Part 40

Gust tarttui päähänsä. -- Kaikki, kaikki on mennyttä, ähkyi hän synkkänä tuskissaan. Tuhannen lämmintä, hyvää sanaa rakastettunsa kiitokseksi muistui hänen mieleensä, mutta hän karkoitti ne, kirosi ne ja väänteli itseään katumuksen ja vihreän raivon vallassa.

-- Minä pidin häntä uhrina! -- -- En voi häntä jättää! -- En voi, Joszi, en voi, toisti hän epätoivolla.

-- Mitä sinä aiot siis tehdä?

-- Minä matkustan, ähkyi Gust.

-- Ja otat Miladan mukaasi?

-- Älä kysy! Minkä täytyy tapahtua, se tapahtukoon!

-- Noh, istu sitte kolmijalalle, arvoisa Pythia [ennustava papitar Kreikassa], sanoi Joszi, mennen peilipöydän luo.

Gust heittäytyi tuolille.

-- Sinä näet tuskani, Joszi, ja sinä voit siitä puhua pilanteolla!... Se on suuruudenhulluutta se! Tuo tapa, jos tahdot sen tietää, lamauttaa minut, ehkäisee minua saapumasta luoksesi neuvoa saamaan ratkaisevina hetkinä. Jos et olisi noin yli-ihmismielinen, olisi paljon voinut olla toisin.

Joszi katseli kynsiään. -- Sepä ikävää. Minä luulin sinun tottuneesi minunlaisiin otuksiin. Siis lyhyesti puhuen, minä en tahdo näytellä pyövelin epäkiitollista osaa tässä surunäytelmässä. Minä teen siis vaan työtä käskettyä. Mutta päätä sitten kaikki itse! --

-- Minä ammun itseni!

Joszi kääntyi aivan sanoin määräämättömällä tavalla virnahdellen... Kaunis työjako, ajatteli hän; hän käskee ja minun pitää ampua hänet.

-- Eräs seikka täytyy sinun sanoa todeksi, alkoi Gust puhua kiihkeästi. -- Jos hän onkin salannut minulta asioita, on hän sen tehnyt rakkaudesta minuun. En tiedä mitään hänen entisestä elämästään. En ole sitä koskaan udellutkaan. -- Se on ollut heikkoutta, turhamaisuutta. -- Niin. Mutta minä näen ja tiedän, että Milada on viisaampi, parempi, jalompi kuin kaikki ne perhetytöt yhteensä, jotka meidän täytyy naida. -- Kun on kysymys tunnokkuudesta, -- ei kukaan nainen ansaitse paremmin olla aviovaimoni -- kuin hän!

Joszi kuohutti liikuttavan kärsivällisenä saippuavettänsä.

-- Ennenkuin tuo asia on saanut lain vahvistuksen, pitää saada hänen tekemään joku harhaan vievä päätös, ajatteli Joszi. -- Nyt pitää vaan koota ajatuksensa. Hm! Hm! Hm! hyräili hän "Figaron häät" nimisestä laulukappaleesta.

Sill'aikaa Gust istui otsa käsien peittämänä hautoen tuumia päässään. --

-- Siihen taloon en enää jalallani astu, se on selvää, sen olin päättänyt tehdä jo aikoja ennen tätä. Miladan pitää heti erota sieltä. -- Hänen täytyy polttaa kaikki sillat takanaan. -- Nyt asetan viimeisen vaatimuksen.

-- Hm! Hm! Hm! Joszi pikersi kuin metsälintu.

-- Kunpa vaan en olisi näin hirveän hermostunut! En kestä enää mitään kohtauksia. En siedä kuulla pyyntöjä enkä mielenkääntämispuheita... Siihen on syynä, että olen tottumattomana asunut kesän kaupungissa. Kaikki yhteensä murtaa minut.

-- Hm, hm, hm, rääkkyi Joszi, alkaen laulaa Wotan'in jäähyväislaulua.

