Part 3

(Lapset juoksevat ulos. Iitu menee perempänä olevaan kamariin. Vappu vie kahvitarjottimen kuppeineen etummaiseen kamariin. — Susso saattelee lapset ulos ja jää sitten takkakivelle istumaan.)

KALLE

Siinä on pulskia miehenalkuja ja tuhti likka. Posket kaikilla kuin nisupullat. Mutta ne saavatkin kylliksi lehmällistä, kun tästä talosta ei viedä mitään meijeriin.

ENKKELI

Niin, ei viedä nyt eikä koskaan!

KALLE

Joo. Tässä talossa saavat emäntä ja lapset ja palkolliset oikeaa ruokaa.

ENKKELI (Hyväksymisiä odottaen).

Niin, — oikeaa ruokaa.

KALLE

Eikä tässä kylässä meijeriä olekaan.

MARIAANA

Mutta kun minä kuulin, että täällä teillä olisi juuri tänä päivänä meijerikokous.

KALLE (Hätäisenä).

Niin, kyllähän se, mutta ei se mitään —. Se on vain tuon opettajan ja toisen talon Aapo-isännän touhuja.

ENKKELI

Niin sellaisia joutavia tohinoita.

KALLE

Niin juuri, joutavia tohinoita. Ei tämä meidän isäntä sellaisiin rupea. Se sanoi eilen itsensä niin kirkkaasti siitä irti. Se sanoi jotta »piru vieköön koko meijerin».

MARIAANA

Mutta millä sitten talolliset rahaa saavat, jollei meijeriä ole. — Isäkin aina sanoo, että ei se rahaa tuleta, jos joskus voinaulan kirnuaa ja sen juoksuttaa kauppapuotiin, se raha kuluu siinä samassa, mutta kun kerran kuukaudessa saa litviikin meijeristä, niin sillä jo makselee vähän palkkojakin. Viime kuussakin meillä nostettiin vähän päälle neljäkolmatta markkaa. Ja se on jo rahaa, se.

ENKKELI (Hämmästyen).

Niin on. Paljon se on.

KALLE (Arastellen).

Viedäänkö Leppälästä maitoa meijeriin?

MARIAANA

Viedään toki! Eikä talossa rahanpuute muuten lopu. Niin sanoo isäkin.

ENKKELI

Joo, niin. — Sitähän se opettajakin, — että ei talonpoika muulla rahaa saa.

MARIAANA (Tiukasti).

Ja sellaisessa talossa, jossa on ainainen rahanpuute, on raskas olla emäntänä.

ENKKELI (Avuttomana).

Niin — toki — (Kiusallinen äänettömyys.)

KALLE (On hieronut päätään, saa yht'äkkiä aatteen).

Mutta kun se meijerikokous on tänä päivänä, niin pianhan se meijeri tännekin saadaan, jos se niinkuin ehtona olisi.

ENKKELI (Ilostuen).

Juu, niin. Pianhan se saadaan.

VAPPU (Tulee kamarista).

Nyt se kahvi olisi valmista.

ENKKELI

Niin, mennään juomaan kahvia, kun Vapulla sattuu olemaan valmiina. — No Mariaana ja Kalle, käydään tänne kamariin.

(Vappu vie kahvipannun kamariin).

ENKKELI (Hymyillen).

Tämä on se emännän ja isännän kamari. (Menee kamariin jättäen oven auki).

MARIAANA

Mikä kultaselleni on tullut?

PIKKU-KALLE (Itkien).

Niin kun ne pojat sanoivat, että minä olen meijerimaidolla ruokittu. (Kalle katsahtaa Pikku-Kallen surkeutta ja menee kamariin).

MARIAANA

Kalle-parka! Mennään tuonne kamariin, niin saat kahvia. (Menee Pikku-Kallen kanssa kamariin ja panee oven kiinni).

SUSSO (Katsoo pettyneenä kamariin päin. Jää istumaan takkakivelle, huojuttelee ruumistaan).

5:s kohtaus.

Susso, Janne, Fiia, Enkkeli ja Vappu.

JANNE (Tulee ulkoa vähän arastellen, katselee ympärilleen).

Johan ne vieraat ovat menneet.

SUSSO (Happamana).

Vieraat ovat tuolla kamarissa kahvia juomassa.

FIIA (Tulee ulkoa, kuulee Susson sanat).

