Part 6

SIERA. Se oli seitsemästi torjuttu valhe. -- Selkä suoraksi, Kaisu! -- Näin, nähkääs. Minä en pitänyt muutaman hoviherran parran kuosista; hän laittoi minulle sanan että, jos minä olin sanonut että hänen partansa ei ollut hyvin leikattu, hän oli siinä asiassa toista mieltä; tätä sanotaan "kohteliaaksi kumoamiseksi". Kun minä nyt lähetin takaisin sanan, ettei se ollut hyvin leikattu, niin hän lähetti taas sanan, että hän leikkautti partansa oman mielensä mukaan; sitä sanotaan "siivoksi huomautukseksi". Jos minä taas laitoin sanan, ettei se ollut hyvin leikattu, niin vastasi hän, että minulla ei ollut arvostelukykyä; sitä sanotaan "törkeäksi vastaukseksi". Jos vieläkin sanoin ettei se ollut hyvin leikattu, vastasi hän, ett'en puhunut totta; sitä sanotaan "miehuulliseksi ojennukseksi". Jos taaskin sanoin ettei se ollut hyvin leikattu, ja hän vastasi että valehtelen, niin se on "uhitteleva vastaväite"; ja sitten tulee "ehdollinen valhe" ja sitten "suora valhe".

JAQUES. Ja kuinka usein sanoitte, että hänen partansa ei ollut hyvin leikattu?

SIERA. En tohtinut mennä kauemmaksi kuin ehdolliseen valheeseen, eikä hänkään tohtinut minua syyttää suorasta valheesta; ja sitte mittelimme miekkojamme ja läksimme tiehemme.

JAQUES. Voitteko nyt uudestaan järjestyksessä nimitellä nuo valheen asteet?

SIERA. Kyllä, herra, me taistelemme präntätyn mukaan, kirjan mukaan, niinkuin niitä on kirjoja hyviä tapojakin varten. Luettelen teille asteet. Ensimmäinen: kohtelias kumoaminen; toinen: siivo huomautus; kolmas: törkeä vastaus; neljäs: miehuullinen ojennus; viides: uhitteleva vastaväite; kuudes: ehdollinen valhe; seitsemäs: suora valhe. Kaikista näistä voitte selviytyä, paitse suorasta valheesta, ja siitäkin voi teitä auttaa pieni _jos_. Olen nähnyt, että seitsemän valamiestä ei voinut sovittaa pientä riitaa, mutta kun riitapuolet tulivat yhteen, niin toinen niistä keksi tuon sanan jos; esimerkiksi: "jos te sanoitte niin, niin sanoin minä niin"; ja he paiskasivat kättä ja tulivat veljiksi. Se jos se on se oikea rauhanrakentaja; harvinainen voima siinä _jos_-sanassa.

JAQUES. Eikö tämä ole harvinainen mies, hyvä herttua? Ymmärtää niin hyvin kaikkia asioita, ja on kuitenkin vain narri.

HERTTUA. Hän käyttää narriuttaan kuvahevosena,[13] jonka piilosta ampuu nuoliaan.

(Hymen, Rosalinda naisen puvussa, ja Celia tulevat.) (Hiljaista soittoa.)

HYMEN.

On taivahassa riemu, Kun maassa vihan liemu Rakkaudeks muuttuu. Täss' sulle Hymen kantaa Ja taivas lapses antaa. Siis nyt vain puuttuu, Ett' yhdät kädet liittohon, Kun sydämmet jo yhtä on.

ROSALINDA (herttualle). Ma teidän olen, teille antaun. (Orlandolle.) Ma teidän olen, teille antaun.

HERTTUA. Olet tyttäreni, jos ei petä näkö.

ORLANDO. Olet Rosalinda, jos ei petä näkö.

PHEBE. Jos totta näkö tää, Hyvästi, lempi, jää!

ROSALINDA (herttualle). En toista isää halua kuin teidät. (Orlandolle.) En toista miestä halua kuin teidät. (Phebelle.) En koskaan toista naista nai kuin teidät.

HYMEN.

