Part 3

(_Äkkiä, kuten entisen jatkona, kuin ajatteleva._) Minullakin... Eukko-vainaa se oli... Niitä Penkkolaisen tyttäriä... Mutta torasi ja pitkin ikäänsä oli riitaisa... (_Lopauttaa savut._) Koetit hyvällä sille puhua... Ei tykännyt... Koetit kärsiä, olla, ahertaa... Hän vain aina entistä toraa... (_Savut._) Niinkuin nyt siinäkin Pekka Riikelin asiassa, minä olin ihan viaton, sillä Riikeli itse alkoi tappelun, vaikka sakot tuomittiin minulle... (_Savut._) Mutta eukko-vainaa mitä?... Toraa minulle. Päiväkausittain rääkyttää. (_Ihan innostuu: rääkyttää suutuksissaan matkien._) Krääk!... Krääk!... Krääk! -- rääkyttää... Ole silloin ja elä!

MIMMI PAAVALIINA

(_Touhussa. Kuin osanotolla._) Jaa-a! Pekka Hakseli!... Ole silloin ja elä!

HAKSELI

(_Jatkaa. Sävy murheellinen_) Ja sitten taas se markkinajuttu!... Hevonenhan meni rehellisessä kaupassa, mutta hän, eukko-vainaa, vaan rupeaa sanomaan humalan syyksi ja taas päiväkausittain rääkyttää. (_Kuten äsken: rääkyttäen._) Juot!... Juot!... Juot! -- rääkyttää... Ota silloin ja elä!

MIMMI PAAVALIINA

(_Kuin innostuen. Leveästi._) Niin, Pekka Hakseli!... Kun akka yhä rääkyttää! (_Touhuaa._)

HAKSELI

(_Jatkaa._) Ja siksi minä nyt tulin ajatelleeksi sinua ... Mimmi Paavaliina... Pantaisi hynttyyt yhteen... Minulla on talo... (_Kuin sureksuen._) Elät tässä... Koetat konnullasi pysyä ja vuovata työn päälle, mutta ... joskus falskaa... (_Savut. Äkkiä._) Vai, mitä Mimmi Paavaliina?... (_Savut._) Niin että totta kai sitä sinäkin tarvitset vielä itsellesi miehen?

MIMMI PAAVALIINA

(_Varmasti, leveästi._) No senpä tietää! (_Kehaisten._) En minä vielä mikään ikäloppu ole, enkä aio siksi tullakaan. (_Touhuaa._) Kun Luoja on meidät, vaimonkin, kerta maailmaan luonut, niin sitä pitääkin silloin vaimonkin ymmärtää Herraa kiittääkseen muistaa molemmat asiat: veisata virttä Luojalle ja lipata silmää sormuksen tuojalle. (_Äkkiä touhussaan rallattaen._)

Ja ramppali, pali, ramppali, pali rallallal-laa. Ja kirkosta sitä kultansa tykö mennä jo saa.

(_Puhuen äkkiä; touhussa, puistellen jotain huivia._) Vai mitä, Pekka Hakseli?

HAKSELI

Ka!... Sitä vaan että... Kosia sinua lopullisesti arvelin. (_Tupakoi_)

MIMMI PAAVALIINA

(_Touhuaa vaatevasun kanssa, kuin ylimalkaisesti_) Jaa-a!... Niin se on... Niin se käy... Kun sitä kummallakin kupeellasi kumarrat ja palvelet, niin tokihan ainakin toiseen tarttuu. (_Touhuaa._)

HAKSELI

Ka... Kaipa se...

ÄÄNI

(_Metsässä._) Nellu!... Nellu hoi!

HAKSELI

Kutusen tyttö siellä näkyy... Nellu... Se on sillä ja Nyssellä se testamentti kinassa ... viisikymmentätuhatta. (_Tupakoi._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Leveästi._) No, se livahtaa... Mikä ei ole Herralta säädetty, niin se livahtaa. (_Nostaa touhauttaa vaatevasun näyttämön yli vasemmalle metsään. Poistuu samalla._) Vaatevasu tästä on rantaan röijättävä.

