Chapter 2

Samanlaisilla perusteilla täytyy jo ennakolta olla selvää, että Kristuksen apostolit eivät voineet lainailla pakanuuden filosofiasta eivätkä myös olisi uskoneet voivansa helleeniläisen filosofian lisäyksillä korottaa pelastusjulistuksensa vaikutusta. Apostolien joukossa varsinkin Paavali, joka kaiketi ennen muita oli helleenien sivistykseen tutustunut, osoittaa syvää vastenmielisyyttä inhimillistä viisautta vastaan (1 Kor. 1:21, 22); se on hänestä vain harhatie Kristuksen ilmestyksen suhteen, jossa on kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettynä (Kol. 2:3). Kuka helleeniläisestä viisaudesta näin ajattelee, hän ei ole voinut kirjoituksiinsa sitä sovitella. Joku onkin tämän johdosta tehnyt varsin oikeutetun kysymyksen! Eikö ole selvä, että apostolille, olettaenkin hänen tunteneen kreikkalaista kirjallisuutta, täytyi olla tärkeätä sitä ennemmin salata kuin tuoda julki?

Epikteetoksen merkitys ei silti ole käytännöllistä arvoa vailla, saatikka tarpeeton, meidänkään ajalle; olisipa useinkin terveellistä, tarpeellista ja hyödyllistä palata Epikteetoksen menetelmään siveellisen sivistyksen opettamisessa, järkiperäisillä syillä ohjata kansaa kasvavaa elämän puhtautta etsimään ja totuutta tavoittamaan. -- Siinä mielessä on tämä *Ojennusnuora* suomeksi toimitettu.

* * * * *

Suomennos on tehty Yliopistomme kirjastossa säilytetystä kreikankielisestä Dübnerin tekstistä (Paris 1842), johon liittyy sangen sanatarkka latinalainen, Angelus Politianuksen, käännös. Käytettävänä on myös ollut Ioh. Schweighaeuserin kreikkalais-latinalainen teksti v:lta 1798 sekä Dacierin ranskalainen, Elisabeth Carterin englantilainen, Aleksander v. Gleichen-Russwurmin saksalainen ja Hamiltonin ruotsalainen käännös. -- Muuta käytettyä Epikteetos-kirjallisuutta on mainittava stoan ja Epikteetoksen perinpohjaisen erikoistutkijan Adolf Bonhöfferin teokset "Epictet und die Stoa. Untersuchungen zur stoischen Philosophie. Stuttgart 1890", "Die Ethik des stoikers Epictet. Stuttgart 1894" ja "Epiktet und das Neue Testament. Giessen 1911", sekä Theodor Zahnin "Der Stoiker Epiktet und sein Verhältniss zum Christentum. Erlangen 1895".

SUOMENTAJA.

OJENNUSNUORA

I.

1. Me hallitsemme toisia elämämme seikkoja, toisia emme. Meidän vallassamme on mielipiteemme, harrastuksemme, halumme, inhomme, sanalla sanoen: kaikki oma toimintamme. Vallassamme taas ei ole: ruumiimme, omaisuus, muiden mielipiteet meistä, yhteiskunnalliset olosuhteemme, sanalla sanoen: kaikki, mikä on ulkopuolella meidän toimintaamme.

2. Ja kaikki se, mikä on meidän vallassamme, on luonnostaan vapaata, esteistä ja haitoista riippumatonta; mutta se, mihin meillä ei ole määräämisvaltaa, on heikkoa, epävapaata, esteenalaista, meille vierasta.

3. Muistaos siis, että jos pidät luonnostaan epävapaita asioita tai oloja vapaina, jos vierasta omanasi, joudut vaikeuksiin, huoliin ja levottomuuteen, moitit Jumalaa ja ihmisiä; mutta jos katsot omaksesi vain sen, mikä on sinun ja pidät vieraana sen, mikä todella on vierasta, niin ei sinua kukaan koskaan mihinkään pakoita, ei kukaan sinua estä, et syytä etkä moiti ketään, et vastoin tahtoasi tee mitään, ei kukaan sinua vahingoita, ei yksikään ole vihamiehesi, sillä sinun ei tarvitse kärsiä mitään turmiollista.

