Part 9

6:ksi. Silmäkipiät tulevat usein kovasta päivän eli valkian valosta. Silmät punastuvat, ajettuvat, kuumivat ja märkivät. Parantamista vasten pitää valo huoneesta vähettää, huonet pidettää raittiina, kylmänvoittavana, märjät eli räämeet silmistä pestään haalialla vedellä, jonka jälkeen äiti kielellänsä nuolee luomia siksi että aukenevat ja saattaa nisästänsä illoin aamuin vähän maitoa nenäpuolimaiseen silmäkulmaan.

7:ksi. Hammaskivut. Ensimmäiset hampaat ilmauvat useen lapsen kuolastamisella, kuumuudella, levottomuudella, pehmeellä, unettomuudella, vavahtelemilla ja muulla semmoisella. Näissä kivuissa on luonto oma auttajansa, kun vaan lapsi muuten pidetään korjuussa, huone raittiina ja puhtaana ja lapselle juotetaan sokurilla seotettua maitoheraa. Hyvä on myös aikasin taivuttaa ienystä kihnuttamista vasten joko sormella niitä sivuellen eli sillä että lapsen annetaan pureksella jotai ei aivan kovaa ainetta niink. leivän kannikkaa, lihakamaraa eli muuta senlaista. Mutta jos ikenet ovat kovin punastuneet, kuumat ja ajettuneet, pitää tulevan hampaan kohti ienliha jotai syvältä ristin leikattaman. Wavahtelemissa eli puistelmissa ovat haalianlämpimät ammekylvyt ja lavemangit tarpeellisia.

8:ksi. Puistelia, kouristaja, vavahtelemat saavat monestai syystä alkunsa niink. hammaskivuista, madoista, säikähtämisistä, äitin eli imettäjän äkillisistä vimmoista eli mielenliikutuksista, sopimattomista ruoista ja muistai. Jos apua ei ole haalianlämpimästä ammetkylvyistä, lavemangeista ja erinäisten syiden estämisestä vastaki vaikuttamasta, niin pitää lääkäriä neuoteltaa.

9:ksi. Maitokerni. Runsaammasti ravittuin imeväisten lasten rohtuu toisinaan kasvot keltakuorisilla pienillä pisamoilla. Ne katoamat tavallisesti lapsen rinnalta vierotettua. Sitä ennen tulee lasta ja sen kasvoja usein pestä haalialla, puhtaalla, joki- taikka sadetvedellä, taikka kaura liemellä kasvoja ja rohtumaa. Kovemmissa tiloissa voidellaan pisamia suolaamattomalla voilla ja liotetaan sitte lämpimällä vedellä, jotta heltivät, jonka jälkeen lapsi kerran päivässä pestään haalianlämpimässä vedessä, johon on edellä sulattu luoti apoteikistä saatavaa rikkimaksaa (Hepar Sulphuris) ja 4 luotia suolaa. Olutjästi on myös hyvä moide maitokerniä vasten. Ruvet voidellaan sillä 3 kertaa päivässä ja lapsi pestään äskenmainitulla tavalla. Jästin kaipuussa otettakoon pehmiätä saipuaa eli suopaa. Lempikukista (Viola trivolor) keitettyä lientä kiitetään myös hyväksi sillä rupia voidella ja maidon seassa sisäänki antaa.

10:ksi. Eltta eli vilustaja kohtaa tavallisesti lapsia, jotka asuvat ahtaissa, hikosissa, alhaisille paikoille raketuissa huoneissa, taikka joita pidetään huonossa, siivottomassa korjuussa. Näiden syiden, jos mahdollinen, hävitettyä ja lääkärin kaipuussa, annetaan väliajalla lapselle oksetin ja purkuaineita, jonka jälkeen, sitte kuin kieli on puhtaampi, 9 vuorokautta perätysten vatsaa ja sen alapuolta voidellaan elttasalvalla, jota tehdään tervasta ja laakerinöljystä, puoli jumprua kumpastai ja 5 kynsilaukaa, kaikki hyvästi yhteen seotettuna, illoin aamuin, talvisaikana valkian edessä, jonka ohessa purkauvia aineita joka toinen päivä annetaan. Muutamat lapset näyttävät liiatenki hampaamisen ajalla lihaviksi ja liikavereviksi. Niille tulee ennen elttalääketten viljelemistä panna 3, 4 eli 5 iilimatoa niskaan hiusrajan paikoille, joka estää kovemmat taudit lasta kohtaamasta.

