Part 8

— Sitäkö ne noista ryssistä venyttävät perässään, sanoo hän ajatuksissaan vierustoverilleen.

— Sitä minäkin, vastaa toveri, Eilolan Iivari. Kun olisi kaveri, niin pois lähtisin.

Jaska tajuaa syvästi, että jos hän nyt jättää kiväärinsä oven pieleen ja menee tiehensä, ei häntä kukaan tule kaipaamaan. Hän on vain talollisen renki niinkuin Eilolan Toivo ja Iivarikin, eivätkä sellaiset ole luokkatietoisia työläisiä.

— Lähdetään hiivattiin ryssien joukosta, sanoo hän hetken kuluttua.

Kukaan ei estä heidän lähtöään. Reenin Mikko pitää vielä puhetta ja pihalla käy kihinä ja kuhina. Siellä on Riikakin maha pystyssä.

— Mitä sinä täältä haet? kysäisee Jaska ohimennessään.

— Muuten vaan... inisee Riika.

Taas Jaskaan nousee suuri, raivostuttava vihantunne ja hän tarttuu tyttöä kiivaasti käsivarteen.

— Kyllä se, perkele vie, on parasta, että marssit kotiin takaisin, sillä kyllä nyt tulee iivanoitten viimeinen päivä, sanoo hän raa'asti.

Nainen vikisee ja Eilolan Iivari sanoo:

— Älähän nyt tuolla tavalla.

Mutta Riikaan on mennyt turvallisuudentunteen tapainen, hän itkee, mutta kävelee nöyrästi ja hiukan peljäten Jaskan edellä ja kun maantielle päästään, ohjaa hän kulkunsa Sydänmaalle päin, missä hänen kotinsa on.

— Entä minne sinä menet? kysyy Iivari Jaskalta.

— Sinne, minne muutkin miehet, vastaa Jaska ynseästi ja kääntää kulkunsa Peltoniemeen.

— Ota edes tuo nauha käsivarrestasi.

Sanaa puhumatta irroittaa Jaska nauhan ja pistää sen taskuunsa.

— Tuletko sinä mukaan? kysyy hän sitten Iivarilta.

— ... tiedä, tuota, niin vaihtaa kuin liiviä, vastaa Iivari empien. Taidan mennä kotiin nukkumaan.

Mutta Jaska painuu Peltonientä kohden.

* * * * *

Yö meni rauhallisesti, niinkuin oli laskettukin. Ainoastaan muutamia laukauksia vaihdettiin ja kaksi ryssää pääsi hengestään. Kahden tunnin kuluttua oli kaikki selvää.

Aamulla katseli Lampimäki Jaskaa salatulla hartaudella. Olihan siinä pohjalla sittenkin sitä oikeaa, niinkuin hän oli arvellutkin. Mutta mitään hän ei sanonut.

Illalla tulee Jaska tupakamariin ja sanoo isännälle, että pitäisi saada vähän rahaa.

— Mitä sinä sillä? kysyy isäntä.

— Tulisi vähän menoa.

— Minne sitten?

— No sinne Vilppulaan, vastaa Jaska äkäisesti ja ikäänkuin ihmetellen, ettei toinen ensi sanomalla ymmärrä.

Lampimäki on itseensä sulkeutunut, ulkonaisesti tyly mies ja häneltä jää Jaskan käsi puristamatta. Sensijaan hän nopeasti kääntyy ympäri ja menee laatikolleen, ettei toinen huomaisi hellää välähdystä hänen silmissään.

— Mikäpäs siinä, myönsi hän. Jos se aatteellesi sopii, niin mene vaan. Siellä saat ainakin tapella kylliksesi poliisin tulematta väliin niinkuin kylällä kuuluu tapahtuneen.