Part 38

Syrakuusalaiset rakensivat talvella pitkin kaupungin Epipolain puolista osaa muurin, joka ympäröi Temeniteen, jottei voitaisi heille ahtaalle saartaa, jos he joutuisivat tappiolle. He rakensivat niinikään Megaraan linnan ja toisen lähelle Olympieionia ja paaluttivat rannan kaikkialla, missä oli valkama. Koska he tiesivät Ateenalaisten talvehtivan Naksoksessa, niin he koko sotajoukollaan kulkivat Katanaan, hävittivät sen ympäristöjä ja polttivat Ateenalaisten teltat ja leirin, jonka tehtyään he palasivat kotia. Kuultuansa, että Ateenalaiset Lakeen solmiman liiton nojalla olivat toimittaneet lähetyksen Kamarinaan, saadaksensa nämät puolellensa, lähettivät Syrakuusalaisetkin sovinnonhierojia sinne. Sillä Kamarinalaiset olivat heistä epäluulonalaisia, koska he vastahakoisesti olivat toimittaneet lähettämiänsä miehiä avuksi edelliseen taisteluun, eivätkä ehkä enää halunneet heitä auttaa, kun näkivät Ateenalaisten saavuttaneen voiton tappelussa, vaan liittyisivät näihin entisen ystävyyden takia. Kun Hermokratees seuralaisineen oli saapunut Kamarinaan Syrakuusasta, ja Ateenasta Eyfeemos toverineen, niin Hermokratees, joka halusi ensimmäisenä panetella Ateenalaisia Kamarinalaisten kansankokouksessa, astui esiin ja puhui seuraavasti:

"Meitä ei ole lähetetty pelosta, että teitä, Kamarinan miehet, olisi pelottanut Ateenalaisten täällä oleskeleva sotavoima, vaan ennemmin, jotteivät heidän odotettavissa olevat puheensa teitä houkuttelisi, ennenkuin olette meitä kuulleet. Sillä he ovat tulleet Sikeliaan meille varsin tunnetuilla verukkeilla, vaan aikeilla, joita kovin epäilemme kaikki. Minun mielestäni he eivät tahdo saattaa Leontinilaisia kotiinsa, vaan ennemmin karkottaa meitä kodistamme. Sillä ei ole johdonmukaista tehdä sikäläiset kaupungit autioiksi, mutta asuttaa täkäläisiä, ja että niin huolehtivat sukulaisuuden takia Leontinilaisista, koska nämät muka ovat Kalkidilaisia, mutta orjuudessa pitävät Euboiassa asuvat Kalkidilaiset, joiden siirtolaisia täkäläiset ovat. Samaten, kuin he sikäläisiä hallitsevat, koettavat he myöskin orjuuttaa täkäläisiä. Vapaaehtoisen päätöksen kautta tultuansa Joonialaisten ja omien siirtolaistensa päälliköiksi, ovat he, kostaaksensa muka Meedialaisille, valloittaneet ne kaikki, toisia sotilaskiellon, toisia taasen keskinäisten sotien tähden, ja toisia taasen jos mistäkin tekosyystä. He eivät suinkaan ole vastustaneet Meedialaisia Helleenien vapauden tähden, eivätkä Helleenit oman vapautensa takia, vaan Ateenalaiset, jottei barbari, vaan he itse pääsisivät orjuuttamaan kansalaisiaan; ja Helleenit ovat sen tehneet, jotta saisivat nerokkaamman, mutta myöskin ilkeämielisemmän hallitsijan."

"Mutta me emme ole tulleet luettelemaan teille kaikkia niitä vääryyksiä, joita Ateenalaisten kaupunki on tehnyt, koska te ne hyvin tunnette, vaikkapa olisi hyvin helppo tuoda niitä esiin, vaan paljoa ennemmin syyttääksemme itseämme, ettemme me, vaikka meillä on niin monta esimerkkiä siitä, miten Ateenalaiset ovat orjuuttaneet täkäläisiä Helleenejä, kun eivät ole asettuneet vastarintaan, ja vaikka he käyvät meitä vastaan samanlaisilla verukkeilla, tahtoen muka saattaa Leontinilaisia sukulaisiaan kotia ja auttaa liittolaisiaan Egestalaisia, ettemme kuitenkaan tarmokkaammin ole osottaneet heille, ettemme ole Joonialaisia, emme Helleespontolaisia emmekä liioin saarelaisia, jotka tottelevat milloin Meedialaista, milloin mitäkin hallitsijaa, vaan että olemme Peloponneesoksesta lähteneitä vapaita Sikeliassa asuvia Doorilaisia. Tahi odotammeko me siksi, kuin meidän kaupunkimme toinen toisensa perästä valloitetaan, hyvin tietäen, ettemme muulla lailla ole alistettavia, ja nähden heidän käyttävän samaa menettelyä houkutellaksensa toisia kaupunkia meistä, ärsyttäen liittolaisten toiveilla toisia keskinäiseen sotaan ja saattaen toisia pahantekoihin, imarrellen heitä kauneilla sanoilla? Ja arvelemmeko me, että kun vaara kohtaa kaukaista naapuriamme, se ei uhkaakaan meitä, vaan että ensin kärsivä yksin on joutuva onnettomuuteen?"

