Part 1
PIRUN MIEKKA
Runonäytelmä
Kirj.
EMIL ELENIUS
Porvoossa, Werner Söderström Oy, 1922
HENKILÖT:
HENNEKIN KAARINA INKOINEN JACOBUS HORDINCH OLAUS HORDINCH KIRSTI KERTTU SIRKKA ERÄS ROUVA TOHTORI KARPALANUS PAAVALI MUNKKI RITARI MAX VANHA NEITI RITARI SUOMELA LIHAVA ROUVA ANNIKKI MUSTALAISTYTTÖ PALVELIJA PALVELIJATAR I PALVELIJATAR II MUUTA PALVELUSVÄKEÄ MIEHIÄ JA NAISIA VANHA MERIMIES NAHKAPEITTURI NUORANPUNOJA LINNAN LÄHETTI HALLIN UKKO Y.M. TIETÄJIÄ PIRU AATELISROUVIA, -NEITOJA JA -HERROJA
Aika: Kesällä V. 1421.
Paikka: Turku ja Ruissalo.
Neljä Näytöstä.
PROLOGI.
Viisi vuosisataa verkallensa, vierinyt on unhoituksinensa ajasta tuon Henni Kuokkinaisen, suuren, jalon, ylvään turkulaisen. Jäänyt miehen nimi ainoastaan kertomahan kelpo kantajastaan.
Ihmislapsi, muistonmaita karta, ellei oppaanas' oo Runotarta, joka ajan menneen pimentoihin, muistin sammuneihin komeroihin johtaa selvittävän valaistuksen, avaa Muistottaren mustan uksen kuolemattomien silmäis eteen, johtain sinut _Ajan_ merten veteen, jossa kangastukset unten mailla nousee kuvain kirkkahien lailla hävitäkseen jälleen tomun alle, jota Ajatar tuo kylvää teille muistin mantuoiden kamaralle, sankartöille, ammoin kalvenneille, -- Hennekin, jos missä vielä olet, missä Manan maita tänään polet, tiedä, että etsintäsi suuren, elämäsi vankan perusjuuren, uskollisen viranvaalintasi, hansakaupat hyvin hoitamasi, niin myös horoskooppein kunnioinnin, pyhäin palvomisen, ihannoinnin, myös nuo _Kiusaajasi_ tuomat erheet, rikkilyödyt elon siteet, perheet, elämäsi pyhän sekä aren kultakirjasissa Muistottaren Runotar on meille säilyttänyt.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Hennekinin talo Turussa.
Turun pormestarin Hennekin Kuokkinaisen työhuone. Sisustettu ajan ylimysten hienoon, rikkaaseen tapaan. Aamu. Aurinko paistaa.
HENNEKIN (istuu pöytänsä ääressä, jolla on kasoittain virallisia pergamentteja.)
Niin, ja tämän vienet Turun kaniikille, sukulaiselleni Jacob Hordinchille.
INKOINEN
Kiitän nöyrimmästi.
HENNEKIN
Matkallasi poikkee mestar' Hirvon luokse. Aninkaisten kadun salpaa kohta törky, jonka synnyinsijana lie Hirvon paja. Tämän nokinaaman päähän tieto aja, että kadulle hän ei saa ajaa kuonaa tunkioihin, joihin maalaisrattaat kaatuu tuodessansa aamuin kaupungille muonaa. Moni Raision ja Rengon mies jo eilen maitokuorminensa katuojaan vieri. Tänään taaskin kuormaltansa alas kieri, taittain sääriluunsa sekä päänsä puhkoin aamunkoittaessa muuan eurajokelainen. Kaupungille tämä tuottaa häpeätä, joka korjattakoon ennen huomispäivää.
INKOINEN
Kiitän nöyrimmästi.
HENNEKIN
Niin, ja tässä tää on Turun raadin päätös nokikolareista. -- Kesäpoutain tullen saimme tulipalot. Niihin syyllisille määrännyt on raati Hirspuunvuoren kaakinpuussa selkään raipat.
INKOINEN
Kiitän nöyrimmästi.
