Part 5

No, jos on — niin tarvitaanhan niitä kai näin harjoituksissakin — täydellisyyden vuoksi.

RAJU

Miten ihmeessä ne jo ovat tänne ehtineet?!

ANSU

Onhan toki ilma-laivoja — ja on langaton lennätin —

(Ryhmä suojeluskuntalaisia katselijoiden seuraamana tulee ulkoa, marssien ja asettuen riviin, laulavat:)

N:o 12

SUOJELUSKUNNAN LAULU

Tämä maa on meidän (oma) maamme, kansa meidän kansa on, voimakas ja pelvoton. Tämä maa on meidän (oma) maamme, voimakas ja pelvoton. Hurraa! Hurraa! Me veikot laulakaamme: Kansan turva meiss' on aina, eikä sorto maata paina. Hurraa! Me veikot laulakaamme: kansan turva meiss' on aina. Ällös tulko (tänne) vainolainen, ei oo maamme turvaton, voima täällä valveill' on! Älköön tulko (tänne) vainolainen, voima täällä valveill' on! Hurraa! Hurraa! Näin laulaa suojavahti: taistovalmiit oomme aina, eikä pelko meitä paina! Hurraa! On kansallamme mahti Lyödä vainolainen aina!

KAIKKI (huutavat) Hurraa! Hurraa! Hurraa!

PEKKA (on tullut katsomosta laulun loppupuolella)

Eihän suojeluskunta ole vielä voinut ehtiä tänne asti! Mitä väkeä te olette?

KALLE KAIVANTO (astuu esiin rivistä)

Me olemme kaatuneita, herra upseeri! Maahan kaatuneita! Haavoittuneita ja kuolleita! Pulanssi on tuonut meidät tänne — lasarettiin ja haudattaviksi.

ANSU

Ai, ai! Onko minun kaivettava teille eri hauta, jok'ainoalle?

VILLE

Joka toiselle kuopan kaivaa — hän itse siihen lankee.

ANSU

Hei vaan! Villestä tulee vähitellen nero. Omatunto opettaa hänet ajattelemaan.

PEKKA

Kuulkaahan nyt herrat haavoittuneet ja kuolleet! Teillä on tietysti sekä nälkä että jano — seuratkaapa minua juhlakentän pöytien ääreen! Käännös oikeaan! Eteenpäin!

(Menee itse edellä ja suojeluskuntalaiset seuraavat, alkaen laulaa lauluaan.)

(Katselijat ja kaikki muut seuraavat jäljestä tai poistuvat mikä minnekin. Raju jää yksin akkunan luo, aikoen sitten ulos, mutta pysähtyy ovelle.)

RITVA (tulee, menee teletooniin, ei huomaa Rajua)

Leipurille! — Tämä on palokunnan talolta — mitä? — leipuri itsekö? Sehän on hyvä, että hän lähti! Vai niin — vai tuo kaikki mitä on! No, enempää ei voi pyytää! Hyvästi! (Panee torven pois, kääntyy ja huomaa Rajun). Kas, mitä sinä siinä seisot?

RAJU

Minä katselen ja ihmettelen.

RITVA

Mitä sinä ihmettelet?

RAJU (tulee alas)

Sinun sulouttasi minä ihmettelen. Näin sinut äsken aivan uudessa valossa. Tanssi kaunisti sinua kovin.

RITVA

Tanssiko? Mitä vielä! Etkö huomaa, että minulla on uusi puku?

RAJU

Sinun sisäinen olemuksesi oli puettu vielä uudempaan pukuun.

RITVA

_Oli_? Mitä tarkoitat? (Menee lähemmäs.) Enkö vieläkin ole samanlainen?

RAJU

Luulen, että olisit, jos näkisin sinut tanssimassa!

RITVA

Hyi, sinua! Oletko sinä mustasukkainen?

RAJU

Sitä minä en ole, mutta minä ajattelen vakavasti hyvin tärkeätä kysymystä.

RITVA

Mitä kysymystä?

RAJU

Olenko minä nyt mielestäsi juuri sellainen mies, jonka kanssa sinä haluat mennä naimisiin?

RITVA

No, mutta — Raju!

