Part 12

Oli helteinen päivä Parisissa, kesäkuun 26 v. 1848. "Kansallisten työmiesten" kapina oli jo melkein kukistettu. Pataljoona linjaväkeä oli juuri valloittamassa erästä St. Antoinen kaupunginosan poikkikadulla sijaitsevaa barrikaadia. Muutamat kanuunanlaukaukset olivat jo sen särkeneet; henkiin jääneet puolustajat jättivät sen, ajatellen ainoastaan omaa pelastustaan. Äkkiä sen harjalle, nurinkäännetyn, rikkipainetun raitiovaunun päälle ilmestyi pitkä mies vanhassa takissa, vyötettynä punaisella vyöllä, harmailla, pörröisillä hiuksillaan olkihattu. Hänen toisessa kädessään oli punainen lippu, toisessa käyrä, tylsä sapeli. Pingistetyllä, kimakalla äänellä hän huusi jotakin, hosui sapelillaan ja liehutti lippua ilmassa. — Vinsennesiläinen sotamies tähtäsi häneen, — ampui... Pitkä mies pudotti lipun ja kaatui kuin säkki suin päin maahan, ikäänkuin hän olisi kumartunut jonkun jalkojen juureen... Kuula oli sattunut suoraan sydämmeen.

— _Tiens!_ huusi eräs pakenevista kapinoitsijoista toiselle: — _on vient de tuer le Polonais_ [Maltappas, puolalainen on saanut surmansa].

— _Bigre!_ [Hitto vie], vastasi tämä ja molemmat riensivät talon alakertaan, jonka ikkunat olivat peitetyt ikkunalaudoilla ja seinät luotisateesta kirjavinaan.

Tuo "_Polonais_" oli — Dmitri Rudin.