Part 3

EMÄNTÄ Minä taattoni luo saaresta palaan. Siellä mehevät maat, lehdot vihannat, aukeat ahot; täällä soita, karuja kankaita ja rotkoisia vaaroja. Siellä hyväsydämmisiä miehet, naiset naurusuita--täällä jöröjä, kateita ja äkeämielisiä. Siellä yksin emännöin, täällä vieras orteni alla komentaa ja hallitsee. Komentakoon! Siintävien selkien yli sua suurina pyhinä saareen katsomaan soudan, viikon viivyn, neitsyt Maaria emosen eteen polvistun ... en tarvitse enää metsän piilossa salaa...

JOUKO Milloin lähdemme?

EMÄNTÄ Kun miehet hirven hiihdäntään Lapin saloille lähtevät ja keväinen hanki lylyn jälettömän kantaa.

JOUKO Lähdemme...

EMÄNTÄ Jo tulevat ... siinä ovat ... (pois.)

JOUKO (rientää lieden luo, etsii jotain) Täss' ovat, eivät palaneetkaan ... olivat tulen vikoja vastaan varatut ... panen yhteen nauhaan...

(On alkanut kuulua laulua ulkoa. Naiset tulevat juhlapuvuissa, hunnut kasvoilla ja asettuvat kahden puolen ovea.)

KARI (ulkopuolella laulaen) Tule nyt tästä kuin tuletkin, Alle kuulun kurkihirren, Alle kaunihin katoksen, Tääll' on aitta ammoin tehty, Hopeaisille jaloille, Kultasille patsahille.

ANNIKKI (laulaa) Jopa on kulta kulkemassa, Hopea vaeltamassa, Rahan armas astumassa, Mesiänkö metsä antoi, Ilveksen salon isäntä, Koska laulaen tulette, Hyreksien hiihtelette?

KARI Sanomiks on saukko saatu, Virsiksi Jumalan vilja, Sillä laulaen tulemme, Hyreksien hiihtelemme, Eikä saukko ollekkana, Eikä saukko eikä ilves, Itse on kuulu kulkemassa, Salon auvo astumassa, Mies vanha vaeltamassa, Verkanuttu vierimässä-- Kun lie suotu vierahamme, Ovet auki paiskatkaatte!

(Karhu kannetaan sisään korennossa. PANU, VOUTI, JORMA y.m. tulevat sitä saattaen... Metsämiehillä on valkoset suipot päähineet, jotka ulottuvat niskan taa ja rinnan yli.)

ANNIKKI Terve otso tultuasi, Mesikämmen käytyäsi, Näille pestyille pihoille, Kaunoisille kartanoille!

VOUTI Hunnut pois tytöiltä!

PANU Malta, elä vielä!

VOUTI Tahdon nähdä sen kasvot, joka niin kauniisti laulaa.

PANU Vuota vähän, kohta saat!

VOUTI Mitä varten?

PANU Se on taika semmoinen!

VOUTI (matkien) Taika semmoinen.

KARI Minne vienen vierahani Kulettanen kultaseni? Tänne tuonenko tupahan, Vaiko laittanen latohon, Pannen pahnahuonehesen?

ANNIKKI Et tupahan, et latohon, Oma on tehtynä tupanen, Oma kammari katettu, Hopeaisista havuista, Kultasista kaarnasista Uinaella uupunehen, Vieriä väsähtänehen.

KARI Viemme sinne vierahamme, Saatamme salojen sulhon.

KAIKKI Viemme sinne vierahamme, Saatamme salojen sulhon.

(KARI, JORMA, ANNIKKI y.m. miehet ja naiset menevät laulaen. Seuraavan kestäessä kuuluu laulu tupaa kiertävän.)

VOUTI Joko on kyly valmis?

PANU Jo on sauna siitymässä, jo on olet lauteille levitetty.

VOUTI Kuka oli se esilaulaja tyttö? Tahdon hänet saunottajakseni.

PANU Annikinko?

VOUTI Sen heleä-äänisen, sen sulavaliikkeisen ja solakan ... sen vetreän vesakon ... tuo tänne hänet.

PANU Elä häntä, ota joku muu--ota mikä muu tahansa.

VOUTI En ketänä muuta!

PANU Et saa Annikkia saunaan.

VOUTI Enkö saa?

