Chapter 3

4. Tästä tulee sekin, että poika solvaisee isäänsä, kun ei saa luulemaansa hyvää. Tämä se teki Polyneikes ja Eteokles veljekset riitaveljiksi [ja toistensa tappajiksi], kun luulivat tyrannivallan olevan hyvää. Tämän tähden moittii jumaluutta maamies, merimies, kauppamies, niin myös ne, jotka vaimonsa ja lapsensa ovat menettäneet. Sillä missä on hyötyä, siellä ollaan myös jumalisia. Sentähden joka huolehtii haluta ja inhota sitä, mitä hänen tulee, hän samalla huolehtii hurskaudesta ja jumalanpelosta.

5. Uhrata, lahjoittaa ja antaa pyhiin tarkoituksiin isien tavan mukaan sopii aina puhtaalla mielellä, ei kevytmielisesti eikä huolimattomasti, ei kitsaasti eikä yli varainsa.

XXXII.

1. Jos menet ennustamoon[1], muista olevasi tietämätön siitä, mitä tapahtuu, vaan että tulet sitä ennustajalta tiedustelemaan, mutta minkälainen tulos on, siitä olit tietoinen tullessasi, jos vain olet viisas. Sillä jos se on niitä, jotka eivät ole meidän vallassamme, on välttämätöntä, että se ei ole hyvää eikä pahaa.

[1] Kreikkalaisilla oli erityisiä ennustuspaikkoja ja temppeleitä, joita pidettiin pyhinä ja joissa uskottiin pappien, papittarien y. m. välityksellä saatavan tulevaisuuden tietoja ja jumalain tahdon ilmauksia.

2. Älä siis osoita ennustajalle haluasi tai inhoasi äläkä vavisten häntä lähesty, vaan hyvin tietäen, että mitä hyvänsä seuraakin, se on perin yhdentekevää eikä ensinkään satu sinuun, mutta millaista tahansa se onkin, sopii sitä hyvin käyttää eikä kukaan ole esteenäsi. Luottamuksessa siis lähesty jumaluutta niinkuin neuvojaasi, ja muuten kun jokin neuvo on sinulle annettu, muista neuvonantajaasi ja ketä tottelemattomuudellasi ylenkatsot.

3. Mutta tule tiedustelemaan ennustajalta, niinkuin käski Sokrates, vain sellaisia seikkoja, joissa kaiken harkinnan perästä voidaan vedota lopputulokseen ja joissa ei järjellä eikä millään muulla keinolla voida kyseenalaisesta tapauksesta selvää saada. Siis kun on vaarassa autettava ystävää tai isänmaata, ei tule tiedustella onko tuohon vaaraan antauduttava, sillä jos saat vastauksen, että uhrisi tietää onnettomuutta, on selvä, että ennustetaan kuolemaa tai jonkin ruumiinjäsenen menetystä tai maanpakoa; mutta terve järki sanoo, että vaikka niinkin kävisi, on ystävää ja isänmaata vaarassa autettava. Tottele siis suurempaa tietäjää, Pythiosta, joka ajoi temppelistä tiehensä sen, joka ei ollut auttanut hengenvaaraan joutunutta ystäväänsä.[1]

[1] Kaksi ystävää matkalla Delfoin tietäjätemppeliin joutui ryövärien käsiin; toinen sai surmansa, toinen pääsi pakoon ja tuli temppeliin, mutta hänet ajettiin pois, koska hän oli vaarassa hyljännyt ystävänsä.

XXXIII.

1. Määrää jo itsellesi jokin tunnusmerkki ja elämänohje, jota noudatat sekä yksin ollen että ihmisten seurassa.

2. Ja ollos enimmiten vaiti tai puhu milloin on välttämätöntä ja tee se lyhyesti. Joskus harvoin, kun tilaisuus vaatii puhumaan, haasta sinäkin, mutta älä mitä hyvänsä, ei tappeluista eikä kilpa-ajoista, ei painijoista, ei syömingistä eikä juomingista ja muusta mitä kaikkialla kuulee, kaikkein vähimmin ihmisiä moittien tai kiittäen tai toisiinsa vertaillen.

3. Jos vain osaat, ohjaa sanoillasi seurassa olijoitten puheet arvokkaisiin asioihin, mutta jos olet osunut varsin vierasten joukkoon, ole vaiti!