4. Kun siis tavoitat niin korkeita näkökantoja, muista, että sinun tulee harrastaa niitä pontevasti toimeliaana, toisinaan muita asioita ollenkaan ajattelematta, toisinaan ainakin nykyiset asiat jättäen tuonnemmaksi. Mutta jos samalla haluat näitä ja tahdot myös valtaa ja rikkautta, on varsin mahdollista, että et saavuta näitäkään, juuri siksi, että samalla pyrit omistamaan ensinmainittuja hyveitä: ja niin kokonaan menetät sen, mikä yksin ja ainoastaan voi tuottaa vapautta ja onnea.

5. Harjaannu siis heti vastaamaan kaikelle katkeralle mielialalle: tuo on vain näennäistä eikä ensinkään sitä, miltä se näyttää. Ota siitä sitten selvä ja arvostele niiden ohjeiden nojassa, joita sinulla on, ennen kaikkea tämän mukaan: onko tuo niitä, jotka ovat meidän vallassamme, vai niitä, jotka eivät ole? Ja jos se kuuluu niihin, jotka eivät riipu meistä, ollos valmis siihen, että se ei ensinkään kuulu eikä koske minuun.

II.

1. Muista, että halun vaatimus on saada sitä, mitä haluaa, ja että inhon vaatimus on karttaa sitä, mitä inhoo: joka ei saavuta haluamaansa, on pettynyt ja onneton, -- joka ei karta inhoamaansa, on kurja. Jos siis inhoat vain sitä luonnonvastaista, joka on sinun vallassasi, niin et yhtään joudu sen pahan valtaan, jota inhoat; mutta jos pelkäät tautia tai köyhyyttä tai kuolemaa, joudut onnettomaksi.

2. Älköön sinulle siis olko vastenmielistä mikään, mikä ei ole meidän vallassamme, ja siirrä inhosi siihen luonnonvastaiseen pahaan, joka on meidän vallassamme; mutta nykyhetkellä tukahuta halusi kokonaan. Sillä jos haluat jotakin, mikä ei ole meidän vallassamme, joudut välttämättä onnettomaksi; jos taas haluat niitä, mitkä ovat meidän vallassamme ja joiden haluaminen saattaisi olla hyvää ja kaunista, ei niitä sinulla vielä ole hallussasi. Harrasta vain tai ole harrastamatta, mutta tyynesti, rajaa pitäen ja vaivaa näkemättä.

III.

Kaikesta, mikä ilahduttaa mieltäsi tai tuottaa hyötyä tai mitä rakastetaan, muista lausua minkälaatuista se todella on, vähäpätöisimmistä asioista alkaen. Jos mielesi on kiintynyt saviruukkuun, sano: saviruukusta minä pidän paljon, ja jos se särkyy, älä siitä häiriinny; jos suutelet lastasi tai vaimoasi, sano suutelevasi ihmistä, sillä kun hän kuolee, ei sinun tule joutua häiriöön.

IV.

Kun aiot ryhtyä johonkin toimenpiteeseen, johda mieleesi, minkälaatuista tuo toimi on. Jos menet kylpemään, kuvittele itsellesi, mitä kylpylaitoksessa tapahtuu, kuinka siellä viskellään vettä ihmisten päälle, tungeskellaan, ilvehditään, vieläpä varastetaankin, ja sitä turvallisemmin tartut toimeesi, jos heti sanot itsellesi: tahdon kylpeä, mutta tahdon säilyttää oman luontaisen mielentilani. Ja menettele samoin kaikessa, mihin ryhdyt, sillä siten olet valmis sanomaan, jos jokin estää kylpemistäsi: enhän tahtonut ainoastaan tätä kylpemistä, vaan myös säilyttää oman luonnollisen mielentilani, mutta sitä en säilytä, jos suututtelen satunnaisuuksista.