-- Minä lähden pois. Minun täytyy päästä vuoristoon, aivan uusiin oloihin. -- Se parantaa hermoni. Lähdemmekö jalkamatkalle yli Harzin tahi Brockenin? Lähdemmekö? -- Tuletko mukaan?

-- En voi antaa kättäni, se on liian saippuainen. Hyvä, veliseni, mutta järjestä ensin maanpäälliset asiasi. --

Gust katsoi häneen. -- Berliinin matkatuumasta en luovu. -- Hän nosti rukoillen silmänsä. -- Anna minun toteuttaa se, Joszi, minä pyydän. -- Minä lähden jo tänään kello 5 ja 55 Müncheniin, näkemättä Miladaa. Sen uhrauksen teen, mutta älä riistä Miladaa ainiaaksi minulta! Kirjoita hänelle, kerro kaikki, selitä lähtöni mielentilani perusteella, sano hänelle, että olen antanut kunniasanani siitä, ett'en astu Punatalon kynnyksen yli.

-- Minä annan sen täten vielä kerran sinulle. -- Sano hänelle, että odotan häntä Berliinissä, -- odotan ehdottomasti. -- Ja sano hänelle, miten vaikea minun oli tehdä tämä päätös, -- mutta -- mutta -- --

-- Käsitän, sanoi Joszi naama saippuaisena, pitää lukea Schillerin "Rosvoista" ensi näytöksen ensi kohtaus: "Mutta älä saata poikaani epätoivoon!"

Gustin täytyi tahtomattaan nauraa. Joka painostava ja vastenmielinen tunne oli hänestä hälvennyt. Lopullinen päätösmahdollisuus teki hänelle hyvää. Kello 5 ja 55 läksi Münchenin pikajuna. Münchenissä hänellä oli hyviä ystäviä. Siellä asui hänen kaunis Niederheim-niminen tyttöorpanansa. Tuossa hauskassa seurapiirissä hän aikoi perinpohjin parantaa itsensä. Hän oli jättänyt kaikki rumat muistot peninkulmia peräänsä ja hän oli esiintynyt sittenkin kunnon miehen lailla. Jo hänen hyvä puolensa tuli näkyviin.

-- Minä pyydän sinut nostamaan matkarahat konttoorista, Joszi. Isä-ukko on siinä suhteessa hyvin antelias.

-- Moitteeton, vakuutti Joszi.

-- Koska luulet voivasi itse lähteä täältä?

-- Neljän, viiden päivän kuluttua.

Gustin silmät loistivat taas kuin aurinko. Hän oli taas herttaisimmalla päällä.

-- Kuule, toveri, minä en tahdo olla itsekäs. Ota Olly myös Berliiniin.

Joszi teki kädenliikkeen. -- Oletko hassu? Huomenna eroomme ilman kaipausta. Hyvä Jumala, älä nyt huolehdi minusta. Tyttöjä on joka paikassa.

Gust pisti päänsä pesuvatiin. -- Jumalan kiitos, sanoi hän pursuttaen, -- usko minua, kuukausiin on tämä ensi vapaa, helppo silmänräpäys. -- Hän harjasi viiksensä, vaalean, pystysuoran tukkansa ja otti panamahatun päähänsä.

-- Nyt menen kotiin. Selitä sinä isä-ukolle kaikki raha-asiat ja sitten me tapaamme toinen toisemme ruokapaikassa. -- Terve siis! -- Tuletko asemalle?

-- Luultavasti. Mutta mene nyt! -- Muuten leikkaan naamani rikki. -- Partaa ajaessaan oli Joszi aina vastoin tapaansa hermostunut. -- --

Monien virnistelyjen ja käsivarsiretkausten jälkeen valmistuttuaan istui Joszi pöydän ääreen ja rupesi kirjoittamaan, huolimatta, että aamiaisaika oli hyvin lähellä, seuraavaa kirjettä:

Korkeasti kunnioitettu herra Brenner!

