Part 2

PANU (nauraa viekkaasti) Sinä vähät kontioista--(leveästi) vaan tule milloin tulet, aina olet tervetullut.--Vaan sanohan, autatko minua, jos alkaa tämä pappi ahdistella? Kovin jo manasi.

VOUTI Sen manuista--manaa vastaan.

PANU Kuulehan, saanko taas saunasi?

VOUTI (silmää siristäen) Kylpeäksesikö?

PANU (samoin) Löylyn lämpimän lyöäkseni.

VOUTI Saanethan tuon. Vaan toimi nopeasti, osta kaikki, mitä saat; jos ei rahat riitä, saat lisää. (Menee.)

ILPO (Rampa-Riitan äidille) Se parantaa, sen saat uskoa.

RAMPA-RIITAN ÄITI (Panulle) Panu, kuulehan! Se on ollut siinä tuskassa taas monta päivää. Sitä vuoron heittää, vuoron hervotonna makuuttaa.

PANU Etkös sanonut viime talvena ennen kuolevasi kuin Korpivaaran noidalta apua etsiväsi. Etkö huutanut sitä jäällä kaikkein kuullen?

RAMPA-RIITAN ÄITI Elä tuota nyt muistele ... mikä lienee mieleni riivannut.

PANU Mene nyt sen pappisi luo, jota silloin odotit. Nythän se on tullut.

RAMPA-RIITAN ÄITI Ei se mitään mahda...

PANU (itserakkaasti) Mahdankos minä?

RAMPA-RIITAN ÄITI Sinä mahdat, voi, sinä mahdat. Se kuolee käsiini ... annan vaikka ainoan lehmäni.

PANU Vie hänet sitten voudin saunaan. Jos aikani antaa, tulen katsomaan. (RAMPA-RIITAN ÄITI menee.)--Mitä sinä siinä, Jouko?

JOUKO Siinä on tässä sen tiedot--sen salatiedot.

PANU (lyö kirjan kiinni) Ei salatiedot selällään edessäsi.--Ei sen tiedot Reitavainajan tietojen veroiset. Ne on käärmeenä sen kallossa ... sen kun saisit sisääsi solahtamaan, silloin sinusta tietäjä tulisi.--Mutta nyt tarvitsen minä vaskirahan kolmen kuninkaan valtakunnasta, yhden kustakin, sairaan pesuveteen pantavaksi. Täss' on riksi, vaihda sillä yksi raha ryssän reestä, toinen saippuasaksalta, kolmas--kuuletko mitä sanon?

JOUKO Kuulen.

PANU Pane ne vasempaan kainaloosi ja kierrä niillä ensin kirkko ja sitten sauna ... kuulitko?

JOUKO Kuulin.

PANU Mitä sanoin?--Et muista.--Tietäjä sinusta tuleman pitäisi, en tiedä, tulleeko koskaan. (Menevät.)

REITA (on jo edellisen kestäessä hiipinyt sisään ja asettunut takan eteen lämmittelemään, selin tupaan, niin ett'ei häntä ole huomattu. Hän aikoo luikahtaa Panun jälkeen, kun JOUKO tulee takaisin ja rientää pöydän luo, alkaen katsella raamatun kuvaa.)

JOUKO (huomaa REIDAN) Osaatko sinä poika sanoa, mikä se on tämä parrakas mies?

REITA Se on Jumala.

JOUKO Mitä se siinä tekee?--käsiään levittelee?

REITA Ka, maailmaa luopi. (Hokee) »Alussa loi Jumala taivaan ja maan ja maa oli autio ja tyhjä ja pimeys oli syvyyden päällä ja Jumalan henki liikkui vetten päällä ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus! ja valkeus tuli.» Se sitä siinä tekee.

JOUKO Ilmatarpahan maailman loi. (Hokee) »Kussa kättä käännähytti, siihen niemet siivoeli, kussa pohjasi jalalla...» Vaan mitä on tämä kirjaus tässä?

REITA Se on Jumalan sanaa.

JOUKO Mikä on tämä käärmeen kuva? jolla on marja suussa? Ja tämä pääkallo puun alla?

