Part 6

MARGAREETA. Ja teidän tylsä kuin miekkailijan säilä; se pistää, mutta ei loukkaa.

BENEDIKT. Sulaa kohteliaisuutta, Margareeta; se ei tahdo loukata naista. Ole nyt hyvä ja kutsu Beatrice tänne. Heitän sulle aseeni.

MARGAREETA. Luodikon ja luodit myös.

BENEDIKT. Niin, mutta varo, luodikko on latingissa; vaarallinen ase naisille.

MARGAREETA. No niin; kutsun Beatricen luoksenne; hän on kepeä jalaltaan.

BENEDIKT. Silloin hän kyllä tulee.

(Margareeta menee.)

(Laulaa.)

Tuo jumal' Amor, Se pikku peikko, Hän tietää, tietää, Kuink' olen minä heikko --

laulussa, tarkoitan; mutta mitä lempeen tulee, -- Leander, se hyvä uimari, Troilus, se ensimmäinen lemmenhankkija, ja koko kirjallinen noita entisiä nais-uroita, joiden nimet nykyään niin sujuvasti luistavat jambimitan tasaisella reitillä, ne eivät koskaan olleet niin korviaan myöten lempeen takertuneet kuin minun vaivainen oma itseni. Mutta, hiisi olkoon, en tapaa oikeita loppusointuja; olen koettanut, mutta "tyttö"-sanalle en löydä muuta vastetta kuin "nytty", liian viaton riimi; "viha" ja "liha", on karkea riimi; "loukko" ja "houkko", typerä riimi -- ja saakelin pahaenteisiä kaikki. En, minä en ole syntynyt minkään riimiplaneetan alla, enkä osaa kosia pyhäisillä valiofraaseilla.

(Beatrice tulee.)

Ihana Beatrice, tulitko todellakin, kun sinua kutsuin?

BEATRICE. Tulin, signor, ja menen, kun käskette.

BENEDIKT. Oi, jää siksi, kuin sanon: pois.

BEATRICE. "Pois" on jo sanottu; hyvästi vain! -- Mutta ennenkuin menen, sanokaa, miksi tulin, se on, mitä on tapahtunut teidän ja Claudion välillä.

BENEDIKT. Pahoja sanoja vain; ja sen asian päälle tahdon sinua suudella.

BEATRICE. Pahat sanat ovat vain pahaa ilmaa, paha ilma vain pahaa henkeä, ja paha henki on inhottava, siis menen täältä suutelematta.

BENEDIKT. Sinä säikytit sanan pois oikeasta käsitteestään, niin valtava on älysi. Mutta sanon sinulle miten asia on: Claudio suostuu otteluvaatimukseen, ja joko minun täytyy pian saada hänestä kuulla, tai julistan hänet pelkuriksi. Mutta sano nyt minulle, mihin minun huonoista puolistani sinä ensin rakastuit?

BEATRICE. Kaikkiin yht'aikaa; sillä ne ovat yhteensä niin hyvin järjestetty vikojen vapaavaltio, etteivät salli yhdenkään hyvän ominaisuuden seota joukkoonsa. Mutta mikä minun hyvistä puolistani sai sinut ensin minun tähteni rakkautta kärsimään?

BENEDIKT. Rakkautta kärsimään! Hyvin sanottu! Minä todellakin kärsin rakkautta, sillä rakastan sinua vastoin tahtoani.

BEATRICE. Sydämmesi uhmalla tietenkin. Oi, sitä sydänparkaa! Jos sinä sitä uhmaat minun tähteni, niin minä tahdon sitä uhmata sinun tähtesi; sillä en voi koskaan sitä rakastaa, mitä ystäväni vihaa.

BENEDIKT. Me olemme, sinä ja minä, liian järkeviä sovussa kosiaksemme.

BEATRICE. Siltä ei näytä, tuosta tunnustuksestasi päättäen; ei yksikään järkevä mies kahdestakymmenestä kehu itseään.

BENEDIKT. Vanha, vanha sananparsi, Beatrice, joka kelpasi siihen aikaan, milloin niitä oli hyviä naapureita. Jos nykyiseen aikaan mies ei itse sepitä hautakirjoitustaan, ennenkuin kuolee, niin ei hänen muistonsa elä kauemmin kuin kellot soivat ja leski itkee.

