Part 14

Tietysti, ja minä opetan sinulle niin paljon vaeltajien salaisuuksia, ettei tietäsi voi sulkea mikään merellä, metsässä eikä vuoristossa.

Madhav

Mitä merkitsee koko tämä jaaritus?

Taatto

Amal, poikaseni, minä en väistä mitään vuoristossa enkä merellä; mutta kun tohtori vetää yhtä köyttä tämän setäsi kanssa, niin minun täytyy kaikesta loitsutaidostani huolimatta tunnustaa joutuneeni tappiolle.

Amal

Ei. Setä ei kerro asiaa tohtorille. Ja minä lupaan maata ihan hiljaa; mutta kun tulen terveeksi, niin lähden heti samana päivänä matkaan fakiirin seurassa, ja eipä minua silloin pidätä mikään meri eikä vuori eikä tuima virta.

Madhav

Etkö häpeä, poikaseni; aina vain juttelet joutavia lähdöstäsi! Minä käyn ihan murheelliseksi, kun kuulen sinun sellaista haastelevan.

Amal

Kerrohan minulle, fakiiri, millainen se Papukaijojen saari oikeastaan on.

Taatto

Se on ihmeiden maa; se on lintujen tyyssija. Ihmisiä siellä ei ole, ja sen asujaimet eivät puhu eivätkä kävele; ne vain laulavat ja lentävät.

Amal

Sepä suurenmoista! Ja sijaitseeko se meren rannalla?

Taatto

Tietysti. Se sijaitsee meren rannalla.

Amal

Onko siellä viheriöitä kukkuloitakin?

Taatto

On, he elävät viheriöiden kukkuloiden keskellä; ja auringon mennessä mailleen, kun kukkuloiden rinteet hohtelevat punaisessa kajasteessa, kaikki linnut lentävät viheriäisin siivin parvina pesiinsä.

Amal

Siellä on varmaan vesiputouksiakin!

Taatto

Kuinkapa muuten, epäilemättä. Jokaisen kukkulan rinteessä on vesiputous. Ah, ne ovat kuin sulia jalokiviä; ja kuinka ne karkeloivatkaan, poikaseni! Somerikkoa ne laulattavat rientäessään sen yli kohti merta. Kukaan hiton tohtori ei kykene niitä hetkeksikään pysähdyttämään. Linnut katselivat minua niinkuin ainakin katselevat olentoa, joka on vain ihminen, mitätön siivetön — eivätkä halunneet ryhtyä kanssani mihinkään tekemisiin. Ellei olisi niin laita, rakentaisin itselleni pienen, majan heidän pesiensä keskelle ja viettäisin päiviäni lukemalla meren aaltoja.

Amal

Kunpa olisin lintu! Silloin —

Taatto

Aivan mutkaton ei asia kumminkaan olisi. Minä olen kuullut, että olet tehnyt sopimuksen maitomiehen kanssa: aiot ruveta piimänkaupustelijaksi, kun ehdit suuremmaksi. Pelkäänpä, ettei liikkeesi ottaisi lintujen luona hyvin menestyäkseen; voisit joutua kärsimään melkoisia häviöitä.

Madhav

Tämä on jo liikaa, totisesti. Teidän molempien seurassa minä menetän järkeni. Minä lähden tästä.

Amal

Onko maitomies käynyt täällä, setä?

Madhav

Miksipä ei olisi? Hän ei puhko päätänsä juoksentelemalla sinun rakkaan fakiirisi asioita hänen Papukaijojen saarensa pesien seassa. Mutta hän on jättänyt piimäruukun sinua varten ja sanonut, että hänen sisarentyttärensä häät, jotka vietetään kylässä, aiheuttavat hänelle paljon askarrusta. Nyt hän on lähtenyt Kamliparaan tilaamaan soittokuntaa.

Amal

Mutta hänhän aikoo naittaa minulle pienen sisarentyttärensä.

Taatto

Siunatkoon, nytpä olemme pahassa pulassa.

Amal

Maitomies sanoi minulle, että hänen sisarentyttärensä tulisi olemaan kaunis pikku morsiameni, että hänellä on korvissa helmikellukat ja yllänsä sievä punainen sari; aamulla hänen piti omin käsin lypsää musta lehmä ja tarjota minulle vaahtoavaa rieskamaitoa uudenuutukaisesta ruukusta, ja iltasella hänen piti tuoda lyhty tanhualle, istua viereeni ja kertoa minulle tarinoita Tšampasta ja hänen kuudesta veljestänsä.

