Part 2
Olin orja wellolleni, Isollein ikuinen piika, Te'in työtä koko kädeltä, wäänsin hartion wä'eltä, 5 Syöttelin ison sikoja, Kaswatin emon kanoja, Lierin eukon lehmosia, Laarin eukon lampahia, Pesin wadit walkehiksi, 10 Lusikat lumiwaloiksi, Wiilsin wiikateʿ ol'alla, Hatsatin harawan kanssa, Pyysin kurja kunniaista, Leino lempeitä sanoja; 15 Luulin aitat annettawan, Luulin turkit tungettawan, Werkawiitat wiskattawan. Kukittelin welloistani, Kukittelin, kengittelin, 20 Jal'at uusilla sukilla, Kädet kirjo kintahilla. Luulin linnahan menewän, Herran asioilla ajawan; Wello käi kosion teitä, 25 Ajoi neidon askareita. Tuli tuoalta kotihin, Tuli tuulena kotihin; Pani hattunsa jakulle, Päälle mustat rukkasensa. 30 Itse päälle istumahan, Istumahan, itkemähän. Mie olin nuorin siskoloita, Mie olin nuorin, mie olin pienin, Mie lakasin lattiaista, 35 Niin kysäsin welloltani: "Mitä wello sie surussa, Alla päin pahoilla mielin"? Wello wasten wastaeli: "Sitä mie siso surussa, 40 Alla päin pahoilla mielin; Ei tuleʿ minulle neidot, Miks' on äiän siskoloita, Eukon lapsia enempi. Paljon neidolle pitääpi, 45 Paljon paitoja pitääpi, Paljon wöitä ja hywiä, Säkki suuri sääriwöitä, Kipukkainen kintahia, 50 Sopukkainen sormikkaita, Kydyn paita kymmennyplä, Nadon paita nakkaeltu, Sisaren hituhatunen." Emo kuuli nuo sanaset, 55 Emo wasten wastaeli: "Wiedähän sisot wesille, Kannetahan kaiwosuolle." Sanoi eukon wanhin tyttö: "Maltaʿ, maltaʿ miun emoni, 60 Wiel on tarwis tyttölöitä, Jos ei muulloin niin kesällä; Ensin hellä heinäaika, Toinen rukihin rutina, Kolmas kaunis kauran niittö. 65 Emo kolme tyttöänsä, Meni meren rantasehen; Yhden hurstilla hukutti, Toisen waipalla wajotti, Kolmannen painoi paidallansa. 70 Tuotihin emolle minjä, Tuo himottu, tuo haluttu; Emon on jauhot jauhamatta, Ei jauhaʿ himo miniä; Emon on sotkut sotkematta, 75 Ei sotkeʿ himo miniä. Pantiin kangas kankahille, Kangas istui kaiken wuotta, Ei kudoʿ himo miniä. Kangas kielille rupesi: 80 Wiekää minua wesille, Kantakaate kaiwotielle, Ehkä kulkijat kutoowat, Käwelijät käänteleewät." Kenen tyttöjä ikäwä, 85 Se siitt' nuoita etsimähän. Emolle tuli ikäwä, Emo läksi etsimähän, Juoks' sutena suuren korwen, Maan käweli mauriaisna, 90 Kulki tuo kulon alatse, Weden alatse wieretteli, Meni suurelle mä'elle, Korkealle kukkulalle, Meni itkien merolle, 95 Tuolla huusi huikeasti, Kolme kertaa ja kowasti: "Tuleʿ nuorin tyttäreni, Wasikoita waalimahan, 100 Lattiaa lakasemahan, Tuleʿ keskin tyttäreni, Lehmiäni lypsämähän, Tuleʿ wanhin tyttäreni, Kangastani katsomahan". 105 Tyttö wasten wastaeli: "En pääseʿ emosuweni, Wesi on alla, toinen päällä, Kolmas keskellä sydäntä. Tuoʿ sie tänneʿ kankahasi, 110 Täällä kulkijat kutoowat, Kerjäläiset kelkuttaawat, Waeltajat walkaseewat, Tuowat torwena kotihin, Ommeltuna orren päähän."