HENNEKIN
Muut' ei enää! Mennä voit. -- Ei, ootas vielä! Tiedät tuon: Kaniikki Turun, Jakob Hordinch, kirkkoherra Voionmaalla, jossa asuu, sukulainen, serkku, mikä lienee mulle. -- Tällä kaniikilla veli Olaus Hordinch, kauppamies, tai merirosvo, taikka ehkä molempia. Veljekset nuo eilen merituuli Turkuun molemmat toi, kaupantekoon innokkaaseen, toisen synneillä ja aneilla ja toisen Saksan tavaroilla. Kirjeen viet siis mainituille Hordincheille taikka heidän sijaisilleen. Se on kauppakirja, jolla luovutetaan heille Ruissalosta vanha linna tavaroiden säilöpaikaks. Kauppakirjan viet ja tietonasi pidät.
INKOINEN
Kiitän nöyrimmästi.
HENNEKIN
Niin, ja paluumatkallasi poikkee rantaan, katso, onko kaikki, niinkuin olla pitää
PALVELIJA (saapuu odottamaan vuoroaan.)
HENNEKIN
Huvijahdillani. -- Mitä vielä pitikään mun sanomani? --
(Innostuen)
Niin, ja mestarkokin Ruissaloon sa kutsut, sekä viisitoista muuta: leipureita keittäjiä, soittajia, konstitaitureita... Juhlan kunniaksi, -- ymmärräthän? Tässä lisäksi on lista kutsuvierahista, jotka minä toivon näkeväin jo tänään Ruissalossa, päivän korkeimmilleen joutuessa.
INKOINEN
Kiitän nöyrimmästi.
(Menee)
PALVELIJA
Kaksi valittajaa pyrkii puheillesi, nuoranpunoja ja nahkapeittur'.
HENNEKIN
Käskinhän jo ajamaan ne matkoihinsa! Ketään en ma ota vastaan enää tänään.
PALVELIJA
Sanoin sen jo näille riitapukareille, mutta kumpikin he muka asiaansa väittävät niin tärkeäksi, että siitä riippuu koko Turun kunnia ja maine.
(Ulkoa kuuluu jytinää ja riitaa. Hetkisen perästä syöksyvät riitaveljet tapellen sisään.)
NAHKAPEITTURI (nuoranpunojalle:)
Maltas lurjus! Yhtä totta kuin ma lienen kunnon porvari ja Turun kansalainen, yhtä totta hirtän sinut ensi puuhun.
NUORANPUNOJA (Hennekinille:)
Kuule jalo herra minun asiani! Tämä nahkapeitturi on suuri konna, ilkivallan harjoittaja, tappelija, renttu, Turun porvarien mätäpaise.
PALVELIJA (poistuu.)
NAHKAPEITTURI (Hennekinille:)
Armollinen, jalo herra Kuokkinainen, kuule kärsivällisenä valitustain: Toissa lauantaina, katsos, kikassansa nahkapeittureitten kunta kelpo, vakaa juomass' oli pyhän Nikolaon maljaa. Nuoranpunojat nuo sitten sinne saapui kesken juhlaa, heti tappeluksen aikain. Konnat, ilkein haukkusanoin, nuorapampuin kimppuun aseettoman rauhanjoukon. Tyytyneet ei roistot vielä edes siihen: Ilkesivät, sieluttomat, kiinni ottaa itse nahkapeitturien esimiehen. Hänet riisuivat he melkein ilkoisilleen sekä viskasivat akkunasta ulos koko Kupittaisten torin nähtäväksi, pukunaan vain pelkkä aivinainen paita.
NUORANPUNOJA (nahkapeitturille:)
Housut myöskin miehell' oli, Jumal' auta!
NAHKAPEITTURI (Hennekinille:)
Kuule, täällä sinun luonas, arvon herra, kiroilee tuo oinas, sanoo: "Jumal'auta."
NUORANPUNOJA
Mitä sitten valehtelet, puhu totta!
NAHKAPEITTURI (Hennekinille:)
Ulos viskasivat esimiehen, konnat. Tuomitse nyt jalo oikeuden herra, määrää pakkovero nuoranpunojille -- Taikka neuvo, mitä me nyt tekisimme -- anna meidän täyttää esivallan tahto --
HENNEKIN
Muuta neuvoa en totisesti tiedä kuin sen, että esimiehenne on jälleen kahta kiivahammin sisään heitettävä pukeutumaan. -- Teille kummallekin neuvon: Luunne korjatkaatte täältä hyvään aikaan, muutoin tyrmän vahti teille tietä näyttää.
(Riitaveljet poistuvat pelästyneinä.)
NUORANPUNOJA (nahkapeitturille ovessa:)
Maltas, vekkuli, sun vielä nahkas peittoon!