HAKSELI

(_Yksin._) No... Alkaisihan tää jo mennä!... Koskapa hän ei kiellä, niin hän kai silloin suostuu. (_Varaa lähtöä._) Jos tuo nyt sitten ihan järkiään rakkaudeksi kävisi. (_Poistuu tietä myöten._)

JAFERI

(_Saapuu oikealta Nellun kanssa. Molemmilla katekismukset._) Niin että mitä siinä on miettimistä ... semmoisessa asiassa ... kuin nyt naimisiin menossa... Kun sinäkin tulet jo kerran rippikouluun ja päästään yhtä aikaa ripille, niin mennään ihan niiltä lämpimiltään naimisiin... (_Nellu istahtaa jakkaralle._) Yks' pää kuin lanttu... Minä rakastan sinua, ja ripille taas päästään, sillä (_kehaisten_) äiti sanoo tietävään lukkaria suostuttaessaan konstit ... hyvä jos ei pappiakin varten...

NELLU

(_Ynseästi._) Lukkaria!... Pyh!... Viis minä siitä!... Pääsen minä nyt ripille, vaikka olisi sata lukkaria!

JAFERI

(_Kehaisten._) Ja läpäisen sitä minäkin toki paljaalla luvullakin yhdelle ripille! Neljä pääkappaletta osaan katkismusta ulkoa kuin vettä, ja Pajarin leski neuvoi vielä hyvän konstin... Että kun opettelee vaivaisensyntisen ulkoa nurinpäin, lopusta lähtien, niin sitten ulkomuisti yhä paranee... Niin että mennään vaan, Nellu, ripille päästyä ihan vakavasti naimisiin... (_Äkkiä._) Mitenkä vanha, sinä, Nellu, jo olet?

NELLU

(_Kehaisten, hyvin tietoisena._) No on minulla toki jo seitsemäntoista vuotta... Niin että en minä enää mikään lätykkä ole... Ja sitten minä saan ne testamentti-tuhannet ... viisikymmentä tuhatta, sillä (_ynseästi_) kukahan nyt Nyssestä huolisi!... Pähkähullusta pojasta!... Pyh!

JAFERI

Niin... Vakavat meiningithän minulla on... En minä muita rakasta... Kupilan Iidasta vain valehtelevat, että minä rakastan.

NELLU

(_Nenäkkäästi._) Kupilan Iida!... Tää nyt... (_Nousee äkkiä ja matkien ynseästi, nenäkkäästi, nenä pystyssä, suu supullaan._) Kun se koittaa olla ja... Kävelee näin... (_Näyttää kävelyä._) Näin... Näin!... (_Ynseästi._) Pyh!... Ja kaikilla se jo pitää mieskin olla ja rakkaus kuin nyt silläkin... Vasta viime kuussa kääntyi seitsemännelletoista ja nyt jo miehen perään!... Pyh!

JAFERI

Mutta en minä välitä hänestä...

NELLU

(_Jatkaa omaansa ynseästi._) Ja sitten vielä kehuu, Iida, paidoillaan ... että hänellä niitä muka on kaksitoista, mutta (_tenäten_) se on vale... Minä luin ne aitassa, kun Iida oli poissa, ja niitä vaan ei ollut kymmentä enempää... Viisi oli orrella puhtaana, sängyn alla kolme likaista ja yksi päällä... Se on kymmenen... (_Ynseästi._) Ja sitten jo rakkaus... Eto kanalla!... Tuskin on vielä pyrstöä perässä, kun jo!... (_Ynseästi._) Voi, voi niitä nykyajan naisia... Eivät malta kunnolla syntyäkään, kun jo miehen ja rakkauden perään, mutta minä vaan (_tiukasti_) *en*... Isä ja äiti kokevat minua naittaa rippikoulusta päästyä Takkilaisen Hermannille, mutta minä vaan en Hermannista huoli. (_Halveksuen._) Jo-han!

JAFERI

(_Halailee._) No, Nellu?

NELLU

(_Tenäten._) Mutta se pitääkin sitten olla rakkaus ijankaikkista!... Eikä vain hetkellistä.

JAFERI

(_Tiukasti._) No on se ikuista! (_Halaa._) Se on niin ikuista että...

NELLU

(_Äkkiä, pelästyen._) Voi... Äitisi...

JAFERI

Perr! (_Syöksyvät kiireesti pakoon vastakkaisille suunnille kumpikin._)

LOMSTIINA

(_Saapuu Mimmin kanssa, kuin salaisuutta puhuen._) Pekka Hakseli kyllä ... (_ele_) sinun perään, mutta ... paree se on tää Nysse. (_Nyökäys._) Mhyy... Nysse!

