Part 5

Se tulee tapahtumaan aikanansa, ja sinä olet löytävä jälleen ystäväsi. Mutta kuninkaan jalomielisyys ei saa pysähtyä siihen. Minun täytyy antaa sinulle jotakin sellaista, jota et ole voinut toivoakaan — mutta ei pelkkänä palkintona. Sinä olet voittanut sydämeni, ja minun sydämeni on valmis tarjoamaan sinulle parhaan aarteensa. — Minkätähden arasteletkaan häntä nyt, lapseni? Sinun aamunkoitostasi puuttui toistaiseksi rusotus — sen valo oli valkea ja häikäisevä. Mutta nyt on sen yli levinnyt hellyyden kyynelharso, joka tekee sen lempeämmäksi kuolevaisille silmille. (Suprijalle.) Nouse ja tule syliini! Sydämeni on onnesta pakahtua. Lähde nyt hetkiseksi luotamme! Minä haluan olla kahden kesken Malinini kanssa. (Suprija menee.) Minä tunnen löytäneeni toisen kerran tyttäreni — en taivaan kirkasta tähteä, vaan maan kukoistavan kukkasen. Hän on minun tyttäreni, minun sydämeni aarre.

Palvelija tulee.

Palvelija

Vangittu Kemankar on ovella.

Kuningas

Tuo hänet tänne! Tuossa hän tulee. Hänen katseensa on jäykkä, kopea pää korkealla, otsassa varjo kuin liikkumaton ukonpilvi, jossa piilee uhkaava rajusää.

Malini

Rautakahle häpee itseään sitoessaan noita jäseniä. Ken solvaa suuruutta, solvaa itseänsä. Hän on kuin jumala, joka uhmaa kahleitansa.

Kemankar tulee kahleissaan.

Kuningas

Mitä rangaistusta minulta odotat?

Kemankar

Kuolemaa.

Kuningas

Mutta jos armahdan sinua?

Kemankar

Silloin saan aikaa päättääkseni aloittamani työn.

Kuningas

Sinä et tunnu rakastavan elämääsi. Sano minulle viimeinen toivomuksesi, jos sinulla sellainen on.

Kemankar

Tahtoisin nähdä ystäväni Suprijan, ennenkuin kuolen.

Kuningas (palvelijalle)

Pyydä Suprijaa tulemaan!

Malini

Noissa kasvoissa on voima, joka minua peloittaa. Älä anna Suprijan tulla, isä!

Kuningas

Sinä pelkäät suotta, lapseni.

Suprija tulee ja astuu Kemankaria kohti käsivarret ojennettuina.

Kemankar

Ei, ei vielä. Ensin se, mitä meillä on toisillemme sanottavaa, ja sitten rakas tervehdys. — Tule lähemmäksi! Sinä tiedät, että olen köyhä sanoista — ja aikani on lyhyt. Minun koettelemukseni on ohi, mutta ei sinun. Sano minulle, miksi olet tämän tehnyt.

Suprija

Sinä et ymmärrä minua, ystäväni. Minun täytyi pysyä uskossani rakkautenikin uhalla.

Kemankar

Minä ymmärrän, Suprija. Minä olen nähnyt tuon tytön kasvot, joita hehkuttaa sisäinen valo ja jotka ovat kuin näkyväiseksi muuttunut ääni. Sinä uhrasit noiden silmien tulelle luottamuksen esi-isiesi uskoon ja maasi menestykseen ja rakensit uuden uskon petoksen pohjalle.

Suprija

Sinä olet oikeassa, ystäväni. Minun uskoni on ilmestynyt minulle täydellisyydessään tuon naisen hahmossa. Teidän pyhät kirjanne eivät sanoneet minulle mitään. Noiden silmien valo on auttanut minua lukemaan luomiston vanhaa kirjaa, ja minä olen oppinut, että todellinen usko on siinä, missä on ihminen ja missä on rakkaus. Se uhoo äidistä hänen antaumuksessaan ja palaa häneen takaisin lapsesta. Se astuu alas antajan lahjassa ja herää eloon vastaanottajan sydämessä. Minä vannouduin tunnustamaan tätä uskoa, joka ilmaisee ihmisessä piilevän äärettömän, kun katseeni kohtasi nuo kasvot, jotka ovat täynnä valoa ja rakkautta ja salatun viisauden rauhaa.

