Part 6

No, entä sitten? Jos näin olisi tapahtunut niin mitä sitten?

PEKKA

Veljeni on — hm! Onkohan se nyt oikein, että sen sanon —?

HELINÄ

On — tietysti! Tässä on taas jotakin lätäkön tapaista — ettekö halua nostaa minua toista kertaa?

PEKKA

Tuhat kertaa! Minä haluan, että aina makaisitte lätäkössä —

HELINÄ (naurahtaa hermostuneesti)

Ooh!

PEKKA

Niin — minä tarkoitan, että saisin aina vain, alituisesti nostella teitä —

HELINÄ

No, nostakaa!

PEKKA

Veljeni sanoo olevansa rakastunut teihin, sanoo tahtovansa erota sisarestanne —

HELINÄ

Oo, oo, oo! Ja siitä syystä siis —?

PEKKA

Siitä syystä asia on muuttunut sotkuiseksi —

HELINÄ

Tietääkö sisareni tämän?

PEKKA (huokaa)

Ei! Kiitetty olkoon Habakuk!

HELINÄ (nauraa)

Ja tässäkö kaikki?

PEKKA

Sellainen se on koko lätäkkö! Sanokaa nyt: saakeli soikoon!

HELINÄ

Minkälainen mies tuo teidän veljenne oikeastaan on?

PEKKA

Hyvä poika! Maailman paras poika — mutta vähän romanttinen — ja kuka sen nyt vielä tietää, kuinka asiat oikein ovat, ennenkuin näette hänet —

HELINÄ

Kun minä hänet näen, niin kyllä minä hänet parannan — ainakin tästä taudista —

RAJU (tulee katsomosta, muuttuen epäröiväksi, kun näkee Helinän veljensä seurassa).

PEKKA

No, siinähän minun velimieheni tuleekin! Tulehan nyt, Raju, että saan esitellä sinut neiti Helinä Immilälle. — Sallikaa minun poistua!

HELINÄ

Päinvastoin! Minä pyydän, että jäätte, herra Halla!

PEKKA (vetäytyy peremmälle)

HELINÄ (tervehtii Rajua)

Hauska tavata sisareni sulhasta. Tällainen tuttavuus on aina enemmän tai vähemmän mielenkiintoinen.

RAJU

Tervetuloa Amerikasta! Me olemme ennenkin tavanneet, jos suvaitsette muistaa.

HELINÄ (katsoo tarkemmin)

Mekö? Missä sitten? — Odottakaas! Amerikan Suolajärvellä kerran laivamatkalla oli joku matkustajista teidän näköisenne — mutta hän oli mormooni.

RAJU

Minä en ole —

HELINÄ

Ettepä tietenkään — ette te ole mormooni. Kyllä minä luottamuksella voin uskoa sisareni teidän huostaanne.

RAJU

Minä en ole matkustellut Suolajärvillä — aioin sanoa. Minä tapasin teidät viime syksynä Helsingissä tanssiaisissa —

HELINÄ

Oh, niin! Tosiaankin! Nyt minä alan muistella kuin unennäköä. Nuo tanssiaiset olivat luullakseni vähän ennen lähtöäni. Ellen aivan pahasti erehdy, niin teidän näköisenne herra tanssittikin minua kerran.

RAJU

Kolme eri kertaa!

HELINÄ

Todella! Sepä oli aika paljon se! No, sitten kai me seurustelimme jonkun verran. — Huomasitteko siellä muuatta tunkeilijaa, joka välttämättä tahtoi tavata minua seuraavana iltana. Muistatteko, miten minä selvisin hänestä?

RAJU

En.

HELINÄ

Minä sanoin »jaa» ja »kyllä» viiden minuutin ajan kaikkeen, mitä hän puhui. Hän sai kai tarpeekseen ja minä pääsin rauhaan.

RAJU

Entä jos hän piti totena teidän myöntyväisyyttänne?