PANU On tyttö jo toiselle luvattu. On jo lunnaatkin maksettu.

VOUTI Kenelle on luvattu?

PANU Karille.

VOUTI Saa tyytyä tähteihini!

PANU Ota joku toinen, saathan heitä.

VOUTI Vai niin, vai näin pysyy Panu puheissaan? »Ottanet kenen tahtonet»-- sanoit ja kättä lyöden lupasit--Olkoot sitten kauppammekin puretut. Et saa oravan karvaakaan kaupaksi kuninkaalle. Verosi korotan ja vaadin takaisin anteeksi annetutkin!

PANU Olet kovin kiivasta miestä. Selvitämme asian tyynesti. En tiennyt sinun Annikkia tahtovan.

VOUTI »Ottanet kenen tahtonet»--

PANU Eikä ole hän yksin omani, on koko heimon oma sodassa saatu. Alkavat miehet hintaa kysyä.

VOUTI Mikä on hintansa?

PANU Ylen on iso, kun ei ole kaupaksi aiottu ... ei saa suuni sanotuksi.

VOUTI Mikä on hintansa?

PANU Hintansako--? (keksii) kun kymmeneksi vuodeksi kuninkaan verot lahjoittanet--kun kuninkaan metsästäjäksi minut miehineni ottanet ja muita kaikkia mitään myymästä kieltänet--kun luvannet omin apuineni torjuakseni tältä puolen Rajavaaran kaikki, jotka tänne erän ajoon tulevat ja kalastamaan ja kaskeamaan tunkeutuvat.

VOUTI Ylen on hävytön hinta mokomasta.

PANU En ole häntä tarjotellut. Kun ei kelvanne, ottanet toisen.

VOUTI Katso, miten papista suoriut.

PANU Ei ole minulle minkähän tekijätä.

VOUTI Reita syyttää sinua isänsä taposta. Vaaditaan sinua vangittavaksi ja on siitä jo kuninkaaseen syyte saatettu. Suoriunet heistä miten voinet. En pane sormea väliin. Aja orhini esiin!

(Saattue tulee takaisin.)

ANNIKKI Sinne on saukko saatettuna, Vietynä Jumalan vilja, Havuisehen huonehesen, Katoksehen kaarnesehen, Nuku siellä salon-sulho, Metsän oiva oikoellos.

PANU Hunnut pois! (Naiset paljastavat kasvonsa.) Annikki, tarjoo tuliaiset voudille! (Tuodaan esiin oluthaarikka, jonka Annikki tarjoo voudille. Vouti heittää vielä alemma Annikin huntua.)

ANNIKKI Ka, ota!

VOUTI Otanhan minä... Odota, elähän mene ... tuoss' on haarikka!--Mikä olikaan nimesi?

ANNIKKI Annikki.

VOUTI Annikki--

PANU (on seurannut edellistä kohtausta) Kisat käymään! (voudille) Antanet mitä pyysin, niin saanet hänet ikiomaksesi.

VOUTI Hänet saunaan toimita!

PANU En saunaan, en hinnasta mistään!--Malta!--(Puhuu jotain VOUDIN korvaan.) Niin on paras!--Takkala on suksen keli.--Te nuoret täällä kisatkaa, me vanhat miehet toiseen tupaan maljoja maistelemaan! Onko ateria kohta valmis?

ILPOTAR Valmis on!

PANU (Ilpottarelle) Vouti ei kylvekään.

VOUTI Minä viinat tarjoon!

PANU Vouti viinat tarjoo, Panula puolestaan ruuat ja oluet! Riemu tästä remahtakoon!

MIEHET Vouti viinat tarjoo!

(PANU, VOUTI, ILPO y.m. menevät.)

NUORET Kuka kisakuninkaaksi?

TOISET Kari kisakuninkaaksi! Uljas metsästäjä!

KARI Ruvetkoon joku toinen.

JORMA Ketä tytöt tahtovat?

TYTÖT Karia mekin! Karia!

KARI Riviin tytöt! Pojat toiseen! Kukin omansa ottakoon!

(Kari ottaa ANNIKIN.)

ILPOTAR Orjan otti!

JORMA Entäpä orjastakin kerran kuningatar koitunee!

EMÄNTÄ Etkö Joukokin joukkoon yhdy?

JOUKO En. (Istuu pöydän takana erillään muista.)