Niistä toimenpiteistä, joihin me päätimme viime neuvottelussamme ryhtyä, täytyy meidän nyt sillä välillä tapahtuneiden, erittäin huomioon otettavien olosuhteiden johdosta sangen oleellisesti luopua. -- Minä jätän joukon asianhaaroja mainitsematta, jonka tahdon vasta selostaa suullisessa keskustelussa, vaan sivumennen huomauttaen, että Gust on joutunut mitä arveluttavimpaan asemaan ja on siksi päättänyt matkustaa jo tänä iltapäivänä Müncheniin, johon minä lähden hänen jälkeensä neljän tahi viiden päivän kuluttua. Seuraavan tosiasian saatan ilmoittaa: On lähtenyt sanomatta hyvästi, mutta lujalla ja vakaalla aikomuksella ja päätöksellä. -- Syyskuun lopussa on tarkoitus asettua asumaan Berliiniin ja ihan elämään perhe-elämää. V. pysyy aina vaan ohjelman ensi numerona.

Minusta on suoraan vaarallista antaa Berliinijutun toteutua. Tuo V., joka on aivan rehellinen luonne, joka ei juonittele ja jota vielä ympäröi häväistyn kohtalon sääliä synnyttämä marttyyriruunu, ei pitäisi koskaan saada tilaisuutta vaikuttaa Gustin herkkään, uskolliseen ja luottavaiseen luonteeseen kotielämän piirissä. Tällainen juttu päättyisi epä-onnistuneella avioliitolla. -- Erehtymättä voin sen ennustaa. Meidän täytyy toimia empimättä, ennenkuin ketjun ensi rengas taotaan kiinni, jota me molemmat emme jaksa enää murtaa.

Nykyinen asema on erittäin edullinen tarmokkaalle estämisyritykselle, joten taukoomatta toistan, että asian ratkaisu täytyy tapahtua V:n käden kautta.

Minä pyydän, että Te heti annatte käytettäväkseni ehdottamanne rahasumman. V. on varakas, joka on painava asianhaara Teidän tarjoumuksellenne! Otan oikeuden antaa Teille tiedon tunnettua tietä siitä tunnista, jona voin odottaa Teitä sakkiklubissa antaakseni seikkaperäisemmät tiedot asemasta.

Ystävällisellä alttiudella suosittelen itseäni.

Teidän luotettava

Joszi Wallnerinne.

Mila! Joszi antaa tämän kirjeen sinulle, liittäen siihen tuhannen lämmintä jäähyväissanaa, sillä minun on täytynyt kirjoittaa tämä kiihtyneessä mielentilassa ja lyijykynällä kahvilassa. --

-- Miia, minun täytyy lähteä pois, näkemättä sinua sitä ennen kertaakaan, armaani. -- En saanut enää tavata sinua. -- Hermoni ovat pilalla, minun mielentilani on kurjin, minkä kuvitella saattaa. Kysy Joszilta, hän voi kertoa kaiken. Älä kuvittele turhia, se on viisainta. Se tapaus, joka oli sietämättömän raaka, on paljon selittänyt minulle, joka oli minusta epäselvää. -- Sinä saat aina tietää osoitteeni. Toistaiseksi on osoitteeni: München, Residenssi-hotelli. -- Joszi sanoo sinulle, mitä minä toivon ja tahdon sinun tekeväsi.

Minä vaadin vieläkin, ja se on hartain toivoni, että täytät vaatimukseni. Se on: jätä heti Punatalo ja hae itsellesi uudelle elämällesi soveltuva ympäristö.

-- Miia, minä olen tehnyt sinulle suuren siveellisen uhrauksen! Joszi selittää sinulle kaiken, miksi matkustin sanomatta sinulle jäähyväiset ja missä mielentilassa. Minun täytyy kovin ponnistaa, ennenkuin pääsen tasapainoon. -- Hyvästi! Ulkona taivas menee pilviin ja tuulee. -- Ja sinä, armaani, mitä sinä tunnet? -- Älä valita, tyttöseni! Kestäkäämme kaikki, tuota ihanaa Berliinissä olo-aikaa kuvitellen; se on tuleva ja sen täytyy tulla. -- Jää hyvästi, rakas Mila, minä suutelen tummanharmaita silmiäsi, joissa hehkui niin usein lempi.