RAJU

Meidän veljesten nimet ovat pahasti sekaantuneet! Veljeni on Raju, ja minä — minä olen vain paljas Pekka.

RITVA (päättävästi)

Sinun veljesi on niitä miehiä, joiden kanssa hyvin mieluisesti ilakoidaan ja leikitään, mutta minä ainakaan en menisi hänen kanssaan naimisiin — (loukkaantuneena) — niin, että suotta sinun on ruveta hänen puolestaan puhumaan minulle. Jos muuten haluat tehdä eron, niin tee — mutta älä rupea tuollaisia keinoja käyttämään!

RAJU

Sinun parastasi, sinun onneasi minä vain ajattelen! Etkö ymmärrä?

RITVA

Vai niin! Ja sinä luulet, että joku muu turvaisi minun onneni paremmin kuin sinä! Niinkö? Niinkö isällisesti sinä ajattelet? Eikö sinussa ole sen voimakkaampaa itsekkyyttä? Etkö sinä itsellesi halua mitään?

RAJU

Minä en käsitä, mihin minä sinun monista kysymyksistäsi vastaisin!

RITVA (hymyillen)

Etkö sinä käsitä, että yksi ainoa vastaus riittää kaikkiin?

RAJU

En.

RITVA (nyrpistyen)

Soo! — No, sitten minä teen sinulle vain yhden ainoan kysymyksen! Jääkö kuuluttaminen huomiselta päivältä?

RAJU (hämillään)

Niin — tuota — ajattelehan, kun Pekan piti tuoda minulle paperit — ja hän — hän kai unhotti — eikä — eikä —

RITVA

Eikä tuonutkaan?

RAJU

Ei! — Niin — että — että se täytyy kai jättää seuraavaan sunnuntaihin. Tästähän voimme puhua sitten myöhemmin. Minun täytyy nyt mennä ottamaan vastaan tiiliuunin miehiä — ne palaavat aivan heti. (Menee ulos).

RITVA (katselee pitkään hänen jälkeensä).

Ahaa, poikaseni! Sinä olet mustasukkainen! Se on hyvä! Se panee veren kiertämään sinunkinlaisessasi haaveksijassa. Jos haluat jatkaa, niin en minäkään halua lopettaa.

PEKKA (tulee katsomosta)

Kaikki on miehiä varten erinomaisessa kunnossa tuolla ulkona. Kiitos vaan reippaalle emännälle! Ei mitään ole unohdettu —

RITVA

Oletteko itse paha unohtamaan?

PEKKA

Kuinka niin? Tavallisesti en minä unohda koskaan mitään — mitään tärkeätä.

RITVA

Te teettekin sellaisen vaikutuksen. Raju sanoi, että teidän piti tuoda hänelle joitakin papereita — niitä tietysti ette ole unohtanut.

PEKKA

Sanoiko Raju, että olen ne unohtanut?

RITVA

Mitenkä sellaista voitte luulla? Miksi Raju niin sanoisi?

PEKKA

Noo, minä ajattelin vain, että jos hän luulee minun ne unohtaneen.

RITVA

Miksi hän niin luulisi, kun te olette ne antanut hänelle?

PEKKA (ymmärtämättä ja hämillään)

Olenko minä antanut ne hänelle?

RITVA (purskahtaa nauramaan)

Tämähän on venyvää keskustelua, joka sisältyy vain kysymyksiin!

PEKKA

Minä vakuutan teille — että —

RITVA

Mitä te vakuutatte?

PEKKA

— että te olette hurmaava nainen!

RITVA

Ooh! Sekö siitä puhkesi?

PEKKA

Niin, juuri — on jo puhjennut! Vasta puhjennut ruusu!

RITVA

Varokaa, te imartelija! Veljenne on mustasukkainen.

PEKKA

No, peijakas! Onko hän mustasukkainen?

RITVA

Hämmästyttääkö se?

PEKKA

Nyt en totisesti tiedä mitä vastaisin. Teidän viehätysvoimanne panee pelkäämään jokaisen miehen tunkeilemista — ja toiselta puolelta — teidän uskollisuutenne on täysin luotettava. Hän voi seista turvallisena laudallaan.

RITVA

Mistä te sen uskollisuuden tiedätte?