KARI Soitto soimaan, Jorma!

JORMA Vieläkö vanhan sormet nuorten jalkoja juoksuttamaan. Te laulatte, minä soitan. (Hyräilee) Yks on ystävä minulla Tämän ilman kannen alla. Kas niin! Ala, Kari!

(Karkelo alkaa.)

KARI Yks' on ystävä minulla Tämän ilman kannen alla, Yksi armas ainokainen Koko kolmessa kylässä, Muut ne mustaksi sanovat, Kekäleeksi kelleävät, Minun on silmästä simana, Mesimarja mielestäni, Vaan on vaiva vuottaessa, Yksin ollessa ikävä.

MUUT (kertovat) Vaan on vaiva vuottaessa, Yksin ollessa ikävä.

KARI Harvoin yhtehen yhymme Saamme toinen toisihimme, Vesi on virtanen välissä, Mieron vihat virtaisemmat, Vihat voitan, virrat kierrän, Kannan kotihin omani.

MUUT Vihat voitan, virrat kierrän, Kannan kotihin omani.

ILPOTAR (Annikille ohimennen) Keiku, mitä keikut--et siinä kauvan keiku.

ANNIKKI Entäpä kerran keikkuisin minäkin!

KARI Kun sa istuit, maa iloitsi, Kun kävit, käki kukahti, Kussa seisoit, seinä paistoi, Kussa tanssit, tanhut keikkui, Tuost' olet tullut, tuosta mennyt, Tuossa istunut aholla, Kivi on tullut kirjavaksi, Paasi on toistansa parempi, Korpi kuutta kukkeampi, Lehto viittä lempeämpi.

JORMA (yhtyy ihastuen kerrontaan, kavahtaa seisoalleen) Korpi on kuutta kukkeampi, Lehto viittä lempeämpi. On ihana kaunisten karkelo! On suloista laulu ja soitto! On kuin kalevalaisten kisat edessäni näkisin!-- (PANULLE, joka tulee.) Anna, Panu, anna Karille Annikkinsa, anna nuoret toisillensa! Kontion peijaiset hänen kaatajansa kihlajaisiksi muutamme!

PANU Mikä on tämä nyt aika naimakaupan hierontaan.

JORMA Naimakauppa kaupoista nopehin.

PANU Vaan ei ajoin kaikin kannattavin.

JORMA Olisipa ollut alku ihanan tarun, että sinä päivänä, kun Kari Panun hengen pelasti, Panu hänelle siitä palkkioksi immen ihanan omaksi antoi. Virren sinusta sepittäisin! Vanhat vihat sopisimme! Minäkin sinut silloin tietäjäksi tunnustaisin!

ÄÄNIÄ Anna Annikki Karille!

PANU Vouti lähtöään laittaa. Puhutaan siitä--hänen mentyään.

JORMA Lähtöään? Yön selkään?

ILPO (on tullut, viinalekkeri mukanaan) Kesken syöntinsä nousi.

JOUKO (luukusta ulos katsoen) Ilpotar jo rekeen peittää ... mitä se? ... rekivaatetta huutaa!

PANU (repäsee ovelta ryijyn) Vie, Annikki, jouduta!

EMÄNTÄ Elä sitä, Karittaren Annikille kutomaa!

PANU Vie kunhan on ... joudu ... riennä!

(ANNIKKI rientää ulos.)

JORMA Mikä sillä semmoinen hoppu ... ei kylpenytkään?

JOUKO (luukulla) Vouti tempasi--!

ANNIKKI (ulkoa) Auttakaa! Auttakaa!--Kari! Kari!

JOUKO Vouti vei Annikin, rekeensä reutoi!

KARI (hyökkää ovelle. Se ei aukea. Syöksee luukulle ja siitä taas ovelle ja lennättää sen selälleen.)

LUUKULLA OLIJAT Ei saavuta Kari!--Jo sai reen perästä kiinni!--Nahka repesi käteen!--Jo on jäällä vouti--täyttä laukkaa!

NAISET Annikin vei!--Naisen ryösti! Missä miehet?

PANU Miehet voudin viinoja särpää! Pitää kokko minkä kynsiinsä sai!

JORMA Möitkö tytön, Panu?

KARI (syöksee sisään) Hevosesi anna, Panu, en häntä muuten saavuta!

