Part 3

Soisin Suomeni hyväksi, Kaiken kansan raittihiksi, Että kuuluis kaikin paikoin Hyvä maine Suomenmaasta. Ettei kuuluis kaikkialta Kamaloita kertomia, Saapi nähdä sanomissa Miesimurhia monia Siellä täällä tapahtunut Suloisessa Suomessamme. Tätä kaikkee katsellessa Vesi silmähän vetääpi, Kuin on kurjoa elämä, Pahuutta jälellä paljon Kaikin paikoin kansassamme. Se on maallemme häpeä, Rannoillemme raskas kuorma, Että on elämä vioissa, Rikoksissa riettahissa. Mistä paisuupi pahennus, Mistä syyt on saatavissa, Kuss' on kurja turman lähde? Se on vaka vanha herra, Viina se vihattu vieras, Kaikkein kauhujen tekijä, Luojan töitten turmelija. Vaikk' on tuomarin tuvassa Monet sakot suorittanna, Viel' on pantu putkahankin, Vesileivällen vedetty, Vaan ei tunne turmatöitään Eikä pahojaan paranna. Vaan ei tuollen turmiollen Vie oo sulkua suvaittu Lain kautta laitettua, Tehty lukkoa lujoa, Ettei pääsis pöydän päähän Isäntänä istumahan. Sit' oon ihmennyt ikäni, Ajan kaiken kummastellut, Kun niin kauan kansakunnat, Esivallat voimalliset Suosiipi sitä sukua, Lipiätä myrkkylientä; Ettei jo ajalla ennen Maasta temmattu tulinen, Viety pois vihainen konna Kansan kaiken saatavista, Kuin se turmeli tuhannet, Sadat surman suuhun saattoi. Suotta Suomen kaikki kunnat Edusmiehensä evästit, Valtioillen valmistelit Sillä lauseella lujalla, Että alkohooli herra, Kansan kaiken turmelija Äkin poies poljettaisiin Aivan apteekin alallen, Tipparohdoks' rohtoloihin. Ei kaikunut kansan ääni, Vaikuttanut valtioissa, Suomen herroissa hyvissä, Meidän arvo aatelissa, Pohatoissa, porvareissa, Jotka aivan ankarasti Puolusti pahatekoa, Väkijuomain valmistusta. Niinpä lausunkin lujasti, Sanon kansan kuultavaksi, Suomen säädyillen sanelen: Jos teill' ompi onni suotu Vielä päästä valtioillen, Isoisillen istuimillen, Tehkää tuosta turmiosta, Väkijuomain väijynnästä Loppu kerran kaikkenansa, Loppu liemestä häjystä, Tuhansien turmiosta; Se on kansalle kirous, Vihanmalja tälle maalle, Tuskan tuoja ja häpeän, Koston kerran Korkealta.

ENTISISTÄ JA NYKYISISTÄ AJOISTA (1907).

Ruvennenko runoilullen Tämän ajan asioista; — Kuinka ajan kunkin kulku Menojansa muutteleepi. Samoin kaikki kansan toimet Tapojansa toimittaapi Aina kullakin ajalla; Kuin on täällä kulkeminen, Milloin myötä-, milloin vasta- Tuulta täällä soudettava Tämän maaliman merellä, Ihmisillä ilman alla. Kuitenkin on kulkijoilla, Nykyajan asujoilla Monenmoista muuttelua; Joita nyt nykyinen aika Tuopi etehen enemmän Kaiken kansan keskentehen. Kun on vielä vaaliajat, Valtiollen valmistukset, Edusmiesten evästykset. Näistä ompi nähtävänä, Näistä toimista tulokset, Kuinka ompi Suomen kansa Eri seuroiksi erinnä, Pukeutunna puolueisiin, Joita on jollain nimillä. Siitäpä tulevi sitten, Ett on kansasta kadonnut, Sopu kaikki sortununna, Veljeys manallen mennyt, Mielet monimielisiksi; Joista syntyy sanasota, Kiistelyjä kiivahia. Vaan mikä puolueista parahin Ompi maata moittimassa, Vielä vanhoja tapoja, Se on suuret sosialistit, Mokraatit monilukuiset; Jotka kautta kokousten Juttujansa jutteleepi; Akitaattorien avulla. Vaan on näissä joutavia Monen puolueen puheissa. Nää on aina alkusyynä Että seuroja enemmän, Puolueita kaikin paikoin. Ompi sitten syntymässä. Eri seuroiksi elämä Turmiollen turmeltuupi; Josta näky nähtävänä, Edessämme esimerkit, Miten on mielet muuttunehet, Sopu kaikki sortununna Kansan kaikissa tiloissa. Paha on nähä näkevän, Paha kuulla kuulevankin. Toista oli aika ennen, Viime vuosikymmeniset. Eipä silloin elämässä Ollut paljon puolueita; Oli kaksi kaikestansa: Olihan omat suomalaiset, Vaarit vanhat ruotsalaiset. Nyt on uudet urohomme Ottanehet ohjelmaansa Kutsut kuudella nimellä.

