Part 28

Tämä uutinen läikähdytti emännöitsijän, sisarentyttären ja Sancho Panzan kyyneleisiä silmiä, niin että kyynelet alkoivat vuolaina vuotaa, ja lukemattomat syvät huokaukset nousivat heidän povistaan; oli näet todella laita niin, kuten on jo aikaisemmin muutamia kertoja sanottu, että Don Quijote, ollessaan vain Alonso Quijano Hyvä, mutta myös ollessaan Don Quijote Manchalainen, oli aina leppoisa ja laadullinen ja että hänestä senvuoksi pitivät ei ainoastaan hänen oman talonsa asukkaat, vaan kaikki, jotka hänet tunsivat. Notaari astui sisään toisten kanssa, ja esitettyään testamenttinsa johdannon ja suljettuaan sielunsa Jumalan huomaan kaikkien asiaankuuluvien kristillisten menojen mukaisesti Don Quijote lausui, lahjoitusmääräyksiin ehdittyään:

— _Item_ on minun tahtoni, mitä tulee erääseen rahasummaan, jota pitää hallussaan Sancho Panza, jonka minä hulluna ollessani tein aseenkantajakseni, että, koska meidän kesken on ollut erinäisiä tilintekoja, en tahdo niitä häneltä velottavan eikä häneltä niistä mitään tiliä vaadittavan, vaan jos jotakin jää jäljelle, kun hän on ottanut maksun siitä, mitä olen hänelle velkaa, jäännöksen, joka varmaan on sangen vähäinen, tulee kuulua hänelle, ja olkoon se hänelle hyväksi huojennukseksi; ja jos minä, joka hulluuteni aikana osaltani autoin häntä pääsemään saaren käskynhaltiaksi, voisin nyt, kun olen viisas, antaa hänelle hallittavaksi valtakunnan, niin tekisin sen, koska hänen luonteensa vilpittömyys ja hänen uskollinen käytöksensä sen ansaitsee.

Hän kääntyi Sanchon puoleen ja sanoi:

— Suo minulle anteeksi, ystäväni, että olen antanut sinulle aihetta näyttää yhtä hullulta kuin minä itse syöksemällä sinut samaan harhaluuloon, johon itse olin joutunut, nimittäin siihen harhaluuloon, että maailmassa on vaeltavia ritareita.

— Oi, voi! — vastasi Sancho itkien. — Älkää kuolko, armollinen herra isäntäni, vaan noudattakaa minun neuvoani ja eläkää vielä monta vuotta, sillä suurin hulluus, johon ihminen voi tässä elämässä tehdä itsensä syypääksi, on se, että hän suostuu noin vain ilman muuta kuolemaan, vaikka kukaan ei häntä tapa eikä kenenkään muun kuin raskasmielisyyden käsi hänen päiviänsä päätä. Katsokaa nyt vain, että pääsette tuosta hitaudestanne, nouskaa sängystä ja lähdetään tästä vainiolle paimeniksi puettuina, niinkuin olemme jo sopineet; eipä tiedä, vaikka löytäisimme sieltä jostakin pensaasta armollisen neidin Dulcinean, niin vapaana kaikesta lumouksesta, ettei paremmasta apua. Jos seikka on se, että teette kuolemaa, koska mieltänne rasittaa ajatus, että teidät on voitettu, niin pankaa se minun syykseni ja sanokaa, että teidät viskattiin tantereeseen siksi, että minä olin huolimattomasti kiinnittänyt Rocinanten vatsavyön, ja onhan teidän armonne sitäpaitsi lukenut ritarikirjoistaan, kuinka tavallista on, että toinen ritari tyrkkää toisen pois satulasta, ja kuinka se, joka tänään joutuu häviölle, voi päästä huomenna voittajaksi.

Niin on laita, — sanoi Simson — ja kelpo Sancho Panza on varsin oikeassa.

