Part 2

"Vatsan kerallisen" vaimon pitää myös muistaa, ettei saa riidellä eikä kiroilla, muuten tulee lapsesta pahantapainen ja kiroilija. Laulamista ja pajattamista on myös vältettävä, siitä kun saa itkijän lapsen. Ja pitää aina koettaa olla puhtaissa vaatteissa, jotta lapsikin tulisi puhdasluontoinen.

Ruokiinsa ja syötäviinsä sekä syömistapoihinsa nähden on raskaalla vaimolla paljon vaarinotettavaa. Jos hän syö kalanpäitä, tulevat lapset isopäisiä, jos paistettuja perunoita, tulee lapsesta pahannäköinen. Jos taas syö lautaselta, tulee lapsesta suurisuinen, jos keittäessään maistelee kattilasta keittoa, tulee lapsesta varas, taikka jos kattilasta suolaa maistelee, tulee lapsesta kärkäs. Ei liioin saa syödä mitään "sisälöstäh", povestaan, eikä muuten salaisesti mitään suuhunsa pistellä, siitä alkaa lasta "vihoamah". Hääpöytään ei "vatsan kerallinen" saa ensinkään istua, koska se on varotettu pöytä, siitä voivat helposti pahat tarttua.

Maatessaan ei vaimo saa nukkua selällään, koska silloin voisi paholainen vaihtaa lapsen vatsasta. Eikä pidä koskaan nukkua yksin, sillä paha helposti "pristaaniu" [tarttuu], pääsee lähemmäksi ja vaihtaa lapsen. Miehensä kanssa kun makaa, pitää miehen käden olla vaimon vyötäröllä tai kaulalla taikka säärivarren vaimon jaloilla, jottei paha pääse pillojaan tekemään.

Kun vaimo tuntee lapsen ensimmäisen elämänilmauksen, pitää hänen heti katsoa miestään silmiin. Siitä tulee lapsi isänsä näköiseksi ja vaimo saa enemmän poikalapsia kuin tyttöjä.

Mitä vaimo kannanta-aikanansa tekee taikka vain aikoo tehdä, se tulee lapselle tavaksi. -- Ne pahat, jotka lapsi äidin kannanta-aikana saa, eivät korjaudu millään keinoin eikä taioin.

Ensimmäistä lasta kantaessaan vaimo varsin kovasti "häpieu". Hän ei tahdo kehdata näyttää silmiänsä kellekään tutulle, moni ujostelee omaa miestäänkin, varsinkin kun kuorma alkaa tulla kovin näkyväksi. Kun vaimo alkaa "häpiellä", niin siitä jo huomataankin, että "ei ole oikein tolkussa tuo imehnini, kun niin häpielöö". Mutta se on aivan "ilkie imehnini ta ymmärtämätön", ken ei osaa hävetä, vaan silloin vielä miehensäkin mukana lähtee jonnekin, "kävelöö Piiterih (Pietari) näyttelömäh... ei häpietäh tunne." Kun sitten lapsi syntyy, niin ei sitä "kehata näyttöä ni millänä". "Huikie" on antaa sitä isän "yskäh", syliin, taikka siitä ottaa.

Jos vaimo raskaana ollessaan "pelästyy" ankarasti, mitä sitten säikähtäneekin, voi sikiö _murentautua_ eli syntyä niin aikaisin, "ettei ole vielä kovossa". Taikka voi vaimo silloin saada "kesenaikusen". kesken syntyneen, kuolleen lapsen.

5. SYNNYTYS.

Poapona, lapsen synnyttäjän hoitajana, on tavallisesti joku vanhahko naishenkilö, useastikin leskiakka, joka on niihin toimiin tottunut ja tietää, mitä milloinkin pitää tehdä, osaa kylyssä käytellä, kylvetellä, valella, tehdä tarpeelliset varaus-temput ja loitsut lukea. Joskus vain hätätilassa ottavat vaimot nuoren naisen, jonkun hyvän tuttavansa poapoksi, mutta silloin pitää olla synnyttäjän äiti tai anoppi poapoa opastamassa hänen toimiessaan. Mikään pahantapainen taikka pahasanainen ihminen ei poapo saa olla, sillä

"Puoli lasta poapohos, toini ristimoamohos."