Jos tällä lapsi ei paraneisi, annetaan oksettimen ja purkuainetten perästä raparperiviinaa seotettuna muutamilla tipoilla valkoista Hohmannin viinaa väliajoilla kerran eli kahdesti päivässä ja sitä paitsi lihalientä taikka munan ruskiaa ja valkiaa, seotettuna kanelilla ja sokurilla, kahdesti päivässä.

Watsan pöhöttymisessä, joka toisinaan eltan jälkeen ilmautuu, on mainittu elttamoide avullinen.

11:ksi. Riisi, Englantin tauti, kuivatauti. Sen tuntomerkit ovat kalviat kasvot, laihtuminen lapsen runsaastiki syödessä, löysä, pehmiä vatsa, voimattomuus, hervottomuus, jäsenpaikkain ajettuminen, iso pää, koukku selkä, terävä rinta. Tavallisesti ovat huono, puuttuvainen korjuu, saastanen ilma, ruokottomuus ja kehno, sopimatoin ravinto tämän taudin syynä. Tähän vikaan kysytään useammiten akkain nevoja, jotka voiteillansa ja rohdoillansa eivät hyödytä vähääkään, vaan enemmin vahingoitsevat. Wasta vihdoin taudin oikein juurruttua ja voimaan päästyä etsitään lääkäriltä apua, koska jo pian kaikki avut ovat tyhjät ja voimattomat. Wiheliäisyys, kyhyrä, kässäeli kupulaselkäsyys, kykenemättömyys ja näivehtyminen seuraavat, josta lopulta monimuotisten kipuin ja kärsimisten jälkeen kuolema tulee välttämättömästi. Sen tähden pitäisi heti kohta taudin alussa lääkäriltä neuoa etsiä ja sitä vielä odottaessa laittaa lapselle parempaa ruokaa, lihalientä maidolla seotettuna taikka munaruskoa veden ja maidon kanssa joka 4:nellä tiimalla, vaan harmoin ja vähä, taikka ei ollenkan, jauhoja leipäruokaa, jotka riisi taudissa ovat sopimattomia. Samoin pestään lasta usein kylmässä suolavedessä, ruumista hierotaan kuivalla villasella vaatteella, lapsi pidetään hyvin puhtaana ja käytetään ulkoilmassa. Jos imättäjä on kivulainen, pitää toisen terve ja raitis imettäjä laitettaman, eli ruokitaan lasta ilman rintamaidotta.

12:ksi. Kuppa, ransuusi, pahatauti tulee lapselle joko vanhemmalta perittynä, taikka imettäjältä, purettajalta eli muulla saastumalla. Sentähden pitää varoa, ettei pahatautisia vaimopuolia päästetä lasta imettämään eli purettamaan. Tauti sillä tamalla lapseen tullen rikkoo esinnä suun; huuliin ja suuhun sisälle ilmautuu pieniä näöltään vähäpätösiä rakkoja, jotka kuitenki rutosti syöpivät sekä leveämmiksi että syviksi haavoiksi vaalevalla eli kellahtavalla pohjalla ja punasilla, hellillä vierillä. Wähitellen tulee uusia haavoja ensin lähimmäisiin paikkohin ja myöhemmin kaukasempiinki erinomattain perävierille ja häpytienohin. Jos lapsi synnyttäessä äitistä saastuu, saa se pian senlaisia haavoja muuallenki ruumiiseen, kipiät, rokohtuneet, vuotavat luomet jne. Kumpasessaki tapauksessa, joko synnyttäessä eli sittemmin saastunut, tulee lapsi levottomaksi, unettomaksi, kimulaiseksi ja näimettyväiseksi.

Tämä tauti, jonka pahat seuruut ovat äärettömät ja joka kerran taloon tullunna saattaa lukemattovat vaivat, huolet ja häpiät ynnä alinomasen pahan luulon, pitää niin aikasin kun mahdollinen ymmärtävälle lääkärille ilmotettaa ja ainoasti häneltä, ei muilta tietäjiltä, parannettaa. Jos vainen luultavasti lapsi eli sen imettäjä on saastutettu, pitää viivyttelemättä lääkärin katselo paikalle toimitettaa.