-- Minä odotan heti vastausta Müncheniin.

Sinulle aina uskollinen Gustisi.

-- Hyvä neiti! -- Meidän molempien ystävämme, Gustin, tahdosta pyydän hartaasti Teidän käymään luonani huomenna aamupäivällä. Jos ette saata silloin saapua, jään koko iltapäiväksi vartomaan Teitä huoneessani.

Näkemiin

Joszi.

Päivä oli kolea ja kostea. Ilkeä vihmasade tunkeutui Miladan ohueitten vaatteiden läpi, kostuttaen ne kokonaan. Milada oli kalpea yön valvomisesta ja häntä vilutti silminnähtävästi. Hänen astuessaan huoneeseen, seisoi Joszi selin häntä, sulkien heti ikkunan.

Hän katsahti moittivana Miladaan. -- Miks'ette ottanut sateenvarjoa mukaanne?

-- En muistanut, läksin niin kiireesti kotoani. -- Mikä on tapahtunut? Missä Gust on?

-- Ennenkuin vastaan tuohon ja samankaltaisiin kysymyksiin, -- annan Teidän lukea tämän kirjeen.

Milada sanoi alas painuvin äänin: -- Onko Gust lähtenyt pois? Hän katsoi Josziin muutamia sekunteja läpitunkevasti, sitten hän otti kirjeen ja aukasi sen. Hänen kulmakarvansa rypistyivät lukiessa niin, että musta varjo lankesi kasvoille. -- Tuskin hän oli lukenut kirjeestä puolen, ennenkuin hän käänsi sen ja alkoi lukea sitä uudelleen hyvin tarkkaavasti ja vitkalleen. -- En käsitä tätä kirjettä, sanoi hän katsoen ylös, sama ankara sävy äänessä ja pilke katseessa kuin kasvojenkin ilmeessä.

-- Se on kirjoitettu kovalla kiireellä ja mielenkiihkolla. Teidän tähtenne on ollut häväistyskohtaus poliisikamarissa. -- Ja Joszi antoi mahdollisimman asiallisen kuvan tapahtumasta, niinkuin hän oli sen kuullut Gustilta päivän ennemmin.

Milada kuunteli sisäänpäin kohdistunein katsein. -- Siitäkö se johtui? hän sanoi hetken kuluttua. Siksikö hän matkusti? Mutta miksi hän ei käynyt minun luonani ensin? -- Miks'ei hän kertonut sitä juttua minulle? Sehän olisi ollut luonnollisinta. -- Häpesikö hän myös minua?

-- Neiti Milada, Teidän täytyy vakavasti koettaa ymmärtää, millaiset ovat hienostuneet hermot. Gust oli tuollaisen tapauksen jälkeen peloittavasti alakuloinen. Eilen iltapäivällä, vähä ennen lähtöään hän ei suorastaan voinut, -- minä ihan hätkähdin, -- hän ei voinut niellä tavanmukaista liha-annostaan. Kaksi lusikallista hän söi vaan soppaakin. Sellaista hän ei kestä ajan pitkään.

Milada katsoi ihmeellisen näköisenä Josziin. -- Te laskette vaan leikkiä, sanoi hän pidätetysti.

-- Minä luulen, -- ei. Hyvä neiti, ettekö tahdo ensin istua? Te olette kurjan näköinen. Haluatteko kupin teetä? -- Poltatteko paperossin? Ettekö? Noh niin, mihin lopetimme? -- Meikäläiselle, minulle ja Teille ei turmeltunut päivällisruokahalu merkitse mitään. -- Eikö niin? -- Mutta Gustin suhteen se on peloittava ilmiö. -- Minä itse neuvoin häntä matkustamaan. -- Se oli parasta minulle ja teille. -- Hän olisi pian tullut sietämättömäksi. Ja se olisi tapahtunut vaan sentähden, että hänen kaikki iloiset tunteensa olisivat tehneet suurlakon, minun tietääkseni. -- Kun nyt taas saan hänet nähdä, on hän oleva sama vilkas, mukava poika kuin ennenkin. Te teitte siinä vähän ajattelemattomasti, neiti Milada, että sekoititte hänet tuollaisiin juttuihin. Mitä aijotte hänestä oikeastaan sorvata? -- Aiotteko tehdä hänestä yhteiskunnallisen tavarankantajan? Sopiiko sellainen tehtävä hänen herkälle luonteelleen. -- Oikeinko te toimitte tosissanne?