Kemankar

Minäkin suuntasin katseeni kerran noihin kasvoihin ja uneksin tuokion ajan, että uskonto oli vihdoin tullut naisen hahmossa opastamaan ihmisten sydämiä taivaaseen. Hetkisen tuntui laulu ja soitto paisuttavan poveani, ja kaikki elämäni toiveet puhkesivat täyteen kukoistukseen. Mutta enkö repinyt rikki tuota harhakuvitelman verkkoa ja vaeltanut vieraisiin maihin? Enkö kestänyt kärsivällisesti arvottomien käsien aiheuttamaa nöyryytystä ja tuskaa, joka koitui siitä, että täytyi erota sinusta, lapsuuteni ystävästä? Entä mitä olet sinä tehnyt tällävälin? Sinä olet istunut kuninkaan varjoisassa puutarhassa suloisen joutilaana kehräten valhetta, jonka oli määrä puolustaa sokaistumistasi antamalla sille uskonnon nimen.

Suprija

Ystäväni, eikö maailma ole kyllin laaja voidakseen sisältää ihmisiä, joiden luonnon laatu on ylen erilainen? Taistelevatko nuo taivaan lukemattomat tähdet tavoitellen yhden herruutta? Eivätkö erilaiset uskon muodot voi rauhallisesti säteillä erilaista valoansa niihin erilaisiin sielujen maailmoihin, joissa niitä kaivataan?

Kemankar

Sanoja, pelkkiä sanoja! Ääretön maailma ei ole kyllin suuri suvaitakseen valheen ja totuuden elävän rinnan kaikessa sovussa. Niin tuhoisasti kaikkea rakastava ei rakkaus ole, että ihmisten ravinto, vilja, voisi väistyä ohdakkeiden ja rikkaruohojen tieltä. Niin tunnottoman avara ei ole suvaitsevaisuus, että se sallisi kaivaa ystävyyden varmaa pohjaa luottamuksen pettämisellä. Että toisen tulisi kuolla varkaan tavoin, koska on puolustanut uskoansa, ja toisen, joka on uskonsa pettänyt, elää kunniassa ja rikkaudessa — ei, ei, maailma ei ole niin kivikova, että se tuskaa tuntematta kantaisi sellaista ristiriitaa povessaan.

Suprija (Malinille)

Minä otan kaikki nämä solvaukset ja loukkaukset vastaan sinun nimessäsi, valtiattareni. Sinä, Kemankar, maksat hengelläsi uskosi — mutta minä uhraan enemmän. Minä annan sinuun kohdistuvan rakkauteni, joka on minulle elämääni kalliimpi.

Kemankar

Riittää jo tämä jaarittelu! Jokainen totuus on tutkittava kuoleman tuomioistuimen edessä. Ystäväni, muistatko vielä kouluaikamme, jolloin meillä oli tapana kiistellä koko yö, mennä aamusella opettajamme luo ja saada tuokiossa selville, kumpi oli oikeassa. Koittakoon nytkin sellainen aamu! Lähtekäämme päättymyksen maahan ja astukaamme kaikkine kysymyksinemme kuoleman eteen, missä epäilyksen häilyvät sumut haihtuvat henkäyksestä, ikuisen totuuden vuorenhuiput kohoavat näkyviimme, ja me kaksi hupsua silmäilemme toisiamme nauraen. — Rakas ystäväni, tuo se, mitä pidät parhaana ja kuolemattomana itseytenäsi, kuoleman tuomioistuimen eteen!

Suprija

Tapahtukoon niinkuin tahdot, ystäväni!

Kemankar

Tule siis, jotta saan sinua syleillä! Sinä olit vaeltanut kauas kumppanisi luota, äärettömään kaukaisuuteen — nyt, rakas ystäväni, tule minua iäti lähelle ja ota minulta, joka rakastan sinua, kuoleman lahja!

