Part 5

YLIPAPPI (Delilalle, joka on istuutunut ja katselee omituinen hymy huulillaan riemuitsevaa kansaa). Suuren teon teit, ruhtinattareni! -- Saammeko alottaa tanssin odotellessamme?

DELILA (viittaa kiirehtivästi).

KANSA. Tanssijattaret! Tanssijattaret! Tietä tanssijattarille!

(Ylipapin viittauksesta alkaa vilkas, marssitahtinen soitto, peräverhot avautuvat ja esiin rientää tanssijattarien parvi, asettuen etualan keskustaan.)

RATSU- JA VAUNUTANSSI:

Kuoro.

Ratsut, ratsut, rautaiset vaunut! Filistean ratsut, rautaiset vaunut! Israel karkaa, pakohon karkaa! Niinkuin lampaat vuorille karkaa! Ratsut, ratsut, rautaiset vaunut!

(Sitä seuraa tanssi: nelistävien ratsujen ja kiitävien vaunujen ryntäys -- taistelu -- vihollisen takaa-ajo -- kunniakulku.)

(Tanssi herättää pitkällisiä suosionosotuksia.)

(Sen jälkeen taas soittoa ja kuorolaulua, jonka kestäessä tanssijattaret käyvät Delilan eteen ja osottavat hänelle kunnioitustaan.)

Kuoro.

Enemmän kuin ratsut, rautaiset vaunut, yksi on Filistean tytär niin jalo! Delila, Delila, Delila, Delila! Filistean ylpeys, valo!

(Loppusäkeitä kerrattaessa yhtyy kansa riemuhuudoin ja tömistyksin kunnianosotukseen, joka kasvaa kiihkeäksi pauhuksi huomattaessa että _Simson_ on tuotu temppeliin. Tanssijattaret poistuvat, kansa hiljenee.)

DELILA (joka on koko tanssin ajan vartioitsevin katsein odottanut Simsonin tuloa ja sen tapahduttua noussut seisoalleen, katsoo pitkän hetken syvän liikutuksen valtaamana, kansan odottaessa henkeään pidättäen, käskevästi). Tuokaa vanki tänne!

EGYPTIN LÄHETTILÄS. Kumman näköinen mies!

BABYLONIAN LÄHETTILÄS. Kuin Armenia-vuorten haltija!

SIMSON (kulkee vankien Päämiehen ohjaamana pitkin, raskain askelin kansan keskitse, kahleiden kalahdellessa. Kansa tungeksii uteliaana sekä alhaalla että katolla).

DELILA (seisoo entisellään, katsellen kiinteästi vankia, joka on saapunut hänen kohdalleen). Pylväitten väliin! -- Sitokaa! -- Lujasti!

(Kansa puhkeaa riemuiseen hälinään, joka yhä kasvaa kahlevitjoja kierrettäessä pylväiden ympäri.)

DELILA (yhä Simsonia tarkaten). Tuokaa harppu soittajilta!

KANSA. Mitä? Harppu!

DELILA (hilpeästi). Danin sankari on kuuluisa harpunsoittaja. Käskekää hänen soittaa! Astarten kunniaksi!

KANSA (hurjaan riemuun yltyen). Soita! Soita, Simson! Astarten kunniaksi! Delilan kunniaksi!

(Harppu ojennetaan Simsonille, mutta hän seisoo liikkumatta.)

YLIPAPPI. Soita, Danin sankari!

KANSA. Soita! Soita! (Kiihtyen). Hän niskottelee!

DELILA. Asettakaa harppu hänen käteensä!

KANSA. Ota harppu! Soita!

(Harppu pannaan väkisin Simsonin käteen.)

YLIPAPPI. Soita, Simson!

KANSA (uhaten). Soita! Astarten kunniaksi! Delilan kunniaksi! Soita!

SIMSON (ylenkatseellinen hymy kasvoillaan pudottaa harpun lattiaan).

KANSA (raivostuneena). Hän särki harpun! Tappakaa! Surmatkaa se koira! Astarten nimessä! Dagonin nimessä!

ERÄS SOTILAS. Tietä! Minä sen olen tekevä!

TOINEN SOTILAS. Yhdellä iskulla halkaisen hänen kallonsa!

KANSA. Kuolema! Surma pilkkaajalle!

DELILA (katsellen sotilaita ivallinen hymy huulillaan). Hillitkää itsenne, Filistean miehet! (Melu hiljenee). Pilkattavaksi olen minä hänet tänne pyytänyt, en surmattavaksi.