BEATRICE. Ja kuinka kauan tuota luulet kestävän?

BENEDIKT. Sekin kysymys! -- No niin: tunti soittoa, ja neljännes nyyhkytystä. Siis on järkevän viisainta -- jos muuten herra Matonen, hänen omatuntonsa, ei tee estettä -- itse toitottaa julki omat hyveensä, niinkuin minä nyt teen. Sen verran omaa kiitostani, ja sen kiitoksen olen hyvin ansainnut, niinkuin itse tahdon toteen näyttää. Ja sanohan nyt, kuinka voi serkkusi?

BEATRICE. Sangen huonosti.

BENEDIKT. Ja kuinka itse voit?

BEATRICE. Sangen huonosti minäkin.

BENEDIKT. Pelkää Jumalaa, rakasta minua ja tee parannus. Ja nyt sanon jäähyväiset, sillä joku tulee tuossa kiirehtien.

(Ursula tulee.)

URSULA. Tulkaa, neiti, joutuun setänne luo, siellä sisällä on hirmuinen hälinä. On havaittu, että Hero neitiä on väärin syytetty, prinssiä ja Claudiota kovasti petetty, ja Don Juan, tämän kaiken alkuunpanija, on mennyt matkaansa ja paennut. Tuletteko nyt heti?

BEATRICE. Tuletteko tekin, signor, noita uutisia kuulemaan?

BENEDIKT. Tahdon sydämmessäsi elää, syliisi kuolla ja silmiisi hautaantua; ja, paremmaksi vakuudeksi, tahdon käydä kanssasi setäsi luo.

(Menevät)

Kolmas kohtaus.

Kirkko.

(Don Pedro ja Claudio seuralaisineen tulevat, soitot ja soihdut mukana.)

CLAUDIO. Tää onko Leonaton holvihauta?

1 SEURALAINEN. On, teidän armonne.

CLAUDIO (lukee paperikäärystä); Murhaamana panettelon Hero lepää haudassaan, Mutta maineen ikielon Saa hän palkaks vaivoistaan. Elämä, mi pilkkaan häätyi, Ikikunniaan näin päättyi. (Ripustaa kääryn holviin.)

Riipu tuossa! Häntä sinä Ylistä, kun taukoon minä. -- Nyt soitto soimaan, juhlahymni soimaan!

Laulu.

Jumal' yön,[25] suo armos meille, Impes surmaan saattaneille; Kiertelemme hautaa näin, Suruvirttä vierettäin. Yösydän, voihkata koita, Kanssamme vaikeroida: Ah! ja voi! Ah! ja voi! Povesi avaa, hauta, Kuollehet ilmoille auta! Ah! ja voi? Ah! ja voi!

CLAUDIO. Rauhassa nyt maatkoot luusi! Joka vuos' on juhla uusi.

DON PEDRO. Nyt soihdut sammuksiin! Jo aamu koittaa; Pesäänsä hukka kantaa saalistaan; Jo päivä idän kulmaa kirjavoittaa Ja Phoiboon tielle kylvää nuoliaan. Suur kiitos, kaikki; menkää; hyvästi!

CLAUDIO. Hyvästi, herrat! Kukin toimiinsa!

DON PEDRO. Nyt uuteen juhlaan pukeumaan pois! Mua sitten seuratkaa Leonaton luoksi.

CLAUDIO. Josp' onnen paremman nyt Hymen sois, Kuin se, min vuoksi tässä kyynel juoksi!

(Menevät.)

Neljäs kohtaus.

Huone Leonaton talossa.

(Leonato, Antonio, Benedikt, Beatrice, Ursula, Margareeta, Munkki Ja Hero tulevat.)

MUNKKI. Sanoinhan: syytön on hän.

LEONATO. Samoin prinssi Ja Claudiokin, jotk' on syytteen tehneet Nyt kertomani erheen perusteella. Mut syypää, vaikka vastoin tahtoaan, On Margareeta, niinkuin selvään näkyy Tään tutkimuksen koko menosta.

ANTONIO. Iloitsen, että kaikki hyvin päättyi.

BENEDIKT. Niin minäkin, kun muuten mun ois pakko Tilille haastaa nuori Claudio.

