Part 8

[30] Platon on nähtävästi tarkoituksella asettanut kummankin, sekä Phaidroksen että Stesikhoroksen, täydelliset nimet vastakkain. Vastakohta kuulun runoilijan ja intoilija-tyhjäntoimittajan välillä jo sinänsä vaikuttaa. Eräs Platonin selittäjä, Ast, on ollut löytävinään nimien merkityksissä vastakohtia. Se tapa, millä hän tulkitsee nimet, tuntuu kuitenkin mielivaltaiselta. -- Muuten kannattaa panna merkille, että Platon ulkonaisestikin on tahtonut osoittaa, että se metafysiikka, joka myytissä esiintyy, ei sisällä Sokrateen omia ajatuksia, nimittäin antaessaan Sokrateen saada puheensa Stesikhorokselta. Näin hän muuallakin menettelee: esim. Symposionissa on Sokrateen ylistyslaulu Erokselle ja Eroksesta muka saatu papitar Diotimalta.

[31] _Ei ole tosi se puhe_. Puhe alkaa samoilla sanoilla kuin Palinodia.

[32] Monivivahteinen verbi _sophronein_ esiintyy tässä _mainesthai_ (olla hullu) sanan vastakohtana. Käännökset "olla mieleltään terve", "olla tervejärkinen", "ajatella terveesti", lienevät tällöin paikallaan, samoinkuin adjektiivin _sophron_ vastineena "mieleltään terve, tervejälkinen" ja substantiivin _sophrosyne_, "mielen terveys, tervejärkisyys". Samalla tavoin on sanat tulkittu jo aikaisemmin käännöksessä.

[33] Delphoin naisprofeetta, kuulu Pythia.

[34] _Dodonan_ oraakkelipaikka oli hyvin vanha. Historiallisena aikana siellä palveltiin Zeuta ja tämän puolisoa Dionea. Ennustus luettiin pyhän tammen huminasta.

[35] Sokrateen antamat selitykset _manike ja mantiké_ sanojen suhteesta ovat tilaisuutta varten sepitetyt ja niitä kenties ei ole otettava vakavalta kannalta, yhtävähän kuin _oioonistiké_ sanan johtamista tekaistusta _oionistike'sta_, johon sisällytetään tekstissä mainitut sanat _oi-sis_ (arvelu), _nus_ (järki) ja _historia_ (tutkimus, tieto). Platon lienee itsekin ollut tietoinen siitä, että oioonistiké johtuu sanasta _oioonistes_ (linnuista ennustaja) ja tämä taas puolestaan sanasta _oioonós_ (petolintu, jota ennustaessa tarkattiin).

[36] Samansuuntainen todistus sielun kuolemattomuudesta esiintyy Cicerolla (Tusc. disput. 1, 23, 53). Vrt. johdantoa.

[37] _Siivekkään_. Alkutekstissä esiintyvä sana ei näytä joka kohdassa tarkoittavan siipiä, vaan toisissa paikoin sitä käytettäneen sulista. Siitä johtuu sanojen vaihtelu käännöksessä.

[38] _Hestia_ jää lieden jumalattarena jumalien asuntoon.

[39] ... _on heillä ravintona pelkkä arvelu_. Arvelu on Platonilla alempi tietolaji, jolla ideamaailmaa ei voi käsittää.

[40] _Adrasteia_ on kenties alkuaan sama jumaluusolento kuin phrygialainen Kybele. Myöhemmin hänet yhdistettiin Nemesikseen ja Tykhehen ja näin hän esiintyy välttämättömyyden ja oikeudenmukaisen rangaistuksen ja palkinnon jumalattarena.

[41] Platon vertaa tässä pyrkimystä päästä ideamaailman yhteyteen salamenoihin. Saman vertauksen esittää Diotima Sokrateen suun kautta Symposionissa.

[42] Yhtähyvin kuin Platon johtaa sanaa _himeros_ (kaiho) sanasta _mére_ (osat) voinee käännöksessä asettaa _kaiho_ sanan yhteyteen _kaikkoovat_ sanan. Etymologia on luonnollisesti aivan väärä.