4. Naurua älköön olko paljon, ei usein eikä ylettömästi.

5. Vannomista vältä, jos suinkin mahdollista, kokonaan, mutta ellei se käy päinsä, olosuhteitten mukaan.

6. Karta julkisia ja kehnojen kestejä. Jos kuitenkin välistä tilaisuus vaatii niihin, ponnista koko tarkkuutesi siihen, ettet itse alennu törkeyteen. Sillä tiedä, että jos seuralainen on saastainen, niin myös hänen kanssansa seurustelija välttämättä saastuu, vaikka kohta itse olisikin puhdas.

7. Ota ruumiin tarpeeksi sitä, mikä on sille pelkästään hyödyksi, niinkuin ruokaa, juomaa, vaatteet, koti, palvelus, mutta sysää syrjään kaikki mikä on ulkokultaista ja ylellistä.

8. Lemmennautinnoista ennen naimista on parhaansa mukaan pysyttävä puhtaana; mutta jos tulee koskeneeksi, on säädyllisyyttä noudatettava; älä kuitenkaan suututtele toisin tehneille äläkä syytä äläkä paljoa kerskaile, ettet itse niin tee.

9. Jos joku sinulle sanoo, että se ja se puhuu sinusta pahaa, älä puolusta itseäsi siitä mitä on puhuttu, vaan vastaa, että "hän nähtävästi ei tunne minun muita huonoja puoliani, sillä muutoin hän ei olisi puhunut vain tällaista".

10. Ei ole tarpeellista useinkaan käydä näytelmissä; jos silloin tällöin tilaisuutta siihen olisi, käyttäydy niin, ettet näytä huolehtivan mistään muusta kuin itsestäsi: anna asioitten vain mennä menoansa ja voittajan voittaa, sillä niin sinä säilyt levottomuudelta. Mutta suosiopauhusta, naurunremusta ja liiallisista liikkeistä pysy aivan erilläsi. Näytelmästä poistuttuasi älä paljon puhu siellä tapahtuneesta, paitsi siitä mikä on sinulle edistykseksi, sillä silloinhan näyttäisi siltä, että olet viehättynyt näytelmään.

11. Älä mene kaikenlaisiin luentoihin ajattelematta ja kevytmielisesti; mutta silloin kun menet, säilytä arvosi ja vakavuutesi äläkä ole muille vaivaksi!

12. Kun joudut seurustelemaan jonkun semminkin arvohenkilön kanssa, kuvittele kuinka tällöin olisi tehnyt Sokrates tai Zeno, niin sinun ei tarvitse epäröidä miten milloinkin soveliaasti menettelet.

13. Kun käyt jonkun mahtimiehen luo, ajattele mennessäsi, ettet tapaa häntä kotona, että sinua ei oteta vastaan, että ovia ei avata, että hän ei sinusta välitä. Ja jos näistä huolimatta velvollisuutesi on mennä, mene ja kärsi kaikki, mitä tapahtuu, äläkä sano itseksesi: ei ollut sen arvoinen, sillä on taitamatonta pahoitella ulkonaisista asioista.

14. Seuroissa älä usein ja kovin paljon muistele omia toimiasi ja vaarojasi, sillä vaikka itsellesi onkin mieluista muistella vaarojasi, ei ole muille yhtä mieluista kuunnella sinun kohtaloitasi.

15. Älä yritä herättää naurua, sillä se on liukas tie taitamattomien tapoihin ja riittää heikentämään läheistesi kunnioitusta sinua kohtaan.

16. Vaarallistakin on ryhtyä rivoja puhumaan. Jos sellaista sattuu, on paikallansa nuhdella alkajaa, tai jos ei se ole mahdollista, vaieten, punastuen ja epäävin ilmein selvästi osoittaa vastenmielisyyttäsi sellaisesta puheesta.

XXXIV.

Jos mielessäsi kuvittelet jotakin huvin nautintoa, ole niinkuin ainakin varuillasi, ettei se sinua viehätä mukaansa. Anna mieluummin sen asian lähetä itsestään ja voita itseltäsi vielä pikku viivytys! Sitten muista kumpaakin aikaa, sekä jona nautit huvia että sitä, jolloin nautittuasi myöhemmin kadut ja itse soimaat itseäsi, ja aseta näille vastakohdaksi ilosi ja tyytyväisyytesi siitä, että pidätyit nautinnolta. Mutta jos sinulle aika tulisi ryhtyä tuohon, varo, ettei sen viehätys, hauskuus ja houkutus voita sinua, vaan aseta vastakohdaksi, kuinka paljon parempi on tietoisuutesi siitä, että olet saavuttanut niin suuren voiton.

XXXV.