Hyvät herrat, — virkkoi Don Quijote — liikutaanpa varovasti, sillä viime vuoden pesissä ei ole tänä vuonna lintuja. Minä olen ollut hullu ja olen nyt viisas, minä olen ollut Don Quijote Manchalainen ja olen nyt, kuten jo sanoin, Alonso Quijano Hyvä. Vaikuttakoon katumukseni ja vilpittömyyteni teidän armoihinne sen verran, että pidätte minusta samoja hyviä ajatuksia kuin aikaisemmin, ja jatkakaa nyt työtänne, herra notaari. — _Item_ minä testamenttaan koko jälkeenjäävän omaisuuteni sisarentyttärelleni Antonia Quijanalle, joka on tässä läsnä ja jonka tulee ensin suorittaa määräämäni erät siitä omaisuuteni osasta, joka on helpoimmin käytettävissä; ja ensimmäinen suoritettava maksu on palkka, jonka olen velkaa emännöitsijälleni siltä ajalta, minkä hän on luonani palvellut, ja lisäksi kaksikymmentä dukaattia leninkiä varten. Testamenttiin valvojiksi määrään herra kirkkoherran ja herra kandidaatti Simson Carrascon, jotka ovat molemmat tässä läsnä. _Item_ on tahtoni, että sisarentyttäreni Antonia Quijana, jos hän haluaa mennä naimisiin, menköön naimisiin miehen kanssa, josta on ennakolta hankittu selko, ettei hän tiedä, mitä ritariromaanit ovat, ja jos sattuu käymään ilmi, että hän tuon tietää, mutta sisarentyttäreni tahtoo mennä ja menee naimisiin hänen kanssaan, niin menettäköön kaikki, mitä olen hänelle testamentannut, ja testamenttini valvojat jakakoot jälkeenjääneen omaisuuteni mielensä mukaan hyväätekeviin tarkoituksiin. — _Item_ minä pyydän mainittuja herroja testamenttini valvojia, että he, jos suopea kohtalo tutustuttaa heidät kirjailijaan, jonka sanotaan sepittäneen historian, joka kulkee maailmalla _Don Quijote Manchalaisen urotöiden toisen osan_ nimellä, pyytävät häneltä minun puolestani niin hartaasti kuin suinkin osaavat anteeksi, että olen aavistamattani antanut hänelle aihetta kirjoittaa niin paljon ja niin suuria tyhmyyksiä kuin hän on siihen kirjoittanut, sillä minä lähden tästä elämästä tuntien omantunnonvaivoja siitä, että olen yllyttänyt häntä niistä kirjoittamaan.

Siihen loppui testamentti, Don Quijoten valtasi voipumus ja hän ojensi itsensä pitkäkseen sängyssään. Kaikki säikähtivät ja riensivät häntä auttamaan, ja niinä kolmena päivänä, jotka hän vielä eli tämän päivän jälkeen, jona teki testamenttinsa, hän pyörtyi tavan takaa. Koko talo oli hämmingin vallassa, mutta siitä huolimatta sisarentytär söi, emännöitsijä otti silloin tällöin naukun, ja Sancho Panza oli hyvällä tuulella; periminen näet hälventää tai ainakin lievittää perillisessä sen surun muistoa, joka vainajan poismentyä oikeudenmukaisesti jää. Vihdoin tuli Don Quijoten viimeinen hetki hänen sitä ennen saatuaan kaikki sakramentit ja monilla ja voimallisilla sanoilla tuomittuaan kaikki ritariromaanit. Notaari oli läsnä ja sanoi, ettei hän ollut milloinkaan mistään ritarikirjasta lukenut, että kukaan vaeltava ritari olisi kuollut omaan sänkyynsä niin rauhallisesti ja niin hyvänä kristittynä kuin Don Quijote, joka kaikkien läsnäolevien valittaessa ja itkiessä heitti henkensä, toisin sanoen kuoli.

Sen nähtyään kirkkoherra pyysi notaarilta todistusta, että Alonso Quijano Hyvä, jota oli yleisesti mainittu Don Quijote Manchalaisen nimellä, oli erinnyt tästä elämästä ja kuollut luonnollisen kuoleman, ja sanoi pyytävänsä tätä todistusta voidakseen ehkäistä, että kukaan muu kirjailija kuin Cide Hamete Benengeli ilman oikeutta herättäisi hänet kuolleista ja sepittäisi loppumattomia historioita hänen urotöistään. Tällaisen lopun sai Manchan Mielevä Hidalgo, jonka kotipaikkaa Cide Hamete Benengeli ei halunnut täsmällisemmin ilmoittaa, koska tahtoi tehdä mahdolliseksi, että kaikki Manchan kauppalat ja kylät saisivat keskenään kiistellä kunniasta pitää häntä poikanaan ja lukea hänet omakseen, niinkuin Kreikassa seitsemän kaupunkia kiisteli Homeron syntymäseudun maineesta.