PEKKA

Näkeehän sen kaikesta.

RITVA

Te siis olette tyytyväinen minuun? Hyvä! Entä veljenne? Onko hänkin?

PEKKA

Anteeksi! Minun täytyy ensin kysyä häneltä — ennenkuin voin vastata.

RITVA (keimailevan pisteliäästi)

Älkää kysykö! Hän voisi luulla —

PEKKA

Mitä sitten?

RITVA

Luulla — että te haluatte lyödä hänet laudalta. (Menee nopeasti keittiöön.)

PEKKA (seisoo nolona ja hämmentyneenä)

No, voi sinua — sinä paratiisin omenavaras!

RAJU (tulee ulkoa)

Sinua minä etsinkin! Kuulehan! Tuo Ritvan juttu on nyt kovin pahassa sotkussa —

PEKKA

Joko minun taas pitää mennä hänen kanssaan naimisiin?

RAJU

Ei tarvitse! Kyllä minä hänet pidän, mutta —

PEKKA

No, pidä sitten — äläkä tuossa huopaa ja souda! Kuuletkos! Tai muuten nain minä hänet heti paikalla.

RAJU

Sinähän olet koko turkkilainen naimaan! Älä nyt noin melua silti!

PEKKA

Mitä sinä nyt taas tahdot sitten?

RAJU

Minä en tahdo sinulta yhtään mitään, kun vaan annat Ritvan olla rauhassa. (Aikoo mennä.)

PEKKA

Puhu hänelle — nai hänet! Älä puhu mitään — anna olla rauhassa! Mitenkä on sinun päävärkkisi laita?

EERO (tulee näyttämöltä, josta silloin tällöin tulee sekä miehiä että naisia, samoinkuin muistakin ovista)

Loirosen syy, ettei harjoitusta voi pitää näyttämöllä.

LOIRONEN

Sama kai se on — missä te harjoittelette. Uusi järvi on vielä liian vetinen — kattoon nostettavaksi.

USEAT

Mitäs joutavia! Hyvähän täällä on.

EERO (Pekalle)

Tässä on sinulle edes lakki Sam'ia varten, että pääset vähän tunnelmaan.

PEKKA

Mitä minä sillä teen?

EERO

Sinähän lupasit pelastaa minut Samista! Teethän sen, veikkonen?

PEKKA

Minuahan pidetään oikeana pelastusenkelinä —

EERO

No, niin vissisti oletkin!

PEKKA

Ja sitten sinä tulet kesken kaiken ja sanot, että topp, tykkänään!

EERO

Enkä tule! Tuossa hattu! (Vihastuu, kun Pekka ei tahdo huolia hatusta.) Korsu! Soita alkuun! Annetaan mennä, muuten tästä tulee pannukakku!

KORSU

Jo minä huusin katsomoon — (Menee näyttämölle, lyö gongongia.)

EERO (Pekalle)

Puku sopii sinulle ihan varmasti, koska se sopii minullekin.

PEKKA

Mutta jos prinsessa ei sovi, koska se ei sovi sinullekaan!?

EERO

Odotahan, poikaseni! Kyllä vielä kadut! (Väki on tullut tällä ajalla sisään.)

(Ritva ja Helinä ovat huomaamatta sekaantuneet laulajien joukkoon perälle.)

PEKKA

Kuka tuo tyttö on tuolla — perällä oikealla?

EERO

Prinsessa tietysti — näethän sen puvustakin. Minä luulen, että minä taidankin itse —

PEKKA

Älä hemmetissä tee morsiantasi mustasukkaiseksi! Anna tänne se hattu-räysä! Minä uhraudun edestäsi!

EERO

Tuossa! — Antakaa pörrätä vaan. Meillä on vielä paljon tekemistä!

HEMMI

Palokuntapukuihinkin täytyy pukeutua!

EERO

Preerian prinsessa! Heleijaa!

N:o 13.

PREERIA-LAULU JA TANSSI.

KUORO

Hei Cow-boyt, jo kilpahan kiiruhtakaa, on voittajan palkinto jalo! Hän kumpujen kukkasen omaksi saa — se kukka on preerian valo!