MIMMI PAAVALIINA

(_Reilusti._) Jaa-a!... Että Nysse! (_Touhuaa. Kapine saapuu, jälestä tullen. Istahtaa._)

LOMSTIINA

Justiisa! (_Sopivilla eleillä._) Hakselin Pekka tää... On aina ollut huikentelevakin... Nytkin... Rupesi jo ensin sitä Antti Piilin leskeä, Maijaa, mutta kun se Suihkarin leski oli kolmetuhatta rikkaampi, niin arveli, että jos hän sen... Suihkarin lesken... Niin... (_Nyökäys._) Huikenteleva hän on... (_Nyökäys._) Vaimosta vaan vaimoon... (_Eleillä._) Jus-tiisa!

KAPINE

(_Vakavana._) Ka... Se on mieskin horjuvainen... Siinä asiassa.

MIMMI PAAVALIINA

(_Varmasti._) Jus-tiisa!... (_Touhuaa, toisin._) Mutta niin ne ovat aina miehet... (_Touhuaa kahvipannun kanssa._) Huikentelevat ja heiluvat, niin että yhtä vain yrittävät, mutta tarttuvatkin toiseen. (_Touhuaa._) Niin... Niin se on ... niin se on että: kun miehellä ei ole partaa, niin se sen kasvattaa, ja kun parta on kasvanut, niin ajaa sen pois. (_Touhuaa._) Jaa-a, Lomstiina!... Jaa-a! Jaa-a!... Niin se on... Niin se on, Lomstiina, tässä maailmassa se miehen meno, että pura sitä tai keri, niin valmista köyttä siitä et kierrä. (_Laulaa äkkiä, samalla iloisesti touhuten._)

Mies häilyvä on, kuten hameessa helma. Ykskaikki, jos miehellä armahanaan on Maiju, tai Kaisu, tai Sanni, tai Selma, ei miehestä miestä saa jumalakaan.

KAPINE

(_Poistuen, Lomstiinalle._) No... Minä sitten, Lomstiina, alan mennä... Minä odotan sitten siellä veräjällä. (_Lähtee tietä myöten._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Touhuten, kuin yksin._) Jaa, jaa, jaa, jaa! Mies on aina mies.

LOMSTIINA

Niin!... Niin! (_Jatkaa omaansa, entistä puhetta._) Ja Nysse jo hyvin taipuu ja ... (_ele_) tykkää... (_Nyökäys. Tenäten._) Ty-ykkää!... Ja sopuisa on ja sanoo, että kyllä hän... (_Nyökäys._) Niin... (_Tenäten._) Nii-in... (_Kuin salaisuutta._) Ja näet jo ... niinkuin sinne päin: ... sanoo jo, että hän ... niinkuin sinun luo ensi yönä ... niinkuin rakastamaan... (_Eleitä._) Yöjalkaan... (_Nyökäys._) Rakkaus, näät, ja... (_Salaperäisesti._) Jus-tiisa!

MIMMI PAAVALIINA

(_Lyhyesti, varmasti._) No justiisa! (_Touhuaa._)

LOMSTIINA

(_Jatkaa sopivasti._) Niin!... Niin!... ihan että ymmärtääpäs hänkin jo ... (_merkitsevästi_) sen asian päälle!

MIMMI PAAVALIINA

(_Hanakasti, reilusti._) No johan ei!... Ikäni olen maata kiertänyt ja tuhansia miehiä olen nähnyt, enkä yhtään viisasta miestä, mutta jokainenpahan noista toki ymmärtävät siinä asiassa viritettyyn vipuun käydä... (_Touhuaa._) Ja siinä se sitten koko miehen äly onkin!... Rysää ja koukkua etsii, ja kun niihin tarttuu, niin irti pyrkii ja taas uutta koukkua hakee. (_Touhuaa._)

LOMSTIINA

Jus-tiisa! (_Toista asiaa._) Ja tälle Nellulle taas ... koettavat vaan kiireesti miestä ... kun vaan ripille pääsee... Sen testamentin takia näet... Niin että kiirehdi! (_Äkkiä._) Liinu sieltä. (_Poistuen._) No niin!... Nysse sitten ... sanoi iltasella tulevaan. (_Poistuu oikealle metsään._)

LIINU

(_Saapuu oikealta, tietä myöten juosten, veräjän kautta._) Äiti!... Nyt tulee se toinen mies, joka sinua sanoi emälehmäksi.