REITA »Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ettäs tämän teit, kirottu ole sinä kaikesta karjasta ja kaikista eläimistä ja sinun pitää käymän vatsallas ja syömän maata kaiken elinaikas ja minä panen vainon sinun ja vaimon siemenen välille ja sen pitää rikki polkeman käärmeen pään.»

JOUKO »Rikki polkeman käärmeen pään»... Oletko sinä ... etkös sinä ole Reita Reidan poika? (Uhaten.) Et sinä sitä meiltä milloinkaan saa ... vaikka kuinka loihtisit ... ei se sinuun milloinkaan mene...

REITA Mikä ei mene?

JOUKO Kyllä se siellä pysyy! On se semmoisten lukkojen takana. Ei sen tarvitse maata syömän--sitä meillä hyvin hoidetaan, joka onnen antaa-- se syö maitoa, minä sitä ruokin.

REITA Mikä? Mitä sinä noin minuun tuijotat? Kuka sinä olet?

JOUKO Et sinä meille mitään mahda. Et sinä eikä sinun pappisi minun isälleni mitään mahda!

REITA Oletko sinä Panun poika? Pappi teidät kukistaa ja taattoni kostaa!

JOUKO Isäsi henki on hallussamme! Nauraa Panu papillesi! Omassa nurkkajuuressaan taikojaan tekee!

REITA Missä?

JOUKO Voudin saunassa nyt niinkuin ennenkin!

REITA Voudin saunassa! (Rientää pois.)

JOUKO (muistellen) Kolmesta kuninkaan valtakunnasta.

(POIKIA tulee. Ovat liika suurissa aikamiesten vaatteissa: sarkatakeissa ja pieksuissa.)

1:N POIKA Mitähän tuo meille sanoo?

2:N POIKA Ota lakki päästäsi!

3:S POIKA Pelottaako sinua?

1:N POIKA Ei minua pelota, vaan en tiedä, osaako sen edessä olla.

2:N POIKA Ei sitä tarvitse pelätä. Se kuuluu olevan hyvä lapsille ja antavan kirjat.

3:S POIKA Pitääkö sille osata lukea? Minä kai en osaa.

1:N POIKA Osaan minä Isämeidän ja Siunauksen, vaikk'ei kuulu tarvitsevan ennen kun ripille mennessä.

3:S POIKA Mene sinä eturintaan, kun osaat.

2:N POIKA Ei siinä muuta osaamista kuin vaan sanoo kolmasti: »uson», kun se kolmasti kysyy: »usotko?»

3:S POIKA Se ei muuten mitään vaikuta, jos ei kolmasti sano, siinä se on taika.

KAARINA (ovessa) Vai tekö te nyt olette niitä kastettavia poikia. Pastori tulee kohta. Olettepa te koko kapalovauvoja.--Käykää tänne! Entäs sinä, oletko sinäkin kastettava?

JOUKO E-en.

KAARINA Oletko jo kastettu?

JOUKO E-en!

KAARINA No, käy sitten sinäkin yhteen joukkoon, menee yhdellä tiellä (työntää hänet toisten riviin.) Tulkaa vaan sisään! (Kaarina avaa oven.) Tulkaa vaan sisään! (Väkeä alkaa tulla, naiset asettuen toiselle puolelle tupaa, miehet toiselle. Miehet ovat puetut samoinkuin Savolainen, toiset niinkuin Rajalainen; naisilla on pitkät suorat takit, päässä huivit, joiden alta näkyy vähän palmikon päätä.) Se tulee itsekin kohta. Siellä vaan vielä vähän niitä kirjojaan katselee.--Pitää panna tämä malja tähän latvalle. Tulkaa pojat sieltä likemmä. Teidän pitää kumartaa, kun se tulee sisään.--Pannaan vähän puita takkaan, että paremmin näkee. (Uusille tulijoille.) Elkää jääkö seisomaan tähän oven suuhun, että pääsee tulemaan. (Laittelee ja järjestelee. Väki on vaiti ja seuraa hartaana ja juhlallisen hänen toimiaan. Joku isä tai äiti tulee kuiskaamaan jotain pojalleen ja järjestämään tukkaa tai vaatteita. Silloin tällöin ryäistään. JOUKON kasvoissa on kummasteleva, pelonalainen ja samalla utelias ilme.) Markkinaväki siellä hälisee. (Avaa luukun, huurua tulvahtaa sisään.) Jää on nuotiotulia täynnä, niin ett' on kuin yhtenä helvetin palona ... voi, voi ... siellä tekin poikaparat olisitte kerran olleet, jos pääsitte (Joukon edessä) kastamatta kuolemaan ... tulisessa pätsissä palaneet.--Kyll' on kauhea se Panu, vielä minkä tekee... Voudissa kai taas aletaan juoda ja mässätä.--Se lukee ensin ne kasteluvut, sitten se puhuu näille pojille ja sitten veisataan virsi. Pitää kumartaa ja notkistaa polviaan joka kerta kun se mainitsee Jeesuksen nimen. (Joku eukko notkistaa.) Nyt se tulee. (Asettuu seisomaan naisten puolelle heidän eteensä vähän matkaa muista.)