12. Huolissa.
Laulasinmä, taitasinmä, Wiitsisinmä, wirkkasinmä, Kuin ei ois kumma kuulijoille, Ihmeʿ ilman istujille. 5 Sanoot laulawain ilolla, Ja remulla reuhakoiwan, En minä ilolla laulaʿ, En remulla reuhakoitseʿ, Laulan huoleni wähetäʿ, 10 Muille mennäʿ murheheni. Ei miun laulaman pitäisi, Ei iloitaʿ ensinkäänä; Miull' on itkusat iloni, Wirteni weden sekaiset. 15 Kuin miun lie ikä lyhempi? Iloitenkos, itkienkös? Iloiten ikä lyhempi, Itkien ikä pitempi. Ei ooʿ ilta, kun' en itkeʿ, 20 Ei ooʿ kuu, kun' en kujerraʿ, Ei miun laulaman pitäisi, Ei iloitaʿ kelpajaisi. Miull' on huolet kolmenlaiset, Murhehet monennäköiset, 25 Isoni, emoni huolet, Päälle huoleni omani; Yhdet huolet pääni päällä, Toiset keskipaikallani, Kolmannet jal'ani alla. 30 Mitkä huolet pääni päällä, Ne mie peitän pintelillä; Mitkä keskipaikallani, Ne mie wyötän wyön keralla; Mitk' owat jal'ani alla, 35 Ne mie astun apsatilla, Kiwisillä kenkilläni, Nauloilla teräksisillä.
13. Sulhotoinna.
Niinpä ennen neito lauloi, Punaposki pullitteli, Sinisilmä sirkutteli, Mustakulma kuikutteli; Lauloi lakson onsiossa, 5 Woiwotteli wuorten alla: "Aiwan onnetoin olenkin, Aiwan onnetoin, osatoin, Luotu itkemään ikäni, Aj'an kaiken kaipaamahan. 10 Naidahan kylältä neidot, Naidaan neidot naapurista, Ei minua milloinkana, Kurjaista ei kulloinkana, Yhä ylkiä tuleepi, 15 Suwikauden sulhasia; Käywät kymmenet kysyjät, Wiidet, kuudet pitkäwirsut; Käywät kaarten kartanoissa, Kotiani kierrätellen. 20 Mikä lienee miesten mieli, Miesten poikaisten poloisten; Miksi nähneewät minunkin, Nähneet muita mustemmaksi, Sekä halwaksi katalan. 25 Pesen pääni päiwän tullen. Punanauhoilla punelen, Silkkinauhoilla sitelen."
14. Läksin linnahan likaksi.
Isoin ol' ikänsä köyhä, Emoni elinaj'ansa, Tuli poltti parkkimetsän, Wesi nousi wehkasuolle; 5 Poj'asta pohatta kaswoi, Rikas rengistä tuleepi. Läksin linnahan likaksi, Konnun puolle kutsariksi; Tulin linnasta likkanta, 10 Konnun puolta kutsarinta; Toin ma tuolta sarkawiitan, Maawetosen werkawiitan. Tuota puistaawat pohatat, Sekä rikkaat riiteleewät. 15 Mie löin riidan rikkahille, Tappelon talonpoj'ille, Ja puhuin pohatan kanssa: "Meneʿ linnahan likaksi, Konnun puolle kutsariksi; 20 Saat sie sieltä sarkawiitan, Maawetosen werkawiitan."
15. Paha ja hywä mieli.
Hywä ois kulta kukkarossa, Kaunis kassass' ois hopea; Kylmä on kulta kumppalina, Wilu wieressä hopea. 5 Paha mieleni tuleepi, Suru suuhun lankeaapi, Pahan waimon waipan alla, Kehnon waimon wuotehella; Hywä mieleni tuleepi, 10 Nauru suuhun lankeaapi, Kaunon waimon waipan alla, Hywän waimon wuotehella; Paha mieleni tuleepi, Suru suuhun lankeaapi, 15 Hewosen huwan re'essä, Oron kehnon ohjaksilla; Hywä mieleni tuleepi, Laulu suuhun lankeaapi, Hewosen hywän re'essä, 20 Oron kaunon ohjaksilla.