Ja Susso on siinä, vaikka Susso on suurimman vaivan nähnyt.

PIKKU-KALLE (Tulee likaisena ja itkien ulkoa).

SUSSO (Muka rauhallisesti).

Eihän sitä taas sovi noin isäntäväen kanssa — eheei —

JANNE

Niin, sellaistahan se on, että isännät ne parhaat palat aina ottavat yksin.

FIIA (Sussolle innokkaasti).

No, tuleeko niistä pari?

SUSSO

Tulee toki! (Supattaen). Ja silloin ei tästä talosta lopu kurnaali.

VAPPU (Tulee kamarista ja kuulee Susson vuorosanat).

Mitä Susso sanoo?

SUSSO

Sanoin vain, että kun Mariaana tänne tulee emännäksi, niin ei täältä kurnaali lopu.

FIIA (Jannelle).

Siinä sen nyt kuulit.

JANNE

Kyyrieleison! Sanoivatko ne niin?

VAPPU

Mutta Enkkelihän sanoi eilen, että meijeriä ei laiteta.

SUSSO

Sanoi, mitä sanoi, mutta äsken se sanoi toista.

(Fiia on kierrellen kaarrellen mennyt kamarin oven luo ja rupeaa kuuntelemaan).

VAPPU (Fiialle).

Mitä sinä siellä teet?

FIIA

St. (Kuiskaten.) Ne puhuvat juuri meijeristä. — Olkaa hiljaa, että kuulen. — Isäntä sanoi, että (matkii Enkkeliä) »niin laitetaan vain meijeri. Kyllä se sopii». (Kääntyy takaisin oveen päin kuunnellakseen).

ENKKELI (Avaa kamarin oven ja katselee tupaan).

Susso — niin, Susso tulee tänne kamariin. Täällä olisi Sussollekin kahvia.

(Fiia vetäytyy pelästyneenä ovelta).

SUSSO (Hyvillään).

No enhän minä — mitä se isäntä nyt joutavia. —

ENKKELI

Kyllähän se kahvi joskus maistuu. (Menee kamariin).

SUSSO

Niin toki. Kyllä se maistuu. (Menee kamariin ja sulkee oven).

6:s kohtaus.

Vappu, Janne, Fiia, Iiska, Justus ja Miina.

JANNE

Niin, kyllähän se kahvi maistun.

FIIA (On mennyt takaisin ovelle kuuntelemaan).

Nyt ne särpivät kahvia eivätkä puhu mitään.

VAPPU

Mitä siinä viitsit kuunnella! — Jos laittavat meijerin, laittakoot, ja jos niistä tulee pari, niin tulkoon. Samahan se on.

FIIA

Nyt Kalle sanoi, että eikös se sovi, että te menette yhteen.

VAPPU (Uteliaana).

No, mitä Marianna sanoo?

FIIA

Se sanoo — (Kuuntelee, kääntyy sitten tupaan päin ja vilkaisee Janneen.) Se sanoi, että sopiihan se, mutta ensiksi pitää Huhtajärven kylässä olla meijeri.

VAPPU (Kuivasti).

Vai niin! (Menee perempään kamariin).

JANNE (Synkkänä).

No, sitten se on valmista. (Menee ikkunan luo ja puhuu siitä.) Iiska ja Justus. Tulkaa vähän tänne. (Kääntyy tupaan päin.) Sanon niillekin, mitä tässä tulemassa on. Ne luulivat, että koko meijerijuttu loppui, kun isäntä eilen niin sanoi.

(Iiska ja Justus tulevat ulkoa. Iiska on noin 30-vuotias, kuivettunut, aina hämmästynyt ilme kasvoilla. Justus on noin 18-vuotias, roteva, koettaa esiintyä miehekkäästi ja hakee hyväksymistä varsinkin Jannelta).

JANNE

Joo, kyllä se on sillä lailla, että kyllä ne sen meijerin laittavat. Meidän isäntä sanoi juuri tuolla kamarissa niin.

IISKA

Älä nyt?!

JUSTUS

Vai niin sanoi! — Mitähän ne sillä tarkoittavat? Eihän ihminen voi sitä ranttalurjua syödä.

MIINA (Noin 30-vuotias, yksinkertainen, mutta omalla tavallaan koreilunhaluinen ja ihailee opettajaa. Tulee ulkoa ja menee Fiian luo. — Fiialle).

