Part 3

Sen mäen alla, jota myöten häntä on lähtenyt karkuun, ei olekaan mutkaa vaan vähän matkaa tasaista ja sitten toinen mäki, jota pitkin hyvään vauhtiin päässyt häntä kapuaa niin korkealle kuin voimia riittää. Kun ne loppuvat niin alkaa luonnollisesti jälleen mäenlasku. Kun nyt junan alkupää on tulossa vastaan karkulaista etsimään, täytyy sen tietysti aluksi lähteä karkuun tuon hännän edestä, joka liikkuu kahden mäen välissä kuin ikiliikkuja. Suurta varovaisuutta ja ovelaa manöveerausta tarvitaan silloin karkulaisen kiinniotossa.

6.

Puoliyö oli jo ohi, kun juna äkkiä pysähtyi.

Kurkistelimme ulos akkunasta ja huomasimme olevamme jollakin asemalla.

Junailija tuli sisään ja ilmoitti, että tässä vietetään yötä kello viiteen saakka aamulla.

Vastalauseiden sorinan tukahutti junailijan huomautus, että pysähdys on määrätty aikataulussa.

Aikataulu oli se taikasana, jolla hän ylimalkaan aina kukisti kapinanyritykset.

Mielisairaan matka päättyi tähän, ja hänen hoitajansa läksivät taluttamaan häntä ulkona odottaville rattaille. Poistuessaan onnistui hänen potkaista jäähyväisiksi setääni vasempaan sääreen.

Olisimme jääneet yöksi vaunuun, mutta junamiehistö sanoi, ettei se käy päinsä, koska vaunu liitetään takaisin Sortavalaan päin lähtevään junaan.

Unisina ja huonotuulisina kömmimme ulos vaunusta ja huomasimme olevamme Värtsilässä.

Sitten ryntäsimme lähellä olevaan majataloon. Se oli kuitenkin niin täynnä, ettemme me enää voineet siellä yösijaa saada. Koska olisi ollut epäinhimillistä pakoittaa setäni valvomaan koko yö, valmistettiin hänelle sija lattialle, me nuoremmat sitävastoin läksimme asemalle odottelemaan aamun valkenemista.

On ihmisiä, jotka alituiseen nurisevat elämän lyhyyttä ja runoilijoita, jotka laulavat nopeasti kiitävistä hetkistä.

Kehoittaisin heitä matkustamaan tavarajunalla Värtsilään ja sitten odottamaan junan lähtöä puolen viidettä tuntia pimeänä elokuun yönä aseman edustalla olevalla penkillä. He tulisivat silloin huomaamaan elämänsä mahdottoman pitkäksi. Minuutit tuntuvat tunneilta ja tunnit kuukausilta.

Hitaasti, äärettömän hitaasti alkoi päivä vihdoin valeta. Joku varaton, äänenkäheyttä poteva lintuparka piipitti valittavalla äänellä puussa aseman takana. Kostea sumu nousi soista ja ajelehti hiljalleen maanpintaa pitkin. Tuntui kylmältä ja kolealta.

Luulen nukahtaneeni jonkun puoli tuntia eräänlaisessa horroksessa. Sitä en kuitenkaan voi varmuudella mennä väittämään.

Vihdoin ilmestyi näköpiiriin joku asemamies. Sitten toinen ja kolmas. Ovet alkoivat paukkua ja eloa syntyä asema-alueelle.

Kello oli silloin puoli viisi aamulla.

Tavarajuna läksi Sortavalaan päin, vieden etevän vaunumme mennessään. Luultavasti oli sortavalalaisille ehtinyt tulla sitä ikävä.

Toivon, että se vielä kauan jaksaisi palvella rautatielaitostamme ahkerasti ja kunniakkaasti.

Meidän junaamme taas liitettiin kaksi muuta kolmannen luokan vaunua. Ne eivät suinkaan olleet mitään eilisen päivän lapsia nekään, mutta edellinen vaunumme olisi siitä huolimatta ikänsä puolesta sopinut niille isoisäksi.