Tähän ei oteta Sanchon, Don Quijoten sisarentyttären ja emännöitsijän valituksia eikä hänen merkillisiä hautakirjoituksiaan, lukuunottamatta sitä, jonka sepitti Simson Carrasco ja joka kuului näin:

Hidalgo uljas, vakaa nyt tässä lepäjää, hän vaikka maassa makaa, niin silti eloon jää; sen urotyönsä takaa.

Hän niinkuin mielipuoli herätti kauhua, mut suurin säästyi huoli: hän eli hulluna ja viisahana kuoli.

Ja erinomaisen viisas Cide Hamete sanoi kynälleen: Tähän saat nyt jäädä, riippumaan tässä hyllyssä ja kiinnitettynä tähän messinkilankaan, sinä rakas kynäni, olitpa sitten hyvin tai huonosti teroitettu, ja siinä saat elää monia vuosisatoja, jos julkeat ja hävyttömät historiankirjoittajat eivät ota sinua alas herjatakseen sinua. Mutta ennenkuin sinuun koskevat, voit heitä varoittaa ja sanoa heille niin hyvin kuin suinkin osaat:

Pois, pois sa joukko halpa! ei minuun koskea saa kukaan; työ minun on, oi kuninkaani, ma toimin määräysten mukaan.

Yksin minua varten Don Quijote syntyi maailmaan, ja minä häntä varten; hän osasi toimia, ja minä osasin kirjoittaa; ainoastaan me kaksi kuulumme yhteen väärän Tordesillasin-kirjailijan uhalla ja hänen mieliharmikseen, joka on rohjennut tai tulevaisuudessa ehkä rohkenee kirjoittaa kömpelöllä ja vaivaisella strutsinsulalla urhoollisen ritarini urotöistä, sillä se taakka ei ole sovelias hänen hartioilleen eikä se aihe hänen vaivaiselle älylleen. Jos satut häneen tutustumaan, niin sano hänelle, että hänen tulee antaa Don Quijoten väsyneitten ja maatuneitten luitten levätä rauhassa haudassaan ja ettei hänen pidä, vastoin kaikkia kuoleman asetuksia, kuljettaa niitä vanhaan Kastillaan ja kaivaa niitä senvuoksi ylös haudasta, missä hän nyt toden totta lepää ihan pitkänään ja kykenemättä lähtemään uudelle, kolmannelle retkelle. Tekemään naurunalaisiksi kaikki ne retket, joita monet vaeltavat ritarit ovat suorittaneet, riittävät näet varmaan ne kaksi, joille hän lähti kaikkien niistä kuolleitten ihmisten huviksi ja tyydytykseksi, sekä täällä omassa maassamme että vieraissa valtakunnissa. Ja niin sinä täytät kristillisen velvollisuutesi antamalla hyvää neuvoa sille, joka tahtoo sinulle pahaa, ja minä olen iloinen ja ylpeä siitä, että olen ensimmäisenä saanut nauttia hänen teostensa hedelmän kokonaisuudessaan, niinkuin hän on tahtonut; tarkoitukseni näet ei ole ollut mikään muu kuin saada ihmiset inhoamaan ritariromaanien keksittyjä ja mahdottomia historioita, jotka oikeasta Don Quijotesta kertovan teokseni tähden ovat jo alkaneet horjua ja aivan varmaan tulevat kokonaan luhistumaan. — Jää hyvästi.

SELITYKSIÄ.

[1] sananlaskuja, enemmän kuin kreikkalaisella komendöörillä. Nimen _el Comendador griego_ sai aikoinaan Hernán Nuñez de Guzmán, ylen oppinut hellenisti, Salamancan yliopiston professori ja Santiagon ritarikunnan komendööri. Hän oli kerännyt neljättä tuhatta espanjalaista sananlaskua, jotka julkaistiin hänen kuoltuaan, v. 1555.

[2] maurien lelili (t. liilí): muhamettilaisten sotahuuto (lâ ilâha illallâh = ei ole muuta jumalaa kuin Jumala).