Taatto

Sepä ihastuttavaa! Se houkuttelisi minuakin, vanhaa erakkoa! Mutta älä välitä koko hääjutusta. Olkoon olossaan. Minä vakuutan sinulle, ettei hänen talostansa puutu sisarentyttäriä, kun sinä menet naimisiin.

Madhav

Herkeä jo! Tämähän on ihan sietämätöntä.

Poistuu.

Amal

Kuulehan, fakiiri, nyt, kun setä on tiessään, sano minulle, onko kuningas lähettänyt postitoimistoon kirjeen minua varten.

Taatto

Minä olen kuullut, että kirje on jo lähetetty; se on tänne tulossa.

Amal

Tulossa? Missä se on? Onko se tuolla tiellä, joka poimuttelee puiden lomitse ja jota voi täältä katsoen seurata aina metsänrantaan saakka, kun ilma sateen jälkeen on aivan kuulas?

Taatto

Juuri siellä. Sinähän tiedät asian ihan perinpohjin.

Amal

Niin, minä tiedän kaikki.

Taatto

Sen huomaan; mutta kuinka se on mahdollista?

Amal

En osaa sanoa, mutta se on minulle päivänselvää. Minä luulen sen nähneeni usein jo ammoin olleina päivinä. En tiedä, kuinka pitkä aika siitä jo on kulunut. Tiedätkö sinä, milloin se oli? Minä näen kaikki: kuninkaan postinkuljettaja tulee tuolla yksinään vuoren rinnettä alas, vasemmassa kädessä lyhty ja selässä kirjelaukku; hän kapuaa siten kauan, kauan yötä päivää, ja tuolla, vuoren juurella, missä vesiputous muuttuu virraksi, hän lähtee kävelemään pitkin rantapolkua ja kulkee eteenpäin rukiin halki; sitten hän ehtii sokeriruokovainiolle ja häviää näkyvistä sillä kapealla tiellä, joka kulkee korkeiden sokeriruokojen keskitse; sitten hän saapuu aavalle niittulakeudelle, missä sirkka sirittää ja missä ei näy yhtäkään ihmistä, kurpat vain heiluttavat purstojansa ja kaivelevat nokallaan liejua. Minä tunnen hänen tulevan yhä lähemmäksi, ja minun sydämeni ilahtuu.

Taatto

Minun silmäni eivät ole enää nuoret, mutta sinun kertoessasi minäkin näen tuon kaiken.

Amal

Sanohan, fakiiri, tunnetko sinä sen kuninkaan, jolle tämä postitoimisto kuuluu?

Taatto

Tunnen; minä käyn joka päivä hänen luonansa almuani noutamassa.

Amal

Hyvä! Kun tästä paranen, niin minunkin täytyy saada häneltä almuni, eikö niin?

Taatto

Sinun ei tarvitse sitä pyytää, veikkoseni, hän antaa sen sinulle vapaaehtoisesti.

Amal

Ei, minä menen hänen palatsinsa portille ja huudan: »Kunnia ja voitto sinulle, kuningas!» Sitten minä tanssin tamburiinin helistessä ja anelen almua. Eikö se olisi somaa?

Taatto

Se olisi mainiota, ja jos lähdet kerallani, niin minä saan runsaan osani. Mutta mitä sinä pyydätkään?

Amal

Minä sanon: »Ota minut postinkuljettajaksesi, jotta saan kulkea lyhty kädessä vieden kirjeitä perille ovelta ovelle. Älä anna minun istua päivää pitkää kotona!»

Taatto

Mitäpä tuota sureksit, poikaseni, vaikka pitäisikin pysytellä kotona?

Amal

Ei siinä olekaan sureksimista. Kun minut tänne suljettiin, päivä tuntui minusta aluksi sanomattoman pitkältä. Mutta kun kuninkaan postitoimisto on tuonne sijoitettu, minä viihdyn täällä yhä paremmin, ja kun ajattelen, että jonakin kauniina päivänä saan kirjeen, tunnen itseni ihan onnelliseksi enkä pane ollenkaan pahakseni, että täytyy olla yksin ja liikkumatta. Kuinka lienee, saankohan selkoa kuninkaan kirjeestä?