(Iskee Suprijaa kahleillaan. Suprija kaatuu.)

Kemankar (syleillen Suprijan hengetöntä ruumista)

Kutsu nyt pyövelisi!

Kuningas (nousten seisomaan)

Missä on miekkani?

Malini

Isä, anna anteeksi Kemankarille!

KUNINGAS JA KUNINGATAR

Ensimmäinen näytös

Palatsin puutarha. Kuningas Vikram ja kuningatar Sumitra.

Vikram

Minkätähden olet viivytellyt kauan, ennenkuin tulit luokseni, rakkaani?

Sumitra

Etkö tiedä, kuninkaani, että olen yksin sinun, olinpa missä hyvänsä? Sinun talosi ja sitä koskeva huolenpito vaativat minua pysyttelemään poissa, mutta ei suinkaan sinua unohtamaan.

Vikram

Jätä talo ja huolenpidot! Sydämeni ei tule toimeen ilman sinua, ja minä olen mustasukkainen sen vaatielmille.

Sumitra

Ei, kuningas, minulla on sijani sydämessäsi rakastettunasi ja maailmassasi kuningattarenasi.

Vikram

Ah, rakkaani, mihin ovatkaan kadonneet ne häiriytymättömän ilon päivät, jolloin ensimmäisen kerran kohtasimme toisemme rakkaudessa, jolloin maailmamme ei ollut vielä hereillä — yhtymisemme varhainen aamurusko vain tulvahti vaieten sydämiimme? Sinun silmäluomissasi asui suloinen arkuus, niinkuin kastepisara kukkalehdellä, ja hymy väräjöi huulillasi kuin illan tuulessa värjyvä lamppu. Minä muistan, kuinka kiihkeästi minua syleilit, kun aamu koitti ja meidän oli erottava, ja muistan, kuinka haluttomin, polttavan kaipauksen hidastamin askelin sinä luotani poistuit. Missä olikaan silloin talo ja sen askaret ja maailma?

Sumitra

Mutta mehän olimme silloin melkein lapsia vielä, ja nyt me olemme kuningas ja kuningatar.

Vikram

Kuningas ja kuningatar? Ne ovat pelkkiä nimiä. Me olemme enemmän: me olemme rakastavaisia.

Sumitra

Sinä olet kuninkaani, puolisoni, ja minä olen tyytyväinen saadessani seurata askeliasi. Älä saata minua häpeään asettamalla minut kuninkaanarvoasi korkeammalle!

Vikram

Etkö siis kaipaa rakkauttani?

Sumitra

Rakasta minua totuudessa, mutta älä tee rakkauttasi ylenpalttiseksi; totuuden etuoikeutena on, että se saa olla yksinkertainen.

Vikram

Minä en ymmärrä naisen sydäntä.

Sumitra

Jos sinä, kuningas, tuhlaat huolettomasti kaikki minua varten, niin minä jään vaille.

Vikram

On jo lausuttu riittävän paljon joutavia sanoja, kuningatar. Lintujen pesissä vallitsee rakkauden hiljaisuus. Painukoon huuli vasten huulta, jottei mikään häiritsevä sana pääse kuuluville!

Eräs palvelija tulee.

Palvelija

Ministeri pyytää päästä puheille keskustellakseen eräästä tärkeästä valtiollisesta asiasta.

Vikram

Ei, ei nyt.

Palvelija poistuu.

Sumitra

Käske hänen tulla, kuningas!

Vikram

Valtio ja sen asiat voivat odottaa. Suloisen joutilaisuuden tuokioita sattuu harvoin. Ne ovat herkkiä ja kuihtuvia kuin kukkaset. Velvollisuuksista lepääminen on osa velvollisuuttani.

Sumitra

Minä pyydän sinua, kuningas, pidä huolta toimestasi!

Vikram

Sanotko sen jälleen, sinä säälimätön nainen. Luuletko minun aina tottelevan itseäsi voittaakseni vastahakoisesti suotua suosiotasi pisaran pisaralta? Minä lähden ja jätän sinut.