[3] että hyvät työt, jotka suoritetaan veltosti ja laimeasti, eivät ole ansiollisia eivätkä minkään arvoisia. V. 1617 julkaistu _Index librorum expurgandorum_ vaati katolisen oikeaoppisuuden nimessä tämän lauseen »Don Quijotesta» poistettavaksi.

[4] Trifaldinin ja Trifaldin nimien kantasana on italiankielen _truffare_, joka merkitsee: pettää, puijata. Boyardon _Orlando innamorotossa_ esiintyy Truffaldino, josta Cervantes teki _Trifaldininsa_ voidakseen antaa Sanchon leikkiä Trifaldi-nimen merkityksillä.

[5] jos vain sieluni parta ja viikset ovat reilassa. Sanchon mieleen juolahtavat tässä erään viisaan eunukin sanat, joilla tämä tehosti sielun hoidon ja kaunistamisen tärkeyttä.

[6] Candayan nimi viittaa Intiaan päin; _Trapobana_ (Taprobana) on Ceylon; _Kap Komorin_ on Etu-Intian eteläkärki; _Maguncia_ = Mainz; _Archipiela_ sanasta archipiélago (arkipelagi); _antonomasia_ l. nimenvaihto merkitsee retorista sanakuvaa, joka asettaa ominaisnimen lajinimen sijaan. Esim. »Hän on Demosthenes» pro: »hän on suuri puhuja».

[7] Tään haavan, julman sielunvaivan jne. Luultavasti alkujaan italialainen, Serafino Aquilanon sepittämä säkeistö.

[8] Saavu, kuolema, niin salaa jne. Espanjalaisen Escriván säkeistö, Cervantesin hiukan mukailema.

[9] seguidillat ovat aitoespanjalaisia kansanlauluja (ja tansseja).

[10] Sisiliskojen saarille: kaukaisille ja asumattomille.

[11] Ariadnen seppel: eräs tähtikuvio.

[12] Tibar ja Pancaya. Taruissa mainittuja seutuja; jälkimmäinen (Pankhaia) otaksuttiin vanhalla ajalla Onnellisen Arabian rannikolla sijaitsevaksi siunatuksi saareksi.

[13] Don Clavijo: Don Tappi.

[14] pyytäisi Antonomasiaa Vikaarilta vaimokseen. El Vicario eclesiástico, korkein kirkollisten asiain tuomari, voi vaatia tytön, jota pakotettiin naimisiin, pois vanhempien luota, jotta hän sai vapaasti ilmoittaa oman tietonsa ja tahtonsa.

[15] quis talia fando jne. Lause Vergiliuksen _Aeneis_-runoelman toisesta kirjasta: Ken semmoista kuullessaan... ei heltyisi kyyneliin?

[16] Minä repisin oman partani... vaikka olisin maurien maassa. Nimittäin maassa, jossa partaa pidetään pyhänä.

[17] lennättävät meidät Peralvilloon. Lähellä Ciudad Realia sijaitsevaan paikkaan, missä Pyhä Veljeskunta nuolilla lävisti kuolemaantuomittuja.

[18] Lisesiaatti Torralba poltettiin noitana roviolla v. 1531.

[19] Bourbonin kuoleman. Puheena on Bourbonin konnetaabeli Kaarle, joka keisari Kaarle V:n palveluksessa ollen tämän tietämättä valloitti Rooman jättäen sen joukkojensa ryöstettäväksi.

[20] seitsemän kiliä: Plejadien (Seulasten) kansanomainen espanjalainen nimi.

[21] minä en tunne aakkosiakaan, mutta minusta voi tulla hyvä käskynhaltia, kun vain pidän Kristuksen mielessäni. Espanjalaisissa aapiskirjoissa on ensimmäisenä risti, jota sanotaan Kristukseksi. Espanjalainen sanoo: »Ei tunne Kristustakaan» tarkoittaen: »Ei tunne A:takaan». Sanchon sanaleikki on sangen mielevä: hyvä hallitseminen ei vaadi suurta kirjallista sivistystä, riittää, kun hallitsija pitää Kristuksen mielessään.

[22] suuren cordobalaisen runoilijan. Viittaus runoilija Juan de Menan (1412—1456) säkeisiin.

[23] eräs heidän pyhimpiä miehiään: apostoli Paavali I Korintt. 7, 31.

[24] Jacan vuorimaa. Jacan pieni kaupunki sijaitsee Pyreneillä, lähellä Ranskan rajaa.