16. Häwinnyt hanhi.
Läksin suolle sotkuilleni, Löysin suolta mättähäisen, Mättähäss' oli kotanen, Kotasesta löysin uksen. 5 Kolkutin kotosen usta, Rämähytin räystäspuuta; Tuolta neitonen sirahti, Rakkikoira neidon kanssa. Kysyttelin neitoselta: 10 "Nä'it sie minun weikkoani"? "Eilen wietihin sotahan, Tänäpänä tappeleewat, Huomenna pois tuleewat." 15 "Mitä sie annat weikollesi"? "Rätit räystähän pituiset." "Mitäs weikko siulle tuopi?" "Weikko tuopi hanhon miulle." "Mihin sie panet hanhuesi"? 20 "Panen otra-salwoksehen." "Hanho syöpi otrat siulta." "Laitan kukon kuulemahan, Harakan hawaitsemahan, Mustan linnun muistamahan, 25 Terwaskannon tietämähän." Te'in mä tarhan tanhualle, Teräksistä te'in weräjän, Raudasta asetin aidan; 30 Panin hanhon hautomahan, Harakan hawaitsemahan, Mustan linnun muistamahan, Terwaskannon tietämähän, 35 Menin itse jauhamahan. Jauhoin tynnyrin rukiita, Wakan wehniä wetelin; Menin katsoon hanhoani, Wiel' oli hanhut hautomassa. 40 Menin taasen jauhamahan. Jauhoin wakan, jauhoin toisen, Kohta kolmatta al'otin; Menin katsoon hanhoani: Jo oli hanhut pois pa'ennut. 45 Ei tuo kukko kuullutkaana, Harakka hawainnutkana, Musta lintu muistantkaana, Terwaskanto tietäntkäänä. Menin etsiin hanhoani; 50 Sotkija jo'ella sotki. "Sotkija sisarueni! Nä'itkö minun hanhoani"? "Mikä on merkki hanhollasi"? "Sinisiipi, waskiwarwas, 55 Otsass' on otawan tähti, Pääss' on päiwän pyöryläinen, Kupu kullan kirjawainen, Warpahat was'en waletut." Sotkija wasten wastaeli: 60 "Tästä lensi liehotteli, Ja siwutse siipotteli, Toinen siipi wettä wiilsi, Toinen taiwasta tapasi." Menin etsiin hanhoani; 65 Kyntäjä aholla kynsi. Mä kyselin kyntäjältä, Anoin atran kantajalta: "Nä'itkö minun hanhoani"? Kyntäjä wasten wastaeli: 70 "Tästä lensi liehutteli, Ja siwutse siipotteli, Toinen siipi wettä wiilsi, Toinen taiwasta tapasi." Menin uutehen kylähän, 75 Puutuin uutehen talohon; Hanhi kiehui kattilassa, Konsa häntä häilähteli, Konsa kääntyypi käpälä, Konsa turpa tursahtaapi.
17. Kukko kuurin maalta.
Lensi kukko Kuurin maalta, Laskeisi Lapista lintu, Lensi meidän portin päälle, Tuoss' on kukko, tuossa lauloi; 5 Emo linnulta kyseli: "Mitäs laulat laiha lintu?" Lintu wasten wastaeli: "Sitä laulan mie emonen!" "Tyttösi sotahan mennäʿ, 10 Poikasi kotihin jäädäʿ. Emoin mieliksi pahoiksi, Sydämmiksi karkehiksi, Isäin mieliksi hywiksi, Sydämmiksi lämpemiksi." 15 Lensi kukko Kuurin maalta, Laskeisi lapista lintu, Lensi meidän portin päälle, Tuoss' on kukko, tuossa lauloi; Emo linnulta kyseli: 20 "Mitäs laulat laiha lintu?" Lintu wasten wastaeli: "Poikasi sotahan mennäʿ, Tyttösi kotihin jäädäʿ. Emoin mieliksi hywiksi, 25 Sydämmiksi lämpemiksi, Isäin mieliksi pahoiksi, Sydämmiksi karkehiksi."
18. Liekkuessa.
Las mie koitan liekuistani, Kiusaelin kiekuistani, Onkos liekku wellon tehty, Wain on wierahan tekemä, 5 Onkos liekku leppeäinen, Wain on liekku kankeainen. Kuin on liekku leppeäinen, Siitt' on welloni tekemä, Alus ainoni panema, 10 Selkäpuu setäni tuoma; Kuin on liekku kankeainen, Siitt on wierahan tekemä, Wenäläisen westelemä, Karjalaisen kalkuttama. 15 Kuin on liekku wellon tehty, Paistan pannun kakkaraisen, Keitän keltasen munasen, Tinasessa tiskisessä, Waskireunassa wadissa; 20 Kuin on wierahan tekemä, Wenäläisen westelemä, Keitän käntyn käärmehiä, Pion pitkiä matoja. Tuokaas tuo kylästä kirwes, 25 Sekä nyrhi naapurista, Millä liekku leikatahan, Liekun kanta katkaistahan. Elä liekku langetteleʿ, Hopeaista horjutteleʿ; 30 Kuin me marjat maahan meemme, Linnut liekasta putoomme, Ei ooʿ maasta nostajaista, Ei yles ylentajäistä, Wiel' on weikko pikkarainen, 35 Sitä pienempi sisoni; Kuka meitä maasta nosti, Kuka liekkuhun ylensi?