Setäni tuli viimeisellä hetkellä. Hän oli nukkunut kuin pölkky ja oli senjohdosta virkku ja iloinen kuin kolmen markan hevonen. Hän vain ihmetteli meidän unisuuttamme ja raukeuttamme.

Sitten menimme junaan ja nukuimme kohta penkeille, kapsäkit päänaluisina. Pari kertaa heräsin siihen, että junailija nyki olkapäästäni, puhuen jostain piletistä. Käskin hänen etsiä päällystakkini taskusta, mutta en tiedä, lieneekö löytänyt.

Kello oli yli puoli yhdeksän aamulla, kun minut herätettiin ilmoittaen, että olimme perillä.

Nousin ylös ja huusin vapisevalla äänellä "eläköön!", mihin kaikki vaunussaolijat innokkaasti yhtyivät.

Valtiomies ja piru.

Oli maa, joka oli sangen vaikeassa ajankohdassa.

Sen oikealla puolen oli suuri valtakunta, joka oli joutunut sotaan sen vasemmalla puolen olevan valtakunnan kanssa, eivätkä kummankaan puolen miljoona-armeijat halanneet mitään muuta niin hartaasti kuin päästä toistensa niskaan ja hakata toisensa kananruoaksi.

Mutta tuo alussamainittu pienempi maa oli siinä välissä, ja se oli saatava puolelle taikka toiselle ennen ratkaisevaa taistelua.

Pääministeri Keljunescun oli onnistunut tähän saakka säilyttää eräänlainen puolueettomuus, mutta se kävi päivä päivältä yhä vaikeammaksi. Ja lopulta alkoi sen pitkittäminen näyttää ilmeisesti mahdottomalta.

Sekä oikea naapuri että vasen naapuri kävivät yhä kiihkeämmin hänen kimppuunsa. Oikea naapuri sanoi, että jollei hän maineen siirry oikean naapurin puolelle, niin hyökkää mainittu naapuri rajan yli, hävittää maan niin, ettei siinä kasva yhtään ruohonkortta viiteen vuoteen, ja hirttää pääministeri Keljunescun lähimpään puhelinpylvääseen. Mutta jos hän ensi tilassa tekee hyökkäysliiton oikean naapurin kanssa vasenta naapuriaan vastaan, niin saa hän ottaa vasemmalta naapurilta maata niin paljon kuin tahtoo ja sen lisäksi ripustaa oikeanpuolisen valtakunnan keisari hänen etupuolensa täyteen kunniamerkkejä pöksynlahkeisiin saakka.

Vasemmanpuolisen valtakunnan lähettiläs taas kävi kolmasti päivässä ilmoittamassa pääministeri Keljunesculle, että jollei Keljunescun maa nyt viimeinkin liity vasemmanpuoliseen naapuriin oikeanpuolista naapuria vastaan, niin hävitetään se niin tasaiseksi, ettei ruoho siinä kasva kuuteen vuoteen, ja pääministeri itse hirtetään ensimmäiseen lennätinpylvääseen. Mutta jos he taas ymmärtävät asemansa ja hyökkäävät oikeanpuolisen naapurin niskaan, niin saavat he lohkaista itselleen oikeanpuoliselta naapurilta niin monta lääniä kuin viitsivät, minkä lisäksi vasemmanpuolisen valtakunnan päämies ripustaa pääministeri Keljunescun ulkopuolen täyteen suurempia ja pienempiä ritarimerkkejä, ei ainoastaan etupuolelle, vaan myöskin takapuolelle, niskanapista hamaan selänpäähän asti.

Koko maailma oli nyt suuren jännityksen ja kiihkon vallassa: kummalle puolen liittyy pääministeri Keljunescu? Sillä hänestä se yksinomaan riippui. Kuningas ei ajatellut koko asiaa, vaan vuoleskeli tulitikuista hammastikkuja ja kaiveli niillä hampaitaan.

