Part 7

Mutta sittenkin, me emme nyt elä veljeyden aikakaudessa, vaan päinvastoin vihan, itsekkäisyyden ja voitonhimon aikakautena. Ja sellaisena aikakautena saarnat veljeydestä eivät merkitse mitään, ellei samalla muutosta tapahdu niissä olosuhteissa jotka kaikkea veljeyttä vastustavat. Nälkäisen joukon ensimmäisenä ihanteena on nälän tyydyttäminen, veljeyden saarna ei sitä ravitse. Janoovalle on juomaa ensin annettava, ennenkuin hänen ihannepyrkimyksensä voi korkeammalle ulettua. Ivalta tuntuu keskinäisen rakkauden kehoitus ihmispoloisille, joiden henki riippuu siitä että saa yksin syödä tarjona olevan aterian. Tuntehikkainkin silloin menettää tunteensa ja eläimeksi muuttuu. Onko meillä siis oikeutta mitään parannusta saarnata, ennenkuin on mahdollisuudet valmistettu parantumiselle? On varmaankin, mutta vain sillä edellytyksellä että samalla paljastetaan ne välttämättömät edellytykset, joiden kaiken parannuksen edellä pitää käymän.

Sillä vasta sitten ihminen parantua voi, kun yhteiskunta on sen arvoinen että siinä ihmissuku voi parantuneena toimeen tulla.