Part 22

Vielä kaksi vuorokautta ilmaannousun jälkeen oli kaikki hyvin pallossa, ja matkailijoilla ei ollut mitään syytä pelkoon lähimmän tulevaisuuden suhteen. Kenties he ovat leijuneet ympäri, milloin pohjoista, milloin etelää kohti useita päiviä. Pallon kantovoima vähentyi kuitenkin päivä päivältä, ja viimein ei "Kotka" enää jaksanut kantaa taakkaansa. Silloin heidän täytyi painua alas. Missä se on tapahtunut ja miten, sitä ei voi tietää.

Jos he laskeutuivat ahtojäälle navan läheisyyteen, Beringin salmen taholle, oli heidän asemansa melkein toivoton, kun ruokavarat eivät voineet riittää pitkään jäävaellukseen.

Luultavimpana pidetään, että pallo kulkeutui meren eteläiseen osaan Frans Josefin maan ja Kuolan niemimaan välille. Pallo on väljennyt vähitellen ja painunut yhä alemma. Kaikki köydet on katkaistu sen keventämiseksi. Kaikki painolasti on heitetty ulos. Siten on pallo leijunut vielä muutaman tunnin, kenties päivän. Mutta sitten se on taas vajonnut, ja tummanvihreä meri on ammottanut heidän allaan. Silloin on viimeiset poijut uhrattu, ja kaikki, mitä ilman on voitu tulla toimeen, on heitetty pois. Pallo on kohonnut hetkeksi, mutta sitte jälleen laskenut, avutonna ajelehtaen pienimmänkin tuulenhengen mukana. Audrée oli mies, joka ei lannistunut vaaran hetkenä. Hän ja hänen toverinsa taistelivat urheasti viimeiseen asti.

Jos tuuli on käynyt vanhan maailman pohjoisrannikolle päin, olisi heillä ollut toivoa saada piankin ihmisten apua. Silloin ovat he saattaneet syytää mereen melkoisen osan ruokavaroja ja paljon muuta. Jäljellä olleet kyyhkyset voitiin laskea vapauteen ja niiden häkit heittää alas. Kenties matkalaiset kuitenkin vajosivat eivätkä nähneet missään maata. Silloin on lopulta ollut kysymys elämästä ja kuolemasta. Gondooli on laahannut vettä kuin kelkka, heittelehtinyt sinne ja tänne ja saanut töytäyksen jokaiselta aallonharjalta. Silloin ovat he kiivenneet ylös kantorenkaaseen ja irrottaneet gondoolin. Sellaisen kevennyksen jälkeen on "Kotka" noussut viimeiseen lentoonsa. Kenties he ylemmässä ilmakerroksessa tapasivat tuulen, joka ajoi heidät taas merelle. Tuollaisessa tilanteessa on kysymys ainoastaan joistakuista tunneista, sillä sitte kun pallo on saavuttanut suurimman korkeutensa, painuu se jokseenkin nopeasti. Kun he seuraavalla kerralla olivat alhaalla vesirajassa, ei ollut mitään muuta kuin kantorengas irrotettavana.

Millaiseksi heidän loppunsa tulikaan, toivokaamme sen olleen pikainen! Vielä tänä päivänä, näin monen vuoden kuluttua, emme tiedä siitä. Heidän retkensä on ollut turha, mutta itse pysyvät he kaikkina aikoina miehekkyyden ja miehuuden esikuvina. He uursivat uusia uria, ja se aika on lähellä, jolloin muut paremmilla apuneuvoilla seuraavat heidän näkymättömiä jälkiään "ylös ilmojen halki ja ulapan yli kuin myrskynä tuulten teitä".