[25] Henaresista Jaramaan, ja Pisuergast’ Arlanzaan. Altisidora mainitsee jokia, jotka yhtyvät toisiinsa, joten niiden käyttäminen suuren maineen rajoina saa koomillisen sävyn.

[26] niin suuret, että nimeltään ne _ainokaiset_ ois. Tämä on selitetty viittaukseksi Espanjan kruununkalleuksiin kuuluvaan mainioon helmeen — paitsi nimeä la Sola, ainoa, se sai myös nimet la Peregrina, vieras, harvinainen, ja la Huérfana, orpo.

[27] vedenviilentäjien suloinen pyörittäjä. Kesäinen aurinko vaatii liikuttamaan astioita, joissa vettä jäähdytetään. Cervantes viittaa luultavasti jonkun runoilijan tuntemattomaan säkeeseen.

[28] Barataria: sanasta barato, joka ennen vanhaan merkitsi myös petosta.

[29] oli kuullut kotipaikkansa kirkkoherran kertovan toisesta samanlaisesta tapauksesta. Kirkkoherra oli luultavasti lukenut sen Jacobus a Voraginen kirjoittamasta _Legenda aureasta_ (13. vuosis.). — Seuraava historia on nähtävästi myös peräisin kirjallisesta lähteestä, Francisco de Osunan teoksesta _El Norte de los Estades_ v:lta 1550.

[30] Omnis saturatio mala jne. Mestari Hippokrates oli sanonut: »mutta _leivästä_ johtuva kaikkein pahinta». Tohtori Tuima muutti lausumaa asian vaatimalla tavalla.

[31] Absit: pois se.

[32] ja olen biskajalainen. Kaarle V:n ajoilta asti olivat valtiosihteerien ja keisarillisten yksityissihteerien virkain haltiat useimmiten biskajalaisia.

[33] perlaattista väkeä. Esp. _perlático_: rampa, hervoton.

[34] Morónin peltopyitä tai Lavajosin hanhia. Morón de la Frontera ja Lavajos ovat pikkukaupunkeja; edellinen sijaitsee Sevillan, jälkimmäinen Segovian seuduilla.

[35] Cacus ja Andradilla. Edellinen oli klassillinen karjanvaras, Vulkanuksen poika, jonka Herkules surmasi; jälkimmäisestä ei tiedetä mitään.

[36] kuin se olisi hänen häpeäkseen poikkileikattu. Semmoista hameen lyhentämistä lienee todella käytetty pahamaineisten naisten rankaisemiseksi.

[37] dubitat Augustinus: Augustinus epäilee.

[38] operibus credite et non verbis: uskokaa tekoja, älkää uskoko sanoja.

[39] joka voi nostaa köyhän loasta jne. Vrt. psalmi 113, 7: »joka tomusta nostaa halvan sekä loasta koroittaa köyhän pannaksensa hänet ruhtinasten viereen.»

[40] Amicus Plato jne.: Plato on minulle rakas, mutta totuus rakkaampi.

[41] Berrueca: Näppysilmä.

[42] Tronchón: Aragoniassa sijaitseva kaupunki.

[43] Gelte: saks. Geld, rahaa.

[44] ajamalla meidät maanpakoon. V. 1609 annettiin käsky, että moriskojen piti lähteä maasta pois.

[45] Galiana oli maurilainen prinsessa. »Galianan palatsin» rauniot nähdään vieläkin Toledossa, Tajon rannalla.

[46] tuli rikkoneeksi pyhän Kirkolliskokouksen määräystä. Tridentin kirkolliskokous oli päättänyt julistaa pannaan ne henkilöt, jotka sallivat kristittyjen käydä kaksintaisteluun heidän maillaan.

[47] Bireno, josta kertoo Ariosto, jätti rakastettunsa Olimpian autiolle saarelle.

[48] joka oli saanut oppinsa taivaasta. Vrt. II Korintt. 12, 2—4.

[49] taivaan valtakuntaan voidaan hyökätä. Vrt. Matt. 11, 12.

[50] Mendozat näyttävät olleen erityisessä taikauskoisuuden maineessa.