Mitä täällä on tapahtunut?

(Fiia selittää meijerijutun Miinalle, joka sen jälkeen jää tylsänä silmiään räpytellen katsomaan suoraan eteensä).

JUSTUS (Pääasiallisesti Jannelle).

Pappilan porsaatkin kuolivat, kun saivat sitä meijerimaitoa.

JANNE

Niin, kun ne panevat siihen alunaa. Tietäähän sen, että myrkky on myrkkyä.

JUSTUS

Se on vain ihme, kuinka ne siat sitä ollenkaan syövät.

JANNE

No, sen ymmärtää, kun ne nyt kerran ovat järjettömiä luontokappaleita ja nälkä kun on.

IISKA

Miltähän se oikein maistuu se kurnaali?

MIINA (Kasvot tulevat yhtäkkiä eloisiksi).

Miltä se velli maistui, jota sinä äsken söit?

IISKA

Se oli hyvää velliä ja minä soinkin sitä kolme vadillista.

MIINA

Hyvää se oli minunkin mielestäni, mutta se oli meijerimaidosta keitettyä.

IISKA

Sinä valehtelet!?

FIIA

Mistä teille olisi meijerimaitoa tullut?

MIINA

Leppälän Mariaana toi opettajalle kannullisen maitoa ja siitä se velli keitettiin.

FIIA

Oliko se sitten meijerimaitoa?

MIINA

Kylläkai se oli, koska isäntä sitten sanoi, kun se sitä velliä söi, että meijerimaidosta tulee hyvä velli.

FIIA

Sinäkö sen keitit?

MIINA

Minä sen keitin.

IISKA

Etkä sanonut mitään. Totisesti, jos minä nyt kuolen, niin on se sinun syysi.

MIINA

En minä tiennyt, että se oli meijerimaitoa.

JANNE

Kyllä kurnaali pitäisi osata eroittaa oikeasta maidosta.

JUSTUS (Ylpeillen).

Enpä minä syönyt sitä velliä.

MIINA

Niin, kun olit kylällä.

FIIA (Vilkaisee Janneen).

Vai niin, että jo toisessa talossa syödään kurnaalia.

IISKA (Hätäisesti).

Voi hyvät ystävät! Tuntuu aivan kuin minun vatsani halkeisi —

MIINA

Sinä söit kai niin paljon.

IISKA (Ärähtäen).

Kyllähän minä tunnen koska vatsa on täysi ja koska sitä muuten puhistaa. (Melkein itkunsekaisesti.) Kuule, Justus. Kuinka niiden pappilan porsaiden kävikään?

JUSTUS

Vatsa oli vain ruvennut pöhistymään ja pöhistynyt pohistymistään.

IISKA (Koettelee vatsaansa).

Aivan niin. —J oo. — Juuri niin!

JUSTUS

Ja sitten oli joka porsas vain muutaman kerran kiljaissut, ja niin oli henki mennyt.

IISKA

Herra siunatkoon! — Ei muuta kuin muutaman kerran kiljaissut! — Hyvät ihmiset. Minua niin pullistuttaa! Eikö teillä ole mitään lääkettä?

JANNE

Viina olisi hyvää, mutta kun sitä ei ole näin renkimiehellä.

JUSTUS

Joo. Sehän käärmeen myrkkyynkin on hyvää.

FIIA

Eiköhän tuollaiseen puhistustautiin olisi jästi hyvää. Sitä muori käytti.

IISKA

Anna sitten sitä. (Koettelee vatsaansa.) Koettakaa, hyvät ihmiset! Eikö se ole paisunut?

(Fiia laskeutuu lattian alle kellariin. Janne ja Justus koettelevat Iiskon vatsaa).

JANNE

Joo, kyllä on kovasti pinnattu. — Kumma kun se Aapo-isäntä viitsii tehdä tuollaista koninleikkiä.

JUSTUS

Ei se ole isännän syy. Opettaja se on kaiken pahan alku ja juuri.

MIINA

Ei opettaja ole paha. Opettaja on niin korkeasti oppinut ja hyvä mies.

JUSTUS

Se, se vain tarvitsisi saada kunnolleen oikein miehen kädestä.

IISKA

Niin tarvitsisi.

FIIA (Nousee kellarista, antaa tuopin Iiskälle).

Tässä sitä nyt on sitä käytettä.