13:ksi. Suumärkö, suuvieras tutaan pahoinhaisemista märättävistä haamoista suupielissä, huulten ja poskien sisäpuolella eli ikenissä ja toisinaan leukaluissasi. Tämä tauti joka ennenpitkää saattaa palkitsemattomat vahingot, tulee välistä ilman sanottavia oureita, välistä on lapsi edellä levoton, kuumalta ja vetelältä vaivattu, välistä kieli ja suu liittaset, vatsa kova. Lääkäriä odottaessa, jonka haltuun tämä tauti viipymättä pitää annettaa, saapi lapselle antaa pehmittäväisiä aineita niink. raparperiviinaa, vähemmin mutta parempaa ravintoa, tehdä ilma huoneessa raittiiksi ja pitää lapsi ja haavapaikat hyvin puhtaana. Ilman sitä pidetään haavoilla muorutia, juuriskaa (sinikkaa) eli potakkaa hienoksi kaavittuna ja 2:desti eli 3:masti päivässä uudistettuna.

14:ksi. Ulkonaiset viat ja virhet lapsi-iällä ovat monenlaiset ja monta niistä vaatii lääkärin hoitoa niink. rainot (luunmurrot, taittumiset), nyrjähtymiset, hiveltymiset, väärät jalat, suljetut luonnolliset reikäpaikat, luomat (syntymerkit), revenneet ja muut virhet. Navanpuhkemia taitaan toki lääkärinki avutta auttaa jos plyiypalanen taotaan kuperaksi ja, kuperan puolen napaa vasten pantua, sidotaan kiini napasiteellä, jonka putoamista kahdella viilekkeellä estetään. Taikka laitetaan lankakerä napaa painamaan ja pysytetään sekä liiteplaastarilla että napasiteellä. Side pitää likaseksi tultua uudistettaa eikä ennen heitettää, kun puhkema on parannut.

Luomia eli syntymerkkiä saadaan toisinaan sillä katoamaan, että niitä haudotaan väkevällä etikalla taikka että rakkoja pannaan niiden ympäristölle.

Ensimmäisenä vuonna tulee myös lapseen varjelusrokkoa pantaa, ison rokon kulkiessa, millon hyvänsä, vaan muuten ei ennen kun lapsi on päässyt 3:men tahi 4:jän kuukauden vanhaksi.

(Lisää toiste).

Lähde.

(Saatu).

Oli muinen itäsellä maalla isä ja hänellä oli paljo lapsia. Näitä rakasti kaikkia isällisellä helleydellä ja anto heille kaikenlaisia hyödyttäväisiä neuvoja ja opetuksia, karkottava niillä osittain lastensa keskinäistä hyvää, osittain kuuliaisuutta ja rakkautta itsiansä kohti. Mutta kerran kutsu heidät kaikki eteensä ja lausu: "minun aikani olento teidän keskellänne ei kestä kauan, sillä minun pitää erota ja jättää teidät tänne. Woi kuinka soisin teidän aina mielessänne pitävän, mitä teille monasti sanonut ja neuonut olen. Mutta aika taitaisi lähestyä, jona ette minua enää muistaisi, ettekä opetuksiani. Niin menisi rauha, suosio ja sovinko keskellänne ja muistamatta, etkä kaikki oletka minun lapsiani, kaikki yhden isän perillisiä, katsoisitta kuki omaa parastanne, vähä veljenne edusta huolimatta. Ja keskinäisissä sodissa, riidoissa ja kapinoissa hävittäisitte perintömaanne, jonka viimmen vieras käsittäisi, teidät maakulkeuteen ajava. Pankaa sentähden tarkoin mieleenne, mitä teille, kentiesi ehkä viimmesen kerran nyt olen sanova: rakastakaa toinen toistanne samalla rakkaudella, jolla minua rakastaneet oletta ja jolla itsiänne rakastatta ja muistakaa aina, että minä olen isä, joka kaikkia teitä yhtäläisesti rakastan ja paremmin, kun itset, tiedän mikä teidän onneenne sopii. Ja että vaan kaiken tämän tekisittä, niin annan teille seuraaman neuon. Tuolla kukkulalla on kalliosta sikiävä lähde makialla vedellä. Lähteitä kyllä muuallaki löydättä ja usiampia päältä katsoen kauniimmillaki paikoilla, mutta se lähde, jonka jo nimetin, on kaikista muista lähteistä hyvin erotettu. Kun sen vettä juotta, niin ihmeteltävällä tavalla ruumiinne siitä virkenee, mieli ja muisti selviäpi niin, että joka kerralla juotuanne olen kun paikalla tykönänne ja muistatta kaikki muinaset opetukseni. Elkääte sentähden unohtakokan useen tälle lähteelle käydä ja vettä siitä juoda, sillä niin kauan kun sen teettä on onnenne seisova."