MARTINUS OLAI (tulee ROUVAN seuraamana. Hän on virkapuvussa. Asettuu pöydän päähän. Viittaa pojat eteensä) »Nimeen Isän Jumalan ja Pojan ja Pyhän Hengen. Amen.--Rakkaat ystävät Kristuksessa...» (Kuuluu melua ulkoa, voivotusta ja naisten huutoja.)

REITA (syöksee sisään) Se oli saunassa, teki taikojaan, ... minä kuulin sen hokevan ja loihtivan ja näinikään ruumistaan vääntelevän ja käsiään huitovan ... se paransi sen ... se kävelee!

OLAI Kenen? Kuka?

REITA Panu! Sen sairaan tytön.

OLAI Rampa-Riitan!

REITA Ne tuovat sitä tänne. Tuossa se on!

(Oveen ilmaantuu väkijoukon seuraamana RIITTA ja hänen äitinsä, joka tukee ja taluttaa tyttöään. Väkijoukossa näkyy paitse savolaisia myöskin lappalaisia, pohjalaisia ja joku venäläinenkin pitkähihaisessa turkissa ja korkeassa karvalakissa.)

RAMPA-RIITAN ÄITI (huutaa riemuissaan) Herra Jumala, pastori, se paransi sen!

RIITTA Minä olen terve! Minä osaan kävellä! Jalka ei ole enää kuolluksissa eikä käsikään ... katsokaahan!

OLAI (aivan tyrmetyksissään) Onko pimeyden ruhtinas sitten vielä kerran päässyt kahleistaan irti?

RIITTA Voi, voi, kuinka siinä pihisee kummasti! Se kun siveli ja viiletteli ja sitten manasi ja kiljasi ja käski nousta ihan kuin olisi joku ponnahuttanut ... minnekkä se meni? Vai pastoriko se minut?

RAMPA-RIITAN ÄITI Eihän, vaan Panu!

RIITTA Ei kuin pastori (tahtoo halata hänen polviaan) ... ja Jumala!--voi, itse Jumalahan minut paranti!

OLAI (riistäytyy irti) Perkele sinut paransi eikä Jumala! Kirous sinulle ja parantajallesi, pakana! (kohottaa kätensä.)

RAMPA-RIITAN ÄITI (kirkasee) Elä kiroo häntä ... elä kiroo! (tempaa alas hänen kätensä.) Elä säikäytä häneen tautia takaisin! Se kuolee! (käy kiinni jalkaan.)

OLAI (laahaa häntä jälessään) Parempi että kuolee kristillisesti kuin pakanakeinoilla paranee!--Pois perkele sinusta!

RAMPA-RIITAN ÄITI Elä koske häneen! Anna olla hänen, kun et, kykenemätön, itse kuitenkaan mitään mahtanut. Elä pelkää, Riitta, ei hän sinulle mitään voi! Tule pois, mennään kotiin! (Riitta vaipuu hervotonna hänen syliinsä ja kaatuu sopelle.) Se kuoli! Voi, se kuoli!

VOUTI (tulee, vähän humalassa. Samassa myös luukut aukeavat ja uteliaita päitä pistää esiin) Mikä meteli täällä on? Mitä varten koko markkinaväki tänne rientää?

OLAI Tulitte kuin kutsuttu, tarvitsen apuanne.

