkämätäs. ottinki = pitkäkäs pyöreä, leilinkaltainen astia. kermakkapeski — kermakantaljasta tehty peski. lakinvierki = lakin päätä ympäröivä alaosa, tav. saukonnahkaa. kallokkaat = poron kallonahasta ommellut kengät. kuntura, lap. goddor = yhden poron koipinahat (gamas-goddor); myös suodna-goddor = yhden poron suonet. vuonnilo, lap. vuonjal = toisella vuodella oleva naarasporo. tinkasija = käräjäpaikka. kveeni = norjalaisten Ruijan suomalaisista käyttämä nimitys. darolainen = norjalainen. risu = vitsa. maantavara = aarre. smakko-muorra — hakkuupölkky. säldi-igja = ankara, pelottava yö. ryyhpypuoli = puolet nyljettyä poroa l. rintapieli, paisti, kylki ja lapa. eväskurppa, kurppa lap. gurppe = eväsreppu. juroa = olla liikkumatta, jurottaa. kauto = kengänpäällinen. nivottaa = ajaa karva nahasta pois. näskätä lap. njaskot = kaapia t. riipiä jotakin. pallas = Jäämeren kampela. tiilik = lapintakin saumoihin ommeltu koristeverka. kemppa, lap. gämpa = hyvännäköinen, kaunis. skuoivve = vastenmielinen. hevosen tanko — luokka. kaltio, lap. galddo = lähde. buörre bäivi = hyvää päivää. vistottaa = kammottaa, pelottaa. lastata = moittia, painaa. ibmel = jumala. aihki = iso petäjä.