IISKA (Katselee tuoppiin). Mitenkä minä teen? Juonko minä vai syönkö minä tätä?

JANNE

Juo nyt ensin, mitä juomalla lähtee ja syö sitten loput.

IISKA (Juo tuopista).

Hyi, (Sylkäisee) tphyi! Kyllä on pahaa! Niinkuin sianruokaa! Mutta sianruokaahan se on kurnaalikin.

JANNE

Syö nyt vain loputkin siitä astiasta.

IISKA (Kaivaa sormellaan tuopin pohjaa ja kaataa suuhunsa. — Ähkii ja puistattelee).

(Kaikki ovat seuranneet osaaottavina ja vakavina Iiskän toimia).

FIIA (Tuo kaljatuopin pöydältä).

Juo tuosta kaljaa päälle.

(Iiska juo).

FIIA

Eiköhän se nyt sentään auta.

JANNE

Miltä nyt tuntuu?

IISKA

Tuntuu kuin se lääke ei tahtoisi mennä sen kurnaalimyrkyn kimppuun, mutta en minä sitä poiskaan päästä, jotta sopikoot nyt siellä välinsä. (Puree hampaat yhteen).

JANNE (Viittaa Iiskään).

Joo, tässä on taasen yksi ennustus ja tunnusmerkki siitä, mitä tuleman pitää, kun se meijeri valtaan pääsee. Siitä tulee sellainen mylläkkä ja sekamelska, että kuninkaat ja kirkkoherratkin heittävät kuperkeikkaa ja maan päälle tulee valmis helvetti.

JUSTUS

Joo — että valmis helvetti! — (Jannelle, puoliksi kysyvästi.) Mutta kyllä kai ne isännät päänsä pitävät.

JANNE (Ensin miettien, sitten vähitellen innostuen). Jos minä menen sanomaan niille kokoukseen oikein kovat sanat! — Minä sanon niille, että sellainen ei passaa ja että se meijeri on jumalanviljan pilkkaamista. Minä kuuletan ne niin, että niiden korvat vielä huomennakin pillittävät. Minä sanon, että kun pappilan porsaatkin kuolivat kurnaalista, niin me emme sitä syö. Minä sanon, että työmies on palkkansa ansainnut ja ei sinun pidä riihtätappavan härjän suuta kiinni sitoman.

IISKA (Jonka hiiva on humalluttanut).

Mutta tämähän on oikein mukavaa! Myrkky tappelee minun vatsassani lääkkeen kanssa. Se kuohuu ja kiertää siellä, niin että tohina kuuluu ja minun päätäni niin kummallisesti viemistää. (Horjuu.) Ja sen minä sanon, että minä uskallan kiljaistakin, vaikka kaksi kertaa. (Hiljempää Justukselle.) Eikös, kuule Justus, eivätkös ne porsaat kiljaisseet edes kymmenen kertaa?

MIINA (Hyökkää Iiskan luo).

Iiska kulta, oletko sinä sairas?

IISKA (Juhlallisesti mutta vähän sammaltaen).

Eriä, vaimo, minusta, koska se opettaja on niin hyvä mies.

MIINA (Menee Fiian turviin. — Melkein itkien).

Jokohan Iiskalle tuli lähtö?

JANNE

Iiska! Mikä sinua oikein vaivaa?

IISKA

Minun on niin hyvä olla.

MIINA (Nyyhkyttäen).

Niin, niin. — (Melkein saarnanuotilla.) Kuoleman edellä aina tuskat loppuvat, ja köyhän on silloin helppo lähteä.

JUSTUS (Jannelle).

Ettei se jästi vain mennyt sen päähän.

IISKA (Justukselle).

Ei mennyt! — Mutta kun se kurnaali on meijerissä pyöritetty aivan hulluksi ja kun se nyt pääsi minun vatsaani, niin se pitää vanhat tapansa. Se pyörii siellä niin riivatusti, että on oikein mukava kuunnella. — Kuulkaa pojat, kuinka se kurisee, eikä se nälkää kurise.

JUSTUS

Mutta sinähän aivan hoipertelet. (Tukee Iiskää).

IISKA

Niin, kun se kurnaali hurraa tuolla sisällä, niin se heiluttaa minuakin.

(Janne tukee myöskin Iiskää. Miina nyyhkii ja niistelee nenäänsä. Fiia lohduttelee Miinaa).