HELINÄ

Jos hän oli sellainen narri, niin syyttäköön itseään! (Äkkiä). Ritva muuten äsken kysyi teitä. Ehkä olette ystävällinen ja menette hänen luokseen. On luullakseni jotain tärkeätä.

RAJU

Näkemiin sitten! (Poistuu nopeasti keittiön puolelle).

PEKKA

Oi, Mesopotamia! Ellei hän nyt parantunut, niin ei sitten ikinä!

HELINÄ

Poika raukka!

PEKKA

Tunsitteko hänet?

HELINÄ

Minä luulen, että hän juuri sai osakseen kaikki minun »jaani» ja »kylläni». Ettekö usko, että heidän välinsä nyt kirkastuu?

PEKKA

Olen siitä vallan vakuutettu. Mitään muuta ei tietääkseni ole tiellä ollutkaan. Entä meidän välimme?

HELINÄ

Meidän? Onko meilläkin ollut jotakin?

PEKKA

On jo monta vuotta — aina lätäköstä asti. Ette te suotta kaatunut ihan minun eteeni maantiellä. Enkä minä suotta ole ollut teidän lumoissanne näin monta vuotta. Sanokaa, muistatteko minua ollenkaan?

HELINÄ

Kyllähän — mutta —

PEKKA

Mutta — niin! Se peijakkaan »mutta»-kiekura on aina joka paikassa. Olisipa tässä vaan lätäkkö taas minun apunani, niin —

HELINÄ

Mutta kun ei ole lätäkköä, niin — ollaan ilman.

PEKKA

Te lennätte aavikoita — helppo teidän on sanoa niin — mutta ajatelkaa korven vaeltajaa!

N:o 14. (laulaa).

Kulkijan taival on pitkä ja jylhä, kaita on korvessa polku ja tie, tumma on metsä ja taivas niin ylhä minne tää polku nyt kulkijan vie?

Aavikon lintu se pilviä lentää, kahlita ei sitä korvesta voi. Kulkijan katse vain lentäjän entää — kaukana siipien suhina soi.

Jos minä tunteeni huudan nyt sulle, jos ininä kaihoni ilmoille tuon, oisiko tuskani tulkinta mulle lohduksi, millä ma onneni luon.

HELINÄ (leikillisesti)

Ilmoilla pilvissä liidän ja lennän, en kuule ääntäsi, kulkija maan. Vuota, kun luoksesi kiidän ja ennän, että ma lauluas kuunnella saan.

Nyt olen alhaalla, laula jo vainen, Mielesi miksi niin rauhaton on. Liekö sun laulus niin outo ja mainen, että se mulle on tuntematon.

PEKKA

Tunne et, Helinä, lempeni tulta, olet kuin aamuni alkava koi, syömeni olet sa valittu kulta, niin minun lauluni sinulle soi.

(Sävel muuttuu Preerian prinsessan säveleksi.)

Niin lauluni sinulle, kultani, soi, niin lauluni soi sulle, kulta. Oh, hiio, hih hei! kun lauluni soi, oi, toivoa saanko ma sulta?

HELINÄ

Et, korvessa kulkija, lemmetön lie, on laulusi voimaa ja tulta, kai selvä jo sulle on onnesi tie — et tarvinne kysellä multa.

PEKKA

Mun Helinä kallehin aarteeni on, on silmissäs' sielusi tuli. Mun rintani kylmä ja tunteheton sun katseesi läikkeessä suli.

(Sävel muuttuu »hai duulia»-valssiksi).

Rintani kylmä ja tunteheton katseesi läikkeessä sulanut on. (Tanssittaa Helinää.) Hai duulia dullallaa, hai duulia dei! Ilmoihin asti tää onnemme vei.

Kullan kun kerran näin rinnalleen saa, haihtuu mun mielestäin murheitten maa. (Pysähtyvät ja laulavat yhdessä). Hai dui, anna pilkistää silmihin dui, dui, duli, kiidellä pilvihin! (Katsovat toisiaan silmiin.) Hai dui, tuli silmistäsi tulvahtaa — dui, dui, palo sielussani hulmahtaa.