PRINSESSA (Helinä.)

Oh, hiio hih hei! Hepo mulle nyt vain — mustangi mun ratsuni virma! Oh, hiio hih hei! Tämän voittona sain, sen riemu on kiista ja kirma. Oh, hiio hih hei! Raju ratsuni, hei! Nyt taakkasi tuulena kanna! Tää kilpailu ehkä mun onneni vei — ei armoa voittaja anna.

KUORO

Oh, hiio, hih hei! Nytpä ratsastakaa! — Kas, kaviot lyövät jo tulta! Oh, hiio, hih hei! Miten jymisee maa ja pöllyvi hiekka ja multa!

PRINSESSA

Oon preerian prinsessa satulassain — on lentomme voittamatonta! On ratsuni preerian mustangi vain — mut' jälkehen jäi heti monta. (Tanssi.) Kuin aaltojen halki mun tieni nyt käy — on keltainen preerian meri! Ei ainutta Cow-boyta rinnalla näy — prinsessako voiton jo peri? Oon preerian prinsessa voittamaton ja Mustien kumpujen kukka! Oh, hiio hih hei! Maili jäljellä on — mustangi hei, — vaalea-sukka! (Tanssi.) Sam kilvassa tässä jos voittavi mun, ma riemulla itseni annan. Jos voittavi Jim sekä sun että mun, niin mustinta murhetta kannan. Oh, hiio, hih hei! Tuuli-harjani, hei! Jim rinnalle tuossa jo pääsi! — Sam toisellapuolen — oh, hiio hih, hei! — Nyt kohtalo ratkaisun sääsi.

JIM (Kalle Kaivanto.)

Oh, hiio, hih hei!

SAM (Pekka.)

Oh, hiio, hih hei!

PRINSESSA

Oh, hiio, hih hei! Tässä maali!

SAM

Oh, hiio hih hei! Voiton prinsessa vei!

PRINSESSA

On voittajan valta ja vaali!

SAM ja JIM

Oh, hiio, hi hei! Voiton prinsessa vei! On prinsessan valta ja vaali!

KUORO

On preerian prinsessa voittamaton ja Mustien kumpujen kukka! Oh, hiio, hih hei! Vaali jäljellä on — tee vaalisi — kirsikka-tukka!

PRINSESSA

Nyt pelkoni vain mulla jäljellä on, jos voitosta koituvi hukka!

KUORO

Oh, hiio, hih hei! Pahin jäljellä on, tee päätös jo, kirsikka-tukka!

PRINSESSA

Sam sydämen toisen jo voittanut lie, on hänessä preerian tulta — kai selvä on hänellä lempensä tie — ei tarvinne kysellä multa.

SAM

Prinsessa mun valittu kultani on — ma palan kuin preerian tuli! Vaikk' poika tää kylmästä Suomesta on, niin täällä mun rintani suli. Hain Mustilta kummuilta kultaa ma vain ja preerian kentiltä työtä — ei arvata voi, minkä onnen ma sain — sen Suomehen vien minä myötä.

(Syleilee prinsessaa.)

KUORO

Ol' preerian prinsessa voittamaton ja Kumpujen kaunehin kukka! Nyt rakkaus prinsessan voittanut on ja preerian perinyt hukka! Oh, hiio, hih hei! Oh, hiio, hih hei! On preerian perinyt hukka!

(Viimeisen kuoron aikana on Pekka ihastuneena katsellut Helinää, ja riemuhuutojen loputtua ottaa häntä vyötäisiltä ja tanssittaa, laulaen »hai duulia» valssin ensi näytöksestä, herättäen sillä ensin iloista naurua, mutta vihdoin kaikki yhtyvät lauluun. Tanssin loputtua nostaa Pekka Helinän kohoksi.)

KAIKKI (huutavat)

Oh, hiio, hih hei! Oh, hiio, hih hei!

Esirippu.

KOLMAS NÄYTÖS.

Sama paikka. Myöhemmin. Aina kun näyttämön ja katsomon ovissa kuljetaan, kuuluu sieltä puhetta ja touhuamista.

PEKKA (istuu sohvalla, kädet niskan takana, tuijotellen kattoa kohti).

