Part 14

Isisin Otako, kuningas ja vanhin päällikkö, katsoi avuttomasti Akasavan Ebeniin, mutta Bosambo, Ochorin päälliköksi hankkiutunut, puhui.

— Herra, sanoi hän, — kuka välttää ainavalvovan Sandin silmän? Katso! luulimme sinun olevan mailien päässä, mutta kuin huuhkaja...

— Mihin menette? kysyi Sanders.

— Herra, emme aio pettää sinua, sanoi Bosambo. — Nämä suuret päälliköt ovat minun veljiäni, koska muutamat lulungolaiset ovat tulleet meidän kyliimme ja aikaansaaneet pahaa varastaen ja tappaen. Sen vuoksi, koska olemme samalla lailla kärsineet ja olemme onnettomuudessa yhtä, menemme lulungolaisia vastaan, sillä olemme ihmisiä, ja sydämemme on verillä.

Hymy, kavala, tunteeton hymy käväisi Sandersin huulilla.

— Ja te tapatte ja poltatte? kysyi hän.

— Herra, sellainen huvitus oli edessämme.

— Kaupungin polttaminen ja päällikön tappaminen ja metsissä piilevien ihmisten tuhoaminen?

— Herra, vaikka he piilisivät tuonelassa, löydämme heidät, sanoi Bosambo. — Mutta jos sinä, joka olet meidän kaikkien isä, sanot ei, niin me kokoamme sotilaamme ja sanomme heille, että se on kielletty.

Sanders ajatteli kolmea pikku saarella olevaa uutta hautaa.

— Menkää, sanoi hän viitaten vastavirtaan.

Hän seisoi »Zairen» kannella ja katseli, kun viimeinen kanootti sivuutti joenmutkan, ja kuunteli monivivahteista surinaa, joka heikkeni ja heikkeni. Se oli Tappajan laulu, jota isisiläiset laulavat ennen taistelua.