(Väkeä tulee näyttämöltä ja katsomosta, jutellen toimekkaina, puettuina sekaisin suojeluskunta-, palokunta- ja teatteri-pukuihin, joukossa myös omiakin pukuja).

EERO (huutaa)

Nyt nopeasti pukeutumaan! Eeva-Kaisa! Mene nopeasti sanomaan neiti Immilälle, että kiirehtii pukeutumaan.

KORSU (huutaa näyttämöllä)

Kaikki pois näyttämöltä, että miehet pääsevät sitä kuntoon laittamaan!

EEVA-KAISA

Meidän tanssimme jäi harjoittamatta —

EERO

Jäihän monta muuta juttua — harjoittakaa täällä, jos haluatte —

EEVA-KAISA (mennessään keittiöön)

Minun puolestani aivan samantekevä!

EVELIINA

No, hyvää päivää, neiti Immilä! Terve tuloa kotiin Amerikasta! Olipa anjeneemia, että palasitte — ja tällaiseen frivolliin jouduitte heti. Olitteko katsomassa Nassulan Kallun kihlajaisia?

HELINÄ

Emme olleet. Kuulkaahan, rouva! Te tunnette täällä kaikki — onkohan suutari Naskali täällä?

PEKKA

Kyllähän minä Naskali-Villen tunnen — mutta sinähän puhuit äsken Veräjä-Villestä —

HELINÄ

Hänellä on kai useampia nimiä —

EVELIINA

Minä en ainakaan nyt observeeraa — ai, mutta tuolla fikseerasin minä herra Loirosen — pardong — minun täytyy — (Poistuu etsimään Loirosta.)

PEKKA

Vai sellainen onni Villeä kohtaa! Omasta onnestamme emme vielä sanaakaan vaihtaneet.

HELINÄ

Jota suurempi onni — sen vähemmän puhumista — (Jatkavat keskustelua.)

RITVA (tulee, puettuna maakunta-kansallispukuun)

Täällähän tapaa teidätkin! Oh, höh! Tuskin olen ehtinyt hengähtämään. On tässä ollut häärinää.

PEKKA

Eikös Raju tullut sinne?

RITVA

Tuli kyllä — ja suurella vaivalla sain hänet lähtemään huoneeseensa pukeutumaan. Hän oli vähän vastahakoisella tuulella.

PEKKA

Hän on kai vielä myrtynyt, kun minä en tuonut sitä kuulutusvaltakirjaa.

RITVA

Miksi ette tuonut sitten?

PEKKA

Miksi tässä maailmassa tapahtuu niin paljon ihmeellisiä asioita — kuka sen tietää. Esimerkiksi: saanko esitellä morsiameni —

RITVA

Mitä? Mitä te sanotte?

PEKKA

Arvoisat naiset kai tuntevat toisensa?

RITVA

Oi, siunatkoon! Onko se totta, Helinä?

HELINÄ

No, kun tämä Pekka-pahainen — hän sanoo itseään Pekaksi — löysi minut uudelleen lätäköstä —

RITVA

Mitä maailman ihmeitä sinä puhut? Tässäkö on sinun lätäkkö-ritarisi, josta aina olet puhunut?

PEKKA

Oletko tosiaankin muistanut minut?

RITVA

Hänkö? Hän on puhunut lätäköstään joskus unissaankin!

PEKKA

Oi, sinua, siunattu Helinä!

HELINÄ

Älä nyt, Ritva, lörpöttele! Saatat minut ihan punastumaan!

RITVA

Noo — romanttisempihan se ensi kohtaus olisi voinut olla — onnea sitten —

HELINÄ

Eikä — saakeli soikoon — se oli hyvä juuri sellaisenaan! (Nauravat.)

