Part 3

Seuraavana iltana ilmestyi Herman taas pöydän luo. Kaikki odottivat häntä; kenraalit ja salaneuvokset jättivät whistinsä nähdäkseen niin tavatointa peliä. Nuoret upsierit nousivat sohvilta; palvelijat kokoontuivat vierashuoneesen. Muut pelaajat eivät panneet korttejaan, kärsimättöminä odottaen, mitenkä se loppuisi. Herman seisoi pöydän ääressä, valmistautuen yksin punkteeraamaan kalpeata, mutta yhä hymyilevää Tshekalinskia vastaan. Kumpikin aukaisi uudet kortit. Tshekalinski sakasi. Herman nosti ja pani korttinsa, peitettyään sen pankkipilettikimpulla. Tämä näytti kaksintaistelulta. Syvä äänettömyys vallitsi ympärillä.

Tshekalinski rupesi jakamaan, hänen kätensä vapisi. Oikealla oli rouva, vasemmalla ässä.

-- Ässä voitti! sanoi Herman ja aukaisi korttinsa.

"Rouvanne on tapettu", sanoi ystävällisesti Tshekalinski.

Herman vavahti: todellakin, ässän sijassa oli hänellä patarouva. Hän ei ottanut uskoakseen silmiään, käsittämättä, kuinka hän voi pettyä.

Silloin oli hän näkevinään patarouvan hänelle vilkuttavan silmää ja hymyilevän. Tavatoin yhtäläisyys kummastutti häntä...

- Ämmä! huudahti hän kauhistuneena.

Tshekalinski veti puoleensa hävittämät rahansa. Herman seisoi liikkumatoinna. Kun hän poistui pöydän luota, alkoi hälisevä puhe. "Mainiosti punkteerattu!" sanoivat pelaajat. Tshekalinski sakasi taas kortit; peli kävi tavallista menoaan.

Päätös.

Herman tuli hulluksi. Hän istuu Obuhovan sairas-huoneessa, seitsemännessätoista numerossa. Hän ei vastaa mihinkään kysymykseen, vaan jupisee tavattoman sukkelaan: "Kolmisilmä, seitsensilmä, ässä! Kolmisilmä, seitsensilmä, rouva!..."

Lisaveta Ivanovna joutui naimisiin erittäin herttaisen nuoren miehen kanssa; hän palvelee jossakin ja on jotenkin varakas; hän on vanhan kreivittären entinen intendentti; Lisaveta Ivanovna kasvattaa köyhää sukulaista.

Tomski korotettiin katteiniksi ja nai ruhtinatar Paulinen.