PALVELIJA (tulee sisään.)
Linnast' tuli lähetti ja pyrkii sisään.
LÄHETTI (seuraten palvelijan jäljessä; Hennekinille:)
Linnan isäntä, tuo Knuutti herra, pyytää terveisensä tuoda sekä kutsuu sua rouvinesi juhlaan linnaansa ens' maanantaista viikko.
HENNEKIN
Sano terveiseni herrallesi, että mielihyvin perheineni saavun juhlaan, jos suo ikää Luoja.
(Palvelija ja lähetti poistuvat.)
HENNEKIN (syventyy papereihinsa.)
KAARINA (ovella.)
Henni! -- Ei kuule hän, ei näe myös. Näin viikot hukkaan vierii. Yöt pitkät, päivät harmaat. Elo kallis katoo.
(Lähempänä Hennekiniä:)
Hennekin! Herra Hennekin Kuokkinainen!
HENNEKIN
Kaarinako, tulit hiukan pahaan aikaan, tulit hiukan pahaan aikaan Kaarinainen. -- Taikka eipä niinkään, istu... istu tänne.
KAARINA
Tulin milloin vainen, aina tulen pahaan aikaan. Rupeemittain riittää sulla aikaa kaniikeille, rippi-isille ja pyöveleille, kauppiaille, nokikolareille, hansalaisille ja meren kulkijoille. Koko aamun riitti sulla aikaa Juho Inkoiselle, joka äsken lähti. Mutta vaimollesi, jonka nuoruus tyhjiin kuluu, sull' ei riitä ajan rahtuakaan. -- Tulin päivällä tai yöllä, aina sama virsi: "Kaarinainen, tulit hiukan pahaan aikaan."
HENNEKIN
Mutta kuinka voisit vaatiakaan multa, että jättäisin sun tähtes hoitamatta kauppani ja kaikki virkatehtäväni.
KAARINA
Herra Kuokkinainen, kuinka lienee kauppojen ja virkatehtävien! -- Kuulin juuri loppupuhees Juho Inkoiselle. Hennekin, käs' sydämelle! Ken tuo "serkku" Hordinch lienee, jolle Inkoinen nyt kirjettäsi parhaillansa vienee? -- Turun kaniikin tuon nimellisen tunnen, mut tuo toinen, Olaus Hordinch? -- Ja, tuo kumma kauppakirja merirosvon kanssa. -- Tämä kaikki mua ihmetyttää, varsinkin kun tässä vielä puhut virkatehtävistä, kunniasta...
HENNEKIN
Vaimo, kyselet mit' ei sun sovi tietää. -- Aikonetko moittia mua tässä siitä, ett' ois virka, kaupat saaneet huonon hoidon! Maalla Hordinchit on kauppiaita, toinen kirkon mies sen lisäks' vielä. Mitä merell' ovat, sit' en kysy. Kukin hoitaa omat asiansa.
KAARINA
Sinäpä sen sanoit. Sinä sanoit: "Kukin hoitaa omat asiansa". -- Mut ei kysymys nyt ole siitä, mitä miehiään nuo ovat herrat. -- Tahdoin huomauttaa sulle vainen, että kiirees' keskellä sa mulle, rakas Henni, suot niin vähän huomiota. Olet rikas, sull' on tavaraa ja rahaa yllin kyllin elääksemme toinen toisillemme, huvitellaksemme. -- Tuskin yhtään olet ollut kanssain, aviomme kahteen pitkään vuoteen. -- Ellei milloin sulla muita esteit' oisi, silloin pyhäinpäivät, paaston ajat. -- Tuskin päivää kesin taikka talvin, jolloin niin ois puhdas arki ollut, että oisit edes yöksi luoksein jäänyt. Siitä huolimatta yöt ja päivät vaanit, ettei kukaan muu sais kanssain seurustella. -- Henni, miksi toit mun tänne? Eihän elo kauppaa, virkaa varten luotu, eikä kiertotähtien ja kuiden mukaan veretönnä kulkevaksi. -- Pyhimykset, jotka ikiuntaan arkuissansa makaa, hekin kerran eläissänsä rakastivat, iloitsivat. Pitäisikö tämän vuoks' siis meidän suruun kuolla? Ja jos joku pyhä mies tai nainen koko elämänsä hukkas paastoon, rukouksiin, itsekidutuksiin -- eikö juuri sitä varten, että meillä, jälkeen jäänehillä oisi elonmalja sitä runsahampi?