19. Tanssiin yrittelijä.
Tupa on täynnä tuppisuita, Pöytä pönkiä mahoja, Jakku on täynnä jaarikoita, Lattia latoneniä; 5 Ei oleʿ asian alkajata, Ei ilon al'ottajata. Kuin tulen minä tupahan, Ajaun katoksen alle, Tuon ilosen tullessani, 10 Riemun reisipuolessani. Tahdon mie tanssihin ruwetaʿ, Ilowirtehen wir'etäʿ. Pereʿmies pereʿisäntä, Pereʿnainen naisukkainen! 15 Anteletkos sie tuwaista, Lainaelet lattiaista, Minun leikki lyödäkseni, Tanssin tallaellakseni. Kuin et anteleʿ tuwaista, 20 Lainaeleʿ lattiaista, Ul'os meidät uksi wiepi, Poi'es porstuwa wetääpi; Me teʿemme tarelle tanssin, Jal'an iskun iljangolle, 25 Sitt' ei pää lakehen koskeʿ, Otsa ei ortehen kolahdaʿ, Pää pamahdaʿ patsahasen, Jal'at ei sillan liitoksehen.
20. Tanssiessa.
Tuossa tanssiiwat tasaset, Sekä lystit lyyräjääwät; Nuoiden sorkat souteleewat, Nuoiden kääntyywät käpälät. 5 Tuossʾ on sorja Suomen poika, Tuossʾ on kaunis Karjalainen, Tuossʾ on purlakka punanen, Sekä on reima renkimiesi. Terweʿ on emon tekemä, 10 Sorea emosen saama; Ei oo' luita luikahdellut, Jäseniä tielle jäänyt. Tuossa huojuupi Hotari, Poika Wänni wäänteleepi; 15 Jos on potra poikanenkin, Niin on nätti neitonenkin; Poika on potra ja korea, Neito on nätti ja sorea; Poika on potra kengiltänsä, 20 Neito on nätti liiwiltänsä. Jos lieʿ kesti kengän saaja, Kesti on kenkien pitäjä, Jos lieʿ naasti naulan saaja, Naasti on naulojen pitäjä, Jos lieʿ hiepra helman saaja, 25 Hiepra on helmojen pitäjä, En mie seisoʿ sillallasi, Seison kemppikengilläni, En mie istuʿ penkilläsi, Istun kemppikengilläni, 30 En mie tanssiʿ sillallasi, Tanssin kemppikengilläni, Miks' on miulla kempit kengät, Kempit kengät, hienot helmat? Siks' on miulla kempit kengät, 35 Kuin on kemppi kengän saaja; Siks' on miulle hieprat helmat, Kuin on hiepra helman saaja.
21. Tanssin kehoitus.
Miksʾ ei tyttö laiten tanssiʿ, Taiten tanssi, laiten laulaʿ? Tanssikaate työ tasaset, Notkukaate työkin nuoret, 5 Niinkuin tanssin mie tasanen, Niinkuin notkun miekin nuori, Tällä nuorella i'ällä, Ihanalla warrellamme, Nuoren miehen mieltä myöten, 10 Sulhasen sydäntä myöten, Nuoren miehen mielʾ tekeepi, Sulhasen sydän syteepi, Owen suussa orren alla, Peräpuolla penkia alla, 15 Taikinapytyn takana, Kerran keskilattialla.
22. Armahan kulku.
(Kantelettaresta otettu.)
Täss' on kulta kulkenunna, Täss' on mennyt mielitietty, Tässä armas astununna, Walkea waeltanunna; 5 Täss' on astunut aholla, Tuoss' on istunut kiwellä. Kiwi on paljon kirkkahampi, Paasi toistansa parempi, Kangas kahta kaunihimpi, 10 Lehto wiittä leppeämpi, Korpi kuutta kukkahampi, Koko metsä mielusampi, Tuon on kultani kul'usta, Armahani astumasta.