Seis! Kaikki kummat nää Nyt Hymen selvittää Ja hyvään loppuun vie. Kahdeksan käsikkäin Käy lemmen liittoon näin, Jos tosi totta lie. (Orlandolle ja Rosalindalle.) Teit' ei erota nyt mikään. (Oliverille ja Celialle.) Yksi ootte te niin ikään. (Phebelle.) Paimeneen te suostukaatte, Muuten naisen naida saatte. (Sieralle ja Kaisalle.) Tekin yhteen liittykää Niinkuin talveen ruma sää. -- Häävirsiä nyt viritelkää; Sill' aikaa pulmaa selvitelkää, Niin että nämä kummat sääntyy Ja kaikki tolalleen taas kääntyy.

Laulu.

Häät Junolle on kunniaa, Siis vihkisääty viihtyköön! Maan piirit Hymen kansoittaa, Suur' Hymen kauan eläköön! Ylintä ylistystä saa Suur' Hymen, maat kun kansoittaa.

HERTTUA. Oi, Celia, sylini ma avaan sulle! Tytärtä halvempi et ole mulle.

PHEBE (Silviukselle). Sin' olet minun: sana velvoittaa; Mua hellyytesi liittoon pakottaa.

(Jaques de Bois tulee.)

JAQUES de BOIS. Sanoa minun suokaa pari sanaa. Ma Roland-vanhuksen oon toinen poika Ja sanan tähän jaloon seuraan tuon. Kun Fredrik-herttua kuuli, että tänne Läks arvomiestä monta joka päivä, Niin sotajoukon keräsi, joll' aikoi, Hän itse johtajana, vangiks ottaa Nyt veljensä ja tappaa miekalla. Mut tämän metsämaan kun laitaan tuli, Tapasi hänet vanha, hurskas mies, Jok' otti hänet erikseen ja käänsi Pois hankkeistaan ja koko maailmasta. Saa karkoitettu veli kruunun jälleen, Ja muutkin karkoitetut omat maansa Takaisin saavat. Hengelläni vastaan, Ett' on se totta.

HERTTUA. Terve, nuorukainen! Häälahjan kauniin veljillesi tuot: Takaisin toinen maansa saa, ja toinen Maan mahtavan ja laajan herttuakunnan. Mut täällä metsäss' ensin päättäkäämme Mit' alettu ja hankittu on täällä. Tää hauska parvi sitten, joka monet Tukalat yöt ja päivät kanssain eli, Osansa uudest' onnestani saa, Jokainen ansion ja arvon mukaan. Siks unhoon jääköön tämä loisto uus Ja vallass' olkoon maalaishupaisuus. -- Nyt soitto soimaan! Käymään karkelot! Ja tanssiin kaikki, sulhot, morsiot!

JAQUES. Suvaitkaa, herra: -- jos ma oikein kuulin, On herttua hengen mieheks ruvennut Ja hovin prameuden heittänyt.

JAQUES de BOIS. Niin on.

JAQUES. Niin aion tehdä minäkin: Näist' äsken-kääntyneistä paljonkin On meillä kuultavaa ja opittavaa. -- (Herttualle.) Suon teille uuden arvonne: sen hyvin Hyveenne kannattaa ja kärsintänne; -- (Orlandolle.) Ja teille armaan, ani ansaitun; -- (Oliverille.) Ja teille armaan, maat ja mahtiseurat; -- (Silviukselle.) Ja teille vaivoin saadun vihkivuoteen; -- (Sieralle.) Ja teille toranne; häämatkaa varten Teill' eväit' on vain kahdeks kuukaudeksi. -- Pitäkää hauskaa: mulla parempaa On tehtävää kuin muita tanssittaa.

HERTTUA. Jää, Jaques, jää tänne.

JAQUES. Jos mitä tahdotte, mun löydätten: Ma jättämäänne luolaan pakenen. Huvinpitoon en.

(Menee.)

HERTTUA. Niin juhlamenomme nyt alkakaamme, Ett' tosi-ilon ikivieraaks saamme.

(Tanssi.)

EPILOGI.