Poapoksi pyydetty ei saa kieltäytyä, sillä se on niin arvokas, "kallis" toimi. Jopa pitäisi mennä niin kiireesti, että "puoli jalkoa kengässä, toinen kengättä."

Synnyttäminen toimitetaan tavallisesti _läävässä_ ja useinkin _lammaskarsinassa_, joka on "aivan niinkuin sitä varten". Siellä on lämmin talvellakin, ja sinne saavat synnytysliat jäädä. Synnyttävät eräät kyllä nykyään pirtissäkin ja gornitsassa. Mutta monesti tapahtuu kesäiseen aikaan synnyttäminen myös metsässä, joko lehden riivinnässä taikka heinäniityllä oltaessa, usein myös järvellä kalalla oltaessa taikka kalasaunalla, jopa joskus talvellakin kalanpyynnissä järven selällä jääverkkoja kokemassa. Useasti ovat lapsensaajat _yksinään_ synnytyshetkellään, ja pitäisikin silloin olla yksinään. Lapsi pitäisi saada niin huomaamatta, "salakkah", ettei kukaan, varsinkaan miehet, siitä tietäisi, ennenkuin se on syntynyt. Sen helpommaksi käy silloin lapsensaanti. Siksi pistäytyvätkin vaimot kaikessa hiljaisuudessa lammaskarsinaan ja palaavat sieltä pienen itkevän tulokkaan kanssa. Mutta jos on vaikeat lapsensaannot, silloin täytyy ilmoittaa asia muille, jotta tiedetään olla apuna. Synnyttäessään on vaimo maassa polvillaan ja nojaa ryntäillään johonkin käsien alle asetettuun korokkeeseen.

Synnyttäessä on avattava kaikki napit vaatteissa sekä umpisolmut, ja palmikot on riitsittävä hajalleen. Sillä umpitukkaisena ja vaatteet napitettuina on synnytys vaikeampi, ja se voi aiheuttaa, että lapsestakin tulee huonopuheinen eikä se rupea niin ruttoon pakajamaan. Mutta vyölle on paljaalle iholle kiinnitetty miehen tuppivyö (ei tuppea) miehen tietämättä, vieläpä vanhaa nuotanpoven latvaa. Jo jonkin aikaa ennen synnytystä on vaimo niitä salaa kantanut sekä pitänyt, niinikään salaa, vasempaa hiuspalmikkoaan hajallaan lakin alla ohimollaan. Siitä ei kukaan tiedä eikä osaa vahingoittaa synnyttäjää eikä syntyvää.

Mutta kun synnyttäminen on vaikea ja käy kovin pitkälliseksi, ovat poapot ja muut apuna, ja silloin käytetään monen monituisia keinoja sekä tapoja, loitsuja ja taikoja.