IISKA

Ja minun tekee mieleni laulaa sitä laulua, että

Ulkomailta kaikki ne keksinnöt tulee

Niinpä —

(Keskeyttää yht'äkkiä laulun. Puristaa molemmin käsin vatsaansa ja katsoo suurin silmin kauas avaruuteen. Huutaa sitten aivan selventyneenä.) Päästäkää irti! (Juoksee käppyrässä ulos.)

MIINA (Kiljaisee).

Siunatkoon! Mikä sille tuli!

JUSTUS (Katsoo ovesta).

Tuonne se juoksee tarhakartanolle.

MIINA (Hätäisenä Justukselle).

Mene katsomaan, ettei mene vielä surmillensa.

FIIA

Niin mene!

JUSTUS (Menee ulos).

MIINA

Voi Iiska-parkaa!

JANNE (Ponnella).

Ja mitä varten viaton karitsa, niinkuin Iiskakin, joutuu kärsimään ja uhrataan, miksi eivät syylliset, niinkuin tuo opettaja tai Leppälän Mariaana, saa rangaistusta?

FIIA (Kuulee kamarista kolinaa).

St. Morsiuspari tulee.

7:s kohtaus.

Edelliset, Mariaana, Pikku-Kalle, Enkkeli, Kalle, ja Susso

(Mariaana, Pikku-Kalle, Enkkeli, Kalle ja Susso tulevat kamarista ja menevät suoraan ulos muut paitsi Susso, joka oltuaan ensin kahden vaiheilla jää kumminkin sisälle. Enkkelillä ja Kallella näyttää olevan paha omatunto, ne menevät tuvan läpi häpeissään.)

FIIA

Siinä se seilasi nyt se Saaronin lilja ja meijeriprofeetta!

(Justus tulee ulkoa).

MIINA ja FIIA (Yhtä aikaa).

Kuinka se voi? Mikä sille tuli?

JUSTUS

Kyllä se nyt jo on parempi. Se voihki ja ähki ensin kuin käypä kaljatynnyri, mutta eiköhän se jo vähän helpottanut.

SUSSO

Kuka kipeänä on?

FIIA

Iiska se vain oli syönyt meijerimaitoon keitettyä velliä ja tuli kipeäksi.

MIINA (Itkunsekaisesti).

Mitenkähän sen raukan sisälmykset sitä kestävät?!

SUSSO

Eikö teillä ollut antaa sille viinaa tai pikiöljyä?

FIIA

Kyllä sille lääkettä annettiin.

MIINA (Saarnanuotilla).

Siitä minun onkin mieleni hyvä, että jos Iiska nyt kuolee, niin ei sen tarvitse lääkkeen puutteeseen kuolla.

FIIA

Me annoimme sille tuon tuopillisen jästiä.

SUSSO

Vai on jästi hyvää sellaiseen tautiin.

JUSTUS (Jannelle).

Ja sitten Iiska käski sanoa sinulle, että myrkkyä siinä maidossa oli, niin että sano sinä ne kovat sanat niille isännille. — Niitä on jo tuossa pihalla.

FIIA (Menee katsomaan ikkunasta).

JANNE

Kyllä minä pidän niille oikein rengin saarnan.

FIIA

Tuolla pihalla ovat toistenkin talojen rengit ja piiat. Mennään mekin sinne.

JANNE

Mennään vain, mutta minä tulen pian takaisin. (Kaikki menevät ulos. Kun isännät samalla astuvat sisään, katsella muljauttelevat pahasti, mutta eivät puhu mitään).

8:s kohtaus.

Enkkeli, opettaja, Aapo, Huhtamäen Roope, Hilippa-Heikki, Väkäjoen Iisakki, Janne ja Iitu.

(Huhtamäen Roope, Hilippa-Heikki ja Väkäjoen Iisakki vääntyvät hitaasti ovesta sisälle, vilkaisevat ohimennen tuvasta menijöihin, mutta eivät rupea vastaan mulkoilemaan. Istuutuvat vasemmalle sängyn ja takan luo).

AAPO (Tulee ulkoa, katselee ympärilleen).

Mihinkäs Enkkeli jäi?

HILIPPA-HEIKKI (Virnistellen).

Sillä taisi olla oma meijerinsä siellä kärryillä. Sitähän se jäi hoitelemaan.