VOUTI Kuninkaallisen majesteetin käskynhaltijana olen yhtä velvollinen kuin halullinenkin ojentamaan avuliasta kättä--onko markkinaväki rauhaanne häirinnyt?

OLAI Ei minun rauhaani, vaan kirkon, loukattu sen arvoa mitä röyhkeimmällä ja mitä häpeällisimmällä noituudella.

VOUTI Vai noituudella! Elähän, vai noituudella! Ku-ku-kuka on noitunut?

OLAI Panu! Minun on onnistunut paljastaa rikoksen tekijä itse työssä, sairaita parantamassa.

VOUTI Vai Panu! Kas sitä! Noh, kah, osaahan se. Mutta mitä pahaa siinä on, jos paranti? Antaa tohtorin tehdä terveitä.

OLAI Asia on liika totinen leikin laskuksi.

VOUTI Mitä te sitten oikeastaan minulta tahdotte?

OLAI Minä vaadin, että heti paikalla panetatte hänet rautoihin ja toimitatte hänet Turkuun tutkittavaksi ja tuomittavaksi.

VOUTI En tee kumpaakaan!

OLAI Sallitteko minun kysyä, miks'ette?

VOUTI En ole tullut tänne teidän ripitettäväksenne.

OLAI Hyvä olisi, jos joskus senkin tekisitte.

VOUTI Mitä?

OLAI Varotan teitä. Kirkon käsivarsi on tarpeeksi pitkä teihinkin ulottuakseen. En vielä ole teitä kirkossa nähnyt, herra Fincke.

VOUTI Mitä se teihin kuuluu?

OLAI Minä voin, jos tahdon, teidät siihen pakottaa!

VOUTI Pakottaa--minut?

OLAI Ja sitäpaitse--te suojelette noitia ja velhoja, vieläpä niitä itsekin käytätte.

VOUTI Kuka sen on sanonut?

OLAI Eikö ole totta, että vaimovainajaanne parantaaksenne Panuun turvasitte?

VOUTI Panu on mainio tohtori.

OLAI Se on siis totta?

VOUTI Ka, miks'ei totta olisi!

OLAI Ette siis suostu vangitsemaan Panua?

VOUTI En. Panu on hyvä mies. Veronsa maksaa, mainion komennon Karjalassa pitää, parhaat nahkat kuninkaalle toimittaa.

OLAI Sitten minun täytyy valittaa piispalle ja jättää asia hänen edemmä ajettavakseen.

VOUTI Valittakaa vaan minkä mielenne tekee!

OLAI Eräs toinenkin asia on minun silloin ilmiannettava. Olen kuullut teidän mitä väkivaltaisimmalla tavalla talonpojan naista kohtelevan, raiskaavan yksin vihille vietävätkin. Olette häpeämätön mies, jonka elämästä on tehtävä loppu!

VOUTI Ja kuka on se mies, joka estää minua elämästä niinkuin tahdon--omassa valtakunnassani?

OLAI Minä olen se mies!

VOUTI Pöh!--vai tämä tulokas rupee täällä pöyhisteleimään ja komentelemaan. Minä sinulle näytän! (Huutaa ovesta) Panu, käy tänne mies! Tule kuulemaan tuomiosi!

(PANU astuu sisään.)

OLAI Elä astu yli minun kynnykseni! Elä tule minun silmieni eteen!

VOUTI Tule vaan tänne, istu tähän viereeni, Panu!

OLAI Ulos minun huoneestani molemmat!

VOUTI Tämä on pitäjän yhteinen tupa!

OLAI Tehkää tietä siellä! Tarttukaa häneen ja heittäkää hänet ulos!--Pois näkyvistäni, murhamies!

PANU Murhamies! Vaan tyttöhän parani!

VOUTI Paraniko? Vai parani? Niin, no!

OLAI Minkä perkeleen avulla sinä ylös nostit, sen minä Herran voimalla maahan kaadoin.

PANU Sinä?

REITA Hän on suurempi tietäjä kuin sinä!

OLAI Tuossa hän on--parantamasi!

VOUTI Kuoliko se?

(PANU vavahtaa, siirtyy ovelle päin.)

OLAI (astuu uhkaavasti Panun jälkeen) Kirottu ole sinä!

JOUKO (väliin juosten) Elä kiroo isääni!

REITA (toisaalta samoin) Kiroo! Kiroo!