23. Tuliis tuuli mielellinen.
Kuulin äänen kullaltani, Rallatuksen raukaltani, Luulin luona olleheni, Läsnä lämmitelleheni, 5 En mä luona ollutkaana, Lässä lämmitellytkäänä, Olin wiiden wirstan päässä, Kuuden kuukauden nenässä. Tuliis tuuli mielellinen, 10 Ahawainen kielellinen, Sanan weisi, toisen toisi, Kolmannen lähetteleisi, Tuonne' toisehen kylähän, Tuonne' toisen wallan päähän. 15 Tuoll on miulla mielitietto, Mielitietto, päiwänwietto, Mies pieni kähärätukka, Mustakulma ja korea; On kuin maassa mansikkainen, 20 Tahi marjanen mä'ellä, Tahi puussa pääkkinäinen, Tahi oksalla omena.
24. Kultaansa toiwowa.
Jos miun tuttuni tulisi, Armahani asteleisi, Tuntisin mä tuon tulosta, Arwajaisin astumasta, 5 Waikk' ois wielä wirstan päässä, Tahikko kahden takana; Wirstan wastahan menisin, Wirstan kaksi kaapsahtaisin, Weräjiä purkamahan, 10 Aitoja alentamahan; Wiel' mä wierehen käwisin, Waikk' ois wierus werta täynnä, Wiel' mä kaulan kaappajaisin, Waikk' ois karhu kaulan päällä, 15 Wiel' mä kättä käppäjäisin, Waikkʾ ois käärmeʿ, kämmenpäällä, Sekä suuta suikkajaisin, Waikk' ois suu suden weressä.
25. Olutta juonut.
Läksin soille soutamahan, Ahoille ajelemahan. Tuoll' oli metsät mettä täynnä, Suot oliit olutta täynnä, 5 Puun juuret punaista oltta, Ahot täynnä astioita, Kannon juuret kannuloita. Ostin kannun, ostin toisen, Kohta kolmatta rupesin, 10 Join itseni juowuksihin, Join mie itse', juotin muita. Rupesi nukuttamahan, Jo nukuin makailemahan; Nukuin nurmelle hywälle, 15 Waiwuin maalle walkoselle, Alle kuusen kukkalatwan, Alle haapasen wenosen. Wei war'as hywän hewosen, Hiirenkarwasen hewosen, 20 Sekä saarnisen satulan. Miepä itkien kotihin, Kallotellen kartanolle. Iso aitassa asuupi, Emo aitan rappusilla. 25 Iso ennätti kysyä: "Mitäs itket poikueni?" "Sit' itken iso suweni, Läksin soille soutamahan j.n.e." Iso kielsi itkemästä: 30 "Elä itke' poikueni! Eilen meillä lehmä poiki, Teki walkean wasikan, Sukkajal'an suilahutti. Tuo wiedähän Wiipurihin, 35 Tuolla saadahan satoja, Tuhansia tungetahan. Ostetaan oro parempi, Taikka tamman sälkewäinen. 40 Tuo syöp' kaurat räystähältä, Pilwestä weden wetääpi."