Kaikki maailman suurimpien lehtien sotakirjeenvaihtajat koettivat seitsemästi päivässä haastatella pääministeri Keljunescua, ja sähköttivät sitten lehdilleen: "Pääministeri Keljunescu noudattaa yhä edelleenkin mitä ankarinta vaiteliaisuutta, eikä ilmoita kenellekään, ei edes kuninkaalleen, suunnitelmiaan. Ei kenelläkään ole aavistustakaan hänen aikeistaan."

Koko maailma vaivasi päätään miettimällä, mitä aikeita pääministeri Keljunesculla mahtoi olla. Yksi arveli yhtä, toinen toista. Mutta Keljunescu käveli salaperäisesti hymyillen puutarhassaan, silinterihattu päässä, hopeakoukkuinen keppi kädessä ja huolellisesti prässätty bonjouri yllään, niinkuin kaikkien todellisten ja suurten valtiomiesten tapa on. Ja vaikeni.

Vihdoinkin oli koko maailma kerrankin yksimielinen eräästä asiasta, nimittäin siitä, että pääministeri Keljunescu oli aikakauden suurin ja kavalin valtiomies, jonka laskelmat ja suunnitelmat olivat terävämmät kaksiteräistä miekkaa, ja Keljunescun isänmaan sodassa olevia naapurejakin alkoi Keljunescu peloittaa, ja he miettivät, miten päästä peräytymään vaatimuksistaan ja voida käydä toistensa kimppuun tarvitsematta joutua tekemisiin viekkaan ja vaarallisen Keljunescun kanssa.

Muodostui sananparsi: viekkaimmankin valtiomiehen pettää piru, mutta pirustakin vie voiton Keljunescu.

Tämä tuli vihdoin pirunkin korviin, ja piru tuli hyvin uteliaaksi ja arveli, että hänen täytyy saada selko Keljunescun todellisista aikeista joko hyvällä taikka pahalla. Pirukin tahtoo seurata aikaansa, ja nähtävästi oli Keljunescu keksinyt jotain uutta, jota piru voisi menestyksellä käyttää hyväkseen omassa praktiikassaan.

Piru ilmestyi siis eräänä päivänä Keljunescun työhuoneeseen ja Keljunescu säikähti ensin vähän, kuultuaan kuka vieras oli, mutta rauhoittui sitten, kun piru käyttäytyi hyvin ystävällisesti ja kohteliaasti.

Mutta kun piru vaati saada tietoonsa Keljunescun salaiset suunnitelmat, vaikeni pääministeri visusti, kunnes piru suuttui ja uhkasi erityisesti panna Keljunescun muistiinsa siihen päivään asti, jolloin Keljunescu joutuu hänen valtakuntaansa.

Silloin Keljunescu kalpeni, kurkisti oven taakse, ollakseen vakuutettu siitä, ettei kamaripalvelija ollut kuuntelemassa korva avaimenreijässä, hiipi pirun luo ja kuiskasi hänen korvaansa:

— Minulla ei ole minkäänlaisia suunnitelmia...

— Mitä?! kysyi piru.

— Ei yhtään mitään, ei minkäänlaisia, huokasi masentunut Keljunescu.

Silloin nousi piru ylös, tarttui Keljunescua parrasta ja huusi: "Kirottu humpuukimestari!"

Ja raivostunut piru pyörähti pukinsorkallaan puolitoistakertaa ympäri, huiskasi hännällään sähkölampun alas pöydänkulmalta ja katosi lattian läpi, jättäen jälkeensä häijyn tulikivenkatkun.

Sitten sähkötti piru kaikille sähkösanoma- ja uutistoimistoille, että Keljunescu on humpuukimestari ja ettei hänellä ole minkäänlaisia valtiollisia suunnitelmia.