[43] _Homerideiksi_ kutsuttiin Homeroksen laulujen harrastajia, joko esittäjiä, tulkitsijoita tai jäljittelijöitä. Heidän tililleen panee Platon säkeet, jotka kenties ovat hänen improvisoimiaan. Käännökseni poikkeaa luultavasti kaikista muista käännöksistä. Nähdäkseni on toinen säe "uskallettu" itse _Pteros_-nimen takia, joka on tilapäinen rohkea muodostus _pteron_ (siipi, sulka) sanasta. Säe ei ole runomitallisesti hyvä, koska Pteros-sanan edellä oleva _de_ on luettava lyhyeksi, vaikka konsonanttiyhtymä _pt_ seuraa. Mitään enempää ei tästä kohdasta käsittääkseni pidä etsiä.

[44] _kuten Bakkhottaret_. Bakkhotarten, Bakkhoksen, Dionysioksen papitarten mainitaan Platonin Ionissa (534) haltioituneessa tilassa ammentavan virroista mettä ja maitoa.

[45] _ikäänkuin rajanuoran luota_. Kuva on otettu kilpa-ajoista.

[46] _Ganymedes_, troialainen kuninkaan poika, jonka Zeus teki lemmikikseen ja kotkan hahmossa vei jumalien luo, joiden juomanlaskijaksi hän G:n teki.

[47] Sanat _kuten se, joka on toiselta saanut silmätaudin_ perustuvat käsitykseen, että se, joka katsoi jonkun sairaisiin silmiin, siten tartutti itseensä tämän sairauden.

[48] ... _ovat he voittaneet yhden kolmesta todella olympialaisesta ottelusta_. Olympialaisissa painiotteluissa julistettiin painija voittajaksi vasta kolmesti heitettyään vastustajansa maahan. Kolme kertaa piti filosofin vaeltaa nuhteettomasti täällä maailmassa, jotta hänen sielunsa jälleen pääsisi takaisin jumalien luo.

[49] _Polemarkhos_. Vrt. johdantoa.

[50] Sen hyökkäyksen, jonka Phaidros mainitsee erään Ateenan _valtiomiehistä_ tehneen Lysiasta vastaan, on arveltu tarkoittavan ateenalaisen puhujan ja puoluejohtajan Arkhinoksen puhetta, jossa hän v. 403 jyrkästi vastusti ehdotusta kansalaisoikeuksien myöntämisestä Lysiaalle, ja tätä seikkaa on käytetty sen otaksuman tukena, että Phaidros kuuluu Platonin varhaisimpaan tuotantoon. Vaikka myöntäisikin mahdolliseksi otaksuman viittauksesta Arkhinoksen puheeseen, ei silti tarvitse katsoa tämän todistavan dialogin itsensä näihin aikoihin ilmestyneen.

[51] _Sinä et huomaa ... suloista mutkaa_. Olen seurannut Heindorffin lukutapaa, jonka mukaan tekstissä seuraavat erittäin vaikeasti tulkittavat sanat ovat myöhempi interpolatio ja siis pyyhittävät.

[52] _Neuvosto on hyväksi nähnyt_ j.n.e. Näin tavallisesti alkavat neuvoston tai kansan päätökset.

[53] _Se_ (sirkkojen suku) _ei synnyttyään tarvitse yhtään ruokaa_. Vanhan kreikkalaisen sadun mukaan eivät sirkat tarvinneet mitään ravintoa, vaan elivät pelkästään kasteesta.

[54] _Terpsikhora_ oli tanssin ja khoorilaulun, _Erato_ rakkauslaulun, _Kalliope_ eepillisen runouden ja _Urania_ tähtitieteen runotar.

[55] ... jotka kunnioittavat sitä muusillisen taidon alaa, joka kuuluu heille. Filosofiakin kuului runotarten hallitsemiin taiteisiin.

[56] Ei tosiaankaan tule olla hyljätty se sana. Nestorin sanat Iliadissa. II 361.

[57] _Todellista puhetaitoa_ j.n.e. Sanat ovat todennäköisesti myöhempi lisäys.