Taatto

Vaikka et saisikaan, eikö riitä se, että siinä on sinun nimesi?

Madhav saapuu.

Madhav

Ettepä aavistakaan, millaisiin ikävyyksiin saatatte minut, te molemmat!

Taatto

Mitä siis on tapahtunut?

Madhav

Te kuulutte levittäneen huhua, että kuningas on sijoittanut tänne toimistonsa lähettääkseen tietoja teille kummallekin.

Taatto

Entäpä sitten?

Madhav

Kylänvanhin Pantšanan on nimeänsä ilmoittamatta saattanut asian kuninkaan tietoon.

Taatto

Hyvinhän tiedämme, että kaikki tulee kuninkaan korviin.

Madhav

Minkätähden siis ette ole varuillanne? Miksi mainitsette suotta kuninkaan nimeä? Saatatte minut tuhon omaksi, kun niin menettelette.

Amal

Kuulehan, fakiiri, onko kuningas vihainen?

Taatto

Vihainen? Joutavia! Sitäkin vähemmän sinunlaisellesi lapselle ja minunlaiselleni fakiirille. Jos kuningas suuttuu, niin enpä hänestä enää yhtään huoli.

Amal

Kuulehan, fakiiri, minusta on tuntunut aamusta asti siltä, kuin silmiäni verhoisi jonkinlainen hämäryys. Kaikki tuntuu kuin unennäöltä. Minä kaipaan lepoa. Ei tee ollenkaan mieleni jutella. Eikö kuninkaan kirje jo tule? Jos tämä huone nyt yht'äkkiä häipyy olemattomiin, jos —

Taatto (viuhkoen raitista ilmaa Amalin kasvoille)

Kirje saapuu varmaan tänään, poikaseni.

Tohtori tulee.

Tohtori

Kuinka jakselet tänään?

Amal

Minä voin tänään kauhean hyvin, tohtori. Kaikki kivut tuntuvat karisseen minusta pois.

Tohtori (Madhaville)

Tuo hymy ei minua ollenkaan miellytä. Paha merkki tuo, että hän tuntee olonsa hyväksi! Tšakradhan on huomauttanut —

Madhav

Taivaan nimessä, tohtori, jättäkää Tšakradhan rauhaan. Sanokaa, kuinka nyt käy.

Tohtori

Pelkäänpä, etten voi häntä kauemmin varjella! Varoitinhan teitä jo — hän näyttää joutuneen jälleen alttiiksi vahingollisille säävaikutuksille.

Madhav

Ei; minä olen menetellyt äärimmäisen varovasti, en ole päästänyt häntä kertaakaan ulkosalle; ja ikkunat ovat olleet melkein koko ajan suljettuina.

Tohtori

Ilma tuntuu tänään ihan erikoiselta. Kun tänne saavuin, niin ulko-ovellanne tuntui kamala uho. Se on erinomaisen vaarallista. Sulkekaa se mieluimmin heti. Haittaako, jos vieraanne jäävät parin kolmen päivän aikana tulematta? Ja jos sattuisikin jollekin odottamatta välttämätön asia, niin pääseehän taka-ovesta. Olisi parempi, jos sulkisitte tämänkin ikkunan; se laskee sisään auringon säteitä, jotka vain pitävät potilasta valveilla.

Madhav

Amal on sulkenut silmänsä. On arvatenkin nukahtanut. Minä luen hänen kasvoistansa — ah, tohtori, minä tuon kotiini vieraan lapsen, rakastan häntä kuin omaa poikaani, ja nyt näyttää siltä, että minun täytyy hänet menettää!

Tohtori

Mitä nyt? Tuolla purjehtii taloon kylänvanhin! — Sepä ikävä juttu! Minun täytyy lähteä, veliseni. Menettelisit oikeammin, jos lähtisit katsomaan, ovatko kaikki ovet hyvin suljetut. Minä lähetän voimallisen lääkeannoksen, kunhan ehdin kotiin. Voithan sitä koettaa — se kenties pelastaa hänet vielä viime hetkenä, jos hän ylipäänsä on pelastettavissa.

Madhav ja tohtori poistuvat.

Kylänvanhin

Kuulehan, sinä veijari! —

Taatto

St, ole hiljaa.

Amal

Ei, fakiiri, luulitko minun nukkuvan? En minä nukkunut. Minä kuulen kaikki; niin, ja kaukaisetkin äänet. Minä tunnen, että äiti ja isä istuvat tässä pielukseni vieressä ja juttelevat minulle.