Mutta sitä ei kukaan uskonut.

Murhayritys Mikkelissä.

Santarmi ammuttu 25 pennin hintaisella tinaisella paperinallipyssyllä melkein kuoliaaksi.

Joulunaikaisiin surkuteltaviin veritöihin voidaan myöskin lukea santarmin ampuminen Mikkelissä.

Santarmia ammuttiin lauvantai-iltana kadulla. Hän ei kuitenkaan paikalla kuollut, vaan jaksoi viimeisillä voimillaan laahautua poliisikamariin, jossa ilmoitti verityöstä.

Etsivät pantiin liikkeelle ilkiötä etsimään, ja santarmiraukkaa ruvettiin tutkimaan.

Salaperäisintä asiassa kuitenkin oli, ettei santarmissa löydetty mitään kuulanreikää.

Oli kuin olisi häntä ammuttu noidannuolella.

Kun santarmi oli perinpohjin nuuskittu ja järkähtämättömäksi totuudeksi todennettu, että kuula oli puhkaissut hänet reikää tekemättä, istuivat poliisiherrat hämmästyksestä jähmettyneinä tämän uuden lääketieteellisen ihmeen edessä, samalla kun emämaan etujen ja intressien virallinen edustaja ja ilmestymismuoto teki autuaallista lähtöään tästä surun ja murheen laaksosta.

Etsivä osasto toimitti sillä aikaa Sherlock Holmeseilleen tutkimuksiaan niin suurella menestyksellä, että murhamies hetkisen kuluttua oli käpälälaudassa.

Niin nuori ja niin paatunut! Sillä tämä verenhimoinen otus havaittiin 12-vuotiseksi pojaksi.

Rikoksen selvittelyä helpotti suuresti se seikka, ettei murhaaja ensinkään kieltänyt, vaan myönsi peittelemättä ampuneensa Vuori- ja Mikonkatujen kulmauksessa.

Murha-ase oli 25 pennin hintainen, tinasta tehty "pyssy" ja latinkina paperinalli, jollaiset maksavat 5 penniä rasiallinen. Poika oli saanut pyssyn joululahjaksi. Santarmia taas ei poika ollut havainnut.

Nämä tiedot saatuaan on santarmi alkanut huomattavasti tointua, mutta koska murhayritys on kuitenkin tapahtunut sen nallinnapsahduksen takia, joka oli aiheuttaa santarmille sydänhalvauksen, on raportti tapahtumasta lähetetty ylempiin paikkoihin.

Pian kai kuuluu, minkä hälinän se siellä aiheuttaa.

Helluntailiike.

Juoksupoikamme on ilmoittanut, että eräs hänen kaukainen sukulaisensa, joka on liittynyt helluntailiikkeeseen, on ruvennut puhumaan kielillä.

Hän kuuluu puhuvan mitä vaan.

Ja koska tahansa.

Muut puhuvat kielillä ainoastaan silloin kuin henki antaa heidän puhua.

Mutta tämä meidän juoksupoikamme sukulainen kuuluu puhuvan mitä tahansa ja milloin tahansa ja missä tahansa.

Hänen oppimaton ympäristönsä ei tietysti ymmärtäisi, mitä kieltäkään hän kulloinkin puhuu, ellei hän itse sitä ilmoittaisi.

Tähän asti on hän sekä hengellisissä herätyskokouksissa että yksityiselämässään puhunut oman ilmoituksensa mukaan mesopotamian kieltä ja afrikan kieltä ja kanariansaaren kieltä ja intiaanikieitä ja austraalian kieltä ja ostjakkien kieltä ja syrjäänien kieltä ja samojeedin kieltä ja turkin kieltä ja kaanaanmaan kieltä ynnä muutamia muita kieliä, joita kaikkia ei juoksupoikamme, vaikka hänellä onkin hyvä pää, jaksanut muistaa.