PANU Hiihdä--olethan hyvä suksimies--ken karhun saavutti, saavuttanee hevosenkin.

KARI Et anna?--Sinunko olikin työtäsi tämä? (karkaa Panun kimppuun, vetää karhukirveen huotrastaan, vaan ennenkun ehtii iskeä, putoo hänen päähänsä Panun nyrkki ja Kari luuhahtaa lattialle).

PANU Pysykää loitolla minusta!

JORMA Henkesi pelastajaa löit!--Tuhoksesi tulkoon!-- Kari, odota minua!

(KARI nilkuttaa ulos. JORMA menee mukana.)

EMÄNTÄ (huojutellen ruumistaan) Annoit Annikin hyvänimisen, annoit ainoan iloni.

KARITAR Voi poikaani!--Voi miniätäni toivottua!

PANU (rivosti) Ja mikä hätänä? Ei vouti ijäksensä vienyt! Takaisin tuopi, vähän vaan lainana pitää.

NAISET Voi kelvotonta mitä puhuu!

PANU Eikö ole lämmin ollaksensa, omalla morsiusryijyllä maatessansa!

NAISET Voi häpeämätöntä pilkan tekijätä.

PANU Pois täältä, akat, ulos ulisemaan! (ajaa ulos heidät). Häitä juomaan, miehet! Häitä kuninkaan pojan, joka köyhää kosihin tuli! Vieläkö siellä on viinaa lekkerissä?

(Miehiä on tullut toisesta tuvasta.)

ILPO Viel' on viinaa?

MIEHET Vielä on viinaa, makeata viinaa!

PANU Kuulkaa, miehet...

ILPO Kuulkaa, miehet, mitä Panu puhuu!

MIEHET Kuullaan, kuullaan...

PANU Ei nyt tästä päivin puute panulaisia paina. Me ollaan kuninkaan metsästäjiä!

MIEHET Kuninkaan metsästäjiä?

PANU Suoraan kuninkaalle myymme me eikä kukaan muu. Kymmeneksi vuodeksi on Panun heimo veroista vapaa! Oman keihään kärellä käännytämme kaikki, jotka tänne kaskeamaan ja kalastamaan tunkevat. Ei pane estettä vouti! Se oli hinta orjattaren! Oliko kauppa kehnosti solmittu?

ILPO Voi tekoja tietäjän!

PANU Ei nyt papista pelkoa, jos ei hänestä hyvin ennenkään! On verivihoin voudin kanssa. Uhanneen kuului tullaksensa, ei uskalla! Ei ketänä kanssansa saa.

ILPO Siin' on mies!

PANU Täss' on mies, jonka tekoja vielä taruissa mainitaan ja lauluissa lauletaan! Reidan lappalaisen kukistin ja kaikki tietonsa anastin.--

ILPO Onko ne jo sinulla? Saitko ne? Milloin sait?

KARI Tyttärellänsä iki-onnet heimolleni ostin!

MIEHET Hih Panulle!

PANU Kirkon kirosin, panin papin pataluhaksi! Jos minä teidät oman onnenne nojaan heitin, Ruotsin orjia kohta olitte, Kiesuksen kumartajia!-- Jouko, semmoinen on sinulla isä--maista viinaa eläkä noljota, että mies sinustakin kerran tulisi, tietäjä isäsi veronen; hyvä, jos suurempikin vielä: että osaisit loveen langeta, tulevia tiedustella... Vaan vielä keinot siihenkin keksitään, Reidan henki on hallussamme ... kun ei vaan sen oma poika ... ei se...--Ette nähneet, miten Kari kaatui?

MIEHET Nähtiin.

PANU Vaipui kuin vaate kokoon! Kuka on voimakkaampi: sekö, joka karhun kaatoi, vaiko se, joka karhun kaatajan? (Miehet hohottavat.) Se Jorman kanssa minulle aina hammasta hioo. Vaan sen minä sanon, että ennen Väinämöstä ja seposta Ilmarisesta loppuu tarujen tieto kuin Panusta tietäjästä ja kaikkein tarujen taitajasta, kaikkein haltijain haltijasta! Ja vielä senkin karsikkoon tuleva kansa kerran uhrinsa kantaa!--tuokaa miehet! (JORMA tulee.) Juo sinäkin, Jorma! Kevennä mielesi kaiveet! Nyt on ilon päivä!