Niinpä otetaan leipätaikinasta palanen kolmesta kohden, niistä leivotaan kaksi rieskaa, jotka uunin jouduttua hiilille uunin suussa paistetaan; niitä sanotaan _rehennysrieskoiksi_. Ne kierretään _vajojen_, rappusten kolmannen askelman ympäri kolmesti, kaksi kertaa myötäpäivään, yksi kerta vastapäivään. Kun sitten rieskat syötetään lapsensaajalle, on synnyttäminen helpompi. Mutta jos tämä keino ei auta, noudetaan rannasta vettä synnyttäjän miehen vasemman jalan kengällä. Vesi lämmitetään ja valetaan läpi kolmesta oven sakaran reiästä, sitä annetaan vaimolle kolme ryyppyä ja häntä valellaan sitten samalla vedellä. Tämä temppu on vielä tehoisampi, jos valettaessa on asetettu vaimon pään yläpuolelle tammahevosen länget vastahakaan, patjapuolet ylöskäsin, rinnus avattuna. Ellei tästäkään ole apua, käydään riihen perästä kolmas _laihopartinen_ sekä periseinän raosta kolme jyvää. Sitten haetaan rannasta vettä, veistetään riihenparresta kolme lastua, yksi paikastaan, ja ne pannaan veteen, joka kiehautetaan samasta parresta pilkotuilla puilla. Sen jälkeen lasketaan vielä vesi kolme kertaa pirtin savutorven lävitse; joku kiipeää katolle kaatamaan, toinen pitää astiaa alla. Riihen seinästä otetut jyvät annetaan lapsivaimolle suuhun, sitten hänen on juotava päälle kolme kulausta tätä vettä, jolla vielä lopuksi valellaan vaimoa ja loitsitaan:

"Ken lienöö katehin katshon, silmin kieroin keksin? Kenen ollet mielin smietinnöissä, ajatuksin arveluissa, kielet, mielet kotih, ajatukset alla vyön! Onnakko silma on sijottu sijarikoilla -- pantu naisen palmikoilla? Vain kun peäsnen peästämäh. selkien selittämäh, kyllä peäset päästämättä, selkiet selittämättä, keriet kerittäjittä. Ken lienöö siton, se selittäköh! Oi ukko, ylijumala, voari vanha taivahaini, taivahallini jumala, tuo miekka mieluhini käteheni oikiehe, jolla liiat leikkoalen, kaikki pahat pois panen. Ukko pilvien pitäjä, hattarojen hallitsija, tuo'os kultani kurikka käteheni oikiehe, revi reikä reppänäksi niinkuin ilman ikkunaksi, käyvä suuren, käyvä pienen, kulkie vähäväkisen. Ota luukku luhtin suilta, takasalpa pois porota, peästä mailla matkamiestä, pikkusormista pihalla! Neitsyt Moarie emoni, rakas äiti armollini, koprin helmas kokuo, käsin keäri voatteheis, riehto aituja revitä, viieltä vitshasväliltä. Tule tänne tarvittaissa, käy tänne kutshuttaessa! Ei tänne kutshuta syyttä, ei tahota tarpehetta, kun asjoih avullisih, töihe tarpehellisih. Tuo viikate Virosta käteheni oikiehe, millä neien sivuja sivellä, käyvä suuren, käyvä pienen, kulkie vähäväkisen. Pois poikani povesta, lapsi vaimon lantehesta niin kiukoin kirvokkah, kuin vesi kiukoasta kirpuou, eli vesi korvosta koatuu. Neitshyt Moarie emoni, rakas äiti armollini, tuo sie kiiskiltä kinuo, matikalta nuljuksie, kontin kielellä lipuo tämän pulman purkajaksi, rietteien revittäjäksi, kivun kiinniottajaksi, ylitse katehen mielen, hyvänsuovan mieltä myöten, pahansuovan päitshe mielen. Jumala peästä kahta huonuo erilläh, kuun tieten, päivän tieten, imehnisten tietämättä!"

Synnytyksen pitkästyessä valmistetaan väkivesiä monella muullakin tavalla. Lasketaan vettä _käärmeen ketun_ lävitse, _pissalin_ [pyssy] lävitse, _umpipuun_ lävitse, _loukkoskammin_ lävitse, kolmen _skeäkän_ [ovenvedin] lävitse, _pöydän jaloista_, rukin _rullanrauvoista [rukin nukkahaarukka] ja kylyn kiukaasta_. Kylyn kiukaan läpi valeltaessa asetetaan kiukaalle kivien väliin kaivettuun reikään vasta tyvelleen, side irroitettuna, ja siitä vastan lävitse vesi kolmesti vuodatetaan. Kaikkia näitä vesiä käytetään, kuten riihenparsivettäkin: juotetaan ja valetaan loitsujen kera.