PEKKA (ihastuneena)

Ei kukaan ihminen voi arvata, mitä minä nyt tekisin — jos ei olisi näin paljon väkeä ympärillä.

RITVA (nauraa)

Sellaistahan on vallan mahdoton arvata. Te tekisitte kai jonkun urotyön!

PEKKA

No, totisesti urotyön sellaisen, jota ei kukaan toinen mies uskaltaisi — (Suutelee Helinää.)

RITVA

Siunatkoon!

EVELIINA (kirkaisee)

Oh, pop! Bombardemang! (Lähellä olevat nauravat.)

PEKKA

Hyvät ihmiset ja kylän miehet! Tässä on minun morsiameni, Preerian prinsessa! Hurratkaa, pojat! (Nostaa Helinän kohoksi ilmaan).

KAIKKI (riemuitsevat, ilakoivat ja hurraavat).

N:o 15. (Sama kuin 13).

KUORO

Ol' preerian prinsessa voittamaton ja Kumpujen kaunehin kukka! Nyt rakkaus prinsessan voittanut on — ja preerian perinyt hukka! Oh hiio, hih hei! Oh hiio, hih hei! On preerian perinyt hukka!

EERO

Eläköön nuori morsiuspari!

KAIKKI

Eläköön, eläköön, eläköön!

KORSU

Ei — mutta, totisesti! Nyt minäkin tanssin ja laulan — vaikka parkule oksilta katselisi! Nyt minä tunnen sisässäni sellaisen voiman, että minä pystyn johonkin. Missä Eeva-Kaisa on? Eeva-Kaisa, hoi! (Juoksee keittiön puolelle).

KAIKKI (ovat huvitettuja)

HEMMI

Jopas Korsunkin kuori puhkesi! — Onneksi, onneksi olkoon! (Onnittelee Helinää ja Pekkaa, jotkut muut tekevät samoin.)

EVELIINA

Minä gratuleeraan oikein sydämestäni! Tämä oli sitten vasta oikea reklateeraus! oikea revenemangi. — Ja tuolla on nyt se Naskali-Ville. Minä konfikseerasin hänet, kun herra Loironen on jossain inkognitossa —

HELINÄ

Kiitoksia, hyvä rouva!

PEKKA

Kuulkaapas nyt uutisia Amerikasta, te Sirppalan asukkaat! Tulehan tänne, sinä Vilhelmi Naskali, sinä kommunisti-kaveri!

VILLE

Ei minulle ole rapakon takaa terveisiä. Minun veljeni on kuollut — enkä ketään muita tunne.

HELINÄ

Juuri teidän veljeltänne minulla on teille terveisiä.

VILLE (astuu vastahakoisesti lähemmäs).

Minkälaisia ne sitten olisivat?

HELINÄ

Tiedättekö, missä veljenne asui Ameriikassa?

VILLE

Hän oli suutarina Brokliinissa, katu 174 — U.S. of Amerikka — Niu-Jorkki — ja hänen nimensä oli Kalle Kustaa Naskali.

HELINÄ

All right! Asia on oikea! (Ottaa laukustaan setelin). Ennenkuin veljenne vietiin sairaalaan, pyysi hän tavata minua, kun tiesi minun lähtevän kotimaahan — ja lähetti teille säästönsä —

VILLE

Oliko hänellä jotakin säästettyä?

HELINÄ

Hän oli viimeiset vuodet elänyt hyvin kunnollisesti ja koonnut tämän. (Näyttää seteliä.)

VILLE

Olisipa voinut olla edes seteli vuotta kohti.

PEKKA (katsoo seteliä)

Arvaatkos sinä, minkälainen seteli tämä on?

VILLE

Onko vielä väärennetty — sekin ainoa?

HELINÄ

Seteli on oikea — ja kun te sen myytte, niin saatte siitä melkein 50,000 meidän rahassamme. Tässä on veljenne seteli ja kirje. (Antaa molemmat Villelle).