"Mutta jos joku tuumii, että vaikka kohtakin Syrakuusalainen on Ateenalaisen vihollinen, niin se ei ole hänen laitansa, ja jos hän pitää vääryytenä, että hänen täytyy antautua vaaraan minun isänmaani tähden, muistakoon hän, että hän ei enemmän niin tee minun isänmaani edestä, kuin minun maassani sijaitsevan omansa, ja sitä suuremmalla vaarattomuudella, kun hänellä on minussa asetoveri, eikä hänen ole taisteleminen yksin, niinkauan kuin minä vielä olen pystyssä. Niin myöskin, että Ateenalainen ei tahdo rangaista Syrakuusalaista hänen vihamielisyydestään, vaan sortamalla minua hankkia itselleen toisen ystävyyttä. Mutta jos joku kateudesta tai pelosta, sillä molemmat kohtaavat mahtavia, haluaa, että Syrakuusa joutuisi pulaan, jotta me viisastuisimme, kumminkaan joutumatta perikatoon, niin hän toivoo jotakin ihmisen voimalle mahdotonta. Sillä ei ole mahdollista mielinmäärin johtaa onnea. Jos hän erehtyy tuumissaan, niin hän varmaankin vaivojensa tuskissa vielä mielellään tahtoisi päästä tilaisuuteen kadehtimaan minua minun onnestani. Mutta se on mahdotonta luopiolle, joka ei myöskin tahdo kärsiä samoja vaaroja, eikä ainoastaan nimeksi, vaan myöskin teossa. Sillä nimeksi hän kyllä pelastaisi meidän valtamme, vaan itse teossa hankkii itselleen pelastusta. Varsinkin on kohtuullista, että te, Kamarinalaiset, ollen naapurimme, ja ne, jotka lähinnä tulette joutumaan vaaraan, varotte itseänne laimeasta avunannosta meille, kuten nyt on laitanne, vaan että te itse tulette meidän luoksemme. Sillä niinkuin te, jos Ateenalaiset ensinnä olisivat tulleet Kamarinaan, olisitte pyytäneet meiltä apua, niin näyttää luonnolliselta, että te nyt autatte meitä pysymään peräytymättä. Mutta ette te, eivätkä muutkaan ole osoittaneet intoa tähän suuntaan."

"Varovaisuudesta tahdotte te ehkä osottaa yhtä suurta tasapuolisuutta meitä kuin hyökkääjiä kohtaan väittäen, että teillä on liitto Ateenalaisten kanssa. Mutta tätä te ette ole tehneet ystävienne sortajien kanssa, vaan jos joku vihollinen hyökkäisi teidän kimppuunne, ja velvollisuudella auttaa Ateenalaisia, jos niitä vihollinen uhkaa, mutta ette, jos he, kuten nyt, sortavat naapurianne. Eiväthän Reegionilaisetkaan halua, vaikka ovat Kalkidilaisia, olla osallisina palauttamaan Leontinilaisia, jotka myöskin ovat Kalkidilaisia, takaisin heidän kaupunkiinsa. Sepä olisikin kummaa, jos nämät epäluulosta Ateenalaisten kauniinnäköistä oikeudentuumaa kohtaan toimisivat viisaasti järjettömyydessään, mutta te sitä vastoin järkevällä tekosyyllä tahtoisitte auttaa luonnollisia verivihollisianne tuhoomaan luonnolliset heimolaisenne ja ystävänne. Mutta tämä on väärin. Meidän täytyy puolustautua eikä peljätä heidän toimiaan. Sillä jos me olemme yksimielisiä, eivät he ole vaarallisia, vaan päinvastoin, jos me, mitä Ateenalaiset juuri puuhaavat, joudumme eripuraisuuteen. Sillä eiväthän he edes, hyökättyänsä meitä yksinämme vastaan, vaikka he pääsivät voitolle, ole voineet tehdä, mitä ovat tahtoneet, vaan poistuivat kiiruumman kautta."

