Part 2

Fiia, Iitu, Susso, Tuppu, Enkkeli ja Kalle.

ENKKELI (Noin 35-vuotias, pehmeäluontoinen, puhuu kiukkuisenakin kimeällä, lempeällä äänellä, muulloin on aina hymyilevä. — Tulee ulkoa mustassa verkapuvussa, menee kiukkuisena puhisten, sivuilleen katsomatta etummaisesta ovesta oikealle.)

(Kaikki katsovat uteliaina Enkkeliä.)

FIIA

Mitähän siellä on tapahtunutkaan?

KALLE (Noin 35-vuotias kuivettunut kyhnys. Tulee ulkoa. — Nolona.)

Terveisiä kyliltä. (Istuutuu etualalle vasemmalle.)

TUPPU

No tulikos Enkkelille uusi emäntä.

FIIA

Niin, miten kävi?

KALLE

Isäntä itse pilasi asian.

ENKKELI (Tulee kamarista paitahihasillaan. — Pehmeällä falsettiäänellä, vaikka onkin raivoissaan).

Voi herran jee! — Halli ja kissa ulos! Niin ja Iitu ja Fiia ja Tuppu ja kaikki! (Rauhallisesti.) Kalle saa jäädä.

(Iitu, Fiia, Tuppu ja Susso menevät ulos. Susso vähän vastahakoisesti aivan kuin aikoisi jotakin sanoa.)

ENKKELI

Voi tätä hirmuista häpeää! — Kun olisi edes viinaa! — Ja sinullakaan ei ole mitään sanomista.

KALLE

Niin, isäntä — tuota — johan minä sanoin, että isäntä itse — tuotanoin — pilasi asian. Minähän jo sain asiat hyvälle alulle. Justiina ja isäntä olivat jo asian puolella, kun minä kerroin, niinkuin asia on, että (lukee kuin ulkolukua) Heikkilän Enkkelin taloa ei rasita syytingit eikä intekningit ja että neljä lypsävää ja mulli ja kaksi vasikkaa on navetassa, eikä porvarille ole velkaa, kun joka vuosi jää viljaa syömättäkin. — (Puhuen) Niin kuulihan isäntä sen itsekin.

ENKKELI

Mutta kun se Justiina sanoi, että »enkelin kärryihin hän ei lähde, ennenkuin matkustaa taivaaseen». — Se, se — niin perhanasti —. Mutta sehän on synti. Selvää jumalanpilkkaahan se on! — Eikä minun nimeni ole enkeli, se on oikein Enkkelrehti.

KALLE

Jumalanpilkkaahan se oli. — Mutta toisella kerralla pitää olla varovainen. Isäntä ei saa puhua meijeristä mitään.

ENKKELI

Mutta kun sinä olit jo kaikki asiat kertonut, niin minä ajattelin, että se antaisi niinkuin lopullisen puleeringin, kun minä kerron, että meidänkin kylään tulee meijeri. Mutta silloin se ärähti. — Ja (Melkein itkien) »enkelin kärryt!» Voi Kalle kulta!

KALLE

Niin se sanoi, että ei koskaan sellaiseen taloon emännäksi, jossa kurnaalia syövät emännät ja piiat.

7:s kohtaus.

Edelliset ja Susso.

SUSSO (Pistää päänsä oven raosta). Isäntä hyvä. Saanko tulla sisään? Minulla olisi vähän asiaa.

ENKKELI

Eivätpä ne nyt taida auttaa ne Susson asiat.

SUSSO

Isännän tykö minä lähdin aivan jantusjalkain. Oli asiaa, vaikka sitten tässä ajan kuluksi ruvettiin viisuja laulamaan — niitä meijeriviisuja. Vaikka kyllähän meijeri hyvä laitos on, en minä sillä —

ENKKELI (Kiukkuisena). Vieköön piru kaikki meijerit!

SUSSO (Hämmästyen). Aivan niin minunkin mielestäni, että vieköön vain.

ENKKELI

Mutta mikäs se asia sitten —?