Milada katsoi vakavana eteensä. -- Minä luulin, että hän saattoi miehenä kestää jotain tuolla -- poliisikamarissa. Hänen ei olisi pitänyt lentää sieltä pois, kuten hän nyt teki ja itkeä. -- Mitä itku auttaa? -- Useinhan minulle on tapahtunut samallaista! -- Mutta minä en uskalla tuolla mitään äännähtää, enhän ole vapaa. -- Mutta Gust on vapaa mies! Miksi hän häpesi hallitusneuvosta, josta tiedämme joka likkapaikassa, että hän on suuri konna ja toimii liitossa pahimpien riistäjäparittajien kanssa. En ymmärrä, miksi Gust ei tullut luokseni. Minä olisin heti sanonut: Gust, tytön voi rahalla ostaa vapaaksi. Meidän täytyy lahjota poliisimestari. -- Eihän tässä ole kysymys pahoitetusta mielestä vaan tosi-asiasta. Tässä on kysymys yhden ihmisen elämästä.

-- Mutta, rakas lapsi, kun me käymme sotaa, täytyy meidän voittaaksemme asettaa miehet oikealle paikalleen. Purskuvia luonteita ei käytetä valtiopoliitillisiin neuvotteluihin. Ja hentoja herroja, jotka vaan osaavat hymyillä ja säädyllisesti lausua mairesanoja, ei käytetä etuvartioina. -- Luuletteko yhä vielä, neiti Milada, että lähetitte oikean miehen poliisilaitokseen? -- Ei, ei. Kysymykseni on ihan vakava. -- Täydellisesti vakava, en laske leikkiä. -- Istukaa, minä pyydän. Keskustellaan tänään oikein perinpohjin.

-- Ystävämme Gust, joka ehkä nyt juo kannullisen ruskeaa olutta ja syö samallaista vasikanreittä, on herttainen poika, kavaljeeri ja kauneuden ihailija, nautinnon hienostelija, -- hän on kaikkea muuta vaan ei sellainen ihminen, jolle saa antaa ilkeitä ja vaikeita tehtäviä, jonka saa jyrkkänä asettaa tämän maapallon varjopuolelle. Minä olen usein suuttunut teihin, Milada. Te tunnette hänen mieli-alansa. -- Nuo kaikki pyrkimyksenne hävittivät hänen hyvänahkaisuutensa. Ne tekivät hänestä raa'an ja ilottoman olennon. Hän oli kuin noiduttu alituisine itse-uhrautumisineen. Hän, tuo ihannetoveri, riitaantui kaikkien kumppaniensa kanssa, jopa epäili minuakin. Ja tämä tapahtui siksi, että te olitte saattanut hänet pois oikealta tolalta.

-- Gust antaa teille kyllä tuhannen guldenia kuin turhaa. Mutta tunnelmaansa hän ei anna mielellään rikkoa. Sillä tuontapaisten ihmisten hyvyys ja luonteentasaisuus sekä jalomielisyys riippuu eroittumattomasti heidän tunnelmistaan. Joka rikkoo Gustin tunnelman, tekee hänet aivan mahdottomaksi saamaan aikaan mitään hyvää. -- Minun täytyy teille sanoa, että olen pitänyt ennen Gustia liian huonona, uskoin lujasti, että hänen piti pikemmin, paljoa pikemmin väsymän teidän hommiinne. Mutta rakkaus teihin, teidän valtaava naistenhonne kiihoitti häntä lujasti. Kuten sanottu, sain salassa pyytää häneltä monta väärää syytöstä anteeksi.