HENNEKIN
Nainen! Asiasi ei oo arvostella pyhäin miesten elon tarkoitusta. Vaimo! Sulle usein neuvoskellen olen opettanut pyhäin tarkoitusta: Joka viikon torstai kiirastorstai, pitkäperjantai myös joka viikko eikä kerran vuodess' ainoastaan. Joka sunnuntai on Herran pyhä. -- Kaikki nämä viikonpäivät halki vuoden rukouksin, paastoin pitää viettää maallisuutta, hekkumata karttain.
(Ajatusta muuttaen:)
Mutta kuules, mitä tehdä aioin: Viime Valpurina kuudennen jo kerran pormestariksi sun miehes tehtiin. Tämän vaalin kunniaksi otan lomaa kolme päivää. Nämä kauniit kolme kesäpäivää -- niin on päätökseni -- viettäkäämme ilojuhlin, soitoin, lauluin, kalaretkin Jumalan ja kaupunkimme kunniaksi.
KAARINA
Mitä tarkoitatkaan!
HENNEKIN
Niin on päätökseni.
KAARINA
Henni! Onko totta mitä puhut! Henni, voi kun olet hyvä tänään! Heti lähdemmekö? -- Kutsun paljon nuorta kansaa: Karpalaiset, Hirvot, Kurjet, Rankoiset ja Karvataskut. -- Pelkkää nuorta kansaa, Henni! Lisäks soittajia, laulajia! -- Ota sinä mukaan omiasi: Paavali ja Hordinch, tuo kaniikki, ehkä merirosvokin, jos tahdot, tohtor' Karpalanus, shakki-veikko, kaikki kumppanisi, joiden kanssa voit sa mielitöitäs tehdä: vetää nuottaa, taikka verkot apajalle viritellä. -- Purjehdimme, laulelemme, nauramme, -- niin että vatsaan koskee. Ja kun alkuun pääsemme, sa Henni, unhotat nää Turun turhat puuhat. -- nuorennut ja iloon liityt, jätät kaupat, virat, paastot, -- virat saksoille, niin myöskin kaupat, paastot munkeille, ne heille kuuluu. Astrologian taas ottaa tohtor' Karpalanus, se on hänen. Sinä otat minut, joka sulle kuulun!
HENNEKIN
Niin, jo tänään lähdemmekin täältä. Järjestää saat olos siellä kuinka mielit. Olet näiden kolmen päivän kuningatar.
Mutta ettet ymmärtäisi mua väärin, sanon sulle jo näin etukäteen: Juhlat jääkööt näihin yksiin. Kun näät ensi torstain päivänsäteen, tiedät, loppui arki vuosikaudeks -- Vaimo, älä johda mua kiusauksiin!
KAARINA
Kiusauksiinko siis sua johdan? -- Niin, ma unohdin jo taas tuon tutun polun -- että niinkuin verettömät haamut tahdostasi vaeltaneet oomme -- sekä vaellamme, sen nyt uskon!
HENNEKIN (yrittää puhua.)
KAARINA
Vaikene! Mull' on nyt puheenvuoro! Kyllä ymmärrän; sa aiot virkkaa vanhaan tapaas: "Kaarinainen, paha kuun on vaihe, jättäkäämme kaikki ilon aihe, pitkäperjantai on joka viikko, eikä kerran vuodess' ainoastaan. Joka sunnuntai on Herran pyhä. -- Kaikki nämä viikonpäivät halki vuoden rukouksin, paastoin pitää viettää maallisuutta, hekkumata karttain!"
Vapiset ja nielet jotain kurkussasi, -- luulin sinun jotain sanovasi? Kadut, että olit tänään suostuvainen tuohon juhlaan. Kadut ehkä tuhlaustas, taikka pelkäät vihaa pyhimystes: Ehkä sinun tähtes' häpeästä kääntävät ne kylkeänsä tänään hopeearkuissansa!
Herra Hennekin, voit tuskin mieltää, miltä tuntui puhees äsken luvatessas mulle suvijuhlan, tarjoten senjälkeen vuoden paaston: Niinkuin erämaassa janoon nääntyneelle joku tarjois raikkaan viinimaljan, huulten luokse tois sen sekä jälleen pois sen veisi.