V.

Ihmisiä ei tee levottomaksi niin paljon itse asiat kuin heidän ajatuksensa asioista, esim. kuolema ei ole kauhistuttava, sillä silloinhan Sokrateskin olisi kuolemaa kauhistunut, vaan se ajatus, että kuolema on kauhea, tekee sen kauhistuttavaksi. Siis kun joudumme esteisiin tai käymme levottomiksi tai muutumme murheellisiksi, älkäämme syyttäkö muita kuin itseämme, omia ajatuksiamme. Syyttää toisia omasta onnettomuudestansa on sivistymättömyyden merkki; syyttää itseänsä on sivistyksen alkeiden ilmaus, olla syyttämättä muita ja itseänsä on näyte ihmisen sivistyksestä.

VI.

Älä ylpeile mistään etevyydestä mitä sinulla ei ole. Jos hepo kerskuen sanoisi: olen uljas, olisi se siedettävää, mutta jos sinä kerskuen sanot: minulla on uljas hevonen, tiedä ylpeileväsi hevosen hyvistä ominaisuuksista. Mikä on sinun? Hengen kykyjen käytäntö. Siis sitä mukaa kuin luonnollisesti käytät kykyjäsi, sikäli saat ylpeillä, sillä silloin ylpeilet ainoastaan omasta hyvästäsi.

VII.

Kun merimatkalla laiva pysähtyy satamaan ja sinä lähdet laivasta hakemaan vettä maalta, sopii kyllä matkalla poimia näkinkenkä, kukkanen y. m. s., mutta sinun tulee pitää mielessäsi laiva ja lakkaamatta tarkata, kutsuuko laivanpäällikkö lähtöön; ja jos kutsuu, tulee jättää kaikki muu, ettei sinua sidottuna noudettaisi laivaan niinkuin elukoita kuljetetaan. Samalla tavalla on elämässä: jos sinulle näkinkengän ja kukkasen sijasta annetaan vaimo ja lapsi, ei mikään sitä estä; mutta jos päällikkö kutsuu, juokse laivaan, jätä ne kaikki äläkä katso taaksesi, ja jos olet vanha, älä poistu pitkälle laivasta, ettet jäisi, kun hän sinua kutsuu.

VIII.

Älä vaadi tapahtumain tapahtumista sinun tahtosi mukaan, vaan toivo niiden käyvän juuri niinkuin ne käyvät, niin saat nauttia rauhaa.

IX.

Tauti on esteenä ruumiille, mutta ei vastoin tahtoa harkintakyvylle. Halvaus on esteenä säärille, mutta ei harkinnalle. Ajattele tätä kaikessa mikä sinua kohtaa, ja sinä havaitset esteen kohtaavan aina jotakuta muuta eikä sinua.

X.

Kaikissa tapahtumissa muista itseesi mennen kysyä: mitä kykyä sinulla on sen oikeaan käyttämiseen? Jos näet viehättävän henkilön, tulee sinulla olla itsesi hillitsemisen kykyä; jos saat vaivaa ja vastusta, tulee olla kärsivällisyyttä ja kestävyyttä; jos sinua soimataan, tulee olla pitkämielisyyttä. Ja niin totuttautuessasi eivät hetken mielteet saa temmatuksi sinua mukaansa.

XI.

Älä milloinkaan sano mistään asiasta: olen sen menettänyt, vaan sano: olen sen toimittanut takaisin. Lapsesi on kuollut? Se on annettu talteen. Vaimosi on kuollut? Hän on otettu tallelle. Tilasi on riistetty? Eikö se ole niinikään otettu talteen. Mutta roisto on sen ryöstänyt: mitä sillä on sinuun nähden väliä, kenenkä kautta antaja on sen sinulta ottanut? Käytä sinä sitä niin kauvan kuin se sinulle on annettuna niinkuin se olisi toisen omaa, aivan samoin kuin matkustajat käyttävät majataloa.