EEVA-KAISA (tulee näyttämöltä).

PEKKA

Yhäkö siellä vielä präkätään tuon Nassulan Kallun kihlauksen kanssa?

EEVA-KAISA

Präkätään? Jos se merkitsee harjoittelemista, niin sitä siellä touhutaan.

PEKKA

Missä sitten kaikki muut ihmiset ovat?

EEVA-KAISA

Kahvilassa, katsomossa ja kentällä — mikä missäkin.

PEKKA (muuttaa asentoaan)

Älähän nyt kiirehdi noin lemmon lailla — aivan kuin olisi tuli hännässä!

EEVA-KAISA (pysähtyy)

Hännässä?! (Nauraa). Onko teillä häntä? Minulla ei ole ollut viiteenkymmeneen tuhanteen vuoteen! (Aikoo mennä).

PEKKA

Odota nyt, juuttaan tuuliviiri! Minulla on asiaa.

EEVA-KAISA

Kyllä minä teidän asianne tiedän! Te olette jo kolme kertaa kysynyt minulta yhtä ja samaa — ja minä olen vastannut, että kai hän tulee, kun ehtii. (Aikoo lähteä).

PEKKA

Missä hän on sitten?

EEVA-KAISA (kääntyy, kiusoitellen)

Kuka?

PEKKA (ärtyneesti)

Harakka!

EEVA-KAISA (nauraa ja menee keittiöön)

Sen olinpaikkaa minä en totisesti tiedä! (Huutaa ovelta). Ehkä se on yhdessä prinsessan kanssa! (Paiskaa oven kiinni.)

PEKKA (yksin, tyytymättömästi huiskahuttaen kädellään)

Senkin — iileskotti! (Etsii itselleen tupakan.)

RAJU (tulee ulkoa, puettuna omaan pukuunsa, on vilkas ja kiihkeä, vastakohta entiselleen).

Siinä se nyt oli — siinä oli! Missä he nyt ovat kaikki?

PEKKA

Mikä missäkin!

RAJU

Ajatteles! Se on hän! Se on hän!

PEKKA

Kuka on hän?

RAJU

Prinsessa! Preerian prinsessa! Siinä on minun tyttöni!

PEKKA

Mikä hemmetin tyttö?

RAJU

Etkö sinä nyt ymmärrä! Tyttö Sirkuskadulta — ja sirkuksesta ja iltamasta — minun oma tyttöni, johon minä — —

PEKKA

Älä nyt hupsuttele noin törkeästi!

RAJU

Se on totinen tosi! Juuri hänet minun piti tavata seuraavana päivänä. Hänen kanssaan minä tanssin. Saat nähdä, kun nyt tapaamme — ja hän tuntee minut — saat nähdä! Hän on minun valittuni — hänet sain taas —

PEKKA (hypähtää ylös)

Mitä sinä meinaat, mies?

RAJU

Mitäkö meinaan?

PEKKA

Niin, mitä sinä hänestä tahdot?

RAJU

Uudistan, tietysti, tuttavuutemme!

PEKKA

Sitäkö vain?

RAJU

Sitäkö! Milloinka se nyt sitten siihen loppuu! Etkö käsitä! Sitten mennään kihloihin ja naimisiin!

PEKKA

Sinähän olet oikea turkkilainen naimaan, sinä! Kuinka monta vaimoa sinä oikeastaan aiot ottaa, sinä mormooni?

RAJU (jähmettyy äkkiä innostuksessaan liikkumattomaksi)

No, niin totta kuin tässä seison — unohdin minä kokonaan Ritvan. Tämä äkkinäinen tapaaminen vaikutti minuun niin voimakkaasti — minä unohdin kaikki.

PEKKA

Siten kai turkkilaisetkin unohtavat — se lie heidän ainoa vikansa.

RAJU

Voi surkeata — tätä tapausten sarjaa! Tätä kohtalon leikkiä! Mitä minä nyt teen?

PEKKA

Jatka vain — niin saat aikaan oikein tabernaakelin sotkun!

RAJU

Kuule, veli-Pekka! Sinä lupasit pelastaa minut,

PEKKA

Niin — ja kun minä olin hyvällä alulla, niin sinä sanoit: top tykkänään!