Kun vaimo riisuutuu valettavaksi, ei hän saa ottaa vaatteitaan ylöskäsin pään ylitse, vaan alaspäin jalkojen kautta. Sitten on synnyttäminen helpompi.

Mutta kun ei apua tahdo tulla, voidellaan vaimon peräosia _mer'ajulla_. Taikka voi joku hyökätä äkkiä sisään "kiivahalla luonnolla" ja "pelästyttää" lapsensaajan sanoa paukauttaen jonkin kamalan tapauksen, jonkin oman keksimänsä valheen. Kun synnyttäjä siitä pelästyy, tapahtuu asian kehitys nopeammin. [Nykyään isä toisinaan perillisensä tuloa odotellessa panee samovaarin kiehumaan ja keitonkin tulelle ja kehoittelee tulijaa: "Ku lienet miehenpuoli, ni kiirehi yksillä ruoilla ta tshäijyillä!"]

Kun lapsi on syntynyt ja otetaan ylös, sanotaan:

"Elä kuren iät, karen iät, harmoan havukan iät! Kasva pinon pituoks, hoasjan korkevuoks! Poikie ison sijalla, lasta vanhemman jälillä!"

Tämän jälkeen kääritään lapsi isän likaiseen paitaan, jotta hänestä tulisi hyväntapainen ja isän luontoinen. Varoiksi pahaa vastaan pannaan kääröön _keritshimet_ sekä pyhän _Pohorotshan_ kuva [Neitsyt Marian kuva]. Sitten lasta _suulassutetaan_ [lapsen suuta painetaan kantapäähän] äidin vasempaan kantapäähän kolme kertaa, jotta lapsesta tulisi äidilleen kuuliainen. Ja vielä kierretään pienoista äidin jalan ympäri kolme kertaa, jotta se seuraisi äitiänsä. Tämän jälkeen pannaan käärö äidin viereen ja kierretään sekä äiti että lapsi _tuleen sytytetyllä lapintorvella_ [kolme selkäpärettä asetettu torvelle], _kirveellä_ (tai viikatteella) ja _Pohorotshan_ kuvalla, jotka kaikki ovat samalla kertaa samassa kädessä. Kolme kertaa tavallisin menoin kierretään ja sanellaan:

"Aian rautaisen rakennan, teräksiset panen seipähät varomah, varjelomah vassen kohti vassuksie, kohti kaikkie kovie. Neitsyt Moarie emoni, rakas äiti armollini, sie olet vanhin vaimoloista, ennustaja ensimäini, varo kaikki vahinkoista, varo ta i varjele! Tule huonon hoitajaksi, viallisen voitajaksi!"

Pyhänkuva ja kirves (tai viikate) pannaan äidin pääpohjiin pieluksiin, jotta ei paholainen voisi tehdä tuhojaan. Äiti kun on silloin "hel'l'immyölläh".

Vielä pitää äidin itsensäkin varata lastaan silmäyksiä vastaan. Kolme kertaa hivelee hän oikealla kädellään lapsen kasvoja ylös käsin. Sitten tiristää äiti rintamaitoa pienille kasvoille. Siitä lapsi kasvaa kauniiksi ja kaikille mieluisaksi. Samalla on maidolla peseminen varauksena pahoilta silmiltä. Ei synnyntäsijalla eikä kohta jälkeenkään saa pienoista näyttää muille kuin hyville tutuille. Pahaverisille ja pahantapaisille ei ensinkään uskalleta näyttää, sillä kun synnyntäsijalla silmätään, niin siitä ei ole päästäjää. Monet uskovat vielä, että lapsesta tulee sen vieraan ihmisen luontoinen, joka on lapsen ensimmäiseksi nähnyt.

