Part 5

Elköön joku luulko tässä lu'eteltujen osoituksien ja sääntöjen yksin auttawan laulajaksi; pitää Kalewalan ja Kantelettarenkin esipuheista sekä muutamista paikoin Mehiläisestäkin saataman oppia lisään; Ruotsin taitawat myös mainitusta "Kallawedestä." Tähän on jär'estyksen wuoksi yhtähywin otettu wähän Kalewalan esipuheestakin pi'an sanasta sanaan. Paraat laulu-opettajat owat Kantelettaren ja erinomattain Kalewalan runot itset. Niitä pitää lu'ettaman niin tarkasti, että tässä ja muu'alla annetut opetukset tuleewat juuri kuin itseltä kohdastansa runoista opituiksi, omiksi keksimiksi, ja niin että omia keksimiä asioja kertyy päälle kaikista tässä ja muu'alla kirjoitetuista. Lauluneroa warmistamaan ylen somweliaat owat myös kirjat: "Suomen Kansan Sanalaskuja" ja "Suomen Kansan Arwoituksia." Niiden kautta woipi paljon tullaʿ Suomalaisien runollisen mielen kanssa tutuksi. Erinomattain woipi "Arwoituksista" oppiaʿ paljon sanallisia kuwittelemisia, wertauksia, ääni- ja kokkasanoja, Kanteletar, Sanalasku-ja Arwoitus-kirja sekä Mehiläinen owat kaikki puoleen hintaan alennettuina ja ansaitseewat muutenkin lewetäʿ kuta enemmin.

Huonommat kuin Kalewalan ja Kantelettaren laulut owat hywät siihen, että niiden rinnalla wertoen nä'ytäiwätkin Kalewalan ja Kantelettaren laulujen paremmuudet selwemmin, ja niiden arvo tulee täydellisesti näkywiin. Wanhoja runolauluja lukiessa ei tunnetaʿ paljon muuta wajautta, kuin että eräissä paikoissa uupuu kertosä'että, toisissa on yksi sä'eʿ lii'aksi: enimmiten seurauksia siitä, että on monelta laulajalta sanoja kertynyt, taikka owat ne aj'an kuluessa muuttuneet ja huonommilta laulajilta rikotut. Mutta pi'an kaikkia nykyisemmin tehtyjä runoja lukiessa juuri kuin itse tuntisit sen waiwan, jonka runon teko laulajalle on saattanut. Wanhoja runoja lukiessasi tunnet, että "ne owat tekeytyneet itsistänsä, ilman erityisettä tekijän huoletta" ja waiwatta. Ne kulkeewat niin luonnollisesti ja helposti, että hywin ymmärrämme runon itsen juuri kuin wallinneen tekijänsä, joka waan "sinneʿ meni, kunneʿ wirsi wiittasi," ilman tiedotta yläwämmästä. Sen tiedämme kuitenkin jo me selwemmästi, — yläwyyden, nimittäin Jumalan, jonka palwelijaksi on runolanlukin nyt muuttuwa enemmin kuin ennen; siis ei suinkaan alentuwa, woimallisilta neroilta wielä ylennyksikin tulewa ja muodistettawa uuden aj'an waatimuksien jälkeen.

Joka itse mielii tulewansa runoelijaksi taikka tietää jo olewansa, hänelle ei oleʿ sillä hywä, että osaa miettiäʿ yhtä toista runolaulun ulkonaiseen rakennukseen kuuluwia mutkia ja yleiseen sellaista kuin tässäkin olemme kirjoittaneet, ja että osaa sitoaʿ sanoja runopukuun. Ei - runoilijan pitää sywältä näkemän runolaulun aiwan sydämmeen, sen hengellisiin salauksiin. Mutta tähän tarwitaan neroa joka on ylewämpää, hengellisempää, kuin että siihen opettaaʿ taikka opetteleimalla päästäʿ. Siihen tarwitaan ollaʿ mielen omainen runoelija. Mutta ainoastansa "luonto laulajan tekeepi." Oppi ei kuitenkaan ojahan kaadaʿ, neuwo ei syrjähän sysääʿ; se woipi wirkistääʿ, muodistaaʿ ja ylentääʿ luonnolta annetun lahjan, joka ulkonaisetta kehoituksetta usein woisikin jäädäʿ hawahtumatta taikka mitättömäksi halwentuaʿ. Jos siis joku luulee itsessänsä lauluneron piilewän, niin kokekoon siitä löytääʿ ja wireille saadaʿ. Se on kallis ja pyhä lahja Jumalalta ja pitää arwossa pidettämän, mutta ei suinkaan luonnottomuudella ja wäärin käyttämisellä sokaistaman.