Tämän sanottua erosi lastensa silmistä isä. Waan lapsilla pysy mielessä, mitä kuulleet olivat. Useinki kävivät lähteelle ja joivat sen vettä. Ja tunsivat joka kerralla ruumiinsa voimat virkenevän ja mielensä kirkastuvan, että oli, kun olisi paikalla isä heitä puhutellut ja entisellä tavallansa opetellut. Näin tekivät kyllä kymmeniä ja usiampiaki vuosia keskinäisessä suosiossa ja rakkaudessa sen ajan kauniisti eläen. Waan viimmen alko muutamille käydä vaikiaksi tämä yhtäläinen lähdematka. Toiset arvelivat, "olleeko tuosta kaukasesta vedenjuonnista niin mitänä hyötyä, eikö olisi yksi, jos joisimma kotilähteistä, koska janostumma?" Niin tekivät ja heiltä joutu pian oikia lähde unhotuksiin. Ja kun eivät paremmin sen virvottavaista luontoa enää tunteneet, nauroivat niille jotka kallioille kiipeilivät. Toiset taas kyllä päättivät lähdettä avulliseksi, mutta ajattelivat, "miksi vaivauisimma tuonne kukkulalle matkatessa, koska taidammaki sieltä veden kotipihalle juontaa ja siinä tarpeemma juoda." Heki tekivät niin ja laittelivat vesijohtoja, missä vaan sisään kaivaen, missä kuurnissa ilmaa myöten juoksuttaen. Monta löyty joka tällä tavalla vaan omaksi ja perehensä tarpeeksi pyysi tätä terveyden vettä likemmältä ja runsaammasti saada. He olivatki hyvin huolellisia vesijohtojansa puhtaana pitämään ja saivat työstänsä jommoisenki hyödyn. Waan oli toisiaki, jotka laittelivat johtoja, niistä korttelittain ja kannuttain ilman saamattomille läheläisillensä vettä myödäksensä, sillä rikastuvansa toivoen. Sen teki moni niistäki, jotka ilman ei luulleet vedellä minkäänlaista erityistä voimaa ja arvoa olevan. He eivät katsoneet, minkä maan läpi kaivoivat, jos kohta siinä oli veteen sulaavia vahinqollisia aineita. Eivätkä pitäneet huolta johtoinsa ja kuurnainsa puhdastamisesta, eikä kattamisesta, jonka tähden vesi liastu ja tuli ilman sateistaki paljo heikommaksi. Waan siitä oli heillä suurin huoli saada laitoksillensa kaikenlaisia kansan korvissa kuuluvia nimiä, silläki paremmin ostajia luoksensa houkutellen. Niin nimitti muutama laitostansa Huutavaksi Koskeksi, toinen Paradiisin Joeksi, kolmas Sionin Wirraksi, neljäs Hunajaojaksi, muut muiksi. Kaikella tavalla kokivat kansalle uskottaa, olevan heidän vetensä ei vähintäi huonomman alkulähteen perityistä. Ja ettei sitä maultakan olisi tunnettu, jos muuten joku ostajista oisi oikiata lähdevettä siltään juonut, niin pitivät varalla tätä jälkimmäistä, millään seottamatta, jota maistattelivat nerokkaammille kysyjille. Muita yksinkertasempia varten maustelivat muilla maustimilla vettänsä, silläki paremmin ostajia saadaksensa. Mutta niinkun sanomma juoksivat heidän kaivamansa paikkain läpi, joista veteen suli vahingollisia, vaarallisia aineita. Näistä liikaaineista muutamat juotuansa tulivat nöyräpäiksi, toisilla alko pää vetäytä jompaa kumpaa olkaa vasten, toisissa loppu koko elämän ilo ja nautinto, maa näytti heille isoksi, kamalaksi, kuoletten haudaksi ja he näivettyvät ja menivät ennen aikojansa sihen varsinaiseen hautaan, toisille anto vesi erinomasen ylpeyden ja omakauneuden, että itset korkiampia olentoja olevinaan suurella ylenkatseella, piampa surkuttelemalla kohtelivat niitä, jotka näistä ostokaivamista eivät juoneet, toisille saatti se kummanlaisen kaunistelemisen vaatepuvusaan, teki toiset laiskoiksi, etteivät kyenneet mihinkän kunnollisuuteen, toisille ahdisti rinnan ja saatti alituisen huokausvian, kammellutti kielen toisille, ettei enää kenkän heitä ymmärtänyt peräti juomattomalle... Niin tuli muutamia, jotka pahaksuen näitä kaivanto- isäntäin petollisia juonia ja estääksensä kansan peräti pilaumasta, sulasta rakkaudesta kanssaihmisiänsä kohti, laittivat paremmin korjattavia johtoja lähteestä, niistä ilmaseksi vettä saamattomille annettaa. Wielä parantelivat itseä lähdetietäki sinnekulkeville huojennukseksi. Waan mikä ainaki lie syynä ollut, joko seki, etteivät erityisillä aineilla vettä maustaneet, johon kerran oli totuttu, suuri osa arveli myöntivettä maukkaammaksi ja paremmaksi ja osti totuttuun tapaansa.