Menee.

Bramaani Devadatta, kuninkaan ystävä, tulee.

Sumitra

Sano minulle, mikä melu kuuluu portin ulkopuolelta!

Devadatta

Mikä melu? Käske minua, niin minä karkoitan sotilaittesi avulla tuon repaleisen ja nälkäisen melun.

Sumitra

Älä minua ivaile! Sano, mitä on tapahtunut.

Devadatta

Ei mitään. Kysymyksessä on vain nälkä — aivan tavallinen köyhien ihmisten nälkä. Roskaväen nälkiintynyt lauma huutaa ja meluaa saaden kuninkaallisen puutarhanne uneliaat käköset säpsähtelemään.

Sumitra

Sano minulle, isä, kuka on nälissään!

Devadatta

Se on heidän kova kohtalonsa. Kuninkaan köyhät alamaiset ovat jo kauan yrittäneet elää päivän puolella aterialla, mutta eivät ole vielä oppineet tulemaan toimeen ihan ilman ravintoa. Se on hämmästyttävää.

Sumitra

Mutta maassammehan hymyilee kypsä vilja. Minkätähden pitäisikään kuninkaan alamaisten kuolla nälkään?

Devadatta

Vilja kuuluu sille, jolle maa kuuluu — se ei ole köyhiä varten. Köyhät ovat kuin kuokkavieraita, koiria kuninkaan juhlassa: ryömivät nurkkaan saadakseen muruja tai potkuja.

Sumitra

Merkitseekö tuo, ettei tässä maassa ole kuningasta?

Devadatta

Ei; se merkitsee, että täällä on sata kuningasta.

Sumitra

Eivätkö kuninkaan virkamiehet ole valppaat?

Devadatta

Kukapa voisi soimata teidän virkamiehiänne? He ovat tulleet ihan rahattomina vieraasta maasta. Tuleeko heidän toimia kuninkaan alamaisten hyväksi tyhjin käsin?

Sumitra

Vieraasta maasta? Ovatko he minun sukulaisiani?

Devadatta

Ovat, kuningatar.

Sumitra

Kuinka on Džaisenin laita?

Devadatta

Hän hallitsee Singarhin maakuntaa niin tunnontarkasti, että ihmisiltä on viety kaikki joutava romu, nimittäin ravinto ja vaatteet, joten heille ei ole jäänyt kuin luu ja nahka.

Sumitra

Entä Šila?

Devadatla

Hän pitää silmällä kauppaa. Hän pelastaa kauppiaat liiallisista voitoista sälyttämällä sen kuorman omille leveille hartioillensa.

Sumitra

Entä Adžit?

Devadatta

Hän asustaa Vidžaikotessa. Hän hymyilee lempeätä hymyänsä, silittelee hyväillen maan selkävilloja ja kerää huolellisesti kaikki, mitä jää hänen pivoonsa.

Sumitra

Mikä häpeä! Minun täytyy poistaa tuo isänmaani kuona ja pelastaa kansani. Lähde nyt; kuningas tulee. (Kuningas saapuu.) Minä olen maani äiti. Minä en voi sietää heidän huutoansa. Pelasta heidät, kuningas!

Vikram

Mitä tahdot minun tekevän?

Sumitra

Aja pois valtakunnastasi ne, jotka maatasi sortavat!

Vikram

Tiedätkö, keitä he ovat?

Sumitra

Tiedän.

Vikram

He ovat omia sukulaisiasi.

Sumitra

He eivät ole sukulaisiani hitustakaan enemmän kuin kansani. He ovat rosvoja, jotka etsivät uhrejansa sinun kuninkaallisen valtasi suojaamina.

Vikram

He ovat Džaisen, Šila ja Adžit.

Sumitra

Minun maani täytyy vapautua heistä.

Vikram

He eivät väisty taistelematta.

Sumitra

Käy siis taistelemaan heitä vastaan, kuningas!

Vikram

Taistelemaan? Kunhan ensin voitan sinut, ehdin hyvinkin ajatella vihollisiani.

Sumitra

Salli minun toimia kuningattarenasi. Minä tahdon itse pelastaa alamaiseni.