Tältä mainitulta henkilöltä kuuluu tulevan mitä kieltä hän vaan haluaa, kun hän vaan nousee seisomaan ja vääntää päänsä taaksepäin ja kierauttaa silmänsä nurin. Sitä tulee silloin kuin myllyn tuutista.

Koska asia tuntui meistä sangen mielenkiintoiselta, uskoimme juoksupojallemme, jonka näppäryyteen me aikain kuluessa olemme oppineet luottamaan, tehtäväksi Toimituksen edustajana haastatella useinmainittua kielilläpuhuvaa sukulaistaan ja merkitä muistiinsa näytteitä eri kielistä, voidaksemme niitä julkaista arv. lehtemme palstoilla.

Juoksupoikamme otti vastaan hänelle uskotun tehtävän tälle nuorelle henkilölle ominaisella harrastuksella ja innostuksella, otti taskuunsa piukan käsikirjoitusliuskoja ja toimituksen parhaan kynän sekä lähti Vähään Heikkilään, jossa hänen kielitaitoinen sukulaisensa nykyään asustaa.

Hän tuli parhaaseen aikaan perille, sillä hänen saapuessaan seisoi kielilläpuhuja juuri tyhjällä pakkilaatikolla porstuassa ja puhui hunguusien kieltä niin että se kuului pitkän matkan päähän.

Arv. lehtemme edustaja ryhtyi heti tekemään muistiinpanoja ja kirjoitti paperille seuraavat sanat: "Hulipui mukkeli tsinkeli maaharu butsi huitturi mungongango kiuliusiu kikerokakero döröbörö hötsipötsi braavastus."

Nyt kielilläpuhuja vähän veti henkeään ja nuolasi paljosta puhumisesta kuivaneita huuliaan sekä sanoi:

— Se merkitsee: Maa viheriöitsee kesällä, kuu loistaa taivaalla kuutamoöinä ja päivällä paistaa aurinko.

Tämän jälkeen pyysi haastattelijamme häntä kääntämään kirgiisien kielelle säkeen:

"Arvon mekin ansaitsemme Suomenmaassa suuressa."

Haastateltu suostui ystävällisesti tehtävään ja lausui:

Nuori ystäväni! Se on kirgiisien kielellä: kraa haa krumpuli pumpuli.

Kun juoksupoikamme oli kirjoittanut tämän kielinäytteen muistiin, rohkeni hän pyytää pientä näytettä myöskin muhametinkielestä.

Hän sai seuraavan näytteen:

"Mekkamedina mokka, muhametinne näja nokkaa."

Mutta äkkiä valtasi haastatettavamme taas hengellinen innostus, ja hän veisasi kovalla äänellä afrikankielellä seuraavan laulun:

"Gai lai hai, Wai sai rai, Matsu satsu hatsu Lahi tahi pahi Dolo polo solo. Göpsy löpsy höpsy, Mullu tullu hullu."

Poika, joka nyt katsoi saaneensa tarpeeksi näytteitä kielilläpuhumisesta tällä kertaa, kiitti puhujaa ystävällisestä vastaanotosta ja pisti kynän ja paperit taskuunsa.

Kun hän oli astumaisillaan ulos ovesta huusi kielilläpuhuja hänelle:

— Poika hoi!

Haastattelijamme kääntyi kunnioittavasti takaisin.

— Muista panna lehteen myöskin, että pääsiäisen jälkeen tulee sitten se suuri pyrstötähti.

— Jahah! sanoi juoksupoikamme ja kirjoitti tämän tiedon muistiinsa. Millainen pyrstötähti se on?

— Se on semmoinen kaksihäntäinen pyrstötähti. Toinen häntä on edessä, toinen takana. Toisessa hännässä on tulta ja toisessa tulikiveä.

— Kummassa on tulta ja kummassa tulikiveä? kysyi poika, joka on tarkka myöskin yksityiskohdissa.