SUSSO

Niin — tuota — kyllähän se olisi niinkuin kahdenkeskistä, mutta puhemieshän se taitaa olla tuo Kalle, niin että — hi — hi kyllähän sen voin tässäkin sanoa. (Tulee Enkkelin luo, puhuu supattamalla.) Se oli niin, että minä kävin Leppälässä eilen, minulla kun on vähän tuota kauppatavaraa ja sattui muutenkin olemaan asiaa. Hilippa-Heikin emäntä tarvitsi paimentyttöä kesäksi ja minä arvelin, jotta se Annan-Heikin tytär sieltä Leppälän loukolta lähtisi, niinkuin sitten lähtikin. Ja paluumatkalla poikkesin Leppälään vähän lepäämään, kun nuo jalat jo vähän tahtovat väsyä ja muutenkin oli mukava poiketa tuttuun taloon. Mariaana nytkin mulle oikein kahvit keitti ja toi vielä voinokareenkin kahvin sekaan.

KALLE

Ainako se vain on kotona, se Mariaana?

ENKKELI

Onko se se sama, jolla on se poika?

SUSSO

Se, se on. Mutta niin kovin rehti ja reilu ihminen. Ja ainoa tytär, eikä ole kuin yksi veli.

ENKKELI

Mitenkä monta lehmää siellä Leppälässä on?

SUSSO

No, Mariaana näytti mulle eilen navetan, ja siellä oli ainakin seitsemän kantavaa ja sitten mulli ja vasikoita ja — niin — hi hi — tallissakin me kävimme ja siellä oli kolme hevosta ja niin nätti ruskea varsa.

ENKKELI

Onpa siinä jo olemista.

KALLE

Mutta mitenkä niiden intekninkien ja syytinkien laita mahtaa olla?

SUSSO

Niitä ei ole Leppälässä ollenkaan. Vielä mitä. Rahaa se käärii Leppälän isäntä vain piirongin lootaan. Ja on sillä saataviakin. Mariaana kertoi, että viime vuonnakin hänen isänsä oli lainannut Housunmäen Iisakille, kun se lähti Amerikkaan, kaksisataa markkaa.

ENKKELI

Kyllähän se Leppälä hyvä talo on, mutta kun sillä Mariaanalla on jo se valmis poika.

KALLE

Oliko mitään puhetta, mahtaisiko Mariaana — niin kuin — tänne Heikkilän Enkkelille — tuota —?

SUSSO

No tottahan toki se tulisi, vaikka en minä uskaltanut asiaa vissimmäksi tiedustaa. Mutta Mariaana lupasi huomenna käydä kirkolla ja takaisin tullessaan poiketa tänne. Se sanoi, että kun täällä on se kiertokoulun opettaja ja sen pitäisi täältä mennä sitten Leppälään, että hän poikkeaa kysymään, koska se opettaja tulee.

ENKKELI

Vai niin, että jo huomenna. — Mennään tuonne kamariin juttelemaan. Tule sinä Kalle mukaan.

(Menevät etummaisesta ovesta oikealla.)

8:s kohtaus.

Iitu, Vappu ja Aapo.

IITU (Huutaa ulkona).

Vappu! Vappu! (Kurkistaa sitten varovaisesti oven raosta ja juoksee kamariin. — Huutaa) Vappu, Vappu!

VAPPU (Tulee kamarista). Oletko hiljaa, etteivät lapset herää. — No mitä nyt?

IITU

Niin, kun Aapo-isäntä kysyi, että onko Vappu kotona ja se tulee juuri tänne. Sillä on varmaan jotakin asiaa.

VAPPU (Hätääntyy).

Ettäkö Aapo? (Suorii vaatteitaan) Voi, voi! (Iitulle) Mene sinä lasten luo.

IITU

Se Aapo-isäntä tulee aivan kohta. (Menee kamariin).

AAPO (Noin 25-vuotias, terveen ja luontevan näköinen, luonteeltaan rauhallinen ja huumoriin taipuva. — Tulee ulko-ovesta). Iltaa! Sinäkö täällä olet yksin kotona?

VAPPU (Hämillään).

Niin, sain juuri lapset nukkumaan.

AAPO

Miten ne äidittömät jaksavat? — Vaikka mikäpä hätä niillä on niin kauan, kuin sinä olet talossa.

VAPPU (Pikkuvanhasti).

Eihän sitä kukaan ole oman äidin veroinen.

AAPO

Eipä kyllä. — Mutta kun Enkkeli tuo uuden emännän —. Lähdetkö sinä sitten pois?

VAPPU (Naurahtaa vähän ontosti).