MIMMI PAAVALIINA

Paholainen!... (_Uhkaavana._) Mutta tulkoonpa nyt ja haukkukoon!

LIINU

Ja Hinkalle sitten vielä!... Oli sinusta puhunut, että sinä saarnasit heille viispennisestä sen Hollolan saarnan ja jotta sinä valehtelit itselläsi olevan kymmenen lehmää ja kärtit niitä ostamaan metsään.

MIMMI PAAVALIINA

Kehno mitä valehtelee... Vaikka en ole hylkyä nähnytkään... Mutta tulkoonhan nyt.

LIINU

(_Äkkiä._) Nyt!... Tuossa tulee. (_Juoksee vasemmalle._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Yksin uhitellen._) Tulehan nyt ... lehmäkauppias!... Eiköhän kuumene korvasi, ukko!... Kun kuulet, miten akka pamahtaa!

ROVASTI

(_Oikealta, hikisenä, itsekseen._) Herran... Herran armo... Se yksin on elämän aarre... (_Silmäilee. Äkkiä._) Jaa!... Sinäkö se olet se... (_venyttäen_) se-eee tähän seurakuntaan ilmaantunut kulkurivaimo? (_Panee tasapohjaisen hattunsa penkille alassuin._) Häh, vaimo?

MIMMI PAAVALIINA

(_Hyvin ilkeän-imelästi, aivan kuin niiaten._) Ni-iin, herra lehmäkauppias!

ROVASTI

(_Kiivastuen._) Häh?

MIMMI PAAVALIINA

(_Samoin kuin äsken._) Ni-iin, herra komerssöötinki... (_Ikäänkuin ilkeästi niiaillen tai kumarrellen._)

ROVASTI

(_Suuttuu._) Vai-mo! (_Lyö sateenvarjoa maahan._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Ilkeästi matkien._) Herra ko-omerssöötinki ja... (_Äkkiä, nopeasti, uhkaavasti._) Kuule, sinä paholaisen lehmäparisniekka, kun minä sinun korvasi kuumennan, niin tiedät, että et toiste enää syyhymisettä akan saunaan kömmi... (_Uhittelee imelällä ivalla._) No, herra komerssöötinki!

ROVASTI

(_Kokee alkaa papillisena, tapaillen._) O-on... On... Tai oikeastaan että: Herra loi maailmaan vaimon ja...

MIMMI PAAVALIINA

(_Tarttuu, ilkeästi imelällä äänellä matkien._) Niin... Vaa-imon ja... (_Kuin niiailee ja kumartelee ivalla._) Justiisa... Herra tehdä sipasi luusta akan!

ROVASTI

(_Yrittää jatkaa._) ...loi vaimon ja...

MIMMI PAAVALIINA

(_Taas._) Niin ... niin ... akan ... akan loi Herra ja...

ROVASTI

(_Yrittää jatkaa._) ...vaan...

MIMMI PAAVALIINA

(_Äkkiä, nopeasti._) ...vaan siitä ei tullut miehelle ja herra lehmäkauppiaalle mieleistä kalua, sillä...

ROVASTI

(_Yrittää, yhä papillisena, tyynenä._) ...si-iillä...

MIMMI PAAVALIINA

(_Ehättää kuin välinpitämättömänä, ivalla, touhuten._) Sillä mitenpäs se Herrakaan voi huonosta tavarasta hyvän tehdä... Huonohan siitä akasta täytyi tulla, kun kerran täytyi se paremman aineen puutteessa tehdä niin huonosta romusta kuin miehen kylkiluusta! (_Nauraa hyvin ilkeästi._)

ROVASTI

(_Huokaillen, hurskaasti._) Jaa-a ... mutta vaimon pitää suu...

MIMMI PAAVALIINA

(_Tarttuu imelällä ivalla matkien, niiaillen ja levennellen._) Nii-iin... Vaimon suu ... (_niiailua_) herra lehmäkomerssöötinki... Vaimon suu se on aina työssä kuin masiina: (_nopeasti_) kun se ei syö, niin se suutelee, ja kun ei puhu, niin pussaa.