OLAI Kirottu ole sinä kolmiyhteisen Jumalan nimessä...!

PANU (ikäänkuin ennen ehtiäkseen, ikäänkuin jotain näkymätöntä iskua torjuakseen) Ole Kiesunen kirottu, manattu Maarian poika...

OLAI Ijankaikkisessa helvetin tulessa...!

PANU Kiveks' kirkkos' muuttukohon, kirkon risti kuusen latvaks'!

OLAI Ijankaikkisen helvetin tulessa tuhaksi palamaan!

PANU Kello kaheks' haljetkohon, palaset papille päähän!

(Syöksee ulos.)

VOUTI (mennessään) Et saanut häntä kirotuksi--sanat suustasi vei!

JOUKO (kimeästi huutaen ulos) Helvetin tulessa ... ijankaikkisen helvetin tulessa!

OLAI Hän pakeni! Mutta minä ajan häntä takaa kuin sutta ja hänet oman luolansa suulla elävänä sidon. Enkä tarvitse minä enää apuanne, voudit ja te kaikki kurjat pelkurit! Yksin menen!

REITA Minä tulen kanssasi!

OLAI Enkä tarvitse minä muuta asetta kuin sinun sanasi ja sinun henkesi voiman, Herra!

TOINEN NÄYTÖS.

Panulan iso tupa, koristettu juhlaan. Karhunnahkoja, hirvensarvia, keihäitä, jousia seinillä ja katossa. Katettu juhlapöytä: haarikoita, visakuppeja. Lämpiävä uuni, josta nouseva savu leijailee katossa hienona harsona. Takkavalkea uunin nurkassa, jossa patoja ja kattiloita tulella. Naisia liikkuu ulos ja sisään. Karkeaan rohtimiseen pukuun puetut orjatytöt ANNIKKI ja HELUNA vääntävät jauhinkiveä.

ANNIKKI Hohhoi!

HELUNA Heretään jo!

ANNIKKI Ilpotar tulee ja näkee, ovesta ärjäsee ja tuopi kiusalla uuden pohtimen. Jauhetaan niinkauvan kun jaksetaan.

HELUNA Et tuota sinä enää tarvinnekaan kauvan kiveä kiskoa. Kari ottaa sinut väkisin, jos ei sinua hänelle hyvällä annettane. Miekkoista sinua! Vaan jos sinä lähdet tästä talosta, niin lähden minäkin.

ANNIKKI Minnekkäpähän lähtenet.

HELUNA Kontolaan karkaan, sen uuden papin turviin. Siellä säilyn.

ANNIKKI Elä luule.

HELUNA Sinne ei Panun valta enää ulotu. Pappi on suurempi tietäjä kuin Panu. Sen sana tehoo paremmin kuin Panun taika. Eihän Panu siellä enää sairailleenkaan mitään mahda. Silmän luonti on papilla niin tuima, ett'ei katsoa kärsi. Voi, jos tuli jo voittaja velhon!

ANNIKKI En usko! Taattonikin tuhosi. Ja vouti on puolellaan.

HELUNA Kenen nyt vouti metsästä tultuaan saunottajakseen vaatinee? Ottanee kenen tahtonee.

ANNIKKI Ei minua ota!

HELUNA Minkäs taidat...

ANNIKKI Minä taidan!

HELUNA Panu käskee.

ANNIKKI Entä Kari!

HELUNA Sanos minulle kerran, millä häneen lemmen nostit? Loihditko: »pala tuli, pala taula, pala mieli nuoren miehen...»

ANNIKKI Lauloin, en loihtinut. Minä vaaralla paimenessa huhusin, hän toiselta vastasi, hyvä haltija äänet kantoi. Ei ole enempi puhuttu, tiedämme toistemme mielen.

HELUNA Miekkoista sinua!

(PANUN EMÄNTÄ ja KARITAR tulevat.)

EMÄNTÄ Heretkää jo! Vie, Heluna, nämä Ilpottarelle toiseen tupaan (kokoo jauhoja koppaan kiven ympäriltä.)--Käy, Annikki, pukusi muuta, ei tiedä, milloin saapuvat saaliineen ja karkelot alkaa.

