Part 26

[80] Kun juhla oli loppunut ja yleisö poistunut, tehtiin magnesiumvalolla kuva, jossa nähdään näyttämöllä sekä Bergbom-sisarukset että heidän ympärillään koko teatteriväki.

[81] Ennen juhlaa he kuitenkin olivat olleet niin levottomia ja hermostuneita, että Emilie varta vasten kävi vapaaherratar Ida Palménin luona ja pyysi, että koko tuumasta luovuttaisiin. Arvatenkaan he eivät aavistaneet, millä hartaudella yleisö ottaisi heidän kunnioittamiseensa osaa.

[82] Bergbomin testamentin kautta tullut lisä rahastoon nousi noin 5,000:een markkaan, joten rahasto hänen kuolinvuotenaan (1906) 31/5 oli jo yli Smk 10,000 ja 30/5 1910 Smk 16,779:03. Ensi kerran annettiin "Kaarlo Bergbomin palkinto" (à 1,000 mk) 4/2 1908 (Larin Kyöstille) ja toisen kerran 16/2 1910 (Kaarlo Atralle).

[83] Irtonaiseen omaisuuteen kuului myöskin jälkeenjääneet käsikirjoitukset sekä omistusoikeus Bergbomin painettuihin kirjoituksiin, jotka nti af Heurlin sittemmin lahjotti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. Seuran toimesta ne jo ovat ilmestyneet julkisuuteen nimellä: _Kaarlo Bergbomin kirjoitukset_, I. Näytelmät ja kertomukset; sekä II. Tutkimukset ja arvostelut. Helsingissä 1907 ja 1908.

[84] Olen tähän ottanut nämä jäähyväissanat ei ainoastaan historiallisena todistuskappaleena, vaan sentähden että en nytkään, kun olen vainajan elämänvaiheet tutkinut, näe niissä mitään, joka mielestäni kaipaisi korjausta. Toisin sanoen, ne vastaavat vieläkin täydellisesti käsitystäni Bergbomista ja hänen elämäntyöstään.

[85] Alotteen hautapatsaan pystyttämispuuhaan teki rva Ottilia Silfverstolpe (o.s. Meurman) lähettäen helmikuulla 1906 Antti Jalavan kautta 10 mk pohjarahaksi. Muut varat saatiin kansalaisten kesken ympäri maan toimeenpannulla (yksityisellä) keräyksellä. Hautapatsaan piirustuksen laati arkkitehti Armas Lindgren. Yrityksen ajajana oli teatterin johtokunnan ja hallintoneuvoston asettama toimikunta.

[86] Eräs henkilö, joka usein oli nähnyt Bergbomin näyttämötyössä, lausui kerran: "Jospa näkisitte hänet kun hän harjottaa näyttelijöitään. Hän puhuu, hän kävelee, hän heittäytyy maahan, jos on tarpeen, hän tekee kaikki näyttääkseen, kuinka rooli on käsitettävä."

[87] Varhaisimpia muistojani Bergbomista on se, että hän minulta kysyi, mikä maailmanhistorian aikakausi minua enimmin viehätti. Kysymys asetettiin minulle niin varhain, etten vielä yliopistollisissa historianluvuissani ollut ehtinyt vanhaa ja keskiaikaa etemmäs. Sentähden vastasin mainitsemalla, mikä näissä aikakausissa oli etupäässä kiinnittänyt mieltäni. Bergbom puolestaan sanoi olevansa ehdottomasti enimmän viehättänyt uuden ajan historiasta, mikäli hän siinä tapasi nykyaikaisten rientojen edellytyksiä.