ROVASTI

(_Raivostuu, lyö sateenvarjoa maahan._) Vai-mo!

MIMMI PAAVALIINA

(_Suuttuu. Uhmaavasti._) Ja nyt ... nyt oikase, ukko, pakoon, tahi sinut piru perii.

ROVASTI

(_Yrittää äkäisesti ärjäistä,_) Vaimo!

MIMMI PAAVALIINA

(_Raivostuu, sieppaa paidan ja hyökkää._) Paholainen!... (_Rovasti pakenee kauhuissaan oikealle. Yksin._) Ä-häh!... Vieläköhän nyt tulet lehmän ostokselle. (_Huomaa rovastin hatun._) Hattunsa uneutti... Elähän!... (_Noutaa kiireesti saavista kauhallisen vettä, kaataa sen rovastin hattuun ja ilkeästi riemuissaan nauraa kikattaen vie kauhan takaisin vesisankoon._) Sait sinä pahuus! (_Touhuaa, tarkastaen pannua, alkaen samalla touhutessaan veisata._)

Pois makia maailma jää, mun sielun päänänsä.

(_Puhuen äkkiä._) Pannu tuo hylky... (_Poistuu._) Pestävä tuo on, puhdistettava. (_Poistuu vasemmalle._)

LIINU

(_Saapuu._) Saipas se!... Tulkoonpas vielä haukkumaan!... Pahuuksen lehmäpatrassikka!

HINKKA

(_Rientää kuin varkain hiipivä, vilkuillen, kuiskaillen._) Liinu ... Liinu hoi... Minä tulisin luoksesi yöllä, mutta kun se sinun äitisi, paholainen...

LIINU

(_Ynseästi._) Pyh!... Tää nyt!

HINKKA

(_Kuiskuttaen, vilkuillen._) Mutta kuule... Kuule, Liinu... Tule sinä itse metsään... Kun jo nukkuvat niin hiivi... Minä soitan viulua, että löydät... (_Aikoo halata._) Li-iinu...

LIINU

(_Olevinaan._) Niin, mutta... Sinä et rakasta ikuisesti...

HINKKA

(_Topakkana._) Vai en... Sepä perhana...

LIINU

(_Äkkiä._) Äiti!

HINKKA

(_Pakenee._) No ... tule ... yöllä... Minä soitan viulua... (_Juoksee pois. Liinu pakenee toisaanne._)

ROVASTI

(_Palaa, silmäilee hattuaan etsien._) Tuossa... Unehtui... (_Pistää hatun päähänsä, vesi valuu hartioille. Suuttuu._) As!... Akan pahuus! (_Nuuhkaisee hattua. Harmistuneena._) As!... Tuo pahuus. (_Lyö hattuaan kuivaksi._) Vallesmannin kynsiin minä sen hylyn annan. (_Nuuhkaisee. Ajattelee, puhuu ajatellen._) Mhyh... Sanoi, että Herra teki vaimon miehen kylkiluusta, mutta ... (_ajatellen_) ei olisi luullut kuivasta kylkiluusta niin mehevää ja heruvaa tulleen... (_Poistuu allapäin hattu kädessä._) Tärveli koko hatun...

MIMMI PAAVALIINA

(_Saapuu koko joukon kanssa, nostaa kätkyen._) So, Emstiina... Souvattamaan, että ei herää. (_Emstiina alkaa liekuttaa._) Ja sitten... Sen kun tuli palamaan!... Lämmin yö tässä tulee... Tarkenee hyvinkin nukkua ulkona. (_Touhuaa keittolieden tulisijaan tulen palamaan._) Jaa-a... Jaa-a! Huomenna sitten, lapset, alkaa rippikoulu ja... (_Hartaasti aivan, yhä touhuten._) On oltava nöyrä ja kuuliainen sekä rovastille että lukkarille, sillä Herra aina auttaa niitä, jotka silloin kun muut vehnäistänsä syövät, eivät tee omaa kaurakakkuaan kateudella karvaaksi. (_Toiseen asiaan, äkkiä._) Ja sinä, Liinu!... Ala ottaa sieltä kuormasta räsyjä pään alle... Ei tässä tulella kylmä tule. (_Liinu puuhaa. Joukko varustautuu makuulle. Iltarusko alkaa._)

JAFERI

(_Riisuu takkiaan päänalusekseen. Liinulle._) Liinu... Mitä se äiti sille miehelle?