JORMA (sysää haarikan luotaan) Voi surkeutta! Voi kauhun päivää!

PANU Mikä hätänä?

JORMA Voi surkeutta!--Tulimme Karin kanssa Korpikosken niskaan--siinä naisen jälet lumessa--raiskaajansa reestä oli irti reutoutunut--oli kaatunut ja aina noussut--jyrkimmän kallion kohdalla oli koskeen syössyt.

NAISIA (joita on tullut Jorman jälessä) Koskeen syössyt!

JORMA Siell' on nyt Annikki ja kosken kurkulla sinulle, Panu, kostoa huutaa ... huutaa, huutaa eikä ikänä ääni sorru.

ILPO Liekö ollut Annikki?

JORMA Kenen lienee tämä punanen päähinenauha? Katajaan oli tarttunut, siitä löysin.

EMÄNTÄ Annikin on otsanauha--

PANU Välipä orjattarella! Reidan sikiöllä!

JORMA Ei ole orja enää Annikki. Vapaa on vainaja. Eivät ole henget hallituksesi alaiset; eivät ole milloinkaan olleet.--Kosken kivissä hento ruumis kolajaa, ei raukka haudan rauhaa löydä.

MUUAN MIES Ei ollut hyvä teko tämä Panulta.

EMÄNTÄ Voi ainoiseni Annikkini, lempilapseni, tytär tuiretuinen, onneton sinuas;--hoidin, huolehdin äiditöntä, vaalin, varjella koetin;--veden alle valvattini, kosken kuohuihin kultaseni, silmäteräni suosittuni;-- voi omani, voi iloni, sinua ikäni itken, elinikäni suren, huolin hoilaelen.

KARITAR Voi toivottuni, tyttäreni, voi lapseni laatuiseni, voi miniäni mielitiettyni,--toivoin liekun liikuttajaksi, kehtoisen keinuttajaksi, iloksi öitteni yksinäisten,--sinne katosit kaunoiseni, kainoiseni, suistuit surujen suuriin suvantoihin, et tule takaisin ilmoisna ikänä ilmoille näille ihaloille, kovin kurjille kujille, et pihoillemme pahaisille, armas Annikki omani (menevät itkien. JORMA on heitä kanteleella säestänyt.)

(Äänettömyys.)

MIEHET Voi, voi, ei olisi pitänyt.

ILPO Kun ei vaan alkaisi kummitella haudaton henki. Uhrataksesi pitäisi, Panu, kotihaltija lepyttääksesi, että tuon tulemasta estäisi.

MIEHET Uhraa, Panu, lepytä, anna pitoherkuista parasta.

PANU Mitä mä sille suun tukkeeksi! Jouko, tule tänne! Pane ovi kiini, ett'ei kuulu akkain ulina!--Vie uhri kuolleen muistoksi saunakuusen juureen haltijalle.

JOUKO Mitä ma vien?

PANU (etsien) Vie ... vie... Tuoss' on, kaada kaikki, valele, että kerran saa tarpeensa--viinaa se on!

JOUKO Viinaa!

PANU Ka, viinaa, voudin viinaa! Vouti kun tuhosi tytön, niin on sen tavara lepytysuhriksikin omansa. Vie koko lekkeri!

PANU Vaan jos--? Mitä siinä vapiset? Tee sinä niinkuin minä käsken! Opi kerrankin tietäjän toimia tekemään! Annetaan äijälle viinaa, ei ole eläissään viinaa saanut, maitoa on kaiken ikänsä juonut--akkain elätti ... jospa nyt vanha mies saisi kerran vähän karvaampaakin!

JOKU MIES Elä häpäse kotihaltijaa--ei hyvä peri.

ILPO Jos ottaa pilkaksi ja suuttuu?

PANU Aina minä yhden pikkuhaltijan ... on niitä isompiakin!

ILPO Vaan jos humaltuu ja yltyy tuhojaan tekemään, hyvä haltija?

PANU Olisi soma kerran nähdä humalaisenkin haltijan tekoja. Olisi soma nähdä, saisiko tuon taialla taltutetuksi?--Sinun pitää oppia uhraamaan, Jouko! Elä pelkää!--Annetaan äijälle viinaa!

MIEHET Annetaan äijälle viinaa!

(JOUKO menee.)

