Part 11
Mutta joku rajahan se pitää näpistelylläkin olla, ja kun kokkolalaiset älysivät, millaista jälkeä heidän muonavarastossaan oli tehty, eivät he suinkaan peitelleet tyytymättömyyttään.
Tähän hyvin kuuluvalla äänellä julkituotuun valitteluun vastasi pian äänekäs kaiku eri tahoilta Joukolan kylää.
Räsälässä oli puhdistettu perunakuoppa, Koistilasta viety kahdet uudet päitset, setolkka ja talon ylpeys: komea hirvennahka, jota sunnuntaina kirkkomatkalla käytettiin reen perässä. Moni muukin talo sai tuntuvasti suorittaa veroa tuntemattomalle vorolle tai voroille. Huippuunsa kohosi melu, kun tapahtui uskomattoman rohkea murtovarkaus kauppias Mähösen makasiiniin, josta katosi kokonainen hevoskuormallinen kaikenlaista kauppatavaraa.
Mähönen tietysti nosti jumalattoman melun, oli kääntää nurin taivaat ja maat sekä hankki kyläläisistään monta pitkäaikaista vihamiestä, panemalla poliisikonstaapelin kanssa toimeen ankaran kotitarkastuksen jokaisessa talossa ja torpassa Joukolan kylässä. Karilaa ei maksanut vaivaa tarkastaakaan sen takia, että se edelleenkin oli autiona, eikä Mähösellä enempää kuin muillakaan hautausmaalla sattuneen seikkailun jälkeen ollut halua ryhtyä minkäänlaisiin tekemisiin Karilan ja sen näkymättömien haltijain kanssa.
Voroista ei kuitenkaan sen enempää selvyyttä saatu, mutta varkaudetkin alkoivat vähetä, kun joukolaiset rupesivat pitämään entistä tarkemmin vaarin yksityisomaisuudestaan.
10.
Eräänä iltana loppukesällä luki kauppias Mähönen puotikamarissa erästä kirjettä, jonka hän oli postissa saanut ja joka kaikessa koristelemattomassa suorasukaisuudessaan kuului seuraavasti:
'Kunnian herra Kauppijas mähönen ja muut Joukolan asukkaat —
h.v.
Täten pyytän saata lähestyä teitä näillä muutamilla riveillä ja saan tietä antaa elämästäni että olen voinut hyvin ja toivotan sitä samaa h:rra Kauppamiehellekkin — —
Ja pyytän saata tässä nöyrimsti ilmoittaa vastauksen siihen kysymykseen? kuin on kauvan pitänyt teitä epätietoisuutessa että mikä se on se karilan Rymä niin pyytän saata tietoksi antaa että se olen Minä allekirjotettu ja minä oon pitänny kortteeria siellä karilassa ja siellä kummitellut oli niin mukava varastaa kuin ei kukaan tullut sinne tarkastukselle ja siellä ne oli nekin Teijän makasiinista hävinneet rihkamat, ja Minä sen ristin nykäsiri ylös että Tee luulisitten että ei se pietari saa lepoa hautassa. Niin mitä siihen tulee ettei lumessa jäläkijä näkynyt niin pyytän täten tietoksi ilimottaa että kun pitkän lankun ojenti yli hautuumaan aijan niin se ulottu justiinsa sen ristin viereen ja kun sitä lankkua myöten tuli talavi-Tieltä niin eihä siinä mitä jäläkijä lumessa näkynyt ja muistattenko siilon kun tee sen Antin kansa joka on melkeen yhtä iso Pöllö kuin Teekin h:rra Kaupp: sitä ristijä kiilasitten niin minä siinä tupakoin aijan vieressä ja Tee puhuittenkin minun kanssani. Niin minä arvasin että Tee rupeetten yöksi vahtiin että mikä sitä Ristijä liikuttelee niin minä ajattelin että (nyt Minä kun saan nää Tolvanat säikäytetyksi niin kyllä sitten voipi rauhassa asua Karilassa) ja siellä kun minä pimeessä heitin sieltä aitauksen takaa pitkän narun jolla oli Surma silimukka toisessa päässä niin se ihan ens heitolla osu sen ristin ympäri ja kun minä sitten rupesin sieltä vesakosta tien takaa kiskomaan niin ei se ensin tahtonut nousta vaan nytkähteli ja kun Tee sitten rupesitta huutamaan ja ampumaan niin minä arvelin että etkö heltiä pakana ja kun oikein kiskasin niin poikki roiskahti. Kyllä minä näin että H:rat pelkäsi ja kyllä on se minua monta kertaa naurattanut jälistä päin. Rauhassa oon saanut olla karilassa ja nyt kun oon muuttana pojes niin tahton kiittää Teitä ja kaikkia Joukolan Asukkaita ja ilimottaa että Tee oletten tyhmiä pässijä — — — ja voikaa nyt hyvin piirtää kun:joituksella
eräs Murto Varas.'