[58] Leikillään esittää Sokrates Troian sodan sankarit _Nestorin_ ja _Odysseun_ muka retoriikan teoreetikoiksi. Heihin rinnastetaan sitten sofistit Gorgias, Thrasymakhos ja Theodoros, Nestoriin Gorgias, koska hänen kerrotaan eläneen 108 vuoden ikäiseksi. -- _Gorgias_, joka oli kotoisin Sisilian Leontinoista ja sieltä erään lähetystön mukana saapunut Ateenaan, oli vanhemmista sofisteista kuuluisimpia. Puhujana ja uuden opetuksen jakajana hänellä oli nuorison keskuudessa tavaton menestys. Filosofina G. kielsi kaiken tiedon ja ylipäänsä kaiken olevaisen. Hänen oppinsa ydin on: ei mitään ole olemassa; jos olisikin jotakin, ei siitä voisi saada tietoa; jos tietoa taas voisi saada, ei sitä voisi muille välittää. Gorgiaan edustamaa suuntaa on Platon pahasti ruoskinut samannimisessä dialogissaan (se on ilmestynyt suomeksikin, Kaarlo Forsmanin kääntämänä). _Thrasymakhos_, sofisti ja retoriikan teoreetikko, esiintyy Valtio-dialogissa yhtenä keskustelijoista. Hän oli kotoisin Khalkedonista. Hänen taiteestaan antaa m.m. Cicero kiittävän arvostelun. _Theodoros_, Byzantionista kotoisin oleva reetiori, saa vähän myöhemmin Sokrateelta epiteetin sana-Daidalos.

[59] _Palamedes_ oli kreikkalaisten neuvonantaja Troian sodassa, jonka Odysseus lopuksi joko itse surmasi tai syytöksillään sai sotajoukon surmaamaan. Häntä pidettiin kirjainten, lukujen, tähtitieteen, kirjoitettujen lakien ja muittenkin hyödyllisten taitojen keksijänä.

_Elealainen Palamedes_ oli Zenon (miehuusikä n. 460), joka terävissä päätelmissä puolusti elealaisen filosofikoulun oppeja, jotka kielsivät moneuden, paikallisuuden ja ajallisuuden ja kaiken liikunnon, lukien ne vain pettävän aistinhavainnon piiriin. Zenonin syllogismeista on ehkä kuuluisin "Akhilleus ja kilpikonna": Akhilleus ei voi saavuttaa kilpikonnaa, jos sillä on etumatka. Zenon on, kuten Aristoteles häntä nimittää, dialektiikan isä.

[60] _Midas_ tarunomainen phrygialainen kuningas, kuuluisa ennen kaikkea rikkaudestaan. _Hautakirjoituksen_ säkeet synnyttävät selvän ajatuksen, luettakoon ne missä järjestyksessä tahansa.

[61] _Sana-Daidalos_ on jokseenkin samaa kuin sanataituri. Nimen jälkiosana on attikalaiseen tarustopiiriin kuuluvan kaiken taidetyön myytillisen edustajan tunnettu nimi. Tästä yhteydestä ja seuraavasta saamme jonkinlaisen käsityksen niistä taidekeinoista, jotka senaikuinen sofistinen retoriikka synnytti.

[62] _Euenos_ sofisti oli tunnettu myös elegikkona.

[63] _Tisias_ (tai kenties on oikeammin luettava _Teisias_) Sisiliasta, oli vanhimpia reetoreita ja m.m. Gorgiaan, Lysiaan ja Isokrateen opettaja.

[64] _Prodikos_, Kios saarelta kotoisin oleva sofisti, jossa syvälliseen, vakavaan luonteeseen yhtyi suuri tutkimusinto. Platonin ivallisista viittauksista tiedämme hänen harrastaneen synonymiikkaa. Kansanuskontoon nähden hän asettui arvostelevalle kannalle selittäen luonnonilmiöitten ensinnä ihmisten tajunnassa jumaloituneen. Toiset jumalat hän taas käsitti alkuaan kuuluisiksi sankareiksi. Elämänkatsomukseltaan hän oli pessimisti. Ihmisen parhaan lohdutuksen hän näki työssä, ja työn sankari Herakles tuli hänen mieliheroksekseen. Prodikoksen ylistyspuhe Herakleen kunniaksi sisälsi tunnetun episodin "Herakles tienhaarassa".