Aiwan hywä ja kaunis asia olisi, jos joku enemmin ja laweammalta kirjoittaisi runollisuudesta kuin tässä on tapahtunut. Sen aineksia runollisuudesta kuin te'oksia löytyy yltäkyllin muilla kielillä, erittäinkin Kalewalasta ja suomalaisista runoista yleiseenkin, Kotimaamme kaipaa esinnä niistä Herran Tohtorin J.R. Tengströmin ylen kaunista jutteloa jo mainitussa kirjassa "Fosterländskt Album I" omalla kielellämme toimitetuksi. Sen kautta woitamme Hänet wieläkin waikuttamaan meille hyödyllistä Tuonelankin majoista. Ei mitään olisi kuitenkaan sen woittanutta, jos joku nuori lauluille halukas woisi ruwetaʿ koulujen kautta itse' oppimaan muita kieliä ja kaikkea muuta tietoa. Hyöty siitä olisi sanomatoin.

Kirjoittamistamme sel'ityksistä runon rakennuksessa nä'emme runolaululla olewan koko joukon ulkoinaisiankn kauneuksia enemmin kuin kaikissa tunnetuissa ulkokielien laulutawoissa. Mitta ja loppusointo on niissä tawallisesti koko waransa; mutta kuinka aiwan wähän jatkuisi näistä sel'ittämistä, jos ei waan ruwettaisi lu'ettelemaan niiden moninaisista käytännöistä, jotka yhtaikaa kuitenkaan eiwät woiʿ käytettääʿ.

Ilahduttawaa on se toki aiwan paljon, että juuri meillä on niin korkea-arwoinen laulutapa. Yhtä korkea-arwoinen on kielemmekin, joka myöskin tuskin löytänee wertaistansa muu'alla. Sydämellisesslä kiitollisuudella niiden Antajaa kohden, olemme wel'olliset käytäämään oikein ja paraaksi kieltämme, sekä paljaaltansa että pu'ettuna runolaulun ihanteilla, ja wielä toiwommekin suuriarwoisia runoja kohtakin syntywän.

Eikös oleʿ nyt meillä Suomalaisilla näistä sekä muistakin tässä ei nimitetyistä eduista kyllä syytä ylpeytyäʿ ja tunteaʿ omankin arwomme, niin ettemme ensinkään tarwitseʿ Suomalaisuuttamme häpeilläʿ ja halweksiaʿ muiden kansalisien rinnalla, niinkuin ehkä usein wielä tähän asti on tapahtunut ja osoitaksen monella lailla, esim. että nimiä muutetaan, kuin wähänkin luullaan itsensä olewan tuota heidän mielestänsä halpaa Suomalaisuutta ylempänä; että ei enään ollaʿ olewinansakaan Suomalainen, niin pian kuin osataan wähän muuta kieltä melskataʿ. Jos niinkuin jo sanoimme, herraswäkikin alkaa antamaan lapsensa ensimäiseksi kieleksi käyttääʿ Suomen kieltä, niin löytyy niitäkin wasta sellaisiakin, jotka warsin estääwät lapsensa oppimasta tuota Suomen kieltä, ottaawat itsellensä Ruotsalaisia palwelijoita ja lapsen katsojia; ottaawatpa wälistä Wenäläisiäkin. Aika hywä olisi, jos laskisiwat lukua, minkä werran mieltä mikin kieli on antanut lapselle yhtä pitkissä aj'oissa, esim. puolitoista wuotta wanhasta lähtein joka kuukaudessa. Lähettäisiwät sitte laskemansa johonkuhun sanomalehteen taikka tekisiwät koko kirjatkin tutkimuksistansa. Kyllä sellaisista mielen mittauksista olisi koko joukko hyötyä. Sanotaan kyllä: "ei mieltä puntarilla mitata", mutta nythän tuotakin saisi ko'etellaʿ jos ei warsin puntarillakaan, niin -; tehdäänhän muita wähemmänkin hyötysiä kokeita.