"Niin muodoin ei ole syytä noloutumaan, vaan solmiamaan liittoa, varsinkin kun me saamme apua Peloponneesolaisilta, jotkahan ovat Ateenalaisia paljoa etevämpiä kaikissa sotaseikoissa. Älkää pitäkö tuota varovaisuutta, ettette, ollen kumpaistenkin liittolaisia, auta kumpaistakaan, tasa-arvoisena meitä kohtaan tahi hyödyllisenä teille. Todenteossa ei se itse asiassa ole niin kohtuullista, kuin se näyttää olevan. Sillä jos avunantamattomuutenne takia me häviämme ja joudumme perikatoon, ja toiselta puolen Ateenalaiset voittajina pääsevät vallalle, mitä muuta te poissaolollanne teette, kuin että ette auta meitä pelastautumaan, mutta ette estä vastustajia harjoittamasta vääryyttä? Eikö ole kauniimpaa auttamalla vääryyttä kärsiviä ja sitä paitsi heimolaisianne pitää huolta Sikelian yhteisestä hyödystä ja estää ystäviänne Ateenalaisia joutumasta harhaan? Lyhyesti sanoen, me Syrakuusalaiset ymmärrämme hyvin, ettei ole vaikeata todistaa teille eikä muillekaan sitä mitä te tiedätte yhtä hyvin, kuin me. Me pyydämme teiltä apua ja painamme mieleenne, jos emme teitä taivuta, että meitä, kun meidän alituiset vihollisemme Joonialaiset meitä ahdistivat, meitä Doorilaisia te Doorilaiset hylkäsitte. Ja jos Ateenalaiset voittavat meidät, niin he teidän suostumuksellanne pääsevät voitolle, mutta saavuttavat itse kunnian ja saavat voiton palkinnoksi juuri ne, jotka ovat hankkineet heille voiton. Jos me taasen pääsemme voitolle, tulette te kärsimään rangaistuksen vaarojen synnyttämisestä. Miettikää siis ja valitkaa joko hetken turvallinen orjuus tahi, meidän kanssamme pelastuneina, päästä ottamasta häpeällä nuo herroiksemme ja siten joutumasta vihamielisyyteen meidän kanssamme, joka ei suinkaan tulisi lieveäksi."

Näin puhui Hermokratees, mutta hänen jälkeensä lausui Ateenalaisten lähettiläs Eyfeemos seuraavasti:

"Me olemme saapuneet uudistamaan entistä liittoamme, mutta koska Syrakuusalainen meitä on panetellut, täytyy meidän näyttää, ettei valtamme ole vääryydellä hankittu. Tärkeimmän todistuksen tähän on hän itse tuonut esiin, sanoen että me Joonialaiset aina olemme Doorilaisten vihollisia. Niin onkin; meidänhän Joonialaisina täytyy olla varoillamme, etteivät Peloponneesolaiset Doorilaisina, ollen lukuisammat ja naapurimme, millään neuvoilla meitä saa valtaansa. Hankittuamme Meedialaissodan jälkeen laivaston, olemme me vapautuneet Lakedaimonilaisten herruudesta ja päällikkyydestä, koska me emme enää katsoneet soveliaaksi, että he meitä johtivat, enemmän kuin me heitäkään, paitsi jos jommallakummalla sattui olemaan suurempi voima. Asetuttuamme kuninkaan vallan alle ennen kuuluvien kaupunkien päälliköiksi, olemme me toimineet siihen suuntaan, että mitä vähimmin olisimme riippuvaisia Peloponneesolaisista, koska meillä oli voima torjumaan heitä päältämme. Ja tarkoin puhuen, emme me vääryydellä ole laskeneet Joonilaisia ja saarelaisia valtamme alle, josta meitä Syrakuusalaiset moittivat, vaikka he ovat heimolaisiamme. Sillä Meedialaisen yhteydessä hyökkäsivät he meitä, emäkaupunkiansa, vastaan, koska eivät uskaltaneet luopumisellaan saattaa kaupunkejansa perikatoon, kuten me jätettyämme kaupunkimme, vaan aikoivat antautua orjuuteen itse ja tuottaa meille samaa."