Kun teet jotakin, minkä harkittuasi katsot tehtäväksi, älä yhtään väisty sitä varten, ettei nähtäisi mitä teet, vaikka monet arvostelisivatkin sitä aivan toisin. Sillä jos teet jotakin väärin, jätä se työ, jos taas oikein, miksi pelkäisit väärin arvostelijoita?

XXXVI.

Samoinkuin lauselmat: on päivä, on yö, ovat varsin sopivia erittelyperusteita, mutta sopimattomia yhdistelyn pohjaksi, samoin myös itsellensä isomman palan valitseminen pidoissa saattaa olla sopivaa ruumiin kannalta, mutta on sopimatonta seuran yhteishengen ja häveliäisyyden noudattamisen kannalta. Kun siis olet jonkun vieraana, muista, ettet eteesi asetetuista ainoastaan näe ruumiille sopivia, vaan osoitat myös isännälle soveliasta huomaavaisuutta.

XXXVII.

Jos ryhdyt johonkin ylivoimaiseen tehtävään, niin sekä toimitat itsesi nolatuksi että menetät sen, minkä olisit voinut täyttää.

XXXVIII.

Niinkuin kävellessäsi varot astumasta naulaan tai nyrjäyttämästä jalkaasi, niin myös varo vahingoittamasta henkistä itseäsi. Ja jos joka työssä varomme tätä, sitä turvallisemmin ryhdymme toimeen.

XXXIX.

Omaisuuden mitta on itsekullakin ruumis samoinkuin jalka on kengän mitta. Jos siis tässä pysyt, säilytät mitan, mutta jos ylität, liu'ut välttämättä ikäänkuin kaltevaa pintaa pitkin. Niin on myös kengän laita, jos ylität jalan tarpeen: tulee ensin kultasaumainen kenkä, sitten purppurainen, sitten kivihelmillä koristettu, sillä kun kerran käy yli määrän, ei sillä enää ole ollenkaan rajaa.

XL.

Naisia, jopa neljäntoista vuotiaita, miehet mainitsevat "valtiattariksensa". Nämä siis nähdessään, että heidän hyvänsä on vain miehinen seura, alkavat kaunisteleida ja kaikkensa siihen suunnata. On sen vuoksi vaivannäön arvoista pyrkiä saamaan heidät tietoisiksi siitä, että heidän kaunein kunniansa on esiytyä säädyllisinä ja siveinä.

XLI.

Kehnouden merkki on kuluttaa paljon aikaansa pelkästään ruumiinsa asioitten huolehtimisessa, niinkuin ylettömässä urheilussa, ylensyömisessä ja -juomisessa ja muussa eläimellisten tarpeitten tyydyttämisessä. Näitä on tehtävä sivumennen, vaan kaikki toimintamme on tähdättävä henkisen puolemme huolehtimiseen.

XLII.

Jos joku tekee sinulle pahaa tai puhuu sinusta pahaa, niin se tapahtuu siinä uskossa että hänen sopii niin menetellä. Eihän ole niin ollen mahdollista, että hän seuraisi sinun käsityksiäsi eikä omiansa. Jos hän näin ollen on harhaantunut käsityksissään, niin hän siitä saapi itse kärsiä vahingon, niinkuin joutuu petetyksikin. Sillä jos joku otaksuukin vaikeatajuista asiaa, joka on tosi, vääräksi, ei siitä totuus kärsi, vaan se, joka on totuudesta erehtynyt. Näistä periaatteista lähtien sinä siis tyynesti kärsit soimaajaa ja lausut kussakin tapauksessa: niin on hänen mielestänsä.

XLIII.

Jokaisessa asiassa on kaksi kantaa: toinen, joka on siedettävä, toinen, joka ei ole. Esim. jos veljesi tekee sinulle väärin, älä ota asiaa siltä kannalta, että hän tekee väärin, sillä tämä on hänen kantansa, sietämätön, vaan mieluummin siltä kannalta, että hän on veljeni, kasvinkumppanini; silloin omaksut asiasta sen näkökohdan, miltä se on siedettävä.

XLIV.

Nämä päätelmät eivät ole oikeita johtopäätelmiä: minä olen rikkaampi kuin sinä, siis olen sinua parempi; minä olen puhetaitoisempi kuin sinä, siis olen sinua parempi. Seuraavat päätelmät sen sijaan soveltuvat yhteen: minä olen varakkaampi kuin sinä, siis on minun omaisuuteni suurempi kuin sinun; minä olen puhetaitoisempi kuin sinä, siis on minun puhetaitoni parempi kuin sinun. Mutta sinä itse et ole rikkautta etkä puhetaitoa.