Lähden. Kotiin tietysti.

AAPO

On se vähän ikävää. — Kun on tottunut — näiden muutamien kuukausien aikana — sinut näkemään tällä yhteisellä pihalla ja sitten sinä menet pois. — Eikö sinun tule ikävä — noita orpoja? (Viittaa kamariin.)

VAPPU (Hiljaisesti).

Kyllähän sitä aina vähän —

AAPO (Päättävästi).

Kuule Vappu. — Minä olen vähän ajatellut, että mitähän jos me lähtisimme tässä ennen juhannusta viemään tervoja kaupunkiin — yhdessä.

VAPPU (Ujona).

En tiedä —

AAPO

Se meidän terva on silloin vietävä ja ajattelin — jos sinä —

VAPPU (Vähän viekkaana).

Mutta mitä minä siellä tekisin?

AAPO (Siirtyy lähemmäksi, ottaa Vapun vasemman käden. — Myöskin viekkaana).

Olisi parempi ostaa mitan mukaan, ettei sitten tarvitsisi sopivankokoista sormea lähteä etsimään.

VAPPU (Koettaa muka vetäistä kätensä pois. Katsoo Aapon kättä!).

Onpa sinulla leveä kämmen.

AAPO

Niin, sen sisään häviää sinun kätesi kokonaan. Katsos noin! (Sieppaa Vappua vyötäisiltä.) Ja sinä sovit niin hyvin tähän minun kainalooni.

VAPPU (Hätäisesti).

Aapo, et saa tuolla lailla —, sattuisi vielä joku tulemaan.

AAPO

Mitä sillä on väliä. Pian me käymme kaupungissa ja huomenna menemme isäsi luo. Lähdetään kohta kokouksen jälkeen.

VAPPU (Tempautuu irti. — Kivahtaen).

Mikä kokous teillä on?

AAPO

Onpahan vain — sen meijerin vuoksi —

VAPPU (Vakavana, melkein tiuskaisten).

Niin, kuule. Oletko sinäkin sitä meijeriä puuhaamassa?

AAPO

Kuinka niin?

VAPPU (Tiukaten).

Niin, sano nyt. Oletko sinä sitä meijeriä hommannut?

AAPO (Vähän ihmetellen).

Kyllä, multa —

VAPPU (Kivahtaen).

Silloin emme me lähde yhdessä kaupunkiin.

AAPO

Mutta mitä sinä tarkoitat?

VAPPU

Minä en mene sellaiseen taloon emännäksi, jossa lapset ja piiat ja rengit saavat vain meijerissä myrkytettyä maitoa — jollei emäntä saa lapsille jotakin tippaa varastetuksi.

AAPO (Vähän huvitettuna ja ihaillen Vapun topakkuutta).

Mutta eihän se toki sellaista —

VAPPU

Ja minkälainen se koti olisi, jossa ei kirnu edes kerran viikossa hurisisi eikä äiti saisi antaa lapsille kirnuvoileipää. (Siirtyy vähitellen muistelmiinsa.) Kuinka hauskaa olikaan ennen lapsena, kun äiti kirnusi voita. Me leikimme lattialla, pyörimme siinä äidin jalkain juuressa juuri sillä kohtaa lattialla, johon aurinko paistoi, niin että jalkoja melkein poltti. Me kiskoimme äitiä hameesta ja kysyimme vähän väliä, koska saadaan kirnuvoileivät. Mutta äiti sanoi, että niin kauan pitää kiltisti odottaa, kun kirnu sanoo: »Meidän vanha jusu, jusu, jusu, jusu.» — Silloin kun äiti seisoi siinä kirnuamassa, oli äiti niin kaunis ja hyvä — (Muistaen todellisuuden, katsahtaa Aapoon. Itkien.) Ja sinä et antaisi minulle ollenkaan kirnua. (Juoksee kamariin.)

AAPO (Naurahtaa harmistuneesti ja hieraisee tukkaansa).

9:s kohtaus.

Aapo, Fiia, Janne, Utu, opettaja, Enkkeli, Kalle ja Susso.

FIIA (Pistää päänsä ovesta). Joko tänne saa tulla? — No eikö täällä isäntää olekaan? (Tulee sisään)

AAPO

Mitä sinä isäntää pelkäät?

(Janne ja Iitu tulevat).