LIINU

Haukkui... Ja sanoi että se on lehmäkauppias.

EFREITTI

(_Jo takitta._) Voi kun iltarusko punottaa! (_Puhaltaa torveen._)

MIMMI PAAVALIINA

Sis-so!... Pois siitä jo sotatorvet törisemästä. (_Touhuaa, nostaa vasun toisaanne._) Jaa, jaa, lapset... Ei se ylpeydessä eikä pumpulipaidassa onni ole, mutta kun sitä iloisesti uskoo piikkopöksytkin verkaisiksi, niin herrana niissä vaeltaa ja iloisena ja riemusta rikkaana elää... Niin että nöyrästi kun sitä vaellatte ... ja kun osaatte antaa itsekullekin niin rovastille kuin lukkarillekin arvon, niin se Herra rakas taivaallinen isä luo teidänkin puoleenne kerran maailmassa lempeän silmäyksen niin että ... nukutte hänen kaikkivaltiaassa turvassaan yönne niinkuin viattomat varpuset oksallansa... Jaa-a!... Jaa-a!... Jaa-a!... So, Emstiinakin ... makuulle siitä. (_Ottaa kätkyestä viinapullon, vie sen kuormaan. Itsekseen, pulloa kuormaan kätkien._) Tuon viimeisen viinapullon säästin lukkarille lahjukseksi... Kuuluu olevan viinaan menevä mies... Ja jos tuolle muutaman kymmenen markkaa muuksikin lahjukseksi suikkaisi... Huokeammaksi se tulee, kuin ruveta tällä iällä lukua opettelemaan ja senkin seitsemiä kouluja ja yliopistoja läpi käymään. (_Joukolle._) No, komppaniia!... Sen kun jo makuulle... (_Ilta himmenee. Joukko alkaa olla jo makuulla._) Jaa, jaa, jaa!... Elät vain ja kulet ja ponnistat ja yrität, mutta!... (_Äkkiä._) No, mitäpäs tässä on nurkumistakaan... On ollut maailmassa sekä leipää että riemua... Maantietä on ollut yhtä pitkältä kuin rikkaillakin... (_Makuulle varustautuen._) Ja mitäpäs tätä ihminen muuta enää tarvitseekaan. (_Laskeutuu hänkin makuulle._) Taivaallinen isä se kuitenkin huolista huolen pitää, niin että ei ihminen sortuisi niiden alla. (_Nukkuvat. Metsästä alkaa kuulua viulun soittoa._)

LIINU

(_Kohottaa päätään, kuiskaa soittoa kohti._) Tsyt... Se valvoo vielä...

MIMMI PAAVALIINA

(_Kuorsaa. Nysse ilmestyy tietä myöten, nojautuu aitaan tien puolella ja jää siihen seisomaan._)

LIINU

(_Nousee hiljaa._)... Jokohan se nukkuu? (_Alkaa hiipiä tanhuan yli soittoa kohti._)

MIMMI PAAVALIINA

(_Unessa._) Kukahan siellä!

LIINU

(_Säpsähtää, yrittää nopeasti makuulle takaisin. Soittajalle tarkoittaen._) Tsyt!

MIMMI PAAVALIINA

(_Unisena, makuullaan._) Kukahan siellä ... soittaa... (_Paussi._) Mene, Liinu, ja ... (_paussi, unisena_) sano että... (_Haukoittelee. Unisena._) Mene nyt!...

LIINU

(_Muka äkeästi, niskoitellen._) Enkä minä!

MIMMI PAAVALIINA

Vai et!... Sukkelaan siitä! (_Nukkuu._)

(_Muka suuttuneena._) Pahuus! (_Lähtee soittajan luo._)

NYSSE

(_Yhä ryntäällään aitaan nojaten. Itsekseen._) Niin... Se nukkuu. (_Hyräilee entisessä asennossaan._)

Armas nukkuu, kuu. Käki kukkuu, kuu, Hän nukkuu, kuu, oi nukkuu.

Kolmas näytös.

(Pitäjän tupa. Keskellä pöytä. Pöydällä virsikannel ja lukkarin hattu. Joukko tyttöjä. Lukkari Pilatus kirjoittaa niiden nimiä kirjaan.)