XLV.

Kun joku kylpee kiireesti, älä sano: huonosti, vaan sano: kiireesti. Kun joku juo paljon viiniä, älä sano: pahasti, vaan sano: paljon. Sillä ennenkuin tunnet hänen tekonsa perusteen, mistä tiedät onko se huonosti tai pahasti? Näin menetellen et joudu päättelemään toisten mielialoja vain näennäisistä seikoista, vaan täysin niitä tajuamaan.

XLVI.

1. Älä missään nimitä itseäsi tietoviisaaksi, äläkä asianymmärtämättömien joukossa paljon juttele tieteellisistä asioista, vaan toimi tieteen ohjeitten mukaisesti. Niinpä älä pidoissa puhu kuinka tulee syödä, vaan syö niinkuin tulee. Sillä muista kuinka Sokrates kaikkialla karttoi huomion herättämistä, niin että kun jotkut tulivat hänen luoksensa tahtoen, että hän suosittaisi heitä tietoviisaille, hän itse heidät saattoi perille: siihen määrään sieti hän sivuuttamista.

2. Ja jos asianymmärtämättömien joukossa tulee puheeksi jokin viisaustieteellinen väitelmä, ole sinä enimmäkseen vaiti, sillä on suuri vaara, että heti syökset suustasi, mitä et ole sulattanut. Ja jos joku sinulle sanoo, ettet tiedä mitään, etkä sinä siitä ole närkästynyt, tiedä silloin päässeesi opin työn alkuun. Eiväthän lampaatkaan tuo ruohoja paimenillensa osoittaaksensa paljonko ovat syöneet, vaan rehun sulatettuansa sisässä tuovat ulkona villoja ja maitoa. Niin älä sinäkään asianymmärtämättömille tyrkytä viisaustieteen sääntöjä, vaan niistä sulautuneita tekoja.

XLVII.

Jos olet järjestänyt ruumiisi hoidon yksinkertaiseksi, älä siitä ylvästele, ja jos juot vain vettä, älä joka tilaisuudessa julistele olevasi raittiusmies. Ja jos tahdot karaista itseäsi vaivoihin, tee se itsesi tähden eikä ihmisten tähden. Älä kylmiä kuvapatsaita halaile [karaistumisesi näytteeksi], vaan jos sinun joskus on kovin jano, ota kylmää vettä suuhusi, sylje se sitten pois äläkä kerro kellekään.

XLVIII.

1. Sivistymättömän tapa ja tunnus on, että hän ei koskaan odota hyötyä tai vahinkoa itseltänsä, vaan ulkopuoleltansa. Viisaan tapa ja tunnus on odottaa saavansa kaiken hyödyn ja vahingon itseltänsä.

2. Edistyneitten merkkejä on: ei moiti ketään, ei kiitä ketään, ei panettele ketään, ei syytä ketään, ei puhu itsestänsä mitään, että hän muka jotakin olisi tai jotakin tietäisi. Kun häntä häiritään tai estetään, syyttää hän siitä itseänsä, ja jos joku häntä kiittää, nauraa hän itsekseen ylistäjäänsä, ja jos joku moittii, ei hän ryhdy puolustautumaan. Niinkuin taudista toipuva hän käyskelee varoen häiritsemästä tointumistansa, ennenkuin on saanut vakavuuden.

3. Hän hillitsee kaikki himonsa, kääntää inhonsa vain siihen, mikä meidän vallassamme ollen on vastoin luontoa, hän noudattaa kaikinpuolista itsensä hallitsemista, huolimatta näyttääkö hän hullulta tai tietämättömältä. Sanalla sanoen: hän on varuillaan itseänsä vastaan ikäänkuin viholliselta ja väijyjältä.

XLIX.

Jos joku kerskailee ymmärtävänsä ja osaavansa selittää Khrysippoksen kirjoja[1], sano sinä itsellesi, että ellei Khrysippos olisi kirjoittanut epäselvästi, ei tällä olisi mistä kerskailisi. Mutta mitä tahdon minä? Tahdon oppia tuntemaan luontoa ja sitä seurata. Kysyn siis: kuka siihen osaa neuvoa? Ja kuultuani Khrysippoksen osaavan, käyn hänen kirjoihinsa; mutta en ymmärrä hänen kirjoittamiansa: etsin siis selittäjää. Ja tähän asti ei ole yhtään mitään ylvästeltävää. Mutta kun löydän selittäjän, seuraa, että tulee noudattaa neuvoja, ja tämä yksin on ylhäistä; sillä jos ihailen vain juuri selitystä, mikä muu minusta on tullut kuin kielimies viisaustieteilijän sijasta? Se vain eroa, että selitän Khrysipposta enkä Homerosta. Kun siis joku käskisi minun hänelle selittää Khrysipposta, saisin ennemmin hävetä, kun en voisi osoittaa hänelle sanojen mukaisia ja sanojen kanssa sopusointuisia tekoja.