XII.

1. Jos tahdot jalostua, luovu tällaisista tuumailuista: ellen piittaa omastani, ei minulla ole mistä elän; ellen kurita palvelijaani, käy hän kelvottomaksi. Sillä on parempi kuolla nälkään vapaana surusta ja pelosta, kuin elää ylellisyydessä levottomana; ja parempi on, että palvelija on kelvoton kuin sinä itse onneton.

2. Alota siis aina pikkuasioista: jos kaadetaan öljykannusi, tai varastetaan viiniäsi, sano itsellesi: tämä on tyynimielisyyden, tämä levollisuuden hinta, sillä ilmaiseksi ei saa mitään. Kun kutsut palvelijaasi, ajattele, että hän kenties ei kuule sinua, tai jos hän kuulee, ei tee mitä sinä tahdot; mutta ei niin saa olla, että siitä riippuisi sinun levottomuutesi.

XIII.

Jos tahdot edistyä, niin siedä että sinua ulkonaisissa asioissa saatetaan pitää typeränä ja yksinkertaisena. Et saa tahtoa näyttäväsi tietäväiseltä, ja jos joidenkuiden mielestä näytät sellaiselta, epäile itseäsi. Tietäös nimittäin, että ei ole helppo säilyttää luontaista pyrintöäsi samalla kun etsit ulkonaisia etuja, vaan aivan välttämättömästi toisen laiminlyöt, kun toista tavoitat.

XIV.

1. Jos haluat lastesi, vaimosi, ystäviesi aina elävän, olet houkkio, sillä silloin haluat vallassasi olematonta olemaan sinun vallassasi ja vieraalle kuuluvaa kuulumaan sinulle. Samoin jos tahdot, että palvelijasi olisi erehtymätön, olet tyhmä, sillä silloin tahdot, että paha ei olisi pahaa, vaan jotakin muuta. Mutta jos toivomuksesi toteutumista hartaasti haluat, voit sen saavuttaa: harrastamalla sitä, mikä sinun on mahdollinen saavuttaa.

2. Jokaisen valtias on se, jolla on valta joko hankkia niitä, mitä hän tahtoo, tai poistaa luotansa, mitä ei tahdo. Joka siis tahtoo olla vapaa, älköön tahtoko älköönkä välttäkö mitään mikä on muiden vallassa; ellei niin tee, joutuu ehdottomasti orjaksi.

XV.

Muista että sinun tulee käyttäytyä niinkuin pidoissa: jos tuodaan sinullekin, ojenna kätesi ja ota kohtuullisesti. Jos tarjooja menee ohitsesi, älä häntä pidätä; jos ei vielä tule sinun kohdallesi, älä etäältä huomauta haluasi, vaan odota vuoroasi. Käyttäydy näin vaimoasi ja lapsiasi kohtaan, näin julkisuutta ja rikkautta kohtaan, ja niin sinä kerran olet arvollinen jumalain juhlavieraaksi. Mutta jospa jätät ottamatta mitä sinulle eteesi osoitetaan, ei sinusta tule ainoastaan jumalain juhlavieras, vaan vieläpä osa-veli vallassa. Niinhän teki Diogenes, niin Herakleitos ja muut heidän kaltaisensa, ja syystä he olivat jumalaisia ja sen nimityksen saivat.

XVI.

Jos näet jonkun itkevän poikansa poismenoa tai tavaransa tuhoutumista, varo ettei tuo näky harhauta sinua luulemaan noiden ulkonaisten asioitten tähden hänen olevan onneton, vaan ole heti valmis ajattelemaan: tuota ihmistä ei itketä se, mikä on tapahtunut, sillä ei se toistakaan tuskauta, vaan sen tapahtuman arvioiminen. Älä sentään hidastele ymmärryksesi mukaan seurustella hänen kanssansa, ja jos niin osuu, itkeä yhdessä, mutta varo sisällisesti sen surun saaliiksi joutumasta.