Poistuu.

Vikram

Tuolla tavalla sinä saat minut suunniltani. Sinä istut yksin suuruutesi huipulla, josta minä en sinua tavoita. Sinä palvelet omaa jumalaasi, ja minä etsin sinua suotta.

Devadatta tulee.

Devadatta

Missä on kuningatar, majesteetti? Minkätähden olet yksin?

Vikram

Tämä kaikki on sinun juontasi, bramaani. Tuletko tänne juttelemaan kuningattarelle valtiollisista asioista?

Devadatta

Valtio huutelee uutisiansa julki niin kuuluvasti, että ne varmaan ehtivät kuningattaren korviin. Asiat ovat kehittyneet niin pitkälle, ettei enää vähääkään välitetä sinun rauhasi häiriytymisestä. Älä pelkää minua, kuningas! Minä olen tullut pyytämään kuningattarelta ainoastaan sitä, mikä minulle bramaanina kuuluu. Vaimoni näet on huonolla tuulella, hänen ruokasäiliönsä on tyhjä, ja meillä on koko joukko nälkäisiä suita.

Poistuu.

Vikram

Minä toivon kansalleni kaikkea hyvää. Minkätähden pitäisikään olla olemassa kärsimyksiä ja vääryyttä? Minkätähden pitäisikään mahtavan suunnata ahnas katseensa köyhän miehen surkeaan vähäiseen hyvinvointiin. (Ministeri tulee.) Karkoita heti kaikki vieraat rosvot valtakunnastani! En tahdo enää päivääkään kuunnella sorrettujen valitushuutoja.

Ministeri

Kuningas, sitä pahaa, joka on hitaasti kasvanut pitkän ajan kuluessa, sinä et voi kitkeä pois yhden ainoan päivän aikana.

Vikram

Iske sen juureen voimallisesti ja kaada se kirveelläsi päivässä — niinkuin puu, joka on kasvanut sata vuotta!

Ministeri

Mutta meiltä puuttuu aseita ja sotaväkeä.

Vikram

Missä on sotapäällikköni?

Ministeri

Hänkin on muukalainen.

Vikram

Kutsu siis tänne nälkäinen kansa! Avaa aarrekammioni; sulje heidän suunsa jakamalla heille ruokaa, toimita heidät pois lahjoittamalla heille rahaa! Ja jos he haluavat saada valtakuntani, niin saakoot sen kaikessa rauhassa ja pitäkööt hyvänänsä!

Poistuu.

Sumitra ja Devadatta tulevat.

Ministeri

Minä tervehdin sinua nöyrästi, kuningatar.

Kuningatar

Me emme voi sallia tämän kurjuuden esteettömästi leviävän maassamme.

Ministeri

Mitä käsket, kuningatar?

Kuningatar

Kutsu heti minun nimessäni kaikki korkeat virkamiehet, jotka ovat vierasmaalaisia!

Ministeri

Olen sen jo tehnyt. Olen rohjennut kutsua heidät pääkaupunkiin kuninkaan nimessä, hänen valtuutustansa pyytämättä, koska pelkäsin hänen kieltoansa.

Kuningatar

Milloin olet sananviejät lähettänyt?

Ministeri

Siitä on pian kuukausi. Minä odotan heidän vastaustansa joka hetki tulevaksi. Mutta pelkään, etteivät he tottele.

Kuningatar

Eivät tottele kuninkaan kehoitusta?

Devadatta

Kuningas on muuttunut heille pelkäksi kiertäväksi huhuksi, jonka voivat uskoa tai olla uskomatta, miten mieli tekee.

Kuningatar

Pidä sotilaasi valmiina, ministeri, tuota väkeä varten! He joutuvat sukulaisina vastaamaan minulle.

Ministeri poistuu.

Devadatta

He eivät tule, kuningatar.

Kuningatar

Siinä tapauksessa kuningas käy sotimaan heitä vastaan.

Devadatta

Kuningas ei sodi.

Kuningatar

Niinpä sodin minä.

Devadatta

Sinäkö, kuningatar?