Madhav tulee.

Kylänvanhin

Vai niin, Madhav, sinä kuulut olevan nykyjään mahtimiesten hyvä veikko.

Madhav

Säästä minua piloiltasi, kylänvanhin; me olemme vähäistä väkeä.

Kylänvanhin

Mutta lapsesi tuossa odottelee kirjettä kuninkaalta.

Madhav

Mitä hänestä huolit, hän on vain hupsu poika!

Kylänvanhin

Miksipä ei, tosiaankin! Eihän kuningas hevin löydä parempaa perhekuntaa! Etkö älyä, minkätähden kuningas sijoittaa uuden postitoimiston ihan ikkunasi eteen? Kuulehan, veitikka, sinulle on saapunut kirje kuninkaalta.

Amal (nousten nopeasti istumaan)

Tosiaanko, ihanko totta?

Kylänvanhin

Kuinkapa se ei totta olisi? Sinähän olet kuninkaan hyvä kumppani. Tässä on kirjeesi (osoittaa tyhjää paperilappua) Hahhahhaa! Siinä on kirjeesi.

Amal

Älä huoli minua ivailla. Sanohan, fakiiri, onko niin laita!

Taatto

On, poikaseni. Minä fakiiri, sanon sinulle, että se on hänen kirjeensä.

Amal

Mistä johtuneekaan, etten oikein näe? Se näyttää minusta ihan tyhjältä. Mitä onkaan kirjeessä, herra kylänvanhin?

Kylänvanhin

Kuningas kirjoittaa: »Minä käyn aivan pian luonasi; pidä sinä vain huolta siitä, että saan liotettua riisiä. — Hoviruokani ei minulle enää ollenkaan maita.» Hahhahhah!

Madhav (väännellen käsiänsä)

Minä pyydän ja rukoilen sinua, kylänvanhin, älä tee pilaa näistä asioista —

Taatto

Pilaako? Tosiaankin! Sitä hän ei uskalla tehdä.

Madhav

Oletko ihan järjiltäsi sinäkin, taattoseni?

Amal

Fakiiri, fakiiri, st, hänen torvensoittajansa! Etkö kuule?

Kylänvanhin

Hahhahhaa! Pelkäänpä, ettei hän kuule, ennenkuin joutuu hieman enemmän järjiltään.

Taatto

Olkoon menneeksi, minä olen järjiltäni; minä voin lukea ihan selvästi, että kuningas kirjoittaa tulevansa itse katsomaan Amalia ja ottavansa mukaansa ylilääkärinsä.

Amal

Herra kylänvanhin, minä luulin, että olet minulle vihainen etkä minusta pidä. En olisi voinut uskoa, että sinä tuot minulle kuninkaan kirjeen. Salli minun pyyhkiä tomu jaloistasi.

Kylänvanhin

Tuossa pikku miehessä tuntuu olevan kunnioituksen vaistoa. Hän on hieman typerä, mutta hyväsydäminen.

Amal

Nyt on luullakseni kohta neljäs vuoro — Kuulkaa rumpua, »pum, pum, pam, — pum pum, pam». Onko ehtootähti noussut? Mistä johtuneekaan, etten voi nähdä —

Taatto

Oh, ikkunat ovat kaikki suljetut, minä avaan ne.

Oveen kuuluu koputettavan.

Madhav

Mitä nyt? — Kuka siellä? Mitä tuo melu merkitsee?

Ääni (ulkoa)

Avatkaa ovi.

Madhav

Kuulehan, kylänvanhin — eivät ne suinkaan rosvoja ole?

Kylänvanhin

Kuka siellä? — Pantšanan, kylänvanhin, kysyy. — Ettekö arkaile pitää sellaista meteliä? Ajatelkaahan! Melu on tauonnut! Pantšananin ääni kuuluu kauas. — Niin, tulkoot nyt pahimmat rosvot! —

Madhav (kurkistaen ikkunasta)

Eipä ihmekään, että melu on tauonnut. He ovat särkeneet ulko-oven säpäleiksi.

Kuninkaan sanansaattaja tulee.

Sanansaattaja

Korkea kuninkaamme saapuu tänä iltana!

Kylänvanhin

Hyvä Jumala!

Amal

Mihin aikaan, sanansaattaja?