Tähän ei ehtinyt vastausta tulla, sillä kielilläpuhuja joutui samassa hurmiollaan ja alkoi puhua eskimonkieltä.

Poika läksi pois ja esitti työnsä tulokset arv. toimituksellemme.

Myöhemmin hän kuuli, että sukulaisensa oli sillä kertaa puhunut eskimonkieltä toista tuntia yhtä mittaa.

Pääkirjoitus.

Me tartumme tällä kertaa kynään raskain mielin.

Meidän surullinen velvollisuutemme on nimittäin ilmoittaa turkulaisille lukijoillemme, että vesijohdostamme on vesi kohta lopussa.

Vedenpaisumuksessa sitä kyllä saatiin runsaasti, mutta Kakolassa ovat rosvot sitä juoneet niin määrättömästi, että se alkaa nyt olla loppu.

Nyt on kielletty Kakolassa enää juomasta meidän vesijohtomme vettä.

Meidän herrat ovat sanoneet Kakolan herroille, että tuottakaa itsellenne vettä vaikka Mesopotamiasta, mutta meiltä ette saa: Ette saa litraakaan. Antaisimmeko me rosvojen juoda vetemme loppuun ja antaisimmeko viattomain pienten lastemme kuolla janoon?

Ei, ja miljoona kertaa ei!

Mitä se meihin kuuluu, mitä Kakolassa juodaan. Vaikka juotaisiin samppanjaa. Valtio saa pitää huolen Kakolasta. Jos arvoisat rosvot janon vaikutuksesta kovin heikentyvät, niin sopii heidät ensi kesänä lähettää Iisalmeen terveysvettä juomaan.

Jos pitää kesäksi mennä Iisalmeen, niin kyllä se on meidän mielestämme yhtä suuri rangaistus kuin istua Kakolassakin.

Kysyimme sitten juoksupojaltamme, mitä hänen kotonaan arvellaan siitä, että vesi loppuu.

Poika sanoi, että isä nauraa ja on hyvillään, mutta äiti on vihainen. Isä sanoo, että hänen täytyy silloin juoda vain olutta.

Kysyimme juoksupojaltamme, mikä hänen persoonallinen mielipiteensä on.

Asiata harkittuaan ilmoitti poika persoonalliseksi mielipiteekseen, että kyllä se olis kovin hyvä, jos se loppuisi. Ettei tarvitsis enää koskaan pestä itteään.

Koska me olemme siisteyttä harrastavia ja katsomme Suomen kansan tulevaisuuden riippuvan sen siisteydestä, niin annoimme arvoisalle nuorimmalle avustajallemme vakavan, isällisen varotuksen.

Toivomme sen vaikuttavan hyvää hänen sielunsa kehitykselle.

Talvi on ollut loppumaisillaan. Kevään henget ovat liidelleet yli kaupunkimme tammikuun lopulla, niin että me olemme taas tunteneet olevamme Turussa. Joulusta lähtien on meistä tuntunut kuin emme olisi asuneetkaan Turussa vaan esimerkiksi pohjoisnavalla, ja me olemme odottaneet luoksemme turkkeihin ja karvanahkakintaihin puettuja naparetkeilijöitä koirineen.

Mutta nyt tätä kirjoittaessamme, kun ulkona on 5 astetta lämmintä, taivas on harmaa ja ilma on harmaa ja maa on harmaa ja puut ovat harmaita ja kadut ovat harmaita ja sumua on ja vettä tippuu räystäistä ja vesi litisee jaloissamme ja varpaittemme väleissä, vaikka onkin helmikuu alussa, tunnemme taas olevamme kotona ja laulamme helein äänin:

— Talvi on jo laannut raivoomasta!

Siinä toivossa että kevät olisi ei ainoastaan näkyväisessä luonnossa vaan myöskin lukijoittemme sydämissä, päätämme tämän johtavan artikkelimme.

Turun kirje.

Tiede opettaa, että me voimme otaksua mitä hyvänsä.