XVII.

Muista olevasi sellaisen näytelmän esittäjä kuin johtaja tahtoo: joko lyhyen tai pitkän. Jos hän tahtoo sinun näyttelevän köyhää, tee se taitavasti, samoin jos rampaa, virkamiestä, yksityistä, sillä sinun asiasi on annetun osan suorittaminen hyvin; sen valitseminen on toisen asiana.

XVIII.

Kun korppi koikkuu onnettomuutta ennustaen, älköön se näky sinua säikäyttäkö, vaan heti selitä ja sano itsellesi: tuo ei aavista mitään minulle, vaan ehkä raukalle ruumiilleni tai vähäpätöisille varoilleni tai mukamalle maineelleni tai lapsilleni tai vaimolleni. Minulle ennustaa kaikki onnea, jos minä tahdon, sillä mitä hyvänsä niistä tapahtuneekin, on minun vallassani käyttää sitä hyödykseni.

XIX.

1. Voit olla voittamaton, jos et mene mihinkään otteluun, jossa voitto ei riipu sinusta.

2. Nähdessäsi jonkun hyvin kunnioitetun tai mahtavan tai muuten arvokkaan, katso ettet tuon näyn tempaamana ylistä häntä onnelliseksi, sillä jos hyvän olemus riippuu niistä, mitkä ovat meidän vallassamme, ei kateudella eikä pahansuonnilla ole yhtään tilaa; ethän sinä itse tahdo olla kuningas tai presidentti tai muu korkein, vaan vapaa. Mutta sinne vapauteen vie vain yksi tie: olla välittämättä siitä, mikä ei ole meidän vallassamme.

XX.

Muista, että ei parjaaja eikä lyöjä sinua loukkaa; vaan se mielipide heistä, että he ovat loukkaajia. Kun siis joku ärsyttää sinua, tiedä että oma otaksumisesi on sinua ärsyttänyt. Eritoten siis koeta olla niin, että ajatuksesi ei sinua eksytä, sillä kun kerran saat aikaa ja viihdykettä, hillitset helpommin itsesi.

XXI.

Olkoon silmissäsi joka päivä kuolema, maanpako ja kaikki muu pelottavalta näyttävä, mutta ennen kaikkia kuolema; silloin et milloinkaan halua mitään alhaista etkä mitään yletöntä.

XXII.

Jos rakastat viisautta, varustaudu tuotapikaa siihen, että monet sinua nauravat ja ilkkuvat ja sanovat, että äkkiäpä meille tuli tietoviisas, sekä kysyvät: mistä meille tämä ylväs silmänimanne? Mutta älä sinä ylvästele, vaan pidä mikä mielestäsi näyttää parhaalta ikäänkuin Jumalan järjestämänä siihen asemaan, ja muista senvuoksi, että jos pysyt siinä, niin entiset ilkkujasi sinua sittemmin ihailevat; mutta jos annat itsesi heistä alakynteen, joudut kaksinverroin naurunalaiseksi.

XXIII.

Jos joskus osut ulkomaailman puoleen kääntymään tahtoen tehdä jollekulle mieliksi, tiedä menettäneesi ryhtisi. Riittäköön siis sinulle kaikessa se, että olet viisas, mutta jos tahdot myös näyttää olevasi viisas, näyttäydy sellaisena itsellesi, ja siinä on sinulle kyllin.

XXIV.

1. Älköön sinua tuskauttako tällaiset mietteet: minä elän huomaamattomana, en ole missään mikään. Sillä jos se, että jotakuta ei huomata, on pahaa, ei toki toinen voi pahaan sinua saada, ei enempää kuin häpeäänkään. Tokkohan siis onkaan sinun tehtäväsi päästä hallitukseen, saada kutsuja kemuihin? Ei suinkaan! Kuinka se sitten olisi huomaamattomuutta sinua kohtaan? Ja etkö ole mikään missään sinä, jonka tulee jotakin olla vain niissä, jotka ovat sinun vallassasi, ja joissa saatatkin olla suurimman arvoinen?