Synnytyksen tapahtuessa puhutaan vain hiljaa "tshuhuttamaila", jotta lapsesta tulisi vakavaluontoinen ja hyvänlaatuinen. Jos synnyttäminen tapahtuu pirtissä, ei siinä saa silloin tehdä mitään semmoista työtä kuin kerimistä, kehräämistä, tikuttamista, vitsanvääntöä. Ne vaikeuttaisivat asiaa. Mutta semmoisia, jotka helpottavat, saa tehdä, esim. purkaa ja riitsiä saa kyllä ja repiä vanhaa vaatetta sekä lappaa lankaa rullalta. Vieläpä saa puuta särkeä, katkoa, polveaan vasten rutjoa, niin että sälöt lentelevät.

_Napanuorasta_ ja sen asennosta tutkitaan lapsen kohtaloa. Kenellä on syntyessä napanuora ympäri kaulan, se viedään sotapalvelukseen ja sotaan. Jos se lisäksi on niin tiukalla, että jää sija kaulaan, niin lapsi kuolee sotaan. Sotapalvelukseen viedään sekin, jolla napanuora on sujahtanut jalan taikka käden ympäri. Mutta jos napanuora on ikäänkuin surman silmukalla [surman silmukka: nuoranmutka kääntynyt hirttosilmukalle], niin joutuu lapsi aikoinaan vankeuteen. Myös vastaiset lapsensaannit nähdään ensimmäisen lapsen napanuorasta: vaimolle syntyy vielä yhtä monta lasta kuin on "solmua" napanuorassa, siinä kun on niinkuin oljessa solmuja. -- Kun vaimo on saanut kaksoset ja on kahdet istuimet, tiedetään, että hän saa vielä toiset kaksoset, mutta jos on vain yhdet istuimet, ei hänen enää tarvitse odottaa toista kaksosparia. Istuimet kuopataan lammaskarsinaan, jottei niitä kukaan saa käsiinsä, niillä kun pahansuopa voisi ilkeyttä tehdä, muuttaa lapsisarjan taikka muuten rikkoa.

Jos lapsi syntyy takaperin, niin siinä on _paha puul'l'i_, silloin on jotakin "liikoa tarttunut", kirot tai muut pahan rahvaan rikkiet. -- Jos lapsella, varsinkin pojalla, on heti synnyttyä kova ääni, oikein "urohoini eäni", tulee hänestä väkevä ja "lujaluontoni".

Mies ei saa olla synnytystilaisuudessa läsnä, ellei se ole aivan välttämätöntä. Synnytys on vaikeampi silloin, kun mies, _umpitukka_, on saapuvilla. Siksi ei miehelle synnytyshetken tullessa asiaa ilmoitetakaan.

Kun pienoinen on saatu kääröihinsä, niin häntä toisinaan vielä _tervehytetään maalla_, jotta maanhaltiakin olisi hänelle aina suosiollinen:

"Terveh moa, terveh manner, terveh piha, terveh pelto, terveh tervehyttäjällä, tälläkin tulokkahalla! Akka manteren alani, poika pellon pohjimmaini, suo maillas matelijii, soillas sotelijii, pihoillas pikkusii, tämän kunnahan kukulla, tämän harjun hartehilla, tämän lanton päälaella, läkseh isännäksi, elinajakseh emännäksi!"