Me voimme esimerkiksi otaksua, että Rikhard Leijonamieli ja Muchanura ja Lurich ja Gold ja Kaarle kahdestoista ja kreivi Bertelsköld ja Isidor ja Nolo Vervetti ja Simson Deliloineen ja Iso-Rinne ja Puolan August Väkevä ja Tuomisto ja Palokunnantalon Fengler ja musta maailmannyrkkeilymestari Jack Johnson ja hra Järvinen olisivat yhdessä juomassa kinkeliiniä tynnyristä Phoenixin "olutkullussa".

Tiede on myöskin oikeassa siinä, että me voimme otaksua, että he innostuvat ja laulavat:

"Yks voima sydämihin kätketty on", ja "Käy eespäin, väki voimakas!"

Mikään ei estä myöskään otaksumasta, että heidän keskuudessaan sitten nousee kysymys siitä, kuka oikeastaan on vahvin. Olettakaamme myöskin, että he päättävät etsiä tähän kysymykseen vastausta yleisen tappelun kautta.

Silloin nousee kuin itsestään meidän muiden eteemme toinen kysymys, joka kuuluu: kuka meistä lähtee erottamaan nuo yllämainitut taistelijat toisistaan?

Voimmeko otaksua, että kukaan meistä suostuisi ottamaan tämän luottamustoimen vastaan?

Kuulen Suomen kansan olevan yksimielisen siitä, ettei sellaista voi otaksua.

Emme siis voi otaksua mitä hyvänsä, joten tiede päivänselvästi on iskenyt kirveensä kiveen.

* * * * *

Mutta oikeastaanhan minun piti kirjoittaa kirje Turun kaupungista, ja perin sopimatonta on, että olen eksynyt näin kauas itse aineesta.

Niin, eihän täällä ole mitään hätää. Mikä on meidän täällä oljennellaksemme? kysyivät Jukolan pojat.

Syysaurinko paistaa ikkunasta, täysin palvellut italialainen kenraali soittaa pihalla posetiivia. Aurajoessa on vettä enemmän kuin pitkiin aikoihin, valtuutettujen puhemies on pyytänyt kirjastonhoitokunnalta anteeksi, lehtemme leviää kuin aamuruskon siivillä, sirkuksessa tehdään rukiisen leivän ja jääkellarikaljan voimalla ihmeitä, kyyhkyset on hävitetty sukupuuttoon ja naakkojen yhteiskunnassa vallitsee senvuoksi makeanleivän ja yltäkylläisyyden päivät, svenska dagen firades med pomp och ståt, j.n.e.

Voimme siis tyytyväisyydellä silmätä menneisyyteen ja toivorikkain mielin odottaa tulevaisuutta, lujasti luottaen siihen, ettei Naantalin kilpailu enää voi meitä kukistaa.

Yhdenvertaisuuslaki.

"Se keskusaseman hoitajatar, joka ei voi ilmottaa presidentille pyytäneen puhelimen numeroa, on uhattu karkoittaa kaupungista 24 tunnin kuluessa."

Hovioikeuden presidentti on tuntenut itsensä vainotuksi ja pyytänyt viranomaisten suojelusta. Viranomaiset ryhtyivät "asianmukaisiin toimenpiteisiin".

* * * * *

Helmik. 6.

Eräs sentraalineiti on saanut käskyn lähteä kaupungista 24 tunnin kuluessa. Oli erehdyksestä yhdistänyt presidentin puhelun ensimmäiseen, kun piti olla toiseen poliisivartiokonttoriin. Hän on 19:s karkoitettu sentraalineiti. Karkoitukset tihenevät päivä päivältä, koska melkein koko vanha keskusaseman henkilökunta on karkoitettu kaupungista ja uudet tottumattomat neidit tekevät lakkaamatta erehdyksiä.

* * * * *

Helmik. 7.