HENNEKIN
Kaarinainen, kuinka noin sa haastat! Sanoillasi rinnan rikki raastat! Vaimo, muista asemaasi nyt ja aina! Muista, että mies on vaimon pää ja määrää huvihetket, huviretket, katsoo, että pyhät kunnioidaan, pitää huolen perheen kunniasta, palvoo, kiittää Luojaa antamasta kauniin elon taisteluineen. Vaimo, muista, että aateliin sun nostin melkein rikkatunkiosta. Maine, rikkaus mi mulla, myös on sulla. Moitiskelet, että ilo maallinen harvoin käypi talossamme -- voisi vielä harvemminkin käydä. Parempi on puoli munaa kuin on tyhjät kuoret! Riitelemme tässä, kun ois aika kiistat heittää juhlan vartoessa kynnyksellä.
KAARINA
Yksi pyyntö viel' on mulla, toivon, että myönnyt siihen --
HENNEKIN
Nämä kolme päivää sun on kokonansa.
KAARINA
Siispä kutsun ketä tahdon?
HENNEKIN
Olet kolmen päivän kuningatar, olet valtiatar juhlan. Kuitenkin ma huomautan, ettet kutsu niitä, joiden tavat, sääty sit' ei myönnä.
KAARINA
Valtiatar juhlan, kiitän! -- Mutta nytpä muistan, että kutsuin tänne naiset Karpalaisten, Hirvoin, Karvataskuin, ratokseni, hetkeks käsitöiden ääreen. -- Pitikin jo heidän täällä olla.
HENNEKIN
Oikein teet, kun seurustelet jalosukuisien rouvain kanssa, uskovaisten, paljon kokeneiden. Nyt kun tulevat, niin pyydä mukaan myös Ruissalon juhlaan heidät kaikki.
PALVELIJA (tulee.)
Rouvat Kirsti, Kerttu sekä Sirkku ovat tulleet.
KAARINA (Hennekinille:)
Kutsun heidät tänne?
(Palvelijalle:)
Sano rouville, ett' ovat tervetulleet tänne
HENNEKIN
Tulivat kuin kutsun mukaan!
KAARINA
Sanoinhan jo, että heidät kutsuin!
HENNEKIN
Niin, nyt muistan. Olen hajamieli tänään Oomme kinastelleet tässä, mutta älä heidän anna sitä nähdä.
KAARINA
Ellet itse sitä näytä! Minähän jo nauran heitä aatellessain: Täti Kirstin kummallinen puku, kuosi Lyypekistä taikka Hollannista, hänen paksu muotonsa ja ennen muita lyhyt kaula, ruusunkarva iho. Nenä pysty, joss' on loppumaton nuha. Kautta Suomen kuulut aivastukset, niiden jälkeen sadat siunaukset, -- kuinka voisin niitä nauramatta aateliakaan! Milloin aika mulla vitkaan vierii, silloin hänet kutsun -- että vain saan nauraa.
HENNEKIN (poistuu sivuovelle.)
Kuulen tulevan jo heidän. Puhu heidän kanssaan ihmisiksi, kaikki parhaaks kääntäin.
(Rouvat tulevat. Tervehtimisiä.)
KAARINA (suutelee kutakin.)
Tervetullut, täti Kirsti! Tervetullut, täti Kerttu! Tervetullut, täti Sirkku! Kuinka voitte? Toivon, että terveet ootte.
TÄDIT
Terve tervehyttäjälle, ehtoisalle emännälle! Kuinka jaksat? Kuinka jaksaa talon jalo herra?
KAARINA
Voimme varsin hyvin -- kiitos Luojan.
KAIKKI
Kiitos Luojan.
KIRSTI
Tulimme vain kolmin, mutta aikaa varasimme sitä runsahammin, niinkuin pyysit, armas Kaari. Voimme kanssas olla vaikka koko päivän.
KAARINA
Kiitos siitä teille.
KIRSTI (aivastaa.)
Avit Jeesus! Mua vaivaa kesänuha.
TOISET
Avit' Jeesus!
KIRSTI
Luoja, taikka sitten tohtor' Karpalanus minut siitä joskus vapauttaa! Mikään ei niin kiusallinen ole kuin tuo Juhanin- ja Jaakon-päivän aikaan saatu kuiva kesänuha.