HUHTAMÄEN ROOPE (Nauraa).

Hö, hö, hö. Uusi meijeri. Ja oikein leveää lajia.

OPETTAJA (Tulee, kainalossa papereita, ottaa lakin päästään).

Kas niin. Kaikki ovatkin jo täällä. (Asettelee paperit pöydälle) Me voimme siis aloittaa kokouksen, joka tämän Huhtajärven kylän historiassa tulee muodostamaan rajapyykin, jonka jälkeen tämäkin kylä ja kaikki sen asukkaat tulevat kulkemaan edistyksen ja valistuksen tietä kirkasta, korkeaa päämäärää — (Keskeytyy).

ENKKELI (Tulee sisään).

HUHTAMÄEN ROOPE

Hö, hö. Joko se meijerska nyt lähti?

ENKKELI (Hymyillen).

Niin. — Jo se Leppälän Martaana lähti — Joko täällä on kokous käynnissä? Siirrytään tänne pöydän viereen.

(Kaikki asettuvat pöydän ympärille istumaan).

OPETTAJA (Katsottuaan, että kaikki ovat paikoillaan, nousee seisomaan. — Puhujaäänellä).

Rakkaat ystävät. Arvoisat kansalaiset. — Kaikki me tiedämme, mikä ylevä asia on meidät, itse kunkin majastamme kutsunut tähän tilaisuuteen. Sillä asia, joka meidät, arvoisat kansalaiset, on tähän tilaisuuteen kutsunut, on tärkeä. Ja me olemme itse kukin majastamme tähän kokoukseen saapuneet siinä mielessä, että tämä tärkeä asia meitä kutsuu ja me olemme tietoisia, että meidän oli sen vuoksi lähdettävä majastamme ulos, että tämä tärkeä asia meitä kutsuu ja se kutsu meitä velvoittaa. — Rakkaat ystävät. Tarkastakaamme nyt näitä kahta kohtaa, kuinka velvoitus meitä kutsuu ja kuinka kutsu meitä velvoittaa. (Taidepaussi).

AAPO (Keskeyttää opettajan puheen).

Eikö meidän pitäisi ensiksi valita puheenjohtaja.

HILIPPA-HEIKKI

Niin, kai se niin on tapana.

OPETTAJA (Istuutuu nyrpeänä paikalleen).

HUHTAMÄEN ROOPE

Rupea sinä Aapo niitä puheita hoitelemaan —

HILIPPA-HEIKKI (Vilkaisee opettajaan).

— niinkuin tähänkin asti.

ENKKELI.

Niin.

AAPO

Onko se sitten niin päätetty?

TOISET

Joo.

AAPO

Ja kirjuriksi minä ehdottaisin opettajaa.

ENKKELI

Niin.

HILIPPA-HEIKKI Sopiihan se.

HUHTAMÄEN ROOPE

Eihän tässä muitakaan ole.

AAPO

Ja nyt olisi opettajalla puheenvuoro.

OPETTAJA (Nyrpeänä istualtaan).

Mitäpä minä tässä rupeaisin puhetta pitämään. (Ojentaa paperin.) Tässä on yhtiökirja. Jokaisen osakkaan on maksettava sen mukaan osakemaksua viisikymmentä markkaa.

VÄKÄJOEN IISAKKI (Kiljaisee kauhistuneena).

Viisikymmentä markkaa! Mistä sen otat?!

HUHTAMÄEN ROOPE

Niin, mistä sieppaat sellaiset rahat, kun tervakin on niin huonossa hinnassa.

HILIPPA-HEIKKI

Mitä ne kaupungissa siitä nyt maksavat?

HUHTAMÄEN ROOPE

Kolmetoista markkaa kokotynnyriltä kuuluvat maksavan. Eikä silloin tahdo oikein liietä meijeriin viisiäkymmeniä markkoja.

ENKKELI (Hätäisenä).

Mutta kyllä se meijeri nyt olisi laitettava. Tämä elämä menee muuten aivan pilalle.

VÄKÄJOEN IISAKKI

Mistä otat viisikymmentä markkaa!?

OPETTAJA (Puhuu istualtaan).