RAJU

Älä välitä nyt siitä! Sinähän olit valmis vaikka menemään naimisiin hänen kanssaan —

PEKKA

Äläpäs, poikaseni! Omien erehdystensä kanssa ei kukaan mene naimisiin — sanoi eräs viisas mies.

RAJU

Älä nyt juonittele! Ei voi olla erehdystä, kun ei ole ollut alkuakaan!

PEKKA

Alku kyllä oli — ja aivan jumalaton olikin, mutta sinä kaadoit tiinullisen vettä kaiken yli — ja niin hukutti vedenpaisumus koko syntisen maan.

RAJU

Ole nyt kerran vielä oikea, entinen veli-Pekka ja keskustele tästä vakavasti!

PEKKA

No, vakavasti sitten! Mutta älä sinäkään haihattele Kuun ja Marsin välillä, vaan pysy koreasti tämän maan kamaralla! Ensiksikin: kuka sanoo, että prinsessa välittää sinusta?

RAJU

Tunne sen sanoo! Jokaisessa ihmisessä puhuu tunne selvintä kieltä.

PEKKA

Jokaisessako? Siis minussakin?

RAJU

Tietysti — sinussakin.

PEKKA

No, minun tunteeni raksuttelee korvaani, että prinsessa välittää minusta.

RAJU

Mistä sinä sen tiedät?

PEKKA

Olinhan minä äsken preerialla ja sitten vielä tanssin »hai duulia» hänen kanssaan —

RAJU

Aiotko sinä viedä minulta kaikki morsiameni — olet sinäkin veli-Pekka!? (Istuu sohvalle pää käsissä.)

PEKKA

Minä en vie sinulta yhtään mitään, mitä sinulla on! (Vakavasti). Mutta nyt minä aivan vakavasti haluan tietää, onko hän sinun — ja jos on, niin saat hänet pitää — siitä annan sinulle sanani. Mutta ellei hän ole, niin —

RAJU (nousee)

Niin — mitä sitten?

PEKKA (kevyesti)

Sitten en anna sanaani — ei mitään muuta. Tiedä, että minäkin olen ennen tavannut Helinä-neidin, vaikka en Sirkuskadulla enkä sirkuksessa.

RAJU

Sinäkö? Koska? Missä? Milloin? (Epäillen). Nyt sinä syötät minulle pajunköyttä. Aina sinun nokkasi muka pitää olla joka paikassa! Mutta oletpa tavannut tai et — samantekevää! Kohta saamme nähdä!

PEKKA

Sitä minäkin vain toivon, että kohta saisin hänet nähdä. — Kaipa sitten selvenee, kumpi meistä on Sam ja kumpi Jim.

EEVA-KAISA (tulee keittiön puolelta, kantaen tuolia).

PEKKA

Kas! Kiitoksia vaan, Eeva-Kaisa! Olihan minulla täällä tarpeeksi mukavia istuimia jo ennestäänkin, mutta kiitoksia vaan ystävällisyydestä! (Ottaa tuolin, jolle istuu.)

EEVA-KAISA (nolona ja hämmästyneenä).

No, mutta sen minä sanon! (Suutahtaen). Kuulkaas nyt, kersantti-jefreittari! Se ei ole teitä varten! Se on näyttämölle! Nouskaa heti tuolilta!

PEKKA

Nousen heti, kun sanot ensin, missä prinsessa on.

EEVA-KAISA

Enkä sano!

PEKKA

No, sitten saatte minut haudata tähän! Tuokaa vaan multaa ja lapioita!

EEVA-KAISA

Mutta, musketööri-kulta! Minua odotetaan näyttämölle —

PEKKA

Eihän kukaan estä Eeva-Kaisaa!

EEVA-KAISA (aikoo sanoa jotakin tepsivää, mutta muuttaa äkkiä mielensä)

Hän on parasta aikaa juhlakentällä.

PEKKA (nousee, nostaa tuolin ja antaa kohteliaasti Eeva-Kaisalle)

Ääni haudasta kiittää —

RAJU

Vai siellä hän on! (Nopeasti katsomoon).

PEKKA (katsoo Rajun lähtöä)

No, se on oikein! Siitäpä se selvenee!