[65] _Hippias_, joka oli kotoisin Eliista, oli laajatietoinen ja monipuolinen sofisti, joka maksua vastaan harjoitti reetorin tointa useissa Kreikan kaupungeissa. Platonin molemmissa hänestä nimensä saaneissa dialogeissa (n.s. Hippias minor ja Hippias maior) hän joutuu epäedulliseen valoon sekä mielipiteittensä hataruuden että turhamaisuutensa vuoksi.

[66] Elean muukalainen on Zenon.

[67] _Polos_ oli kotoisin Sisilian Akragas- (lat. Agrigentum) kaupungista, Gorgiaan ja muuten tuntemattoman _Likymnoioksen_ oppilas.

[68] _Protagoras_, syntynyt Abderassa n. 485, oli Gorgiaan ohella vanhemmista sofisteista kuuluisin, Perikleen ystävä. Hänen harrastuksensa kohdistui inhimillisen elämänpiirin eri aloihin. Häntä vastaan nostetun syytöksen johdosta hän pakeni 416 Sisiliaan. Hänen filosofisista opeistaan tärkeimpiä ovat ensiksi se, että jumalista ei voida mitään tietää, ei edes ovatko he olemassa, ja toiseksi se tietoteoreettinen kanta, joka sisältyy tunnettuun lauseeseen: ihminen on kaikkien asioitten mitta. Tämä kanta kävi vaaralliseksi, kun myöhemmät sofistit sovelluttivat sen eetilliselle alalle. Reetorina hän erikoisesti harrasti puhdaskielisyyttä. Protagoraan persoonasta antaa Platon samannimisessä dialogissa erinomaisen elävän, iroonisesti piirretyn kuvan, Theaitetos dialogissa hän varsinaisesti hyökkää hänen oppinsa kimppuun.

[69] _Khalkedonilainen_, ylempänä mainittu Thrasymakhos.

[70] _Eivät he kuitenkaan raa'asti häntä haukkuisi_. Hieno huomautus Phaidrokselle, joka juuri edellä on käyttänyt sellaisia voimakkaita sanontatapoja kuin _"hän on hullu", "hän ei ymmärrä koko taidosta mitään"_. Näillä sanoilla on Platon kenties myös lausunut ajatuksensa eri suuntien välillä käydyn polemiikin useinkin sopimattomasta sävystä.

[71] _Adrastos_ oli tarunomainen Argoksen kuningas, yksi johtajista kuuluisalla seitsemän (ruhtinaan) sotaretkellä Theebaa vastaan. Platon kutsuu häntä hunajaapuhuvaksi, mesikieleksi (_meligerys_) luultavasti erään Tyrtaioksen säkeen mukaan, jossa Adrastoksella on samaa merkitsevä epiteetti _meilikhógerys_. Adrastosta itseään ei Platon kuitenkaan tässä tarkoita, vaan käyttää hänen nimeään -- vrt. edellä esim. rinnastusta Nestor-Gorgias jostakin senaikuisesta puhujasta, kenties, kuten on arveltu, Antiphonista, Thukydideen opettajasta, joka puhujana oli erittiin kuuluisa. Edustaen ylimyspuolueen oikeinta siipeä hän oli yksi johtavimpia miehiä Ateenassa v. 411 toimeenpannussa valtiomuodon muutoksessa. Kun vähän sen jälkeen kansanvaltainen puolue taas pääsi aseman herraksi, tuomittiin Antiphon kuolemaan ja mestattiin.

[72] _Anaxagoras_, syntyi n. 500 Klazomenaissa, lähellä Smyrnaa, ja muutti n. 463 Ateenaan. Hän toi sinne ensimäisenä filosofian ja hänen asemansa oli sen henkisessä elämässä erittäin keskeinen. Useat etevimmät miehet, m.m. Perikles ja Euripides, olivat hänen läheisiä ystäviään. Perikleen vastustajat syyttivät häntä kuitenkin jumalattomuudesta ja hänen oli jätettävä Ateena. Vähässä-Aasiassa hän kuoli 428. A:n filosofisen käsityksen mukaan ei ole syntymistä eikä häviämistä, vaan ainoastaan sekoittumista ja eroamista. Erilaisia perusaineita on äärettömän paljon. Liikkeelle paneva voima on järki, _nus_, joka kuitenkaan ei myöhemmin vaikuta mitään kehitykseen. Varsinainen idealisti ei A. siis ole ja _nus_-käsite itsekin on materialistinen. Nus on näet vain hienointa ja puhtainta ainetta. --