[51] Santiago ja kiinni Espanja: esp. _Santiago, y cierra, España!_ — Sancho käsittää sanan cerrar merkitsevän tässä, kuten tavallisesti, sulkemista, kiinnipanemista. Merkitys on: käydä päin, hyökätä kimppuun.

[52] punaristiritarin. Santiagon ritarikunnan ritareilla oli punainen risti rinnallaan ja viitassaan.

[53] Don Quijote Manchalaisen toisesta osasta. Suunnitellessaan tämän luvun kirjoittamista Cervantes ilmeisesti kuuli Avellanedan kirjoittamasta »toisesta osasta» ja sai sen nähtäväkseen.

[54] Minä en kukista kuningasta enkä aseta kuningasta valtaistuimelle. D. Enrique de Trastamara surmasi veljensä, Kastilian kuninkaan Pedro I:n (Julman) saaden apua ranskalaiselta ritarilta Bertrand du Guescliniltä, joka puhdisti itseään sanomalla: »Minä en kukista kuningasta enkä aseta kuningasta valtaistuimelle, vaan autan herraani.»

[55] Tähän kuolet, petturi jne. Säkeitä vanhasta romanssista, jossa lauletaan Laran prinssien, Doña Sanchan poikien kohtalosta. Heidät houkutteli surmaan heidän setänsä, mutta heidän kuolemansa kostettiin.

[56] tästä minä päättelen, että meidän täytyy olla lähellä Barcelonaa. Kaunis Katalonia oli Cervantesin ajalla niin surkeassa tilassa, että ryövärien lukuisuus osoitti pääkaupungin olevan lähellä.

[57] sanoivat heille kataloniankielellä. Kataloniankieltä, joka on alkujaan muistuttanut enemmän provencen- kuin espanjankieltä (kastiliankieltä), puhutaan Espanjassa Katalonian ja Valencian maakunnissa sekä Baleareilla.

[58] julma Osiris. Tarkoittanee julmaa Busirista, taruperäistä Egyptin kuningasta, joka uhrasi jumalilleen kaikki maahan tulleet muukalaiset. Herakles, jolle hän suunnitteli samaa kohtaloa, surmasi hänet.

[59] Roque Guinart, oikealta nimeltään Pedro Rocaguinarda, on historiallinen henkilö, joka keräsi v. 1610 tienoissa ympärilleen rosvojoukon, n. 200 miestä, ja saavutti koko Espanjanmaan lämpimän myötätunnon sekä ihmeellisellä rosvon-pelottomuudellaan että hyvää sydäntä ilmaisevilla laupiailla töillään.

[60] Rouva Doña Guiomar de Quiñones tahtoi hypätä ulos... suutelemaan suuren Roquen jalkoja ja käsiä. Tätä ei tarvitse ymmärtää puustavillisesti; rouva aikoi käydä hartaasti kiittämään kohteliain lauseparsin.

[61] Johannes Kastajan juhla: Elokuun 29:nä.

[62] kuuluisalta Escotillolta. Tiedetään useitakin astrologeja ja poppamiehiä, joilla oli nimenä Escotillo t. Escoto. Sitävastoin ei ole varmaa, ketä heistä C. tässä tarkoittaa — jos tarkoittaa ketään erikseen — eikä tämä kysymys suinkaan ole tärkeäkään.

[63] Fugite, partes adversae! Paetkaa, vastustajat! — Katolisen kirkon pahanhengen poismanaamisessa käyttämä lauseparsi.

[64] profeetta Perogrullo. Tämä espanjalainen hölmöläisprofeetta »nimitti kokoonpuristettua kättä nyrkiksi», sanoi puheesta käyvän ilmi, että puhuvalla on kieli, hampaista, ettei niiden omistaja ole niitä vailla, väitti henkilön, joka astuu peilin eteen, näkevän siinä kasvonsa jne.

[65] Cristobal de Figueroa, oikeammin Cristóbal Suárez de Figueroa, käänsi espanjaksi Juan Bautista Guarinin (1538—1612) kirjoittaman tragikomedian, paimennäytelmän _Il pastor fido_.

[66] Juan de Jáurigui t. Jáuregui (1570—1649), etevä sevillalainen maalaaja ja runoilija, käänsi Roomassa Torquato Tasson paimennäytelmän _Aminta_. — Hänen maalaamansa on tämän »Don Quijoten» suomennoksen alkuun jäljennöksenä liitetty Cervantesin muotokuva, jonka oikeaperäisyyttä on epäilty; kuuluisa cervantisti Francisco Rodriguez Marin sanoo kuitenkin löytäneensä riittävät todistukset tukemaan sen autenttisuutta.