EEVA-KAISA (seisoo paikallaan tuoleineen)

Ei, mutta! Häntäkö varten se olikin —?

PEKKA

Nähtävästi!

EEVA-KAISA

En minä insinööriä tahdo narrata! Ei prinsessa siellä ole. Insinööriiii — ii! (Aikoo Rajun jäljestä).

PEKKA (tarttuu tuoliin)

Näyttämölle tarvitaan tuolia — (juoksee näyttämön rappusille) siellä on kiire —

EEVA-KAISA (pitää kiinni tuolista ja tempoo sitä, seuraten mukana)

Antakaa olla minun tuolini — kuuletteko — kyllä sen katsomon kauttakin voin antaa.

PEKKA (avaa oven ja työntää Eeva-Kaisan sisään tuoleineen)

Suorin tie aina paras! (Tulee alas).

HELINÄ (tulee keittiön puolelta)

Kas, miten tyhjää täällä on!

PEKKA

Niin! — Minä täällä vain värjötän kuin torkkuva varpunen.

HELINÄ

Miksi ette tule sinne emännän puolelle — Ritva sanoi, että olette hänen sulhasensa veli — eikä veljennekään ole käynyt siellä. Missä hän piileskelee? En ole vielä ollenkaan nähnyt häntä.

PEKKA

Hän meni juuri kentälle etsimään mielitiettyään.

HELINÄ

Mielitietty-raukka ei ole kentällä. Hänellä on niin paljon talouspuuhia. Emmekö mene sille puolelle — sinne kai sulhasmieskin pian ilmestyy, kun ei kentältä löydä, mitä etsii?

PEKKA

Kiitos vaan! Mutta — tuota — ehkä sentään — ehkei sentään —

HELINÄ

Teillä oli ehkä jotakin hommaa ja minä häiritsen ehkä —

PEKKA

Ette ensinkään! Minulla ei ikinä ole ollut sen parempaa aikaa kuin juuri nyt — (Katselee Helinää.) Miksi ette sano »all right»?

HELINÄ (nauraa)

Miksi niin sanoisin?

PEKKA

Kaikki Amerikassa käyneet sanovat aina »all right»!

HELINÄ

Te ette ole kadottanut hyvää tuultanne sitten viime näkemän!

PEKKA

Kas vaan! Te tunnette minut, vaikka äsken tanssin jälkeen ette ollut tuntevinanne.

HELINÄ

Ettepä te sitä kysynytkään!

PEKKA

Enhän ehtinyt, kun te heti lensitte korkeampiin ilmakerroksiin.

HELINÄ

Tarkoitatteko tuota ravintolan ja emännän puolta korkeammaksi ilmaksi?

PEKKA

Emännän puolta tarkoitan. Sinne ei voinut seurata. — Mutta — ettekö suvaitse istua?

HELINÄ

En — kiitos! — Miksi ette emännän puolelle? Mitä tarkoitatte? — Sulhasmies ei ole myöskään käynyt siellä — mitä se merkitsee?

PEKKA

En osaa sanoa.

HELINÄ

Osaattepas — koska ette itsekään tule sinne! Oletteko riidelleet?

PEKKA

Muhametti varjelkoon! Minä en koskaan riitele kauniin naisen kanssa.

HELINÄ

Entä veljenne?

PEKKA (äkkiä)

Muistatteko mitä sanoitte minulle viimein, kun tapasimme?

HELINÄ

Minä en ole koskaan tavannut teitä. Te tapasitte minut polkupyörineni keskellä maantielätäkköä —

PEKKA

No, olkoonpa niinkin! Kun minä olin nostanut teidät jaloillenne — ja vähän noitunut ohjaustankoa — niin — te sanoitte jotakin — muistatteko?

HELINÄ

Minä tietysti kiitin teitä.

PEKKA

Jos te olisitte kiittänyt, niin minä en luultavasti muistaisi koko tapausta —

HELINÄ

Ooh! Kiitos kohteliaisuudesta!

PEKKA

Mutta te sanoitte kiitosten sijasta'jotain muuta, jonka johdosta minä aloin katsella teitä tarkemmin ja sentähden minä olen muistanut teidät koko ajan.