2. Mutta sinusta "ei ole apua ystäville". Mitä tarkoitat avuttomuudella? Sitäkö etteivät saa sinulta rahapenniä tai ettet sinä voi tehdä heitä valtion kansalaisiksi? Kuka sinulle on sanonut, että nuo asiat ovat meidän vallassamme eikä muiden tehtäviä? Kuka voi antaa toiselle, mitä itsellä ei ole? "Hanki sitten", sanovat, "että mekin saisimme".

3. Jos voin hankkia säilyttäen itseni siveänä, rehellisenä ja ylevämielisenä, niin osoita minulle tie siihen, ja minä hankin. Mutta jos vaaditte minua menettämään oman hyväni, jotta te saisitte sitä, mikä ei ole itsestään hyvää, niin tottakai näette kuinka kohtuuttomia ja ymmärtämättömiä olette. Mitä te mieluummin tahdotte? Rahaa vai siveän ja uskollisen ystävän? Siihen siis minua ennemmin avustakaa älkääkä vaatiko minua tekemään sitä, millä sen ansion juuri kadotan.

4. Mutta, sanovat, isänmaa kaipaa apuani, mikäli se minusta riippuu. Kysynpä taas: minkälaista apua? Pylväikköjä ja kylpylaitoksia ei se sinulta tietenkään saa. Ja mitä se merkitsee? Eihän seppä tee saappaita eikä suutari sirppejä: on kylliksi, kun kukin tekee tehtävänsä. Ja jos sinä hankit isänmaalle jonkun toisen kansalaisen, joka on siveä ja rehellinen, etkö silloin hyödytä isänmaata? Totisesti! Etkö sinä siis ole saattanut olla isänmaallesi hyödyllinen!

5. Mikä on niinmuodoin, sanovat, minun asemani yhteiskunnassa? Mikä hyvänsä, kun vaan olet siveä ja rehellinen. Mutta jos nämä ominaisuudet menettäen tahdot isänmaata auttaa, mitä hyötyä sille heruisi sinusta, jos olet siveetön ja epärehellinen?

XXV.

1. Jos pidoissa joku pidetään parempana sinua, mikä ilmenee joko kohteliaisuudessa tai neuvonpiteeseen pyytämisessä, niin sinun tulee iloita, että hänelle niin käy, jos tuo on hyvää; mutta jos se on pahaa, älä suututtele, että sinun ei niin käynyt. Muista, että kun sinä et tuon toisen tavoin puuhaa saavuttaaksesi sitä, mikä ei ole meidän vallassamme, sinä et myös sitä ansaitse.

2. Kuinka nimittäin voisi samanlaista kohtelua saada se, joka ei käy jonkun ovissa, ei noutele eikä kiittele häntä, kuin se, joka käy, noutelee ja kiittelee häntä. Olisit siis kohtuuton ja vaativainen, jos myymähintaa maksamatta tahtoisit sen saada ilmaiseksi.

3. Millä hinnalla kaupataankaan kaalia? Sanokaamme obolilla. Jos siis joku antaa obolin ja saa kaalia, mutta sinä et anna etkä saa, älä luulottele sinulle käyneen huonommin kuin hänelle, sillä niinkuin hänellä on kaalinsa, niin on sinulla rahasi, jota et antanut.

4. Samoin on tässäkin asian laita. Sinua ei kutsuttu jonkun pitoihin? sillä sinä et antanut kutsujalle sitä hintaa, jolla kutsu olisi ollut saatava: kätteleminen on sen myyntihinta, ja palveliaisuus. Anna siis maksu, josta se myydään, jos se mielestäsi on sen arvoinen. Mutta jos et tahdo sitä maksaa ja haluat kuitenkin sen saada, olet vaativainen ja typerä.