RAUTATIE-KOKOUKSESSA PIEKSÄMÄELLÄ 6 p. heinäk. 1898.

Kuin ma satuin saapuvillen, Koska kokousta pitivät Tehtävistä rautateistä, Mikä paikka ois parahin Poikkiradaks' Pohjanmaallen. Oli myöskin oivanlailla Tänne tullut ukkosia Seurakunnast' seitsemästä. Mitäs äijät äykäsivät, Kun oli linjasta kysymys? Mistä halus Haukivuori, Vaatimus oli Virtasalmen, Mistä paras Pieksämäen, Haluaisi Hankasalmi, Jutteleepi jäppiläiset. Kysyttyä komitean, Mikä paikka ois' parahin, Kaikki vaarit vastajaapi: »Kodin kautta kulku suorin, Kynnys väärä on kylähän.» Mik' oli tieto tilastoista, Viemisistä muillen maillen, Koottuna komiteallen? Suuret summat Pieksämäki, Harkinnut ol' Hankasalmi Tuotavaksi tukkisummat Lähes miljooniin menevät. Entäs sitten sarvipäitä, Tuhansia teurahia, Vielä voita varsin paljon, Jonka katsoi komitea Liioitelluksi luvuksi Yhden vuoden vaihtuessa. Tämän tunsi tuhmempikin Ettei ole ensinkänä Tässä kohtuutta katsottu Laskuja nyt laitettaissa. Vielä paljonkin puhuivat, Kovin paljon kiistelivät Paikkakuntansa paraaksi Keski-Suomen kuuluvissa, Jok' ei tienne tarkemmasti, Erittäinkin etäisimmät. Luulis ehkä Eedeniksi, Aatamin asuntomaiksi, Paratiisiksi paraaksi. Mitäs vielä viimeiseksi Vaatimus on Rautalammin? Onko siellä ollenkana Kuten muilla muutamilla Viljavasti viemisiä Maalimankin markkinoillen, Joista tuloa tulisi Vähänkänä valtiollen. Mutt ei miehet Rautalammin Ole liikoja lukenna Tilastoihin, tietoihinsa, Kysymyksiin komitean; Sitä vaan he vaatisivat Että se entinen linja Tarkoin tutkittu tulisi, Saisi säädyn suostumusta, Tulisi jo tehtäväksi Suonenjoelta Suolahtehen. Kyll' ois' vielä kehumista, Kuten miehillä muillakin, Vaan oomme liiaksi likiset Kehumahan kuntiamme. Vaan se kuuluis kauniimmalta, Kuin se kuuluis toisten kautta Kehuminen, kiittäminen. Viel' ois sana sanottava Seudustakin seutukunnan, Kuinka tääll' on suuret kosket, Vesiseudut verrattomat. Jos ois jokin kulkukeino Paikkakunnalla parempi, Totta syntyis suurempia Tehtahia tehtäväksi; Kosket kovat, kuohuvaiset Tulolähteeksi tulisi. Vielä viimeksi sanelen Kokouksesta komitean. Kiitän herroja hyviä, Palmeenillen sanon paljon, Joka johti komitean. Kaikk' oli käytös kansallista, Seurassa sopiva sääntö; Enkä kuullut ensinkänä Herrain ruotsillen rupeevan, Kuten tahtoo tapa olla; Kaikki kävi keskustelut Suomen suorilla sanoilla, Talonpojan tuttavalla.

