Part 18

Susi ja koira yhtyivät pakinoille metsässä. Susi sano: "mistä se tulee, että sinä aina olet noin lihava, minä laiha, vaikka olenki sinua väkevämpi ja sentähden luulisin paremmin ruokani käsittäväni." "Se tulee siitä, vastasi koira, että minä palvelen isäntääni ja saan häneltä ruoan palkakseni, sinulle ei kenkään anna ruokaa, paitsi minkä itse voinet tavata." "Mikä palvelu se on, kysyi susi, enkö hoti minäki sitä voisi täyttää?" "Kyllä voit, vastasi taasen koira, kun vaan pidät vahtia pihalla ja varjelet talon yötisaikana varkailta." Sihen työhön lupasi susi mielellään ruveta ja koiran piti hänelle palveluspaikka kylässä toimittaa. Tiellä, kun juoksivat rinnatusten, tuli susi luomaan silmänsä koiran kaulalle ja kysyi: "Kuinka sinä olet noin karvaton ja pahasti lyöttäynyt kaulanpaikalta?" — "Kun hokevat minua liian äkiäksi ja vielä pelkaävät juoksentelevanki, vastasi koira, niin sitovat toisinaan päiväksi kahleisiin, yöksi taasen laskevat irti ja antavat minulle leipäpaloja, luita ja muuta ruokaa yltäkylläsesti." "Niin päivällä, sano susi, et pääsekän menemään, kunne tahdot?" "En kyllä aina", vastasi koira. "No, hyvästi sitte, sano susi, hyvästi itse ja kaikki onnellisuutesi, siitä onnellisuudesta minä vaan en huoli, jota kahleissa nautitaan." Sen kanssa otti eronsa koirasta ja juoksi metsään.

Parempi köyhyyski, kun toisen valta.

3. Mies ja Lempo (Pahahenki).

Mies ajo kärrynsä rattaan likakuoppaan, josta hevonen ei saanut sitä liikkeelle. Tuskissaan rupesi hän kiroamaan ja mainimaan Lemmon nimeä niinkun siltä muka apua saadaksensa. Lempo kuuli sen, tuli paikalle ja sano: "ota pois tuo kivi rattaan edestä, puhdista ratas kiinnitarttuneesta, kuivettuneesta savesta, kyykistäke sitte ja pane olkasi hulikan alle, niin nosta ja samassa manaa hevosta!" Mies teki sen ja ratas pääsi kohta liikkeelle. "Näätkö nyt, sano Lempo, että ilman minuttaki pääsit siitä seikasta, niin miksi minua kaikkiin joutavihin huudat ja kutsut!"

4. Pääskynen ja muut Linnut.

Pääskynen oli tullut tuntemaan, jotta pellavasta tehdään lankaa ja langoista pauloja, joilla lintuja pyytään. Kun senjälkeen näki pellavia kylvettävän, meni, sanoi toisille linnuille: "nuo pellavasiemenet meidän pitää yksin nenöin tukkunaan maasta noukkia, sillä näistäpä meille vielä muuten on surma lähestyvä." Linnut vaan nauroivat pääskyselle, eivätkä ruvenneet sihen vaivaan. Jonkun ajan perästä, kun jo pellavataimet olivat maasta nousseet, varotti hän taas heitä, ne taimet hävittämään. Mutta sihenkän he eivät ruvenneet. Kun näki kaikki kokeensa tyhjäksi pääskynen, niin erottihen muista linnuista ja teki liiton ihmisten kanssa, heidän ystävyydessä ja suojassa saada kesät elellä. Niin saiki ja pääsi itse rauhaan, vaan muut linnut, jotka eivät huolineet ajallansa surmaansa vastustaa saivat pellavasta ja pauloista ikuisen peljättävän turmion.

Paha pitää jo siemessään hävittää, jos siitä päästä tahtoo.

Suomen kansan Arvuutuksia.

1. Kaksitoista varista katolla, yksi ammutaan, montako jätille jääpi?

2. Kannettava väsyy, kantaja ei väsy.

3. Ketonen keritty, kullalla katettu.

4. Kesän viuhkaa, vauhkaa, talven aitassa asuu.

5. Kiehuu, kiehuu, ei ni konsa kuohu.

_Osviittoja_. 1. Yksi, sillä toiset arvattavasti lentävät pois. 2. Soutaja ja vene. 3. Puurovati 4. Wiikate. 5. Järvi tuultessa.

Suomen kansan Sanalaskuja.

1. Tapa varren kaunistaa, eikä karva kauniskana.

Koreilioilta mieleen otettavat sanat.

2. Lämmin laiskan syöessään, vilu työtä tehes- sään.

Taitaan kyllä toisinaan todeksi havata.

3. Tuosta tunnen tuhman miehen: vuoli kieron kirvesvarren, väärän värttinän rapasi (vanutti); tuosta tunnen tuhman vaimon: ahto riihen rippupäihin, syltyssä sukat jalassa, lakki päässä kallellahan.

Kylläki kerraksi tuntomerkkejä, eikä tosiaanki aivan tyhjiä.

4. Sillä akka voittaa, kun puolen puuta taittaa.

Miesten pilkkasanat, akkojen johonkuhun miesten työhön ruvettua.

5. Wie porsas Puolaan, saat sikana takasin. Harvoin tuleeki pahasta parempata.

6. Kun on usma uunna vuonna, sillon halla Heinäkuussa, talvi keskellä keseä.

Niin sanotaan, vaan muuten ei aina ole ilmanmerkkehin ja vanhoin sanoin luottamista.

7. Jäähä hyvästäki pitää, elää pahanki kanssa.

Ei tapahdu maailmassa aina, mikä ihmisen mieltä myöten olisi paras.

8. Hyvä suolla suuri virsu, lialla leviä kenkä. Rumempiki silmän nähdä on hyvä paikassaan.

9. Hyvä suolla suuri jalka, kirkossa kepiä kenkä.

Kullaki kohtelolla on omat tarpeensa; mikä soma yhdessä paikassa, usein toisessa on sopimaton.

10. Ei siinä iloin eletä, kussa on kuollut kotona, lasten vanhin lattialla.

Eikä sovi toivoa'kan, että ihminen kaikin ajoin olisi yhtä ilonen — aikansa ilolla ompi, toinen aika mielaloilla.

11. Ei ole mies pahasta tehty, ehkei aivan arvostana.

Toisilla sanoilla sanotaan: ei kukaan niin hyvä, kun kiitetään, eikä niin paha, kun pannaan. Se kyllä on tosi.