Te, arvoisat läsnäolijat, te olette kaikki suuren ja jalon asian edestä esitaistelijoita. Teidän tulee uhrata kullat kulmiltanne, kuten muinoin, Siionin tyttäret, kun Kampyyseksen joukot päälle karkasivat. — Nyt meidän on toteltava sitä kutsumusta, joka meidät on majoistamme tänne kutsunut. Se kutsumus on suuri ja ylevä —

H. ROOPE (Iisakille).

Koska sinä panet tervahautasi palamaan?

V. IISAKKI

Ensi viikolla.

H. ROOPE

Poltatko sinä itse, vai tuleeko sinulle siira?

V. IISAKKI

Kyllähän sellaisen rytöksen itsekin. — Ei siinä ole kuin kahdentoista sylen puut.

H. HEIKKI

Mutta kyllä sillä on suuri ero, kun on oikein siira, paljon enemmän se ottaa haudasta tervaa.

ENKKELI (Hätäisenä).

Eikös meidän pitäisi puhua siitä meijeristä.

V. IISAKKI (Enkkelille).

Pane sinä rahat, niin laitetaan vain meijeri.

OPETTAJA (Äikistellen).

Niin, jos Enkkeli-isäntä ja Aapo-isäntä sen yhdessä perustavat, niin ne tulevatkin rikkaiksi.

AAPO

Emme me kahden sitä voi perustaa! (Melkein tyytyväisenä.) Ja mitäs siitä enää puhutaan. Heitetään koko yritys. Kirjuri vain merkitsee pöytäkirjaan kaikkien nimet, jotka kokouksessa ovat, ja että kun ei ollut rahaa, niin ei voitu yhtiötä perustaa.

H. HEIKKI (Kivahtaen).

Kyllä sitä nyt taas sen verran rahaakin on ettei niin saa kirjoittaa.

H. ROOPE

Minkälainen isäntä se nyt olisi, jolla ei viittäkymmentä markkaa —

V. IISAKKI

Kyllä meilläkin aina sen verran on rahaa.

OPETTAJA

Mitä siinä sitten muuta kuin pankaa puumerkit tähän yhtiökirjan alle.

H. HEIKKI

Anna tänne se paperi. (Kiskaisee paperin eteensä.) Mihinkä minä kirjoitan?

OPETTAJA

Tuohon (Näyttää).

H. HEIKKI (Piirtää puumerkkinsä, ottaa housuntaskusta kukkaron ja sieltä setelin, jonka lyö pöytään.) Tässä on meidän talon puolesta.

H. ROOPE (Piirtää myöskin puumerkkinsä ja kaivaa samoin esille setelin).

Ja tuossa on meidän puolesta.

OPETTAJA (Tarjoaa paperia V. Iisakille).

Eikös Väkäjoen isäntä kirjoita?

V. IISAKKI (Katselee paperia).

Eiväthän tähän vielä ole Enkkeli eikä Aapokaan kirjoittaneet.

ENKKELI (Iloisena).

Niin, kyllä minä kirjoitan (Piirtää puumerkkinsä ja käy hakemassa kamarista rahan).

AAPO (Välinpitämättömästi). Kyllähän minäkin kirjoitan. (Kirjoittaa nimensä ja ottaa lompakosta rahan).

N. IISAKKI (On kaivanut liivinsä povitaskusta tupakkamassin, josta ottaa rahan käteensä, piirtää sitten puumerkkinsä).

No tuossa se on sitten se minun merkkini. (Panee rahan pöydälle.) Ja tässä on raha. — Vaikka kyllä se nyt taisi mennä, niinkuin olisi takkaan viskannut.

JANNE (Tulee ovesta kuin työnnettynä, katsoo kiukkuisena ensin oveen, ja sitten isäntiin, joutuu hämilleen, ottaa lakin päästään ja menee takkakivelle istumaan. Kokouksen osanottajat katsovat ihmeissään ja jännitettyinä Jannea).

OPETTAJA (Koettaa selviytyä välikohtauksesta).

Tuota. — Niin. — Kai kokous sitten jättää sen koneen ostamisen tämän Aapo-isännän tehtäväksi, kun hän matkustaa kaupunkiin tervaa viemään.

ISÄNNÄT

Joo, sehän kyllä sopii —

OPETTAJA

Käymmekö sitten sinne Tupun äidin mökille katsomaan, jos se meijeri voitaisiin laittaa sinne.

(Ulkoa rupeaa kuulumaan laulu:)

»Ulkomailta kaikki ne keksinnöt tulee Niinpä meijerikin Josta lähtee se turmelus arvaamatoin, Kun maito vaihtuu kurnaalihin.»