6. LAPSIVUODE.

_Roshentsha-sijalla_ makaa lapsivaimo varojaan ja terveyttään myöten, toiset enemmän, toiset vähemmän aikaa. Synnyttämisen tapahduttua on kyly heti pantu lämpiämään ja _roshentsha_ [ven. rozhenitsa = lapsen synnyttäjä], lapsi-vaimo, muuttaa pienoisineen sinne. Poapo on häntä saattamassa, ja vaimolla on senpäiväinen kokonainen _leipä_ oikeassa kainalossa. Kylyn kynnyksillä haukkauttaa poapo, seisoen saunan sisäpuolella, leipää kolme kertaa lapsivaimolla, joka seisoo kynnyksen ulkopuolella. Vaimon haukatessa sanoo poapo "löylyö vassaten":

"Löylyni, Jumalan luoma, hiki vanhan Väinämöisen, sala nuoren Joukahaisen, elä, löyly, luokseni tule, lämpöni lähellä käy! Mie olen, raukka, roajanaini, vierona, vianalani. Mäne simoina sisällä, mennä vatshah vajuo, kipehillä voitehiksi, vammoilla valinvesiksi, pahoilla parentimiksi."

Kylyyn tehdään äidille makuutila _lattialle_ taikka _lautshalle_, sitten yöksi _lauteille_, jos kyly alkaa jäähtyä. Olkia ja muita vaatteita, mikäli niitä on, pannaan vuoteeksi, joskus vielä alle _miehen paita tai alushousut_, jotta vasta sikeytyisi etupäässä poikalapsia. Lapsen sija laitetaan vakkaan äidin "reunaan" taikka, jos kyly ei ole oikein lämmin, lautsalle. Tilalle pääpohjiin pistetään keritsimet. Heti kun äiti lapsineen on saatu saunaan, on se "varotettava"; kierretään koko kyly, samoin kuin edellä synnytyssijalla äiti ja lapsi, tulisin lapintorvin, kirvein ja Neitsyt Marian kuvin ja luetaan samat varaussanat. Sen jälkeen asetetaan kirves kynnyksen eteen, kylyn "seämeh", terä ulospäin, ja sanotaan:

"Hospodi plahoslovi, Spoassu ta pyhä Pohorotsha, olkah yöllä ympärillä, päivällä peän peällä, varomah, varjelomah, vassen kohti vassuksie, kohti kaikkie kovie."

Kylyssä heti äiti lapsineen kylvetetään, ennenkuin pannaan makaamaan. Kylpyvettä ottaa poapo ensin kolmasti kädellään äidin päähän ja sanoo:

"Vesi puhas, Jumalan luoma pesömäh, puhastamah!"

Sitten poapo ropsaa kolmesti veteen kastetulla vastalla vaimoa sivuille ja sanoo:

"Löylyni, Jumalan luoma, hiki vanhan Väinämöisen j.n.e."

minkä jälkeen jatkaa:

"Puun löyly, kivosen lämmin monesi' on hyvästä tehty, usiasta siunoailtu, havupuista hakkoailtu, puhki lautojen lioista, puhki lattian lioista, puhki kiukuon kivistä, puhki saunan sammalista. Yks on loukko ikkunassa, toini reikä reppänässä, kolmas olkohot ovessa. Mäne tuulen tuuviteltavaks, vilun ilman vietäväks, ahavan ajeltavaks!"

Sen jälkeen kylvetetään lapsi samalla tavalla.

Jos hoidettavat ovat tavallisessa kunnossa ja nukkuvat rauhallisesti, niin voi poapokin yöllä nukahtaa. Mutta _yksin_ ei saa hoidettavia koskaan kylyyn jättää, _ei hetkeksikään_. Kun ei pienoistakaan ole vielä "rissitty", ja äiti myös on "vian alani", ovat he molemmat "hellimmyölläh", joten paha heihin helposti tarttuu, "pristaaniu". Jos poapon on poistuttava kylystä, on jonkun muun tultava siksi ajaksi sijaan. Kolme vuorokautta on äidistä näin huolehdittava, sillä sen ajan kuluttua käy pappi kylyn ovelta hänelle antamassa _malitun_, lukemassa siunauksen. Mutta pienokaista on vielä edelleen vartioitava.