Enempätä emme ole kuulleet tästä sadusta, vaan arvellaan isän vieläki elossa olevan ja vaan ajaksi poikainsa luota lähteneen, heitä koetella tahtova, jos voisivat kauanki hänen nevojansa ja oppejansa muistossa pitää. Tiettävästi muuttuu elämä toiseksi, jos hän takasin tulee, vaan miten johtokauppiain ja vesimausteliain sitte käypi, sitä emme osaa arvata. Olisiko meille siitä tieto tuleva ja mehiläisemme vielä sillon hengissä, niin viivyttelemättä antaisimma hänen sanan muillenki, vielä tietämättömille, kuljettaa.

Satuja.

1. Akka, Klösa ja Hiiret.

Akka pelkäsi juustonsa hiiriltä syätävän ja pani kissan vartiaksi. Kissa kyllä pitiki hiiret kaukana, vaan söi vähitellen omaan suuhunsa juuston.

Pane pukki kaalimaan vartiaksi, poika piikain paimeneksi.

2. Kettu ja Kissa.

Kettu ja Kissa inttäsivät välillään, kumpi olisi monikeinollisempi. Kettu sano itsellänsä kokonaisen keinopussin olevan. Samassa tuli koirajoukko. Kissa kiipesi puuhun, vaan ketun söivät koirat, kun ei voinut pakoon päästä. Sillon sano kissa: minun yksi keinoni oli parempi, kun hänen koko keinopussinsa.

Ei kamaluus kauas auta.

Suomen kansan arvutuksia.

1. Yksi huone hongikossa, kaikki kamaritupia.

2. Puust' on tehty pulkottimet, petäjästä pelkottimet, kivestä kitunatuset, ravasta rituratuset, keträn vieret kalliosta.

3. Wesilukku, puuavain.

4. Terävänenänen, kaksijalkanen, usiamman kerran käy yhestä kiinni ja toisin kahesta.

5. Hepo meni talliin, häntä ei mahuka'na.

_Osviittoja_. 1. Mehiläispesä. 2. Mylly. 3. Myllynsulku. 4. Neula lanka perässä. 5. Neulikko.

Suomen kansan Sanalaskuja.

1. Luu lihan valitsialle, kuori leivän alkajalle.

Sanotaan kun joku omaa hyväänsä kovin katsoo. Pitäisiki semmoisille vaikka ainaki luu lihasta, kuori leivästa palkinnoksi joutua. Niin taitaisivat oppia, ei aina omaa etuansa, vaan muidenki ja yhteistä hyödytystä kartuttamaan.

2. Kun on peukaloi urosta, se on naista naukiampi.

Niinpä kyllä taitaaki moni tyttö naidessa ei paljo lukua pitää, mimmoisen saapi, kun vaan saapiki miehen.

3. Kun on kurja kumppalina, niin on karhu kantapäillä.

Hyvin muistossa pidettävä sanalasku kumppaleja valitessa.