KAARINA
Istukaatte rakkaat vieraat! Kutsuin teidät tänne, koska täällä olen Hennin kanssa neuvotellut asiasta, joka tuottaa meille pari hauskaa päivää: Hennin virkaanastujaisten muistopäiväks oomme päättänehet Ruissalohon kutsut laittaa. Siihen iloon mukaan pyydän myöskin teitä, rakkaat tädit.
TÄDIT
Niistä varmaan suurenmoiset tullee! -- Kiitos rakas lapsi kutsustasi!
KAARINA
Ensimmäiset ootte kutsuvieraat! Kotoanne nuoret neidet sekä herrat seurannevat huviretkellemme. -- Laulut, soitot, tanssit ovat nuorten riemut. Nuottaretket, shakit vanhain herrain. Kaikkein yhteiseksi ruokaa, juomaa, minkä Ruissalossa riittää.
KIRSTI
Tämä kaikki muuten hyvä, mutta tulee hiukan -- kuinka sanon -- "räppänästä sisään", kuten sananparsi oli nuoruudessain Nousiaisten puolla. -- Tuskin jaksan oikein päästä selvyytehen, mist' on puhe! -- Miellyttäisi hiukan molempia toruskella: talon rouvaa sekä herraa. -- Tapana on näihin asti ollut -- älkää pahastuko -- jättää viikon verran valmistuksiin -- aikaa kutsutuille. -- Neuvottelut sukulaisten kanssa hm -- ja paljon muuta, paljon muuta. Mutta nytpä tässä tänään saamme kutsun tämän päivän juhlaan, heti. -- Pelkään, että jokin erikoinen (naurahtaa ilkeästi) seikka oisi kiirehtänyt. -- Esikoisen ristiäiset taikka muuta, joka häiriön toi aivoihinne.
KAARINA (punastuen)
Mikään sekoita ei aivojamme. -- Kutsu vähän myöhä lienee, mutta, rakkaat vanhat tädit, tunnettehan herra Kuokkinaisen, jopa aina nuoruudesta asti: ilon hetket suo hän itsellensä vasta jälkeen pitkäin ponnistusten. Yhden käden sormilla ne kaikki laskea voi ilonhetket, jotka aikana hän aviomme antoi itsellensä. Kun sen sitten joskus muistaa, muotoja ei malta noutaa. Siksi nytkin vasta tänään tiedon antoi.
Työ ja uurastus on hänen osanansa, työ tään kotikaupunkimme hyväks. Lepo, ilo, nautinto on hälle vieras. Töineen, lahjoineen hän kaunistus on Turun, oiva esimerkki nuorisolle kevyelle tämän nykyajan. Enemmän kuin kukaan tätä ennen Henni palvellut on yhteishyvää, katsomatta omaa etuansa. Valtiasmeren rantain helmi Turku -- senhän tunnustavat ulkolaiset, -- eikä Hennin osa Turun loistoon ole vähin, vaikka itse sanon. -- Niin, ken työss' on kiinni lailla Hennin, ennätä ei valmistella viikkomäärin juhliansa. Työnsä äärestä hän tästä nousee, sanoo: "Kaarinainen, armas pulmuseni, kuudes kerta valittihin minut pormestariksi nyt tänne Turkuun viime Valpurina, niinkuin tiedät. Siinä onpi muiston syytä meille. -- Siispä Kaarinainen tulit luoksein oivaan aikaan, juhla laittakaamme! Laulut kaikumaan ja soitot soimaan, nuoret karkeloimaan lattialle, vanhat pulikoimaan apajalle, saaliin hakuun, nuotin, verkoin." -- Nyt hän itse riensi kaupungille saamaan juhlan juonta kokoon.
KIRSTI
Ymmärrämme, leikkiäpä haastoin. -- Oma vikamme, jos joku meistä kesken pukeneena saapuu juhlaan!
KAARINA
Suonette kai, että hetkeks poistun, muuttaakseni hiukan pukuani. Sillä aikaa huvitelkaa toisianne! Käsken palvelijan tuoda tänne viinipikarit ja mesileivät.
KIRSTI
Ole hyvä, Kaarinainen!
(Kaarinan mentyä:)
Puku hällä Vesterlindin kankahasta! Hinta kaksikymment' aartuata kyynär! Siin' on väki, nämä Kuokkinaiset! Tapoja ei enemmän kuin kauppiailla! Aatelia ovat sentään olevinaan, mutta käyttäytyvät niinkuin -- kiitän sällit Ulvilassa. Rahalla saa ostaa kaiken -- paitsi oikeen tahdin.