Kauppias Anders Adolf Andersson on saanut karkoituskäskyn. Syytä ei tunneta, mutta otaksutaan toimenpiteen johtuneen siitä, ettei hra Andersson ole tervehtinyt presidenttiä kadulla.

* * * * *

Helmik. 8.

Ent. satamatyömies Jussi Makkonen on vahvan poliisivartioston saattamana viety pois kaupungista. Hän oli ärjäissyt poliisille, joka laahasi häntä putkaan, että "en minä halua linnaan!" Presidentti sattui kulkemaan ohi. Nov. Vremjan Viipurin sähkösanomassa kerrotaan Makkosen olevan paikallisen kagaalin johtomiehiä.

* * * * *

Helmik. 9.

Tänään ei ole ketään karkoitettu.

* * * * *

Helmik. 10.

Kaikki sentraalineidit ovat saaneet käskyn poistua kaupungista 12 tunnin kuluessa siitä syystä, että presidentin langon täytyi soittaa kolme kertaa ennenkuin sai sentraalin "hereille".

* * * * *

Helmik. 11.

Presidentin tänään veivatessa telefooniaan katkesi telefoonin kampi. Telefooniyhdistyksen johtokunnan jäsenet ovat vangitut.

* * * * *

Helmik. 12.

Telefooniyhdistyksen johtokunnan jäsenet pääsivät vapaaksi suoritettuaan 500 ruplan suuruisen takauksen kukin.

* * * * *

Helmik. 14.

Presidentti on linkahuttanut jalkansa hiekoittamattomalia katukäytävällä. Asianomainen talonmies on saanut käskyn poistua kaupungista tunnin kuluessa.

* * * * *

Helmik. 15.

Talonmiehen vaimo on saanut käskyn poistua paikkakunnalta 12 tunnin kuluessa. Hän oli saattaessaan miestään asemalle sanonut hyvästellessään, että "kyllä ne nyt ajoivat sinut pois aivan turhasta". Vaimoa vastaan nostetaan syyte yhdenvertaisuuslain moittimisesta.

* * * * *

Helmik. 16.

Pietarin piirioikeus on langettanut talonmiehen vaimon yhdenvertaisuuslain moittimisesta 1,000 ruplan sakkoon.

* * * * *

Helmik. 17.

Viipurin telefoonimaksurästien kokooja on saanut käskyn poistua kaupungista 24 tunnin kuluessa.

* * * * *

Helmik. 18.

Talonmiehen vaimon äiti on karkoitettu kaupungista. Hän on tyttärensä tuomiosta lausunut, että "se on hävytöntä!" Häntä vastaan nostetaan Pietarin piirioikeudessa juttu yhdenvertaisuuslain törkeästä moittimisesta.

* * * * *

Helmik. 19.

Presidentin sisäkkö pudotti aamulla salissa tomuttaessaan erään maljakon lattialle. Poliisimestari on antanut hänelle määräyksen lähteä kaupungista 6 tunnin kuluessa.

* * * * *

Helmik. 20.

Särkynyt maljakko on korvattu valtion varoista. Nov. Vremjan Viipurin sähkösanomassa kerrotaan, että paikallinen kagaali on ulottanut agitatsioninsa palvelustyttöjen keskuuteen.

* * * * *

Helmik. 21.

Talonmiehen vaimon äiti on yhdenvertaisuuslain törkeästä moittimisesta langetettu 3 kuukauden vankeuteen ja julistettu 5 vuodeksi kelpaamattomaksi mihinkään kunnalliseen tai valtion virkaan.

* * * * *

Ja niin edespäin.

Tyynyjuttu.

Onko mitään harmittavampaa ja kiusallisempaa kuin olla tekemisissä suomalaisten kanssa?

Suomalaiset ovat omituisia, kiperää ja korviaan myöten itsepäisyyden syntiin vaipunutta väkeä, täynnä kummallisia päähänpistoja ja metkuja.

Ei heistä saa selvää.