"Koska me tämän kautta olemme ansainneet vallan, niin hallitsemme me sentähden, että olemme lähettäneet sotaan suurimman laivaston ja osoittaneet Helleenien hyväksi kieltämättömästi hartaimman innon, ja sen takia, että nuo, tehden samaten Meedialaisen hyväksi, ovat meitä vahingoittaneet, ja myöskin koska koetamme vastustaa Peloponneesolaisten valtaa. Emme tahdo kerskailla, miten me oikeudenmukaisesti hallitsemme, koska me sekä yksinämme tuhosimme barbarin, että me olemme panneet oman etumme vaaranalaiseksi noiden ja kaikkien vapauden edestä. Jokaisellahan on moitteeton oikeus hankkia itselleen turvallista pelastusta. Ja nytkin näemme me, saavuttuamme tänne oman turvallisuuden tähden, että se on teillekin hyödyksi. Meidän tarkoituksemme on selvä juuri siitä, mistä meitä panettelevat Syrakuusalaiset, ja joka teitä enin epäilyttää, koska me hyvin tiedämme, että ylenpalttisesti epäilevää kyllä puheen kauneus voi viehättää hetkeksi, mutta että hän myöhemmin toimii hyödyn mukaisesti. Sikäläisen valtamme sanoimme me perustuvan pelkoon ja samasta syystä olemme tulleet tännekin, järjestääksemme asiat varmalle kannalle ystäviemme avulla, emmekä suinkaan orjuuttaaksemme, vaan ennemmin estääksemme sitä."

"Alköön kukaan väittäkö, että meidän ei ensinkään tule huolehtia teistä; sillä on selvä asia, että niin kauan, kuin te olette voimissa pitämään puolianne Syrakuusalaisia vastaan, he eivät voi meitä vahingottaa lähettämällä apuväkeä Peloponneesolaisille. Tässä suhteessa koskee teidän asemanne meitä vallan suuresti. Senpä tähden juuri on hyvin järjenmukaista saattaa Leontinilaiset kotiinsa niin mahtavina kuin mahdollista, eikä suinkaan alamaisinamme, kuten heidän heimolaisensa Euboiassa ovat, jotta he Syrakuusalaisten naapureina olisivat heille vastukseksi meidän hyödyksemme. Kotimaisia vihollisiamme vastaan pidämme me kyllä puoliamme ja Kalkidilaiset, joita me muka järjettömästi pidämme orjuudessa, vaikka tahdomme täkäläisiä vapauttaa, ovat meille hyödyksi aseettomina, ja kun he vaan veronsa maksavat, jota vastoin sekä Leontinilaiset että muutkin täkäläiset ystävät ovat meille sitä enemmän hyödyksi, jota enemmän itsevaltaisia he ovat."

"Yksinvaltiaalle ja hallitsevalle kaupungille ei mikään hyödyllinen ole järjetöntä, eikä mitään heimolaisuutta ilman luottamusta; kumpaisenkin suhteen täytyy menetellä joko vihollisena tahi ystävänä asianhaarojen mukaan. Meitä ei suinkaan hyödytä kohdella pahoin täkäläisiä ystäviämme, vaan toimia niin, että vihollisemme ystäviemme voimallisuuden kautta tulevat voimattomiksi. Mutta meitä kohtaan ei pidä vallita epäluulo, sillä me kohtelemme kotimaisia liittolaisiamme, kuten meille on hyödyllistä. Kiolaiset ja Meetymneeläiset saavat olla vapaita, kun vaan hankkivat meille laivoja, useampia muita pidämme me kovemmalla, vaatien heiltä veroja; toiset taasen ovat aivan vapaita liittolaisia, vaikka ovat saarelaisia ja helposti valloitettavia, koska asuvat sopivissa paikoissa Peloponneesoksen ympäristössä. Siis täytyy meidän järjestää myöskin täkäläiset olot meidän hyödyksemme ja, kuten jo sanoin, pelotukseksi Syrakuusalaisille. Sillä he tavottelevat herruutta teidän ylitsenne ja tahtovat, tehtyään meidät epäluulonalaisiksi teidän mielessä, väkivallalla tahi meidän liittolaisten puutteessa tyhjin toimin lähdettyämme hallita yli Sikelian. Tämä ei ole vältettävissä, jos yhdytte heihin, sillä ei meillä ole voimia kyllin vastustaa semmoista valtaa, eivätkä hekään, meidän lähdettyämme, ole liian heikkoja teitä kukistamaan."