PILATUS

(_Tarkastaa kirkonkirjaa._) Anna Katariina Kilpinen... (_Tytöltä._) Sen Antti Kilpisenkö tyttö?

TYTTÖ

(_Ujona._) Sen...

PILATUS

Saat mennä!... (_Tyttö niiaa ja menee istumaan. Selailee._) Ja sitte... Tämä toinen tyttö... (_Selailee._) Palonkylä... Kyrönkylä... Ämmävaara... (_Tytölle.) Ämmävaaralta?... Sen Antti Kutusen tyttö?

NELLU

Sen...

PILATUS

Soo... (_Äkkiä._) Montako lehmää teillä on?

NELLU

Kuusi...

PILATUS

Valehtelet... Rovasti sanoi että viisi. (_Tarkastaa toista kirjaa. Itsekseen._) Niin on... Se on maksanut ainoastaan viidestä, kuten rovasti sanoi. (_Nellulle._) Isäsi on voinmaksussa sanonut jotta viisi... Häh?

NELLU

(_Tapailee._) Niin kun... Se yksi kun ... teki sitte härkävasikan, niin jotta ... se ei silloin vielä ollut ihan lehmä... (_Nypistelee esiliinaansa._)

PILATUS

Hokiset... Kiertelet asiassa... (_Äkkiä._) No istu. (_Nellu menee istumaan._) Ja niin pääsemme sitten alkuun. (_Yskähtelee, kohentaa silmälasit ja katsoa tuijaa._) Alkuun pääsemme ja... Rovasti itse on matkalla ... herra piispan mukana... Palaa vasta lopettamaan ... (_asettelee kirjoja_) lo-pettamaan ja... (_Mimmi Paavaliina työntyy koko joukkonsa kanssa, rintalapsi sylissä. Ipulla piippu hampaissa, Efreitillä torvi, Emstiinalla nukke. Lapset hämmästyvät, tunnettuaan lukkarin, ja kokevat kuin piiloitella ovipielessä._)

Hyvää päivää, herra rovasti ja... (_niiailee._) Niin, herra rovasti ja ... (_niiaa_) herra kanttori ja... (_Touhuaa joukolleen supatellen._)

PILATUS

(_Katsoo kuin ihmeissään, pää kenossa, että näkisi lapsien lomitse. Itsekseen._) Se on siis tämä... Se silloinen joukko... (_Yskähtelee. Katsoo. Äkkiä, jyrkästi._) Mitä asiaa sinulla, vaimo, on?

MIMMI PAAVALIINA

(_Varmasti._) Jaa-a!... Niin asiaako että... (_Huokaa ja hyssyttää._) Niin, että olisihan sitä asiaakin, olisi... (_Vie lapsen penkille._) Tää pienin lapsi olisi kastettava ja... (_Hartaasti._) Jaa, jaa, herra rovasti... Ei sitä ihmisen sovi ilman kasteenliittoa maailmassa elää ... (_kuin huokaus_) elää ja... (_Äkkiä._) Ja sitte nämä kaksi vanhinta olisi rippikouluun tulossa... Tää Jaferi ja Liinu, niin että olisi oikeastaan neljä asiaa: Kaksi lasta rippikouluun, nuorin kasteelle ja sitten neljänneksi, olisin itsekin tässä käydä pyöräyttänyt rippikoulun.

PILATUS

(_Katsoo ihmeissään._) Häh?... Vaimo?

MIMMI PAAVALIINA

(_Kuin hartaasti._) Jaa, herra rovasti... Sillä se aina lopultakin routa porsaan kotiin ja kevät vuohen pukin luo vetää, niin että... (_Äkkiä Ipulle._) No, Ipu!... Pokkaa nyt ja kumarra herra rovastille... No!... Pokkaa nyt!... Noin! (_Painaa niskoittelevan pojan kumartamaan. Hyvitellen._) Niin kiltisti se Ipu-poika herra rovastille pokkaa ja...

PILATUS

(_Keskeyttää._) Hokiset, vaimo!... En minä ole rovasti... Kanttori minä olen.