MUISTELMIA IISALMEN NÄYTTELYSSÄ KÄYNNISTÄ 1895.

Kesän kiireitten perästä Juohtui mielehen minullen Nähdä sitä näyttelyä Maamme maanviljeliöiden; Katsoa myös kaupunkia Siell' Iisalmessa isossa. Sitten läksin liikkehellen Oman ruunan rattahilla. Matka joutui, tie lyheni Suonenjoellen sukkelasti, Josta vilisti veturi Kiirehesti Kuopiohon. Siitä sitten sievä laiva, Ilma ilkkuen veteli Maaningalle mahtavasti; Siit' lisalmehen isosti. Siell' oli tehty siisti portti, Vierahillen valmistettu Aivan liki laituria; Jost' oli kulku kaunistettu, Köynnöksillä koristettu, Liput pantu liehumahan. Oli myöskin oivanlailla Käsityötä kaikenmoista Pantu paljon nähtäväksi. Varsinkin ol' vaimonpuolten. Näitä kaikkee katsellessa, Kaupunkia kierrellessä Kului päivä puolisellen, Kello kolmenkin kohalle. Sitten miehet murkinallen Alkoivat nyt astuskella, Käydä kestikievarihin; Johon meinasin minäkin Päästä kanssa puolisellen, Herkkuloillen herraspöydän, Koska oli ohjelmassa Saada ruokoa rahalla Ilman säädyn erotusta. Vaan siinäpä sitä erehyin. Kun mä astuin astimia Mennäkseni murkinoillen, Tuli miesi tuntematon Perässäni porstuassa; Sepä seisotti minua, Sanovi sanalla tuolla: » Mihin aiot miesi mennä, Mikä asia sinulla?» Siihen vastasin vahillen: »Jos ma pääsen puolisellen, Herkkuloillen herraspöydän». Siihen vahti vastoapi: »Ei täällä sinun sijoa Tällä tunnilla tulisi. Kaikk' on tilat tilattuna, Sa'allen hengellen salia Istuimia ilmoitettu, Ettet pääse ensinkänä, Kuin et oottane ovella, Koska käypi kello neljä, Siihen asti herrat syövät; Sitte saat suuhusi sinäkin.» Siihen vastasin vahillen, Etten oota ollenkana, Jälkiruuillen ruvenne; Ei vielä tuhoa tule, Hätäpäivä päällen käyne, Kosk' on kontissa evästä, Tämän tuiman tukkeheksi. Sitten läksin mä samassa. Enpä tällä ensinkänä Kertoelmalla ketänä Tahdo loukata lopuksi Enkä vahtia vakaista. Tottapahan minun tunsi Talonpoika-tolvanaksi; Vielä lie vaatteista varonut Halvaksi sen haltijata. Ei tästä tään enempi Ole mulla mieli musta; Vaikka rupesin runollen, Kertoelin kumppanillen, Mitä matkalla tapahtui, Näkemiä näillä mailla. Vielä kerron viimeiseksi Näitten seutujen somuutta, Luonnon kaiken kauneutta. Ihmettelin itsekseni, Kuink' on Luoja luomisessa Toimittanut toiset seudut, Silloin jo sileiksi tehnyt, Kuin on kuu kokohon pantu, Kuin on aurinko alettu, Laskettuna maan perustus, Ett' on muokata mukavat, Viljellä on sangen sievät; Ei oo kiven kiertämistä, Louhikoitten lohkomista, Niinkuin ompi niillä seuduin, Mistä kertoja kotosin Läänin suuren länsipuolta, Rautalammin rantamailta.

TEATERIHUONEELLA JUHLASSA KYLVETTÄJÄIN HYVÄKSI KUOPIOSSA.