FIIA

No, äsken se täällä tiuski kuin pahuus ja ajoi meidät kaikki ulos.

AAPO

Mitä te sitten teitte?

FIIA

Emme mitään. Mutta kun se tuli kotiin, niin se oli niin pahalla päällä, että ei muuta kuin kohta vain komensi Hallin ja kissan ja meidät pellolle, vaikka Halli ja kissa eivät tuvassa olleetkaan.

JANNE

En minäkään ollut.

AAPO

Olikohan sen matka onnistunut huonosti?

OPETTAJA (Nuorehko mies, vähän herrahtavasti puettu ja touhukas, tulee juoksujalassa sisään).

Hyvää päivää! Hyvää päivää! (Huomaa Aapon.) Kas! Päivää! (Kättelee Aapoa. — Katselee ympärilleen.) Eikös Enkkeli-isäntä olekaan kotona?

(Enkkeli, Kalle ja Susso tulevat kamarista).

OPETTAJA

Jaha. Sieltähän se isäntä juuri tuleekin. Kysyin juuri täällä. Hyvää iltaa! (Kättelee Enkkeliä.)

ENKKELI

Iltaa!

OPETTAJA

Minä tulin vain sanomaan, että minä sain jo sanan Huhtamäen Roopellekin siitä huomisesta kokouksesta.

ENKKELI (Hämmästyen).

Mistä kokouksesta?

OPETTAJA

No, siitä meijerikokouksesta.

ENKKELI

Per — sitä minä en enää muistanutkaan. (Hieraisee tukkaansa. Kiljaisee.) Piru vieköön koko meijerin!

JANNE (Rähähtää leveään nauruun).

OPETTAJA (Pelästyneenä). Kuinka? Mutta isäntähän itse —. Mitä tämä tietää? (Katselee ympärilleen kuin apua hakien.) Mutta Aapo-isäntä. Sanokaa te nyt edes jotakin. Tämä kulmakuntahan jää aivan takapajulle —! (Melkein opettaja-äänellä.) Minkä tähden Enkkeli-isäntä sanoi, että pir- paha periköön meijerin?

AAPO

En tiedä, mutta (vilkaisee oveen, josta Vappu meni — naurahtaen) minun tekisi mieleni sanoa samoin. — Mutta täytyyhän se kokous huomenna pitää, kun sitä kerran on puuhattu.

OPETTAJA

Tietysti se on pidettävä, sillä (puhuja-äänellä) nykyinen edistys käy niin kohisten virtavasti ja suurin lainein eteenpäin, että edistystä täytyy mielessään ja teoillaan seurata, sillä muuten jää kokonaan takapajulle — (Keskeytyy.)

SUSSO (On ottanut kantamuksensa, tulee Enkkelin luo. Enkkelille).

Huomenna me sitten tulemme Marjaanan kanssa.

ENKKELI (Hyvillään).

Niin!

Esirippu.

TOINEN NÄYTÖS.

Näyttämö sama kuin ensimmäisessäkin näytöksessä, mutta tupa on siistitty, sillä on sunnuntai. Ikkuna on auki.

1:nen kohtaus.

Vappu ja Iitu.

IITU (Istuu patapenkillä. Hänen edessään on kehto, jonka jalkopää on patapenkkiin päin. Iitun jalat ovat toinen toisella, toinen toisella puolen kehtoa jalaksella)

Mariaana se kaupungilla Asteli taitavasti, Siksi kun tuli oma kello Kymmenehen asti.

Mariaana kun kotia tuli Isä portoksi tervehti häntä, Mariaana se rivollilla Hengen isältänsä.

VAPPU (Tulee kamarista).

Eikö Pikku-Aapo nuku?

IITU (Siirtyy kehdon vieressä olevalle tuolille istumaan ja katsoo kehtoon. Puhuu lapsen kielellä).

Eihän te Aapo nuku. Timmut vain niin tuurina. — Nuku, nuku nyt. Muuten minä laulan sinulle sitä rumaa meijerilaulua.

VAPPU

No, älä viitsi sitten keinuttaa. Ei se taida nukkua.

IITU (Katsoo edelleen kehtoon).

Eihän te miet viitti. (Nostaa äkkiä päänsä ja katsoo Vappuun.) Tykkääkö Vappu Aaposta.?