4. Olkoon osa kokolla, kiekin saamista kaloista, ilman linnun iskemistä, varpusen varustamista.

Kellä ei itsellänä ole suuresti tavarata, siltä ei pidä toisen anoa.

5. On hyvällä montaki nimeä, pahalta katoaa ainoaki.

Hyvää kuullaan kiitettävän, kehnosta ei mainita mitänä.

6. Siellä hyvä, miss' ei meitä.

Monella on tapa elikkä luonto, ei olla missänä tytyväinen, vaan aina kehua ja ylistää toisen elämätä. Tästä tavastaan on hänellä itsellä enemmin pahaa, kun kellänä toisella.

7. Yksin ruoalla parempi, kahden työssä kaunihimpi.

Siitä että yksin on ruoalla parempi, pitää monen työssäki yksin olla.

8. Äiän tikka puita puipi, ei saa pitkiä pinoja.

Mielettömästä, jos uutterastaki työstä ei ole suurta apua.

9. Öillä päivät jatketahan, virsillä Jumalan vilja.

Köyhääki elantoa pitää jollai huvittaa.

MEHILÄINEN W. 1837.

Heinäkuulta.

Repo.

Repo juosta reyätteli, Pitkin vuorta voivotteli. "Riu rau, repo rukka! Miss' olit tämän kesyen?" "Jumalalla paimenessa, 5 Luojalla kasakkatyössä." "Saitko paljo palkastasi, Jumalassa oltuasi?" "Kuusi poikoa, Polonen, Sikiöitä seitsemisen." 10 "Kuss' on poikasi, polosen, Missä laiton lapsuesi?" "Tuoll' on poikani polosen, Tuolla laiton lapsueni: Kaikki kettuna Kemissä, 15 Tukhulmissa turkkiloina, Pispan pitkinä hioina, Papin paian kaulusuksina, Sotiherrojen sopina, Miesten vaino vaattehina, 20 Herrasväen heitaleina, Waltamiesten vaattehina. Taianpa itseki tulla, Itse onneton osata, Tuomarin turkin hioiksi, 25 Nimismiehen niskan päälle. On sitä minullai mieltä, Mutt' on surma sukkelampi: Millon viskopi vipuhun, Konsa saa satimehensa, 30 Millon rauat rapsahtavi. Pahat sangat paukahtavi."

_Toisintoja_. v. 1,2. Kettu itki poikiansa, kiven päällä kyykyllänsä, kahen kaupunnin kesellä, Noilla tapporantereilla, Wainovaivoilla sioilla. R. j. reilitteli, Päässa vaaran vaapotteli. v. 14. Kaikki tyyni tyttäreni.

Kettu ja Hämähäkki.

Hämärikkö tietä kulki, Kettu maita matkaeli, Tulit tiellä vastatusten. Niin repo sanoiksi virkki: "Hämärikkö höyrötyinen, 5 Keräikkö köyrötyinen! Mitä sie kuletki surma, Tulet tielläni etehen?" "Minä laiton luojan langan, Keträsin kerän Jumalan," 10 "Miksis laitot luojan langan, Keträsit kerän Jumalan? Mie sun nylen nyrkilläni, Piirrän peukaloisellani; Wien nahkasi Wiipurihin, 15 Kannan kaupungin oville, Sieltä saan sataset markat, Tuhantiset tukkoelen, Wiisi Wiipurin rahoja, Kuusi kultapenninkiä. 20 Niin ostan ison orihin, Hiirenkarvasen hevosen, Meren jäätä juoksemahan, Somerta sirottamahan; Jonk' ei jälki jäällä tunnu, 25 Kynnen isku iljankolla, Jonk' on lampi lautasilla, Wesi selvä selkäluilla, Josta velhot vettä juovat, Tulikulkut tuioavat." 30

_Toisintoja_. v. 1. Hämähäkki kurja k. v. 5. H. huoran poika (höyrytyinen, heuretuinen), v. 6. Keräperse keurutuinen (keuretuinen). v. 10. Kerän Kiesuksen keräsin, v. 12. Kerän Kiesuksen kirosit. v. 15. W. n. Wenäihelle. v. 16. Saatan Saksan kaupunkihin v. 21,22. Tuolla ostanen o., Hernevartisen h.