ANNIKKI Mitäpä minä karkelemaan. Alkavat taas toiset tytöt herjata ja pilkkojaan panna.

EMÄNTÄ Eivät uskalla Karilta ja niskan nakkeluista elä välitä. Täydet ovat lunnaat, jo yli määränkin maksetut.

ANNIKKI Ei anna minua Panu.

EMÄNTÄ Antaa! Täss' on uudet vaatteet, Karittaren kutomat. Tuoss' on orrella morsiuspeitteesi.

ANNIKKI (ihastuen) Voi, voi!

KARITAR Täss' on vielä silkkinauha suortuviisi.

ANNIKKI Silkkinauha--ja punanen!

KARITAR Ota tuokin!

ANNIKKI Hopeasolki!

EMÄNTÄ Mene nyt! (Annikki pois,)

ILPOTAR (tulee, tarkastaa patoja, tarttuu hierimeen, esiintyy kuin emäntä) Annetaan pohjaan palaa.--No, miksi kivi pysähtyi?

EMÄNTÄ Antaa heidän nyt huoata, koko päivän kiveä kiertäneet.

ILPOTAR Orjat!

EMÄNTÄ Ihminen se on orjakin. Mutta Annikki ei ole orja, kasvattina on pidetty.

ILPOTAR Orjana olen kuullut häntä Panun pitävän.

EMÄNTÄ Ilpotarhan aina Panun mielen paremmin tietää kuin minä. Vaan en minä orjanikaan selkää katkase. (Menee.)

ILPOTAR Mitähän olisi näistäkin pidoista tullut, jos en minä olisi laittamaan tullut. Kädestä pitäen tuli Panu itse noutamaan oluen panoon. Eivät kuulu kuninkaan voudille muitten oluet kelpaavan kuin Ilpottaren panemat. Nahjus on naisensa. Sitä häntä läksi sieltä kaukaa hakemaan, ei olisi tainnut likempää löytää. Hyvä on kaupan mies, toi taaskin tuhannet tullessaan, vaan on ainakin niitä kauppojaan saanut katua.

1:N TYTTÖ Liekö mitkä lumot sieltä Laatokalta käyneet?

ILPOTAR Rahalumot. Ahne on Panu, perso tavaraan, vaan sinne meni isot perinnöt. Vei appi kultansa, hopeansa Valamoon, siellä vaskensa luostarin kelloissa kumajaa. Sen sai, lähti merta edemmä kalaan.

HELUNA Kun ei tuo toki teitä ottanut? Sanotaanhan aikoneen.

ILPOTAR Ei ole akkansa osannut lapsiakaan tehdä kuin tuon yhden poikaruikaleen. Sekin on tullut äitiinsä. Ei tule Joukosta tietäjää. Siihen sammuu Panujen suku--jos eivät mutkat muuttune.

2:N TYTTÖ Olihan Ilpottarellakin poika.

ILPOTAR (tulee liikutetuksi, sitten voittaa itsensä ja suuttuu.) Suus kiinni ja hämmennä pataasi, ett'ei pohjaan pala!

(JORMA, KARI, EMÄNTÄ, ANNIKKI y.m. tulevat.)

JORMA On kontio kaadettu!

KARI Missä hevon valjaat ... siin' on luokki ja länget.

(Riipasee ne orrelta.)

EMÄNTÄ Voi mainioita metsämiehiä! Istukaahan toki ja levähtäkää!

ILPOTAR Juokaa, miehet, kovin lienette janoisia hiihdettyänne. Tytöt menevät valjastamaan sill'aikaa.

JORMA Voudin ori kanssa ... ei pääse hiihtämällä herra takkalassa kelissä, kovin oli uupunut ja ärtyisä... Sattui nolosti, ampui, ei osunut, itse suistui selälleen ja peränsä kantoon iski. Siitä suuttui ja sydäntyi eikä enää uusia ajamaan lähtenyt, vaikk' on kolme kierroksessa.

EMÄNTÄ (hätäissään) Ei saanut kontio ketä iskeä?

JORMA Yksi oli mies mennä, vaan toinen pelasti.

EMÄNTÄ Jouko?

JORMA Ei kuin Panu. Kari pelasti.

EMÄNTÄ Kari!--Nyt, Annikki--!