VAPPU (Hätkähtää ja vähän nolostuu).

— Jaa, niin, Pikku-Aaposta. Tykkäänhän minä.

IITU (Nyökkää hyväksyvästi, mutta saa uuden ajatuksen).

Mutta tykkääkö Vappu sitten Aapo-isännästä?

VAPPU (Tiukasti).

Mitä sinä tuollaisia joutavia kyselet?

IITU

En minä mitään pahaa —, mutta ajattelin, että sitten kun te menette naimisiin, niin enkö minä pääse sitten lapsenpiiaksi Vapulle?

VAPPU

Emme me mene koskaan naimisiin.

IITU (Ihmeissään).

No mutta miksette? Aapo-isäntähän on niin komea mies ja hyvä. — Se puhuu aina minunkin kanssani niinkuin Vappukin. Ja sitten se kysyy aina, että mitä Iitulle kuuluu ja kuinka lapset voivat ja mitä Vappu tekee ja —

VAPPU

Mitä sinä silloin sanot?

IITU

Minä sanon, että minulle ei kuulu mitään ja että lapset voivat hyvin ja sitten minä kerron mitä Vappu tekee. (Muistaa äkkiä.) Mitä varten Vappu eilen itki?

VAPPU (Toruvasti).

Oletko sinä jo senkin kertonut Aapo-isännälle?

IITU (Vakuuttavasti).

En ole. — Enkä kerrokaan, jos Vappu kieltää.

VAPPU

Ei se mitään ollut —, mutta et saa sitä kertoa.

IITU (Vakuuttavasti).

En kerro. — Mutta saanko sitten tulla Vapulle lapsenpiiaksi?

VAPPU (Koettaa olla arkipäiväinen).

Älä nyt puhu lapsellisia! — En minä huoli Aaposta eikä (vähän surullisesti) Aapo huoli minusta — enää.

IITU (Inttäen).

Mutta Aapo-isäntä tykkää. — Minä olen nähnyt kuinka se aina katsoo, kun Vappu kävelee pihalla, ja sen silmät ovat silloin niin merkilliset — aivan kuin ne nauraisivat.

VAPPU (Innostuu huomaamattaan).

Koska sinä olet sellaista nähnyt?

IITU

Monta kertaa! Eilenkin ja tänä aamuna.

VAPPU (Havahtuu ja koettaa olla arkipäiväinen).

Sinä olet erehtynyt. Ei se mitään merkitse. (Katselee ympärilleen etsiäkseen uutta puheenaihetta). Käypäs hakemassa vähän puita, koska näkyvät olevan aivan lopussa. (Iitu menee ulos).

2:nen kohtaus.

Vappu, Aapo ja Iitu.

VAPPU (Istuutuu kehdon viereen, selkä ikkunaan päin).

No, Aapo, mitä sinulle kuuluu?

AAPO (Menee ikkunan ohi ja kuulee nimensä, pistää päänsä ikkunasta sisään ja katselee vähän ihmeissään, mutta huomaa, että Vappu puhuu toiselle Aapolle. — Jää kumminkin ikkunaan).

VAPPU (Laskeutuu polvilleen kehdon viereen ja katsoo kehtoon).

Sinä olet niin kiltti poju. — Sinä et rupeaisi meijeriä laittamaan kaikkien kiusaksi, niinkuin se toinen. Se on paha mies, se suuri Aapo. Se tahtoisi viedä maidon meijeriin, niin että sinäkään et saisi maitoa. Ja silloin sinun poskesi menisivät aivan kurttuun niinkuin mummun posket. Mutta Vappu ei anna viedä kultaselta ruokaa. Sinusta täytyy tulla suuri ja vahva — niin suuri kuin siitä toisestakin Aaposta. — Voi, kuinka sillä oli leveä kämmen! Ja käsivarret! Ne olivat niin vahvat! — Mutta se on paha mies, oikein paha — paha — paha — (Viimeiset sanat tulevat melkein itkunsekaisesti).

AAPO (On kuunnellut ikkunassa aluksi huvitettuna, mutta tulee lopulta noloksi, kuopaisee harmistuneena korvallistaan ja poistuu ikkunasta).

IITU (Tulee ulkoa tuoden puita, jotka heittää uunin eteen.)

VAPPU (Nousee kehdon äärestä).