Ansainneeko aineheksi, Ottaa puheeksi pakina, Sanella saunaväestä, Kyllin kylpyvierahista? Vai lie aine aivan huono Sanella runosanoiksi? Vaan kuin sanoo sananlasku, Että kaikki kelpajaakin Laulajallen virren laadut; Kun vaan saisi sattumahan Sanan synnyt syitä myöten, Luottehet lomia myöten. Vesi on aivan arvollista Ollut aikojen alusta. Vettä kaikki kaipajaapi, Koko Luojan luomakunta. Vettä aivan arvosteli Entiset esi-isätkin, Koska sanoiksi sanovat Kalevankin kansalaiset: Ilma on emoja ensin, Vesi vanhin veljeksiä. Entäs nyt nykyinen aika, Kuin on tarkat tutkimukset Veden voimasta valittu, Mitä auttais kylmä kylpy, Mitä lämmin miellyttäisi, Mitä savi, mitä suola, Mitä höyry höydyttäisi — Etten taida tarkemmasti Nimittää niitä nimiä, Mitä saapi saunavieras Veden voimasta kokea Kylpytiellä käydessänsä. Kun on nyt tavaksi tullut, Kylpykeino keksittynä, Jota suosii suuret herrat, Rouvat myöskin rohtonansa, Viinit, hienot ryökkynätkin, Ehkäpä ei pahaa tekisi Höyrykylpy kyntäjällen, Saada vähän virkistystä. Mieli maistuisi mesillen, Hunajallen höyrähtäisi; Kuten tämän kertojankin, Kun on ollut osallisna Kylpijänä Kuopiossa. Ehkä vaikutti vesikin, Virkistänyt vanhan mieltä, Kun hän kiireellä kyhäsi Runon kehnon kylpijöillen, Saunaväellen saneli.

KIRURGISESSA SAIRAALASSA OLOSTANI HELSINGISSÄ; 11 p. jouluk. 1898.

Mieleni minun tekeepi, Ajuni ajatteleepi Sanoa muuan sananen Sängyn päältä seljältäni; Vaan sen arvaa jo alussa Ettei sairaasta sepästä Takojata tai'a tulla, Kun on aju ahtahalla, Hermot heikossa tilassa; Ei ne liiku liukkahasti, Sanele runo-sanoja, Kun ei mieli mesillen maistu, Hunajallen höyrähtele. Onpa käsikin olasta Kovin käynyt kankiaksi, Kaiketikin kalvosesta, Ettei taho tuosta tulla Miehen mietteistä mitänä. Luonto kuitenkin lupaapi Tapa vanha vietteleepi Että pikkusen pitäisi Kihnutella kirjoitusta Mitä mielessä makaapi. Mitäs virkan vuotehilta, Sairasvuoteelta sanelen, Onko lysti olo siinä, Mieli mukava levätä. Vaikk' on sängyt säädylliset, Perin pehmiät levätä, Aik' on siltä aivan pitkä, Pääsemistä päivän päähän, Yöt ne kahta katkerammat; Tämän tietääpi kokenut, Kokematon tät' ei tienne. Viel' on vanhalla varotus Lause muuan lausuttava Nuorisollen nousevallen, Kansallemme kasvavallen, Kuinka terveys olisi Katsottava kaikin puolin, Ettei tuollen turmiota Tehtäisi tahallisesti. Terveys on kullan kallis Kansan kaikella ijällä; Ei sitä vastaa kullan arvo, Eikä hopian hyvyydet. Vielä lausun laitoksesta, Kodista kirurgisesta, Kuin on kaikelta kohalta Juuri julkinen rakennus, Jossa vissit virkamiehet, Rohvessoorit rohkeasti, Tohtorit tekevät työnsä. Vaikk' on vaivat monenlaiset, Leikkaukset satalukuiset, Jotka täällä tehtänehen, Onnistuu ne oivan lailla; Kansallemme kallis taito. Entäs ne ihanat immet Hellät hoitajattaremme! Kyllä vaatii virka tämä Paljon heiltä palvelusta, Huolellista hoitamista. Viel' on laitos laitettuna Siltä kannalta siveeksi, Ett' on siellä sielun hoito, Kaikkein kallihin tavara, Sairahillen saatavana. Se on herkku hengellinen, Jota siellä jokaiselle Täysin määrin tarjotahan. Ei oo puutosta papista Siinä selvässä valossa, Jonka Jeesus jätti meillen. Kun nyt tunnen terveyteni Jälleen saaneeni jälellen, Niin on kyllin kiittäminen; Ilomielellä iloitsen. Ja ei oo minulla muuta Jättää muistoksi jälellen Tällen Suomen sairaalallen Kuin tää kehno kiitokseni, Runomuotohon mukailtu.