-- Mitä te sillä tarkoitatte, herra --

-- Joszi, olkaa hyvä. Toista nimeäni käytettäköön vaan kaupunkiseurustelussa.

-- Siis herra Joszi, mitä pahaa Gust siis on tehnyt? Mitä hän on hommannut, joka olisi hänelle epä-edullista? Mihin minä olen häntä kiihoittanut?

Joszi löi kätensä yhteen: -- Pyhä yksinkertaisuus! Ettekö te tiennyt, että oli jo väärin kiihoittaa hänen hermojaan osottamalla teikäläisten rakkauden alastoman todellisuuden ja näyttämällä, joka päivä, joka hetki, mitä nuo herttaiset tytöt saivat todella kokea teikäläisten laitoksissa? Ettekö voi kuvitella, että jo yhteiskunnallisesti poljettujen kurjuuskohtaloon innostuminen oli Gustin puolesta suuri itsensä uhrautuminen? Hyvä Jumala, sellainen innostuminen ei ole yleensä tarpeellinen. -- Olisi maksanut vaan ja poistunut niinkuin muutkin miehet. -- Mutta Gust syventyi tutkimaan ihmiselämän kohtaloa ja ihmisluonteita, tuhlaten sielunsa vastaanottamiskyvyn, tutustuakseen yhteiskunnan hyljättyihin ja langenneisiin olijoihin. Sitä eivät muut hänen vertaisensa tee. Ettekö sitä käsitä? -- Gust on tunteellisin ihminen, minkä tunnen! Hän on varmaankin kärsinyt ruumiillisesti nähdessään kaiken teikäläisten elämän rumuuden. Eikä teillä näy olleen aavistustakaan siitä.

-- Epäilemätön totuus on, se, että onnettomat ihmiset eivät ole sopusuhtaisen kauniita.

-- Äitinsä suunnattomaksi iloksi selitti Gust jo kolmevuotisena, että hän ei tahdo leikkiä samanikäisen tytön kanssa, siksi että tuo tyttö ontui. -- Gust on yhtä ylenaistillinen kauneudenjanooja kuin hänen äitinsäkin oli. -- "Minä annan hänelle kyllä hevoseni", sanoi Gust ontuvalle, "mutta viekää hänet pois talosta." Tämä lause syötettiin hänelle niin usein ihaillen, että siitä muodostui hänen elämänsä johde. Kuten sanottu, Gust on juuri sitä, mitä hänestä aijottiin tehdä. Hän on miellyttävä ihminen, josta puhutaan todellisella ihastuksella, kun on puhe komiteoista ja teejuomingeista ja samannäköisistä viattomista yrityksistä. Hän on syntynyt seuranäytelmien järjestäjäksi, hän sopii vieraaksi kihlajaisiin, kummiksi ristiäisiin ja kantamaan ihmisiä hautaan hautajaisissa, hän on arbiter elegantorum (soveliaisuuden arvostelija), kuten vanhat roomalaiset sattuvasti sanoivat tuonkaltaisista yhteiskunta-ilmiöistä. Taatto taivahinen, tuollainen olijo ei ole suinkaan niitä, joiden selkään saattaa sälyttää kiusallisia velvollisuuksia, jonka tunteita vieraitten olentojen kurjuus saattaa vahingottaa, kiduttaa. Ja mitä pirua vielä sanoisin?! Älkää vaatiko, että ruusulla on sipulin silmiä kyyneltävät ravitsevajuuriset ominaisuudet! -- Joszi lykkäsi tuolin sääriensä väliin. -- Kuulkaa, minä olen tuntenut Gustin jo kaksitoista vuotta. Kolmentoista vuotiaana hän sai pienen vamman keuhkoihinsa ja siksi hän lähetettiin minun seurassani Rievieraan [kylpypaikka Italiassa]. -- Myöhemmin minusta tehtiin hänen seuralaisensa, minä valmistin hänet ylioppilastutkintoon, minusta tuli hänen maître de plaisirinsä (huvimestarinsa) -- se sola, jonka kautta hänen tuli kulkea mailman ilopaikkoihin.