Nostetaan Aapo tuonne kamariin. Ehkä se siellä sittenkin nukkuisi.

IITU (Ravistelee hamettaan. Ottaa kiinni kehdon toisesta päästä).

Eikö Aapolle pitäisi antaa maitoa?

VAPPU

Niin, ehkäpä se sitten paremmin nukkuisi. — Lämmitä sinä vähän. (Iitu ja Vappu kantavat kehdon kamariin).

IITU (Tulee kohta takaisin, käy hakemassa ulkoa kivivadin, jossa on maitoa. Kaataa siitä maitoa pieneen pannuun, jonka panee tulelle, ottaa sitten lapsensarven, jota rupeaa pesemään).

AAPO (Tulee ulkoa, katselee ihmeissään, kun ei enää löydäkään Vappua. — Iitulle).

Iituko täällä vain on yksin kotona. Mitäs Iitulle kuuluu ja voivatko lapset hyvin?

IITU

Ei minulle mitään kuulu, ja lapset voivat hyvin ja Vappu on tuolla kamarissa Pikku-Aapoa nukuttamassa. (Pesee sarven sisältä).

AAPO

Mahtuuko Iitun koko käsi tuonne sisään?

IITU (Naurahtaen).

Tottahan nyt. — Mutta Vapun mahtuu myös.

AAPO

Onko Vapullakin niin pieni käsi?

IITU

On. Meillä on aivan yhtä suuret kädet ja yhtä paksut sormet.

AAPO

Vai niin! — Näytäpäs kättäsi. (Iitu tarjoa ensin oikeaa kättä) ei kun tuota toista. — Kovin ovat hoikat nämä sormet. — Minä oikein mittaan. (Ottaa penkiltä langan pätkän.) Ei tämä ole kuin puolitoista tuumaa — tämä ympärysmitta. (Pistää langan iloisena kellon kuoren sisään).

VAPPU (Tulee kamarista).

Eikö se maito ole jo lämmintä? (Aapolle kylmästi.) Kas, päivää.

AAPO (Istuutuu vasemmalle, sängyn luo).

Päivää.

IITU

Kyllä tämä jo lämmintä on. (Antaa sarven Vapulle.)

VAPPU (Kaataa pannusta maitoa sarveen. — Pisteliäästi ja pikkuvanhasti).

Täytyy tässä vielä koettaa ruokkia noita lapsiraukkoja maidolla, ennenkuin te olette sen meijerin tänne saaneet. (Antaa sarven Iitulle, joka menee kamariin, mutta mennessään katselee vähän suruissaan Vappua ja Aapoa, joilla näyttää olevan riita syntymässä).

AAPO (Vähän leikkiä laskien).

Mutta tämän talon isäntähän sanoi eilen, että »piru vieköön meijerin», niin että kyllähän nämä lapset saavat maitoa vastakin.

VAPPU (Hymähtäen).

Mikä sen tietää! — Ja onhan niitä muitakin lapsia — ja aikaihmisiäkin, jotka joutuvat kärsimään.

AAPO (Koettaa rauhoittaa).

No mutta eihän se meijeri nyt niin —

VAPPU (Kivahtaen).

Älä sinä puolusta ollenkaan. Kyllä se tiedetään. (Sulkee ikkunan).

AAPO

Eikä tänne oikein suurta meijeriä ole aiottukaan.

VAPPU

Ei sillä ole väliä! Suuri tai pieni! Synti on sama.

3:s kohtaus.

Vappu, Aapo, Kiililän Kalle, Enkkeli ja Iitu.

KALLE (Tulee läähättäen ulko-ovesta).

Päivää! Onko isäntä kotona? (Odottamatta vastausta ja vilkaistuaan ympärilleen menee kamariin.)

AAPO

Olipa sillä kiire!

VAPPU (Pisteliäästi).

Taitaa juosta niissä meijeriasioissa.

AAPO (Naurahtaa).

Kalle juoksee muilla asioilla! — Leppälän Mariaana näkyi äsken tulevan tuonne pihaan poikansa kanssa ja minä luulen, että sillä on vähän asiaa Enkkelille. — Ja sitä varten Kallellakin on kiire.

VAPPU (Edelleen pisteliäästi).