VILLE

Minkälainen summa se oli? Minä kai kuulin väärin —

PEKKA

Varmasti saat 45,000, vaikka koska myisit ja kenelle tahansa.

VILLE

Ostaisitteko te?

PEKKA

Ostan kyllä — ja maksan enemmänkin —

VILLE

Paljonko rahaa teillä on nyt?

PEKKA

Ei, veikkonen — ei niin paljon — mutta kymmenisen tuhatta —

VILLE

Tuossa! Ottakaa tuo — ja antakaa 10,000.

PEKKA

Sillä ehdolla, että sinä et enää venheitä varastele, minä teen sen.

VILLE

En tee kujetta minkäänlaista!

PEKKA (ottaa lompakkonsa)

Tässä 10,000, ja loput saat tällä viikolla viimeistä penniä myöten — arvon mukaan.

VILLE (katselee Pekan rahoja tarkkaan, kuitenkaan koskematta niihin)

Jahah! Oikeita ovat! Minä myyn kyllä itse setelini. (Naurua).

VILLE

Tahdoin vain nähdä, aiottiinko minua jutkahuttaa — ja tehdä minusta pilaa —

EERO

Tulipas pojasta rikas mies!

ANSU

No, nyt sinä, veikkonen, voit kommunisoida oikein halusi mukaan.

VILLE (katselee yhä rahaansa)

50,000 ja kommunisti! — Kommunisti voit olla itse! Minä olen porvari. Palttua minä sinun nismillesi annan. Minä liityn heti suojeluskuntaan ja palokuntaan — ja olen oikea reilu lahtari — ja paha sen perii, joka minun venheitäni tai muita kojeitani varastelee. En minä olekaan niin leväperäinen kuin tässä äsken oltiin.

PEKKA

Näet, että oltiin ihmisiksi sinua kohtaan. Ota esimerkiksesi!

VILLE

No, ilo pystyyn sitten! Näytä, että heruu!

ANSU

Ei heru tällaisena tavattomana päivänä.

PEKKA

Oikein, Ansu! Sinä olet vielä toisenkin kerran sankari tänä päivänä.

ANSU

Kuulitkos, Ville!

VILLE

Lempo vie! Minä en tuota Ansua enää tunne. On aivan kuin sinä olisit saanut Amerikan perinnön, enkä minä. Anna herua, mies! Muuten en tunne sinua enää.

N:o 16.

ANSU

Eikä Virralla tunnettu Sirpan naista, eikä Sirpalla Virran mustalaista — hai jeku, hai jeku, hai jeku julli — pirtusta maksetaan nyt linnassa tulli! Hai jeku, hai jeku, hai jeku lalla! kieltolaki yllä ja kiertolaki alla!

HUUTOJA

Hyvä, hyvä! Juuri niin! Oikein, Ansu!

ANSU

Jos olet porvari nyt, niin tiedät kai, Ville, että laki on korkea ja kaunis asia. — Heleijaa, Korsu! Sinä lupasit tanssia, vaikka itse parkule oksilta katselisi!

KORSU (on palannut Eeva-Kaisan kanssa heti mentyään)

No, niin, parkule, hipastakin — tänä ihmeitten päivänä. Hopsa, Eeva Kaisa! Me niinkuin muutkin!

Tanssii Eeva-Kaisan kanssa korpipolskan, jonka vaanivat liikkeet ja asenteet yhdessä hetkellisten ja hurjien ryöpsähdysten kanssa muodostavat harvinaisen voimakkaan ja repäisevän esityksen. Korsun polvien keinunta, ympäri-pyörähdykset ja käsien yhteen lyöminen pään yllä tapahtuvat hurjasti ja samalla hyvin hillitysti. Tanssi alkaa maanittelevana ja kiihtyy kiihtymistään laulun väliajoilla.

N:o 17.