MUISTELMIA VUOSISADAN VAIHTEESSA VUONNA 1901.

Kun on taaskin kuljettuna, Vuosisata vierähtännä, Jäänyt tuonne jälkipuoleen, Niin mä aivon arvostella Eli puoliskaan puhua Vuosisadan vaihehia: Mitä tällä taipaleella Sata vuottakin sanovi, Jos sen ehtisi elämä Vaikka puoliksi puhua, Kuink' ois sillä kertomista Monenmoista muistoansa. Mainitsen vaan muutamia, Mi on jäänyt muistihini Tällä inhalla ijällä, Kuudenkymmenen kululla. Ihan ihmeellä tuleepi Katsella nyt kansan töitä, Kyliä ja kaupungeita, Kuin on kaikelta kohalta Koriaksi koristettu, Erilaiseks' entisestä Viime vuosikymmenillä. Mitähän sanoisi miehet, Ukot entiset eläjät, Jos ne tulis tuonelasta, Nukkunehet nurmen alta Tätä kaikkee katsomahan. Tuskin enää tuntisivat Suomen seutua kodiksi, Kuin on kodit korjaeltu, Kaupunkimme kaunistettu, Levitetty, laajennettu, Erilaiseks' entisestä. Paljon onpi parannusta, Taloudellista tapoa, Opin ohjeita monia Tuonut tämä vuosisata; Kun on koneet kaikenlaiset Käytäntöhön keksittynä Talonpoikainkin talossa. Etenkin on höyryn hyöty, Voima varsin voimallinen Konehissa käytännössä. Joka vetääpi veturit, Rallattavat rautavaunut Kyllä kiireellä kululla Pitkin Suomea sujuvat. Siitä laivat lastillensa Saavat voiman voimallisen, Kulullensa kunnon kyydin Höyryn voimasta hyvästä. On tuosta osa otettu Talonpojan tehtäviinkin, Höyryvoimasta varattu. Paljon ompi parantunut Maamme maanviljelyskin; Kaikki työt ja toimitukset Kohonneet on korkeimmilleen, Joist' on tulo tuottavampi, Paljon entistä parempi. Samoin kaikki työkalutkin Ovat uutta entisestä; Jotka työtä jou'uttavat Erilailla entisestä. Vielä antoi armollinen, Meidän kuulu keisarimme, Aleksanter aikanansa Monenmoista korjausta. Valtiotkin valmisteli Ajan pitkäisen perästä. Antoi myöskin arvollisen Suomenkielen suosimisen, Että tuomiot tulevat Kansan kielellä omalla, Talonpojan tuttavalla. Täss' oon tuonut: muutamia Edistyksemme eväitä Vuosisadan vaiheista. Vaan kun alkaa askeleemme Sadan uuden uutisillen, Teillen tuntemattomillen, Niin on arvelun alaista, Tiemme tuiki tuntematon, Mitä vielä vitsausta, Surun aikaa Suomellemme Suopi meillen suuri Luoja. Suoko vielä rauhan rannat Täällä tyynenä pysyvän, Vaiko myrskyt monenlaiset Rauhan teitä rasittaisi. Siispä kaikki Suomen kansa, Yksin mielin, yksin kielin, Anna alhainen rukous Jumalallen julkisesti, Että rauhassa eläisit, Kunnialla kuolla saisit Suomi-äidin suosiossa, Rauhan kaiken kainalossa.