Ja kiire sillä on Enkkelilläkin. — Tuskin puolta vuotta on siitä, kun sisko kuoli — (Pikkuvanhasti.) Mutta sellaisiahan te miehet olette.

AAPO (Arkipäiväisesti, joten härnääminen tulee kärkevämmäksi, mutta kumminkin veitikkamaisesti).

Niin, tarvitseehan talo emännän. — Ja eihän sillä ole väliä — vaimo kuin vaimo. (Vilkaisee Vappuun).

VAPPU (Nakkaa niskaansa).

Niin, mitäpä sillä on väliä! — Ja meijeri kuin meijeri.

KALLE (Tulee kamarista ja menee kiireesti ulos).

ENKKELI (Tulee kamarista hyväntuulisena, mutta vähän hermostuneena. Panee tullessaan pyhätakkia päälleen, mutta pistää vahingossa oikean käden vasempaan hihaan. — Aapolle).

Kas, päivää! (Takille.) No mikä peijakas! Mikä siitä on hihan vienyt? (Saa vian selville). No, katsokaas nyt, kun takki oli mennä nurin päin. — Jaa, (Hymyilee) mutta se merkitsee hyvää onnea. — Vappu, panepas sinä kahvipannu tulelle! Täällä on kahvia ja sokeria (Ottaa housuntaskustaan tötterön).

VAPPU (Ryhtyy kahvinkeittoon. Ottaa uunin takaa mustuneen kahvipannun ja panee sen »raakustan» roikkumaan)

ENKKELI

Tuo se kahvi sitten tuonne kamariin. (Kävelee lattialla, silittelee pukuansa, ottaa lakin päästään ja silittää tukkaansa. Katsoo sitten ulko-ovelle. — Hymyillen).

Joo, niin. Nyt sitä sopisi vaikka vierasten tulla.

AAPO (Vähän hymyillen).

Taitaakin olla sitten parasta näin lähimmän naapurin väen mennä pois. (Menee ulos).

ENKKELI (Vapulle).

Missä lapset ovat? — Ajattelin, että jos niidenkin pitäisi tulla näyttämään itseään.

VAPPU

Aapo ja Pentti ovat tuolla kamarissa —

ENKKELI

Sano »Peenhartti», niinkuin sen nimi oikein on.

VAPPU (Vähän tiuskaisten).

Niin, Aabraham ja Bernhartti ovat kamarissa ja Pikku-Enkkelrehti ja Valtemari ja Angelika ja Ritsoffi ovat tuolla pihalla — missä lienevät.

ENKKELI

Ne pitäisi hakea kotiin.

VAPPU

Saa Iitu mennä etsimään. (Avaa kamarin oven.) Iitu! Nukkuvatko ne molemmat?

IITU (Kamarista, kuiskaten).

Kyllä ne nyt jo nukkuvat.

(Tulee sisään).

VAPPU

Menepäs hakemaan toisetkin lapset kotiin.

IITU

Mistähän ne taasen löytää! (Menee ulos.)

4:s kohtaus.

Enkkeli, Vappu.\ Mariaana, Pikku-Kalle. Kiililän Kalle ja Susso.

(Marianna, Pikku Kalle, Kiililän Kalle ja Susso tulevat sisään.)

ENKKELI (On hämmästyvinään). Sieltäpä tulee vieraita! — Päivää!

MARIAANA (Noin 30-vuotias, pöyhistelevä ja leiskuva käytökseltään, kävelee soutamalla ja hartioitaan heiluttaen, on vähän yksinkertaiinen. Puettuna monur hameisiin, silkkisaali harteilla ja toinen käsivarrella, silkkihuivi päässä. — Ylpeästi).

Hyvää päivää taloon! (Kättelee Enkkeliä, mutta ei huomaakaan Vappua.) Oli vähän asiaa tuolle opettajalle ja ajattelin, että käyn samalla katsomassa kuinka Enkkeli voi, kun kerran tuttujakin ollaan. (Istuutuvat).

ENKKELI (Hymyilee ystävällisesti ja tyhmän näköisenä).

Niin sopiihan se, niin —

SUSSO

Mariaana tuli kirkosta ja nyt kotimatkalla sopii vähän kyläilläkin, kun kotona on kaksikin piikaa.

ENKKELI

Vai oikein kaksi.

MARIAANA

Niin, ettei tarvitse mennä vettä kantamaan ja muihin sellaisiin touhuilun näin emäntäihmisen.