-- Me elämme niinsanottu seinä vaan välissä. Minä olen aina häntä kunnioittanut käytettävänä aikalaisenani. Mutta minä olen varonut tarttumasta hänen mielihyväntunne-elämänsä taidokkaasti kudottuun verkkoonsa. -- Hänen lauhkeaa mielentilaansa ei saa häiritä lenseänä kesä-iltapäivänä kertomalla esimerkiksi räikeää itsemurhatapausta. -- Se suututtaisi häntä -- ja hyvällä syyllä. Sellaisilla varomattomilla teoilla voisi kadottaa hänen tuttavuutensa. -- No, no, älkää hymyilkö katkerasti, neiti, hänellä on tuohon täysi oikeus, niinkuin te olette oikeutettu virkistämään ja kostuttamaan sieluanne ottamalla osaa ympäristönne kärsimyksiin -- Me pyrimme kaikki noudattamaan omaa yksilöllistä luonnonlakiamme. Älkää vaatiko, että suora viiva on yhtä kuvaava kuin ympyriäinen. -- Sammakko hyppii ja lintu laulaa. Älkää pistäkö sormeanne välttämättömien lakien koneistoon, joka ei sitä kärsi!

Joszi sytytti paperossin.

-- Sanalla sanoen, Gust kuuluu sellaiseen ihmislajiin, joka näkyy olevan meidän aikamme yleisin, ja johon teillä on ollut niukin tilaisuus tutustua. -- Hän on, mitä me kapakkakielellä tarkoitamme sanalla -- nurkkaporvari.

-- Gust Brennerillä on ehdoton taipumus vaeltaa läpi maailmansa tarkkuuskello kädessä. -- Hän laskee hetket, hän pitää kirjanpitoa nautinnoistaan ja kokemuksistaan ja hänen tilinpäätöksensä elämänliikkeessä on aina virheetön. -- -- Hän on niitä miehiä, jotka päättävät: minä en mene sinne, sillä siellä näen pienen juutalaistytön, jonka tenho voisi käydä minulle vaaralliseksi. -- Tahi: Minun pitäisi harjoittaa hyväntekeväisyyttäkin. Hän ottaa osoitekalenterista selvän, mihin yhdistykseen pitäisi kirjoittautua jäseneksi ja hän katsoo viisaimmaksi kirjoittautua puoliseen tusinaan, joihin hän suorittaa säännöllisesti noin kymmenen guldenin vuosimaksun kuhunkin. Hän voi ohjelmallisesti rakastua. Sellaiset ihmiset löytävät silmät ummessa joka aamu kultaiset paidannappinsa ja vetävät kelloaan pahimpienkin juomaretkien jälkeen erehtymättä aina ennen maatapanoaan -- ne eivät koskaan unohda keppiään eivätkä penkoa koskaan laatikkojaan etsien pikkukapineitaan, sillä joka esineellä on niin sisällä kuin ulkopuolella edeltäpäin määritelty, vaihtumaton paikkansa. -- Yhteenvedettynä voi lopuksi sanoa, että sellaiset ihmiset kuin Gust mittaavat mahdollisuuksiaan kyynärpuulla, ne hallitsevat halujaan ja laskevat, kuinka pitkälle heidän taipumuksensa saattavat kehittyä, -- sellaiset ihmiset ovat aina asestetut erityisiä ja odottamattomia hyökkäyksiä vastaan, sillä he valaisevat aina tietään selvän järkensä valonheittäjälyhdyllä. Siksi sanon teille lopuksi. -- Tämän puheen jälestä, olkaa hyvä, -- ja lukekaa hänen, -- Gustin, -- kirje vielä kerran läpi! -- Ehkä te ymmärrätte hänet nyt paremmin. -- Minä pyydän, olkaa hyvä ja lukekaa!