[1] Zenon oppilas, stoalainen tietoviisas, oli kirjoituksissaan paikoittain varsin vaikeatajuinen ja hämäräperäinen.

L.

Mitä elämänohjeita omaksut, seuraa niitä niinkuin lakeja, pitäen jumalattomuutena niiden rikkomista. Mitä tahansa sinulle sen johdosta sanottaneenkin, älä siitä huoli, se ei enää satu sinuun.

LI.

1. Kuinka kauvan olet päättämättä sitä, että sinä olet arvokas osallinen kaikkein parhaimmasta ja että et missään saa tehdä vastoin järjen ratkaisua? Olet saanut ohjeet, joihin sinun tulee perehtyä ja joita jo olet noudattanut. Millaista muuta opettajaa vielä odotat, jolle lykkäisit parannuksentekosi? Et sinä ole enää nuorukainen, vaan täysi mies. Jos nyt jatkat huolettomuutta ja hidastelua ja aina vain aiot aikomistasi ja lykkäät päivästä päivään itsestäsi huolehtimisen, niin huomaamattasi jäät edistymättä ja elät ja kuolet taitamatonna.

2. Pidä siis itsesi jo arvollisena elämään täyden ja edistyväisen miehen elämää, ja olkoon rikkomattomana lakinasi se mikä näyttää parhaalta ja oikealta. Ja jos sinulle tapahtuu jotakin vaivalloista tai mieluista, kunniakasta tai kunniatonta, muista, että nyt on taistelu, nyt jo on Olympian kilpa eikä sitä enää sovi siirtää tuonnemmaksi, ja että yhdestä päivästä ja yhdestä seikasta riippuu edistymisesi elämä ja kuolema.

3. Sillä tavalla Sokrates kohosi korkealle, että hän kaikissa kohtaloissaan seurasi järkeä. Sinäkin siis, vaikka et suinkaan vielä ole Sokrates, olet velvollinen elämään niinkuin se, joka tahtoo olla Sokrates.

LII.

1. Viisauden ensimmäinen ja välttämättömin perussääntö on periaatteiden käyttäminen, esim. että ei saa valhetella. Toinen on niiden todistaminen, esim. minkätähden ei saa valhetella. Kolmas on näiden molempien vahvistaminen ja selventäminen, esim. minkätähden tämä on todistus, mikä on todistaminen, mikä johtopäätös, mikä vastaväite, mikä totuus, mikä valhe.

2. Kolmas perussääntö on niin ollen välttämätön toisen tähden, toinen ensimmäisen, mutta välttämättömin, ja jossa pitää pysähtyä, on ensimmäinen. Mutta me teemme päinvastoin: viivymme kolmannessa ja kaikki harrastuksemme kiertää siinä emmekä yhtään välitä ensimmäisestä. Sentähden myös valhettelemme, mutta olemme valmiit todistamaan, että ei saa valhetella.

LIII.

Joka tilaisuudessa tulee olla mielessä nämä ohjeet:

"Mua johda, jumaluus ja sallimus, kuin vain te määrännettekin: halusta seuraan -- jos en tahdokaan, mun pahan, kurjan seurattava on!"[1]

[1] Säkeet ovat stoalaisen tietoviisaan Kleantheen, Zenon oppilaan (synt. n. 300 e. Kr.).

"Säveesti kohtaloon ken alistuu, hän viisas on ja tuntee taivaan lait."[1]

[1] Eräästä Euripideen (484--406) näytelmästä.

Ja kolmanneksi:

"Oi Krito, jos jumalat hyväksi näkevät, tapahtukoon niin.[1] Anytos ja Melitos, syyttäjäni, saattavat minut tosin tappaa, mutta eivät voi minua vahingoittaa."[2]

[1] Sokrateen sanoja Platonin vuoropuhelussa "Krito".

[2] Sokrateen sanelma Platonin kirjoittamassa "Sokrateen puolustuspuheessa".