ENKKELI

Niin, aivan niin.

MARIAANA

Vaikka en minä työtä pelkää. Kyllä minä kannan korennon toisesta päästä siinä kuin toinenkin, mutta isä sanoo aina, ettei minun tarvitse, kun kerran kannattaa piikoja pitää.

KALLE

Kuinka suuri se teidän talonne oikein on?

SUSSO

No siinähän on lääniä niin, että ei suinkaan Mariaana tiedäkään, kun metsääkin on kolmattasataa tynnyrinalaa.

ENKKELI

Niin. Onhan siinä lääniä.

KALLE

Mutta eikös Leppälän metsä ole myyty puulaakille?

MARIAANA

Ei pitkiin aikoihin. (Pikku Kallelle.) Kalle. Kuinka vanha sinä nyt oletkaan?

PIKKU-KALLE (On istunut välinpitämättömän näköisenä. — Jurosti).

Kahdennellatoista.

MARIAANA

Niin. Siitä on nyt kaksitoista vuotta ja silloinkin myytiin vain kahdeksantuumaisiin asti.

KALLE

Ja Mariaanalleko kuuluu kolmasosa kaikesta?

MARIAANA

Niin. Velimies saa kaksi kolmannesta ja minä yhden kolmanneksen, kun isästä aika jättää. Mutta nyt kohta minä saan lehmän ja varsan ja piirongin ja vaatteita —

SUSSO (Keskeyttää).

Ja niitä on paljon. Hi, hi. Niin että aitan orret notkuvat. Ja sitten Mariaana saa kuu-sisa-taa markkaa rahaakin.

ENKKELI

Vai kuusisataa markkaa!

MARIAANA (Pikku Kallelle).

Menepäs katsomaan vähän hevosta. (Ottaa hameen taskusta sokeripalan.) Tässä saat sokeripalan.

(Pikku-Kalle menee vastahakoisesti ulos).

MARIAANA (Vähän hiljaisemmalla äänellä).

Ja Helperi, tietääkös Enkkeli, se Helperi maksaa Kallesta vielä kahdeksan markkaa kuukaudessa siihen asti, kun Kalle täyttää viisitoista. — Ja se Helperi on hyvä maksaja, ei se jätä rästiin.

KALLE (Kuin ulkolukua).

Mutta hyvä se on tämä Heikkiläkin. Ei tätäkään taloa rasita intekningit eikä syytingit ja neljä lypsävää ja mulli ja kaksi vasikkaa on navetassa eikä ole porvarille velkaa, kun joka vuosi jää viljaa syömättäkin, vaikka sioillekin annetaan, niin etteivät tahdo kävelemään päästä.

ENKKELI (Hymyillen).

Niin kyllähän se niin on —

(Iitu ja lapset tulevat ulkoa).

SUSSO

Siellähän ne lapsikullatkin tulevat.

ENKKELI

Niin — siellähän ne näkyvät tulevan.

(Iitu ohjaa lapset Enkkelin luo).

MARIAANA (Katsoo lapsiin).

Kuinka monta lasta sitä Enkkelille jäikään?

ENKKELI

Kuusi — niin kuusi.

MARIAANA

Tässähän on vasta neljä.

ENKKELI

Niin, kaksi nukkuu tuolla kamarissa. — Tässä on isän kaima. (Näyttää pisintä poikaa.) Sen nimi on Enkkelrehti niinkuin minunkin. (Muokkaa sukkeluuden, jolle itse nauraa.) Ja vaikka sitä sanotaan Pikku-Enkkelrehdiksi, niin kyllä siitä tulee yhtä rehti mies kuin isästäkin. — Tuo tuossa on Valtemari ja tuossa talon ainoa tytär »Likka» (Joutuu hämilleen.) Niin — Likka — sanottu vain Likaksi. (Vapulle.) Mikä sen nimi oikein onkaan?

VAPPU

Angeliika.

ENKKELI

Niin, Ankelikkahan se on. Ja tuossa on Ritsoffi. Ja tuolla kamarissa on vielä kaksi poikaa. Vanhemman nimi on Peenhartti ja nuorimman vain Aapo. — Tuo Vappu tahtoi, että siitä tulisi Aapo. (Lapsille) Saatte nyt taas mennä.