Chapter 3

Tuomas, ollen nuori miesi, Uskoi, tiesi: Enkeleitä kaikk' on naiset. Naituansa sitten Tuomas Senkin huomas: Enkelit on kahdenlaiset.

Karhujen etuoikeus.

Karhuja tansittaa esivalt' ei Suomessa anna, Karhut ne kuitenki saa miehiä tansittaa.

Kasvanut ilo.

Kun Matti syntyi maailmaan, Niin isä, äiti naurahteli; Kun Matti muutti Manalaan, Jo koko kylä riemueli.

Hautakirjoitus.

Sivals taas tuo Tuonen miekka; Kaatui multaan kirjaniekka. Hän, jos kuka elämässään, Tunsi kaikki _neljä ässää_.

Werraton autuus.

"Miekkoset nuo kukat," näin pakis ylkänä lemmekäs Kalle, "Kaatua kuolla he saa, sulo Liisa, sun kenkies alle!" Tottapa Kalle nyt lie sanomattoman autuas vallan, Elää, kuolla kun saa sulo Liisansa tohvelin alla!

Pysyvää tahdon.

"Noin rumako sun kihlattus?" Mon' irvistellen kysyy. "Niin; kosk'ei pysy kauneus, Waan rumuus aina pysyy!"

Paha maailma.

"On tosiaan tämä maailma paha, Tääll' omaisuus jaetaan ihan väärin! Köyhälle vaan joku vaskinen raha, Mut rikas markkoja saa satamäärin!" -- Parrastaan pakis laiskuri Jussi, Kerjäten kulkien seljässä pussi.

Komisarjus N--lle.

Woi Komisarjus! voi miten kyntes on käyrät ja pitkät, Tottapa kuulunet siis ryösteleviin eläimiin!

Mielen muutos.

Herra Tölpe, näyttäin mieltään, Kehui, käytti kulturkieltään, Vannoi ennen hengestänsä Luopuvaan kuin kielestänsä. Sama herra museossa Äkkäs viinapurkin, jossa Wenyi vanha aasin kieli: Nytpä muuttui herran mieli -- Huusi: "voi jos luvan saisin. Tuosta kielen vaihettaisin!"

Katso itseäs!

Itseään saa syyttää Kyösti, Syllan sydämen kun ryösti; Hirmuist' on vaan tietää, että Vaimo raukk' on sydämettä.

Säännölisyys kaikissa.

Säännöllist' elämää rakastan sekä tahdon mä viettää, Säännöllisyydenpä vuoks krouviss' oon _joka yö_.

Ravintolassa.

Tääll' yks täyttävi päätään, vatsaans' ahmivi toinen -- Puolue-kiihkoa hyi! moista en kärsiä voi! Ystävä-kullat! tehkäte kuin minä es'kuvan näytän: Vankasti täytän mä pään', vankasti vatsani myös!

Lalli.

Miksi Lalli kirkko-aikanakin Viihtyy kapakassa? Siks kun siell' on hällä jumalakin Palveltava -- vatsa.

Lymyillessä.

Puutarkass' Aunin kanssa lymyiltiin, Muut huus ja etsi -- me vaan hymyiltiin! Mut Amor, ah -- hän lymypaikan keksi -- Livahti välillemme kolmanneksi!

Mustasukkaisuutta.

Iki vanhan lemmen lain Mukaan armast' Auniain Pidän minä Enkelinä; Hän on -- jos ma virkan vain -- Pikku epäjumalain.

Vaan kun Paavo hymy-suin Kerran kuiskas ihastuin: "Voi kuin kaunis On sun Aunis!" Kokonaan nyt kummastuin, Puolittain myös vihastuin.