_Jälkimaine_. Tämmöisiä, kun nämät kaksi pientä lorua, laulelevat lapset usiammissa paikoissa niin meidän maassa, kun Venäjän puolellaki Suomalaisissa kansoissa.

Talkkousruno.

Täss' on ihan Istun määllä, Keskellä pitkän pitäjän Wanha taarosti talossa, Jok' on suullansa sulonen Talonpoikien tavalla, 5 Hyvin hellä herroillenki. Ompa poikaki ukolla Jok' on tainnunna talossa, Rahakopeikan kokoilla. Ei ne kaikki kauppiatkan 10 Ole konstissa ovelat Kiviä kereämähän, Tuomahan Turusta niillä Suuren voiton voinsa kanssa, Pormaria pettämähän, 15 Niinkun kuuluvat sanovan Saman saksan tehneheksi.

Tällä miehellä samalla Wiel' on virkoja enemmän, Se on julma juoksemahan, 20 Monen pitäjän pioissa, Naimamäissä huutomiessä. Tuleehan tuostai hyvyyttä, Sukkiasi, kintaitaki, Kaikki tarpeeksi talossa. 25 Sill' on rehki rintapieli, Jalat sukkelat sujuvat, Ompa keisti kenokaula, Ihan niinkun isänsäki; Sukunsa on suopetäjä, 30 Tekiänsa tervaskanto.

Siinä samassa talossa On se poika oivallinen, Kahvin kauppias väkevä, Ei se kauan kählästele, 35 Kun on riksit reivattuna, Haueveellä veivattuna. Aivan aamulla varahin On jo ukot orningissa, Miesten turpa tahroksessa, 40 Kahvin karnusta murassa. Mitäpä siitä millänsäkän, Jospa sitte päivän päällä Onki ukot uuvuksissa, Kunhan louvut luiskahtapi. 45

Niip'on riistoa talossa, Että kyllä kykenepi Talo talkkouven pitohan Kerran kesässä hyvässä. Tuoss' ol' kuonossa kesänä 50 Paljon pellolla perettä, Yli kymmenen yheksän. Leikkasivat liukkahasti, Kun on tapa talkouessa, Kehuvatpa kelpolailla 55 Ruokiaki runsahiksi. Söivät kolmasti kovasti, Wielä tilkan viinoaki Saivat aamulla anojat; Ujot oli umpisuuna, 60 Leivän kantoa kalusit Ihan moni eineheksi. Annas tulla huommenaamun, Jopa juomahan rupesit; Suju palkat suukkosehen, 65 Saivatpa samalla lailla Kohtapyynnillä hyvällä Wiinaryypyn raittihisti, Olut tuli ostamatta, Tuli tutuille hyville. 70 Oispa tainnut ouompiki Saaha sahtia rävästä, Waanpa tuotaki varoivat, Jos se joumuttaa pahasti.

Suurusjuoma survasepi, 75 Ett' on kohta köntyllänsä, Pyhäpänä pyllyllänsä. Päätä tuo nyt pyörryttäpi. Jotka siinä paljo joivat. Kohta kaivolle käpäsit 80 Wirvottamahan veellä, Ett' ei ruoka ruumihista Kaulan kautta katkottaisi.

Köyhärukat kaikki tyyni Tuohon talkkouteen tulivat, 85 Joss' ol' keitot kelvolliset, Pässin kaula kaiketiki Oli paiskattu patahan, Olipa rokka oivallinen.

Jos hän oli ottavia, 90 Olpa tuossa ottamista, Sian kinkku kokonainen, Joka juoksi joka pöyän, Waikka vissin viisi niitä, Jossa joukko einehellä. 95 Ei se ennen elävänä Sika rukka singotellut, Kuin se kuoltuna köpäsi, Että joutu joukon suuhun. Rieska tehty rikennelle, 100 Kyrsä kyhätty kokohon, Aika mämmeä mäkätty, Uunna uunista otettu, Että joukko juutuksissa, Wesisilmin sitä nieli, 105 Kun ol torvet tukkehissa. Wielä viisahat sanovat; Laihemmille laskettavat: "Elkäte pahaksi panko, Ett' on uutta eesänne; 110 Sitä vasten sit' on tehty, Kaitakasvoille kyhätty, Että kaitasuus katoisi, Leuka tulis leviäksi, Posket punapulliaksi. 115 Uuella sika lihoipi, Ehkä ihminen samate."