Totellen otti Milada kirjeen laukustaan lukien sen alusta loppuun. --

-- Entäs, mitä arvelette?

-- Käsitän, vastasi Milada hetken kuluttua hiljaa ja ääni sameana, -- tiedän, että olen erehtynyt. Minä siis erehdyin. Erehdyin kuten tavallisesti ja yksinomaan vaan minä. -- Antakaa minulle vain miettimisaikaa! -- Hänen äänensä heikkeni, hän peitti silmänsä käsillään ja antoi päänsä vaipua polvilleen.

-- Neiti, minä uskon, että teillä on hyviä taipumuksia. Te jaksatte vielä korjata ja vaihtaa monta kiinnikasvanutta käsitystänne ja uskonoppianne. Koskaan eivät todelliset tapahtumat vastaa ihmisen sisäisiä harrastuksia. -- Minä varoitan teitä. Älkää taas puolestanne sokeasti tuomitko nurkkaporvareita. Te opitte eläissänne ja toimiessanne antamaan niille arvoa.

-- En tunne suunnitelmaanne, en tiedä, mihin päämaaliin te pyritte, mutta pankaa se tulevaisuuden varalle muistiin, että jos aijotte käyttää ihmis-olentoja yritystenne avustajina, niin ottakaa huomioon koko liuta ristiriitaisia tunteita, ottakaa aina laskuun, että heillä ovat ihmisaivot ja eläinvaistot, sillä kaksipäisyys on kahdenjaksoisen toimintamme kuva.

-- Teidän pitää, ottamatta tätä moitteena vastaan, kerran kokonaisuudessa oppia näkemään miten nerokkaan itsenäisesti Gust, tuo herttaisen luonnollinen poika järjestää meille mieltäkiinnittävän näytelmän. -- Katselkaa vaan, miten näppärästi Berliinissä olo-aika on sommiteltu!

-- Teidän pitää matkustaa Berliniin, -- hän aikoo ylläpitää teitä, -- hän aikoo ylläpitää minua ja Ollya, -- me saamme huoneuston ilmaiseksi, ruuan ja pianonkin. -- Olly löytää kai pian siellä kaartin luutnantin. -- Ja tämä kaikki on vaan sirotekoinen kudelma, joka tuottaa Gustille nautintoa, -- tämä on hänen onnellisen rakastajapääosansa kulissit. Hän viskaa meidät kolme miellyttävällä heitolla seuraten luonnollista haluaan saattaa meidät ilmapiiriin, joka vastaa hänen taipumuksiaan. -- Hän ei kysy, hän ei ajattele, miten meidän, hänen vastanäyttelijöittensä kohtalo kehittyy.

-- Minä raskasluonteinen aasi harkitsen kolme kertaa, ennenkuin ehdotan jollekin, että hän tulisi pitämään minulle seuraa johonkin kahvilaan. -- Mutta Gust! -- Hih, hei! -- Joka esteen ja tapahtuman hän työntää tieltään, kuin viinilasin, jonka viinissä oli pohjamaku. Hän käskee avata uuden tynnyrin ja täyttää sen viinillä lasinsa. --

-- Kuin olette lukenut kirjeestä, niin Gust rakastaa teitä. -- Hän ei jätä teitä. -- Mitä meidän on tekeminen? Matkustammeko Berliiniin?

Milada nosti päänsä katsoen Joszia silmiin. Kehittyneen ihmistuntijan katse kohdistui tyynenä Miladan sulkeutuneisiin kasvojenpiirteisiin.

-- Te voitte matkustaa Berliiniin, -- sanoi Milada, -- mutta minulla, -- minulla ei ole siellä mitään tekemistä.

-- Ai, ai! Miettikää, mitä teette! Te riistätte ystävältänne rakkaan varmuuden. Berliini on aijottu hänen elämänsä määrätyksi kehityspaikaksi. Yleensä teidän kieltonne ei ole mikään uhraus. Minä pyydän, että harkitsette tarkkaan, ennenkuin luovutte Gustista.