Kuningatar

Minä lähden veljeni Kumarsenin, Kašmirin kuninkaan luo ja käyn hänen auttamanaan sotimaan noita kapinoitsijoita vastaan, jotka ovat Kašmirin häpeä. Isä, auta minua pääsemään pois tästä valtakunnasta ja tee velvollisuutesi, jos asiat kehittyvät pahimmilleen!

Devadatta

Minä tervehdin sinua, kansan äitiä!

Poistuu. Vikram tulee.

Vikram

Minkätähden lähdet pois, kuningatar? Minä olen ilmaissut ahnaan haluni alastomassa köyhyydessään. Lähdetkö senvuoksi pois minua pilkaten?

Sumitra

Minä häpeän pitää yksin omanani sydäntäsi, joka kuuluu kaikille ihmisille.

Vikram

Onko siis varsin varmaa, että sinä, kuningatar, seisot pyörryttävässä korkeudessasi, ja minä ryömin maan tomussa? Ei! Minä tunnen voimani. Minun luonnossani on kukistumaton mahti, jonka olen muuntanut sinuun kohdistuvaksi rakkaudeksi.

Sumitra

Vihaa minua, kuningas, vihaa minua! Unohda minut! Minä kestän sen urhoollisesti — mutta älä salli miehuutesi joutua haaksirikkoon naisen viehätysten vuoksi!

Vikram

Niin paljon rakkautta ja vastauksena tuollainen välinpitämättömyys! Sinun kylmäkiskoisuutesi viiltää rintaani kuin säälimätön veitsi paljastaen lämpimän, vertavuotavan rakkauteni — ja nyt sinä sinkoat sen maan tomuun!

Sumitra

Minä heittäydyn jalkojesi eteen, rakkaani. Etkö ole antanut kuningattarellesi anteeksi, kerran toisensa jälkeen, kun hän on menetellyt väärin? Miksi siis tämä viha, kun minä olen viaton?

Kuningas

Nouse, rakkaani! Tule povelleni! Erota elämäni hetkiseksi kaikesta muusta kiertämällä käsivartesi ympärilleni ja pyöristä se maailmaksi, joka kuuluu kokonaan sinulle!

Ääni ulkoa

Kuningatar!

Sumitra

Siellä on Devadatta!

Devadatta tulee.

Devadatta

He ovat uhmanneet kuninkaan käskyä — maakuntien vierassukuiset maaherrat — ja varustautuvat kapinaan.

Sumitra

Kuuletko, kuningas?

Vikram

Palatsin puutarha ei ole mikään neuvotteluhuone, bramaani.

Devadatta

Herra, me näemme kuninkaan vain harvoin neuvotteluhuoneessa, koska se ei ole palatsin puutarha.

Kuningatar

Ne kehnot koirat, jotka ovat lihoneet kuninkaan pöydältä pudonneista muruista, uskaltavat haukkua herraansa! Kuningas, onko nyt soveliasta pohtia asioita neuvotteluhuoneessa? Eikö tie ole suora edessäsi! Lähde sotaväkinesi tuhoamaan noita kunnottomia!

Vikram

Mutta onhan sotapäällikkömmekin muukalainen.

Kuningatar

Lähde siis itse!

Vikram

Olenko minä sinun onnettomuutesi, kuningatar — paha unennäkö, oas lihassasi? Ei, minä en väisty täältä askeltakaan. Minä tarjoan heille rauhaa. Kuka onkaan tämän onnettomuuden aiheuttanut? Bramaani ja nainen ovat yksissä neuvoin houkutelleet nukkuvan käärmeen luolastaan. Ne, jotka ovat liian heikot suojelemaan itseänsä, syöksevät ajattelemattomina toisia onnettomuuteen.

Kuningatar

Voi tätä onnetonta maata ja sitä onnetonta naista, joka on tämän maan kuningatar!

Vikram

Minne menet?

Kuningatar

Minä lähden pois luotasi.

Vikram

Pois luotani?

Kuningatar

Niin. Minä lähden taistelemaan kapinoitsijoita vastaan.