JORMA (itsekseen) Pyhän haltijan karsikkokuusi häväistään, jonka alle ensimmäiset Panut majansa rakensivat, jonka juurella esi-isät lepäävät, jota on satoja vuosia vaalittu ja hoidettu ja hyvitetty ... jossa haltija milloin käkenä kukkuu, milloin peippona pesii, milloin oravana kurakehtelee, milloin myyränä juuria kaivaa.

PANU Minulla on paremmat haltijat! Pyhemmät puut!

JORMA (yhtäkkiä kimmastuen, ääni väristen) Paremmat haltijat! On sinulla epähaltijat! Omat tekemäsi ja omat näköisesi! Puujumalat, Lapista lainatut, variksen pelätit, uhreille ahnaat, veroille persot, koko heimon köyhdyttäjät. Ei Väinö semmoisia, ei Väinö puujumalia--

PANU (pilkallisesti) Väinö, Väinö--

1:N MIES Totta on, mitä Jorma sanoo!

2:N MIES Loruja Jorman puheet!

(JOUKO tulee.)

PANU No, mitä sanoi? Pitikö hyvänään? Joiko viinaa Jorman jumala?

(Toiset nauraa, toiset panee vastaan.)

JOUKO Tohisi ja kohisi ... ritisi ja rusahteli ... minä kaukaa ... minä viskasin...

ILPOTAR (syöksyy sisään) Panu! Panu! Sinne tuli mies meille--suksilla hiihtäen--mustissa vaatteissa--sanoi olevansa Kontolan pappi!

PANU (hypähtäen) Kontolan pappi?--Yksinkö tuli?

ILPOTAR Oli toinenkin pieni mies mukanaan. Reita sanoi olevansa--Reita Reidanpoika.

PANU Reita!

JORMA Annikin veli.

PANU Elä päästä häntä sisään!

ILPOTAR Tuli jo. Ei lupaa kysynyt. Sanoi kansaa kastamaan tulleensa ja huomenna Panulassa saarnaavansa.

JORMA Siinä se nyt on!

PANU Mikä on?

ILPO Minä tapan hänet, jos sallit!

ILPOTAR (kunnioituksen ja ihmettelyn ilme äänessään) Se on niin pitkä, että kun oikasihe, niin lakki lakea hipoi.

KOLMAS NÄYTÖS.

Vanha ränstynyt tupa Panulassa. Orsilla on työkaluja, reen jalas puita, tekeillä oleva poronpulkka, suksipuita y.m. Vanha kiuvasuuni. Perällä ovi etehiseen. Samassa seinässä on luukku ja on sen ja oven välistä pari hirttä pois lahonut, niin että voi nähdä etehisen ja sen perällä olevan toisen tuvan oven. Toisesta tuvasta kuuluu MARTINUS OLAIN saarnaava ääni. Väkeä liikkuu etehisessä ja tunkeilee takimmaisen tuvan oven edessä, joka avautuu ja sulkeutuu.

(EMÄNTÄ, JOUKO, HELENA ja VAIMOJA.)

MARTINUS OLAIN ÄÄNI --hän on suuri ja voimakas Jumala--ei niinkuin teidän haltijanne-- pahoja henkiä ja perkeleen sikiöitä--antaa teille parhaan, mitä--antaa iankaikkisen elämän--

1:N VAIMO Kuule, mitä sanoo!--Menisikö tuota kuulemaan?

2:N VAIMO Onhan siellä jo muitakin--tupa täynnä--tule pois.

1:N VAIMO En minä...

2:N VAIMO Nyt tuon omin korvin kuulisi.

(Toinen ryhmä vaimoja tulee perältä.)

3:s VAIMO On sillä Jumala, jos lie semmoinen kuin sanoo.

4:S VAIMO Kun lupaa iankaikkisen elämän, niin ett'et kuole vaikka henkesikin heität--niin sanoi.

2:N VAIMO Kuule taas, mitä sanoo!

5:S VAIMO Ottaa luokseen se Jumala--taivahisin!

3:S VAIMO Etkä muuta tarvitse kuin että olet niinkuin se neuvoo--lupasi kädestä pitäen neuvoa.

4:S VAIMO Ollappa omat haltijat semmoiset!

5:S VAIMO Vaan jopa oli virtensä kaunis.

3:S VAIMO Kun pääsisi jostain lähempää kuulemaan.--Kun saisi itsensä nähdä...