[67] Teidän armonne osaa laskea mainiosti! Kirjailijan laskutaito ei tosiaankaan ollut kehuttava, jos hän aikoi ansaita 1000 dukaattia, ts. 11.000 reaalia kahdestatuhannesta kappaleesta à 6 reaalia, siis 12.000 reaalin bruttotuloista.

[68] Sielun valo. Nähtävästi Felipe de Menesesin kirjoittama _Luz del alma christiana_... (Sevilla, 1555).

[69] tuleehan sillekin Martinpäivä. Martinpäivän (marrask. 10/11) aika on sikojen teurastusaika. Siitä lopputilin väistämättömyyttä tehostava sananlasku: _a ceda puerco le llega su San Martin_, johon Don Quijote viittaa.

[70] tyttäreni, jonka kohtalot ovat vähemmän onnelliset kuin hänen nimensä. Felix = onnellinen.

[71] kuten Boscán aikoinaan nimitti itseään Nemorosoksi. Juan Boscán Almogaver (k. 1542) palveli Kaarle V:n sotajoukoissa Italiassa, missä ihastui italialaiseen runouteen, jonka muotoja sovitti omaan kieleensä.

» Curiambro sanasta cura, kirkkoherra.

[72] Teresona: Teresa-nimen suurennusmuoto.

[73] maurilainen, samoinkuin kaikki kastiliankielemme al-alkuiset sanat. Väite ei ole pätevä; espanjankielessä on paljon _al_-alkuisia sanoja, jotka eivät ole »maurilaisia». Tekstissä mainitut arabialaisperäiset sanat merkitsevät: _almohaza_, suka; _almorzar_, syödä aamiaista; _alhombra_, matto; _alguacil_, oikeudenpalvelija; _alhucema_, lavendeli; _almacén_, aitta; _alcancia_, säästölipas; _borceguí_, puolisaapas; _zaquizamí_, yliskamari; _maravedí_ (pieni rahakolikko); _alhelí_, neilikka, leukoija; _alfaquí_, maurilaispappi.

[74] post tenebras spero lucem. Jobin kirjan Vulgata-käännöksestä (XVII, 12): toivon valoa pimeän jälkeen.

[75] kädet... pitelivät... voitonpalmua. Palmunlehvä vainajan kädessä merkitsi hänen neitseyttään.

[76] Myös aavistan sen, että tehtävääni jne. Tämän säkeistön Cervantes lainasi eräästä Garcilaso de la Vegan kirjoittamasta eklogista.

[77] gratis data: ilmaiseksi annettu.

[78] Venezian aarrekammiot... Potosín kultakaivokset. Venezian rikkaus oli muuttunut sananparreksi. Nykyisessä Boliviassa sijaitseva Potosí on ollut aina kuuluisa _hopea_kaivoksistaan, mutta lienee sieltä saatu ennen kultaakin — ainakin sanotaan kansanlaulussa:

Diera yo porque me dieras de tu linda boca el _si_ las alfombras de Turquia y el oro del Potosí.

(Jos suloinen suusi lausuisi minulle myöntösanansa, niin antaisin sinulle Turkin matot ja Potosín kullan.)

[79] Deum de Deo. Nikaian tunnustukseen kuuluvia sanoja, jotka merkitsevät: (Kristus on) Jumala, Jumalasta (syntynyt).

[80] sicut erat: niinkuin oli (alussa).

[81] jäi Toledon hullujenhuoneeseen. Avellanedan kirja päättyy siihen, että Don Quijote suljetaan mainittuun paikkaan.

[82] Astukaamme oikealla jalalla kotikyläämme: aloittaaksemme asian niinkuin tulee.

[83] Malum signum, malum signum: paha merkki, paha merkki — lääkärien käyttämä latinankielinen toteamislause. Jo Avicennan kerrotaan sanoneen: »Jos sairas ei enää näe eikä kuule, niin se on _signum malum_.»

[84] Sannazaro (Jacopo), kuuluisa espanjalaissukuinen italialainen runoilija, _Arcadia_-nimisen paimenrunoelman tekijä (1458—1530).