MIMMI PAAVALIINA

(_Touhuaa._) Jaa-a!... Herra kanttori... Tietääkin sen (_Touhuaa._) No, Emstiina... Niiaa kauniisti herra kanttorille!... (_Vetää niiaamaan._) Kas niin! (_Kuin hartaasti._) Jaa-a, herra kanttori!... Niin että täällä olisi sitten... (_kaivaa alushameensa taskusta_) täällä olisi tämä papinkirja... Sitä kun ollaan reissuväkeä tässä Herran seurakunnassa... (_Pilatus tarkastaa papinkirjaa juhlallisena._) So, Efreitti!... (_Niistää esiliinalla pojan nenän!_) Ja Ipu! (_Korjailee tämän housuihin paitaa._) Lapset ovat nyt kilttejä niinkuin aina, ja niinkuin äiti on aina varoittanut, että pitää olla kuuliainen kaikille ja jos pappi tai kanttori tulee vastaan, niin pitää kauniisti pokata.

PILATUS

(_Lukee papinkirjasta._) Jaa-a!... Naimaton nainen Mimmi Paavaliina Ruusunen ja hänen isättömät lapsensa: Jaferi, Liinu, Efreitti, Emstiina ja Ipu...

MIMMI PAAVALIINA

Niin... Ja sitten tämä kastamaton ... Kriitliisa.

PILATUS

Siis kuusi isätöntä lasta!

MIMMI PAAVALIINA

(_Kallelta päin_) Niin, herra kanttori... (_Siunaillen._) Kuusi isätöntä orpoa... Ei kellään isää!... (_Puhuen._) Se on tuon Jaferin isä vallesmanni Taipale... Liinu on Sysmän entisen apulaispapin ja Emstiina Jussi Matikaisen tytär... Ja Efreitin isä taas on Jaalan ja Ipun isä Iitin lukkari ja...

PILATUS

(_Keskeyttää. Kuin äkeästi._) Hokiset!... Hokiset! Joutavia sinä, eukko, hokiset... (_Ynseästi._) Lukkari! (_Selittäen._) Minä olen jo kolmeneljättä vuotta ollut lukkarina, eikä minulle ole vielä koskaan semmoista vahinkoa tapahtunut.

MIMMI PAAVALIINA

Niin... Se sattuu toiselle vahinko, toiselle ei...

PILATUS

(_Äkkiä. Varustautuu poistumaan._) No... Nyt lukekaa hiljaa... Kukin yksikseen ja hiljaa. Istumaan sinne. (_Jaferi ja Liinu aloittelevat._) On väliaika... Minä tulen oitis. (_Poistuu. Kaikki alkavat lukea._)

MIMMI PAAVALIINA

Emstiina ja sinä, Efreitti... Pellolle siitä... (_Työntelee._) Ja Ipu!... Sis-so! (_Sysää ulos ovesta ja poistuu jälestä._)

LIINU

(_Lukee hyvin nopeasti._) Ja siihen aikaan tapahtui että... Ja koska he siihen paikkaan tulivat ja katso siinä oli kaikki kuten... (_Viskaa katekismuksen pois._) Ja viis minä tästä pöpötyksestä!... (_Toisille._) Tytöt!... Nyt ei ole lukkaria! (_Rientää pöydän luo, istahtaa, panee lukkarin hatun päähänsä, alkaa vakavilla ilveillä soittaa kannelta. Jaferi alkaa kuherrella Nellun kanssa._)

ERÄS TYTTÖ

(_Lukee nopeasti._) Ja kuinka ja miten tämä kaikki tainkalttainen voi tapahtua?... Vastaus... Koska minä olen sen haamaasta minun lapsuudestani niin todistettavani kuullut ja koska myös... (_Eräs tyttöpari nousee tanssimaan. Toisia yhtyy lukemaan ääneen, kaikki omaansa, yhtaikaa. Hetken ajan ääneti tanssittuansa alkaa tanssiva pari rallattaa valssia: laa ... laa... j. n. e. Vähitellen hiljenee silloin lukukohina, ja tanssiva pari laulaa valssia sanoilla_:)

Ah saapuos, kulta, poiss' ilot on multa. Mun iloni, mun eloni, mun kaikkeni, armas, oot...

(_Useat toiset yhtyvät ja kertaavat tanssivan parin mukana kolme viime säettä. Toinen pari nousee tanssimaan. Toiset laulavat istuen kirjat kädessä, kuin tunteellisina._)

Jos viipyvi armas, on mieleni karvas, ah minua, jos sinua en luokseni, armas, saa!

(_Kertaavat._)

LIINU