Soittajan käy jo vinhasti käsi, varpaalla jalka tahtia lyö — (Alkaa maanitella). Hei, liru, liru, hei laru, laru! Tanssimme kunnes alkavi työ. (Maanittelu vilkastuu.) Nosta nyt jalka, anna jo käsi, sipsuta siro-askelin vain! (Eeva-Kaisan liikehtiminen alkaa.) Hei, liru, liru, hei, laru, laru! (Tempaa Eva-Kaisan tanssiin.) Tyttöni minä tanssihin sain. Polvesi nosta, korkosi iske — permantopalkki keinahtelee! Hei liru, liru, hei laru, laru! Silmissä ilo välkähtelee!

(Hetken kuluttua loppuu tanssi äkkiä, jonka jälkeen alkaa uusi maanittelu, mutta rohkeampana.)

Mulle sa tyttö kullaksi tule, hiiteen jo heitä piikuutesi! Hei liru, liru, hei laru, laru — kuihtuu jo kohta nuoruutesi.

(Tanssi tulistuu, äkkinäinen pysähdys). Kihloiksi anna muisku nyt mulle, sormeesi ota sormukseni! (Matkii näitä tekoja). Hei, liru, liru, hei laru laru — näin tulit mulle kullakseni!

(Tanssi kiihtyy hurjimmilleen, pysähtyen yht'äkkiä.) Hei liru, liru, hei laru, laru — näin tulit mulle kullakseni.

(Muutaman hurjan pyörähdyksen jälkeen katkeaa tanssi äkkinäisesti, jättäen tanssijat asenteeseen seisomaan vieretysten.)

MOLEMMAT

Hei!

KAIKKI (iloitsevat ja ilmaisevat tyytyväisyyttä.)

HELINÄ

Tämähän oli alkuperäisyydessään aivan suurenmoista! Tällaista en ole ikinä nähnyt. Kiitoksia, rakkaat ystävät!

EVELIINA

Niin — tämä ei ollut sitä modäärniä »jiujitsua». (Suuri riemu.)

HELINÄ

Eeva-Kaisan minä tunnen, mutta kuka on tämä hänen maanittelijansa?

KORSU

Minä olen —

ANSU

Annahan olla! Sinä olet hengästynyt. Minä sanon kuka sinä olet. (Laulaa):

N:o 18.

Afriikass' on fröökynöillä pieni elefantti. Se lönköttää ja könköttää kuin neekertyttöin tantti. Afriikass' on fröökynöillä pieni, nätti norsu. Se könkäilee ja tönkäilee kuin meidän tuttu porsu.

Afriikass' on elefantti aikamoinen norsu. Meidän vahtimestar-Antti on vain pieni korsu. Ei hän ole elefantti eikä mikään norsu, Antti on vain Korsun Antti, sekä Antti Korsu.

KORSU (iloisuuden loputtua)

Noin se Ansu, parkule, osaa maalata! Mutta minä aioin sanoa, että minä olen Eeva-Kaisan oikea, lakimääräinen sulhanen — jos se sitten jotakin merkitsee.

EVELIINA

Oi, oi! Tämä on oikea horiipeli jubileumia! Herra Loironen, herra Loironen! Etkö sinä saa ekstanssia tästä kaikesta?

LOIRONEN

Minä en ole tanssimestari. (Menee Ritvan luo ja antaa hänelle jonkun paperin.) Tässä minä tuon teille jotakin, joka oli liisteri-purkin alle liimaantunut. Luulen, että se kuuluu teille ja insinöörille. (Poistuu heistä.)

RITVA

Kiitoksia — Loironen! — Mikähän paperi tämä on? (Katselee.) Mitä ihmettä? Tämähän on Rajun kuulutus-paperi, (Ojentaa paperin Pekalle.) Mitä tästä sanotte?

PEKKA

Eihän tästä voi mitään sanoa. Tämä kuuluu maailman suuriin ihmeisiin! Antakaa anteeksi, että minä en kehdannut tunnustaa, miten liisteripurkki veti minua nenästä. No nyt pappilaan heti! Missä se sulhanen piiloilee?