26. Haudalla käwijä.
Piennä petti miun emoni, Walehteli wanhempani, Sanoi kuuksi kuolewansa, Kahdeksi katoawansa, 5 Ei tuo kuuksi kuollutkaana, Kahdeks' ei kadonnutkaana, Kuoli kuuksi päiwäksensä, Katois kaikeksi i'äksi. Tuli miun emon ikäwä, 10 Waikea tuli wanhemmaista, Miull' oli kiire' kirkkosehen, Miull' oli haudalle haluni. Käin mä eilen kirkkosessa, Käin mä eilen, käin mä ennen, 15 Istuin kirkon penkin päähän, Kuuntelin emoni ääntä, Walitusta wanhempani, En kuullut emoni ääntä, Walitusta wanhempani, 20 Muut kuuliit emosen äänen, Mie en kuullut ensinkäänä. Menin itkien takasin, Menin emoin haudan päälle, Istumahan, itkemähän. 25 Tuoss' mä istuin, tuoss' mä itkin, Tuoss' mä haastelin haluni, Tuoss' mä haastoin haudan kanssa, Ja ritajin ristin kanssa; Emo haudasta hawaitsi, 30 Emo ennäten kyseli: "Mitäs itket tyttäreni, Maanaluinen marjueni"? Miepä wasten wastaelin: "Sitä itken mie emoni, 35 Tuli miull' ikäwän tuska, Halu kerta haastamista." Emo wasten wastaeli: "Elä säre' uksiani, Pirotteli pienojani, 40 Ei oo' tehnyt teidän seppä, Teidän kirwes kilkutellut, Teidän tappara takonut; Tään on tehnyt Luojan seppä, Luojan kirwes kilkutellut, 45 Luojan tappara takonut." Tulin itkien kotihin; Iso istui pöydän päässä. Iso ennäten kyseli: "Mitäs itket tyttäreni, 50 Maanaluinen marjueni"? "Sitä itken mie isoni: Käin mie eilen kirkkosessa, Käin mie eilen, käin mie ennen, Istuin kirkon penkin päähän; 55 Kuuntelin emoni ääntä, Walitusta wanhempani, Muut kuuliit emosen äänen, Mie en kuullut ensinkäänä." Iso wasten wastaeli: 60 "Elä itke' tyttäreni, Mie tuon siull' paremman äitin." Miepä wasten wastaelin: "Tuot sinä tukan repijän, Hienon hiuksen hierelijän, 65 Tukat tuulelle jakaapi, Hienot hiukset hiereleepi."
27. Eri-kodit.
Olin ennen kuin olinkin, Olin kuin omenakukka, Puolakukka kumpareella, Tahi mansikka mäʾellä; 5 Olin kukkana kujassa, Kajawana kaiwotiellä. Kuin olin ison kotona, Ja elin emoni luona, Olin kuin orihewonen, 10 Tahi tamman sälkewäinen, Käin kuin pässi päätä puien, Lammas sorkka'a sokaten; Iso kutsui kukkaseksi, Emo päiwän nousemaksi, 15 Siskoni punakeräksi, Weikkoni ween kalaksi. Kuin menin kyläkotihin, Läksin toisehen talohon, Yli pellon naapurihin, 20 Yli kynnyksen kylähän, Muutuin mustaksi si'aksi, Takkupääksi tallukaksi; Appi kutsui ahkioksi, Anoppi pesinpytyksi, 25 Käly kätkyen jal'aksi, Nato naattipantioksi. Kyll' mä nuoille konstin tieän, Muistan mutka'a wähäsen: Anopen susille syötän, 30 Apen karhuilla rewitän, Kälyn syötän käärmehille, Naon naittelen si'oille.
28. Oli ennen onnimanni.
Oli ennen onnimanni, Onnimannista matikka, Matikasta maitopyörä, Maitopyörästä pytikkä, 5 Pytikästä pöytäristi, Pöytärististä ripukka, Ripukasta rintakisko, Rintakiskosta kipuna, Kipunasta kirjanmerkki, 10 Kirjanmerkistä meteli, Metelistä meidän herra, Meidän herrasta hewukka, Hewukasta heinäkelkka, Heinäkelkasta kekäleʿ, 15 Kekäleestä kenkiraaja, Kenkiraajasta rapukka, Rapukasta raidanhaara, Raidanhaarasta hawukka, Hawukasta hangonwarsi, 20 Hangonwarresta watikka, Watikasta wallesmanni, Wallesmannista matikka, Matikasta maitopyörä, Maitopyörästä pytikkä, 25 Pytikästä j.n.e. (aina ympäri).
Johdatus Runon tekoon.
[Pyydämme lukijoitamme ei paheksimaan, että laulut tähän kirjaan owat tulleet ensimäisiksi. Eihän tuosta kuitenkaan wahinkoa liene.]
Al'uksi tarwitsee meidän muutamista syistä puhua' wähän puoltamiseksi. runolaulusta, ehkä se, niinkuin tämän kaiken lu'ettua täydellisesti nä'ette, on parahia maallisia Jumalan lahjojamme. Onpa se enemminkin kuin ainoastansa maallinen lahja, ja on se Suomalaisien erinomainen etu, josta taidammekin ylpeytyä' ja iloita'.
Puhtahin ilo ja ihanuus on Jumala, sitä wastoin saastaisin ilkeys on piru. Kaikkea puhdasta iloa ja ihanuutta olemme wel'olliset etsimään ja mielen sekä ruumiin wahwistukseksi ja wirkistykseksi kiitollisesti nauttimaan eikä suinkaan ylenkatsomaan; mutta saastaisuutta ja ilkeyttä olemme aina wel'olliset wälttämään. Kristin usko ja ewangelium owat meille paraaksi iloksi ja autuudeksi setä täällä että tulewaisuudessa. Mutta mikä on autuus? Ei muu kuin korkein ilo Jumalassa. Hän wiatointa iloa rakastaakin.