JORMA Jo nyt luulisi lunnaitten riittävän.

EMÄNTÄ Haasta, haasta!

JORMA Ehtinenkö...

KARI Minä käyn valjastamaan.

(KARI menee, ANNIKKI livahtaa jälestä. JOUKO tulee.)

JORMA Ka, näin kävi. Vouti kun ampui ja ei osunut, niin otso ulos pesästään puhalsi ja me perässä, Panu, Kari, Jouko ja minä. Jälellehän Karista jäimme, jälelle Panukin. Se oli se, joka oli kierretty niemeen, ja jäälle puhalsihe. Niin kun me Panun kanssa yhdellä rannalla, niin jo Kari koirien kera toisella. Vaan miten ollakkaan, niin palaa kontio entisille jälilleen. Me siinä pysähdytään saarten suojaan, Panu toisen, minä toisen vähän jälempänä, ja Jouko jäällä välillämme. Otso tulee, pysähtyy, nuuskii ilmaa joukon kohdalla ja jatkaa sitten matkaansa Panuun päin.

ILPOTAR Ei huolinut joukosta!

EMÄNTÄ (Joukolle) Se varjeli!

JORMA Ei näe Panua otso, kohti käy. Panu taikojaan tekemään, (matkii) vetää keihäänsä kärellä viisikantoja lumeen, peräytyy yhdeksän askelta, astuu yhdeksän askelta eteenpäin--sen pitäisi olla hyvin tehoisan taian. (Naurahtaa) »Villa suusi, villa pääsi, villa viisi hammastasi!» hokee tietäjä ja asettuu keihäs tanassa odottamaan. »Hiien honka, elä mieheen koske!» huutaa taas ja kontio pysähtyy. Panu keihästään rintaan tarkottaa, rusaus vaan ja poikki menee taiottu tammi. Suulleen suistuu Panu lumeen ja jo kohottaa kontio kämmenensä. Ei ole kaukana Karikaan, kohona kintereillä potkii, sompansa hankeen iskee ja hyppää sauvansa varassa suoraan otson selkään solakka poika. Pyrynä pöllysivät, en enää mitänä nähnyt; kun tulen luo, on hangella kontio selällään, Karin sukset ristissä rinnan päällä ja keihäs sydämmessä taikomaton keihäs. (Kallistaa haarikkaa; juotuaan) Panu partaansa riipii, lunta suustaan syleksii. (Matkii Panua.) Sen sanon, minkä olen aina sanonut: kun ei ase tekoaan tehone, ei terone taioistana.

ILPOTAR Sai nyt Jorma vettä myllyynsä. Ei liene ollut ase tarpeeksi taiottu.

JORMA Jouko tuon tietänee, oliko tarpeeksi taiottu... Oliko taiottu isäsi keihäs?

JOUKO En minä tiedä.

JORMA Koko yön isäsi kanssa taikamajalla valvoit miesten aseita taikoen. Kari ja minä emme luulleet tarvittavan. Liehän tuolla tehty niin tarkkaa työtä kuin osattiin.

JOUKO Liehän tehty...

ILPOTAR Lie mikä ereys tullut, minkä vihan väliin pistänyt.

JOUKO (ikäänkuin heräten ja jostain säikähtyen) Ei tullut ereystä!

JORMA (katsoo luukusta) Kari jo menee... Kas sitä veitikkata Annikkia ... voudin reessä istuu.

ILPOTAR (toruen ulos luukusta) Käytkö pois siitä...

JORMA Laittakaa, naiset, parasta päällenne! Saunan edessä haltijan kuusen alla olkaa vastassa, laululla saukon pihaan saatamme, Väinön omalla opettamalla.

ILPOTAR Kuka tytöistä esilaulajaksi?

JORMA Panemme Annikin...

ILPOTAR Ja miksi juuri Annikin? Eikö niitä muita ole?

JORMA Panemme Annikin Karin mieliksi.

EMÄNTÄ Olisi tainnut Ilpottaren itsensä mieli tehdä.

(JORMA, ILPOTAR ja muut menevät.)

EMÄNTÄ (kiirehtii JOUKON luo) Se varjeli! Se auttoi! Ei sinulle mitänä tullut ... säästyit, säilyit. (Jouko aikoo ottaa jotain poveltaan.) Elä ota, anna olla se aina rinnallasi ... näithän nyt, että tämä auttoi, pyhä ristini. Mikä se on? Näytä!