HEMMI (akkunan luota)

Palokunnan laulajat tulevat jo!

ANSU

Antaa tulla vaan! Minulla on jo univormu ylläni.

KORSU

Mutta köynnösten hakijoita ei vaan vielä näy. Aikovatko ne, parkuleet, perata koko Jairakan metsän.

EERO

Siellä kai löytyisi monta jäniksen pesää — vai mitä, Ansu?

ANSU

Sokeat eivät näe, eivätkä kuurot kuule.

PALOKUNTALAISIA (astuvat reippaasti näyttämölle ja asetuttuaan riviin, laulavat)

N:o 19.

Tu tuu, tu tuu, jo torvi soi, tu tuu, tu tuu, tu tuu! Hei eteenpäin, kun torvi soi tu tuu, tu tuu, tn tuu!

Käy palokunnan kulku näin — hei kiire on, tu tuu! Tu tuu, tu tuu! Hei vaaraan päin! Hei, alta pois! Tu tuu!

Jo tuolla ilmaan liekit lyö — siks hätätorvi soi. Pian tulikielet talon syö, kun roihut huminoi.

Hei, tieltä pois! Hei, väistykää! Tää meidän työtä on! On palon sammutusta tää — ja kiire meillä on.

Kun suihku laulaa, ruisku käy, on lieska voimaton! Ei tulta enään kohta näy — pian työmme tehty on.

Jo käänny pois! Taas torvi soi vaan nyt se soi: tu tuu! Taas kotiin päin tie käydä voi ja torvi soi: tu tuu!

(Laulun loputtua marssivat katsomoon ja alkavat mennessään laulun alusta).

EERO

No, nyt alamme olla vähitellen valmiita. Preerian prinsessa pitää vielä ottaa läpi.

EVELIINA

Mitä hän sanoo?

LOIRONEN

Läksyä hän tarkoittaa.

EVELIINA

Ai — troolia! Trooliko pitää ottaa läpi?

EERO

Niin! Preerian prinsessan puhe.

EVELIINA

Neiti kulta! Pidättekö te puheen?

HELINÄ

Rauhoittukaa! Minä vain juttelen — muiden mukana.

EVELIINA

Minä jo toivoin saavani jotain delikatessia.

HEMMI

No, tuolla tulevat köynnösten hakijatkin!

KORSU

Tännekö ne tulevat! Menkööt, parkuleet, katsomoon! Huutakaa heille!

EERO

Antaa tulla! He ovat jo eteisessä.

RITVA

Minun pitää heidän joukkoonsa. Muuten saan ripsua. (Menee nopeasti ulos.)

KORSU

Kas nyt! Miten monta hakijaa! Eikä ole kuin mitta mieheen! Jota useampi Kokki, sitä huonompi soppa.

EVELIINA

Kyllä teidän, herra Loironen, täytyy opetella fotografeeraamaan — niinkuin minun miesvainajani — täältäkin olisi nyt voinut ottaa niin monta intervallia.

LOIRONEN

Oppisikohan tuota!

EVELIINA

Jos me vaan oikein treenaamme toisiamme, niin saatte nähdä, että resulttaani siitä syntyy.

LOIRONEN

Vai — ettäkö sultaani!

(Köynnös-tytot ja -pojat tulevat juoksussa sisään, kantaen köynnöstä ja juosten ensin salin ympäri, asettuen sitten paikoilleen, tanssien laulun aikana jonkun verran, mutia varsinainen karkelo alkaa vasta laulun loputtua).

N:o 20.

KÖYNNÖSTYTTÖJEN JA KÖYNNÖSPOIKIEN LAULU JA TANSSI.

POIKA:

Kukkanurmia neito kiidä! Lennä perhojen lailla!