"Joka ei tätä usko, häntä neuvovat itse tapahtumat. Sillä juuri tämän hirmukuvan perusteella olette te ennen kutsuneet meitä avuksenne, ettekä millään muulla, kuvitellen meille, kuinka me vihdoin sortuisimme, jos emme huolisi Syrakuusalaisten väkivallasta teitä kohtaan. Eikä ole oikein nyt epäillä sitä perustetta, jonka nojalla koetitte saada meitä tulemaan, jos kohtakin tulemme suuremmalla sotajoukolla, kuin näkyy tarpeelliselta, vaan noita teidän tulee ennemmin epäillä. Sillä me emme voi ilman teidän apuanne jäädä tänne, mutta jos me kavaluuden avulla valloittaisimme Sikelian, niin emme kuitenkaan voisi säilyttää sitä pitkän merimatkan takia ja vartijoiden puutteesta mannermaan tavalla varustetuissa suurissa kaupungeissa. Syrakuusalaiset sitävastoin, jotka eivät asu, kuten me, leirissä, vaan suuressa kaupungissa lukuisampina, kuin meidän koko täällä oleva sotajoukkomme, väijyvät teitä lakkaamatta, ja kun he saavat sopivan tilaisuuden, niin he eivät suinkaan jätä sitä käyttämättä; tämän he ovat osottaneet sekä muuten että varsinkin menettelyssään Leontinilaisia kohtaan. Ja kuitenkin uskaltavat he yllyttää teitä, ikäänkuin olisitte järjettä, vastustamaan niitä, jotka estävät heidän hankettansa, ja jotka tähän saakka ovat pelastaneet Sikeliaa joutumasta heidän valtaansa. Me taasen kehotamme teitä paljoa varmempaan pelastukseen, pyytäen teitä pysymään siinä pelastuksessa, jonka molemminpuolinen apu kumpaisellekin tarjoaa, arvellen että noille myöskin ilman liittolaisia paljoutensa kautta tie aina on auki teidän luokse, mutta että teille harvoin tarjouu tilaisuus puolustautumaan näin lukuisalla apujoukolla. Jos te nyt epäluulosta annatte sen lähteä pois, joko tyhjin toimin, tahi ehkä voitettunakin, niin kyllä vasta haluaisitte nähdä edes vähimmänkään osasen siitä, kun ei se enää läsnäolollaan voi teille olla miksikään hyödyksi."

"Älkää siis te, Kamarinalaiset, älköötkä muutkaan uskoko noitten panetteluja. Olemme jo sanoneet teille koko totuuden siitä, miksikä meitä epäillään, ja nyt tahdomme pääpiirteissä muistuttaa, millä perusteilla koetamme teitä taivuttaa. Me sanomme hallitsevamme kotimaisia kaupunkia, jottemme joutuisi toisen vallan alle, ja että me vapautamme täkäläisiä, jotteivät he meitä vahingoittaisi. Meidän täytyy paljon toimia, koska meidän täytyy olla suuresti varuillamme. Sekä ennen että nyt tulemme me pyydettyinä, emmekä suinkaan kutsumatta, liittolaisina niille teistä, joita on loukattu. Älkää esiintykö meidän tekojemme arvostelijoina, älkääkä neuvonantajina koettako meitä siitä estää, joka olisikin vallan vaikeata, vaan käyttäkää hyväksenne meidän monitoimeliaisuudestamme ja menettelystämme se, minkä te huomaatte olevan teillekin hyödyksi, älkääkä arvelko, että se kaikkia yhtä paljon haittaa, vaan että se hyödyttää useimpia Helleenejä. Sillä joka asemassa, vaikkapa maassa, jossa emme hallitsekaan, täytyy sekä sen, jota on loukattu, että sen, joka toista väijyy, hillitä itseään. Sillä edellinen odottaa meiltä apua, jälkimmäinen taasen pelkää oikeutta, kun me tulemme, ja niin hillitsevät itseään pakosta molemmat, edellinen vastahakoisesti pidättäen intoansa, jälkimmäinen vahingotta päästäkseen rangaistuksetta. Älkää siis hyljätkö tätä kaikkien pyytämää apua, joka nyt on teille tarjona, vaan tehkää kuten toisetkin ja yhtykää meidän kanssamme myöskin puolestanne hyökkäämään Syrakuusalaisten kimppuun, jottei teidän aina tarvitse olla varuillanne puolustautuaksenne heitä vastaan".