Tansseissa on jo enimmissä paikoin soitto häwittänyt pois laulun, joka kuitenkin olisi siinä niin luonnollinen ja lempeä. Taitaisi kyllä soittaminen ja laulaminen yhtaikaakin tapahtuaʿ, joka olisi ko'eteltawa niissä paikoin, joissa soitto wasta alkaa wallataʿ tanssilaulun. Se on niin erinomaisen ilahduttawaa ja ylentäwää, kuullaʿ tanssipelissäkin kehoittawia ja miellyttäwiä laulusanoja.

Kirjapainoja nyt jo on suuressa osassa maamme kaupunkeita, niin että mahtawammat laulusepät jo ehtimiseen woimat warusteleiaʿ painuuttamaan tekemiänsä runoja. Se olisi aiwan hywä kirjallisuudellemme ja usein heille itsellekin, sillä woiwat tullaʿ woittamaan paljonkin, jos runot owat hywästi menestyneitä. Osaksi niitä moni kirjanpainaja kirjoitettuinakin hywästä hinnasta, ja se olisikin parasta myödäʿ laulunsa kirjoitettuna, kuin itse niitä kustantaa.

Kuulusampia ja tunnetumpia runoseppiä nykyellä on Antti Puhakka Kontiolahdella, Olli Kymäläinen Heinäwedellä, Pentti Lyytinen Rautalammilla ja Pietar Makkonen Kerimä'ellä, jonka yksitoista wuotinen poika Antti nimeltä, on sanomalehden Suomettaren 23:nteen lehteen lähettänyt aivan kauniin laulurunon. Ei muuta kuin yksi sä'eʿ: "minä laulan niinkuin lapsi" olisi muutettawa näin: "minä laulan lapsen lailla" paremmaksi kertosäkeeksi toisellensa "laulan lapsen tawalla." Somasti loppuu laulu kerrottomalla säkeellä.

Emme suinkaan tarwitseʿ hätäelläʿ runolaulun häwiäwän; kyllä se wielä alkaa noustakkin ja tuommoisia laulajia kaswaa ehtimiseen, jotka wielä woiwat antaa wereksen luonnon runolaululle, taikka pannaʿ sen esiin uusien aikojemme mukaisena. Paras on kuitenkin pitääʿ wanhoja lauluja tarkasti silmällä, ehkä ei liiaksi' ruwetaʿ jäl'ittelemään niitä, waan niin, että omatekemä laulu wanhojen sekaan pistettynä olisi juuri kuin yksi niistä, eikä jonkun erinäisen laulun mukaan syntynyt; taikka, sen pitää oleman itsenäisen. Sellainen onkin Antti Makkosen laulu. Wanhoista runolauluista siwuitse woiwat ainoastansa jaloimmat runosepät mennäʿ, mutta sellaista nyt wielä ei oleʿ kuulunutkaan. Antti Puhakan kertomaruno 1847 wuoden Suomettaren 30, 31 ja 32 lehdessä on wähän wieras wanhoille lauluille sanojen juoksunkin puolesta, mutta onkin senkautta wähän kadottanut, ehkä kuitenkin on parahien nykyis-laulajen rinnalle pantawa. Mahtaa sanojen juoksu kertomarunoissa ollakkin waikeampaa pidättääʿ wanhan jälkeisessä juoksussa, kuin laulurunoissa. Mainittu Puhakan runo on kuitenkin paremmin luonnistunut kuin hänen entinen runonsa "Jussin juttureisu" Suomettaren 33:nessa lehdessä.

Tässä kirjassa painetut runolaulut owat toimitetut osasta wiimeis-kesänä 1847 Inkerin maalla ja Wiipurin läänin eteläpuolella kerätyistä runoista. Mahtaa kyllä monikin niistä, uusien keräyksien tehtyä löytyäʿ, ja ainakin täydellisemmäksi saataaʿ. Sentähden ei tarwitseʿ kenenkään, joka enneltänsä osaa jonkun tässä löytywän runo, luullaʿ sitä wäärin osaawansa, jos toisin osaa. Parempi on saadaʿ toisin käywät sanat kaikki kirjoitetuiksi, ja edemmäksi ilmoitetuksi, etteiwät unohduksiin mahtaisi kadotaʿ. Aiwan hywä olisi tehdäʿ saman niillekin runoille, jotka tässä eiwät löydyʿ, eiwätkä tiettäwästi oleʿ muu'allakaan yllä.