POIKIEN KUORO:

Poimi kukkia, tanssi, liidä, metsämarjojen mailla! Poimi kukkia, tanssi, liidä, metsämarjojen mailla.

TYTTÖ:

Rientäkäämme nyt karkeloimaan, aika siivin jo entää!

YHTEINEN KUORO:

Laulakaamme ja soitto soimaan, anna perhojen lentää! Laulakaamme ja soitto soimaan, anna perhojen lentää.

TYTTÖ:

Kukka-köynnös on ansanamme, siitä paulamme luomme.

TYTTÖJEN KUORO:

Lemmen paula on voimanamme, jos me lempemme suomme. Lemmen paula on voimanamme, jos me lempemme suomme.

TYTTÖ:

Poika, jos sinä aiot voittaa meistä perhosen parhaan.

TYTTÖJEN KUORO:

Niinpä tahdomme kilvan koittaa, etkö eksy sa harhaan!

POIKIEN KUORO:

Niinpä tahdomme kilvan koittaa, enkä eksy ma harhaan.

TYTTÖ:

Riennä, juokse, sa poika parka!

TYTTÖJEN KUORO:

Lennä ain' asti pilviin!

POIKA:

Armastansa ei pyydä arka katson kaunoa silmiin!

POIKIEN KUORO:

Armastansa ei pyydä arka, katson kaunoa silmiin!

POIKA:

Karkeloidessa aika haihtuu —

TYTTÖ:

Kenen saan minä paulaan?

POIKA:

Tanssi lakkaa ja leikki vaihtuu.

TYTTÖ:

Paula kultani kaulaan!

POIKIEN KUORO:

Tanssi lakkaa ja leikki vaihtuu.

TYTTÖJEN KUORO:

Paula kultani kaulaan!

TYTTÖ JA POIKA:

Riemujuhlaa nyt karkeloimaan aika siivin jo liitää!

YHTEINEN KUORO:

Laulakaamme ja soitto soimaan, anna karkelon kiitää! Tanssikaamme ja soitto soimaan, anna karkelon kiitää!

(Köynnös-karkelo).

EERO

Nyt toimeen tai toimi happanee!

RAJU

Voi, rakas Ritva, miten sinun silmäsi loistavat.

RITVA

Aina ne sinulle loistavat!

RAJU

Et usko, miten minua suututtaa tuon paperin hukkaaminen.

RITVA

Se on löytynyt! Tuossa! (Antaa paperin Rajulle).

RAJU

Hurraa! — Kuulkaa! Minä en ehdi nyt mihinkään. Minä menen Ritvan kanssa pappilaan. Mutta pian me siellä käymme.

PEKKA

Bravoo, Raju-poikaseni! — Minä ehdotan muuten, että kaikki, jotka ovat vapaat Preerian prinsessasta, menevät pappilaan. Huomenna on sunnuntai.

KORSU

Kuule, Eeva-Kaisa! Eeva-Kaisa, hoi!

RITVA

Lähdetään sitten heti!

RAJU

Lähdetään! (Menevät ulos.)

EEVA-KAISA

Mitä sinä tahdot, Korsu?

KORSU (ottaa Eeva-Kaisaa kädestä ja lähtee juoksemaan ulos)

Pappilaan! Pappilaan!

EVELIINA

Rakas Timo! (Ottaa Loirosta kädestä, kuljettaen häntä ulos.) Rakas Timo! Tämä muodostuu siis meillekin ihanaksi mesaliangsiksi! Mennään mekin propeeraamaan! (Menevät ulos, toisten nauraessa.)

PEKKA

Kypsiä mekin olisimme tuohon seuraan —

HELINÄ

Uhratkaamme nyt tämä päivä taiteelle!

EERO

Oikein sanottu! Kiitos teille! Eläköön Preerian prinsessa!

KAIKKI.

Preerian prinsessa eläköön, eläköön, eläköön!

PREERIA-KÖÖRI (alkaa juuri esiripun laskiessa).

Esirippu.