EMÄNTÄ Menkää ulos, kiertäkää karsinaluukun alle, sieltä sen kuulette ja näette.

3:S, 4:S JA 5:S VAIMO Onko se auki ... sinne menemme! (Menevät.)

1:N JA 2:N VAIMO Mennään mekin! (Menevät.)

EMÄNTÄ Jo ovat houkkoja... Eivät ole nämä Ruotsin papin menot minusta niin mitäkään--ei messua, ei pyhää savua. Toista oli, Jouko, kun Valamon pyhät miehet pogostahan tulivat.

HELUNA Elkäähän, emäntä, kun kielsi ketään orjanaan pitämästä--kuta huonompi olen, sitä parempana sen taatto taivahinen minua pitää,--kuta kurjempi ja kunnottomampi, sitä rakkaampi olen.

EMÄNTÄ Vai niin?

HELUNA Sanoi pahat henget maanalaiseen vankeuteen heittäneensä ja sinne sitoneensa; ja tappaneensa sen käärmeen jota saatanaksi sanotaan.

JOUKO Käärmeen tappaneensa--?

EMÄNTÄ Mitä isäsi teki taikamajalla menn' yönä?

JOUKO Reidan henkeä minuun taas manasi...

EMÄNTÄ Sen käärmettä sinuun manasi?

JOUKO Minuun.

EMÄNTÄ Tapa se käärme, ennenkun--

JOUKO En minä uskalla...

EMÄNTÄ Minä tapan!

JOUKO Elä tapa ... elä...

EMÄNTÄ Minä tapan ... tapan jo tänä päivänä!

HELUNA Kun on kaikki pahat haltijat sitonut, niin on senkin sitonut. Eivät ne nyt enää mitkään kenellekään mitään mahda!

EMÄNTÄ Ollappa totta, mitä sanoi.

HELUNA Totta se on ... se sanoi sen. Omasta suustaan kuulin. Vaan ei muuten osaa auttaa, jos et hänelle lupaudu, kasteelle käy. Minä kastatan, menen illalla Ilpolaan, sinne kutsui.

JOUKO Minäkin menen!

EMÄNTÄ Elä sinä sinne mene ... elä sinä sen kastettavaksi. Etkö muista, mitä puhuttiin?

HELUNA Lähden häntä taas kuulemaan--ei täältä kuule--tulkaa emäntäkin.

(HELUNA ja EMÄNTÄ menevät.)

JOUKO Isä ruokkimaan käskee--äiti tappamaan--(tekee epäröiviä liikkeitä, menee.)

MARTINUS OLAIN ÄÄNI --ei häntä uhreilla lumota--eikä lahjoilla--eikä loihduilla--eikä taioilla--hän on taivaan ja maan herra--hallitsee ja vallitsee--»Minä olen Herra sinun Jumalasi--»

ILPOTAR (tulee toisten naisten kanssa) Jo se minulle sen kaiken eilen haastoi. Kylyyn vein ja vastat haudoin.

1:N VAIMO Et pelännyt kylyn pilaantuvan, Ruotsin rienan tarttuvan?

ILPOTAR Oli varaukset.

2:N VAIMO On ne Ilpottarella varaukset.

1:N VAIMO Sinä aina kaikki kylvettää saat, voudit, Panut, papit. Halasiko?

ILPOTAR Ei halannut; ei tämä--... Vaan tenho siinä on ilmankin, mikä lienee; kun käteeni tarttui, niin polvet nivelistä pehmitti ja rinnan aluksen riudutti.

1:N VAIMO Sitä on niin kumma kuunnella ... ei tahdo saada henkeä vedetyksi ... on niinkuin siihen paikkaansa painaisi.

2:N VAIMO Minua ikäänkuin nostaa ... luokseen nostaa.

ILPOTAR Niin, niinkun sitten tupaan tultiin, niin siellä kaiken tietonsa haastoi. Panu neuvoi, miten udella, käski salaisia sanojaan väijyä-- vaan niitä en saanut, ei sanonut itsellään niitä olevan. Vaan kyllä ne on sillä suojelijat sanansa. Ei olisi muuten uskaltanut yksin tulla, Reidan poika vaan turvanaan. »Etkö pelkää sutten syövän?» kysyin. Ei sanonut Panua pelkäävänsä. Sanoi olevan itsellään semmoisen haltijan, joka oli kerran pelastanut miehen, minkä olivat petojen pesään heittäneet; niin kun lankesi polvilleen ja veisasi virren ja kätensä ristiin pani, niin niitä tulivat nuolemaan.