RUHTINAS. Hyvin puhuttu, Delila! -- Istukaa, jalot vieraani! Kansa on kiivas. Istukaa!

DELILA (kiihtyen, ylipapille). Antakaa juhlan jatkua!

YLIPAPPI (käy Simsonin eteen). Sinä et tahdo soittaa Astarten kunniaksi. Hyvä! Me tahdomme soittaa sinun kunniaksesi! Ja laulaa sankarilaulun, joka on sinun sydäntäsi ilahuttava!

(Antaa merkin soittajille. Tanssijattaret tulevat, kansan tehdessä iloisesti hälisten heille tietä.)

SUORTUVA-TANSSI:

Kuoro.

Hiussuortuva! Hiussuortuva!

Danin sankari suortuja kasvatti: äitinsä naurahti kerran. Danin sankari suortuja ravisti: katso, Filistea, herraas!

(Kansa ihastuneena.)

Hiussuortuva, Hiussuortuva!

Danin sankari polvelle nukahti, Delilan polvelle kerran. Vaskinen keritsin suortuja hyväili: katso, Filistea, herraas!

(Kansa pilkaten ja osotellen: Hahhahhah! Katso, katso Filistea herraasi.)

(Tanssijattaret ovat alottaneet tanssin, joka kuvaa suortuvain voitelemista, sukimista, ylpeyttä suurista suortuvista, uneen uuvuttamista ja suortuvain katkaisemista. Se saa katsojat kiihkeään ihastukseen, suosionhuutoihin ja tömistyksiin, mikä tanssijattarien poistuttua yltyy hurjaksi pilkaksi Simsonia kohtaan.)

DELILA (kiihottaen). Pilkatkaa, pilkatkaa häntä!

KANSA (yltyen, tömistellen, osotellen suortuvain leikkaamista ja kumarrellen). Keritsinsankari! Suortuvasankari! Hahahahahaa!

(Ylipapin käskystä alottaa kuoro uudelleen pilkkalaulun loppuosan, johon koko kansa riemuiten yhtyy.)

Danin sankari polvelle nukahti, Delilan polvelle kerran. Vaskinen keritsin suortuja hyväili: katso, Filistea, herraas!

DELILA (kiihtymyksestä kalpeana). Sinä olet levollinen, Simson, ihmeteltävän levollinen!

KANSA. Hiljaa! Kuulkaa, kuinka Delila häntä pilkkaa!

DELILA (Simsonin puoleen kurottuneena, kuin hänen sieluunsa valaen). Minä kyllä tiedän mitä sinun sielussasi liikkuu. Näin ajattelet sinä tänä hetkenä: tässä seison minä Simson, jonka edessä Kaanaa vapisi, sokeana ja häväistynä. (Yhä kiihkeämmin). Ah, jospa minä saisin silmänräpäykseksi minun entisen voimani takaisin! Tämän temppelin, nämä ruhtinaat, tämän pilkasta juopuneen kansan, tämän hymyilevän jumalattaren, hänen kavalat pappinsa ja alastomat tanssijattarensa, tämän pettäjä-naisen Delilan, johonka minun elämäni särkyi -- kaikki nämä syöksisin minä raunioläjäksi ja huutaisin: minun sieluni kuolkoon filistealaisten kanssa!

(Jää jännittyneenä odottamaan.)

KANSA (riemusta villinä sekä alhaalla että katolla). Niin, Simson! Tartu pylväisiin, hahhahhah! -- Hei, Simson! Kaada temppeli, niin pääsemme nopeammin alas! Hahahahahahaha!

SIMSON (jonka levollisuuden Delilan sanat ovat horjuttaneet, liikahtaa niin että kahleet kalahtavat.)

KANSA. Kas, jalopeura ravistelee! Hahahaha! Kas, kas, hah hah hah!

VANKIEN PÄÄMIES. Kyllä pysyy, hahaha!

KANSA. Oikein, Simson! Päästä voimasi valloilleen! Hahahahaha! Hahhahhah!

DELILA (hurjan riemuisena). Antakaa juhlan jatkua! Laulua! Soittoa! Tanssia!

KANSA. Laulua! Soittoa! Tanssia!

YLIPAPPI. Heti, ruhtinattareni! (Soittajille). Vihittyjen tanssi!

KANSA (hurmautuneena). Vihittyjen tanssi! Vihittyjen tanssi! Tietä neitosille!

(Soittajat alottavat soiton, parvi nuoria, kevyesti puettuja neitosia liitää sisään.)