ROSALINDA. Ei ole tavallista nähdä sankaritarta epiloogina, mutta se ei ole sen sopimattomampaa kuin nähdä sankaria proloogina. Niinkuin hyvä viini ei kaipaa kehaisua, niin hyvä näytelmäkään ei kaipaa epiloogia; mutta hyvää viiniä auttaa hyvä kehaisu, ja hyvät näytelmät paranevat hyvästä epiloogista. Mutta missä asemassa olen sitten minä, kun en ole hyvä epiloogi, enkä voi teille hyvää kappalettakaan suositella? Minä en ole kerjäläisen pukimessa, siis ei sovi minulle kerjääminen; ainoa neuvo on ruveta loihtimaan, ja alotan naisista. Manaan teitä, hyvät naiset, niin totta kuin miehiä rakastatte, että miellytte tähän kujeiluun sen verran kuin haluatte; ja teitä manaan, hyvät miehet, niin totta kuin naisia rakastatte -- ja typerä naurunne osoittaa, ett'ei kukaan teistä heitä vihaa -- että yhdessä naisten kanssa kujeilu teitä miellyttäisi. Jos minä olisin nainen,[14] niin suutelisin teitä kaikkia, joilla on parta, mikä minua miellyttää, kasvot, joita suvaitsen, ja henki, joka ei tympäise; ja varmaankin nyt kaikki, joilla on hyvä parta tai hyvät kasvot tai suloinen henki, kun tässä teen kumarrukseni, suopeaan tarjoukseeni sanovat jäähyväiset.

(Menevät.)

SELITYKSIÄ:

[1] _Ardennien metsä_, Ranskan Flandriassa Charlemontin ja Rocroyn rajamailla. Sh:n kuvauksesta luulisi sen olevan kuuman vyöhykkeen maassa, jossa on jalopeuroja ja palmupuita.

[2] _Robin Hood_, balladeissa ylistetty rosvo ja salametsästäjä, joka iloisten kumppaniensa kanssa elosteli Englannin metsissä.

[3] _Kuin häijy, myrkyllinen rupikonna_. Kansantarinan mukaan oli rupikonnan päässä kivi, joka hienonnettuna ja lämpimään viiniin sekoitettuna voi ruumiista poistaa myrkkyjä.

[4] _Herneenpalko_. Avonaisia herneenpalkoja käyttivät naiset hiusten koristuksena. Ylhäisillä ne oli kullasta ja herneet helmiä.

[5] _Kaikkia Egyptin esikoisia_ s.o. kaikkia korkeasukuisia; tarkoittaa luultavasti herttuaa.

[6] _Ihmetellä seitsemän päivää yhdeksästä_. Viittaa englantilaiseen sananlaskuun: ei ihme kestä yhdeksää päivää kauemmin.

[7] _Pythagoraan ajoista asti, jolloin olin irlantilainen rotta_. Viittaa Pythagoraan sielunvaellus-oppiin. Irlannissa käytettiin riimillisiä loitsulukuja rottien hävittämiseksi.

[8] _Gargantua_ oli jättiläinen, joka yhdellä siemauksella nielaisi kuusi pyhiinvaeltajaa, jotka osuivat hänen lautaselleen.

[9] _Tapettikuvat_. Vanhoihin kuviin oli tapana kuvattavien suun viereen asettaa kaikenmoisia mielilauseita.

[10] _Ens lempi syttyy ensi näkemässä_. Marlowen runoelmasta Hero ja Leander, jota siihen aikaan paljo luettiin ja ihailtiin.

[11] _Muuten tuskin uskon, että olette gondolissa uinut_, s.o. ollut Venetiassa, joka oli silloisten rikkaiden ja joutilaiden englantilaisten mielipaikka.

[12] _Diana suihkukaivolla_. Dianan kuva, jonka silmistä, rinnoista y.m. suihkui vettä, oli siihen aikaan suihkukaivojen koristeena.

[13] _Kuvahevonen_. Elävä tai palttinasta t.m.s. tehty hevonen, jonka takaa linnustaja väijyi metsälintuja.

[14] _Jos minä olisin nainen_. Tulee muistaa, että Sh:n aikana nuoret pojat näyttelivät naisten osia.