Tämän jälkeen muutetaan pirttiin. Sinne tultaessa on kysyttävä olinsijaa talon taatolta ja maamolta, kydyiltä ja nadoiltakin, kaikilta muilta aikuisilta, paitsi lapsen isältä (puhe on miniästä). Poapo, joka kantaa lasta ja astuu edellä, sanoo:

"Meillä on teällä perehen liseä. Sopiuko tänne? Suvaitshooko vanhemmat?" Sitten vie poapo lapsen anopille syliin ja lapsen äiti kumartaa hänelle jalkaan ja sanoo: "Rupie, moamosen, hoitamah ta katsomah niinkuin omoa lastas!" Samoin kumartaa nuori äiti talon taatollekin, jopa kydyille ja nadoillekin.

Pirtissä saa lapsivaimo sijan sängyssä taikka lattialla _tshuppupuolessa_. [uuniseinän puoli pirttiä] Lapsivasun nostaa anoppi "kivikiukaijen korvasilla" _kosinolle_ [kiukaan kupeessa kaappi, josta rappuset sillan alle karsinaan] taikka, jos pirtti on kylmä, kiukaalle. Talvisaikaan laitetaan äidillekin makuusija kosinolle. Ennen savupirteissä oli tapana asettaa lapsi vakkasineen kiukaan eteen hinkalolle [liedelle] lattianpuoleiseen päähän. Siitä vanha arvoituskin: "Mi on heikko hinkalolla?"

Kuuteen viikkoon ei lapsen eikä äidinkään vaatteita saa _ulkona_ kuivata eikä _järvessä_ huuhtoa. Ilmassa kun kaikki pahat "vintiet ta kirot" kulkevat, niin voivat ne tarttua vaatteisiin ja niistä ihmisiin. Samoin taas järvestä saattaa kaikenlainen paha hinkautua, vesien mukana kulkeneet kirot ja muut. Vaatteet kuivataan joko pirtissä, taikka useimmin kylyssä, jota ensi viikolla lämmitetään joka päivä kahdesti, ja samoin kahdesti maamoa lapsineen käytetään kylyssä [toisella viikolla kerran päivässä]. Mutta äkkilämpimässä, "äkiessä", ei lapsen vaatteita saa kuivata, muuten tulee ajoksia ihoon; ne kuivataan vain vienossa lämpöisessä.

Ihan ensimäiseksi synnytyksen jälkeen annetaan äidille rommia, jonka sekaan pintapäreellä poltetaan _sokeria_. Sitten kiehautetaan maitoa sekä keitetään rossalaa, kalalientä.

Jos vaimo kuolee lapsivuoteeseen, ei hänelle _tsharstvoa_ eli taivasta näytetä, hän kun on "reähkähini", mutta ei hän kadotukseenkaan joudu. Eikä häntä haudattaessa käytetä kirkossa. Omat itkuvirretkin hänelle valitetaan. Esim:

"Ei annas Spoassusen onnakko autuohie avoeloksie asettelis armahissa syntylöissä, kun alahaisilla sijoilla oloaikasina armas Spoassusen ilmojen peältä alennutteli, kun äijän pikkaraisie aikomaisie armahien ilmojen peällä asetteli ta äijän seäteli.

Ei asninnun niiltä alahaisilta sijasilta aijan yleneksennellä aijan pikkaraisie aikomaisie aijan silmittelömäh.

Niin ouvoilta osutteloo onehesta vartuostani ottamaiseni olkasijaiset, kun oimun alahaisilla olkasijasilla olo-aikasina oimun puuvutteli orhie Spoassusen ilmojen peältä. En voi oivellella, oneh vartuoni, onnakko orhie Spoassusen ei antele oimun avokkahie osaeloksie orheis syntylöis oloaikasina, kun oimun pikkaraisie ottamaisie ilmojen peällä oimun seätelyaikasina orhie Spoassusen ilmojen peältä oimun puuvutteli orheih syntylöih."