5. Eikö sinulla siis ole mitään tuon kekkerin sijasta? Onpa niinkin: sinun ei ole tarvinnut vastoin tahtoasi kiitellä ketään eikä kärsiä alentumista hänen ovillansa.

XXVI.

Luonnon neuvo opitaan niistä asioista, joista meillä keskemme ei ole erimielisyyttä; esim. kun toisen palvelija särkee astian, ollaan heti valmis sanomaan, että tuo on tavallista. Tiedä siis, että kun jokin sinun omasi särjetään, tulee sinun olla samanlainen kuin olit toisen oman särkyessä. Seuraa tätä sääntöä tärkeämmissäkin asioissa. Kun toisen lapsi kuoli tai vaimo, ei ole ketään, joka ei sanoisi, että se oli inhimillistä. Mutta kun jonkun oma lapsi tai vaimo kuoli, heti kuullaan: oi voi minua onnetonta! Tulisi kuitenkin muistaa, mitä tunsimme, kun sitä samaa muista kuulimme.

XXVII.

Niinkuin päämäärää ei aseteta siinä tarkoituksessa, että sitä ei saavutettaisi, niin ei myös ole maailmassa luonnon pahaa.

XXVIII.

Jos joku jättäisi sinun ruumiisi jonkun vastaantulijan mielivaltaan, sinä tietenkin vihastuisit; mutta kun sinä jätät mielesi kenenkä hyvänsä herjaajan loukattavaksi ja häirittäväksi, etkö sitä häpeä?

XXIX.

1. Tarkkaa kunkin työn edellytyksiä ja seurauksia, ennenkuin siihen ryhdyt. Ellet niin tee, pääset alkuun tosin alttiisti, seurauksista välittämättä, mutta sittemmin erinäisten vaikeuksien esiytyessä saat siitä häpeällisesti luopua.

2. Aiot voittaa kilpailuissa? Niin minäkin, totisesti! sillä se on somaa. Mutta tarkkaa edellytyksiä ja seurauksia ennenkuin tartut toimeen. Sinun täytyy taipua kovaan kuriin, nauttia pakkoravintoa, pidättyä leivoksista, harjoitella väkisin, määrähetkinä, kuumassa ja kylmässä, et saa juoda kylmää etkä viiniä mielesi mukaan, lyhyesti sanoen: tulee jättää itsesi johtajan valtaan niinkuin lääkärin käsiin. Sitten itse kilpailussa peittyä pölyyn, ehkä katkaista kätensä, nyrjäyttää jalkansa, niellä tuntuvasti tomua, kenties kärsiä iskuja, ja kaiken tämän ohessa hävitä.

3. Tarkkaa tätä kaikkea ja tule voitteluun, jos vielä mielesi tekee, muutoinhan ajelehdit niinkuin lapset, jotka leikkivät milloin painijoita, milloin miekkailijoita, milloin torventoitottajia, milloin näytelmätaiteilijoita: niin sinäkin, tahdot olla ensin voimailija, sitten miekkailija, sitten puhuja, senjälkeen tietoviisas, mutta kaikesta sielustasi et mitään, vaan niinkuin apina matkit kaikkea näkemääsi ja mikä milloinkin sinua miellyttää. Et nimittäin ryhtynyt harkinnalla mihinkään etkä eri näkökantoja tarkaten, vaan satunnaisesti ja viileän vaiston mukaan.

4. Siten eräät nähdessänsä tietoviisaan ja kuullessaan jonkun puhuvan niinkuin Eufrates puhui[1] (vaikka kuka osaa niin puhua kuin hän?) tahtovat itsekin olla viisaita.

[1] _Eufrates_ oli stoalainen tietoviisas Syyriasta, Plinius nuoremman (62--112) ystävä. Toisen tekstin mukaan on sanottava: "niinkuin Sokrates hyvin puhuu".