JOUKO (vetää esiin poveltansa taikapussin) Isä menn'yönä antoi. Se auttaa kaikkia vihoja vastaan.

EMÄNTÄ Mitä siinä on? Ukon taltta?

JOUKO Se on ilman vihoja vastaan.

EMÄNTÄ Hiiren pää...

JOUKO Maahisen vihoja vastaan.

EMÄNTÄ (yhä enenevällä inholla) Kiisken evä ja hauvin hammas.

JOUKO Ne on veden vihoja vastaan--ja se on palanen puuta Kontolan kirkon seinästä papin vihoja vastaan... Otin sen omin päini ... mahdoinpa älytä vielä käärmeen vihoja vastaan, Reidan käärmeen, lehden sen taikakirjasta reväistä.

EMÄNTÄ Voi pakanata, voi syntistä...

JOUKO Anna pois ... elä!

EMÄNTÄ Tuoll' on, tulessa palakoot, ett'et itse ijankaikkisessa palaisi! (heittää lieteen.)

JOUKO (kauhistuen) Isän antamat, minua varten varatut! Mistä nyt samallaiset saan? Mikä minua nyt vihoista varjelee?

EMÄNTÄ Risti varjelee, pyhä risti, pyhän erakon antama, siunattu, pyhitetty ja pomiloitu! Tämä kaikesta varjelee! Tämän kun kerran korvessa korottivat, niin siihen ken katsoi, jota oli käärme purrut, sen paransi--

JOUKO (ihastuen) Auttaako käärmeenkin vihoissa--Reidankin käärmeen?

EMÄNTÄ Auttaa kaikkien, kun kerran kontionkin.--Onko se siellä vielä?

JOUKO Siellä se on, taikamajassa, miehen kallossa ... se on sen sinne vanginnut ja pani minun häntä vartioimaan ... ja neuvoi taian millä hänet hallitseisin, vaan (valittaen) en muista enää enkä uskalla uudelleen kysyä.

EMÄNTÄ Et taikoja tarvitse, kun on tämä ... et muuta tarvitse.

JOUKO (ikäänkuin ulkoa opituita sanoja kertoen) »Taika on tiirikka, se avaa ja sulkee, sitoo ja päästää; jolla oven salaa aukaset ja jolla sen salaa umpilukkoon sulet, vaan jos väärin teet, et ikinä ulos pääse; se on kuin pyydys pahan haltijan polulle pantu, loukku tiellä, rauta lumessa jälen alla--omaan jalkaasi tarttuu, jos et osaa oikein asettaa.»--Minä en milloinkaan osaa, en mitänä muista, vaikka yöt valvonen ja päivät päätäni punonen ... paha minut perii! Ei minusta milloinkaan tietäjäksi!

EMÄNTÄ Jouko, elä hätäile, elä sitä sure ... voi, ei hän meille, ei meille mitänä mahda.

JOUKO Sisääni solahtaa jonakin yönä ... unissa on jo uhannut ... sydänalaani asettuu ... ei lähde millään ... sitä isä toivottaa.

EMÄNTÄ Menemme sinne metsään ... sinne kuusen alle, pyhän kuvan edessä rukoilemme pois sinusta rienan.

JOUKO (vavisten) Jos isä saisi tietää, meidät tappaisi.

EMÄNTÄ Ei saa tietää ... lähdemme täältä, pakenemme pois...

JOUKO (uteliaasti) Minnekkä? Papinko luo?

EMÄNTÄ Ei sinne. Heikko on Kontolan Kiesus, yksi vaivainen kello puupirtin katolla kalkattaa (hurmautuen omista sanoistaan.) Valamoon lähdemme, satain pyhimysten saareen, monasteriin merentakaiseen, siellä kivestä temppelit, korkeat kuin vaarat, kultaa ja hopeaa kiiltävät, siellä riemuiten kellot kilajaa ja laulu loppumaton helisee; siellä iso Jumala asuu! Sinä sinne jäät, pyhiä miehiä palvelet, itse kerran pyhäksi tullaksesi.

JOUKO Entäs sinä?