7. LAPSEN ENSI HOITO.

Napanuora leikataan keritsimillä [niitä keritsimiä ei saa milloinkaan laskea pöydälle, pöytä kun on "jumalan kämmen"], ja jätetään tynkää noin pari tuumaa. Se sidotaan noin tuumaa etäältä ihosta -- "siltä niin ylähäkkäli leikatah ta sivotah, jotta tuloo tervehemp vatsa lapsella" --, ja siteeksi otetaan kolme liinankuitua sekä kolme moamon hivusta, yksi otsalta ja yksi kummaltakin ohimolta. Kun side on hieno, lähtee tynkä rutompaan irti. Irtautunut tyngänpätkä on pantava semmoiseen paikkaan, jota ei koskaan liikutella, sillä jos navantynkä joutuu liikuteltavaksi, rupeaa sen entisen omistajan napakin liikkumaan ja tuottaa hyvin ankarat vatsanvaivat. Tavallisesti kätketään navanpätkä multimuksiin karsinaan pirtin alle.

Lapsen ensimmäisissä pesuissa tehdään monet varokeinot ja taikomiset, jotta pienoinen vastedes elämässä menestyisi. Synnyntäsijalla lasta ei pestä, vaan pesut ja kylvetykset toimitetaan vasta saunassa samalla kertaa äidin kanssa.

Ensimmäiseen pesuveteen pannaan kolme viiden kopekan hopearahaa ja kolme rautanaulan kantaa, kolme ohran jyvää sekä kolme koiranpaskaa poimittuna kolmelta mättäältä. Jokaisella näistä on oma tarkoituksensa. Rahat saattavat rikkaaksi, rahan viljelijäksi eikä hävittäjäksi, rautanaulain kannat tekevät tavaran tallettajaksi ja ohranjyvät kasvattavat lihavaksi ja terveeksi, ja mättäältä poimitut aineet suojelevat kaikelta pahalla ja kadehtimiselta. Eikä lapsen pesuvesiä saa ilmitulolla kiehutella, jos tahtoo huolehtia, ettei pestävästä tule pahantapainen. Sitten pikkuista kylvetellään ja valellaan. Vastasta taitellaan pehmeitä latvalehviä pikkuiseksi _lapsenvastaksi_, jota ei saa väännetyllä vitsalla sitoa. Ennen kylvettämistä ottaa poapo vettä kolme kertaa kouraansa ja valuttaa kyynärvartta myöten kyynärpäästä polvilla makaavan lapsen selkään ja sanoo:

"Laps' ylähäks, ves' alahaks, pyhä Pohorotsha peän peällä!"

Kylvettämään ruvetessaan nostaa poapo vastalla kolmasti vettä lapsen selkään ja sanoo:

"Vasta selän peällä, pyhä Pohorotsha peän peällä. vassan lehti vahvistamah, koivun lehti kossuttamah! Neitsyt Moarie emoni, rakas äiti armollini, tuo hiemalla hikie, kanna kauhalla väkie, väkie väsymätöintä, polveh puutumatointa, jotta jalka jaksais käyvä, polvi polkie kykenis luillah lutelomah, suonillah soutamah, jaloillah japsamah -- ihoh alatshomah, varsin voattehittomah."

Samalla varatulla vedellä pestään lapsi kolme kertaa, jäännös vain jätetään tallelle altaaseen, ja seuraavalla kerralla lisätään siihen uutta. Lopuksi pesuvesi kaadetaan saunan lattian alle. Jalkoihin tallattavaksi ei lapsen pesuvettä saa heittää muulloinkaan, vaan viskataan se jonnekin huoneiden sillan alle. Jos äidillä on semmoinen vaiva, että "pojat järkiäh kuollah", pitää lapsen pesualtaana käyttää _tervarenkiä_, sankoa, jossa on pidetty tervaa. Jotkut pesevät lasta _lehmänrieskalla_ [rieskalla maidolla], jotta pienoisesta kasvaisi "lauhaluontoni".