LEONATO. Nyt, tyttäreni, ja te, naiset kaikki, Läheiseen menkää huoneeseen, ja sieltä Palatkaa naamioittuina, kun käsken. Paraikaa prinssiä ja Claudiota Odotan tänne.

(Naiset poistuvat.)

Tiedät toimes, veli, Isänä olla veljes tyttärelle Ja hänet vaimoks antaa Claudiolle.

ANTONIO. Sen täysin vakavana tehdä tahdon.

BENEDIKT. Min' aion, pater, teitä vaivata.

MUNKKI. Ja mitä tulee tehdä mun, signor?

BENEDIKT. Sitoa taikka päästää, jompikumpi. -- Signor Leonato, näin on laita, signor: Beatrice katsoo mua suopein silmin.

LEONATO. Sen silmän hälle tyttäreni lainas.

BENEDIKT. Ja minä hälle lempein silmin vastaan.

LEONATO. Sen näkövoiman teille hankin minä Ja Claudio ja prinssi. Mik' on mieli?

BENEDIKT. Hämärä vastauksenne on, herra. Mun mieleni on, että mielisitte Mieleemme yhtyä jo tänäpänä Sitoa meidät pyhään avioon; Ja siihen pyydän apuanne, pater.

LEONATO. Min' annan suostumuksen.

MUNKKI. Minä avun. Kas tuossa ovat Claudio ja prinssi.

(Don Pedro ja Claudio tulevat seuralaisineen.)

DON PEDRO. Huomenta teille, jalot herrat kaikki!

LEONATO. Huomenta, prinssi! Claudio, huomenta! Teit' odotimme; täyskö mieli teillä Tänäpä naida veljentyttäreni?

CLAUDIO. Nain hänet, vaikka neekeritär ois hän.

LEONATO. Siis kutsu hänet, veli; pappi vartoo.

(Antonio menee.)

DON PEDRO. Huomenta, Benedikt! No, mitä kuuluu! Sun muotos ilmetty on helmikuu, Viluinen, pilvinen ja myrskysäinen.

CLAUDIO. Hän varmaan ajattelee villihärkää. Pois pelko! Sarves päät me kultaamme, Ja koko Europan sa valloitat. Zeun helmaan Europakin muinoin juoksi, Zeun härjän hahmossa kun tuli luoksi.

BENEDIKT. Zeun mylvinässä oli tenhoveto. Myös isäs lehmän luo se tuli peto Ja teki sille oivan vasikan, Sun näköisesi päästä jalkahan.

(Antonio palaa, mukanaan naamioidut naiset.)

CLAUDIO. Tuon vielä maksan; nyt on tilit toiset. Kenenkä naisen näistä ottaa saan?

ANTONIO. Tään tässä; minä annan hänet teille.

CLAUDIO. Siis hän on minun. -- Näytä kasvos, armas.

LEONATO. Ei, papin eessä häntä kädest' ota Ja hälle uskollisuutt' ensin vanno.

CLAUDIO. Tään munkin eessä pyydän kättänne; Ma olen miehenne, jos haluatte.

HERO. Ma olin ensi vaimonne, kun elin; (Paljastaa kasvonsa.) Sa ensi mieheni, kun mua lemmit.

CLAUDIO. Toinenko Hero?

HERO. Varmempaa ei mikään. Yks Hero herjaan kuoli; minä elän, Ja oon, niin totta kuin ma elän, impi.

DON PEDRO. Entinen Hero! Hero, jok' on kuollut!

LEONATO. Niin kauan kuollut vain, kuin herja eli.

MUNKKI. Tään arvoituksen selittää voin minä. Kun vihkimenot ovat päättyneet, Niin kerron tarkkaan, kuinka Hero kuoli. Siks ihme tää vain arkitapaus olkoon. Nyt kaikki viipymättä kappeliin.

BENEDIKT. Seis, pater, varro! Miss' on Beatrice?

BEATRICE. Se nimi mulla. (Paljastaa kasvonsa.) Mitä tahdotte?

BENEDIKT. Mua ettekö te rakasta?

BEATRICE. En, en sen enempää kuin mik' on kohtuus.

BENEDIKT. Siis setänne ja Claudio ja prinssi He pettyivät, kun vannoivat sen todeks.