5. Ihminen, ajattele ensin, minkälainen on tehtävä, sitten arvosta omat voimasi, voitko kestää. Tahdot suorittaa viisiottelu-urheilun tai painia: tarkasta käsivartesi, reitesi, tutki lanteesi, sillä toinen soveltuu toiseen eikä jokainen samaan.

6. Arveletko, että tietoviisaaksi pyrkien saisit samalla lailla syödä, juoda, haluta, kenkkuilla? Etpä vaan! Täytyy valvoa, ponnistaa, erkaantua omaisistasi, joutua lapsenkin ylenkatsottavaksi, vastaantulijoitten ilkuttavaksi, kaikessa olla alempana, -- kunniassa ja viroissa, oikeuden edessä ja kaikissa toimissa.

7. Ajattele tätä, tahdotko siten lunastaa tyyneyden, vapauden, mielenrauhan. Päinvastaisessa tapauksessa älä ryhdy äläkä lasten lailla ole tänään tietoviisas, sitten tullimies, sittemmin puhuja, senjälkeen kuninkaan käskyläinen. Nämä eivät sovellu yhteen. Sinun täytyy olla yksi persoonallisuus, hyvä tai huono. Sinun tulee harjoittaa hengenvoimiasi tai ulkonaisia kykyjä, harrastaa sisäistä tai ulkoista uurastusta, -- olla elämänviisas tai maailmanlapsi.

XXX.

Velvollisuudet johtuvat yleensä keskinäisistä olosuhteista. Sinulla on isä: velvollisuus on huolehtia hänestä, totella kaikessa, kärsiä häneltä nuhdetta ja kuritusta. Entä jos hän on paha? Missä on määrätty, että luonnon olisi tullut tehdä sinulle hyvä isä eikä vain isä? Veljesi tekee väärin sinulle: noudata sinä silloin säädyllisyyttä häntä kohtaan äläkä katso mitä hän tekee, vaan mikä on sinun tehtäväsi luonnon lain mukaan. Eihän toinen sinua loukkaa, ellet itse tahdo; mutta silloin olet loukattu, kun luulet, että sinua loukataan. Silloin siis havaitset naapurin, kansalaisen, virkamiehen velvollisuuden, kun totut tarkkaamaan keskinäisiä olosuhteita.

XXXI.

1. Mitä tulee jumalanpelkoon, tiedä, että pääasia siinä on omata oikeat käsitteet, nimittäin että Jumala on ja hyvin ja oikeudenmukaisesti hallitsee kaikkea, ja sinun tulee järjestää itsesi jumaluutta tottelemaan ja mukautumaan kaikkeen mitä tapahtuu sekä vapaaehtoisesti havaitsemaan siinä korkeimman järjen määräyksiä. Niin ollen et milloinkaan saa syytä moittia kaitselmusta etkä syyttää jääneesi huolenpitoa vaille.

2. Mutta siihen mielentilaan ei ole mahdollinen tulla, ellet irtaannu niistä seikoista, mitkä eivät ole meidän vallassamme, ja katso hyvän ja pahan riippuvan ainoastaan niistä, mitkä ovat meidän vallassamme; sillä jos otaksut jonkin niistä [mitkä eivät ole meidän vallassamme] olevan hyvää tai pahaa, on tästä seurauksena, että kun menetät jotakin hyvää, jota tahdot, tai kohtaat jotakin pahaa, jota et tahdo, sinä soimaat ja vihaat tällaisen aiheuttajaa.

3. Jokainen elävä on nimittäin luonnostansa sellainen, että pakenee ja karttaa niinhyvin sitä, mikä näyttää hänelle vahingolliselta, kuin vahingon aiheuttajaa, vaan suosii ja tavoittaa hyödyllistä ja sen aiheuttajaa. On siis mahdotonta, että se, joka luulee itseänsä vahingoitettavan, iloitsisi luulemastansa vahingonaiheuttajasta, samoinkuin hän tietenkään ei voi iloita itse vahingosta.