KERTTU
Rouva Kaarinainen puhui suukkosista, mutta minun silmissäni näytti niinkuin oisi taistotantereella ollut vähää ennen tuloamme.
KIRSTI
Oikein arvaat. Huhu tietää, että nämä Kuokkinaiset epäsovuss' elää. Mulle kertoi talon palvelija, -- joka ikäns' elänyt on tässä sekä siten tapahtumat tuntee, -- että heti hääyön jälkeen kiista oli ollut rouvan, herran kesken...
KERTTU JA SIRKKU.
Niinkö, niinkö! Kerro vielä, mitä olet kuullut muuta!
PALVELIJA (tulee ja asettaa tarjottimen pöydälle ja menee.)
KIRSTI
Hääyön jälkeen, aamusella, kerrotahan talon herran nuorikolleen julistaneen -- kolmikuukautisen paaston, -- pyhäin kunniaksi. -- Henni silloin määräs' vuode-eron, joka tuskin keskeytynyt liekään. -- Saisko ristiäiset tähän taloon! Yhtä hyvin kuiva peitsen varsi tuolla lehvän kantaa! Voi en nauruani estää muistaessain äsken lausumaani sanaa "esikoinen." --
Kerrotahan, että hääyön jälkeen rouva harvoin mieheltänsä kauniin sanan kuulee. Pahat kielikellot kertoilevat, että talon isännälle harvoin arkipäivä sattuu, jok' ei vaatis -- paastoomista, miehen sekä vaimon.
KERTTU
Oh, tää onko kaikki totta! -- Miks'ei sentään oisi! -- Monet muuthan kertoo samaa. -- Onhan paljon maailmassa kummaa, mikä näyttää uskomattomalta, mutta hyvää tahtoa jos riittää, uskoo lähimmäisestänsä vaikka mitä!
SIRKKU
Olen samaa heistä minä kuullut. -- Täti Kirsti, emmeköhän käy jo mesileivän sekä viinin kimppuun. -- Meillähän jo aik' on täpärällä: Juhlat Ruissalossa kohta alkaa.
KIRSTI
Aivan oikein, käymme toimeen, mutta suonette kai anteeks, jos sit' ennen pienen nuuskan otan. Tohtor' Karpalanus, jonka tunnemme me kaikki, sanoi, apua kun hältä pyysin näihin loppumattomihin aivastuksiin: "_Similia similibus curantur_" Latinaa vai kreikkaa, mitä lienee, joka tapauksessa hyvin oppinutta. Suomeksi viel' lisäs: "Aivastukset parannetaan aivastusten kautta", sekä antoi mulle tätä nuuskaa, omaa keittämäänsä sekä jauhamaansa sisiliskon suolten sisällöistä, sekä joistain muista, joit' ei voinut mulle ilmoittaa -- ois mennyt lääkkeen voima. Käski ottaa milloin aivastus jää kesken, -- ennen ateriaa, viiniä ja unta. -- Maksoin tästä kaksi aartuata.
KERTTU
Kaksi aartuata! Kauheata!
SIRKKU
Kerrassansa tavatonta!
KIRSTI
Kaksi aartuata nuuskarasiasta, joka tuskin riittää syksyyn asti! -- Säästääkseni rasiani sisällystä kotioloissani teenkin siten, että aivastus jos uhkaa jäädä kesken riennän akkunahan, katson aurinkoa -- nimittäin jos pilvinen ei ole päivä.
Mutta ystäväiset, talon antimia maistakaamme, terveydeksi -- "esikoisen".
TOISET
Sinun terveydekses juomme!
KIRSTI (lyö pikarinsa pöytään)
Huono viini! Äitelä kuin hapan mesi! -- Toivokaamme, että Ruissalossa edes hiukan parempata tarjoavat! Kaikki Valtiasmeren merirosvot ovat Kuokkinaisten kauppatuttavia. Ihme, että viinit sentään huonot.
KERTTU
Kuka tietää, ehkä syy on palvelijan!
KIRSTI
Isäntänsä mukaan rengit. -- Mutta eiköhän jo meidänkin ois aika valmistamaan itseämme juhlaan Kuokkinaisten!
TOISET
Talon rouva valmistuksiinsa lie jäänyt, rientäkäämme mekin, aika joutuun kuluu.
KIRSTI