BEATRICE. Mua ettekö te rakasta?

BENEDIKT. En, en sen enempää, kuin mik' on kohtuus.

BEATRICE. Siis Margareeta, Ursula ja Hero He pettyivät, kun vannoivat sen todeks.

BENEDIKT. Vannoivat teidän lemmest' ihan sairaaks.

BEATRICE. Vannoivat teidän lemmest' ihan kuolleeks.

BENEDIKT. Lorua vain! -- Siis, ettekö mua lemmi?

BEATRICE. En; ystävyyden merkiks vain, en muuta.

LEONATO. Ei, serkku, varmaan tuota herraa lemmit.

CLAUDIO. Ja herra häntä samoin, sen ma vannon. Paperi täss' on, miehen käsialaa: Omasta päästä tehty rampa runo Beatricen kiitokseksi.

HERO. Tässä toinen, Beatricen käsialaa, joka saatu On hänen taskustaan ja josta huokuu Palavaa rakkautta Benediktiin.

BENEDIKT. Ihme ja kumma! Tässä omat kätemme todistavat sydämmiämme vastaan. -- No siis, otan sinut, mutta, kautta päivän valkeuden, pelkästä säälistä sinut otan.

BEATRICE. Minä en tahdo teille antaa suoraan rukkasia; mutta, kautta tämän kirkkaan päivän, otan teidät ystävien hartaasta kehoituksesta ja osittain siksi, että pelastaisin henkenne, koska sanovat, että olette saamaisillanne hivutustaudin.

BENEDIKT. Vaiti, minä tukin suusi.

(Suutelee häntä.)

DON PEDRO. No, Benedikt, sa nainut mies, kuin voit sa?

BENEDIKT. Sanon sinulle jotakin, prinssi: kokonainen komppania pilkkakirveitä ei voisi nyt minusta ivata pois hyvää tuultani. Luuletko että olen millänikään komparunosta tai pilkkalaulusta? En; jos kaikenlainen aivojen törky voisi miestä liata, niin kenelläpä silloin olisi puhdasta paikkaa ruumiissa? Lyhyesti: kun nyt olen päättänyt naida, niin en välitä laisinkaan siitä, mitä maailma on päättänyt sanoa sitä vastaan; älkää siis huoliko pilkata minua siitä, mitä ennen olen puhunut naimista vastaan; ihminen on häälyväinen olento, se on minun loppupäätökseni. -- Mitä sinuun tulee, Claudio, niin ajattelin sinua hieman pehmittää; mutta kun nyt näyttää siltä, että meistä tulee sukulaiset, niin elä edelleen eheänä ja rakasta serkkuani.

CLAUDIO. Olin jo toivonut, että antaisit Beatricelle rukkaset, jotta olisin saanut piestä sinut pois yksinäiselämästäsi ja tehdä sinusta kahtaisolennon, joksi epäilemättä tuletkin, jos ei serkkuni pidä sinua tarkalla silmällä.

BENEDIKT. Kas niin, nyt ollaan ystäviä. -- Mutta pistäkäämme ennen häitä vähän tanssiksi, jotta saisimme keveämmän mielen ja vaimomme kepeämmät jalat.

LEONATO. Voimme tanssia jäljestäpäin.

BENEDIKT. Ei, ennen. Soitto soimaan, pelimannit! -- Prinssi, olet niin miettiväinen. Ota vaimo! Ota vaimo! Ei ole sauvaa kunnianarvoisempaa kuin se, jonka sanka on sarvesta.

(Sanansaattaja tulee.)

SANANSAATTAJA. Don Juan vangittu on pakotiellä Ja tuotu turvasaatoin Messinaan.

BENEDIKT. Älkäämme häntä ajatelko ennen kuin huomenna; minä sillaikaa mietin hänelle kelpo rangaistuksen. -- Soitto soimaan, pelimannit!

(Tanssi. Menevät.)

SELITYKSIÄ:

[1] _Naulasi julki ilmoituksen_. Miekkailijat, ampujat ja nyrkkitaistelijat panivat julkisiin paikkoihin ilmoituksia, joissa vaativat halukkaita kilpailuun, ja se, joka siihen suostui, kirjoitti nimensä ilmoituksen alle.