Näin puhui Eyfeemos. Kamarinalaiset olivat kahdella päällä. Ateenalaisia kohtaan he kyllä olivat suopeita, paitsi siinä suhteessa, että arvelivat heidän orjuuttavan Sikelian, mutta Syrakuusalaisten kanssa oli heillä alituisia riitoja naapuruuden takia. Koska yhtä paljon pelkäsivät, että Syrakuusalaiset, asuen heidän läheisyydessään, ehkä ilman heidän apuansa pääsisivät voitolle, olivat he jo ennen lähettäneet heille pienen määrän ratsumiehiä, ja päättivät vastedes salassa auttaa heitä toimessa, kumminkin niin vähällä kuin mahdollista. Mutta jotta he eivät vähemmän näkyisi suosivan Ateenalaisia, varsinkin kun nämät taistelussa olivat päässeet voitolle, päättivät he vastata molemmille yhtäläisesti, että koska molemmat sotavallat sattuivat olemaan heidän liittolaisensa, näytti heistä valan mukaiselta toistaiseksi olla auttamatta kumpaakaan. Tämän kuultuaan poistuivat kumpaistenkin lähettiläät.

Syrakuusalaiset valmistautuivat puolestansa sotaan, mutta leiriytyneinä Naksokseen hieroivat Ateenalaiset sopimuksia Sikelialaisten kanssa, jotta saisivat mahdollisimman monta heistä puolelleen. Niistä Sikelialaisista, jotka asuivat alankomaalla, ollen Syrakuusalaisten alamaisia, luopuivat harvat, mutta ne taasen, jotka asuivat sisämaassa ja aina olivat olleet riippumattomia, liittyivät heti miltei kaikki Ateenalaisiin, tuoden sotajoukolle muonaa ja muutamat rahaakin. Hyökäten kieltäytyviä vastaan, pakottivat Ateenalaiset toisia näistä puolellensa, mutta toisia estivät heitä Syrakuusalaiset kukistamasta lähettämällä näille apuväkeä. Talvella muuttivat Ateenalaiset laivansa Naksoksesta Katanaan ja viettivät siellä talven, rakennettuansa uudestaan Syrakuusalaisten polttaman leirin. Myöskin Karkeedooniin lähetettiin kolmisoutulaiva keskustelemaan ystävyydestä ja koettaakseen saada sieltä apua, kuten Tyrseeniaankin, koska muutamat sikäläiset kaupungit olivat tarjoutuneet liittymään heihin. He lähettivät sanoman yltympäri Sikelialaisille, ja käskivät Egestaa lähettämään mahdollisimman paljon ratsumiehiä sekä valmistivat muita tarpeita Syrakuusan piiritykseen, kuten tiilejä ja rautaa ja mitä muuta tarvittiin, ahdistaaksensa kaupunkia kevään tultua.

Syrakuusalaisten Korintokseen ja Lakedaimoniin lähettämät sanansaattajat koettivat purjehdusmatkallaan kehottaa Italialaisia ottamaan huomioonsa Ateenalaisten toimia, koska ne muka koskivat heitäkin. Saavuttuansa Korintokseen, pyysivät he puheessaan Korintolaisia sukulaisina auttamaan heitä. Nämät äänestivät heti ensin omasta puolestaan suurella innolla lähettää apua, ja lähettivät myöskin Syrakuusalaisten lähettiläiden kanssa omia miehiään Lakedaimoniin kehoittamaan heitä tehokkaammin käymään sotaa Ateenalaisia vastaan kotimaassa ja lähettämään apua Sikeliaan. Korintolaisten lähettiläät saapuivat Lakedaimoniin ja Alkibiadees sekä hänen kanssansa paenneet miehet, jotka juuri kuormalaivalla olivat tulleet Tuurioista Kylleeneeseen, ja myöhemmin sopimuksen suojassa Lakedaimonilaisten pyynnöstä Lakedaimoniin, sillä Alkibiadees pelkäsi näitä Mantinean seikkojen takia. Lakedaimonilaisten kansankokouksessa koettivat Korintolaisten ja Syrakuusalaisten lähettiläät yhdestä tuumin Alkibiadeen kanssa saada Lakedaimonilaisia myöntymään. Kun nyt eforit ja viranomaiset kyllä olivat aikeissa lähettää sanansaattajia Syrakuusalaisille, estääkseen heitä sopimasta Ateenalaisten kanssa, mutta kun eivät kuitenkaan olleet halukkaita lähettämään apua, niin astui Alkibiadees esiin ja kiihotti Lakedaimonilaisia täänkaltaisella puheella:

"Minun täytyy ensin puhua teille esiintuoduista panetteluista minua vastaan, jottette epäluulosta minua kohtaan vastahakoisuudella kuuntelisi minun sanojani. Minun esi-isäni sanoivat jonkun syytöksen takia irti kesti-ystävyyden teidän kanssanne, mutta minä uudistin sen ja olen monesti ollut teille hyödyksi, viimein Pyloksessa tapahtuneen onnettomuutenne takia. Minä olen tätä suosiotani jatkanut, kunnes te, sovittuanne Ateenalaisten kanssa, hankitte vallan vihamiehilleni, joitten välityksellä sovinnon teitte, mutta häpeän minulle. Tämän takia olette te syystä minun kauttani kärsineet vahinkoa, minun käännyttyäni Mantinealaisten ja Argolaisten puolelle, ja syystä olen teitä monessa muussakin tapauksessa vastustanut. Mutta jos joku nyt silloisten kärsimyksiensä tähden minua vihaa, niin muuttaa hän kyllä mielipidettä, jos hän todenmukaisesti tarkastelee asioita. Tahi jos joku halveksii minua, koska olen enemmän katsonut kansanpuolueen hyvää, niin ei hän siinäkään suhteessa syystä vihaa minua. Sillä yksinvaltijaita olemme me, sekä esi-isäni että minäkin, aina vastustaneet, ja kaikki yksinvaltiaiden vastustajathan kutsutaan kansanpuoluelaisiksi, ja tästä seikasta johtuu meille kansan esimiehyytemme. Koska kaupunkimme on kansanvaltainen, on täytynyt noudattaa olevia oloja monessa suhteessa. Mutta me olemme koettaneet rajoittaa vallitsevaa mielivaltaa vaimoasioissamme. Moni sekä ennen että nyt on johtanut rahvasta väärälle tielle, ja ne minut nyt ovat karkoittaneet. Esimiehenä olen minä aina tarkottanut yleistä hyötyä, pitäen ne muodot säilytettävinä, joiden kautta kaupunkimme on karttunut mitä suurimmaksi ja vapaimmaksi. Me asiaa miettiväiset tiedämme vallan hyvin, mitä kansanvalta on, eikä minulla ole syytä laulaa sen kunniata. Mutta tunnetusta järjettömyydestä ei ole mitään uutta sanottavaa, eikä näkynyt soveliaaksi muuttaa sitä, kun te vihollisina olitte kimpussamme."

"Tämä nyt on minua vastaan tehtyjen syytöksien laita. Kuulkaa siis, mitä minulla on sanomista teidän päätettävästä asiasta, josta minä ehkä tunnen enemmän, kuin muut."

"Me olemme purjehtineet Sikeliaan etusijassa pannaksemme, jos vaan voisimme, Sikeliootat valtamme alle, ja sitten Italialaiset, ahdistaaksemme myöhemmin Karkeedoonilaisten valtaa. Jos tämä meiltä onnistuisi täydellisesti tahi ainakin suurimmaksi osaksi, oli meidän aikomuksemme hyökätä Peloponneesokseen sikäläisten Helleenien meille kerääntyneen koko sotavoiman avulla ja pestaamalla tätä hanketta varten barbareja, sekä Ibeeriläisiä että muita urhoollisuudestaan mainioimpia sikäläisiä barbareja. Niinikään oli aikomuksemme laivojemme lisäksi rakentaa suuri määrä uusia, koska Italiassa löytyy yllin kyllin rakennusaineita. Näillä voisimme me sulkea Peloponneesoksen ylt'ympäri ja maitse jalkaväellä hyökäten valloittaa osan kaupunkeja väkirynnäköllä, toivoen helposti saavamme haltuumme toiset piirittämällä niitä, sekä tämän jälkeen hallita koko Hellaan. Tämän yrityksen suorittamiseen arvelimme me noitten Sikeliassa valloitettujen maitten tarjoavan kylliksi muonaa ja rahaa tarvitsematta täältä siihen kustannuksia."