HELINÄ

Olinko todella niin tyhmä, etten kiittänyt? Mahtaakohan se ollenkaan puolustaa minua kun olin vielä koulutyttö —

PEKKA

Kaunista koulutyttöä puolustavat aina kaikki asianhaarat.

HELINÄ

Mitä minä sanoin sitten?

PEKKA

Te katselitte leninkiänne ja kenkiänne — ja sanoitte oikein sydämenne pohjasta: saakeli soikoon!

HELINÄ (nauraa)

Arvaahan sen! Paras leninki ja parhaat kengät!

PEKKA

Sitten te katselitte minua hyvin pitkään, aivan kuin tutkiaksenne enkö juuri minä ollut syyllinen teidän onnettomuuteenne. Tuo katse on minua seurannut siitä asti.

HELINÄ

Pyydän anteeksi, jos se on vaivannut teitä. — Entä — minkä tyhmyyden minä sitten tein?

PEKKA

Sitten te tosiaankin teitte kauhean tyhmyyden — te lähditte — ja minun oli teitä ikävä — vaikka olin katsonut silmiinne vain muutaman sekunnin.

HELINÄ

Enkö vielä sittenkään kiittänyt?

PEKKA

Ette! Päästyänne pyörän selkään, huusitte '—

HELINÄ

Ai, ai! Joko minä taas pöräytin: saakeli soikoon?

PEKKA

Ei! Te huusitte »all right»! Te menitte — ja minä jäin seisomaan ja — ajattelemaan — ja minä seison vielä ja ajattelen —

HELINÄ (katkaisevasti)

Älkää nyt enää ajatelko tyttöletukan kiittämättömyyttä! Minä kiitän teitä hänen puolestaan! (Ojentaa kätensä.) Kiitoksia avustanne!

PEKKA (tarttuu hänen käteensä)

Saakeli soikoon! Sittenkin te taas putositte pilvistä minun tielleni — vielä kerran!

HELINÄ (vetää kätensä pois, kevyesti)

Nyt, kun tuo vanha lätäkkö-juttu on selvitetty — olemme kai kuin vanhat tuttavat ainakin — ja te teette vähän selvää — mikä se oikein hankaa meidän morsiusparimme suhteissa!

PEKKA

Mitään vakavaa ei siinä ole!

HELINÄ

Mutta siis kuitenkin jotakin? Mitä se on? Ettekö voi luottaa minuun —

PEKKA

Teihin minä luotan enemmän kuin itseeni, mutta olisi kai parempi, että te puhuisitte veljeni kanssa —

HELINÄ

Mistä minä puhuisin? En tiedä mitään, enkä tunne veljeänne —

PEKKA

Kyllä te tunnette,

HELINÄ (ihmetellen)

Tunnenko? Sepä omituista!

PEKKA

Hän on juuri etsimässä teitä juhlakentältä —

HELINÄ

Ensi kerran minä sain tietää hänen nimensä sisareltani —

PEKKA

Hän olisi kai esitellyt itsensä — jos te olisitte — jos hän olisi tavannut teidät, kuten olitte suostuneet —

HELINÄ

Mitä satuja te nyt juttelette? Suostuneetko?

PEKKA

Niin! Suostuneet kohtaukseen — viime syksynä sirkuksessa tai Sirkuskadulla — kummassa lie ollut —

HELINÄ

Kuulkaa nyt, herra Halla! Tästä minä en ymmärrä yhtään mitään! Tarkoitatteko te, että minä olisin luvannut kohtauksia oudoille herroille kadulla tai muualla?

PEKKA

Kuulkaa! Nyt te kohta huudatte: saakeli soikoon! Minä näen sen teidän silmistänne.

HELINÄ

Niin minä huudankin — ellette puhu sellaista kieltä, jota voin ymmärtää. Väittääkö teidän veljenne, että hän on keskustellut minun kanssani?

PEKKA

Kyllä — eräässä iltamassa Helsingissä viime syksynä — ja sitten teidän piti tavata toisenne seuraavana iltana, mutta —

HELINÄ

Emme tavanneetkaan?

PEKKA

Ette — veljeni kai erehtyi paikasta.

HELINÄ