Sanansaattaja

Toisella vartiolla.

Amal

Kun ystäväni vartija lyö malmirumpuansa kaupungin porteilla, »pam, pum, pam, pam pum, pam» — silloinko?

Sanansaattaja

Niin, silloin. Kuningas lähettää parhaan lääkärinsä käymään nuoren ystävänsä luona.

Kuninkaan ylilääkäri tulee.

Ylilääkäri

Mitä tämä merkitsee? Kuinka tukahduttava onkaan täällä ilma! Avatkaa kaikki ovet ja ikkunat selkoselälleen. (Tunnustelee Amalin ruumista.) Kuinka voit, poikaseni?

Amal

Minä voin erittäin hyvin, tohtori, erittäin hyvin. Kaikki tuskat ovat tiessään. Kuinka onkaan raitista ja vapaata! Nyt näen kaikki tähdet, jotka vilkkuvat pimeän tuolta puolen.

Lääkäri

Tunnetkohan voivasi niin hyvin, että voit nousta vuoteesta, kun kuningas saapuu illan keskivartioiden aikana?

Amal

Epäilemättä; minä olen jo kauan mitä hartaimmin halunnut päästä jaloilleni. Minä pyydän kuningasta osoittamaan Pohjantähden. — Olen epäilemättä nähnyt sen monet kerrat, mutta en tiedä varmaan, mikä se on.

Lääkäri

Hän selittää sinulle kaikki. (Madhaville.) Pidä huolta siitä, että huoneessa on kaikkialla kukkia kuninkaan tullessa. (Viitaten kylänvanhimpaan.) Tuo henkilö ei saa jäädä tänne.

Amal

Salli hänen jäädä, tohtori. Hän on ystävä. Hän se minulle toi kuninkaan kirjeen.

Lääkäri

Olkoon menneeksi, poikaseni. Jääköön, jos hän on ystäväsi.

Madhav (kuiskaten Amalin korvaan)

Kuningas rakastaa sinua, poikaseni. Hän tulee itse. Pyydä häneltä lahjaa. Tiedäthän, kuinka vähissä varoissa me elämme.

Amal

Älä ole huolissasi, setä. — Minä olen jo asian päättänyt.

Madhav

Mitä olet päättänyt, lapsukaiseni?

Amal

Minä pyydän häntä ottamaan minut postinkuljettajakseen, jotta saan kulkea lähelle ja kauas ja viedä ovelta ovelle hänen viestiänsä.

Madhav (lyöden otsaansa)

Voi kovaa onnea! Siinäkö kaikki?

Amal

Mitä tarjoammekaan kuninkaalle, setä, kun hän tulee?

Sanansaattaja

Hän on käskenyt tarjoamaan liotettua riisiä.

Amal

Liotettua riisiä! Näetkös, kylänvanhin, sinä olit oikeassa. Niinhän sinä sanoit. Sinä tiesit kaikki, mitä me emme tienneet.

Kylänvanhin

Jos lähetätte sanan talooni, voisin tosiaankin pitää huolta siitä, että kuningas otetaan juhlallisesti vastaan —

Lääkäri

Ei ole tarpeen. Olkaa nyt kaikki hiljaa. Uni valtaa hänet. Minä istun hänen pieluksensa luona; hän vaipuu uneen. Puhaltakaa öljylamppu sammuksiin. Ulkoa virtaa huoneeseen tähtien valo. Sst, hän nukkuu.

Madhav (taatolle)

Minkätähden seisot siinä kuin mikäkin kuvapatsas, kädet ristissä. — Minä olen levoton. — Sanohan, ovatko enteet hyvät. Miksi he huoneen pimentävät? Mitä apua voikaan olla tähtien valosta?

Taatto

Ole vaiti, sinä epäuskoinen.

Sudha tulee.

Sudha

Amal!

Lääkäri

Hän nukkuu.

Sudha

Minä olen tuonut hänelle kukkia. Saanhan antaa ne hänen käteensä?

Lääkäri

Saat kyllä.

Sudha

Milloin hän herää?

Lääkäri

Kuningas tulee kohta hänet herättämään.

Sudha

Tahdotko kuiskata minun puolestani sanan hänen korvaansa?

Lääkäri

Mitä minun pitää hänelle sanoa?

Sudha

Sano hänelle, ettei Sudha ole häntä unohtanut.