[73] _Asklepiadit_, joitten nimi johtuu lääketaidon jumalasta, Asklepioksesta, olivat Kos saaren kuuluisaa lääkärisukua. Heihin kuuluva _Hippokrates_ (n. 460-372) oli syvällinen ja perinpohjainen tutkijaluonne ja lienee pidettävä lääketieteellisen tutkimuksen varsinaisena alkuunpanijana. Hippokrateen nimellä on säilynyt suuri joukko teoksia, jotka kuitenkin suureksi osaksi ovat toista alkuperää. Phaidroksessa mainitun Hippokrateen metodin perusteella on myöskin yritetty ratkaista kysymystä teosten oikeaperäisyydestä -- kuitenkin vähin ja epävarmoin tuloksin.

[74] _Olen siis kuullut_... Koko tarina on nähtävästi tilaisuutta varten vapaasti muodostettu. Kuten monessa kohden muuallakin on tässäkin täytynyt luopua yrityksestä siirtää alkutekstin sanaleikkejä suomenkieleen.

[75] _Adonis_, jonka palvelus kenties on itämaista alkuperää, oli etelämaalaisen kukkean, mutta nopeasti lakastuvan luonnon personifikatio, ihana nuorukainen, jota Aphrodite rakasti ja hänen jouduttuaan väkivaltaisen kuoleman uhriksi -- Areen lähettämä metsäkarju tappoi hänet eräällä metsästysretkellä -- kiihkeästi suri. Hänen muistojuhlissaan esitettiin hautajaismenoja ja hänen ruumistaan esittävän puunuken ympärille istutettiin ruukkuihin siemeniä, jotka keinotekoisen lämmön vaikutuksesta nopeasti versoivat yrteiksi, mutta yhtä nopeasti lakastuivat.

[76] _Isokrates_ (436-338) syntyi Ateenassa. Nautti etevimpien sofistien, m.m. Gorgiaan ja Prodikoksen opetusta. Hän ei julkisena puhujana esiintynyt, vaan hänen toimintansa rajoittui opettamiseen ja puheitten kirjoittamiseen. Isokrates oli moraalisesti korkeammalla kannalla kuin sofistit ja opetustoimintaansa, jonka päämäärä oli filosofia -- ei kuitenkaan sokratelaisessa eikä platonilaisessa mielessä, vaan suunnilleen yleissivistystä tarkoittavaksi käsitettynä -- hän piti samalla siveellisesti kasvattavana. I:n puheista useat olivat poliittisia luonteeltaan ja niissä hän ajoi yleishelleenisen kokoomuksen asiaa ja sotaa vanhaa vihollista, Persiaa vastaan. Erään näistä puheistaan hän osoitti Makedonian kuninkaalle Philippokselle. Oikean puhujan oli Isokrateen mielestä oltava proosaa käyttävä runoilija. Hänen tyylivaistonsa on erittäin herkkä ja tyylikeinojen käyttelyssä hän on mitä huolellisin. Hänen tyylinsä vaikutus on ollut varsin suuri, vieläpä Platoniinkin, joka I:n tavoin myöhemmissä dialogeissa välttää hiatuksia. I:ta on aivan viime aikoina alettu arvioida hyvinkin korkealle ja hänen poliittisille mielipiteilleen antaa esim. sellainen tutkija kuin Ed. Meyer Vanhanajan historiassaan suurta tunnustusta. Vrt. muuten johdantoa.

[77] _Mutta kultaa olkoon minulla sellainen määrä, jota ei voisi kantaa eikä kuljettaa muu kuin kohtuullinen mies_. Sanojen ajatus on vähän hämärä ja tekstiä ovat muutamat arvelleet turmeltuneeksi. Ajatus tuntuu olevan se, että Sokrateen rukoilema kultamäärä on samaa kuin kullan puute.