Vikram

Sinä ivailet minua, nainen.

Kuningatar

Minä sanon sinulle jäähyväiset.

Kuningas

Sinä et saa minua jättää.

Kuningatar

Minä en saa jäädä luoksesi, kun sinut herpaisen.

Kuningas

Mene, sinä ylpeä nainen! Minä en pyydä sinua kääntymään, — mutta älä sinä ano minulta mitään apua!

Kuningatar menee.

Devadatta

Sallitko hänen lähtevän yksin, kuningas?

Kuningas

Hän ei mene. Minä en usko hänen sanojansa.

Devadatta

Minä uskon hänen olevan vakavissaan.

Kuningas

Naisen viekkautta. Hän uhkailee, koska tahtoo kannustaa minua toimintaan. Mutta minä halveksin hänen menettelyänsä. Hän ei saa ajatella voivansa leikitellä minun rakkaudellani. Hänen täytyy sitä katua. Ah, ystäväni, pitääkö minun vihdoinkin oppia tietämään, ettei rakkaus ole kuningasta varten — ja oppia se tuolta naiselta, jota rakastan kuin kohtaloani? Sinä, Devadatta, olet kasvanut kerallani lapsuudesta saakka — etkö voi hetkiseksi unohtaa, että olen kuningas, ja tuntea, että minussa on ihmisen sydän, joka kokee tuskaa!

Devadatta

Minun sydämeni kuuluu sinulle, ystäväni; se on valmis ottamaan vastaan rakkautesi, mutta myös vihasi.

Kuningas

Mutta minkätähden olet houkutellut käärmeen pesääni?

Devadatta

Sinun talosi oli tulessa, — minä vain toin siitä tiedon ja herätin sinut. Olenko sen vuoksi moitittava?

Kuningas

Mitä hyödyttääkään herättäminen? Jos kaikki on pelkkää unta, niin salli minun valita itselleni oma unennäkö, jos voin, ja sitten kuolla. Kukapa muisteleekaan viidenkymmenen vuoden kuluttua tämän hetken iloja ja suruja? Mene, Devadatta, jätä minut tuskan kuninkaalliseen yksinäisyyteen!

Eräs vierassyntyinen hovilainen tulee.

Hovilainen

Me pyydämme oikeutta sinulta, kuningas, — me, jotka olemme tulleet tähän maahan kuningattaren keralla.

Kuningas

Mitä oikeutta?

Hovilainen

Olemme saaneet kuulla, että sinulle on esitetty meihin kohdistuvia vääriä syytöksiä ainoastaan siitä syystä, että olemme vierasmaalaisia.

Kuningas

Kukapa tietää, eivätkö syytökset ole oikeat? Mutta ettekö voi olla vaiti niin kauan kuin minä teihin luotan? Olenko minä milloinkaan loukannut teitä vähimmälläkään epäilyksellä — epäilyksellä, joka kasvaa matojen lailla pelkurien mätänevissä sydämissä? Minä en pelkää kavallusta. Minä voin tallata sen jalkoihini. Minä pelkään vain sitä, että sydämessäni voisi viihtyä alhainen mielenlaatu. — Sinä saat nyt poistua.

Hovilainen menee.

Ministeri ja Devadatta tulevat.

Ministeri

Kuningatar on lähtenyt palatsista ratsain, majesteetti.

Kuningas

Mitä sanotkaan? Poistunut minun palatsistani?

Ministeri

Niin, kuningas.

Kuningas

Minkätähden et häntä pidättänyt?

Ministeri

Hän poistui salaa.

Kuningas

Kuka toi sinulle tiedon asiasta?

Ministeri

Pappi. Hän näki kuningattaren ratsastavan palatsin temppelin ohi.

Kuningas

Lähetä hakemaan hänet!

Ministeri

Mutta eihän kuningatar voi olla vielä kaukana, kuningas. Hän on vast'ikään lähtenyt. Sinä voit vielä noutaa hänet takaisin.