1:N VAIMO Käsiä nuolemaan, olipa se taika--vai kädet ristiin ... mitenkä? näyttikö?

ILPOTAR Näytti--näin, ei kuin näin, näin se oli.

2:N VAIMO Ei pidä näyttääksesi sitä Panulle ... tempun tietää, saa tuhotuksi.

ILPOTAR En näytä ... en olisi salaisia sanojaankaan sanonut. Olisin pitänyt omina tietoinani. Ei siihen Panun taiat tepsi; sentähden se sitä pelkää, yhtä miestä, kaiken kansan lumoavan luulee.

1:N VAIMO Vai pelkää Panu?

2:N VAIMO (kuiskaa) Minä häntä en surisi, jos pappi Panun voittaisikin.

3:S VAIMO (samoin) No, en totta minäkään--ei Panun tiedot tämän tietojen veroiset.

2:N VAIMO Panun tiedot--pyh!

ILPOTAR Sen Jumalalla on ollut poika, joka on ilmo-ihmisenä maan päällä vaeltanut ... vaan olivat ottaneet sen kiinni pahat ihmiset ja naulinneet ristin puuhun ja siihen tappaneet Ristin-Kiesuksen.

1:N VAIMO Tapettuko se onkin--Ristin-Kiesus?

ILPOTAR Eikä--vaan tuo olikin noussut kuolleista ja mennyt takaisin taattonsa luo taivaaseen.

2:N VAIMO Vai kuolleista noussut? Semmoisia sinulle haastaa, ihmeitä kaikkia ... mahdoinpa saada olla minäkin kuulemassa!

ILPOTAR Tulkaa meille--siellä häntä haastattelemme--sinne täältä palaa! Ei olisi tänne tullutkaan, jos oli isompi tupamme.

(Menevät.)

MARTINUS OLAIN ÄÄNI --tulkaa siis hänen luoksensa--tulkaa hänen huoneeseensa--en tahdo teitä väkivallalla pakottaa--en lain miekka kädessä--rauhan tuoksuva tuomen oksa--Jeesuksen Kristuksen nimeen--

(MIEHIÄ tulee.)

1:N MIES On maailma tietäjiä täynnä tähän aikaan. Olen nähnyt heitä jo kolmet neljät erilaiset eläessäni. Itsekukin omia haltijoitaan kehuu. Reitavainajan aikana oli se loveen lankeileminen ja tulevien tiedusteleminen sitä ylintä tietoa; Jorma alinomaa sitä Väinöään vatvoo, Panu taikoo ja temppujaan tekee eikä muu kelpaa; tällä papilla on Ristin-Kiesus--mikä sitten lienee se. Yhden haltija maassa mataa, toisen puussa piilee, kolmannen jossain taivaitten takana. Yksi kuvat pystyttää, toinen ne maahan kaataa--kaikki omiaan tyrkyttää, mene tiedä, mikä heistä paras.

2:N MIES Ei kysy uhreja tämä tietäjä--ei vaadi vuotuisia veroja--tulee omillaan toimeen.

3:S MIES Helppo tuntuisi olevan hyvittää sen haltija--

1:N MIES Panu täällä yhä maksuja ylentää, aina uusia uhreja vaatii.

3:S MIES Eikä kuitenkaan enene riista metsissä, ei viljan saanti vesissä parane.

1:N MIES Vaan koommin kuin vähenee.

2:N MIES Mahtaisiko olla tästä Kiesuksesta metsämiehen haltijaksi? Osaisiko eräonnen antaa?

1:N MIES On Kontolaisille onni ollakseen--hyvin hyötyvät, ylen ävertyvät.

3:S MIES (mietittyään) Koettanut tuon tietäisi.

1:N MIES (mietittyään) Ettäkö jos antaisi vettä päähänsä valella?

3:S MIES Pois pudistaisi, jos ei hänestä apua. (Näkevät Panun tulevan.) Vaan salaa Panulta! Lähdemme, jo tuo kuultiin--ei ole uusista usoista, vierahista valtijaista.

(Menevät.)