YLIPAPPI (keskeyttää soiton). Katso, Simson! Tässä näet sinä Astarten ihmeen, hänen valitun sotajoukkonsa. Väristen odottaa se vihkimystänsä, ja huomenna lähtee se Mizpan temppeliin, sinun maatasi ja kansaasi vallottamaan. Katso tätä ihanaa sotajoukkoa -- ah, sinähän et voi nähdä, Simson...

KANSA. Hah hah hah hah! Hahahahaha!

DELILA (luo ylipappiin omituisen, terävän katseen).

YLIPAPPI (yhä pilkallisemmin). Se oli totisesti vahinko, Simson, ettet sinä voi nähdä. Kuule sitten! Notkea kuin vesi on tämä joukko, mutta peljättävämpi kuin kaikki peitset! Kuule! Parvi parven perään on heitä lähtevä tästä temppelistä Israelin rinteitä kohti. Kuin heinäsirkat leviävät ne sinun Jahvesi temppeleihin, kuin tulenliekki vallottavat ne sinun kansasi! Mitä ei miekka voinut, sen tekee hymy; mitä ei peitsi kaatanut, sen notkistaa tanssiva jalka; mitä eivät sotavaunut sortaneet, sen lannistaa notkea vartalo; mitä ei tuli kuluttanut, sen polttaa Astarten ikuinen liekki!

(Antaa merkin soittajille.)

VIHITTYJEN TANSSI:

Kuoro.

Jo kuuluu Astarten kutsu, käy, neitonen, käy! Käy ihmeitten portista sisään! Käy riemujen portista sisään! Käy, huntusi riisu, Jo aukee Astarten syli!

(Sitä seuraa vihittyjen tanssi, jonka sävel kiihtyy kiihtymistään loppua kohti ja jonka kestäessä neitoset riisuvat hunnuntapaiset verhonsa, kiihottaen tanssinsa hulluuttavaan aistihuumaukseen, joka saa katsojat myrskyiseen hurmaukseen.)

BABYLONIAN LÄHETTILÄS (haltioissaan). Suuri on Filistean Astarte!

EGYPTIN LÄHETTILÄS. Ei ole hänen vertaistansa maan päällä!

KANSA (huumautuneena). Tanssia! Tanssia! Vihittyjen tanssia!

(Neitoset asettuvat paikoilleen, soittajat kohottavat soittimensa.)

KANSA. Tanssia! Tanssia! Tanssia! (villinä).

DELILA (on noussut kuolonkalpeana. Oudolla äänellä.) Jo riittää! -- Tahdon lähteä!

KANSA (hämmentyneenä). Mitä? Hiljaa! Hiljaa! Delila puhuu!

DELILA. Tahdon lähteä! (Simsoniin kääntyen). Simson! _Sinä lähdet minun kanssani_!

KANSA. Mitä! Mitä hän sanoi? Hiljaa, hiljaa!

SIMSON (kuin vuoren onkalosta). En!

DELILA. Sinä _lähdet_!... Sinä olet minun ... ja minä olen sinun... (Kaameasti.) Astarte! Nyt käy tuomio sinun ylitsesi, ja sinun _pappiesi_ ylitse!

YLIPAPPI (kiivaasti). Delila! Minä --

DELILA (vaientaa hänet jääkylmällä katseella. Läpitunkevasti.) Simson! Sinä seisot kahden pylvään välissä, joihin temppeli nojautuu! -- _Sinun hiuksesi ovat kasvaneet, Simson_!

KANSA (jähmettyneenä). Ah!

SIMSON (tarttuu kuin havahtuen hiuksiinsa ja hänet valtaa äkillinen vavistus. Kohottaa ihmettelevät kasvonsa Delilaa kohti.) Delila?!

DELILA. _Sinun hiuksesi ovat kasvaneet, Simson_!

SIMSONIN (kasvoilla näkyy silmänräpäyksellinen kirkastus, hän astuu äkkiä askeleen taapäin ja katkaisee yhdellä tempaisulla kahleensa -- tarttuu molemmin käsin pylväisiin -- nojaa -- pylväät huojahtavat jatkoksistaan -- katto rasahtaa -- joku käsi nousee -- joku tukehtunut huudahdus siellä täällä --)

DELILA (kohottaa riemullisesti kätensä). _Minun sieluni kuolkoon sinun sielusi kanssa ja kaikkien näiden sielujen kanssa_!

(-- Kauhunhuuto -- räjähdys -- kaikki hautautuu raunioihin.)

End of Project Gutenberg's Simson ja Delila, by Johannes Linnankoski