Part 3

— Jassoo, oovatko ne minuva kieltäneetkin, sitten siin'on sattunna iso erreys, minulle niät, herra tuomar; min'en oo tuntenu niitä polliissiks, vuan luullu muiks roikaleiks. Totta minnoisin het suun tukkinna, sillä minnoon lain ja ornieringin mies, vaikka nyt kun kerran vuossa tulloo markkinoille ja muutaman ryypyn ottaa, niin tuppoohan se laalattammaan ja sen nyt kommestroot itekkii tietää että laalattammaan se pakkoo, vaikka ketä. Mutta olokoon mun puoleltanj anteeks jossoon kunnon immeisten unta häärinny, — touhus Uatu kumarrellen kuin karhun penikka.

— No, mene sitte teme kertta, mutta ele musiseera vasta, kun on kieltty!

— Ehoh, tok, että minä sitte ennee, kun on kerran kielletty, johan nyt. Ja korreet kiitokset vuan herra asessyörille ja korkeelle oikeuvelle seuran eistä! Hyvästi vuan ja terveisiä!

Ja näin hyvällä kaapalla selevis Uatu yökorttieristaan.

Ilimankos hiän ei malttanna olla ulokona oottavalle lapsuuven toverilleen hieman kun kehasematta ihteesä, että kyllä sitä vuan immeinen selevii pahoistai paikoista, kun on järkee piässä ja käättäätyy herrolle höölist ja ossoo antoo anteeks aikanaan.