Kuningas

Hänen takaisin noutaminen ei ole tässä tärkeintä. Pääasia on, että hän on minut jättänyt. — Jättänyt minut! Kaikki kuninkaan sotamiehet ja linnoitukset ja vankilat ja rautakahleet eivät kyenneet pidättämään tuota pientä naissydäntä.

Ministeri

Voi onnettomuutta, kuningas! Pahat puheet tulvahtavat joka taholta niinkuin tulva padon puhjettua.

Kuningas

Pahat puheet! Jäykistykööt pahaa puhuvien kielet omaan myrkkyynsä!

Devadatta

Auringonpimennyksen aikana ihmiset uskaltavat keskipäivällä katsella aurinkoa noetun lasin läpi. Suuri kuningatar, sinun nimesi joutuu solvattavaksi, kulkemaan suusta suuhun, mutta sinun olemuksesi valo on aina paistava kirkkaana kaiken solvauksen yläpuolella.

Kuningas

Tuokaa pappi luokseni! (Ministeri menee.) Minä voin vielä lähteä häntä etsimään ja voin tuoda hänet takaisin. Mutta onko se oleva minun ikuinen tehtäväni? Onko hän aina minua välttelevä, ja tuleeko minun aina ajaa takaa hänen pakenevaa sydäntänsä? Pakene vain, nainen, yötä päivää, kodittomana, lemmettömänä, vailla lepoa ja rauhaa! (Pappi tulee.) Mene, mene, minä olen kuullut kylliksi, en tahdo tietää mitään enempää. (Pappi aikoo poistua.) Tule takaisin! — Sano minulle: tuliko hän temppeliin kyynelsilmin rukoilemaan?

Pappi

Ei, majesteetti. Hän vain pidätti hetkiseksi ratsunsa, käänsi kasvonsa temppeliin päin ja kumarsi syvään. Sitten hän lähti ratsastamaan kiivaasti kuin salama. En tiedä sanoa, oliko hänen silmissään kyyneliä, Temppelin valo oli himmeä.

Kuningas

Kyyneliä hänen silmissään? Sinä et varmaan voi kuvitellakaan niin mahdotonta asiaa! Riittää. Saat mennä. (Pappi poistuu.) Jumalani, sinä tiedät, että kaikki hänelle tekemäni vääryys oli siinä, että häntä rakastin. Minä olin valmis uhraamaan valtakuntani ja autuuteni hänen rakkautensa tähden. Mutta sittenkin on hän minut pettänyt eikä kukaan muu.

Ministeri

Majesteetti, minä olen lähettänyt ratsumiehiä ajamaan häntä takaa.

Kuningas

Kutsu heidät takaisin! Unelmani on paennut pois. Mistäpä sinun ratsumiehesi sen löytäisivät? Järjestä sotajoukkoni lähtökuntoon! Minä lähden itse taistelemaan ja kukistamaan kapinan.

Ministeri

Kuten käsket.

Poistuu.

Vikram

Minkätähden istut siinä vaieten ja alakuloisena, Devadatta? Varas on paennut vieden saaliin mukanaan, ja minä otan nyt vapauteni takaisin. Tämä on minulle iloinen tuokio. Ah, ystäväni, petollinen ystäväni, petolliset ovat minun sanani. Sydäntäni kaivelee ankara tuska.

Devadatta

Sinulla ei tule olemaan aikaa kärsimykselle eikä rakkaudelle — sinun elämäsi tulee tästä lähtien olemaan päämääräänsä pyrkivä virta, joka kuljettaa kuninkaallisen sydämesi sen suureen voittoon.

Vikram

Mutta sydämeni ei ole vielä täysin vapaa. Minä uskon yhä, että hän palaa luokseni huomatessaan, ettei maailma ole hänen rakastajansa ja että miehen sydän on naisen ainoa maailma. Sitä kaivatessaan hän tulee näkemään, mitä on hylkinyt, ja on tuleva minun aikani, jolloin hänen ylpeytensä on hälvennyt ja hän tulee takaisin alkaen kiihkeästi tavoitella minun rakkauttani.

Palvelija tulee.

Palvelija

Kirje kuningattarelta.

Antaa kirjeen ja poistuu.

Kuningas