Helpottaaksemme laulujemme lewenemistä kansan sekaan, olemme niin asettaneet, että laulujamme woipi myödäʿ itseksensäkin, jonka tähden niin onkin enemmin painettu. Menkäät siis nyt taulumme hywäksi huwitukseksi lukijoillemme. Jos saisitte terween huwituksenne wälistä wiinankin myrkyllisen huwituksen siaan kelpaamaan, niin olisi se kaikki iloksemme. Nämät eiwät te'eʿ pohmeloa kuin wiina. Tässä kirjaisessa on waan niin wähän lauluja, mutta Kalewala -- kas sitä pitäisi toisen kerran painettua otettaman kuta enemmin. Kuin jo ensimäinen painoskin on tullut niin maailman mainioiksi ja onkin nyt jo kaikki myötynä, niin miksi ei sitte toinen painos niin paljon parannettuna tulleʿ. Sitä kehoitamme walmistuttua kaikkien ostamaan, joilla waan kotimaan kuuluisimmille eduille mieltä on.

Että muut taitaisiwat paremmin käyttääʿ waikka Wirsikirjan wirsiäkin runolauluiksi ja parannellaʿ wähemmin onnistuneita runolauluja, warsinkin "Ilolaulun Jesuksesta", niin panemme tähän nä'ytteeksi, kuinka seuraawa 45:s laulu Runerbergin Runoelmista on paremmaksi runoksi tehty.

Äiti mulle muistuttaapi: "Lapsukainen! sull on kaksi Kalllihinta kaunistusta, Warjeleʿ ne wastaseksi, Hellin hoidaʿ hempeyttä, Suojiʿ rauhoais sydämmen." "Äiti! rauha on kadonnut, Jos ma jällehen sen saanen Niin en saaʿ, kuin kullan kanssa, Kullan kaunihin kodissa, Kullan kultasen sylissä."

Sama laulu runoksi mukaeltu

Noin sanoi emo tytölle, Wanhin lausui lapsellensa: "Tyttöseni tyynöseni, Lapsueni laatuseni. Sull' on kaksi kaunistusta, Kaksi suotuista somuutta. Sydämmen suloinen rauha, Wietto wirhetöin elämän; Hoidaʿ huolella hywällä." Kerran tyttökin sanoille, Näin se wirkki, noin puheli: "Jopa sai suru sydämmen, Jopa rauhani katosi. Sitä en mä ennen saaneʿ, Ennen saaneʿ ja tawanneʿ, Ennen kuin sulhoni sylissä, Sulhon kaunon kainalossa, Poj'an siiwon puolisona, Miehen waimona wakaisen."

Runolaulun parahien ulkonaisien kaunistuksien sekaan owat runosäweletkin lu'ettawat, joita löytyy koko joukko monenlaisesta arwosta, sekä kerättyjä että keräämättöminä; Wirolaisilta, Lappalaisilta ja Syrjäläisiltäkin olisi runosäweliä saatawina. Kantelettaren ensimäisessä osassa löytyy jo 20 runosäweltä. Tähänkin on tarpeen wuoksi pantu uusista keräämistä walittuja runosäweliä. Jokainen lukkarikin taitaa sel'ittääʿ niiden äänet osaamattomillekin. Ei haittaaʿ, jos kanskin tulee nuottimerkkejä näkemään ja tuntemaankin.

Seuraawista runosäwelistä owat enimmät erilaisemmat kuin ne, jokta Kantelettaressa löytywät. Ensimäiset kaksi owat tawallisen runosäwelen perusäänet, jotka näin paljaaltansa eiwät paljon käyettäne, mutta joista toisintoja on muodistettu koko joukko kaikesta laadusta yksi toistansa kauniimpaa. On runosäweliä sellaisiakin, esim 3:s ja 5:s säwel, jotka waatiwat säkeen loppusanta kahdesti laulettawiksi esim. "Emo linnulta kyseli, _ja kyseli_", "Laskeisi Lapista lintu _ja Lapista_". Eräissä säwelissä pannaan muuta loilotusta lisään, esim. 4:nessä ja 6:nessa. Neljäs säwel on tawallinen tanssisäwel Inkerin puolella. Seitsemännessä kerrotaan ensimäiset sanat. Muita sellaisia säweliä emme oleʿ tawanneet. Liikuttawampaa surulliselle sydämmelle, kuin 9:s säwel lienee waikea löytääʿ. Wiimeinen säwel käytetään Wenäen Karjalassa karhu peijasissa, jossa käytettyjä runoja löytyy Kalewalan 28:nessa runossa.