Ei Jumala oleʿ turhaan säätänyt ilon ja ihanuuden kaikessa luonnossa elostelemaan. Hän rakastaa kuwastellaksensa lukemattomina iloina ja ihanuuksina käsialoissansa: taiwaan koreudessa, lintujen wiserryksissä, ketojen komeassa kukkapu'ussa, penikkojen ja kissan poikienkin iloisessa leikittelemisesaä ja lukemattomissa muissa. Ihmiselle Hän on antanut taidon pukea' äänensä säweliin (nuotteihin), ja ajatuksensa lauluun, paitsi kaikkia muita huwituksia. Näin on Luojan säätämää lempeä jär'estys kaikille hywäksi.
Kuitenkin löytyy ihmisiä, hywiäkin kristittyjä wielä olewinansa, jotka katsoowat ihmisien wi'atointakin iloa ja huwitusta karsain silmin, ehkä näin wasten Luojan säätämistä sotiessansa eiwät oleʿ luonnollisesti paljon missäkään woittaneet, muuta kuin joidenkuiden yksinkertaisimpien se'assa. Muiden luotujen iloitsemiseen ja ihantelemiseen ei kuitenkaan heidän paheksimisensa pystyʿ; ja waatiihan ihmistäkin sama luonto ilolle, kuin muitakin luotuja, ja hän siinä siis rikkoo wähän kuin ne muutkin luodut.
Kuta ankarammat sellaiset heräntäis-mieliset ihmiset owat, sitä wähemmin suwaitseewat kirjojakin, jotka joinkin owat maalliseksi huwitukseksi ja hyödytykseksi, eiwätkä ajatteleʿ, kuin paljon itsessä pyhässä Raamatussa on sellaista. Raamattu opettaa meitä lempimään kaikkea maallistakin hywää, ja onhan esim. Moseksen la'issa koko joukko neuwoja maalliseksi hyödyksi. Historiallistakin on Raamatussa kokonaiset kirjat. Kertoipa Wapahtajakin itse kaikellaisia opettawia kertomuksia ja satuja kansalle. Kuitenkin löytyy sellaisia wähämielisiä, joiden mielestä esim. _Kultalan historia, Harjulan onnettomuus_ ja monta muutakin kirjaa owat kelwottomat. Sanoowat: "näiss' ei nä'yʿ olewan Jesuksen nimeäkään." Woisimme wannoaʿ, että, jos tiettämättänsä ja tuntemattansa nä'yttäisimme sellaisille montakin paikkaa Raamatusta eris leikattuna ja miksi muuksi kirjaksi nimitettynä, niin kylläpä heittäisiwät ne luontansa, niinkuin turhat, kunnottomat ja syntiset lorut muinoinkin. Sellaisetpa ne owatkin olewinansa aika waanhurskaita kristittyjä!
Kansan runo-laulutkin, painetut sekä painamattomat katsotaan luonnollisesti ylen sellaisilta ihmisiltä. Ne kutsutaan niiltä kaikki waan "tyhjiksi loruiksi" ja "renkutuksiksi", jos olisiwat waikka kuinka kaukana kelwottomuudesta. Olisipa niiden mieliksi, jos koko runolaulua ei löytyisikään, eikä muitakaan lauluja paitsi hengellisiä. Woi kurjamielisyyttä! Jos kansan lauluja ennen ei olisi ollut, niin ei olisi meillä Jumalisiakaan wirsiä sanaakaan, sillä eihän sitte olisi olut laulusta tietoakaan ja kuinkas silloin Jumalisetkaan wirret olisiwat tulleet tehdyiksi; mutta kuin laulutaito oli maailmassa, niin woitiin sitte sen awuin tehdäʿ Jumalisiakin lauluja ja wirsiä, joiden tähden meidän juuri tulee Jumalata kiittääʿ, että meille on annettu laulutaito, emmekä siis suinkaan taidaʿ halweksiaʿ sitä taitoa, joka meille niin tarpeellinen on ollut. Niin olemme tulleet saamaan _Wirsikirjammekin_.