[2] _Rupeatko koiranhampaaksi ja uskottelet_ j.n.e. Tarkoitus on: puhutko mahdottomia? Cupido on sokea eikä voi jänistä ampua, ja Vulkanus on seppä.

[3] _Saatte ripustaa minut kuin kissan puteliin_ j.n.e. Viittaa vanhaan kansanleikkiin Englannissa.

[4] _Kutsua Aatamiksi_. Adam Bell oli kuuluisa, kansanlaulun ylistämä jousimies.

[5] _Jos ei Cupido ole koko viinikkoansa Venetiassa tyhjentänyt_. Venetia oli Sh:n aikaan kuuluisa kauniista ja auliista naisistaan ja lemmenseikkailuistaan.

[6] _Syntynyt Saturnuksen turvissa_. Saturnusta pidettiin alakuloisen luonteensävyn synnyttäjänä.

[7] _Pujahdin seinäverhon taakse_. Seinäverhot olivat Sh:n aikaan irtonaiset ja ripustettiin jonkin matkan päähän seinästä, jotta niiden taakse voi piiloutua.

[8] _Otan kuuden killingin pestin_ j.n.e. Vanhat piiat, jotka eläissään inhosivat lapsia, olivat, kansanluulon mukaan, määrätyt kuoltuaan kantamaan apinoita helvettiin.

[9] _Kuiva käsi_ merkitsi kylmäkiskoisuutta ja saituutta.

[10] _Lähimmän pajupuun luo_. Pajunlehdistä tehty seppele oli onnettoman rakkauden vertauskuva.

[11] _Koronkiskuri kultavitjojaan_. Lontoon rikkailla porvareilla oli tapana pitää kallisarvoisia kultavitjoja: tavallisesti he myöskin antoivat lainaksi rahaa.

[12] _Hakomaja yrttitarhassa_. Vrt. Jesaia I: 8.

[13] _Mitan pappi Johanneksen jalasta_. Kansantarun mukaan oli pappi Johannes tavattoman suuren kristillisen valtakunnan hallitsija Itämailla. Hänen valtaansa kuului kaikki Intiat ja paljon muita maita. Hänen puheilleen eivät tavalliset ihmiset päässeet; kuninkaat, ruhtinaat, patriarkat ja lukematon joukko ritareita ympäröi ja palveli häntä.

[14] _Olen ahvakko_. Tarkoittaa rumaa, tummaa ihoa, joka pelottaa pois kaikki kosijat.

[15] _Hiukset saavat olla minkä väriset Jumala tahtoo_. Kuningatar Elisabetin aikana oli tapana värjätä hiuksiaan ja pitää valetukkaa.

[16] _Kantaa lyhtyä_. Yövartijalla oli, paitsi pertuskaa, lyhty oikeassa kädessä ja soittokello vasemmassa.

[17] _Niinkuin rehellinen juomaveikko_. Borachio viittaa nimeensä, joka johtuu espanjalaisesta sanasta boracho, joka merkitsee juomaria.

[18] _Lemmen kierukka korvallisessa_. Teikareilla oli tapana lävistetyissä korvanlehdissään kantaa lemmittynsä nauhoja, kutreja, jopa kengänrihmojakin.

[19] _Palabras_. Moilanen aikoo sanoa pocas palabras, joka merkitsee: muutamin sanoin (pauca verba).

[20] _Jos tiedätte jompikumpi jotakin sisällistä estettä_ j.n.e. Tällainen kehoitus tehtiin Sh:n aikaan morsiusparille aina vihille mentäessä.

[21] _Toisia käytetään naurettaessa_. Sitaatti Sh:n aikaan yleisesti käytetystä kieliopista.

[22] _Vyönsä soljeta_. Vyön solki oli tavallisesti etupuolella, mutta taisteluun ryhtyessä kiinnitettiin se selän puolelle.

[23] _Enkä saa kurppaa lisäksi_. Kurppa tarkoittaa Englannissa hölmöä.

[24] _Jumala siunatkoon laupeuslaitosta_. Näin oli kerjäläisten tapana sanoa, kun saivat almuja yleisistä hyväntekeväisyyslaitoksista.

[25] _Jumal' yön_. Luna, Diana.

End of Project Gutenberg's Paljo melua tyhjästä, by William Shakespeare