Chapter 6

Santerin luku teki poikiin valtavan vaikutuksen. Joku tiesi vakuuttaa, että engelskaa Santeri luki, sillä englantilaiset sanovat myötäänsä »jees» niinkuin Santerikin lukiessaan. Puhdasta engelskaa se Santeri luki!

Jaa-a! Se poika se lukee mitä kieltä hyvänsä. Sillä kun se lukee kerran engelskaa, niin tietysti se osaa lukea mitä vain eteen pannaan, ryssää ja afrikkaa, kaikkia!

Saman päivän iltana tuli muuan poika ostamaan Santerilta lukupuikon. Hän teki nöyrän tunnustuksen, että oli ostanut siltä toiselta. Mutta sen puikolla hän ei ollut oppinut mitään. Santerin puikolla hän uskoi oppivansa, uskoi varmasti.

Santeri lupasikin tehdä hänelle lukupuikon huomiseksi ja oikein hyvän selittäen, että hyvää lukupuikkoa, jolla oppii lukemaan, ei saa tehdä mistä puupalasta hyvänsä, vaan erikoisesta puusta ja määrätyllä ajalla, niinkuin hän oli tehnyt Aukustin lukupuikon, ja että oli monta monituista konstia sen teossa, uusia konsteja, joita hän oli oppinut.

Siinä uudessa lukupuikossa, jonka hän nyt tilaajalleen teki, oli toinen pää leveä ja sen kummallekin puolen oli uurrettu ristinmerkki.

Se Santerin kilpailija nauroi tälle lukupuikolle ja Santerin konsteille. Hän sanoi, että on samantekevä lukemaan oppimiselle, minkälainen ja kenen tekemä puikko on, saman asian ajaa, jos ottaa risutikun tahi vanhan piipunrassin tahi minkä hyvänsä. Mutta lukupuikko tavallisesti vuoleskellaan kauniiksi, niin kauniiksi kuin kukin osaa.

»Entäs ristinmerkki?»

»Ristinmerkki! Yhdentekevää, vaikka kaivertaisi pukinsarven.»

Siihen joku huomautti:

»Mutta sellaisella puikolla lukijan veisi piru.»

Lukupuikkomestari nauroi.

»Se ei usko pirua», sanottiin joukossa.

»Eikä pelkää Jumalaa», jatkoi joku toinen.

Lukupuikkomestari jäi yksinään eikä hän saanut myydyksi ainoatakaan puikkoa enää.

Kaikki ostivat Santerin uusia lukupuikkoja, joita hänen kerrottiin vuoleskelevan sunnuntaita vasten yöllä ja sitten sunnuntaina kirkonaikana uurtavan niihin ristinmerkit. Niitä sanottiin piispantikuiksi.

Ostajia tuli toisesta päästä kaupunkia.

Piispantikun hinta oli 20 penniä, tuollaisen kaksiristisen. Santeri näet sitten rupesi valmistamaan sellaisia, joissa oli kolme ristiä. Ne maksoivat 25 penniä, ja niitä kävivät ostamassa keskikaupungin herraspojat.

SISÄLLYS:

Sivu Veli......................................... 5 Arka kohta .................................. 79 Iikka raukka ................................ 103 Piispantikku ................................ 121