JANNE (Kuultuaan laulun tulee levottomaksi, panee lakin päähänsä ja tekee yht'äkkiä rohkean päätöksen. Nousee seisaalleen). Tuota — (Pakoitetusti) Mutta me emme syö!

ISÄNNÄT

Häh? Mitä? Kuinka?

OPETTAJA (Opettaja-äänellä).

Mitä Janne tarkoittaa?

JANNE

Että — tuota — me emme syö!

OPETTAJA (Opettaja-äänellä).

Mitä Janne tarkoittaa? Kutka eivät syö? Ja mitä he eivät syö?

JANNE (Pakoitetusti ja melkein itkunsekaisesti).

Kurnaalia!

AAPO

Mutta eihän sitä tarvitsekaan. — Meijerimaito annetaan sioille ja vasikoille.

ENKKELI (Hyväntahtoisesti).

Niin, ei Jannen tarvitse. Sioille se —

JANNE

Mutta kun pappilan porsaatkin kuolivat ja (Aapolle) teidän Iiskakin on niin kipeänä tuolla, kun söi kurnaalia että voihkii ja pihisee kuin kaljatynnyri ja —

AAPO

Mistä Iisakki meijerimaitoa olisi saanut?

JANNE

— ja kun se on jumalanviljan pilkkaamistakin. Ja ei sinun pidä riihtä tappavan härjän suuta kiinni sitoman ja työmies on palkkansa ansainnut! — Niin se on! (Poistuu kuin paeten).

(Kaikki nousevat).

H. ROOPE

Mitäs me nyt teemme, kun ne tuollaisen pystyn nostivat?

V. IISAKKI

Eiköhän oteta rahoja pois ja jätetä koko touhu.

ENKKELI (Hätäisenä). Älkää hyvät miehet. Tämä elämä menee muutoin päin helvettiä.

AAPO

Eihän sitä nyt enää viitsi puuhun mennä, kun kerran nimi tuli kirjoitetuksi. Ja ehkä siitä meijeristä sentään tulee hyötyäkin.

ENKKELI

Niin, Leppälässä nostavat meijerilitviikissä neljäkolmattakin markkaa kuukaudessa, ja se on jo rahaa, se.

V. IISAKKI

Ettäkö neljäkolmatta? Kuukaudessa?

ENKKELI

Niin. Viime kuussakin olivat nostaneet niin paljon.

V. IISAKKI

Vai neljäkolmatta? — Annetaan sitten rahojen olla tuossa.

IITU (Tulee peremmästä kamarista, hätkähtää vähän nähdessään isännät, mutta menee rohkeasti etummaiseen kamariin. Kuulee opettajan sanat.)

OPETTAJA

Kai isännät siis pysyvät päätöksessään, koska sanasta miestä ja sarvesta härkää?

H. ROOPE

No joo! Menköön nyt sitten vaikka porotuohiseen.

ENKKELI (Iloisena).

Niin. No sitähän minäkin, että niin —. Ota sinä, Aapo, nyt nuo rahat.

OPETTAJA

Menemmekö nyt sinne Tupun äidin mökille?

H. HEIKKI

Mennään vain.

H. ROOPE

Joutaahan tässä.

(Kaikki tekevät lähtöä ja siirtyvät hiljalleen ovea kohden).

IITU (Tulee etummaisesta kamarista tuoden kahvikalut, jotka asettaa takkakivelle ja rupeaa kuppeja pesemään.)

OPETTAJA

Ja sitten, kun se meijeri saadaan, sitten pidetään oikein komea juhla — vihkiäisjuhla.

H. ROOPE

Mikä se sellainen juhla on?

V. IISAKKI

Ettei vain tule maksamaan sekin!

ENKKELI (Innokkaana).

Niin, kyllä se juhla silloin sopii.

AAPO

Taitaa olla turhaa. Mutta tehköön opettaja, miten tahtoo.

(Kaikki menevät ovesta).

9:s kohtaus.

Iitu, Janne, Fiia, Justus, Miina ja Iiska.

(Kun isännät ovat menneet, vilkaisee Iitu ensin oveen, jättää sitten astiainpesun ja juoksee ikkunaan. Samalla tulevat Janne, Fiia. Justus ja Miina sisälle).